"Koirapuistoilu" ja koiravahti

Oltiin tänään kentällä juoksuttamassa taas koiria. Colliet (Titja, Tuike ja Classic) juoksentelivat siellä ihan innoissaan. Mukana taisi käydä myös bokseriuros Onni, joka aiemminkin vieraillut koirien kanssa leikkimässä. Boogie odotteli sivummalla kiinni.

Suostuin sitten lähtemään seuraksi koirille, etenkin Boogielle, kun Riikka ja Johannes kävisivät kaupassa. Boogie kun ei kovin paljoa tykkää odottaa yksin (etenkin ilman Johannesta) niin jäin kaikkien kanssa ulos. Juttelin Boogielle mukavia lähes sen koko ajan, ja kun meinasivat jutut loppua kesken niin aloitin kertomaan tarinaa Leijonakuninkaasta. Kertaakaan ei Boogie päästänyt ääntä, kuunteli aika tarkasti meikäläistä ja sai tarinan aikana silloin tällöin muutaman nakinpalan tehostamaan tarinan vaikutusta. Taisi olla Boogien elämän ensimmäinen satu, jonka tämä kuuli, mutta hiljaa ja tyytyväinen ainakin näytti olevan!

Oli kuulemma Johanneksen mielestä mielenkiintoista tulla kaupasta ulos kun Boogie ei pitänytkään ääntä ja oli ollut muutenkin hiljaa, koira vain istui ja kuunteli hirmu tarkkaan kun puhelin sille kaikkia juttuja. Mitähän sitä ensi kerralla kertoisi.. Olisiko Leijonakuningas II mitään?

Leikkiä

Käytettiin taas collieita ja muita kentällä riehumassa. Siinä taisi käydä joku valkea isompi koira ja samanrotuinen pienempi tumma pentu myös, ja lienikö käynyt myös bokseripentu Onni.

Onhan tästäkin jo aikaa verrattuna siihen milloin tätä nyt kirjoitan (joulukuun puolella, päivämäärän ja tapahtuman otsikon olin aiemmin tänne päiväkirjaan käynyt heittämässä), mutta sen verran muistuu mieleen että kivaa oli!

Eka LKK:n koulutuskenttä

Titja kertoo: Mä en ymmärtänyt mistään mitään kun mulle ilmotettiin tänään, että me oltas lähdössä jonneki ihme kentälle (Löytynmäenkenttä). Aattelin tietty taas, että tottakai me mennään kattoo Lusia ja Tuiketta ja muita kavereita, mutta eipäs me sitte mentykään. Hämmennyin vallan kun mut kuljetettiin autoon sen sijasta että oltas lähdetty kävellen kentälle ja sit ajettiin vähän matkan päähän kaupan pihaan.. Meidät jätettii sinne oottelemaa ja kuski lähti pois, mut onneks siellä oli kaveri eli pehkoherra Foxi! Ainoo vaan ettei meidän annettu leikkiä ja ulkona sato ihan sairaasti vesipisaroita. Olin kuitenki paikallistanu jo sen, että emännän taskut on täynnä nameja, joten todennäkösesti oltiin menossa jonneki kivaan paikkaan jossa saa namia.

Meit tuli taas hakee se Foxin isäntämies, se on ihan kiva tyyppi. Pääsin äipän kans etupenkille ja Foxi joutu emännän kans taakke. Mä jouduin vaihteeks istumaa lattiatiloissa kun äippä ei tahtonu mua syliin, voisko johtuu siitä että olin jo ihan märkä.

Perillä mä tajusin et me oltiin taas sillä kentällä missä oli kerran ollu kehäesiintyminen ja tälläkin kertaa paikalla oli paljon koiria. Ei kyl niin paljoo ku mätsäreis yleensä, mutta tosi paljon koirii silti. Näin mä siinä pehkojätkä Romminki, mut se ei kuulemma saanu tervehtii sillä kerralla ketään ku niillä oli sellanen harjottelu päällä. Se huuteli vaan kaukaa asioita. Me mentiin sit Foxin ja sen emännän sekä mun emännän kans riviin missä oli muitaki koiria, meidän lähellä oli aika paljon pentuja. Sit meistä tais tulla jonkinnäköset ryhmät ja jokaisen ryhmän luokse tuli sellanen oma tyyppi joka kävi tervehtii meidät kaikki yksitellen ja kysy emänniltä tai isänniltä jotaki. Mä en tajunnu mitä se meidän ryhmää tervehtimään tullut nainen kysy mut se oli ihan vaa jotain jäsen vai kortti -juttuja. Sit se nainen sano kaikille yhteisesti jotain ja jokaisen koiran emäntä tai isäntä rupes toimimaan.. Tai no ei mun emäntä mitään tehnyt, kun se oli ehtinyt pyytää mut sivulle jo hetki sitten ja olin siinä valmiina, mutta ne muut koetti varmaa niitä pentujaan saada sivulleen. Mut mähän olen jo niin hieno ja niin iso tyttö, että osasin itsekin! Kerran multa kyllä meni hermo kun mun vieressä oli sellanen koira joka häsläs vähän lisää ja toisel puolel sitte Foxi joka ei oikein tehnykkää mitää, mä lähin litoo siitä istumasta.. Jouduin kyllä mamman käskystä takas, mutta sainpahan namia taas ku mä tein oikein! Et nii, te pennut, kyl mäki osaan ja osaan vielä paremmin ku te!

Sen jälkee meidän piti mennä maahan sen naisen mukaan. Me kai esiteltiin meidän taitoja mitä me siinä osattiin tai sit se käskytti meitä iha huvikseen. Mä menin maahan ku äiti pyys ja olinki siellä aika hyvin. Ne koirat (minä mukaan lukien) joutu venailee vähän aikaa makuullaa ku emäntä tai isäntä kävi muutaman askelen päässä edessä ja tuli sitte takasi. Mähän osasin sen tietty jo valmiiks mut niillä joillain muilla tuntu olevan himppusen ongelmia asian toteuttamisessa kun jotkut ei edes maahan suostuneet menemään.

Ton jälkee meidän piti oottaa hetki kun se nainen tahtoi nähdä miten me seurataan meidän emäntiä tai isäntiämme. Eli siis kuljetaan vasemmalla puolella vieressä ja tuijotetaan silmiin tai sitte namikättä.. Mä en ole vielä oppinut kulkemaan kunnolla niin en tuijottele vielä pelkästään silmiin kun edistän ja vinotan kuulemma ihan liikaa (emäntä on valittanut mulle tästä jo vaikka kuinka mutta mä en usko - tai sit opi, en tiiä missä mättää ku ei oo oikeestaan mun ongelma. opettakoot mua paremmin jos tahtovat että opin!). Ku meidän vuoro tuli niin saatiin seurata Foxin kanssa samaan aikaan. Mä hamusin suunnilleen koko ajan äipän namikättä eikä se nainen sanonut mun emännälle yhtään mitään, mut sit se rupes duunaa jotain Foxin ja sen emännän kans.. Foxi ei kai ollu menny hyvin kun ne kokeili kerran ilman muaki (mä sain mennä vain kerran!) ja koetti huhuilla Foxia. Sitä ei ehkä vaa kiinnostanu, oli aivan muissa maailmoissa. Mutjaa, ehkä se ei oo harjotellu tarpeeks tai sit se ei vaan tajuu. Mäpäs oonki niin fiksu että tajuun! Haha. Uskokaa pois. Miss Fiksu.

Mut asiasta toiseen, mitäs me sit tehtiin.. Se nainen tais haluta et me tiivistetään sitä meidän riviä ja sit sillee että joka toinen menee vastakkain jonku toisen rivillä olevan kans. Mä sain itteni vastakkain Foxin kans, mut oikeestaa sillä ei ollu mitään merkitystä. Meidän vierestä alko pikkuhiljaa juosta koiria. Se nainen otti aina jonkun koiran hihnan ja sit sen koiran emäntä tai isäntä käveli sen meidän koirien ja ihmisten muodostaman kujan toiseen päähän ja kutsu koiraansa.. Sit sen koiran piti juosta omistajansa luokse. Mä en ymmärrä miks sen naisen piti pitää kiinni joistain koirista, kun musta ei oo oikeestaan koskaan kunnolla pitänyt kukaan kiinni vaan mä olen jäänyt itse. Yks pentukoria ei kyl tykänny varmaa ollenkaa omistajastaan ku se ei suostunu juoksemaa sen luokse vaan jäi seisoskelemaan sen naisen luokse ihan rauhassa.. Outo otus. Noh, mut kun meidän vuoro tuli yritti mun emäntä laittaa mua istumaan sen naisen vierelle et oottasin siinä, mut sit se nainen kysy osaanko mä olla yksin paikoillani. Onneks emäntä vastas että osaan, koska mä toden totta OSAAN! Näytäks mä siltä että oon jotenkin tyhmä tai vajaa tai jotain häh?! Ookoo, ehkä mä rauhotun. Mut äippä jätti mut siihen istumaan hihna kaulas ja käveli itte taas kauemmas sinne koirakujan toiseen päähän niinku kaikki muutki oli tehny ja kutsu sitte varsin nopeesti luokse. Ja taas sain namia, tein siis jälleen kerran oikein. Kuten aina.

Mentii sitte rinkii ja meidän piti taas näyttää seuraustaitoja. Yks kerrallaa jokainen seuras emäntäänsä tai isäntäänsä sillee että pujotteli kaikkien muitten ringissä olevien ympäri kunnes tuli taas omalle paikalleen. Mä en oikein enää siinä vaiheessa jaksanut panostaa kun oma vuoro tuli ja koetin paria koiraa moikataki vaikka ohi piti mennä, mut kyl mä sit loppujen lopuks sain aika paljon äipältä nameja ja kehuja siitä että olin tehny oikein. Muuten me vaan ooteltiin siinä, mä joko istuin tai makasin äipän sivulla ja välillä mun piti kattoo sitä silmiin. Ku kaikki oli suorittanu ton pujotteluhässäkän niin käännyttiin kaikki piirissä yhteen suuntaan ja lähdettiin seuraamaan yhtä aikaa.. Se eka pätkä meni ihan kivasti, kuten myös pysähtyminen ja taas jatkaminen ja täyskäännös ja.. Niin. Sitte tuli se istumaosuus, kun äipältä tais loppuu namit kesken tai se vaan jäi kaivelee lisää. Emäntä siis käänty mun eteen kuten muutki omistajat koiriensa ja sitte ois pitäny kääntyy takas sivulle - me koirat kaikki siis melkein istuttiin. Emäntä jäi tässä tosi jälkeen kun se ei kai löytäny nameja eikä sit ehtiny enää kunnolla mun vierelleenkää ku kaikki muut oli jo suunnillee lähteny seuraamaa ja sitte mä vielä hämmennyin äkkiseuraamisesta niin että en kunnolla edes seurannut.. ja sitte se kai loppu. Se nainen kiitti ja sano et me saatiin lähtee, muutama jäi vaan kysyy jotain kysymyksii siihen. Mut kyl mä huomasin et mun emäntää harmitti aika paljon toi viimenen juttu kun se ei ollu ehtiny mukaan ja mä en ollu kai sen mielestä sit toiminu kunnolla. Se otti vielä jotain omaa seuraamista mun kanssa ettei me enää ryhmässä menty ja kai mä vähän jaksoin.. mut sit lopahti. Ei kiinnostanu. Lopulta me sit lähdettiin yhdessä Foxin ja sen emännän kanssa takas autoon ja samaa reittii kotiin, eli mut jätettiin siihen kaupan pihalle ja meidät tultiin emännän kans taas hakemaa siitä.

Täytyy kyl tunnustaa et sen jälkee ku meidät oli jaettu niihin ryhmiin joihin tuli aina joku ihminen kattomaa, ni en tienny enää yhtään mitään mitä niissä muissa ryhmissä tapahtu. Rommiki oli jossain toisessa ryhmässä mutten tiiä mitä se teki. Yritin äipältä kysellä muttaku en saanu vastausta. Sekää ei kai tienny. Mut ton kaiken ihme esiintymisen jälkee illalla kyllä väsytti, voitte kuvitella sen! Ja mä olin ihan märkäkin, et ennenku pääsin nukkumaan mut vietiin suihkuun. Voitte vaan arvata tykkäsinkö vaiko en..

Jessi ja Jatsi

Kuopiolainen Jessica tuli vaihteeksi meille koiransa Jatsin kanssa yökylään. Mitään sen kummempaa ei oikeastaan ole kerrottavana, koirat telmivät kuten ennenkin sun muuta. Valvottiin taas varsin normaalisti yli puolen yön varmaan kolmen hujakoille asti, vietettiin keskiyöllä varmaan pari tuntia ulkonakin.. Kuvattu ei juuri laisinkaan, vaikka Jessillä oli nyt mukana tämän oma, uusi kameransa Jalmari (myös Nikon D40) eikä minun Niiloni ollut kotona vaan äidin mukana Belgiassa (lähti katsomaan Formuloita - ja se kannatti, kun Kimi Räikkönen otti tuolloin paalulta voiton). Ja koska talo oli ihan tyhjä eikä jaksettu ottaa esille patjaa, niin mentiin nukkumaan äitini parisänkyyn. Jatsi taisi siinä sängyllä vieraillakin, Titja käväisi illalla mutta häädön saatuaan meni sohvalle. Kumpikaan (minä eikä Jessi) tiedostettu tuliko Titja yöllä sängylle, todennäköisesti siihen olisi kyllä herännyt, mutta Jatsi oli ainakin vieressä. Kyseenalaistan asiaa etteikö Titja olisi sängyllä käynyt, koska on tämän yön jälkeen pyrkinyt seuraavan viikon ajan jatkuvasti sängylle kun silmä on välttänyt vaikka tietää, ettei sinne ole menemistä ilman lupaa.

Lauantaina aamulla oltiin taas koneella ja käytettiin koiria pihalla ja jotain sen suuntaista. Päivän mittaan tuli isoveljeni Tonikin tänne vierailulle ja kävin sitten sen kanssa viemässä pari tavaraa savonlinnalaisille sukulaisille muutaman kilometrin päähän, kun olivat siellä juhlimassa sinä iltana, sekä kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita. Tekipä Toni siinä illalla sitten meille vielä ruokaakin ja syötiin ennen kuin heitettiin Tonin kanssa Jessi ja Jatsi Hollolan puolelle, jotta tämä pääsisi mökilleen (loppumatkan oman äitinsä kyydissä). Mukavaa kuitenkin oli, ainakin koirilla jos ei muuten. Kiitoksia taas käynnistä, Jessica ja Jatsi-cockeri!

Anna collieiden leikkiä

Titja kertoo: Voi piru, tiiättekö mitä.. Äippä ilmotti illalla yheksän maissa, että me lähdetään kattomaan Lusia ja Tuiketta. Mä tuijotin sitä tosi pitkään ihan tyhmänä, kun en tajunnut että me ollaan oikeasti lähdössä. Se istui tietokoneen äärellä ja naputteli taas jotain omiaan sinne näytölle, mä en harmi vaan nähny mitä. Mut se piti lupauksensa ja me lähdettiin! Tottakai siis nakit pilkottiin ensin.. kai me sit mentäs kentälle tai jotain, mä jo arvailin.. Yritin kovasti siinä jo istua ja kattoo äippää silmiin, mut homma ei toiminu enkä saanu yhtäkään nakinpalasta - surkee palvelu sanon mä, mähän tein jo kaikkeni siinä vaiheessa.

No ja sit mitä vielä, me lähettiin ulos eikä se ottanu mua edes kiinni. Tai no oli sil hihna mukana ja mä olin tositosi tärppinä siks, ku sil oli mun herkut. Kaikki nakinpalaset. Me lähettiin kävelemään, tottakai mä tiesin mihin oltiin menos. Mentiin tällä kertaa taas hiekkatietä pitkin, kerran meitä vastaan tuli kaks vanhaa naista kävellen. Sillon mä vain istuin äidin vierellä ja tapitin sitä, ja sillä kerralla palvelu pelas! Mä sain namia, siis jes! Me ylitettiin tieki eikä äiti ottanu mua kiinni. Mä seisoin nätisti äidin pyynnöstä sen vierellä ja me katteltiin yhessä, kun joitain sellasii autoja meni ohi aina välil. Sit äippä vaan kerto et nyt olis aika mennä yli ja me juostiin siit yli ihan kevyesti. Eikä jääty alle, ei lähellekää! Sit mä vähän ihmettelin, kun äiti laitto mut istumaa just ennen polkuu, joka johtaa meidän niinsanotulle kentälle - tai niin ainaki äippä puhuu siitä paikasta sillonku se juttelee kavereitten vanhempien kans. Mä en millään malttanu pysyy siinä täysin paikoillani istuallaa, joten mun oli pakko nousta seisomaan. Mut äipän käsimerkistä tajusin kyl jäädä oottamaan, kunnes se oli itte melkein polun toises päässä ja vapautti mut. Sitten mä ryntäsin ja LUJAA!! Sain äipän kii ja menin vielä sen ohikin suoraan kentälle, kun mä tiesin ketkä siellä on. Lusi ja Tuike löyty sieltä, menin kertoo niille kuulumisia. Pyörin vähä siinä niitten ja niitten emännän jaloissa ja ihmettelin miks ne on vielä hihnassa, kunnes äippäki ehti siihen kentälle. Sit yhtäkkii Tuike vaan vietii kiinni, eikä meidän annettu enää leikkiä.

Jaa et se olis taas tätä. Meidän pitäs tehdä jotain et me saatas nakkeja tai makkaroita tai mitä ne ikinä onkaan mitä kukin sai aina suorituksistaan. Kai me siin alus pari luoksetuloa otettiin, mä en ihan tajunnu kaikkea mitä oltiin tekemässä kun mul oli niin kivaa jo muutenkin. Lähin tosi herkästi myös Lusin emännän käskyn mukaan kun se kutsu Lusia, ja mun oma äippä sit komenski takasin ja kerto et oli tehny väärin - ja jouduin tekee kaiken alusta. Pöh. Mut kyl meil sit oikeesti ihan mukavaaki sen jälkee oli, kun mä tajusin etten saa liikkua Lusin emännän käskystä. Rupesin kuuntelee äitii, joka sit rupes ottaa mul taas jotain sellasii et mä jouduin vaa istumaa aluks.. Ja sit se huus jostain kauempaa mulle, et mun pitäs mennä maahan. No mä menin, se huus sit sielt vaa et "hyvä", mut en mä lähteny. Kyl se mut sit tuli päästää pois siitä ja antamaa namiaki ku olin tarpeeks kauan ollu siinä. Kyl mä tiiän et mä osaan, ku se on nii kivaa aina välil - paitsi sitte jos saan äipän melkein huutamaa. Sit ei oo kellään kivaa. Äippä kehu mun paikallaoloja sille Lusin ja Tuiken emännälleki. Tai siis kun mä en lähtenyt edes Lusin pallon perää yhes vaihees, vaik sitä heiteltii niille. Ja lopulta mun ei tehnyt enää ees mieli lähteä Lusin ja Tuiken emännän luokse, kun se kutsu jompaa kumpaa koiraa. Tuikekin siis pääs kokeilemaan jotain omaa, mä en kyl ehtiny kattoo yhtää kunnol mitä, kun mä tottelin äippää ja kierin sen ympäril minkä ehin, jotta sain itteki omat nakkini. Siis mun nakit, eihän niitä mikään pitkäkarvanen veis.. Mä oon se oikee malli, lyhkänen.

Sit ku Tuiken vuoro oli menny, tuli toisen kerran Lusi. Mä en ihan hiffannu miks me istuttiin sillee tavallaa vierekkäin, mut sit Lusin äippä jäi sen vierelle ja mun äippä läks kauemmas. Äippä pyys mut maahan ja mähän kilttinä tyttönä meninki, mut sit Lusin äippä tahto sen pysymää istuallaa. Kai sit sil oli jotain sellasii ongelmii ku mul oli alus, et se kuunteli mun äippää eikä omaasa tos maahan pyynnös. Mä kyl tykkään makoilla, mun äippä saa vaikka hyppiä mun yli keppihevosen kans sillonku mää makoilen! Mutjoo, me toistettiin toi sama viel kerta ton jälkee. Tai oikeestaa kolmannenki, mut sil kolmannel kerral äippä meni ihan hurjan kauas.. Sen koko kentän toiseen päähän, ja huus sieltä mulle et mun pitäs mennä maahan! Hämmennyin sen verran sen matkasta, etten mä ekal pyydäl tajunnu et mun pitäs tehä jotain, mut sen jälkee ku se oli sanonu sen toisen kerran, mä sit menin maahan. Eikä mua häirinny yhtään vaikka Lusi sai olla vapaa, kun mun piti oottaa äiti kävelemästä sieltä kentän toisesta päästä. Mä ootin tosi kiltisti, ja sainhan mä sen nakkikasan sittenkin mitä äippä oli kädessään pitäny! Ja voi, kun mulla oli kivaa. Olin taas vapaa. Ja sillee, sit mä sain kokeilla taas vähän seuraamista. Äippä on mun kans nyt viime päivinä ottanu pari kertaa päiväs 2-4 seuraamista joillain lenkeil, ku mä en kuulemma osaa, mut nyt mul ei ollu ees hihnaa enkä kulkenu minkää rakennuksen vieres koko aikaa. Lusiki sai ottaa seuraamisii, mut se kai osas vähän paremmi ku minä. Mä sit vaa menin mamman kans, söin koko aikaa suunnillee sen kättä kun se piilotteli nyrkissään mun nameja.. Tai no sain mä sieltä aina välil, mut mä olisin voinu mieluusti kyl syödä niitä ihan koko aika! Kai mä sit jollain tasol paremmin menin ku äiti kehu mua välil, häirittii sit siin vähän Lusin istumisia ja jotai vastaavia kun äippä kuskas mua Lusin ohitte pari kertaa ja mä vain hamusin sen nakkikättä.. No, joo.

Sen jälkee me päästii irti, kaikki kolme solliee. Ja voi että meil oli kivaa! Me juostiin ihan hurjaa vauhtia ympäriinsä, meil oli oikeesti ihan tositosi kivaa. Lusi ja Tuike paini välil jotain pehkoleikkiä, mä en oo koskaan tajunnu sitä. Tai no oikeestaa sitä, et Lusin pitää pomottaa aina välil sillä taval. Mä vain kiersin niiden ympärillä. Sit mä odottelin mun ja niitten äipän vierel aina välil kun ne kaks läks huitelee jonneki kentän ulkopuolelle pusikkohin. Miks mä nyt sinne menisin? Mun oli paljon parempi siin kentäl odottamas niitä takas, et pääsin sit suoraa hyökkäämää niitä kohti.. Ja kyl se kieltämättä pari kertaa toimikin. Mäkin pääsin juoksee melkein täysiä kun juostiin kilpaa.

Jouduttiin me kyl lopuks sit lähtee kotia. Mä en kyl yhäkää tykkää noist teipeistä mun korvissa, joita äippä pitää mun korvis siks ku meil on kuulemma taas parin päivän päästä näyttely jossaki.. Mä tykkään kehäesiintymisestä, mut nää korvajutut on ihan syvältä. Ei ne mua sinänsä haittaa mut en tykkää kun niitä laitetaan. Sain tänää joksku aikaa liimanauhat pois korvista siks aikaa ku äippä otti musta kuvia ulkona, se oli huippua se. Ja sit mä kuulin tos pari päivää sit et Jatsi olis kans tulis tänne huomenna ja olis yhen yön. Hyvä etten menny solmuun siitäkin tiedosta!

Kulttispentu Sani

Roosa sai tänään ensimmäistä kertaa Sanin (kultaisennoutajan pentu) lenkitetäväkseen, olivat siis tulossa meillepäin jo silloin kun tulin juuri kotiin. Lähdin kameran, sateenvarjon ja koiran kanssa vastaan kun ajateltiin josko koirat voisivat leikkiä vähän eräällä pienellä hiekkakenttä-tyylisellä alueella. Päästiin sitten sinne ja tehtiin sellainen ratkaisu, että päästettiin Titja vapaaksi ja kiinnitettiin Titjan hihna Sanin hihnan pään jatkoksi niin että Sani sai hyvin pitkän hihnan itselleen. Sani on kuitenkin ollut sen verran karkuri ja muutenkin vieras koira, ettei sitä viitsitty aivan vapaaksi päästää. Saivat koirat puuhata siinä omiaan ja minä yritin jotain kuvata, mutta eihän siitä mitään tullut kun päivä oli hippusen harmahko ja alkoihan siinä satamaankin. Sinänsä oli siis hyvä idea ottaa sateenvarjo mukaan.. Etenkin kun alkoi sataa suunnilleen kaatamalla. Koirat vain riehuivat.

Lopulta lähdettiin sitten sadetta pakoon, minä suojaten kameraani sateenvarjon alla, Titja kulki vapaana ja Sani hihnan päässä. Matka oli onneksi suht lyhyt, mutta silti sisälle päästyämme (minä, Roosa, Essi ja koirat) oltiin puoliksi litimärkiä. Itse sain vaihdettua vaatteeni kun oltiin meille tultukin, mutta Essi ja Roosa joutuivat sitten märkinä olemaan.. Koirat loogisesti myös märkiä, vaikka yritettiin niitäkin taitoinemme kuivata. Oltiinhan me suunnilleen tunti sisällä sadetta suojassa, kunnes Roosan ja Essin piti lähteä palauttamaan koiraa omistajalleen. Meinasin vielä lähteä saattamaan, mutta koska en sille reissulle tajunnut ottaa sateenvarjoa mukaan ja minulla oli jo kuivat vaatteet ylläni, käännyin aika pian takaisin tihkusateen vallatessa ilman. Olipahan ainakin Titjalla ja Sanilla ollut tänään hauskaa kun olivat saaneet leikkiä, mutta meidän ihmisten kannalta tilanne ei välttämättä ollut ihan niin mieluisa. Pari ihan ok kuvaa silti tuli otettua.

LKK info

Olihan tänään taas koiralla ja minulla itselläni ihmeteltävää, kun totesin että lähden kuuntelemaan koirajuttuja mutta jätän Titjan kotiin. Katsoi neiti näppärä kyllä varsin typertyneenä kun ei mukaan päässyt! Joka tapauksessa käväisin tänään kuuntelemassa LKK:n eli Lahden käyttökoirien infotilaisuuden, jossa selitettiin kaikkea yleistä LKK:sta sekä LKK:n järjestämistä yleis-, haku- ja jälkikoulutuksista. Infossa palautin myöskin netistä aiemmin tulostamani lappusen, jonka myötä pääsen liittymään LKK:hon ja Titjan kanssa treenikentille (yleiskoulutuksiin).

Voitte muuten kuvitella, miten outoa on lähteä johonkin koirasysteemiin ja jättää koira kotiin.. Olo oli varsin orpo ilman koiraa, mutta eipä sitä siellä muillakaan ollut. Ehkä parasta oli, kun paikan päältä löydettiin Tean (Foxin omistaja) kanssa kaksi collieihmistä. Molemmilla taisi olla pinat sekä toisella lisäksi hyvä jälkikoira, muutaman vuoden ikäinen nahkanarttu "Myy". Enempää ei ehtinyt kyllä juttelemaan, tulihan sitä vinkattua että ottaisivat yhteyttä jos muistavat. Pitääkin toivoa tuleeko se yhteydenotto joskus tai että nähtäisiin joskus koulutuskentillä - ehtisi jutella paremmin.

Taas Porvooseen

No siis olihan se tännekin lähdettävä, kerta nahkoilla viimeistä kertaa tuomarina J.A.U. Yrjölä (jää tämän vuoden jälkeen eläkkeelle tuomaroinnista tuomaroituaan jo 50 vuotta koiria).

Äiti heitti minut ja Titjan taas Renkomäen ABC:lle, kuten viime kerrallakin kun mentiin Porvoon näyttelyyn. Päästiin taas Fian kyydillä sinne perille, Titja saatiin helposti pakattua autoon. Alkumatka oli pientä räksytystä kun Fian koirat (2 brasilianterrieriurosta) ottivat ja huusivat, mutta kyllähän siinä sitten rauhoituttiin. Matka meni aika nopeasti jutellessa Fian kanssa, tämän poikaystävä vain ajoi autoa. Oleilin Titjan kanssa rauhallisesti takapenkillä kahdestaan, brassit takakontissa häkissä.

Paikalla oltiin odotettua aiemmin ja siinä ehtikin sitten katselemaan ympärilleen ihan reippaasti.. En nähnyt ainoatakaan nahkaa ennen Titjaa missään näyttelyalueellakaan, joten kävin vain pystyttämässä Titjan häkin nahkakehän (jossa sillä hetkellä pyöri belgianpaimenkoira groenendaelien kehä) vierustalle ja laitoin Titjan häkkiin odottamaan kun itse lähdin kuvaamaan. Valitsin melko tavalla viereisen kehän, jossa pyörivät bordercolliet, ja jäin siihen ottamaan muutamia otoksia bortsuista. Olin tunnistavinani kehässä erään bordercollietutun Johannan, mutta en uskaltanut mennä moikkaamaan kun en ollut täysin varma (asia varmistui myöhemmin että kyseinen hlö oli ollut juuri Johanna). Vierailin kuvaamassa pehkokehältä myöskin Arjan AVO-uroksen Bladepitfall Lucky Me'n kun sattui sopivasti kohdalle kävellessäni ohi, muuten vain samoilin ja odottelin nahkaihmisiä saapuvaksi.

Löytyihän niitä lopulta.. huokaisin suunnilleen helpotuksesta kun löysin Caritan paikan päältä Morttinsa kanssa, mukana toki myös Caritan mies Jari sekä Pia ja tämän koira Molly (Mortin veli). Caritalta sain heti ensimmäisenä kopion yhdestä "Koiran rakenne ja liikkeet" -kirjasta itselleni (on muuten mahtava kirja, suosittelen!), jottei sen anto unohtuisi. Samoiltiin siinä jonkun aikaa paikoillamme ja lähdettiin sitten Caritan kanssa kuvaamaan Morttia hieman sivummalla. Oikein ei meinanneet poseerauskuvat ottaa onnistuakseen, mutta kaipa niistä joku nyt sitten loppupelissä onnistui (nlyn galleriasta löytää, Cinnaberry's Monkey Business).

Siinä sitten kehäkin jossain vaiheessa alkoi. Junnu-uroksissa Mortti sai H:n, mutta arvostelu oli loppujen lopuksi kuitenkin tosi hyvä. Vierähtihän siinä muutkin urokset, sille kuitenkin hurrattiin että Paavo (Papaya Whip Van Shaka's Royal Kraal) voitti junnu-urosten luokan. Täytyy muuten jo tässä välissä mainita, että kuvasin harvinaisen vähän kehässä käyneitä koiria.. enemmänkin olisin voinut.

Ajallaan alkoivat sitten nartut, junnunartut toki ensiksi. Molly kävi ensin kehässä ja toi sekin sieltä takaisin H:n, sitten käytiin me Titjan kanssa. Juoksuosuudet menivät tosi kivasti, mutta jokin alkoi mättää seisotuksessa (vaikka koira oikeastaan seisoikin ihan hyvin, minussa handlerina vain on se vika etten tykännyt). EH saatiin, kaksi koiraa jälkeemme ERI:n eli jäätiin EH3:ksi tällä kertaa. Upea narttu Selma (Goldlady's Grace'n Glory) voitti junnunartut ja ERI2 oli sitten Merle (Secret Affair's On Your Dreams). Carita, Jari ja Pia lähtivät Mollyn ja Mortin kanssa pois heti junnunarttujen lopussa, kun ei Mollynkaan tarvinnut enää kehään mennä, joten se siitä. Pyöriessäni siinä välillä kameran kanssa ja välillä ilman, sain esitettäväkseni Kertun. Kerttu eli Kepa eli Dandinas Indeed Lovely oli suhteellisen helppo esittää, joskaan ei kuulemma näytä Riikalle koskaan korviaan niin vieraiden tulisi se aina esittää. Kerttu esiintyi kehässä hienosti ja juoksikin hyvin, bongasin sen kanssa ERI:n. Toinen Riikan narttu Leslie (Dandinas Never The Less) saikin sitten H:n. Esitin Kepan vielä kilpailuluokassa, jossa se hävisi Pandalle (Dandinas Hot Chick) ollen lopulta ERI2. Siinä sitten odoteltiin vielä valio- ja veteraaninartut ohitse ja kipaisin Kertun kanssa vielä PN-kehässä ilman minkäänmoista lisäsaavutusta. Alla Titjan sanallinen arvostelu.

"Soopeli. Keskikoko. Mittasuhteiltaan hyvin kaunis, hyvin rakentunut juniori. Tyypillinen pää. Eteentyöntyvä kirsu. Leikkaava purenta. Korvat saisivat sijaita hieman taaempana. Hyvä pitkä rintakehä. Raajoissa hyvät kulmaukset. Hyvä liikunta."

Tulipahan sitä sitten kuultua myös sellainen, että Fian brasilianterriereistä vanhempi eli Cabi (Fin & Est Mva Sooraba Cabiid) oli ollut rodussaan ERI1 PU1 ROP ja nuorempi, ensimmäistä kertaa junnuluokassa oleva uros, Tico (Sooraba Ghayth) ERI1 PU3 v-SERT. Hyvä, pojat! Jouduttiin siis jäämään odottamaan ryhmäkehiä, se kyllä kannatti. Odottelin ensin nahkakehän laitamilla (tyhjyydessä vahtimassa koiria ja tavaroita, kaikki kehät olivat niin lopussa että melkein kaikki porukat jo lähteneet) kun Nina, Riitta ja muut kävivät hörppäämässä kupposet kahvia. Käytiin sitten nopsaan ottamassa kuvat Titjan tädistä Donnasta (Dandinas Donna Rosita) ja oltiin menossa Ninan kanssa ottamaan kuvia Selmastakin, mutta tulikin kuulutus että ROP-junioreita kaivataan kokoontumiskehään. Tuli kiirus etsiä iso-Suvi (Lod) jostain handlaamaan Selma, ja sinnehän ne lähtivät. Mentiin Ninan kanssa - seuraamme liittyi kyllä joku kolmaskin - ison kehän laidalle jännäämään, kun viimein kaikki ROP-juniorit pääsivät juoksemaan sisään isoon kehään. Yritin kuvata jokaisen käänteen, mutta välillä oli pakko vain jutella Ninalle ja tämän tutulle. Tilanne tiivistyi, kun tuomari valitsi ensin 8 parasta, niiden mukana Selma. Hihkuttiin Ninan kanssa jo siinä vaiheessa innosta (Selmahan on Ninan koira), mutta vielä enemmän silloin kun tuomari valitsi kahdeksan koiran joukosta neljä sijoittuvaa - Selma yhä joukossa mukana! BIS4-juniori lauantailta oli Tazillahin salukikasvatti, BIS3-junnu SELMA! Aivan MAHTAVA junioriluokkien päätös Selmalla, ONNEA!

Valitettavasti Cabi (Fian brassi) ei pärjännyt enää RYP-kehässä, mutta nahkat jyräsivät muutenkin vielä loppupäivänä, ensin Bombi (Timonan Qiana Qinnie) sijoittui RYP-kehässä kolmanneksi ja lopulta Timonan -kasvattajaryhmä lauantain BIS-kasvattajakehässä toiseksi.
Onnea Selma ja Timonan-koirat!

Alla päivän nahkatulokset kokonaisuudessaan.


Porvoo 08.09.2007, tuomari J.A.U.Yrjölä

PEK-nartut
KP1 ROP-pentu Cinnaberry's Summer Rain

JUN-urokset
ERI1 VSP-jun Papaya Whip Van Shaka's Royal Kraal
ERI2 Fatikon Nappanahka
ERI3 Mimosan Like a Strike
EH4 Cinnaberry's Just Joking
H Cinnaberry's Monkey Business

NUO-urokset
ERI1 v-SERT Helga Neitin Lemminkäinen
EH2 Mabinogion Sir Galahad

AVO-urokset
ERI1 PU3 Sandcastle's Trust Me
ERI2 PU4 SERT Mimosan Jet Set Man
ERI3 Jack Mack's Kannfadhna
EH4 Kangasvuokon Star Operation
H Cinneberry's Terminator

VAL-urokset
ERI1 PU1 VSP Timonan Louis Loverlook
ERI2 Dandinas Next Pride

VET-urokset
ERI1 PU2 VSP-vet Dandinas Blue Brother
ERI2 Sandcastle's Oliwer Hardy
POIS Dandinas Just a Prince

JUN-nartut
ERI1 PN4 v-SERT ROP-jun BIS3-jun Goldlady's Grace'n Glory
ERI2 Secret Affair's On Your Dreams
EH3 Dandinas Put Up To Play
H Cinnaberry's Miss Molly

NUO-nartut
ERI1 PN1 SERT ROP RYP3 Timonan Qiana Qinnie
ERI2 Helga Neitin Pohjolan Neito
ERI3 Timonan Paradise Paige
ERI4 Honey Melon Queen Of Ice

AVO-nartut
ERI1 PN2 Dandinas Hot Chick
ERI2 Dandinas Indeed Lovely
EH3 Cinnaberry's Ruby Red
H Dalimattas Action Lady
H Dandinas Never The Less
H Lifedrem Lady Freyja

VAL-nartut
ERI1 PN3 Timonan Neat Nefertiti
ERI2 Calibra's Dream Veawer

VET-nartut
ERI1 ROP-vet Dandinas Donna Rosita
ERI2 Timonan Jamaica Jade

KASV
KP1 ROP-kasv BIS2-kasv Timonan (Paradise Paige, Neat Nefertiti, Jamaica Jade, Qiana Qinnie)