Ensimmäinen tokokoe

No kerta siinä jalassa ei nyt sitten lopulta ollut mitään, niin..

Hehheh. Ihan virallisilla startattiin. Alku oli mitä mainioin luoksepäästävyyden ja paikallaolon osalta. Mulla oli arviokin siitä että ne tulee menemään parhaiten ja loppu ihan lekkeriksi - menihän se, mutta ei tuomarin mielestä näemmä liikaa. Seuraamisissa haahuili ihan omaa ja jätätti ainakin 30 senttiä musta taaksepäin yhdessäkin vaiheessa, luoksetulossa ampaisi suoraan mun ohi ennen kuin palasi pienellä lisäkäskyllä sivulle. Poistui kehästäkin kerran (vaikutti kokonaisvaikutukseen), estehyppy meni nollille (lähestyi estettä mutta totesi juuri ponnistuskohdassa ettei hyppääkään ja koska oli niin vinossa, tuplasin käskyn sekä äänellä että käsimerkillä tietoisesti kun se oli vika liike ja ajattelin ettei tästä voi enää tulla mitään). Lisäksi jostain syystä ensimmäisen kerran hihna valui mun olkapäiltä alas ja seiso-käskyn jälkeen seuraamisen yhteydessä koiran ollessa jo paikalla hihna valui jalkoihin. Hmm. No, koira pysyi! Ohjaajan näkökulmasta koira ei kuitenkaan toiminut yhtään.. Mitä sitä sen enempää puimaan, nyt jo naurattaa. Kiitos Roosalle kuvaamisesta.

Orimattila TOKO - ALO, tuom. Ossi Harjula
Luoksepäästävyys -- 10
Paikallamakuu 2min -- 10
Seuraaminen kytkettynä -- 8½
Seuraaminen taluttimetta -- 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä -- 8½
Luoksetulo -- 8½
Seisominen seuraamisen yhteydessä -- 9
Estehyppy -- 0
Kokonaisvaikutus -- 7
YHT. 160½p, I-tulos, sijoitus 09/13

.....tuuria.

Ja nyt kun sitä Hepar sulfurin antamista olen pidätellyt tähän asti, niin nyt sitten purkki auki ja koiralle. Vaikka ei toi jalka enää edes oireile, mutta varmuudeksi.

Kesä-Titja

Ajattelin että olisin ottanut koirasta joitain kuvia ties minkä voikukkameren keskellä. No yritinhän toki, mutta ei siitä mitään tullut. Okei, kohde ja muu oli kunnossa mutta kamera tuntui yliliiallisen auringonpaisteen takia sanovan sopimuksensa irti siedettävien kuvien suhteen joten eihän siinä sitten mitään kunnollisia kuvia saatu. Koira oli ylivalottunut ja kontrastia jokaisessa kuvassa niin ettei mitään rajaa.

Titja onnistui pikemminkin syömään yhden kukkasen jota ajattelin sen pitävän suussaan, että saisin kesätoivotus-kuvan, että turhia tommoset. Jäi sitten vain yritykseksi.

Rinsessa kipeä?

Vai niin. Sitä tulikin jo mietittyä miksi neitokainen näyttelypäivästä (Aptus Show, EH2) seuraavana päivänä sunnuntaina koko ajan on ollut nuoleskelemassa toista takajalkaansa. En voinut tehdä mitään havaintoa asiasta tuolloin eikä meillä ennen ole ollut vastaavaa ongelmaa niin tieto oli siinä vaiheessa hukassa. Mietin sunnuntaipäivästä lähtien aina illan agilityliitelytreeneihin asti ja senkin jälkeen mikä tuota jalkaa vaivaa, mutta koska koira ei ensinnäkään ontunut sitä eikä sieltä löytynyt mitään, ajatteiln että se on ohimenevää.

Maanantaiaamuna aamulenkillä oletan nähneeni pientä ontumista ensimmäisen parinsadan metrin aikana, mutta sen jälkeen ei yhtään mitään. Tassusta ei löytynyt vieläkään mitään. Okei, ajattelin että se on sillä selvä. Tiistaina en oikeastaan tarkistanutkaan tassua varsinaisesti.

Tuskastuin tänään kun aamuyöstä heräsin tekemään koulutehtäviä ja näin koiran taas "hoitavan" omaa tassuaan, joten katsoin sitä jälleen kerran ja nyttemmin huomasin vian: märkivä tassutulehdus. Eipä siinä muu auttanut kuin tassu kevyeen siteeseen puhdistuksen jälkeen ja marssimaan päivällä koulusta päästyäni luontaistuotekauppaan ostamaan Hepar sulfuria jota ei tällä hetkellä kotoa löyty. Ei se vieläkään onnu eikä nyttemmin ole moksiskaan tassusiteestä (täytyy toivoa ettei päivän mittaan tapahdu kritisointia sidettä kohtaan kun koira on yksin).

Äiti hermoili välittömästi eläinlääkäriin viemisellä. Itse aion ensin kokeilla sitä Hepar sulfuria johon sain parikin hyvää kommenttia pikaisen googlailukierrokseni päätteeksi, jos mitään ei tapahdu otetaan sitten se ell-kierros.

Ainiin.. ja ylihuomenna perjantaina meillä olisi ollut se ensimmäinen tokokoe. No, saa nähdä onko sittenkään.

----------------------------------------------------------

Kiroaisinko vähän lisää? Hepar sulfuria en löytänyt, ja vaikka olisinkin löytänyt, olettaisin että tokoa koskee samat antidopingsäännöt kuin näyttelyitäkin. Kyseinen tuote on jonkinnäköinen luontaistuote jonka varoaika on vissiin se 14vrk, kuten kaikkien muidenkin meitä mahdollisesti auttavien yli 2vrk. En haluaisi viedä koiraa tokopaikalle niin että pitäisi edes salassa lääkkeenannon, joten koska Titja ei yhäkään onnu niin meidän tokokoe todennäköisesti ratkaistaan sillä löydänkö sille lääkkeitä vai en.

Oli muuten repinyt kauniisti siteen pois jalastaan kun tulin koulusta - arvatenkin.

Espoosta kotiin ja agilityyn

Päivällä käytiin Titjan kanssa Espoossa veljen asunnon läheisellä kentällä vähän juoksentelemassa ja kuvaamassa juoksentelukuvia. Kovin montaa hyvää otosta en kuitenkaan saanut, alkaa tuntua tuo kamera pikkuhiljaa jo ihan lelulta. Kontrastia on omaan makuun melkein joka kuvassa liikaa ja valotus muutenkin suoraan sanottuna kusee.

Nooh, anyway. Veli heitti illalla minut ja Titjan suoraan agilitytreeneihin samalla kun oli tulossa meille kylään. Treeneissä sisällä oli pieni radanpätkä jossa yksi hyppy, putki (keskeltä mutkalla), kaksi hyppyä ja lopussa taisi olla vielä n-putki jos oikein muistan. Myöhemmin laitan tästä vielä jonkin selvityskuvan. Titja suoriutui oikein mallikkaasti kyseisestä harjoituksesta sisätiloissa. Sittemmin ulkona harjoiteltiin paikallaoloa ja esteen kiertämistä ennen hyppyä, paikallaolohan on Titjalle passeli juttu eikä kiertäminenkään tuottanut ongelmia. Rengaskin saatiin pystytettyä, samoin kuin kujakepit (joita ei tällä kertaa Titjan kanssa otettu, kujahomma kun ei ole meidän juttu). Otettiin myös kolmen esteen sarjaa ja siihen vielä yksi pieni ohjausharjoitus, meidän nahkacollie suoriutui kyllä hyvin vaikka käännös oli - ei mikään uusi juttu - melko laaja suuren vauhdin ansiosta. Loppuun otettiin sisällä hallissa vielä pari kontaktia puomiesteellä, hiljalleen nekin kai aletaan tajuamaan. Kyllä tämä treenaaminen joskus tulosta tuottaa..

Aptus Show

Käväistiin Titjan kanssa pitkästä aikaa näyttelemässä. Olin ollut todella laiska korvahoitojen suhteen, kun ne olisi pitänyt laittaa melkein kuukausi ennen näyttelyä.. Menin ja laitoin sitten vähän päälle viikko ennen näyttelyä, ja se näkyi Aptuksessa. Jouduin kehässä painelemaan korvia alas ihan tuomarin nähden etenkin liikkeiden jälkeen, josta tuomari minulle ystävällisesti sanoikin. Harmitteli myös että kovin on kaunis narttu, mutta koska korvat eivät ole kovin hyvät antoi meille tällä kertaa EH:n. Toinenkin pystykorvainen koira, uros tosin, sai myös EH:n, muuten melkein kaikki saivat ERI:n. Titjan lahtelainen kaveri Netta korjasi koko narttujen potin, onnittelut siitä kauniille trikkitytölle!

Paikan päällä tavattiin myös Titjan Sani-kaverin sisko, kultainennoutaja Sissi (Tornado Eagles Korelia My Queen). Kovin vaikutti siskoltaan ja saatiin otettua Sissistä pari kuvaakin näytettäväksi Sanin ulkoiluttajalle eli kaverilleni Roosalle.


Helsinki KV (Aptus Show), tuomari Roger Vanhoenacker -- tulokset toistaiseksi epätäydelliset

JUN-urokset
ERI1 PU1 SERT ROP-jun ROP MagGee's High Speed
ERI2 PU3 Clingstone's No Or Yes
ERI3 PU4 Lifedream Doing Alright
EH4? Honey Melon Summer Nitewish
EH Secret Affair's Laugh Out Loud

VAL-urokset
ERI1 PU2 CACIB Sandcastle's Zoot Suit
ERI2 Dandinas True Swinger
POIS Honey Melon Hartley Henry

JUN-nartut
ERI1 VSP-jun Milli Miller Viisakas Virginia

NUO-nartut
ERI1 PN1 SERT CACIB VSP Windswept Height's Sweet Selina
EH2 Dandinas Put Up To Play

AVO-nartut
ERI1? PN3 Goldlady's Grace'N Glory
ERI2? Sandcastle's All Dressed Up
POIS Timonan Qiana Qinnie

VAL-nartut
ERI1 Sandcastle's Sweet Valentine

Sania tapaamassa

Titja kertoo: Jepjep, taas pääsin näkemään sitä mun kultsukaveria Sania. Äiskä yrittä ottaa musta jotain seisotuskuvia, kun ne sit yhtäkkiä tuli.. ja mun oli ihan pakko vaan täristä ja olla juuri sen näköinen etten malta pysyä enää sekuntiakaan paikoillani seisomassa, ja kun Sanikin vielä juoksi kohti niin olihan se pakko lähteä leikkiin messiin. Emäntä ei kyllä alkuhetkeen näyttänyt hirveän tyytyväiseltä, mut oli silläkin lopulta kai ihan hauskaa kattoa kun meitsi pyöritti tuhatta ja sataa juoksurinkiä ja Sani yritti pysyy perässä!

Oli kyl vähän kuuma päivä niin kaveri sammu aika nopeesti, sillä kun on varmaan toi dieetti päällä niin on välillä vähän hankala jaksaa. Turkkiakin löytyy enemmän ku multa, joten sekin ehkä vaikuttaa siihen et mä jaksan aina kauemmin. Sillä aikaa kun Sani huilaili jossain varjossa nurtsilla Roosa ja emäntä kokeili ottaa musta lisää poseerauskuvia. Mut koska oli niin kuuma, olihan mun pakko läähättää.. ja se ei kuulemma näyttänyt hyvältä. Ne teki ties mitä ihmeellisiä temppuja että sai mut laittamaan suuni ees sekunniksi kiinni, jotta emäntä sai kivan kuvan. Onnistu ne kai siinä vissiin sit jotenkin. Emäntä myös kerto ääneen Roosalle et aikoo vissiin jossain vaiheessa vaihtaa mun handlauspuolta, kun toi liiallinen valkonen kaulus kuulemma häiritsee sen mielestä kokonaisuutta. Ja pyh sanon minä. Mut ei tossa poikkikauluspuolessakaan oo kyllä vikaa, et sama se mulle on.

Sehän se vasta hauskinta tänään oli kun musta otettiin vielä liikekuvia. Tai siis yritettiin. Roosa juoksutti mua ilman mitään hihnaa reippaassa ravissa emännän ympärillä ja se koetti kuvata. Paitsi että kuulin myöhemmin ettei yksikään kuva onnistunut..

P-HAU cup agilitykilpailut 2

Titja kertoo: Kirsu kohti Hollolaa! Emäntä kertoi että me lähdetään katsomaan agilitykisoja, joskin mä en saisi vielä osallistua niihin. Että mentiinpä sitten. Se valitsi jonkun oikein hyvän paikan josta näki koko radan, jota siellä mentiin, ja otti kamerankin esille. Sille vissiin tuotti aluksi hieman ongelmia kuvata kun huusin ku syötävä hetken aikaa kun näin muiden koirien menevän putkeen ja muita esteitä ihan mun nenän edessä. Tajuatteko, laittaa nyt putkihullu koira katsomaan kun muut menee radalla enkä mä pääse! Vääryys! Tosin äiskän kuvaamiseen kai vaikutti myös pimenevä sää sekä ylinopeat kohteet. Ilta kun sattu oleen.

Siinä vaiheessa kun äiskän ois pitänyt kuvata pyynnöstä just jotakuta tiettyä koiraa niin sille tuli juttelemaan joku ihminen joistain kuvista. Ja arvatkaapa singahtiko se koira sen radan lävitse niin ettei mitään rajaa. Eihän siinä kuvia ehtinyt ottaa.

Siinä vaiheessa kun rataa alettiin laittaa uusiksi niin me lähdettiin äiskän kans jalottelemaan. Ja löydettiin sellanen oikein komea herrasmies, Kaapo (Timonan Texas Terrence) nimeltään. Tottakai nahka kuten minäkin, värissä vaan eroavaisuutta kun se oli tricolour. Emäntä otti Kaaposta poseerauskuvia sillä aikaa kun meitsi katteli ja arvioi vieressä. Ihan komeehan se oli, ikää kyllä vasta 8 kuukautta. Kuulemma asuu Lahdessa, et ehkä mä sitä joskus myöhemminkin näen. Päästiin kyllä ottamaan matsiakin Kaapon kanssa, meikä juoks edellä ja se kaahasi perässä minkä jakso. Mut mullapa olikin keppi, jota sillä ei ollut. Hähää.

Lopuksi juuri ennen sadetta ja lähtöä äiti vei mut vielä halliin. Ne P-HAU:n eli meidän seuran cup-kisat kun oli hallin ulkopuolella niin kaikki esteet oli raahattu pois hallista lukuunottamatta yhtä keppisarjaa, kahta aitaa ja paria pöytää. Äiskä sitten otti pari keppiharjoitusta mun kanssa, lisäksi hypytti pari kertaa aidat ihme ohjauskuvioin. Tällasta omaa treeniä. Sit pitikin jo lähtee kun joku pehkon tapanen mut pienempi otus (shetlanninlammaskoira) tuli ohjaajansa kanssa sinne halliin, että annettiin niille tilaa. Ja alkoi tosiaan sataakin.

P-HAU:n agilitykilpailut

Treeneissä Tarja oli kovasti mainostanut meille näitä kisoja että etenkin töihin saa tulla, minä päätin kuitenkij jättää työntekemisen väliin ja sen sijaan tulla kuvailemaan sekä muutenkin tutustumaan agitunnelmaan lähemmin (ensimmäiset kisat joita olin katsomassa).

Näin paikalla myös tuttuja colliepiiristä, joiden kanssa juttelin siinä hetken. Sirkka (Silimen-kennelin kasvattaja) kentoi mm. yhden pk colliepentueen syntymästä, josta minun tulisi informoida Riikka-Liisalle myöhemmin. Lainion Riikan kanssa puhuttiin vähän nahkajuttuja, mm. tokokouluttamisesta jotain. Paikalla oli myös yksi dogsitterhoidokeistani, rhodesiankoira Nando. Nando sai hyvät nollaradat maksi kakkosista, joskin kummatkin hieman yliajalla - voitti kuitenkin sekä agilityradan että hyppyradan. Jos päivä ei olisi ollut niin kuuma, olisi varmasti useammallakin koiralla mennyt paremmin. Kuumuus taisi olla hidastus Nandollekin.

Ihan mukavan kuvasaldon sain, joskaan en ole täydellisesti tyytyväinen kaikkiin otoksiini - ainahan näin ei voi ollakaan. Linkki kuvagalleriaan löytyy nyttemmin myös P-HAU:n kuva-arkistosivulta.

Kisojen loppuvaiheilla paikalle saapui myöskin dogsitterkaveri Essi entisen hoitokoiransa, hieman ylikorkean saksanpaimenkoirauroksen Feron kanssa. Eipä Fero ollutkaan enää Essin hoitokoira, päinvastoin oma! Uutinen oli oikein mukava kuulla enkä mene väittämään vastaankaan, etteikö Fero sopisi täydellisesti Essin koiraksi. Päästettiin Titja ja Fero leikkimäänkin siinä kentällä kun suurin osa agilityesteistä oltiin viety jo pois. Äiti oli nääs Titja mukanaan tullut mua hakemaan niin se oli mahdollista, muutenhan Titja oli päivän kotona. Se villiintyy niin paljon agilitystä useimmiten ettei sitä voi kisoihin ottaa mukaan etenkin jos yrittää kuvata.

Vappunäyttely

Impi ja omistajansa Sarianna kotiutuivat meille siis jo edellisenä iltana. Aamu aloitettiin reippaasti sillä että lähdettiin ulos kuvaamaan. Etsittiin ensin vain pari vapputarviketta kun tänään sattuu sellainenkin päivä olemaan ja ulkona koristeltiin Titja istumaan vappufiiliksiin. Eli tässäpä teille hyvän vapun toivotukset Titjalta! Impi ei valitettavasti malttanut pysyä moisissa kuvauksissa lainkaan paikoillaan toisin kuin tämä colliepatsas.



Joka tapauksessa mentiin sitten pienen vappukuvaustuokion jälkeen Herrasmannin rantaan. Siellä kun ei vielä juuri pyöri ihmisiä tähän aikaan vuodesta niin pidettiin koiria irti ja annettiin niiden leikkiä siinä laajalla ruohoalueella. Kuvattiin koirien leikkiä ja Sarianna lopulta otti joitain otoksia myös minun ja Titjan minitokoiluista. Vaikka sitä ei kuvattukaan kauaa niin Sarianna sai silti pari loistavaa kuvaa joita tulen varmasti käyttämään jossain kun pitää laittaa kuvia Titjan tokoiluista. Ensimmäisenä menkööt Harrastukset-sivun koristekuvaksi yksi.

Tulihan siinä sitten lähdettyä myös Hollolaan vappunäyttelyyn, jonne Titja pääsi turistiksi. Näyttely oli nääs valitettavasti tarkoitettu tällä kertaa vain FCI 4, 5 ja 6 ryhmän roduille - eli Impi oli ilmoitettu! Näyttelypaikalle saavuimme kohtuullisen myöhään, koska Hollola (jossa näyttely pidettiin) on tässä ihan Lahden vieressä ja Impin kehän aika oli niin myöhään. Paikan päällä saimme kuitekin odotella reilusti yli tunnin ennen omaa vuoroamme. Löydettiin leiriytymiskohtamme vierestä juttelukaverikin, Ketunsaran kennelin kasvattaja ja heidän nuori islanninlammaskoiranarttunsa Emma (Gantroppas Ársól Emma). Emma oli ehtinyt olla jo kehässä ja oli tuolloin ROP, joten ei ihan turha tyttönen sekään. Itse kävin kuvaamassa mm. jämtlanninpystykorvia ja samojedinkoiria joutessani, huomasin myös että Titjan yhden parivuotiaan koiratutun Tinkan (Idejomas Talvi Halla) sisko voitti ROPin sekä valioitui kyseisessä näytteylyssä.

Impi oli siis junioreiden luokassa ja sitä ennen oli yksi junioriluokan uros, joka taisi saada EH:n oman näkemiseni mukaan. Vähän hirvitti omistajan kanssa mitä se Impi sitten tulee saamaan kun kyseinen petit oli kuitenkin ties mikä balttian juniorivoittaja ja oikein petittimäinen. En kuitenkaan moista enää kehässä ehtinyt ajatella kun handlasin Impiä ja täytyy olla kovin tyytyväinen taas jälleen kerran nousevan showtähden esiintymiseen - sekä tulokseen! Minulla meni pieni hetki sisäistää tuomarin kommentti "kyllä se vaaleanpunaisen saa", sillä koska rodussa ei ollut sen uroksen lisäksi niin Impi oli automaattisesti ROP ja sai täten ensimmäisen SERTinsä! Meikä kun on tällainen herkistelijä (vaikkei sitä toisinaan uskoisikaan) niin kyllä meinasi tulla ilosta tippa linssiin. Oli muuten ensimmäinen koira jonka olen ROPiksi asti koskaan handlannut, vaikkei se nyt kovin vaativaa ollut ottaen huomioon ettei muita osallistujia rodussa ollut kuin se yksi EH:n saanut narttu. Omistaja ymmärsi tapahtuneen vasta kun tuomari ojensi meille ROP ja SERT-ruusukkeet, vaikka olin varmasti tähän mentisistä saavutuksista selvemmin palkannut ja kiitellyt Impiä hyvästä suorituksesta. Arvostelukin oli oikein mallikas. Tästä se ura urkenee! Vielä kaksi SERTiä ja voilá! Omistajan Sariannankaan ei parane enää epäillä. Titja oli kovasti kannustamassa kaveriaan.

Impi arvostelu: "Rungossa nartulle sopiva pituus. Päässä oikeat mittasuhteet, kallossa vielä pyöreyttä. Kaunis ilme. Hyvä raajarakenne. Hyvin kehittynyt oikeanmuotoinen rintakehä. Hyvin asettunut pitkä häntä. Karkea karva, joka tänään on lyhyt. Täysin korrektit etuliikkeet." + suullinen maininta tuomarilta kahdesta puuttuvasta hampaasta (joka ei ole tosin häiritsevä tekijä) sekä lausahdus "Korrekti narttu".

Jäätiin me ryhmäkehäänkin kuten myöskin uusi koirakaveri Emma omistajineen, tosin kummallekaan ei sieltä tullut sijoitusta. Impi liikkui kuitenkin oikein mallikkaasti - ehkä liikkumisen kannalta paremmin kuin koskaan tähän mennessä kehässä - ison kehän aikana ja sain minulta suuret kiitokset hyvästä esiintymisestä. Koetettiin kotona sitten kuvailla Impistä muutamia palkintokuvia, joskin koira on kuvissa punaiseen päin sävyttynyt. Näyttely oli urheilukentällä ja Titja meni pyörittämään Impiä sellaisessa punertavassa hiekassa, joka tarttui tyttösen vaaleaan turkkiin (onneksi vasta kehän jälkeen). Ilta olikin sitten kohtuullisen väsyttävä.. nukahdettiin niin omistajat kuin koiratkin melko aikaisin, niin käy usein näyttelypäivän jälkeen. Mahtava päivä!

Laitetaan nyt vielä tavan mukaan rodun tulokset kaikenkaikkiaan esille.


Hollola 01.05.2008, tuomari Harry Tast, petit basset griffon vendéen

JUN-urokset
EH1 Yamashta Fahrenheit

JUN-nartut
ERI1 PN1 SERT ROP Humisevan Harjun Immortelle