Vai niin..

Naureskelinpa tässä heti ensimmäiseksi aamulla selatessani kuvia, että eipä se koira paljoa tavoiltaan muutu kasvaessaan. Päästät sen kerran tyynyllesi niin se on siellä aina. Fakta.

Yllä Titja 10vk ja alla kuukausi sitten eli 1v 8kk



Annoin Titjalle aamuruoan vaihteeksi ulkona. Se edellytti paria tokoliikettä ennen vapautusta ruokakupille. Otettiin siis seuraaminen kolmella käännöksellä (vasemmalle ja kaksi täyskäännöstä + yksi pysähdys). Itsestäni tuntui että kontakti rakoili koko ajan mutta kun katsoin varjosta koiran menoa se näytti siitä katsottuna tuijottavan kuin riivattu. Vielä ennen vapauttamista yksi luoksetulo noin 4m etäisyydeltä koirasta, kun vasta harjoitellaan luoksetuloa suoraan sivulle (ennen tuli suoraan eteen) niin ei pitkiä matkoja. Tuli hyvin ja suoraan! Tämän jälkeen vielä pätkä seuraamista ja liikkeestä maahanmeno ihan ruokakupin läheisyyteen, maahanmeno oli tarkka ja pitkästä aikaa nopea. Sen jälkeen pääsi lapsi syömään ja emäntä katselemaan tyytyväisenä vierestä.

Kaveri kävi päivällä ja tehtiin vähän ompeluhommia ennen viikonlopun Animeconia, jonne meidän on tarkoitus mennä. Cosplay-asut sun muut ihan kesken toistaiseksi, joten työtä riitti tehtäväksi koko sen ajan kun kaveri oli kylässä. Titja katseli keittiön ulkopuolelta surkean näköisenä kun sillä ei ollut muutakaan seuraa kuin me (äitini lähtenyt Savonlinnaan ja muitahan meidän talossa ei yleisesti asukaan) ja olin käskenyt sen pysymään poissa keittiöstä ettei tulisi tielle tai astuisi vahingossa vaikka nuppineulaan tai saksiin. Koiralla riitti energiaa.. lähdettiin muutenkin iltalenkille samalla kun saatettiin kaveri pois ja vapaana matkansa aloittanut Titja aloitti todellakin kaasu pohjassa. Onneksi ei autoja ollut liikenteessä kun itse varmaan 40 metrin takamatkalta huudan koiralle kauko-ohjeita mm. ylittää tie. Nätisti meni suojatietä pitkin vauhdilla kuten ollaan opeteltu, eipähän ainakaan jäänyt jumittamaan. Otin takaisin tullessa pari seuraamispätkää pihalla lähinnä muutaman täyskäännöksen kera, niissä kun meillä on vielä paljonkin hiomista (on tosin normaaleissa käännöksissäkin). Lisäksi otin maahan->istu kaukokäskyharjoituksia noin neljän metrin päässä koirasta, aloitettiin nämä harjoitukset siis eilen. Ensimmäinen "sit" käsky meni kuin kuuroille korville kuten myös käsimerkki sokealle, mutta seuraavasta nousi hyvin. Toistin vielä kahdesti palkaten jokaisesta, Titja hyppi kaniloikkia innoissaan kepin perään pitkin pusikkoja.

Näytelmissä

Käväistiin Titjan kanssa pitkästä aikaa kehässä Ypäjän näyttelyssä. Korvat olivat kerrankin kehän aikana suhteellisen mallikkaasti alhaalla, josta emäntä on perin tyytyväinen. Koirakaan ei näyttänyt niin järjettömän muulilta kuin yleensä korvahoitojen jälkeen, voi johtua siitä että kokeiltiin kaverin kanssa tuplahandlausta. Titja iloisesti katseli häntääkin välillä heiluttaen kaveriani.

Tuomari oli Paavo Mattila, joka ei niin huikeita tuloksia ole Titjan sukulaisille antanut, joten lähdin sillä meiningillä että kyllä se H sieltä tulee tai jotain. Olin kuitenkin kehässä jo tyytyväinen korviin+esiintymiseen pitkästä aikaa, joten ei se H olisi maistunut ollenkaan pahalta. Mattila pohti minulle ääneen jotakuinkin että koira on hyvin kaunis vaikkakin sen lantio saisi olla pidempi ja luusto vahvempi (kuten arvosteluunkin kirjoitettu), ja että jos voisi niin ottaisi punaisesta (EH) nauhasta puolet ja vaaleanpunaisesta (ERI) puolet, mutta koska koirassa on kuitenkin myös niin paljon hyvää niin antaa ERI:n. No siinä riitti tyytyväisyyttä sitten taas. Luokassamme oli toinenkin koira, Saara (Timonan Sapphire Sallie), mutta koska Saara on niin paljon kehittyneempi ja kauniimpi kuin meidän Tiitiäinen niin se vei sitten luokkavoiton. PN-kehässä ei sijoitusta, että lopputulos ERI2. Alla arvostelu, josta allekirjoitan mieluusti kaiken muun paitsi maininnan liikkeestä.

"Kaunispäinen narttu. Hyvä ilme. Hyvinkannetut korvat. Erittäin hyvä kaula. Sopusuhtainen runko. Hyvä ylälinja. Lantio voisi olla aavistuksen pidempi ja luusto hivenen vahvempi. Kyynärpäissä aavistus löysyyttä ja takaliikkeet voisivat olla vieläkin tehokkaammat. Miellyttävä luonne."

Illalla taukoilun jälkeen käytiin tämän kaverini ja hänen petittinarttunsa Impin (jonka myös esitin Ypäjällä tuloksella EH2), jonka luona olemme kylässä, kanssa maneesissa + pellolla läheisellä tallilla. Ensin maneesissa vähän treenattiin, lähinnä Titjan kanssa totuteltiin moiseen paikkaan kun meillä olisi joskus kolmen kuukauden päästä tulossa tokokisat jotka sattuivat maneesiin enkä ollut ihan varma mitä tuo koira ajattelee maneesista. Ei kuitenkaan juuri hirveämmin ongelmia. Otin kaikki alokasluokan liikkeet lävitse lukuunottamatta seuraamista kytkettynä (ja tietysti luoksepäästävyyttä kun tarvitsisin siihen jonkun vieraan, Titja ylireagoi innokkaasti tuttuihin eli mm. kavereihini), oletan että koira handlaa sen muutenkin kohtuullisen mallikkaasti. Otin myös vähän pidemmän seuraamispätkän ihan vain mutkitellen ympäriinsä samalla kun kaverini riehutti Impiä maneesin toisessa päässä, jonka aikana alkuun kontakti rakoili ja koira vilkuili hieman toiseen suuntaan kun kaikui ja kaikkea, mutta loppujen lopuksi toimi mallikkaasti. Otin myös noutoja erilaisilla kapuloilla, mm. meidän omalla pikkukapulalla joka saatiin nyt takaisin lainasta kun kaveri osti Impille oman samanlaisen sekä Impin vähän pikkukapulaa isommalla kapulalla sekä lopuksi vielä pari noutoa meidän isolla kapulalla (mitä lie noin 750g). Titja nouti mielestäni ensimmäistä kertaa isoakin kapulaa oikeasti hyvin, se ei jäänyt yhtään liian taakse ja nosti sen kunnolla ylös tarjolle eikä jäänyt nojaamaan sitä polviini anovasti.

Pellolla eli tarkemmin tarhassa otettiin Titjasta ensin kunnon seisotuskuvia nytkun kerrankin korvissa ei ollut painoja vaan ne sai hetkeksi alas muutenkin (ovat muuten jo pystyssä, mutta vielä vähän vaikutusta korvahoidista ennen näyttelyä, kohta pitäisi laittaa uudestaan että Heinolan nlyssä ovat taas alhaalla - meillä on tämä kuukauden hoito ennen näyttelyä..). Myös pari pääkuvaa otettiin, laittelen myöhemmin niitä sitten esille. Tämä kaverini Sarianna ystävästi kuvasi, itse jätin oman kamerani Sarren kotitaloon. Mukava saada välillä muidenkin kuvaamia kuvia koirastaan kuin omia. Tämän jälkeen Titilus ja Impi polkivat vähän kaasujalkaa ympäri nurmikkoa hampaiden kalinan säestyksellä.

Iituakin näkee

Kipaistiin Joutsassa, saavuttiin eilen melko myöhään illalla ja majoittauduttiin nukkumaan suvun omistaman kerrostalon yhteen tyhjään kämppään veljen ja siskopuoleni Tiinan sekä Titjan kanssa. Ilta meni pari videota katsellessa kannettavilta (minulla ja veljelläni oli mukana), joita netistä etsittiin. Titja nukkui tiiviisti vaihdellen puoliksi jonkun jalkojen päällä.

Tänään meillä olikin sitten vähän enemmän tekemistä, kun oli niin paljon nähtävää ja tekemistä joka puolella. Heräämisen jälkeen kunhan vaan loikoiltiin siinä jonkun aikaa, kunnes veli keksi että voitaisiin lähteä Tarjan luona käymään kun en minäkään ole siellä kovin pitkään aikaan ollut. Tarjalla aikoinaan kävin vähän useamminkin kun kävin ratsastamassa siellä Lucas-ponia ja silloin Tarjalla oli useampi lehmä sekä neljä hevosta + kissoja ja kaksi koiraa. No, yhä siellä oli kaksi koiraa ja kissoja.. mutta ei enää lehmiä, vaan navetat oli laajennettu talleiksi, nyt siellä oli sitten viisitoista hevosta. Niistäkin yksi kantava tamma, jonka synntystä odoteltiin. Vanhahko poniherra Lucas oli mukava nähdä pitkästä aikaa, sen kiinnostuksen kohteisiin todellakin kuului yhä vain ruoho. Oli mukava seurata laitumella olevaa neljää vuotiasta orivarsaa, kahta suomenhevosta ja yhtä lämpöistä, jotka ottivat vähän kisaa keskenään. Kovasti oli koetuksella myös laitumelle joutunut puunkarahka, sitä jokainen oripoika kävi kovasti nostelemassa ja kantamassa. Tarja yritti heittää sitä kauemmas aidasta ettei aidan vieressä tulisi kinastelua aiheesta, mutta niin joku hevosista sen kepin rahtasi takaisin - että osaavat ne hevosetkin noutaa.

Titja oli Tarjan luona lähinnä autossa sillä aikaa kun pyörittiin hevosaitauksilla, sitten kun seisoskeltiin pihassa niin se sai tulla ulos ja juosta kepin perässä ihan riittämiin. Hevosista ei jaksanut niinkään kiinnostua, mutta auta armias jos tilalla olisi ollut niitä lehmiä..

Kun palattiin Tarjalta iso-äidin luokse, lähdettiin Tiinan ja Titjan kanssa melkein suoriltaan taas liikenteeseen. Joutsassa oli tänä viikonloppuna Joutopäivät, Joutsan monivuotinen "iso" tapahtuma, joten tottakai piti käydä näyttämässä siskopuolelle millaista Joutsan Joutomarkkinoilla yleisesti on. Meno ei ollut muuttunut yhtään sitten sen kun viimeksi kävin siellä. Jotkut tuntemattomat kävivät ihastelemassa Titjaa sekä sen pantaa, pääsipä neiti haistamaan mm. jotain labradorinnoutajaa ja mäyräkoiraa. Paikalle tulikin kaivatusti Teme ja Heta sekä koiransa berninpaimenkoira Iitu, yksi Titjan leikkikavereista. Titjahan olisi aloittanut siltä siunatulta hetkeltä leikkimisen keskellä Joutomarkkinoita kun tavattiin, mutta päätettiin kuitenkin siirtyä uimarannalle päin uittamaan koiria.

Titjahan ei tietenkään varsinaisesti uinut, mutta kahlasi kohtuullisen paljon. Aina vain veteen ja takaisin, siinä ehti koira rampatessaan kastella vähän meitä ihmisiäki. Lisäksi Titjalta tuntui löytyvän taas mielettömästi vauhtia kun se kaasutteli edestakaisin joko kepin kanssa tai ilman, vaikka olisi voinut kuvitella sen energiatason jo laskeneen kun ei ollut edes ruokaa saanut aamulla - mutta ei. Iitu otti asiat vähän rauhallisemmin eikä niinkään kiinnostunut juuri sillä hetkellä ainakaan leikkimisestä vauhdikkaan Titjan kanssa, kun kuuma päivä ja auringonpaiste pakotti mustan koiran tuuheahkoa turkkia. Sain kuitenkin lopuksi otettua Iitustakin pari ihan ok kuvaa, kun aiemmin en ole kyseistä koiraa oikeastaan edes kuvannut.

SCH P-H AO Match show & möllitoko

Käytiin mätsärissä Löytynmäen koulutuskentällä, josta kuultiin hyvällä tuurilla alle viikko sitten.. ja sellasta. Siellä oli myös möllitokoa tosi-mölleille ja mölleille alo-luokka, meinasin et lähetään vaan möllöilee. Päästiin paikalle Melissan vanhempien kyydillä, heillä on soopeli nahkatyttö Luna (Honey Melon Romantica Blues), himppusen Titjaa nuorempi. Muuttavat piakkoin Lahteen, joten Luna tulee olemaan Titjan uusi leikkikaveri myöhemmin.

No sitten paikalla tuntui siltä että eipä teekään mieli tokoilla. Ja koira on ottanut viimeiset 2kk vain agijuttuja, että eihän se osaa enää mitään. Ilmoitin sen sitten myös mätsäriin aikuisiin rotukoiriin ja tokossa tosi-mölleihin kun halusin ottaa pehmeän laskun tokomaailmaan - sitäkin pitäisi ehkä treenata joskus kun on meillä vielä kaksi koetta tänä vuonna..

Hups. Ei siinä ihan niin pitänyt käydä, miten kävi. Titja esiintyi kehässä purkat korvissa erittäin hyvin. PUN. Eikä sekään riittänyt, Viivi-nahka oli PUN2 ja Titja otti sitten sen PUN1:n. Saatiin myös "sanallinen" eli jotain ruksitusjuttuja. Siinä on tähtiä tyyliin *** = erinomainen, ** = erittäin hyvä, * = hyvä ja kohtia jotka voinut ruksittaa. Tai siis latelin päästäni nuo sanat noihin merkityksiin, mutta kutakuinkin noin. Titjan "arvostelu":

Koiran luonne ***
Koiran esiintyminen ***
Koiran liikkuminen ***
Ohjaajan esitystaito ***
Yhteistyö ja yleisilme ***

Tässä välissä juostiin möllöilemässä tokon suhteen. Eka möllikisa muuten ikinä. Enkä ottanut oikein mitään liikkeitä kehän ulkopuolella, joten aika puhtaasti mentiin kylmiltään ja sen kyllä näki. Seurasi vissiin puolet ilman kontaktia (siis musta tuntui siltä) ja liikkeestä seisominen oli hitaahko. Koska kyseessä tosi-mölli niin ei ollut paikallamakuuta, hyppyä eikä vapaana seuraamista ja arvostelu tosi löysä yleisesti ihan epävirallisuuden takia. Mutta kun niitä tuloksia kuunteli niin oli melko "oho" olo, kun ei Titjan nimeä kuulunutkaan ei-sijoittuneista ja sijoittuneissakin vasta viimeisenä. Me saatiin jaettu ykkössija täysillä pisteillä, jaetulla ensimmäisellä sijalla meidän kanssa oli joku sheltti omistajineen. No, tokoarvostelu oli seuraava:

Luoksepäästävyys 10 (x1)
Seuraaminen kytkettynä 10 (x2)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (x2)
Luoksetulo 10 (x3)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 (x2)
Kokonaisvaikutus 10 (x1)
= 110p, 1. sija

Ja suoraan tokon palkintojenjaon jälkeen juoksu näytelmien BIS-kehään. On se kyllä niin kiva juosta muiden koirien perässä kun oma koira juoksisi paljon lujempaa.. mutta minkäs teet, odotin vain pitkähkön välimatkan - siihen on tottunut. Onneksi BIS-kehä oli iso. Kun "BIS7" palkittiin eli viimeinen, ajattelin että on se Titja varmaan kolmas. Mun ikuinen kolmonen, aina sijoittunut kolmoseksi lähes kaikessa korkeimmillaan. Ja arvatkaa lopputulos - kolmas.

Eli lyhyesti sanottuna:
Tosi-möllien toko, 110p & jaettu 1. sija
Aikuiset isot rotukoirat PUN1 & BIS3

Palkintoina saatiin ainakin jonkunnäköinen pussukka.. joka sisälsi näyteruokapusseja. Joku muu ruokapaketti joka sisältää todennäköisesti vähän lisää samoja näyteruokapusseja (funtsin jo että niitä entisiäkin on vielä jäljellä jotka on saatu viime vuoden mätsäreistä.. on muuten ohimennen sanottuna tän vuoden eka ja vika mätsäri todennäkösesti, kun ei meidän pitänyt mätsäreihin enää mennä ellen JH:ta innostu kokeilemaan sellaisissa). Lisäksi joku grillausvälinejuttu, on kyllä tosi paha sanoa sen nimeä kun en enää muista miksi äiti sen nimesi. Sain valita laatikoista mitä haluan lisäksi (sijoittuneille oli moinen), joten otin sieltä kirjan lahjoitukseksi äidille - tykästyi lahjoituksesta. Ja kolme ruusuketta + nuo arvostelut. Plus ostin yhdeltä LKK:n kivalta kouluttajata metalliavaimenperän jossa on nahkacollie.

Ja mun ei edes pitänyt lähteä tähän mätsäriin oikeesti, mut lähettiin sit kuitenkin. Ihan kiva, kannatti! Nyt vaan ootellaan niitä kuvia joita ihmiset otti siellä kehien laidalle, pitäs sulla SCY P-H AO:n sivuille jossain vaiheessa.

Agia ja sekoilua

Otettiin taas Annin esteillä pari harjoitusta, lähinnä yksittäisenä putkeen menoja sekä tyyliin 2 hyppyä, joko suoraan tai käännös välissä. Anni teki näitä suurimmaksi osin Titjan kanssa ja itse kuvasin.

Titja kävi myös kokeilemassa miltä tuntuu olla isossa trampoliinissa. Sellaisessa sinisessä, tiedättehän.. Siinä oli kyllä verkot ympärillä ettei koira päässyt hyppäämään sieltä eikä siellä pompittu, rauhassa istuttiin Annin kanssa niin malttoi Titjakin käydä maate joksikin aikaa. Sen jälkeen sitten periaatteessa vain pelleiltiin hetki, Anni otti kuvia kun kirjaimellisesti sähelsin Titjan kanssa kaikkea omaa kepin kanssa. Tuli niin hypyt kuin pyörähdyksetkin esille.

Illalla lähdettiinkin sitten junalla takaisin Lahtea kohti, veli haki juna-asemalta kun oli vaihteeksi meillä Lahdessa käymässä.

Siili?

Edelleen ollaan Lappeenrannassa kylässä Annin luona.

Vaan olipa siinä ihmetystä kerrakseen kun lähdettiin joskus puolen yön maissa käyttämään Titjaa ulkona, sillä kun tuntui virtaa olevan. Vastaan meitä kävelikin siili. Moinen ei oikein ymmärtänyt miksi ihmeessä kaksi ihmistä ja joku alati ympäriinsä juoksenteleva otus tulee pyörimään sen ympärille. Ensimmäistä kertaa kuulin siilin pitävän sellaista ääntä, se todennäköisesti yritti varoittaa meitä niin sanotusta "vaarallisuudestaan", sähisi ja mourusi minkä ehti kunnes huomasi ettei siitä ole hyötyä ja meni kerälle odottamaan että kyllästytään. Titjakin uskaltautui haistamaan piikikästä olentoa paljoa epäröimättä ensin hieman juostuaan muutaman metrin paenneen siilin perässä. Voi siili-raukkaa, toivottavasti toipuu kohtuullisen traumaattisesta kokemuksestaan tavattuaan tuon meidän ylituttavallisen vieterijalan.

No johan pomppas!

Nukuin pitkään.. ja olin koneella. Annin isä siivosi vimmatusti aamusta pitäen ja yritti Jooseakin käskeä siivoamaan, mutta jätkä huiteli kaverinsa kera ties missä. Itse kävin suihkussa joskus kolmen jälkeen, josta tultuani hetimmiten ilmoitettiin että lähdetään hakemaan Anni riparilta. Aluksi Katjan (Aatun äiti) olisi pitänyt Annin isän Kimmon suunnittelujen mukaan hakea, mutta Anni huoli hakijakseen ainoastaan isänsä koska silloin minäkin pääsisin Titjan kanssa Annia vastaan. Ja Anni nimenomaan halusi minut sekä Titjan (etenkin koiran..) itseään vastaan. Että näin hävisi perheen isä jo vieraalle koirallekin! Oli mukava nähdä Anni ja yllätyksekseni myös pari muuta moikkasivat meikäläistä ja Titjaa, muun muuassa eräs Jonna, jonka olen tähän asti nähnyt vain kuvista. Enempää siinä ei ehtinytkään jutella. Suurin hauskuus oli kyllä se, että kyeisellä riparilla yhtenä isosista oli Paula, eli minulle netistä tutummin Jatsi, erään corgipojan Repen omistaja. Häneen olen jo parin vuoden takaa netissä koirafoorumiroolipelin kautta tutustunut, nyt vasta ensimmäistä kertaa tavattiin kasvotusten. Ihan on samanlainen persoona ollut kuin mitä olen arvellutkin ja kuvista nähnyt. Harmi ettei siinä ehtinyt kuin pari minuuttia vaihtaa yksinkertaisia sanoja ja kuulumisia.

Käytiin kyllä syömässäkin jotain kebabruokaa, jonka ajan Titja odotti autossa. Omasta kebabistani jäi vähän yli riisiä ja pari kebabhässäkkää, jotka otin mukaan ja syötin autossa Titjalle. Minulle ei edes oltu laitettu tulista kastiketta vaikka olin sanonut haluavani sellaista, jotenka se kastikekin oli laimeaa. Titja kyllä tykkää hurjasti myös tulisista ruoista. Koira söi siis innolla koko homman.

Annin olisi pitänyt siivota, muttei juurikaan siivonnut. Illalla kun oli talon näyttö (talo myynnissä, Annin perhe muuttaa toiseen taloon melko lähellä nykyistä taloa eli Lappeenrannan sisällä). Meidän tuli häipyä siksi aikaa muualle, mutta ennen sitä ehdittiin vajaa tunnin verran tehdä pari agilityharjoitusta. Lähinnä ihan suoria hyppyjä viidellä aidalla sekä putkella, jonka Anni kävi jostain varastorakennuksista hakemassa. Nämä hoppuutukset perustuivat lähinnä siihen että saatiin muutamia suorituskuvia Titjasta, joten ei ollut koiralle mitenkään raskasta. Ajan loppuessa kasattiin esteet ja lähettiin pois talonkatsojien tieltä, käytiin ensin Sailalla kuvaamassa vähän Titjaa ja Amieta leikissä (kun Amie oli päässyt pelkonsa ylitse!) sekä mentiin sitten lähellä olevan ala-asteen rantaan. Anni kävi vaatteet päällä uimassa ja saatiin Titja houkuteltua ensin kepin perässä kahlaamaan ja loppujen lopuksi jopa kolmesti itse uimaan. Se vaati kyllä todellista suostuttelua, mutta koira ui sentään metrin tai kaksi itse hakiessaan keppiä. Ja se on Titjalta paljon! Se osaa uida, muttei vain tykkää siitä jotenka ei itse uimaan pyri - kahlailee vaan samalla kun juo. Sitten heiteltiin siinä Titjalle kyseistä keppiä jonka perässä se oli veteenkin mennyt ja revittiinkin sitä vähän kilpaa.

Meidän piti olla poissa vajaa tunti, mutta oltiinkin sitten melkein kolme tuntia. Että toivottavasti talonkatsojille moinen aika riitti! Hehheh. Titja oli ainakin ihan kuitti kun päästiin takaisin sisälle, käpertyi mieluusti nukkumaan. Me vaan Annin kanssa oltiin "vaihteeksi" koneella kohtuullisen pitkään, ennen kuin mentiin nukkumaan.