Aina vähän myöhässä

Vaikka sitä kuinka joskus yrittäisi postata asioita ajallaan, sitä ei joko vain jaksa tai pysty. Eilen kun olisi ollut aikaa mielin määrin, lähdettiin aamulla jo yhdeksän jälkeen ajelemaan kohti jotain Manninniemen leirintäaluetta Puumalan lähellä, jossa pidettiin erään sukulaisen 60v juhlat. Koirahan tuli tottakai mukaan, mutta vietti lähes koko aikansa mökissä joka oli vuokrattu meille yhdeksi yöksi. Minuakaan sen kummemmin kiinnostanut juhlia niin aika lailla meni aika koiran kanssa mökissä omien aktiviteettien kanssa.

Oli siinä sellainenkin eilen kuin ystävänpäivä. Että hyvää ystävänpäivää nyt päivä jälkeenpäin kun en kyennyt sitä eilen sieltä korven keskeltä netittömänä kirjoittelemaan. Tuossa alakuvassa muuten Titja ja Milka makoilemassa neljän eri henkilön (joihin lukeutuneena minä ja Anni) sylissä poikittain. Titja yllätyksellisesti korvahoidoilla.

Titja ei ollut kovinkaan ystävällinen näin ystävänpäivän kunniaksi. Tapasi tänään tosiaan kaksi uutta uroskoiraa siellä juhlapaikalla ennen kuin lähdettiin. Toinen oli englanninspringerspanieli Rico, joka oli Titjan mieleen aivan käsittämättömän tunkeileva ja ällöttävä tapaus etenkin sisätiloissa joissa ei pääse juoksemaan (ulkotiloissa siis tilanne olisi voinut olla toinen). Rico sai turpiinsa sillä siunauksella kun pyrki Titjan lähelle ja kyllä hammas vilkkui jälkeenkin päin. Ei ole Rico kuulemma oikein montaa koiraa elämässään kunnolla tavannut ja kun tuollainen parivuotias uroksen alku vielä on niin energiaa kyllä riitti, pyrki yhä uudelleen ja uudelleen Titjan lähelle vaikka hammasta tuli joka ikinen kerta. Teinipojat.. Yritä nyt ymmärtää. Laitan myöhemmin videota aiheesta.
Sen sijaan toinen kaveri, kuuro bulldoggi (jonka nimeä en kyllä enää muista, alkoi tyyliin P:llä) oli kuitenkin paljon kivempi tapaus muttei siitäkään oikein leikkikaveria irronnut. Kunhan hengailivat pihalla keskenään ja vähän juoksivat lumipallojen perässä mitä heitettiin.

Titja kuitenkin kuittaa tämän päivän osalta. Kotiin palattuamme on ollut sitkeästi kerällä erinäisten tyynyjen ja peittojen seassa melkolailla täydessä unessa.

P.S. Purkat pitäneet nyt 2vk 1pv

Arjen ihmettelyä

Purkat, joista mainitsin päälle viikko sitten sunnuntaina tekemässäni postauksessa, ovat yhä Titjan korvissa. Voisi melkeinpä postata kirjainlyhenteen wth.. Kuinkahan mä meinasin saada ne sitten ajallaan nätisti irti jos eivät ole kerta keskenään lähdössä minnekään.

Parina päivänä Titjalla oli viime viikolla maha sekaisin. Etenkin perjantaina jolloin meinasin tulla hulluksi sen kanssa, kun siivoamista tuntui olevan joka nurkassa vaikka olit mukamas juuri käyttänyt itkevän koiran ulkona. No ei siinä mitään, seuraavana päivänä koira taas enemmän kuin kunnossa ja vatsa voinut siitä lähtien hyvin. Jopa tänään, vaikka koira joutui olemaan lähes 12 tuntia yksin kotona. Lukion kakkosluokkalaisilla on tapana järjestää kolmosluokkalaisille Tiirismaan koulussa niin sanottu ruusukonva, tunnettuna ehkä paremmin nimellä potkijaiset, jonka takia olen nyt eilen ja tänään jäänyt koulun jälkeen tekemään ns. ylitöitä usean muun kakkosluokkalaisen kanssa. Lähdin tänäänkin kahdeksaksi kouluun ja tulin samoja aikoja takaisin kotiin. Äitini oli kuulemma käynyt välissä kotona ennen lähtöään kouluun (käy aikuislukiota iltaisin), muttei ollut käyttänyt koiraa koska luullut että minä tulen pian kotiin. No ei siinä mitään, hyvin Titja onneksi jaksaa odottaa, vaikka ei kyllä riemulla rajaa kun emäntä tulee kotiin vaikka olisit ollut poissa vaivaisen vartin.

Viikonloppuna olin lauantain lähes kokonaan poissa, tulin kotiin vasta yhdentoista jälkeen mukanani Milkan omistaja Anni sekä kaksi muuta ystävää Suvi ja Anton, molemmat Titja on nähnyt aikaisemminkin. Tämä kolmikko tuli yöpymään meille lauantaisen Tampereella tapahtuneen anime/manga-pohjaisen tapahtuman jälkeen ja jokainen heistä sai Titjan heiluttamaan häntäänsä aina vain kovemmin. On ilo huomata kuinka koira vallan rakastaa nähdä tuttuja ihmisiä, vaikka ilme muuttui hieman nyrpeäksi tanssipelin ansiosta. Titja oli kuitenkin sydämellä mukana kun sunnuntaina katsottiin koiraelokuva nimeltä Myrsky - joskin taisi lapsi vajota uneen kesken kaiken.

Olen muuten jälleen huomannut kuinka laiskaksi sitä on tullut. Kun ei oikein jaksa treenata koiran kanssa näin talvella yhtään mitään. Olenhan mä sisällä sille opettanut mm. oikeallekin sivulle tulemisen ihan huvikseni ja muuta tällaista pientä, mutta ei se nyt mitään järkevää ole.. Kaukokäskytkin pitäis alkaa treenata kai uudestaan, oon lipsunut niistä ja sen kyllä koirasta näkee. Että älkääpä ihan heti kuvitelko näkevänne meitä missään avoimen luokan kisoissa - josko koskaan, kuka loppujen lopuksi tietää reipastuuko emäntä ollenkaan. Hihi.

Milka kyläilemässä

Titjalla on ollut nyt superhauskaa, kun Anni tuli kyläilemään Milkan kanssa. Annihan muutti viikko sitten Heinolaan, joten tästä lähtien mekin todennäköisesti pääsemme näkemään Milkaa paljon useammin. Heinolaan ei nääs aja puoltakaan tuntia. Milka on ollut täällä emäntänsä kanssa nyt perjantaista ja lähtevät tänään pois.

Titja on näyttänyt yhä uudelleen ja uudelleen kuinka prinsessa se oikein on. Milka saa turpiinsa kun neiti päättää, että tämä lelu on muuten hänen, ja tämä sänky on hänen, niin on muuten tämä huonekin..

Eilen Annin lisäksi kaksi ystäväämme vierailivat meillä, Krista ja englantilainen Yone. Etenkin Yone taisi tykästyä meidän koirakaksikkoon ja tulihan siinä vitsailtua jo että ensi vuonna ottaa sitten Titjan pentueesta pennun - on muuten suunnitelmissa koko ajan. Ja tulee toteutumaan aivan varmasti, saisi urosvalinnan vielä lukittua vaikka aika varma alan olla siitä mitä haluan. Koirat eivät vain näyttäneet hetkellisesti kovinkaan tyytyväisiltä kun suljimme kulkureitin huoneeseeni ja pelasimme tanssipeliä, näyttivät enemmänkin siltä että niiden kanssa pitäisi pitää hauskaa myös.

Olemme yrittäneet jonkinasteista kuvaamistakin, mutta ulkona on aika pirun kylmä ja molempien koirien korvat ovat aika pystyhtävät. Titjalla oli kyllä kuvauksissa purkkapainotkin, mutta paljonpa nekään noissa korvissa loppujen lopuksi nyt auttaneet.. Milkalla taas ei mitään hoitoja. Yritettiin jonkinlaisia juoksukuviakin, Anni juoksutti Milkaa ja minä sitten Titjaa sekä kokeilin vielä Milkan kanssa. Tulihan tuolta Annin suunnalta uhkausta jo, että minun pitäisi alkaa viemään Milkaa tulevaisuudessa kehiin. Alkaa kuulostaa tuo lause jo tutulta.. mutta katsotaan tulevaisuudessa kun Milka pääsee sinne näytelmiin asti. Taidamme tulla tulevaisuudessa tekemään myös yhteisiä näyttelymatkoja nyt kun Anni ja Milka asuvat niin lähellä.

Tällä hetkellä koirat painivat selkäni takana. Titjalla on yhä purkat korvissa.. mutta kuinka kauan.