28. toukokuuta 2012

Järvenpää KR + hiirivauva-juttuja



Käväistiin eilen Järvenpään näyttelyssä taas Riikan koirien kanssa, koko porukka esiintyi oikein mallikkaasti ja tänään ehdin kaikki esittää jopa itsekin. Ylhäällä kuvissa Pate vuoroa odottamassa. :)

Kati (Faerie's Fortunate) esiintyi ensin pehkojen vetskuissa ja sai tuomari Maija Sylgreniltä tulokseksi ERI4. Eiliseen verrattuna Kati esiintyi vähän huonommin ja olisi halunnut istua seisomisen sijaan, joskin arvostelutilannekin kesti jonkun verran pidempään.
Kauaa ei tarvinnut pehkokehän jälkeen enää odotella, kun nahkat olivat samassa kehässä samalla tuomarilla ja päästiin Paten (Papaya Whip van Shaka's Royal Kraal) kanssa kehään. Ihan hyvin se meni, joskin korvaa ei oltu teipattu sitten eilisen ja se pyrki pystyyn etenkin siinä vastatuulessa. Tökin korvaa peukalolla takaisin alas aina mahdollisuuksien mukaan ja arvostelussa lukikin "hyvät korvat"! Tuomari ei tosin muuten tainnut oikein tykätä, kun Patelle tulokseksi kehästä taas H.

Esitin myös avoimessa luokassa meillä vastikään hoidossa olleen Kianan (Mahoney's Exclusive Face, alla kuvissa). En ollut juuri hoitojakson aikana seisottamista treenaillut vaan luotin koiran osaamiseen sen parin kerran jälkeen mitä kokeilin kuvia otettaessa eikä tarvinnut pettyä omaan luottoon. Kiana seisoi upeasti, edestakaisin-liikkeissä tuli vähän häslinkiä, mutta ympyrällä taas ihan hyvin. Kianan tuomio oli EH1, kuitenkin mieltä lämmittävällä arvostelulla. Käytös ja esiintyminen oli kyllä upeaa otettuna huomioon pitkä näyttelytauko!

Lopuksi vielä viimeinen Riikan koirista, Viivi (Calibra's Dream Veawer), johon jouduin vaihtamaan lennosta Kianan jälkeen. Vastatuuli nostatti Viivinkin toisen korvan hyvin ilmavaksi eikä sitä saanut juuri alas, muuten esiintyi hyvin ja erityisesti liikkui mallikkaasti. Viivi oli ennen aika selvä peitsari, mutta on parantanut mun kanssa esiintyessä koko ajan sen verran mitä mä sitä nyt olen handlaillut.  :D
Viivi kuitenkin hävisi luokassa olleelle toiselle veteraaninartulle, joka myös voitti ROP:n myöhemmin, ja Viivin lopulliseksi tulokseksi jäi ERI2 SA PN3.

Samaisena iltana Joensuun näyttelyssä ollut porukka kotiutui (mm. Linda koiransa Noomin kanssa) ja hain sieltä kyydistä Riikan nuorimmaisen koiran Piuken meille taas hoitoon viikoksi.



Näyttelykuvat © Kati Ketonen


Hiirivauvat ovat kyllä niin pirullisia. Söpöjä, mutta osaavat halutessaan aiheuttaa kunnolla päänvaivaa.
Ihmeteltiin lauantai-iltana Annin kanssa, että miten ihmeessä Yingalta puuttuu yksi vanhemmista lapsista. Sain vastauksen melkein heti Annin lähdön jälkeen kun kaksi jäljellä olevasta kolmesta vanhemmasta lapsesta tulivat oma-alotteisesti kattokaltereiden lävitse. Ei ole vieläkään neljättä näkynyt ja kevyesti voisin veikata, ettei sitä kaveria takaisin enää saada..
Zairan lapset ovat vähän erilaisessa minidunassa, jossa on tiheämpi kattokalteri, mutta en uskaltanut vaihtaa hiirien dunia päikseen kun Zairan lapset tunnetusti ainakin tulevat kaltereista läpi jos yhtään emäänsä tulevat, ovat nyt jo kiipeilleet siellä mallikkaasti emänsä seurana ja ovat sentään nuorempia kuin nämä Yingan yksilöt. Annilta sattui kuitenkin löytymään samanlainen miniduna kuin mikä Zairalla ja poikasilla tällä hetkellä on, joten saatiin vaihdettua Yinga lastensa kanssa jo eilen illalla siihen ja ovat nyt pysyneet siellä. Aika litteäksi on mentävä jos noistakin meinaa päästä läpi.

Kaikkien mun hiirten kasvattaja Elina tosiaan kävi katsomassa ne vastikään syntyneet taaperoiset sekä muut vauvat ja rottien kasvattaja Sini kuunteli samalla toisen rotan, Rispan, keuhkoja kun olin kuunnellut että se ei ihan puhtaasti hengitä. Valkosipulihunajavettä ja vitamiinia saatiin kuuriksi kun ääni kuuluu vielä kuonon päästä, se rohisee vielä satunnaisesti ja onneksi rohisikin nyt kun Sini oli käymässä. Jos menee pahemmaksi niin sitten antibiootille, toivottavasti ei siihen kuitenkaan tarvitse lähteä.

Elina totesi taaperoiden ollessa vain päivän ikäisiä, että 2 urosta ja 3 naarasta. Mä pyörittelin suunnilleen silmiäni, että miten helkkarissa sen voi niistä nakeista nähdä, ja oon kuullut juttua ettei välttämättä kokeneemmillekaan homma ole aina ihan helppoa. Tässä mä olen niitä nyt kuitenkin itse pari päivää katsellut etenkin nyt kun iho on saanut pigmenttiä päälle ja oon nyt vahvasti sitä mieltä, että oon katsonut aina samat 2 uroksiksi ja loput 3 varmoiksi naaraiksi. Alla kuvassa kaikki vielä yhdessä, tähän mennessä pojat karsittu pois (Minus kiittää ja oli sitä mieltä, että lisääkin voisi tarjoilla).
Nyt mä en malta odottaa, että noi loput kolme mukamas varmaa naarasta kasvavat tästä vielä pari viikkoa, tai edes saavat kunnolla villaa päälle jotta nisät voisi erottaa. Oon niin tohkeissani siitä, tunnistinko mä ne oikeasti naaraiksi ja haluan siihen varmistuksen! Miten sormenpään kokoisista nahkanakeista voi olla näin innostunut.

Niin, ja Zairan lapsissa piti olla enempi naaraita, mutta uuden tarkistuksen mukaan siellä onkin 3 urosta ja 1 naaras (edellisen hiirpäivityksen "Bolt"). Elina vei käydessään mukanaan Yingan poikueen ainoan pojan ("Merle") ettei se ala astumaan sisaruksiaan tai emäänsä, ja koska toinen punasilmäisistä tytöistä karkasi niin jäljellä on yksi punasilmä ja kaksi mustasilmää Yingalla, plus haamuvauvat.

26. toukokuuta 2012

Helsinki RN

Käväisin tänään Helsingin ryhmänäyttelyssä handlaamassa taas Riikan koirapoppoota, omia ei ollut mukana. Tuli nähtyä muutama tuttu ja vietettyä ihan mukavaa aikaa. Viivin kehä meni harmillisesti päällekkäin Katin kehän kanssa, mutta onneksi Riitta (Fiilis & Nanni) oli avulias ja luotsasi Viivin puolestani samaan aikaan kun olin viereisessä pehkokehässä Katin kanssa.

Pate sai tänään kehästä H:n, kokeilin sen kanssa ennen kehää ja tuntui että tuuli tempaa kevyemmän korvan mennen tullen mukaansa.. suunnittelin jo handlaavani sen väärinpäin tuulen takia, mutta luovuin ideasta kun se tuntui olevan Patelle niin outo asia (väisti kehoaan musta poispäin). Tuuli oli kuitenkin meidän puolellamme tänään ja tuli yhtäkkisen tyyntä kun mentiin kehään, Pate malttoi seistä ihan kivasti vaikken sitä juuri pyrkinyt asettelemaankaan, se ei vain oikein ollut tuomarin mieleen.
Viivi haki itselleen Riitan kanssa ainoana vetskunarttuna ERI1 SA PN4, parhaan veteraanin valinnassa hävisi kuitenkin hurmaavalle Ticolle (Honey Melon Hartley Henry), joka ylsi lopulta BIS1-veteraaniksi koko näyttelyssä.

Riitta auttoi myös vähän Katin siistimisessä ennen kehää, kun mulla ei ihan niin paljoa ole kokemusta pehkojen laittamisesta kuitenkaan vaikka kahdesti olenkin niiden trimmaamisesta ollut vinkkejä kuuntelemassa. Ja tottakai siellä kehässä sitten pärjättiin, kun Riitta niin hyvin Katin laittoi kuntoon.  ;)
Katilla oli kehässä jopa vähän turhankin paljon draivia kun laukkaaminen olisi innostanut yksilöarvostelussa enemmän kuin ravaaminen. Saatiin ERI1 SA ainoana vetskunarttuna, ei sijoitusta PN-kehässä, mutta parhaan vetskun valinnassa ROP-vet! Ihan hienosti 12-vuotiaalta mummelilta. Jaksoi todella hyvin vielä isossa kehässä, jossa ravaaminenkin sujui taas paremmin - erityisesti kokoomakehässä.

Huomenna uudestaan saman porukan kanssa Järvenpäässä, siellä on kehään vietävänä myös Kiana. Tällä kertaa pehkot ja nahkat ovat peräkkäin samassa kehässä niin ei pitäisi tulla päällekkäisyyksiä ja saan kaikki yksin handlattua. Jos sitä vielä lähtisi pyörälenkille tänä iltana soopeleiden kanssa.  :)


23. toukokuuta 2012

Hiirivauva jos toinenkin



Yinga ja Zaira lähtivät taannoin kasvattajalleen tapaamaan sulhasiaan ja ehtivät synnyttää lapsensakin kasvattajan luona. Tytöt tulivat kuitenkin kotiin noin viikko sitten lapset mukanaan, ne saavat kasvaa täällä loppuun asti. Pääsen seurailemaan kirppuilevien kakaroiden elämää ja samalla naapurista Anni saa käydä valitsemassa omat hiirensä näistä vauvoista. Yllä kaksi Yingan lasta.


Yritin saada aina osallistuvaisen Titjan poistumaan kuvauspaikalta, tämä riitti sen mielestä varsin hyvin.
Poissa silmistä, poissa mielestä.


Esitelläänpäs nyt tämänhetkinen lapsikatras, kuvat vaan ovat aavistuksen huonoja..
Olen antanut osalle lapsista omat "työnimet" kuten yleensä koiranpentujenkin kanssa menetellään, jotta pystyisin puhumaan niistä helpommin muutaman tutun kesken.


YINGAN LAPSET


"Merle", tricolor uros. Kutsumanimi puhtaasti koiratermi hiiren värityksen takia.


Punasilmä1 (ei työnimeä), punasilmäinen.


Punasilmä2 (ei työnimeä), punasilmäinen.


"Pikkumusta", mustasilmäinen ja pienempi kuin sisarensa.


"Isomusta", mustasilmäinen ja loogisesti isompi kuin Pikkumusta.


ZAIRAN LAPSET


"Bolt", punasilmäinen vaaleaväritteinen. Tunnistusmerkki, josta myös johdettu kutsumanimi, selässä oleva valkea läiskä.


"Jauho", punasilmäinen vaaleanharmahtava. Otsassa muutama valkea karva ja toinen puoli kuonosta valkea (jauhoturpa).


"Maha", punasilmäinen Jauhoa vaaleampi vaaleanharmahtava. Mahassa abymäiset harjanteet.


"Karva", punasilmäinen pitkäkarvainen valkea abessinilainen. Harjanteet selässä ja mahassa.

Yinga sattui tulemaan vielä uudestaan tiineeksi ensimmäisten vauvojensa jälkeen (olematta enää yhdessä uroksen kanssa, hiiret ovat kyllä välillä kummallisia) joten viiden poikasen haamukatras olisi nyt tuolla dunan nurkassa. Emä on tälläkin hetkellä tunnollisesti hoitamassa lapsiaan. Nämä ovatkin sitten virallisesti ensimmäiset meillä ikinä syntyneet eläinlapset, vaikka varsinaisesti ovatkin Elinan kasvatteja. Ja minä kun luulin että ne viime itsenäisyyspäivänä näkemäni kolmen päivän ikäiset rotat olisivat pieniä..

Muutama lisäkuva tämän postauksen hiirulaisista löytyy allaolevan linkin takaa.

http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Quick+shots+of+baby+mice/

Voihan agilitykoirat!



Titja oli tänään mukana agilitytreeneissä lainakoirana toiselle ohjaajalle, jonka omalla nartulla on juoksut. Reilu kuukauteen ei ole Titja päässyt tekemään agilityä, tosin sille varmaan riittäisi viikonkin tauko samanlaiseen vauhtiin kuin mitä se tänään esitteli ohjaajakokelaalleen. Tea, joka on Titjaa aiemmin kokeillut ohjata, totesi että on helpottunut huomatessaan ettei se ole muillekaan ihan niin helppoa ohjata Titjaa kuin millaista säätöä itse sai Titjan kanssa aikaiseksi.  :D
Mä en kyllä vieläkään ole itse varma siitä, kuka siellä radalla oikeastaan ohjaa ja ketä, Titja vai ohjaaja.. Tämä sama ongelma on myös itselläni, ei pelkästään vieraiden ohjaajien kanssa!

Mirjamin, joka Titjaa tänään ohjasi, oma koira on MIDI-kokoinen ja kohtuu reipas etenemään sekin, mutta Titjasta taisi löytyä vielä ihan uusi vaihde koettavaksi. Ensimmäinen rata oli varsin mielenkiintoinen ja Mirjami sai varmasti hyvän käsityksen Titjan menohaluista, se on onneksi sentään kohtuu estehakuinen ja osaa edetä itse vaikka ohjaaja olikin välillä itse hyvinkin myöhässä. Titja vain vaatisi ehkä vähän enemmän suunnanohjauskäskyjä, kuten esteen jälkeen (tai oikeastaan jo esteen päällä) käännyttäessä "tänne/tässä", jota vasta jälkeenpäin ajattelin enkä tajunnut paikan päällä sanoa. Ensimmäisellä radalla Titja suoritti mm. lentokeinun.. Mikä ei varsinaisesti ole sille kovinkaan uutta, jos sen unohtaa ajoissa pysäyttää.




Veila olikin tänään aika pätevä. Mentiin tällä kertaa 40cm esteiden sijaan 50cm korkuisia esteitä ja se alitti ainoastaan yhden esteen. Pienellä muistutuksella hypättiin kaikki loput, vaikka se tiputtelikin rimoja alas aika usein. Idea on kuitenkin nyt hallussa, että esteet kuuluu hypätä yli, ehkä me saataan se korkeuskin mukaan kunhan saadaan vähän vauhtia kasvatettua niin ettei ihan paikoiltaan tarvitse ponnistaa.
Otettiin myös ensimmäistä kerta pituutta kahdella palikalla, vaikka olisi siinä varmaan saanut olla ihan kaikki neljä palikkaakin. Veila ei edes hypännyt estettä kunnolla ja tuntuu vähän siltä, että se koitui enemmän mun omaksi sähläämisekseni esimerkiksi törmäilemällä merkkitikkuihin. Yhden kerran Veila tuli välistä läpi, mutta tähän vaiheeseen nähden se on pikkuvika kun ei kuitenkaan mitään estettä varsinaisesti ole vielä pelännyt (puuta koputtaen).

Pituuden lisäksi uutena esteenä meille tuli A-este. Luulin että olisin saattanut joutua houkuttelemaan Veilaa esteelle enemmänkin, mutta se oli ensimmäisestä kerrasta lähtien sitä mieltä, että nyt mennään eikä meinata. Lähti esteelle hienosti, ylitti harjanteen ja tuli alas asti kuin vanha tekijä. Eihän siinä sitten mitään, ainakin sen menoa oli erittäin valloittava seurata. Lisäksi se pyrki A-esteelle muiden suoritusten välissä, että taidettiin löytää kerrasta Veilan lempieste.

Riikka laittoi meidän tekemään jopa hurjaa viiden esteen rataa, joka alkoi putkella, jatkui kahden hypyn kautta toiseen putkeen ja päättyi vielä hyppyyn. Aivan puhtaasti ei tätä meidän suoritusta tehty, Veilan oma strategia toisen putken kohdalla oli mm. yrittää lähteä hyppäämään putken yli, mutta päästiin kuitenkin alusta loppuun ja se riittää meille varsin hyvin. Harmillisesti aikaa ei ollut juuri nimeksikään joten toista kertaa ei tuota enää otettu. Siinä vaiheessa kun muut alkoivat laskemaan rimoja sun muita seuraavaa ryhmää varten, käytiin ottamassa vielä kepit. Ensimmäisellä kerralla pysäytin ja palkkasin Veilan kerran keskellä ennen kuin jatkoin loppuun ja palkkasin taas, toisella kerralla tehtiin alusta loppuun asti niin etten itse seonnut eikä seonnut koirakaan - jes! Jonkinlaista edistystä havaittavissa jo kolmannella keppikerralla. Vedän siis koiraa itse peruuttaen namilla väleistä käden mukana.

Kokonaisuudessaan tämä oli neljäs agilitykerta Veilalle, ja molempien koirien osalta jäi todella hyvä mieli. Ensi kerralla ollaan taas hallissa, joten kuvaamisen saa unohtaa kunnes pääsemme takaisin kentälle noin kesäkuun puolessa välissä. Titja tulee ensi kerrallakin treeneihin mukaan lainakoiraksi Mirjamille, toivottavasti Mirjami sitten aavistuksen varautuneempana Titjan rallatteluun.  :D


Veilan pahe. Onneksi se teki tämän vain kerran tänään, ja tietty kameramies onnistui kuvaamaan juuri sen kerran.


Sitä sopii miettiä mitä tässä kuvassa tapahtuu.. :D



Titjan treenikuvia, © Suvi Lehto
Veilan treenikuvia, © Tea Lemmetyinen

Älä unohda vilkaista yllä olevia gallerioita muutaman lisäkuvan näkemiseksi. :)

21. toukokuuta 2012

Jäljellä vain oma lauma

Tällainen pieni merkintä vaan, jää todennäköisesti muuten mainitsematta.

Kiana lähti tänään takaisin kotiin reilu pari viikkoa kestäneen hoitojakson jälkeen. Ennen lähtöä juoksutettiin vielä Kiana, mun tytöt ja Lindalta Nadi+Noomi metsän puolella ja juteltiin vähän aikaa yhdessä. :)

Tänä iltana onkin sitten koiramäärä eilisaamuun verrattuna puolittunut. Onpas rauhallista.

20. toukokuuta 2012

Salon näyttely ja pentuilua



Pitkästä aikaa esitin näyttelyssä ainostaan yhden koiran, ja tällä kertaa jopa oman koirani. Tällaista ihmettä ei ole hetkeen tapahtunutkaan! Ja Veilan näyttelykäytös tänäänkin, voi rakkaus sentään.

Ei ollut kyllä yhtään näyttelyfiilis aamulla eikä varsinaisesti itse näyttelypaikallakaan ja odotin koko ajan kotiinpääsyä. Kiitos kuitenkin Johannalle kuskina toimimisesta ja seurasta sekä Lindalle matkaseurasta myöskin. Unohtamatta koiria, Wallea ja Noomia, sekä kaikkia paikan päällä nähtyjä tuttuja.

"Feminiinen kokonaisuus. Toivoisin hieman lisää raajakorkeutta. Kevyet korvat, hyvä kallo-osa. Kuono-osa voisi olla hieman pidemip ja kauniimmin meislautunut. Kokoon sopiva runko ja raajaluusto mutta etukulmauksia voisi olla enemmän. Liikkuu hyvin takaa, samoin edestä. Hyvä lihaskunto."
AVO-EH AVK3 - Tanya Ahlman-Stockmari

Kuvia © Linda Toivonen   --   Kuvia © Seidi Siimes



Myöhemmin illalla jääkiekon pronssipelin jälkeen otettiin toinen yritys Veilan seisotuskuvan suhteen, sillä ylempi näyttelypaikalla otettu ei miellyttänyt tarpeeksi, vaikka hyvä olikin. Olkoon tämä nyt sitten samalla Veilan 2-vuotiskuva, kerta eilen niitä syntymäpäiviä vietettiinkin.
Illan onnistunein seisotuskuva alla, on se kyllä nätti omaan silmään, vaikka puutteensa kussakin.

Veilan ja Nadin poseerauskuvien jälkeen päästettiin Nadi ja Osku leikkimään kahdestaan joksikin aikaa. Pennuilla on kyllä aina omat juttunsa ja niitä on todella mukava seurata. Toni tuli hakemaan Oskua pois kunhan sisälle päästiin, samalla kierroksella Anni ja Kirsi kävivät meillä vilkaisemassa hiirivauvat.
Tonin lähdettyä Kirsi lähti takaisin Annin ja Lindan kämppään pitämään Lindalle seuraa, kun taas Anni lähti mun kanssa pyöräillen käymään kolmen kilometrin päässä Siwalla. Veila oli näyttelystä ja kuvausoperaatioista niin väsähtänyt, että sai jäädä kotiin nukkumaan enkä uskaltanut Kianan kanssa lähteä pyöräilemään niin pitkää matkaa ensimmäiseksi kerraksi kun en ole sen kanssa koskaan pyöräillyt, joten otin Annin ja Milkan seuraksi itselleni Titjan mukaan kauppareissulle. Molemmat tytöt olivat kyllä ihania yhdessä juostessaan. :) Titja ei tosin vieläkään juokse springerissä..



Lisää pentujen leikkikuvia tässä galleriassa:
http://belgialainen.kuvat.fi/kuvat/Koirakavereita/Osku,%20Nadi%20ja%20Veila/




19. toukokuuta 2012

Kuvapostaus leikeistä






Ylläolevat kuvat ovat Tean ottamia ja ilmentävät hyvin sitä, miten kivaa Oskulla oli sillä aikaa kun me vietettiin Veilan kanssa aikaa näyttelyssä. Käytiin jo eilen moikkaamassa Sura-pehkopentua ja Osku pääsi tänään näyttelypäivän ajaksi viihdyttämään Teaa, Suraa sekä Gilaa jottei sille tulisi turhan pitkää päivää meillä kotona. Muutama lisäkuva seuraavan linkin takaa.

https://picasaweb.google.com/TeaLemmetyinen/SuraOskuJaGila

Alla olevat kuvat ovat Jämsän näyttelyn jälkeisestä koirapuistosta, kun haettiin meiltä kotoa Titja ja Kiana mukaan leikkeihin ja vietettiin Tytin kanssa hetki Ahtialan koirapuistossa. Sitä, miksi otettiin kahdesta jumbosta yhteiskuva, saa jokainen miettiä rauhassa itsekseen. :)







Jämsän näyttely


VEILA TÄNÄÄN ROP!! En ole vieläkään sisäistänyt tapahtunutta. Ensin en meinannut ilmoittaa koiraa koko näyttelyyn, ja näyttelypaikalla kävi mielessä etten vie sitä kehään ollenkaan kun seurasin miten tiukka meidän tuomarimme oli kehässä meitä edeltävän rodun kanssa, ja sama meno jatkui nahkoissakin..

Alunperin tavoitteemme näyttelyn suhteen oli kuitenkin esiintyä paremmalla fiiliksellä kuin viimeksi Lahden näyttelyssä, joten sitä lähdettiin tavoittelemaan nytkin tuloksesta riippumatta. Ennen meitä Noomi sai kehästä ERIn, joten ajattelin että tuomari arvostaa vähän isompia koiria (ihmiset jotka tuntevat Noomin ja Veilan tai ovat nähneet ne samoissa näyttelyissä, ymmärtävät kyllä näiden kahden kokoeron.. ne olivat sentään Jämsässä ainoat nartut avoimessa luokassa, joten saattoivat näyttää vallan huvittavista keskenään). Kehän ajan olin hyvin mielissäni Veilan energisestä, oikeasti Veilamaiasesta käyttäytymisestä enkä siinä kohtaa odottanut enää kummempia. Minulle riitti täysin se, että käsissäni olin muulin sijasta Veila, toisin kuin Lahden näyttelyssä oli ollut.



Noomi sai myöskin SA:n joten AVO-narttujen luokasta tuli samalla PN-kehä. Veila voitti Noomin liikkeiden perusteella, Veila katsoi että toinen koira menee edellä joten on parasta pistää vähän vauhtia. Tuomari kehui Veilan liikkeitä sekä sen energisyyttä ääneen, siinä kohtaa meni kyllä vähän kaikki ohi korvien kun en ollut uskoa SA:n saantia - sehän tiesi siinä kohtaa SERTiä ja ROPia, kun muita koiria ei ollut rodussa jäljellä. Veila 2v syntymäpäivänään ensimmäinen oma koirani, joka saavutti ROP:n. Titja on tähän mennessä saanut kaksi VSP-sijaa. Huikea fiilis. Olen onnellinen myös Noomin puolesta, joka oli PN2 ja sai valitettavan turhan vara-SERTin, mutta ilmeisesti SA:n saaminen tältä tuomarilta on jo suuri saavutus sinänsä.

"2v synttäreitään viettävä nuori neiti, jolla kauniit ääriviivat ja rungon mittasuhteet. Hyvä purenta. Toivoisin hieman pyöristyneempää kuono-osaa. Melko kevyet korvat. Oikeat pään linjat. Toivoisin pään hieman pidemmäksi. Kaunis kaula ja ylälinja. Hieman pysty olkavarsi. Sopiva runko.
Narttu ei ole koolla pilattu, mutta on tasapainoinen, sopiva luusto! Superliikkuja! Hyvä karvanlaatu."

AVO-ERI SA AVK1 PN1 SERT ROP - Nina Janger

Kaikki tämän blogipostauksen kuvat on kuvannut Viivi Saarikko lukuunottamatta yhtä ryhmäkehän kuvaa, jonka kuvaaja on mainittu erikseen. Lisää Viivin ottamia kuvia näyttelyn nahkacollieista voi löytää täältä:

http://junnukoirat.kuvat.fi/kuvat/Jämsän%20RN%2019.5.2012/Sileäkarvainen%20collie/





Juokukuva on ryhmäkehästä, kuvan © Ilona K., http://lynxmadness.otukset.fi/

Esitin tänään myös kaksi muuta koiraa nahkoissa, Piuken junnuluokassa. Huomasi kyllä, että kyseessä on Piuken ensimmäinen ulkonäyttely, se ei malttanut kunnolla esiintyä kehässä kun kaikki muu olisi kiinnostanut ja se muisti tarkasti, mihin kohtaan tuomari oli heittänyt heinää maahan haluttuaan Piuken katseen huomion joksikin aikaa. Piuke sai kehästä EH:n, tuomari kehui sitä ääneen kauniiksi koiraksi, mutta silti niin kovin keskenolevaksi. Keskenhän se on ja tarvitsee vielä aikaa.

Toinen esittämäni koira oli Samu, enkä voi suinkaan ilmaista rakkauttani tätä urosta kohtaan riittämiin. :)
Samu sai EH:n kaikkien muiden AVO-urosten tapaan ja sijoittui luokassaan viimeiseksi eli neljänneksi. Se jaksoi kuitenkin esiintyä hyvin ottaen huomioon sen, kuinka pitkään tuomari piti meidät kehässä. Juosta se olisi halunnut reippaasti rajojen yli kun ei ollut mitään toista koiraa jota seurata taikka kunnon rajoja kehässä. Alla vielä Viivin kuvaamat kuvat kehästä ja kehän ulkopuolelta Samusta.
Loppuun kiitos kaikille paikalla olleille näyttelyseurasta, aivan kaikille onnitelleille sekä erityisesti Tytille kuskina toimimisesta ja siitä, että jaksoit odotella ryhmäkehiin asti kanssamme!




18. toukokuuta 2012

Kasvava lapinlapsi Osku



Veljeni tuli eilen koiranpentunsa Oskun kanssa kylään, oli yötä ja lähti tänään Joutsaan remontoimaan autoaan. Osku sen sijaan jäi tänne ilahduttamaan sekä minua, omia tyttöjäni että toista hoitokoiraani Kianaa viikonlopun ajaksi. On se kyllä maailman helpoin koiranpentu, aivan kuin aikuinen koira lapsen vaatteissa. Yhäkään mitään moitittavaa siitä ei ole tarvinnut kaivella esiin, ikää Oskulla nyt noin 6kk.

Yritin ottaa Oskusta muutaman pönötyskuvan hieman vaihtelevin tuloksin. Pidin sen koko ajan kiinni tolpassa pitkähkön hihnan päässä, sillä en pyytänyt ketään kuvausassistantiksi. Se tietty hieman vaikeutti hommaa, eikä kameranikaan tainnut olla enää illan valaistuksesta mielissään..

http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Osku+6+months/