30. marraskuuta 2013

774 pusua

Kyllä maalla on mukavaa. Täällä ollaan oltu äidin luona Hollolassa kylässä keskiviikosta lähtien ja koirilla on tilaa juosta pihapiirin lisäksi kaikilla ympärillä olevilla sänkipelloilla.  :)
Oma kamerani hajosi jokin aika sitten, kiitos Midna+Rufus kissa-combolle, joten lainasin muutaman kuvan ottamiseksi äitini kameraa (vanha kamerani). Muistan hyvin miksen tykännyt kuvata sillä enää, mutta kyllä silläkin joitain kuvia vielä saa otettua.

Kirjoitinkin tämän pätkän jo aiemmin facebookiin:
Veilahan on tunnettu pusu-masiinana niin laskin tänään "aamupusujen" aikaan huvikseni että sain siltä 774 yhtäjaksoista lipaisua kohdistettuna kasvoihin (lähinnä suun seudulle) ennen kuin se piti taukoa - ja olisi muuten jatkanut senkin jälkeen!
Koko kokeilun ajan olin itse mahdollisimman eleetön ja puhumatta koiralle, viimeksi mä lopetin laskut jo 250:n paikkeilla kun alkoi tympimään niin voi kuvitella tällä kertaa.. Yleensä rajotan noi sen aamupussailut ihan vaan pariin lipaisuun mut se on sen jokapäiväinen rutiini jolla aamu startataan tai sit Veilan päivä on pilalla. Ja voin sanoa etten tarvi koirapusuja nyt hetkeen.

Lisäksi eilen illalla nähtiin pitkästä aikaa Riikan kanssa ja tytöt saivat touhuta vähän aikaa Riikan nahkajengin eli Paten, Sampon ja Viivin kanssa tässä pihapiirissä. Kiitos Riikka että poikkesit!

Kotiin mennään ehkä ensi viikon alussa, jos tällä kertaa päästäisiin jopa tiistaina agitreeneihin kun kaksi viime kertaa jäivät välistä.





24. marraskuuta 2013

Järjen valoa pimeässä



En kyllä uskaltaisi luvata, että järjestä on oikeasti kyse. Melko rankan viikon jälkeen lähdin turistiksi lemmikkimessuille ilman minkäänlaista velvoitetta tehdä messuilla yhtään mitään, mikä on harvinaista siinäkin mielessä, että siellä järjestettiin pentunäyttely. Yleensä mennessäni turistiksi näyttelyyn joudun esittämään joka tapauksessa, mutta en tänään!   :)
Olin varannut viikonlopun kennelhommille Paulan sanottua aiemmin että saattaa tarvita minua tänäkin viikonloppuna (vietin kennelillä jo pe-ke niin en päässyt agitreeneihinkään tiistaina), mutta sille ei ollutkaan tarvetta ja järjestin koko viikonloppuni pika-aikataululla uudestaan. Eilen hoidin kotona Sinin buhundnarttua Vaalaa messupäivä ajan, tänään otettiin se mukaan messuille.

Ostin tytöille tuliaisiksi messuilta alennuksessa olleet led-valot. Siinähän vilkkuvat sitten, tuntuvat ainakin näkyvän hyvin pimeässä ensimmäisten testikertojen perusteella.


Messupaikalla näin kaikenkarvaisten ja karvattomienkin eläinten lisäksi paljon tuttuja sekä oli ilo kannustaa Veilan siskontyttö Demi (Timonan Dainty Does Desire) näyttelyn RYP3-pennuksi asti!
Vietin etenkin aamusta paljon aikaa jyrsijäosastolla rotta-puolella Sinin ja Elinan seurassa. Tuli aivan omia rottia ikävä, joista tosin on jäljellä kuulemma enää yksi uudessa kodissaan, ja halu hankkia taas omia siimahäntiä - se ei vaan onnistu, jyrsijäosastolla oleminen muistutti myös siitä karusta tosiasiasta jonka takia jouduin kaikista jyrsijöistäni luopumaan. Voihan hengenahdistus.  :(

21. marraskuuta 2013

Soopelikokous


Sura (Wishping Navi Mayana), Gila (Dispiritoes Rosie Cotton), Titja ja Veila

Melko ankea ja märkä päivä, ei tosin tuntunut haittaavan kaveruksia ollenkaan. Käytiin siis Herrasmannin yleisrannalla juoksuttamassa koiria kaikessa rauhassa. Järkeviä kuvia ei harmauden takia oikein saanut, mutta esillä olevat on kaikki kuvannut Tea.




Hups, tuli laitettua jalkaan jo valmiiks kuraset housut kun en oo ehtinyt pyykkäileen viime aikoina.. :D

Vielä pieni videopätkä lisäksi, Veilalla ainakin meni riittävän lujaa - kuten aina.

14. marraskuuta 2013

Lihakset rennoiksi

...eli viimein pitkään suunnittelemani Titjan hieronta! Johan mä olen tästä kauan puhunutkin ja toteuttaminen taisi olla vain omasta viitseliäisyydestä kiinni. Taikka sitten kaverin viitseliäisyydestä, mä lähdin mukaan omani kanssa vähän niinkuin siivellä.

Alunperin ajatukseni oli saada Titjalle aika Katri Ilveksen luokse jo kesäksi sen jälkeen kun Katri oli käynyt Titjan lihaksia hieman läpi Lahden näyttelyssä keväällä. Aikaakin ehdittiin sumplimaan, mutta narttu-joka-ei-juokse aloitti tietysti harvinaiset juoksunsa tuolloin eikä sen jälkeen kunnollisia tilanteita viedä Titjaa hierottavaksi Katrille ole tullut. Näinpä vaihdettiinkin lennosta hierojaa Riikka-Liisan tuttuun hierojaan Sanna Tynkkyseen ja käytiin hänen kotonansa ns. älykkö-collieiden eli Titjan ja Classicin kanssa hierottavana. Ei ollakaan oltu pitkään aikaan edes lenkillä pelkästään tämän soopelikaksikon kanssa, joiden ansiosta ylipäätänsä Riikka-Liisan kanssa tapasimme, joten pieni matkailu ja kävely yhdessä teki terää.  :)

Titja oli alkuun Sannan luona kiinnostunut hyvin paljon ympäristön hajuista jouduttuaan suoraan hierontapaikalle, kovasti olisi tehnyt mieli päästä tutkimaan koko asunto erityisesti muiden koirien hajujen perässä. Vähän olisi normaalisti hävettänyt sen rauhaton käytös kun ei Titja yleensä ole mikään hösöttäjä, mutta kerta se oli nyt ilman nuoria teinikoiria liikenteessä niin leikkiköön teiniä sitten keskenään.
Lopulta sekin rauhottui kunnolla kyljelleen asti eli tuntui nauttivan saamastaan käsittelystä. Sanna sanoi samaa mitä Katrikin oli sanonut jo keväällä, lihaskireyttä erityisesti takaosan lihaksissa, mutta missään ei varsinaisia kipukohtia. Saatiin tällä käsittelyllä toivottavasti lihaksia rennommiksi ja katsotaan uutta hierontakertaa myöhemmin, nyt seurailen jonkun aikaa miten askel lähtee muuttumaan jos ollenkaan. Joissain viimeisimmissä näyttelyarvosteluissakin kun ehdittiin jo mainita takaliikkeen jäykkyydestä ettei se ole ollut täysin omaa kuvitelmaa. Ehkä sä tästä hiljalleen.


Titja rentoutuneena oman vuoronsa jälkeen, kaveri Classic vasta käsittelyssä ihan yhtä rennoin fiiliksin. :)

12. marraskuuta 2013

Bloggaaminen taas ajallaan?

Jospa sitä pikkuhiljaa vaikka onnistuisi aktivoitumaan bloginkin kanssa samalla kun uudistaa sivuja siihen kuntoon, että niitä kehtaa jälleen esitellä ihmisille. Uudistuksia pääsivustolle siis tulossa, viimein. Aion tällä kertaa julkaista sivuston englannin lisäksi myös suomeksi!
Hieman vanhempia blogitekstejä viimeisen parin kuukauden ajalta saattaa ilmestyä myöhemmin, mm. Heinolan, Tervakosken yms näyttelyiden tekstit. Haluan kuitenkin että suurin osa koirapuolen menoistani löytyy jostain tietystä paikasta ja mikä olisikaan sen parempi kuin blogi, josta tarkistaa jälkeenpäin mitä kaikkea sitä on oikein tullut tehtyä vuosien saatossa. Kunpa en vaan olisi niin laiska bloggaaja..

Aamulla sain päiväksi Topi-kettuterrierin hoitoon ja tutustumaan meihin paremmin ilman omistajansa läsnäoloa. Kävimme jo pari viikkoa sitten lenkillä yhdessä, jolloin omat tyttöni olivat sitä mieltä etteivät voi sietää yli-innokasta vuoden ikäistä urosta takapuoltensa lähellä. Sama jatkui tänäänkin, joskin sisällä Topi tuntui varovan liikkeitään enemmän erityisesti Titjan läheisyydessä ja jätti lähestymättä Titjaa. Kyttäys jatkui silti, joten laitoin Topin ensin koiraportin taakse. Se piippasi. Vaihdoin osia ja laitoin tytöt eteisen puolelle, Topi rauhoittui paremmin portin tällä puolella kanssani joskin päivysti yhä koiraportin läheisyydessä. Muutaman kerran se kävi ihmettelemässä kissoja ja täytyy sanoa että olen hieman yllättynyt sen rauhallisesta kohtaamisesta kissojen kanssa. Olin valmistautunut eristämään kissat kokonaan toiseen huoneeseen mikäli näyttäisi siltä, että terrieri haluaisi pistellä ne poskeensa.
Ulkona kävellessä Topi oli yhä hyvin kiinnostunut tytöistäni, mutta sen sijaan että olisin antanut koirieni komentaa puutuin toimintaan itse ja muistutuksien kautta sain sen jättämään tytöt pääosin rauhaan. Olen suht positiivinen Topin hoidon suhteen, se ei vaikuta lainkaan mahdottomalta vaikka colliet sitä vähän karsastavatkin ja ajan kanssa sen tottuessa talouteen uskon sen jättävän tytötkin vähemmälle huomiolle.
Saan Topin hoitoon tulevaisuudessa useamminkin, todennäköisesti seuraavan kerran ensi kuun alussa muutamaksi päiväksi.

Agiltyn talvikausi starttasi uuden ohjaajan kanssa ja treenit vaihtuivat tiistai-iltoihin. Uusi vetäjä onneksi osoittautui rennoksi mutta samalla tarkaksi - hyvä niin! Olen kuitenkin aika huono ohjaamaan niin en pane pahakseni nillitystä vartaloni liikkeistä. Rata sisälsi paljon poiskääntöjä joita en ole koskaan ottanut Titjankaan kanssa, Veilan kanssa käsittääkseni vain kaksi kertaa kesäkauden aikana ja siltikin olen itse niiden kanssa ohjauksellisesti aivan hukassa minkä kykenee näkemään videolta (vaikka meidän kuvaaja Tea ei ihan skarppina näemmä ollutkaan suoritusten kuvaamisen suhteen :D).
Pyysin että aloitamme ihan perusteista ja niitähän me sitten väännettiinkin. Mun oma vartaloni on koko ajan ihan liikaa kääntyneenä estettä päin ja kun keskityn suorana pysymiseen en tajua ottaa koiraa kunnolla käteen kiinni ja se estehakuisena pyyhkäisee hypylle jne.. Saatiin me pari onnistunuttakin suoritusta ja otettiin samaa vielä toiseen suuntaan. Lopetettiin treeni tekemällä kuusi radan ensimmäistä estettä, joiden aikana oli kaksi poiskääntöä. Ja poiskäännöt myös kotiläksyksi ohjaajalle - koira taas osais kun tää torvi vaan oppis heilumaan siellä radalla itse.


6. marraskuuta 2013

Kesäkauden päätös-agility

Video meidän vikalta radalta, sinne läks linnun perään mitä ei toki tehnyt aiemmilla kerroilla.
Kovin se nykyään sitten kuumuu kun haukkuu ihan kunnolla jos olen sille ohjauksissani epäselvä eli nimenomaan erityisesti kepeillä.


Ja erikseen vielä video häkki-Veilasta, miten nätisti se osaa odottaa omaa vuoroaan. En tiedä miksi, mutta jostain syystä teki mieli kuvata tällainen odotellessa.