27. kesäkuuta 2014

Perustottelevaisia epä-Lassieita



Riikka-Liisa kutsui pika-aikataululla alaosaston collieita treenaamaan tokoa Sepänniemen urheilukentälle treenatakseen omaa epä-collietaan, mutta jostain syystä varsinainen collieiden osanotto jäi vähäiseksi, kun itsekin päädyin jättämään omat juoksuiset soopelini kotisohvalle sen varalta että joku toisi paikalle uroksen. Mukana siis enemmän ja vähemmän saksalainen sijaiskotikoirani Cara sekä Riiskan sakemannipentu Hile leikkimässä lassieita, kun oikeita versioita ei saapunut paikalle.

Varsinaisesti treenatessa noin 4,5-vuotiaan aikuisen nartun ja 4,5kk ikäisen pennun osaamistasossa ei näkynyt paljoakaan eroavaisuuksia.  :D
Molemmilla vahvistuksen alla mm. sivulletulo. Olen tehnyt sitä Caran kanssa lähinnä sisällä pari kertaa, alussa se väisti minua aukealla tilalla jatkuvasti sivulle (tottunut selvästi saamaan palkan istuessaan ihmisen edessä) niin siirryttiin kulkemaan "pitkin seiniä" vahvistaen paikkaa ja ajatusta, että sivullaolo on hyvä juttu. Samoin ruokailun yhteydessä, vaikka käytän seinää/muita objekteja estämään koiran etenemisen enkä houkuttele/imuta/namita sitä oikealle paikalle sivulle kuppi kädessä, se on sisäistänyt suhteellisen hyvin sivulle hakeutumisen myös ruokaa jaettaessa (ja odottaa erinomaisesti lupaa!).
Nyt kentällä siirsin ensimmäistä kertaa harjoituksen ulos sekä täysin aukealle tilalle, sisällä olen tukeutunut vielä pitkälti seiniin ja pelkäsin harppauksen olevan liian iso. Cara yllätti minut, väistäminen aukealla jäänyt harjoitusta tehdessä kokonaan pois ja loppuvaiheissa toistoja tuntui siltä, että saan koiran oikeasti jopa painamaan itseäni vasten halutessani. Liike on kuitenkin yhä lapsen kengissä kokonaisuudessaan.

Pari odota-treeniä, yksi (hidas!) luoksetulo, maahanmenoja/makailua. Kovin paljoa perusjuttuja ei tarvinnut ottaa, kun koira alkoi näyttää hieman väsähtäneeltä ajattelemaan.

Sit jos jotain negatiivistakin. Kentän ohi kulki mies kahden bokserinsa (taisi sanoa niiden olevan 9kk ja 10kk vanhoja) kanssa. Hän kysyi onko meillä treenit kesken, sanottiin että on. Päätti kuitenkin tulla meitä kohti ja oli laskemassa koiransa ensin Hileen luokse lupia kyselemättä, Hileen kun olisi hyvä rauhoittua ensin muiden koirien läheisyydessä eikä tämä oikein toteutunut. Lopulta äijä käveli vielä minun ja Caran ohi, myös Cara väisti koirakaksikkoa hieman selkäni taakse. Mutta mikä siinä on että kun sanotaan että ollaan treenaamassa niin pitää pakosti kävellä siitä eikä varsinaiselta kävelytieltä?!

Toisena negatiivisena asiana kotiin lähtiessä alkoi sataa kaatamalla. Oltiin Caran kanssa pyöräillen niin päästiin taittamaan matka suht reippaasti, saa vaan nähdä mitä tämä tekee flunssalleni. Jo lähtiessäni kotipihasta eräs tyttö yritti puhua kanssani ja paluumatkalla sama tyttö oli yhä ulkona ja otti uudelleen kontaktia. Tyttö kaatosateessa yksin herätti jo kysymyksiä itsessään niin en voinut olla pysähtymättä ja päädyin lopulta ottamaan lapsen mukaani kotini lämpöön. Hän oli tullut aikaisella taksilla kotiin, jossa ei ollutkaan ketään vastassa eikä tiennyt koska vanhemmat pääsevät töistä. Ei vara-avainta eikä puhelinta, niin oli jäänyt kotinsa ulkopuolelle odottelemaan jo pidemmäksi aikaa.
Vajaa 10-vuotias tyttö (vai minkä ikäisenä ne maitohampaat vaihtuvat? suu täynnä koloja  :D) ei onneksi pelännyt koiria ja tykkäsi silittää niitä. Ihmetteli kyllä miksi Veila joutuu olemaan muista erillään niin kerroin, että jotkut tyttökoirat ovat välillä niinkuin tyttölapset kasvaessaan ja kiinnostuvat paljon pojista, että välillä on aikoja jolloin ne haluavat vain poikaystävän ja ovat muille tytöille niin kateellisia etteivät halua olla niiden kanssa. Mä olen niin huono keksimään lapsille yksinkertaisia selityksiä, mutta onneksi tämä meni läpi tai ei ainakaan ihmetellyt enempää. Omat kissat tuntuivat olevan kuitenkin ykkösjuttu.
Katsottiin Pikku Kakkosta yhdessä (kylläpä lastenohjelmat on muuttuneet - huonompaan suuntaan!) ja sen loputtua sadekin oli lakannut, niin mentiin tarkistamaan onko kukaan perheestä tullut kotiin. Huolestunut isä otti tyttönsä kiitollisena vastaan ja lupasi lähteä ostamaan tyttärelleen puhelimen välittömästi ettei tilanne uusiudu. Hyvä että pääsi kotiin.

Palaten koiriin ja Caran pyöräilyyn, olen pyöräillyt sen kanssa vasta muutaman kerran enkä tiennyt ensimmäisellä kerralla yhtään mitä odottaa. Kierroksia lähtiessä on edelleen liikaa ja menon tasoittuminen vie hetken aikaa, mutta kokonaisuudessaan olen ollut yllättynyt miten kivasti pyörälenkit sujuvat Caran kanssa. Satunnaisesti se saattaa reagoida ohi kulkevaan autoon kiihdyttämällä vauhtia eivätkä koira-ohitukset ole pyörän kanssa rauhallisimmasta päästä niin ne tehdään turvallisuussyistä jalan.
Parhaimmillaan ollaan käyty jopa 7,5km pyörälenkillä ja tarkoituksenani on jatkaa pyöräilyä Caran kanssa sen kunnon ja lihaskunnon parantamiseksi. Laihdutusprojektissakin ollaan hyvällä mallilla. Alla vielä videopätkä satunnaiselta pyöräilyreissulta. Videon otto osui asfaltille, mutta pyrin pitämään suurimman osan pyöräilymatkoista hiekkateillä.

21. kesäkuuta 2014

Veilan ja Solmusen juhannushäät



Kaksikon häät ovat nyt vietetty joten ristimme kaikki sormet sekä varpaat että nämä juhannuskarkelot tuottaisivat jotain tulosta (muutakin kuin krapulan).
Astutukset ainakin onnistuivat. Ultraan menemme kurkkimaan mahan sisältöä myöhemmin.  :)

Mikäli tärppäsi niin pentuja odotetaan loppuviikosta 34, elokuun toiseksi viimeisen viikonlopun pintaan.

Lisätietoja vanhemmista/pentueesta luettavissa kotisivuiltamme.   päivitän pian ajankohtaisemmaksi..

------
Nyt ollaan kotiuduttu matkalta ja sain veljeltä Titjan sekä Caran hoidosta. Titjallakin alkoi sitten eilen juoksu.

19. kesäkuuta 2014

Veilan oma juhannusmatka

Sain onneksi Caran ja Titjan tilanteen järjestymään, että pääsin lähtemään Veilan kanssa Pieksämäelle. Täällä sitä ollaan ja Veilan mielestä Solmusen sänky on maailman paras.

Ja on se Solmukin ollut ihan kiva poika tällä kertaa, toisin kuin kuukausi sitten.  :)

15. kesäkuuta 2014

Pöytyä KR



Veila kävi näyttäytymässä Pöytyän kehässä vielä vikan kerran ennen toivottavaa pentuetta, vaikka mielessä kävi että jätän käymättä kun juoksut eivät varsinaisesti ainakaan helpota jo valmiiksi huonojen korvien pysymistä edes vähän alempana. Vaihteeksi tuomari naurahti miten kovassa kurissa pidän viirua, mutta ei tällä kertaa lähtenyt niin pahasti lapasesta eli saavutus sekin.  ;)
Tuomarin mieleen kuitenkin aivan liian siro pää, jonka sanoi vielä ääneenkin. Vikaa toki muuallakin ja arvostelu on ihan koiran kuuloinen, joten en valita lainkaan, menestystä kun en odottanut muutenkaan vaan halusin tältä tuomarilta sanallisen Veilalle.

Erinomaiset mittasuhteet omaava narttu, jolla kovin kapea pää. Etenkin kuonossa tulisi olla enemmän vahvuutta. Hyväasentoiset, niukasti taittuvat korvat. Hyvä kaula, ylälinja ja lantio. Erinomainen takaosa, mutta etuosa tulisi olla paremmin kulmautunut. Hyvä rintakehä. Riittävä eturinta. Hyvä sivuliike, edessä löysyyttä. Hyvä karva ja käytös.
- Leila Kärkäs

Timonan Yettie Yezebel "Veila" AVO-EH AVK2
Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK1 SA PN2 ROP-vet

Ei hullummin Viiviltä! Tosin se oli taas NNNNälkäinen ja puri multa sormen verille siitä hyvästä, mutta tällä kertaa malttoi nakki-palkalla olla kunnolla tuomarin käsittelyssä ja seistä muutenkin maltillisesti. Jäätiin odottamaan isoja kehiä siinä toivossa, että tuomari olisi ollut Bister, mutta se oli jossain vaiheessa vaihtunut Talvitiehen. Tämän jos olisimme tienneet niin emme olisi paikalle jääneetkään tietäen ettei Viivi siellä tule pärjäämään, mutta tuomarin vaihdoksesta saimme tietää vasta kun tuomari asteli esiarvostelu-kehään. Harmittaa, kun päivästä tuli tämän takia entistä pidempi. Veila sai sentään odottelu-ajalla söpön värisen Hurtan vanhan mallin viilennysmanttelin jostain ale-lootasta.
Niin ja unohdin vaihtaa näyttelypaikalla kengät, joten kehässä menin sitten lenkkareilla. Tekevälle sattuu, onneksi olivat mustat väriin sopivasti. (Prkl silti, olen niin hajamielinen nykyään.)

Nyt on hyvä jäädä odottamaan juhannusta tämän juoksupepun kanssa.




kehäkuvat © Jarno Kurlin

14. kesäkuuta 2014

Kotka KV


© Tea Lemmetyinen

Kylmä ja tuulinen Kotkan näyttely takana. Kolmesta koirasta ehdin viemään kehään kaksi, Tuike-pehkon ja Allun kehät menivät täydellisesti päällekkäin. Allu oli tässä näyttelyssä prioriteettini ja toiveissa oli sille käyttövalionarvoihin tarvittava H. Tuomari olisi toivonut Allulle parempaa karvaa ja parempaa tyyppiä, minä taas olisin toivonut koiran käyttäytyvän kehässä kuten sen ulkopuolellakin; kaikesta kiinnostunut koira joka katselee maisemia vuosikaudet asettelun aikana/jälkeen olisi ollut niin helppo, mutta ei se hullummin mennyt nameillakaan improvisoiden. Erityisen tyytyväinen olen liikkeen rauhallisesta tahdista löysällä hihnalla (tuomarin toiveesta), kuitenkin käyttölinjan koira kyseessä.
Hienosti meni joka tapauksessa, Allun missikisat alkoivat ja loppuivat samoin tein H:n myötä.  :)

Viivi oli kehässä taas erittäin ahne, ei esiintynyt mielestäni kovinkaan hyvin tietäen miten tattina se osaa seistä, kun piti venkslata namin takia. Erityisesti hampaiden katsomisessa olisi pakitellut enemmän ja vähemmän, joka ei kuulu sen tapoihin. Eikä sitten miellyttänyt tuomaria tänään noin muutenkaan.

Alfred "Allu" AVO-H (bordercollie)
Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK3

Koska nahkacolliekehä oli niin myöhään eikä meillä ollut kiire pois, jäätiin odottelemaan isoja kehiä. Lilli (Timonan Veronica Velvet) voitti ryhmän ja aiemmin Turussa esittämäni Sampo (Memorylane Samba Caramba, partacollie) sijoittui ryhmän toiseksi joten kannustettavaa riitti.
Parhaan kasvattajaryhmän valintaan sain käsiini Veilan emän Bombin (Timonan Qiana Qinnie), ja voi miten se tuntuukaan tavallaan niin samalta hihnan päässä kuin Veila itse - tosin monta numeroa isommassa koossa. Timonan kasvattajaryhmän tuomari osoitti sijalle BIS1!


© Jaana Turtiainen, käsi sydämellä itse kullakin, on tämä melkoinen harrastus   :D


© Pasada Ky

11. kesäkuuta 2014

Alaosaston colliekuvaus-päivä



Koska meillä on aina niin tylsää (valhe) päätettiin Tean kanssa hyvää hyvyyttämme järjestää ilmainen colliekuvaus-päivä alaosastolaisillemme, jonne kutsuimme ihmiset tuomaan koiransa kuvattavaksi. Vastaava tapahtuma on järjestetty minun ja Lindan toimesta pari vuotta sitten ollen silloinkin suhteellisen kysytty, mutta tämä uusi tapahtumamme veti entistä enemmän porukkaa paikalle. Olen erittäin kiitollinen saatuani Johanneksen kameran lainaan (en edelleenkään omista kameraa), kuvasaldo olisi varmasti ollut paljon pienempi ilman sitä. Kuvien laittaminen julkaisua varten kun on muutenkin aina niin ihanaa! (valhe)

Kameran eteen eksyi yhteensä 17 koiraa, kiitos kaikille osallistujille näin kuvaajan puolesta!
Teasta kruunattiin uusi kivien viskoja, ei oltais selviydytty muuten lainkaan.  ;)

Kuvat nähtävillä täällä:   http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Dogs/Colliekuvaus+2014/

Lisäksi sain julkaistua kunnolla SCY:n Päijät-Hämeen alaosaston nettisivut viime yönä!
Sivut löytyvät osoitteesta   scyphao.net

 

8. kesäkuuta 2014

Lahti RN + ABCD-ottelu



Jottei tylsää tule niin ystäväni olivat tupla-buukanneet mut tälle päivälle; multahan ei tunnetusti kysytä, varailevat mua vaan keskenään sinne sun tänne avuksi.  :D

Aamusta siis ensin Jokimaan näyttelyyn, siellä heti kymmeneltä Dolle kehään. Ainakin itsestäni tuntui että se esiintyi ihan kivasti, vaikka koen olevani yhä "ruosteessa" nöffin esittämisen suhteen (yllä olevassa kuvassa näenkin sitten vaikka mitä korjattavaa, mutta se onkin otettu kehän ulkopuolella.. ja pidempi hihna olisi helpottanut huomattavasti tätäkin operaatiota).
Tuomari oli varsin mukava kehässä ja perusteli ymmärrettävästi miksei halunnut SA:ta vielä Dollelle antaa. Tarvitsee lisää volyymiä eli eräänlaista mahtavuutta, joka tulee iän myötä, Dolle kun on vasta 2v.
Mutta että ei rokottanut hännästä eikä purennasta.  \o/

Destellon Yewel Gold "Dolle" AVO-ERI AVK1 (newfoundlandinkoira)

Jokimaalta suoraan Löytynmäen kentälle alaosastomme järjestämään ABCD-otteluun järjestysavuksi. Pääsin henkilöryhmään möllöttämään (eli aitiopaikalle!) ja kuvailin sijoittuneita sun muuta. Takkuilevaa starttipistoolia lukuunottamatta tapahtuma taisi olla kaikin puolin onnistunut, itseäni miellytti erityisesti äärettömän rento tuomarimme.
Kisaavien yksilökilpailun voitti nahkacollie Lubin's Great Passion tasaisen varmalla suorituksella, hieno seurata. Muuten melkolailla kaikki voitot menivät airedaleille tänä vuonna, joita olikin paikalla eniten. Harmi että colliejoukkuekin oli vähän vajaa.

Kokonaiset tulokset ja enempi kuvia täällä:
http://scyphao.net/tulokset_abcd_20140608.php     Huom! Nämä uudet alaosaston sivut valmistuivat vastikään!

7. kesäkuuta 2014

VIIMEIN

Veila aloitti juoksun!!

Mutta ainahan se menee niin, että narttu aloittaa juoksun ennen tulevaa kilpailua ja olen ilmoittanut sen kehään Pöytyälle viikon päästä. Lisäksi olen uhkaillut sitä Galastop-lääkkeellä, jolla juoksun saisi käynnistettyä (olen kyllä luonnonmukaisuuden puolella) sekä juoksuisen kaverinartun yökyläilyllä. Sura ei vaan ehtinyt omaa juoksuaan aloittamaan ennen Veilaa (ihan hilkulla sekin) eikä muita meidän laumaan sopivia narttuja ole tuttupiirissä juossut.

Sitten voinkin siirtyä stressaamaan oikeaa astutus-ajankohtaa. Karkeasti sanottuna 11. juoksupäivä on juhannusviikon torstai, joten meidän astutusreissu taitaa olla juuri juhannuksena. Saas nähdä monenko ihmisen juhannus-suunnitelmat saadaan tällä aikataululla sekaisin..

"Jos ei heilaa helluntaina niin jono juhannuksena"

Raisio, collieiden pääerkkari

Viime päivistä on mainittava että yhteiselo on sujunut yhä hyvin. Caran lisäksi Topi oli yökylässä to-pe eivätkä neljän koiran yhteislenkitkään olleet mahdottomia. Tästä on hyvä jatkaa.

Mutta, kerrankos sitä näyttelyyn lähtee vasta kymmenen maissa Lahdesta, vielä sellaiseen joka ei ole ihan heti naapurikunnassa. Vaan mikäpä kiire meillä Riikan kanssa kun mukana ainoastaan veteraaninarttu ja kyseessä erikoisnäyttely, joten koiria on kehässä ennen veteraaneja riittävästi.
Tuntui jopa siltä, että olimme paikalla liiankin ajoissa, kun vasta nuorten narttujen arvostelu oli menossa. Siinä sitten koira-naulakkona tutuille ihmisille kehän laidalla ja kuulumisia vaihtaen kunnes piti itse alkaa valmistautua. Viivi tuntui kehän ulkopuolella ihan hyvältä käteen, mutta kehässä ei enää niinkään. Liikkeet olivat jees vireessä, mutta yksilöarvostelussa se oli niin lihapullan perään (dieetillä kotona) ja nälkäinen, että meinasi unohtua miten siellä kehässä oikeasti käyttäydytään. Venkslasi paljon joka seisotuksessa.  :(
Sijoituksemme eli veteraaniluokan toinen SA:n kera oli kuitenkin yllättävä emmekä hävinneet lainkaan huonolle: vetskujen ykkönen Lahja oli lopulta BIS-vet ja BIS-2. <3

Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK2 SA

Autoin vielä Lahjan jälkeläisryhmän esittämisessä viemällä kehään Kimin (Timonan Prince Prewitt). Ryhmä jäi kuitenkin kakkoseksi Pirkkiksen (Timonan Paradise Paige) tasaisemmalle ryhmälle, joka oli päivän päätteeksi BIS-jälkeläisryhmä. Ja kun nämä muut "Timonan leirin" korkeimmat tulokset on mainittu niin sanottakoon sekin, että kasvattajaryhmäkin oli BIS.  :)



jälkeläisryhmän kuva © lurlene.kuvat.fi

4. kesäkuuta 2014

Paketti täynnä saksalaisuutta



Cara saapui eilen ja tulee ainakin toistaiseksi hyvin toimeen omien koirieni kanssa. Meillä ei tähän mennessä ole ollut ihmeempiä ongelmiakaan, en tosin uskonut koiran muutenkaan olevan varsinainen ongelmakoira. Saas nähdä mitä saadaan kaivettua koirasta esille kun jonkun aikaa asutaan saman katon alla. Sivuprojektina ainakin koiran laihduttaminen.  :P

Jokimaalla toimistossa totesivat minulle, että hulluudellakin pitäisi olla rajansa. Caran ei pitäisi olla kovin helppo koira ja minä olen äärimmäisen pienikokoinen ihminen, niin yhtälö on varmaan epäuskottava halutessani ottaa "haasteen" vastaan. Montaa asiaa pelkään, mutta en koiria.

Kerron siis Carasta myöhemmin lisää kunhan ollaan tutustuttu. Se on minulla vain sijaiskodissa ja etsii yhä oikeaa kotiaan.

 

kuvat vihreällä taustalla © Tea Lemmetyinen, oikea pääkuva eläintalolta jonkun työntekijän kuvaama

2. kesäkuuta 2014

Mahdollisesti uutta projektia

Topi (Wolfheart Kermit, sk kettuterrieri) tuli päiväksi hoitoon ja se on ehtinyt kiusaamaan Veilaa melkoisesti, tosin Veila kiusaa takaisin. Topi olisi jälleen sitä mieltä että Veilan voisi astua, voi kun tämän uroksen nenään voisi juoksujen suhteen luottaa. Haluaisin niin kovin uskoa että ne ovat tuloillaan..

Uskaltauduin kuitenkin jättämään Topin tyttöjeni kanssa kahden siksi aikaa kun kävin PHESY:n tiloissa Jokimaalla sovitusti katsomassa Caraa, saksanpaimenkoira-risteytystä, jolla on ollut jonkin asteisia käyttäytymisongelmia. Tutustuin Caraan hieman sekä sen tilanteeseen paremmin talolla ja näillä näkymin vaikuttaisi siltä, että Cara tulee meille sijaiskotiin.

1. kesäkuuta 2014

Karkulainen ja kettispentuja itse kullekin



Tällaiset nappisilmät minulle toimitettiin viime yönä kennelille, eräs koiraihminen oli löytänyt karkulaisen kotinsa lähistöltä eikä kukaan tuntunut tietävän alueella kenen koira oli kyseessä. Lupasin ottaa koiran yöksi luokseni kennelille, kun se ei voinut löytäjän kotiinkaan mennä, ja toimittaa myöhemmin Jokimaan löytöeläintalolle mikäli tarve (muutenkin menossa sinne huomenna). Ei tarvinnutkaan lähteä viemään koiraa minnekään, omistaja löytyi aamulla ja haki koiran kotiinsa.
Suloinen pikkukaveri se oli eikä ollut moksiskaan mun koiristani jouduttuaan niiden kanssa jokuseksi tunniksi saman katon alle.

Varsinaiseen aiheeseen, Wolfheart-kettisipanoita täältä kenneliltä, osa näistä vielä vailla kotia.  ;)
Yksi kuva per pentu tässä, loput linkin takaa.

http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/WH+puppies+May-14/

Ensin nuoremmat pennut, kaksi ylintä narttuja.







Ja kasa vähän vanhempia pentuja.. Viimeinen on ainoa uros.







P.S. En enää koskaan kuvaa yksittäiskuvia kettis-kakaroista, hirviöitä! (Niin vissiin..)