30. elokuuta 2015

Alaosaston rally-tokokisa, Hollola



Alaosastomme (collieyhdistys) järjesti meidän ensimmäiset viralliset rally-tokokisat, joihin päätin ottaa osaa Titjan kanssa. Joskus viime vuonna kokeilin hallivuorolla rally-tokoa kerran ja käytiin tämän kuun alussa toisissa (käytännössä meille ensimmäisissä oikeissa) treeneissä kuuntelemassa tärkeimmät säännöt.

Näillä eväillä mentiin sitten kokeeseen, eikä yhtään hullummin. Muutama yhden pisteen menetys me saatiin kontrollista, kun mummokoira edisti - oli vaan niin kivaa! Kerrankin sai edistää ihan luvalla, ja siitä vielä kehuttiin, niin mummo oli aivan liekeissä!!  :)
Kontrollivirheiden lisäksi paperiin oli kirjattu -10p väärin suoritettu tehtävä, ihan omasta ohjaajan mokasta täyskäännöksessä vasemmalle kun en ottanut koiraa kunnolla mukaani ja käskin sen sivulle käännöksen jälkeen, kun se ei tullut heti mukana.

Pisteitä saatiin yhteensä 86p ja se on hyväksytty tulos!
Mummokoiralla ainakin oli niin kivaa, että tätä lajia saattaa joutua kokeilemaan uudelleenkin.


Kiitos kehäkuvista, Anni! Ja videoinnista kiitos Tealle!

29. elokuuta 2015

Vantaan pentunäyttely



Priya teki ensiesiintymisensä Vantaan pentunäyttelyssä viikon yli viisikuisena. Kauhukuvistani huolimatta se käyttäytyi varsin maltillisesti ja jaksoi keskittyä uskomattoman hyvin rotukehässä. Muita narttujpentuja ei ollut, mutta Priya voitti itseään vanhemman, hienon urospennun ROP-pennun valinnassa ja näin ollen päästiin vielä ryhmäkehiin. Ryhmissä esiintyessä nami veti puoleensa enemmän kuin maltti kesti, emmekä siellä saaneet enää sijaa. Kokemuksena kuitenkin erittäin hyvä.

Hyvin kaunis sopusuhtainen pikkupentu. Erinomaiset ääriviivat. Kaunis pitkä pää. Lupaavat korvat. Purennan vaihtuminen kesken. Hyvä ylälinja. Kaunis ryhdikäs kaula. Erinomainen runko. Hyvin kulmautunut. Hyvä häntä. Liikkuu kauniisti. Kaunis karva ja väri.
- Karin Bergbom

Matkaseurana meillä oli naapurin Capo sekä leonbergi Ilona omistajineen. Automme hyytyi vähän matkan päähän näyttelyalueesta, mutta onneksi saatiin korvaava kyyti (vaikka jouduinkin istumaan pienimpänä lasten turvaistuimessa!) ja ehdimme kaikki kehään ajallaan varsin hyvin. Joskin meidän kuskimme joutui jäämään hyytyneen auton viereen, niin pääsin hänen sijastaan Ilonan ohjaksiin kehään.
Lisäksi esitin sovitusti Capon rotukehässä. Omistajansa kyllä rohkaistui ryhmäkehiin pakon edessä, sillä en voinut jakautua Priyan hihnan päästä vielä Caponkin handleriksi - ja varsin onnistunein tuloksin he esiintyivätkin, Capo oli RYP2!

Maple Yard Oh No "Priya" PEK1 KP ROP-pentu  (pk collie)
Timonan Fast For Finish "Capo" PEK1 KP ROP-pentu RYP-2  (lk collie)
Amulet Uspeha Polaris "Ilona" PEK1 KP PN2  (leonberginkoira)




Kaikki kuvat ottanut Tea Lemmetyinen, kiitos kuvista ja matkaseurasta!

26. elokuuta 2015

Priya 5 kk




 
kuvat © Tea Lemmetyinen

25. elokuuta 2015

Pennut 1 vko



Pennut ovat olleet viikonlopun yli ystävieni Annin ja Tean hoidettavana, sillä kävin itse Ruotsissa useita viikkoja aiemmin varaamallani matkalla. En meinannut millään malttaa jättää pentuja niin pian niiden syntymän jälkeen, mutta kun hoitajat olivat parhaimmat mahdolliset niin olihan se lähdettävä. Tässä kohtaa kun pentujen hoito ei edes vielä vaadi ihmeempiä, kunhan seurasi painojen nousua ja tiesi että yhteys eläinlääkäriin on tarvittaessa auki.

Kaikki menikin erittäin hyvin ja saapuessani takaisin ma-ti välisenä yönä vastassa kotona oli neljä önisevää, painonsa tuplannutta vauhtimarsua. Öninä on liki jatkuvaa mikäli kakarat eivät ole täydessä unessa samaan aikaan, Anni sanoi kuulleensa pieniä murahduksen tapaisia Mysalta ja olen liki varma että kuulin illasta pari hentoa haukahdusta jo nyt jostain öninän seasta. Lisäksi ne yrittävät välillä kovasti jo pyrkiä jaloilleen, erityisesti isoimmat tyypit ovat jo hurjan jänteviä raajoiltaan.

Pentujen livestream

Livestream on nyt myös auki isommalle yleisölle. Pyrin pitämään streamia päällä päivisin ja otan sen öiksi pois, alkamis-ajankohta vaihtelee päivän menojen mukaan. Sivun alaosan shoutboxiin voi jättää viestejä.


Mysa
viikkopaino 652g





Laxi
viikkopaino 418g





Fram
viikkopaino 637g





Huni
viikkopaino 555g


22. elokuuta 2015

Deia Helsingin näyttelyssä

Linda kävi pyöräyttämässä Deian kehässä Helsingin ryhmiksessä mieltä lämmittävin tuloksin.  :)
Tämä oli vasta Deian toinen esiintyminen junnuluokassa.

Exellent type and size. Correct bite. Good pigmentation and eye color. Well set ears. Good neck and topline. Good body and bone. Excellent angulations front and rear. Moves well from all sides. Good coat and temperament.
- Hans Erik Pedersen, Tanska

Hollandia Bila Kaífa "Deia" JUN-ERI JUK2 SA PN2 vara-SERT


© Jasmine Lindström

19. elokuuta 2015

Jucaides A-pentue



Kaikkien vastoinkäymisten ja jännitys-momenttien jälkeen ensimmäiset Jucaides-pennut ovat viimein löytäneet tiensä maailmaan eilen 18.08.2015 aamulla.

Veila on ensikertalaiseksi emäksi hurjan rauhallinen ja hommalleen omistautunut omalle viirujengilleen. Sen saa ulos juuri ja juuri tarpeilleen ja on aivan maailmanloppu jos joku ihminen kävelee meidän ja kotioven välistä sillä aikaa kun se on hädillään.

Pentueen työnimet ovat kaikki islantilaiselta (hevosille tarkoitetulta) nimilistalta poimittuja, samaiselta josta poimin aikoinaan niin Veilan kuin Titjankin nimet. Tuntui siis luonnolliselta, että Veilan pentueen työnimet tulevat samoja polkuja pitkin, vaikka pyörittelin päässäni aluksi montaa muuta teema-settiä aina suomen kielestä täydelliseen siansaksaan.
Alla esittelyssä värikoodatut pennut syntymäjärjestyksessä, kuvissa puolen vuorokauden ikäisinä.


Mysa
soopeli narttu
syntyi klo 6:20, syntymäpaino 317g

Nimilistani väitti Mysan tarkoittavan pilveä, mutta lyhyt tutustuminen johdatti minut huomaamaan sen oikean tarkoituksen olevan hera (maidon osa). Mysa on erittäin proteiini-pitoisen herajuoman nimi Islannissa, josta viikinkien väitetään saaneen voimansa joskus muinoin. Noh, pilvi olisikin ollut vähän "mitäänsanomaton" käännös, sen sijaan moinen energiapommi sopii tälle tytölle työnimeksi kuin nenä päähän kunnes olen itseni kanssa sujut sen oikeasta kutsumanimestä.
Mysa on melkoinen menijä, kiipeilijä ja ylivoimaisesti kovaäänisin mielipiteidensä kanssa.

Tiesin tahtovani jättää tästä pentueesta tytön itselleni ja toivoin toista viirutyttöä, eikä tilaukseni olisi voinut mennä sen oman pentuni kohdalla yhtään tämän paremmin nappiin. Kun ei ole toisia tyttöjä joista valita, on helppoa sanoa että juuri Mysa jää kotiin.





Laxi
tricolor uros
syntyi klo 6:47, syntymäpaino 216g

Nimi tarkoittaa kumppania, pientä toveria. Laxi on huomattavasti porukan pienin, joten työnimen valinta sen kohdalla nimien tarkoituksia tarkastellen oli helppo.
Toverista tulee yleisesti mieleen miellyttävä seuralainen, ja tähän mennessä Laxi on ollut porukan hiljaisin, helpoin kuvattava sekä osaansa tyytyvä mikäli asiat eivät mene sen mielen mukaan. Toivon kuitenkin että vaikkei pikkupoika saisikaan lisää ääntä ja mielipiteitä, se saisi saada muuten hieman lisää tarmoa isompien keskellä taistella omasta nisäpaikastaan kasvaakseen.




Fram
tricolor uros
syntyi klo 8:27, syntymäpaino 310g

Nimen tarkoitus on forward, eteenpäin. Sillä eteenpäin tämä pentu tuntuu koko ajan olevan menossa, jos ei itsenäisesti niin Veilan avustamana; jostain syystä kyseinen tyyppi tuntuu olevan eniten Veilan kielen alla ja kuljeteltavana pitkin poikin. Mikäli joku pentu on matkallaan eksynyt Veilan selän taakse, suurimmalla todennäköisyydellä siellä on Fram.





Huni
soopeli uros
syntyi klo 9:01, syntymäpaino 259g

Käyttämäni nimilistan perusteella húni tarkoittaa karhunpoikasta, mutta oikea sana sille onkin húnn. Koska olin kuitenkin jo ehtinyt tottua ensimmäisenä löytämääni kirjoitusmuotoon ja se oli myös kaveriporukan suosikki vaihtehdoista, en tehnyt nimeen oikaisua joten pentu on nyt Huni.
Vaikkei nimi nyt suoraan tarkoitakaan karhunpoikasta, siitä se on kuitenkin peräisin ja karhunpoika sopii ihan hyvin nimeksi ainoalle ruskealle poikapennulle. Lisäksi tämä tyyppi oli syntyessään niin pörröinen, että hetken ehdin kummastella olisiko se pitkäkarvainen, mutta ei nyt sentään. Se vasta olisikin ollut.




____________________________

Synnytyksen etenemisestä kiinnostuneille:

Veilan lämpö kävi alhaalla sunnuntaina, alhaisin mitattu lämpö oli 36.7 joka säilyi muutaman tunnin ajan illalla. Puoli yhdeltätoista alkoi kehon tärinä ja merkit avautumisen alkamisesta, joista välittämättä Veila jatkoi sitkeästi nukkumisen yrittämistä. Ensimmäisiä läähätyksiä maanantain puolella neljän jälkeen yöllä. Kunnon läähättämistä, asennon vaihtamista, petaamista ja levottomuutta ilmeni maanantaina aamusta ja jatkui aina iltapäivään asti, jolloin Veila alkoi jälleen rauhoittua ja illasta pystyi jälleen nukkumaan .

Vaikka olen useamman synnytyksen nähnyt, oikeasti yli 30-tuntinen avautuminen ei ole tätä ennen tullut tutuksi, joten sovittiin eläinlääkärimme kanssa varmuuden vuoksi leikkaavamme Veilan tiistaiaamuna kahdeksalta mikäli siihen mennessä mitään ei ole vielä tapahtunut. Yöllä uni ei tullut, tila oltiin "tehty yöksi" Veilan kasvattajan opastuksesta ja hermoja alkoi kiristää kun kello löi eteenpäin eikä Veila tehnyt muuta kuin nukkunut. Vähän kahden jälkeen se oli satunnaisesti levottomampi, kolmen jälkeen puklasi ja oksensi kunnolla kerran. Vein sen neljän pintaan kävelemään, jossa sillä oli varsinainen kiire verrattuna aikaisempiin ulkoiluihin ja puklasi jälleen. Kotioven valossa huomasin sen haistelevan maahan tippuneita pisaroita ja housukarvat olivat märät. Puoli viideltä tuli lisää pentuvettä pentulaatikkoon.

Ensimmäistä pentua Veila yritti työntää ulos yli puolitoista tuntia. Se ei tuntunut osaavan päättää missä asennossa olisi paras olla, joten suurin osa työnnöistä tuli seisaaltaan tai istualtaan, ja se tahtoi jatkuvasti nuolla takaosaansa. Kuuden jälkeen ensimmäisen pennun takajalat ja häntä tulivat esiin, mutta pentu jäi jumiin eikä edennyt useista työnnöistä huolimatta. Veila salli upeasti avun ensikertalaiseksi joten autoin pennun ulos ja sen perässä tuli samaan aikaan jälkeiset, joita Veila alkoi syömään unohtaen hetkeksi pennun joten autoin vielä kuorimaan sen ulos sikiöpussista hapen takia. Veilan huomio palasi pentuun heti jälkeisten evästämisen jälkeen ja siitä hetkestä lähtien siitä kuoriutui hetkessä varsinainen supermutsi. Nuolemalla stimulointi oli tehokasta ja vähän pökkyrässä ollut tyttö virkosi nopeasti.

Vartin päästä syntyi itsenäisesti seuraava pentu, jonka nähdessäni ensimmäinen reaktioni lieni irvistys. Toki tiesin trikkien mahdollisuuden, mutten ollut odottanut niitä tosissani näin pieneen pentumäärään Veilan pentueeseen. Trikkipoika. Parin tunnin päästä syntyi itsenäisesti seuraava trikkipoika, ja tämän kohdalla Veila osasi olla jo rauhallisesti kyljellään maate synnytyshetkellä. Viimeinen pentu syntyi puolen tunnin kuluttua kolmannesta, soopeli mutta poika sekin. Tyttöjä olisin toivonut vähän enemmän, niitä ei ole koskaan tarpeeksi ja niin se ainainen kirous kävi nytkin kun niitä oltaisiin haluttu eniten.  :/

16. elokuuta 2015

H-hetki pian käsillä?

Mä olen tässä pitkin viikkoa tuskaillut Veilan lämpöjen kanssa, kun monessa paikkaa lukee ja ihmisten yleinen käsitys on, että lähellä 37.0 lämpö on monelle koiralle lämpöpiikki - no, entä jos koiran lämpö pysyy tasaisesti 37.1 - 37.4 tuntumissa koko viikon? Näin Veilan kohdalla. Ja koska tää on mulle se eka oma pentue, niin ehtii näitäkin lämpöjuttuja ihmettelemään, kun ei mene "kuten oppikirjassa" konsanaan.

Nyt on mitattu alhaisin lämpö 36.8, eiköhän tästä voi puhua jo Veilan piikkinä. Eli jospa vuorokauden sisään saataisiin viimein pentuja, kun vuorokausia astutuksesta nyt sunnuntaina on 64-65. Tällä kertaa sitä nousua odotellessa.

Ja vielä pakkoluontoiset "viime hetken kuvat", koska mitään muutakaan tekemistä mulla ei odotellessani ollut. Saanpahan päivitellä joskus vuosien päästä (toivottavasti!), että "tältä se näytti synnytyspäivänä"... tai ainakin jotain noihin riveihin uppoavaa.  :)



14. elokuuta 2015

9 vko astutuksesta, odottavan aika on pitkä...





Veilan ainoa kiire tällä viikolla on ottaa niin paljon aurinkoa, kuin vain ehtii. Kovasti ennusteltiin etukäteen, että ihan viimeistään torstaina tai perjantaina pentuja pitäisi jo olla, mutta edelleen näkymä täällä on kovin rauhallinen. Vuorokausien mukaan ideaali ajankohta olisi käsillä nyt, mutta Veila on näemmä vielä toista mieltä. Koskahan toi "perkeleen viiru" olisikaan tehnyt mun elämäni helpoksi.  :P

Emäkoiraa ei tunnu ahdistavan mikään muu kuin kärpäset, joita se ei saa kiinni, kun taas omistajan asemassa mun stressitornini rakentuu aina vain korkeammaksi mitä kauemmin tässä jouduu odottamaan. Vähän turhankin hyvässä muistissa on se viime vuoden äkkilähtö, mutta viime vuodesta poiketen Veilalta on nyt tullut näkyvästi maitoa, se on kasvattanut oikean mahan kun se viimeksi jäi puolitiehen sekä pentujen liikkeet tuntuvat eli ainakaan sen puolesta ei jää arvailun varaan ovatko ne yhä hengissä.
Vaikka yleensä olen kärsivällinen ja hyvä odottamaan, nyt on tunnustettava että olen siinä yhtäkkiä todella huono. Veilaaaa, pentujaaa...

Synnytyksen ajan livestreamia pääsee seuraamaan vain muutama tutumpi henkilö, itse pennuista avaan livestreamin myöhemmin isommalle yleisölle. Pyrin pitämään sitä päällä päivisin/iltaisin. Olettaen tietysti, että saadaan nyt ensin nappiin mennyt synnytys jotta on jotain mitä näyttää.

Näillä puheilla me jatkamme edelleen odottelua. Pitkäksihän tässä aika käy.

10. elokuuta 2015

7. elokuuta 2015

8 vkoa astutuksesta, vajaa viikko jäljellä






Ultrakuvaa ei sitten enää tältä viikolta olekaan, pennut olivat jo niin isoja ettei niistä saanut järkeviä otoksia millään. Sydämet olivat valtavan suuria, läpätkin pystyi näkemään, ja ne löivät voimakkaasti.