Photo Per Hour -day #6

2011-12-15T23:59:00.003+02:00

Tulipahan taas pitkästä aikaa osallistuttua karvaturrit.net foorumin kuva tunnissa -päivään, jonka ideana on ottaa kuva jokaiselta tunnilta päivän sisään minkä viettää hereillä. No minäpä tempaisin ja olin koko päivän hereillä, niin saldona tällä kertaa ruhtinaalliset 24 kuvaa..

00:28 Edeltävänä päivänä tehtiin kuvatilaus Kuvamestareille ja saatiin sitten illaksi nippu kuvia kotiin. Sain viimein yhden kuvan Nadjasta raameihin, jotka ostin siihen tarkoitukseen jo useampi kuukausi sitten. En ole vaan saanut aikaiseksi tulostuttaa kuvia tähän mennessä, eikä ole ollut tarvettakaan.

01:48 Kuten joissain aiemmissakin kuva tunnissa -postauksissani niin myös näissäkin tulee ilmi seuraava peli, S4 League. Pelailen sitä toisinaan (lähinnä yöllä) kun tulee tylsää. Pelinimenä tällä erää ThePerfectGore. Onhan mulla aika söpö jäniskin tossa pesäpallomailan kanssa. :)

02:21 Tulostutin kuvien yhteydessä joulukorttejakin (en suinkaan ole liikkeellä vähän turhan myöhään näiden kanssa, kun myöhemmin tän päivän puolella niiden pitäisi olla jo postissakin). Niitä tuli kirjoiteltua ja arvottua keille kaikille oikein lähetän, tähän mennessä kun en oo lähettänyt yhtäkään joulukorttia etanapostitse. Kerta se lienee ensimmäinenkin, toivottavasti menevät perille!

03:31 Korttien kirjoittelun välissä vähän fabottelua kun Sini sattui paikalle.

04:16 Taas hieman lisää S4 Leaguen pelausta. Ette muuten arvaakaan kuinka haastavaa on yrittää oikeasti kuvata kameralla ja pelata samaan aikaan. Kyseisessä pelimuodossa kun oli menossa jalkapallo-tyylinen Touchdown, sain sentään raahattua pallon maaliin asti (juuri kuvassa). Se ei aina ole ihan helppoa kun vastassa on muita pelaajia aseet kädessä.. :D

05:48 Vielä vähän lisää S4L. Toi jätkä jaksoi kiusata mua yöllä, vaikka lopulta tajusi ettei se oo ihan kannattavaa. Kyseessä brittiläinen teinijätkä jonka oikea pelinimi on JonDood. (Ja kuten mulle tosta vierestä just tokastiin niin tää on todella hyödyllistä informaatiota jaettavaksi blogissa. Mut niinhän on käytännössä kaikki muukin mitä kirjotan, eiks je?)

06:37 Pari joulukorttia lähti myös ulkomaille, joten kirjeet messiin.

07:28 Eräälle ulkomaalaiselle lähetän yleensä piirroksenkin mukaan. Tällä kertaa ei ollut mitään valmista piirrosta ja satuin löytämään kirjepapereiden välistä tuon joskus kuukausia sitten aloittamani luonnoksen ärähtävästä tiikeristä, niin piirsin sen sitten loppuun. Eihän se mikään kovin viimeistelty ole, mutta toivottavasti kelpaa. (Ja toivottavasti hlö itse ei vilkaise tätä blogia oma-alotteisesti ennen kuin kirje saapuu perille, tuossa kuoressa kun näkyy etunimi..)

08:32 Pino joulukortteja valmiina matkaan! Merkit vaan vielä uupuvat. Eipä niitä kyllä paljoa tullut, mutta jos tänä jouluna harjoittelen pienemmällä määrällä kortteja ja laitan ensi vuonna sitten useammallekin.

09:27 Äiti kävi hakemassa multa lähtövalmiit kirjekuoret, koska on muutenkin menossa asiomaan keskustaan ja postiin, joten mun ei tarvitse lähteä itse viemään kuoria minnekään. Sen sijaan sain äidin kautta illaksi hoitoon Matti-koiran, noin 6-vuotias tukevahko cavalieruros.

10:58 Käytin omat tytöt ulkona ja tapasin siellä samalla erään toisen nahkanomistajan, joka antoi mulle pullon alkoholijuomaa kuljetettavaksi eteenpäin sille kuuluvalle henkilölle. Ulkona satoi jotain lumen tapaista, vaikka täällä Lahdessa ei paljoa lunta olekaan, niin tyttöjen naamat on ihan märkiä. :D

11:40 Anni tuli vierailemaan kanssa, ja alkoi heti pusuttelemaan Minus-kissaa!

12:47 Koska ollaan tosi reippaita tyttöjä niin alettiin operoimaan hieman Matin turkkia, se käytännössä annettiin mulle muutenkin tehtäväksi tehdä tän hoitokerran aikana. Koska meillä ei mitään kummempia koiran turkinhoitoon liittyviä välineitä ole (nahkat kun ei kovin paljoa turkinhoitoa tarvitse), suoritettiin homma ihan perinteisillä saksilla karstaa apuna käyttäen. Tarkoitus oli vain saada koiralle aavistuksen kevyempi olo ja päästä eroon kuolleen karvan määrästä.

13:48 Imuroin koko kämpässä aikani kuluksi, vaikka samalta täällä tulee näyttämään heti huomenna.

14:17 Imuroinnin jälkeen käytettiin Annin kanssa Matti vielä suihkussa ja pestiin se ihan halppis-koirashampoolla. Päätin edistää sen kuivamista oman hiustenkuivaajan kanssa, kun siinä on nappikin viileämpään puhallukseen jottei ihan kuumalla tarvinnut koiraa puhaltaa. En usko että sitä on aiemmin paljoa hiustenkuivaajilla puhalleltu mutta eipä se paljoa vastaankaan laittanut, mikä yllätti sinänsä.

15:48 Sitten alkoikin päivän jännitysosuus! Veila pakkautui autoon yhdessä veljensä Paavon ja ystävänsä Milkan kanssa, nokka kohti Lahden eläinlääkäriasemaa. Vuorossa kauan odotetut luustokuvaukset muutaman muun nahkacollien kera. Kuvassa ollaan jo ell aseman parkkipaikalla.

16:15 Tarvittavat laput täytetty ja sit vaan odoteltiin. Milkan vuoro oli toisena ja Veilan kolmantena kun satuttiin paikalle kohtuu ajoissa. Anni otti kuvan joten allekirjoittanutkin on siellä koirien hihnan päässä.

17:32 Muutama väsynyt nukkulassie! Ylhäällä Maire ja Laila (joka on Veilan täyssisko), keskellä Veila sekä alhaalla Milka ja Roosi. Kuvassa myös Lillin takapää. Luustokuvat olivat erinomaiset kaikilla, Veilakin sai puhtaat paperit eli sen kuvat lähtevät kennelliittoon seuraavanlaisina: lonkat A/A ja kyynärät 0/0

18:11 Päästiin takaisin kotiin asti. Asettelin yhä rauhoitusaineissa olevan Veilan nukkumaan sohvalle. Herätyspiikkiä ei otettu joten tässä saadaankin odotella kunnon heräämistä varmaan aamuun asti.

19:34 Käytin Matin ja Titjan ulkona päästyäni kotiin. Tajusin tässä miettiessäni tämän tunnin kuvaa ja vilkaistuani vieressäni nukkuvaa Mattia, että aiempi pesu osoittautui ainakin jalkojen osalta varsin turhaksi.

20:42 Veilaa väsyttää. Makoilin sen vieressä jonkun aikaa ja lueskelin läpi lehtiä, joita en ole tähän mennessä vielä ehtinyt; Mopen Posti (LKK:n jäsenlehti), Colliesanomat ja tänään saapunut Koiramme.

21:55 Aika lähteä viemään Mattia takaisin äidin luokse. Veila-raukka oli sitä mieltä, että halusi ehdottomasti mukaan, vaikkeivät jalat oikein vielä kantaneetkaan. Se raahautui itse sohvalta eteiseen ja lysähti sinne kun paikalla pysyessä jalat meinasivat pettää. Otin sen kuitenkni mukaan ja se jaksoi hieman hoiperrellen kävellä sen parisataa metriä äitini asunnolle, kampesi siellä itsensä sohvalle ja kävi kieli ulkona makaamaan kaikkensa antaneen näköisenä. Olihan se pakko rohkaista raukka vielä suuntaamaan takaisin kotiinkin ja jaksoi senkin kävellä yllätyksekseni omin jaloin, vaikka valmistauduin kantamaan sen.

22:53 Sini vihjaisi mulle, että petsiessä on uusia kuvia heillä nyt olevista rottalapsosista (Sinin omistaman lempirottani jälkeläisiä), joten täytyihän nekin kuvat käydä heti kurkkaamassa. Näin nämä livenä kolmen päivän ikäisinä joten siihen mennessä muutosta on kyllä tapahtunut. Ikää uusissa kuvissa 12 päivää.

23:58 Vähän mesetystä ja foorumiroolipelin (nimeltä Caralia) joulukalenterin päivittelyä, kun huomisen luukku piti lisätä noin puolenyön aikoihin. Halukkaat voivat vilkaista kyseistä joulukalenteria vaikka tästä, se tosin saattaa olla hieman mielenkiintoa herättämätön Caralian ulkopuolisille surffaajille. Taustalla taas jälleen S4 League.. Mutta tässäpä tämä tältä erää, kyllä mä aika pian menin tämän jälkeen nukkumaan. ;)

i want to bring you home again

2011-12-11T19:22:00.000+02:00

Alkuperäinen tarkoitukseni oli kirjoittaa kaksi aivan erilaista blogitekstiä. Yksi pitkä postaus, joka käsittelisi mennyttä syksyä koiranäyttelyllisesti ja missä kaikkialla olen ollut handlaamassa koiria sekä mitä pientä omien koirien kanssa on tehty. Toinen, joka käsittelisi Hilvaa. Molemmat postaukset tulen vielä kirjoittamaan, mutta ainakin toistaiseksi annan niiden olla vielä pari päivää jollen vallan yhtäkkiä innostu. Tässä postauksessa tulen todennäköisesti kuitenkin mainitsemaan Hilvan, joten anteeksi niille lukijoille, jotka eivät kyseisestä tapauksesta vielä tiedä. Kyllä minä kerron, vähän myöhemmin...

Muutenkin mulla on pari viimeistä viikkoa ollut tosi haikea fiilis. En tiedä miksi, mutta asioiden tekeminen ja "liika" sosialisointi ihmisten kanssa on alkanut taas ahdistaa. Tuntuu, että aina kun saa yhden asian tehtyä, multa pyydetäänkin jo jotain uutta. Ehkä mun täytyy taas vaan rauhottua hetkeksi, ottaa omaa rauhaa kuten pari vuotta sitten tein saadakseni ajatukset taas kuntoon.

Kävellessäni tänään koirien kanssa bussipysäkiltä kotiin saateltuani "siskopuoleni" viikonloppuvierailun jälkeen bussiin, kävin mielessäni lyhyen matkan aikana paljon asioita. Ennen tätä en ole ehkä jollain tapaa pystynyt tai ehtinyt pysähtyä oikeasti ajattelemaan tilannetta, mutta viime päivien puheenaiheet eräiden tuttavien kanssa ja muut sattuneet tapahtumat saivat minutkin havahtumaan reaaliaikaan ja siihen mitä minulla on oikeasti tällä hetkellä käsissäni ja mitä minulla on parin viime vuoden aikana ollut. Tosiaan, nyt minulla on käsissäni vain kaksi hihnaa. Kodissani vain kaksi koiraa, jotka jakavat päivät kanssani. Tietysti on ihmisiä, jotka kärsivät koirakuumetta ilman ainoatakaan koiraa ja pitävät minua onnekkaana koska minulla on jo kaksi - olenhan minä onnekas, nämä kaksi soopelityttöä ovat yksinäänkin enemmän kuin olisin osannut toivoa. En missään määrin valita siitä, että minulla on vain kaksi koiraa. Olenhan tottunut elämään kolmen jollen jopa neljänkin koiran kanssa, viimeiset pari vuotta enemmän ja vähemmän haastavampienkin tapausten kanssa. Olen onnellinen, että minulla on koira, kaksikin.
Mutta vielä tähän mennessä en ole antanut itselleni kunnolla aikaa ja tilaisuutta ikävöidä. Ikävöidä niitä rakkaita, joista olen joutunut syystä tai toisesta päästämään irti. Vaikka kaikenkaikkiaan tämä vuosi on antanut minulle paljon, opettanut uutta ja saanut minut hymyilemään, ennen kaikkea olen tänä vuonna opetellut luopumaan. Opetellut tunnustamaan, kun omat voimani ovat lopussa.

Vasta jälkeenpäin ajateltuna oikeasti ymmärrän, miten paljosta rakkautta olen tänä vuonna päästänyt irti. Itse uskon, ettei oikea rakkaus kuole koskaan, se sitoo rakkauden kohteet yhteen sydämesi kanssa jottet heitä koskaan unohtaisi vaikka tienne eroaisivat. Samalla tavalla kuin rakastaa ihmistä, voi rakastaa myös eläintä; monelle oma lemmikkieläin on sielunkumppani. Myös minulle. Vierelläni seisovan karvaturrin tärkeyttä on lähes mahdottomuus havainollistaa sanoin, tuon tunteen ymmärtävät todennäköisesti vain muut koirille tai muille lemmikeilleen omistautuneet kulkijat. Toiset voivat pitää minua pähkähullunakin, sehän on vain koira. Niin, yksinkertaisesti vain koira.
En tässä blogitekstissä aio mennä tänä vuonna läpikäymiini ihmissuhteisiin, vaikka paljon olisi sanottavaa niin rakkauden kuin ystävyydenkin suhteen; olen silläkin saralla joutunut luopumaan tänä vuonna, aivan liikaa.

Menetin kesällä hamsterini. Tai oikeastaan minun ja Annin yhteisen hamsterin, jonka yhtenä päivänä otimme päähänpistona mukaamme lemmikkiliikkeestä. En koskaan löytänyt yhteistä säveltä kyseisen nelijalkaisen kanssa, mutta kyllä sitä silti pysähtyy ajattelemaan. Sen terraario on vieläkin tyhjillään, vaikka olenkin näin puolen vuoden jälkeen suunnitellut siihen uusia asukkaita. Toista hamsteria tuskin koskaan otan, en ole niille niin täysinäisesti lämmennyt kuten ystäväni Anni.

Vasta viikko sitten ojensin Hilvan hihnanpään pois omista käsistäni. Todella harvoista koirista saa oikeasti tunteen, että käsissä on nyt täysin sinulle luotu koira. Tämä koira sai minussa aikaan kyseisen tunteen heti ensimmäisenä päivänä, ja vaikka sen käytös muuttui meillä ollessaan, tunne ei koskaan hävinnyt. Olen saattanut kirota Hilvaa välillä kaikkien kirosanojen kera joita maan ja taivaan väliltä löytyy, se ei koskaan ollut maailman helpoin koira eikä tule sellainen olemaan. Se ei myöskään koskaan papereissa ollut oma koirani, mutta sillä on silti aina paikka sydämessäni. Kaikki ne viisi kuukautta, jotka vietimme yhdessä, se oli minulle kuin oma koira, osa laumaani johon se ei kuitenkaan voinut jäädä. Lupasin sille, että näemme vielä. Minun pieni Hilvani, käyttäydythän myös uusissa käsissä?

Ennen Hilvaa (tai vähän samaankin aikaan) minulla oli Ville. Se oli aina vain sijaisasukas laumassamme, joten en usko kenenkään ymmärtävän kyseisen koiran tärkeyttä elämässäni. Olimme vastaanottamassa Villeä ja tämän siskoa Nadjaa lentokentällä ja tuolloin Ville tuli meille ensimmäisen kerran hoitoon kolmeksi viikoksi. Vuosi sen jälkeen kun olin saatellut Villen kyyneleitä pidätellen matkaan uudelle omistajalleen sain sen samasta paikasta takaisin eikä itku silloinkaan ollut kaukana. En itkenyt vain jälleennäkemisen ilosta, vaan siitä miten minun rakastani oltiin kohdeltu. Pilke sen silmäkulmasta oli hävinnyt ja se pelkäsi. Tuolloin Ville tuli meille toiseen kertaan, kuukaudeksi, kunnes se muutti naapuriin. Naapurissa ollessaan pystyin vierestä seuraamaan sen kehittymistä, kuntoutumista ja uudelleenreipastumista aivan loistavaksi koirapersoonaksi. Naapurista Ville palautui valitettavasti taas takaisin minulle, tällä kertaa pidemmäksi aikaa. Se vietti laumassani tasan puoli vuotta kuin omana koiranani, otin sen mukaan sukulaisteni luokse ja pidin siitä huolta. Olisin voinut pitää sen myös itselläni, mutta periaatteesta en halua omistukseeni uroskoiraa ainakaan vielä, vaikka kyseessä onkin oman edesmenneen koirani veli.
Näinpä Ville kesän lopussa muutti luotani uuteen kotiin, noin kymmenen kilometrin säteelle oman veljeni uudesta asunnosta. Eihän Ville koskaan ollut oma koirani, mutta kaipaan sitä silti hurjasti. Nyt tosin tiedän varmasti, että sillä on hyvä olla ja se on sellaisessa kodissa, jonka kyseinen koira oikeasti ansaitsee eikä sen tarvitse sieltä koskaan muuttaa pois. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen tekisi välillä mieli jopa itkeä silkasta ilosta ajatellessani, ettei parempaa tuuria olisi voinut uuden kodin etsimisessä olla. Olen myös kutsuttu katsomaan koiraa koska vaan satun veljelläni käymään tai muutoin Hauhon/Hämeenlinnan suuntaan eksymään, kerran siellä jo kävinkin. Kiitos kaikesta, Terhi!

Tänä vuonna muutamat suuret koirapersoonat ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Tuntemistani muiden omistamista koirista ehkä suurimman jäljen mieleeni jätti oman ensimmäisen koirani emä Tiiti (Dandinas Dreams'N Wishes). Kovin montaa kertaa en Tiitiä päässyt tapaamaan, mutta senkin kerran kun Tiitiä handlasin (lienikö nyt Dandinasin kasvattajaryhmässä) se muistutti silmissäni oman Titjani vanhempaa versiota. Myös kasvattaja itse on Titjasta sanonut, että se on niin emänsä kopio. Näin niissä silmissä niin mahdottoman paljon samaa.

Aprillipäivä. Nadja on poissa. Muutama sanoi minulle vastaukseksi tähän uutiseen, "hyvä vitsi", vaan olisipa se sellainen ollutkin. En usko että aprillipäivä tulee enää koskaan olemaan mulle mitenkään erityisen vitsikäs päivä, vaikkei se sellainen ole tottapuhuen tähänkään mennessä ole ollut minun huumorintajullani. Nyt vuosi vuodelta voin vain laskea, kauanko aikaa on kulunut siitä kun saattelin rakkaan ystäväni pilven päälle. Nadja oli ensimmäinen koira, jonka poismenon seurasin loppuun saakka. Nyt siitä on kulunut kahdeksan kuukautta eikä oloni ole oikeasti helpottunut yhtään; tätäkin tekstiä kirjoitan kyynelsilmin ajatellessani etten enää ikinä tule kuulemaan sitä haukkua uudelleen, koskemaan sen silkinpehmeää karvapeitettä. Näkemään niitä silmiä.
Siinä missä Titja on opettanut minulle elämästä paljon, niin opetti myös Nadja. Pystyin kovin usein samaistumaan koiraan kaikkine niine pelkoineen, silti yritin olla sille itse turvana loppuun asti. Toivon yhä, että tein oikean päätöksen ystäväni puolesta, vaikka samalla toivon että voisin vielä kerran nostaa sen syliini ja kantaa sen jollain tapaa ikuiseen turvaan kanssani, jotta voisimme yhä olla yhdessä. Nadjan elämä päättyi aivan liian aikaisin.

Anna anteeksi, rakas. Minulla on sinua ikävä.

challenge is a dragon with a gift in its mouth

2011-07-05T17:22:00.004+03:00

This blog post only contains a photo challenge, since I got challenged to do this by Anni. First I thought I wouldn't even do it, but decided to give it a try at least. I'll write more about our life anytime soon.

1. This is how we looked like a few years back.
Me and Titja in 2007 © myself - me and Veila in 2010 © Anni Turkia

2. From time to time my dogs are very representive.

Titja being ah-so-smart in this photo. © Linda Toivonen

Another photo on this one, of Veila this time - she knows the top fashion! © Anni Turkia

3. Of this picture you should be able to conclude which sports we (used to) practise.

Titja the Smooth Collie cannon.

4. I always get a good mood of this photo.

Titja with her brother, Tarmo (Dandinas Put On The Line) at the junior age.

5. When I see this picture my head fills up with questions.

6. I would like to live this moment again.

Cuddling with my old dog Nadja, when she wasn't a total idiot yet. © Anni Turkia

7. Among others, these persons are the best!

Anni (holding Veila when she was a puppy), my the very best friend ♥
And my cat Minus who is actually one of the most annoying living creature ever.. yet so lovely.

Milka - Ville - Noomi - Nadja - Titja - Veila, the best Smooth team ever ♥..

8. I wasn't laughing..

The very last moment for Nadja at home. After this one, she didn't return.

9. In my opinion, this is a beautiful picture.

10. Lastly, the best picture ever.

down to three smooths again

2011-04-14T23:46:00.016+03:00

We finally got the raport from the dog trainer about Ville's little unofficial mental test from last Saturday, so I'll copypaste it and write something about it only in Finnish for starters. A bit more English and link to today's photo gallery below the Finnish part of this entry.

Suomen kielellä näin vaihteen vuoksi. Käytiin siis viime lauantaina eräässä pääkaupunkilaisessa koirakoulussa vähän juttelemassa Villen menneisyydestä ja sen nykytilanteesta, jossa tekivät sille pienen epävirallisen luonnetestin ja josta lupasivat raportin myöhemmin, joka olisi nyt sitten tässä alla kopioituna mailista kaikille luettavaksi. Olin ohjaamassa Villeä koko käynnin ajan, joten lukeudun kirjoitetussa tiivistelmässä/raportissa Villen omistajaksi (onhan se tavallaan kuin oma, ollut meillä jo niin pitkään). Pidemmittä puheitta, tässä koirakoulussa olleen testintekijän kirjoittama tiivistelmä lauantain tapahtumista:

"Ville kävi omistajansa kanssa la 09.04.2011 neuvolatunnilla, jossa koiran kanssa tehtiin ensiksi pieni lenkki, jonka aikana nähtiin kuinka koira käyttäytyy omistajansa kanssa ja kuinka se suhtautui vastaan tuleviin koiriin, ihmisiin jne. Ville käyttäytyi aivan kuten normaali koira. Ohitustilanteissa ei ilmennyt epävarmuutta ym. Kun kättelin omistajaa, niin Ville oli hieman epävarma, mutta hetken päästä tuli minua kuitenkin haistelemaan. Lenkin jälkeen teimme pienimuotoisen luonnetestin, jossa kävi ilmi, että Ville on kovahko koira ja sillä on hyvä hermorakenne ja se näin ollen palautui testin kaikista osioita hyvin.

Testin ensimmäisessä osiossa testinä oli "pikkunukke" (pieni uhka), johon Ville reagoi hieman epävarmasti eli hieman pakitti ja nosteli selkäkarvojaan, mutta katsoi kuitenkin omistajaa ja tuli om. pyynnöstä haistelemaan samaa kohtaa, jonka om. koiralle osoitti eli luotti omistajaansa.
Testin toisessa osiossa oli "isonukke", joka kuvasti aikuista uhkaa ja siinä Ville oli selkeästi epävarmempi ja veti hännän koipien väliin, mutta palautui ja tuli haistelemaan samaa kohtaa, jonka om. osoitti koiralle.
Viimeiseksi tein "kolinapurkkitestin" eli siinä nähdään kuinka koira reagoi kovaan ääneen ja kuinka siitä palautuu. Ville on ääniherkkä, mutta palautui testistä hyvin.

Yhteenvetona testistä tulee selkeästi ilmi, että koiraa on pahoinpidelty ja sille on siitä jäänyt trauma, jonka johdosta koira käyttäytyy epävarmasti.

Villelle annettiin mukaan tippakuuri, jonka avulla yritetään hoitaa traumaa ja tarvittaessa kuuria voidaan jatkaa. Ville on vaihtanut kotia jo niin usein, että en enää suosittele tämän jälkeen kodin vaihtoa. Tulevan omistajan tulee olla johdonmukainen ja suosittelen lukemaan Pertti Vilanderin koirankorjauskirjan, jossa puhutaan laumahierarkiasta ja kuinka ihmisen tulisi käyttäytyä koiran kanssa. Villeä ei tule rauhoitella tilanteissa, joissa se on epävarma eikä pakottaa tutustumaan ihmisiin jos se ei sitä omatahtoisesti halua.
Toivotan Villelle ja uudelle omistajalle hyvää jatkoa ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä, jotta Villellä olisi parempi loppuelämä."

Että sellaista. Itse en kyllä ihan täysin ole Vilanderin laumahierarkia-opin kannalla, jota ko. koirakoulu tukee, mutta kohtuu asiallista tekstiä. Vähän ehkä osviittaa mahdollisille kotiehdokkaille (joita tällä hetkellä on yhäkin se yksi lupaava).
Pieni nukke oli käytännössä virallisen luonnetestin kelkka, joskin vetomatka lyhyempi. Iso nukke oli kuin lt:n puolustus (omistajan kanssa), joskin tässä ei kirjaimellisen hyökkäävä vaan ainoastaan uhkaavasti lähestyvä. Kolinapurkki heitettiin maahan normaalin kävelyn yhteydessä koiran aavistamatta minkään asian tapahtumista. Ville reagoi jokaiseen väistäen, mutta haisteli jokaista uutuutta kohtuu nopeasti.

15.08.2011 kirjoitettu lisämaininta:
Testin tehneen ja raportin antaneen henkilön (+koirakoulun) nimi poistettu pyynnöstä.
Toivon, ettei raportin itsensä pitäminen blogissa tuota suurempaa haittaa, sekin on poistettavissa.
Pahoitteluni jos sanamuotoni tässä blogissa tuottivat/tuottavat mielipahaa, puhun vain omien mielipiteitteni kautta eikä kaikesta voi olla aina täysin samaa mieltä. En teilaa tätä koirakoulua heidän tavoistaan tai metodeistaan missään nimessä - on kunnioitettavaa, että on olemassa aktiivisia koirakoulukeskuksia auttamaan omistajia koiriensa kanssa.

So.. other than that, we were at beach today with the whole pack since people won't be going there yet (still snow on the ground and too cold weather). Found a small corner without snow and stayed there for almost two hours, I had a camera with me so I took some photos. After that we got back inside and chilled for an hour till Riikka-Liisa called that they're coming back home. I took all the dogs with me again and headed to walk to their place. Tuike seemed really happy to meet her owners again after a week and a half staying with me. We walked together with their 3 Roughs and my 3 Smooths (girls+Ville) for a while before they went to get some rest after their trip. Myself I returned home with my pack.
Check today's photo gallery: Tuike, Ville, Veila and Titja

Finally edited these photos aswell, from the 1st day of this month. The very last walk that I had with Nadja. Kinda hurts to watch into those eyes again and again, browsing through the photos.. Forever friend.

Tuike, female Rough Collie who stayed with us for a week and half.

too much cute

2011-04-11T22:39:00.003+03:00

Everyone's been asking how am I and how is my life after what happened to Nadja.
Now to tell you, first of all I'm perfectly fine. Just like I wrote in my previous blog entry, I actually calmed down when I saw her to fall asleep for the very last time. Sure the last week was probably the most awful one that I've ever had in my entire life and I cried really a lot. And I cried when I got home.. but that was it. Her behavior took my energy more than I actually wanted to admit and there are so many habits I learned to do just to keep our daily life safe from her. When have I last heard a doorbell without a dog's wild bark? When's the last time I've kept my whole pack outside without leashes during the daytime? When's the last time I've seen dogs to share treats from the same bowl without fights? Bloody hell, I don't know.

One dog breeder from abroad contacted Riikka after reading my long blog entry about Nadja and told that she knew Nadja's grandmother who acted the same way as Nadja and even killed a smaller dog from the same family. The dog that this breeder took back from this family had her head full of marks from other dog's attacks.. what to say more about this. Blood lines? I'm surprised that Ville is so sweet compared to what his sister ever was.

Anyhow, we have found an extremely nice person who is interested in Ville, which is good. Now we're waiting for hers and her husband's decision about him. She's from Lahti so if they're gonna take Ville, he wouldn't go so far and we would have higher possibilities to see him quite often still.
On Saturday me and Riikka brought Ville to the dog trainer (Koirakoulu Kiti), to where we actually had time reserved for Nadja before, and talked his past life situations through. They made a little mental test for him and it appears to be that Ville afterall is somewhat a hard dog. The trainer was upset about my decision to not keep him seeing how good relationship I have with the dog. They promised to write us a short summary about the whole meeting so we're waiting for that, I'll probably post it on my blog when we get it (in Finnish only though).

Yesterday I had quite a busy day. Early in the morning I went to see MH-character test with Johanna (almost-neighbour with 2 Smooths). We watched together Pete's (Clingstone's Got To Be) turn and I must say how positively surprised I got seeing how he was. Really impressive, too bad the only thing he reacted to were the gun shots.. Once Pete was done, Johanna's sable dog Walle (Timonan White Whistler) started his own turn. Walle's a really soft dog so it didn't go so well - his test got unfortunately cancelled. Since the owner cancelled the test, they have a chance to try again sometime but Johanna's pretty sure that one time was enough already. Walle got a reserved place for a normal mental test too, so we'll see.
Photos: http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/MH+character+test/

After Walle's MH-test Johanna drove us back to Lahti and we went to her place. She got there just a week old Smooth Collie puppies along with their dam, Helmi (Timonan Tawny Taylor), and since the litter will be registered under Timonan kennel name as a Z-litter, I promised to take a few photos of the puppies for their actual breeder Tuula (lives in Pekola, close to Hämeenlinna). I can't express how damn cute the puppies actually were, but I guess I'll head weekly to take new photos of them so they'll bring back my puppy lust - I want one now! Good thing all the females should be reserved already so I can't even dream about them, males aren't my thing. One female puppy called Minni with a lot of white in her face and a brown spot in the middle of her white collar made my heart melt. I can't wait to see these cuties again!
Photos: http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Timonan+Z-litter%2C+1+week/

We went outside with Johanna and her dogs Walle and Paavo (Timonan Yamas Yannick, Veila's brother) and met their neighbour who owns Walle's sister Enni (Timonan Whitney Whopper). So we headed to the forest and I had the chance to take photos of all those three.
Photos: http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Enni%2C+Walle+and+Paavo/

Finally Johanna gave me a drive back home, but of course since I had started photographing, I couldn't stop. Riikka came over with all of her Collies: sable smooths Pate (Papaya Whip Van Shaka's Royal Kraal), Sampo (Dandinas Quite A Show), Viivi (Calibra's Dream Veawer) and a tricolor rough Kati (Faerie's Fortunate). We took posing photos of her dogs and I tried a bit of obedience aloen with Pate and Viivi. Pate felt really weird since I've only been doing show stuff with him and he's SO BIG compared to any other Collies that I've used to handle. Viivi stayed a week with me last summer just to train obedience so I was glad to see how she still remembered what I taught her last year.
Photos: http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Tiggerwoods+Collie-pack/

That's pretty much all about it. :) I've had four Collies again in my apartment for a week by now. My own girls, Ville and my friend's Rough Collie bitch called Tuike (Silimen Tähti Olen Minä). She'll stay with us till next Thursday because her owners are visiting abroad - don't remember where, but last time I got a message from them they were having 28ºC sunny weather! Hopefully they'll bring the same into Finland, I'm sick of all the remaining snow.

Helmi with her seven sable puppies.

fear no more

2011-04-01T22:40:00.004+03:00

In loving memoriam Ineed You of Meadows "Nadja", 19.03.2009 - 01.04.2011
Photo is the last one taken at home, leaving for her final journey beyond this reality.

Everything happened quite fast. Waiting was probably the worst time in my life, I wanted it to be over already and in the other hand I never wanted it to happen. The last night I spent together just with her, my other dogs were elsewhere, and she seemed to sense that everything's not right. She was all the time there for me, listened to me and licked my tears away like saying I shouldn't be sad.

I've cried. A lot. Mostly the past few days and this morning before we went to the vet. My best friend Anni walked with us to the bus stop, there were no words needed anymore between us.

I travelled alone with her. At the vet I was alone. As I saw her fall asleep for the last time I told her how much I've always loved her and how sorry I was for this decision, but that it was for her own sake. I had imagined the situation countless times already and every time it had made me cry.
For real it didn't. As much as I knew I'm going to miss Nadja and as much as it actually hurted me, watching her being unconscious made me feel peaceful. I actually got the feeling that I was doing something right, and everything's going to be alright. She wouldn't have to stress and fear anymore.

The vet was kind and explained all the time what he was doing. At 3:54pm he told me that Nadja's heart had stopped beating. That brought the first tears in my eyes at the vet station. He let me stay with Nadja for around ten minutes more, I kept petting her and thinking about everything we've gone through.
We even had a small conversation with the vet's assistant before I left. I told her the reason for my decision and she was understanding. When she told she needs to take Nadja's body away I touched Nadja's heart-shaped black mark on her right side and let her go. Real tears came when I picked up her leash from the bench and walked outside. In the waiting room I stopped to change fast words with an old woman who had brought her 17-year-old dog for its final journey aswell.

But now I know, you're somewhere without hurt, without stress, without fear. Somewhere where you can be happy again. We'll never forget you and someday we'll meet again across the rainbow bridge.

If tears could build a stairway and thoughts a memory lane
I'd walk right up to heaven and bring you home again.
Linda Toivonen made this beautiful video of Nadja, thank you. ♥

Why did this happen though? See the blog post from yesterday:
korvaamaton ystäväni
my invaluable friend

my invaluable friend

2011-03-31T21:30:00.003+03:00

Same in Finnish: korvaamaton ystäväni

13th july will probably be the day that I'll remember forever. It was the day, when I first met my second dog Nadja at Helsinki-Vantaa airport. Nadja flew into Finland with her breeder Laurent Delheille from Belgium, of Meadows-kennel together with her brother Ville at the age of four months. Laurent promised us to send the registration papers afterwards because he didn't have them yet.
Well, we never got the registration papers, because the breeder stopped contacting us shortly after the puppies got into Finland. These sibling's registrated sister Immensely of Meadows is going through shows around France though.

Nadja came to live with me at my place, as co-owned with Riikka Lainio (kennel Tiggerwoords). Already at the airport the puppy was quite lively and once we got home she was exploring mine & my mom's apartment with pure curiousity. I couldn't see any marks of insecureness or doubtfulness, she was only energetic and curious about everything.

Just like I did with my older dog Titja, me and Nadja headed into unofficial dogs shows, match shows, already at quite young age. Only a month after she had arrived into Finland we visited our first match show. She was a bit shy for the judge in the ring, but overall really lively and well-behaving puppy. I didn't see anything wrong with her behaviour so you could say I was really proud of her.
The dog grew up little by little. I was able to keep her free outside, she never paid attention on unknown dogs or people around us. We visited at the dog beach often for socializing with other dogs and dog people. The puppy was quite greedy with food and happy, but at the same time really strong-headed and testing Titja's nevers. She also learned how to use her voice and literally fell in love with it by beginning to express herself through barking during the end of the year.

Later on I figured her to be a bit shy towards all the new people. Only at the age of 5 months she tried to nip some child when she couldn't escape from the situation, so I believed that to be purely my own fault and avoided it to happen afterwards again. The child that time probably didn't even notice what almost happened and Nadja's been fine around children even after that.

As the spring was coming, Nadja began to use her own voice more and more. Her barking started to be a serious problem since she alarmed every single sound from outside the apartment and all the other dogs passing by outside. She began to pull on the leash more and more, so I had to buy another special leash to calm her rushing down a bit. The puppy tried to be really bossy towards Titja and began aggressive over the food, which made Titja to stress about her own eating. I changed to feed them in the different rooms. The first real problems with the dog came out.

During April 2010 I moved into my own apartment with my dogs. Nadja came to her first heat shortly after, which changed her behaviour a lot. She started to pick up the smallest reasons to attack Titja. Once I tried to separate dogs from each other, Nadja turned around and jumped straight up trying to reach my neck, only ripping off my necklace that broke in her teeth. I swore to myself that she didn't really mean it and it was my own fault for going between two fighting dogs, so I didn't take that in a serious way.

She gathered herself all kind of fears and got easily scared about the smallest changes around her. Calming down always took its own time with her and she seemed not to be able to take any single change in our normal daily routine at home. I started to call her a routine-dog.

She became a living nightmare outside. She didn't only bark for the other dogs around us, but also for people. She's also been always quite insecure towards all men, but her unsureness grew more and more. The only man she ever learned to bear with was my own brother. Even then her behaviour always changed once my brother was around, she became apologetical, a bit fearful and stressful, even somewhat insinuating what she normally is not.
If she got free I could only hope that she returned back to get a treat from me. My trust on the dog's behaviour began to slowly disappear.

I probably made the most crazy decision to get a third dog once Nadja was only one and a half year old with an awful behaviour. I tried to make up good enough reasons even to myself for getting Veila, but for now I keep thinking if I already sensed somehow that something's not gonna go right and tried to skip the fact by getting a new puppy. Who knows..
In July I went to take care of the litter for two weekends (that I was supposed to get a puppy from) with my friend Linda just as planned because the breeder was travelling for different dog shows elsewhere. During the first weekend at the breeder's place I had Nadja with me to get used to the thought of a new family member. She didn't seem to have any problems towards the puppies but she became way more stressful than what she's ever been before till now. She was breathing hard, seemed repressed and tried to be in my presence during the weekend more than usually would.

The puppy arrived into my apartment during July and Nadja learned to bear with her just as Titja did. Really outgoing and playful Veila was getting along with Nadja better than expected, her presence didn't bother Nadja at all as much as I thought it would. They even played together quite often, though Nadja never knew how to be careful with the small puppy.

We continued our life with the dogs normally. I tried to train obedience and such with Nadja aswell and I let her free at some peaceful places just as before. The dog worked well with me as long as there weren't anything abnormal around us or when no one unknown appeared all so sudden.
During the autumn I had to get Nadja back time after another when she was barking wildly at some other dogs once she got to run away from me first. She never attacked those dogs though, only barked. Those situations turned her so wild that even trying to get her back on the leash felt useless and frustrating. Many of our dog friends visited us, like they've always done, and Nadja never had any problems with them - except this one, Noomi. Noomi is a bit younger female smooth collie, owned by my friend Linda. Nadja met Noomi for the first time at Veila's & Noomi's breeder's place, when she attacked Noomi for the first time due to getting startled while sleeping. That didn't cause Nadja to hate Noomi yet though.
Nadja started to hate her afterwards. Her hatred towards Noomi grew during the autumn and we couldn't let them to stay together freely anymore. Nadjas eyes were full of hate once she saw Noomi around.

Leaving the dog alone at home became a problem aswell. She didn't destroy anything but she used her voice a lot, what made me stressful thinking that my neighbours might try to get me a warning for it - I never got such though.

Young dog full of unused energy and unable to release it all out. She loved running, but I couldn't let her free as often as needed because she wasn't trustable enough.
She became even more challenging and untrustable, starting to release her own self by aggressiveness.

The dog's unsureness towards unknown people got deeper. I got asked to brng her with me into new show judge's judging exam during October because of her merle color, and I really hesitated to bring her in there. I still gave it a chance but I figured fast at the exam place that she's stressing the whole situation. She didn't have fun at all, she got restless and didn't want to show herself even if we have trained showing a lot before at home and at match shows. She didn't really let the upcoming judges to touch her and once the last person was about to try, I told him how Nadja's afraid of men (knowing that at real shows you're not allowed to talk to judges at all unless they talk to you, but I didn't want to stress Nadja more from what she already was) and he kindly skipped touching her and gave the critique only by what he saw.

We also visited a match show just to look around during autumn, since our last visit at such was in spring. I didn't bring her into the show ring at all, for a reason.. she was really restless and only barking at the match show area, making sure her voice was heard non-stop. I asked a few people to give her some treat or try to pet her, but she never was any convinced about such an idea of letting people to touch her. She wasn't like this during the last spring, so what changed her so much?
Once when we were outside with Nadja, trying to get her at my mom's apartment, she literally froze due to shock outside. Next to the apartment building's door was standing an old man with a walking stick, Nadja saw it and backed off behind the open door outside, refusing to move at all. It was noticeable how shocked she was so I had to carry her inside to have her calm down.

A cat arrived into my apartment aswell. First I thought that Nadja's going to rip him off into pieces, seeing how small and twiggy a young cat can be, but she started to keep the cat, who got a name Minus, as her own puppy and nurse him.. even if she wasn't producing milk at all.

The dog got to protect her own stuff more and more. She could have growled at my best friend from the bed when my friend was getting closer to her, not nipping though and she always had to leave after doing so.

In the beginning of December my boyfriend Tomás moved in with us for the following three months from his home country Mexico. First I thought Nadja would get all stressed about his presence but since Tomás himself wasn't really authoritative, he was calm and and harmless, Nadja welcomed him pretty easily and she didn't seem to be that stressful around Tom at all. I was surprised but so damn glad. Nadja sure did know how to surprise me sometimes.

The beginning of the year was pretty promising for us. Outside the dog's behaviour was still like a nightmare, but any changes right after the new year didn't happen. We tried to have Nadja to pull a sled, so she could use her will of pulling for something more useful, but she began unsure about the sled after a really promising start.. meaning she refused to pull it again. During these two months I faced a few situations that made me feel like a lottery winner. Nadja might have came to me after my recall even if there was a human further rom us. She might've been silent once asked. Little things like these got my mind up and made me to trust her again a bit more.

Stress is the common word in our daily life. Every little changes in our normal daily routine affect the dog's behaviour. Because my brother Toni is one of the rare persons who still have enough patience to look after Nadja more than a day, so he promised to look after Nadja for four days straight at his place. That didn't go too well though, she stressed the whole time while she stayed with my brother. She's been there before with me, but since I was gone she got over-stressed. Normally she would inform by scratching the door endlessly when she's in a need to get outside, but at my bro's place she was too scared to do so and did straight inside. Her stomach was a mess due to all the stressing. She didn't even rush to eat as she's used to do at home, only stayed on the sofa so my brother had to literally carry her next to the food bowl so she'd start eating. Listening to this made me quite disappointed about Nadja's full situation.

Unfortunately Nadja's need to attack other dogs increased aswell. Her main target seemed to be my oldest dog Titja. While Tomás still stayed with us I paid attention on Titja's behaviour aswell, how she came closer to me once she noticed any change in Nadja's behaviour. Normally all the attack situations calmed down before they actually even started, at the latest for my yell ”STOP!”. Nadja's reasons to attack another dogs were getting minimalized, I barely could even find any reasons anymore.

The worst started to burn inside of me. In the end of February I contacted Nadja's co-owned Riikka, who I talked the situation through with better than before. She wanted to bring Nadja to some problem behaviour trainer so we reserved her a time at a dog school called Koirakoulu Kit close to the capital city Helsinki in the middle of March.

The most difficult month in my life.

Tomás left back to Mexico in the beginning of this month, what shaked my own mind quite a bit. The more it shaked my mind, it turned around the whole balance in our pack. I've been trying to think if Nadja after all was somewhat nervous and unsure around Tomás that she'd have had to hold herself back a bit, and then release it all out now after he's gone - or does she just sense that I'm feeling down and using it for her own advantage?

Nadja came into her second season and just like her first heat, this one changed her whole a lot aswell. Due to the heat time her time for the dog trainer got moved from this month to the next one, 9th April.

In the beginning of March my best friend Anni was over at my place with her dog Milka. Both of didn't have food, there weren't any toys on the floor, dogs didn't have bones or anything and everything felt quite peaceful untill Nadja all so suddenly attacked Titja. I had never seen her attack any dog that furiously before so it got me a bit scared. I managed to separate them at first and normally they'd have stopped right there, but this time Nadja succeeded to tear herself away and went back to attacking Titja. Anni succeeded to catch Nadja somehow but I still had to cover Titja with my own hand at the same time to unlock Nadja's jaws from my sable. Titja got a bloody wound right under her eye and I believe of her getting halfly blind was only a couple millimetres away. I got a few scars myself aswell during the whole fight and my apartment's floor got covered with blood for the first time by now.

Linda visited us aswell with her dogs Nita and Noomi. We had to keep Noomi and Nadja separated on purpose seeing how Nadja hates her, but due to some mistakes they once got into touch with each other. Nadja wasn't asking any questions that time, she straight attacked Noomi (who doesn't defend herself like at all) and only a few seconds fight caused 8 holes on Noomi. The second time my floor was covered with blood. Nadja had to have a fight with Nita aswell, I got more scars on my hands during that too.

Seeing other dogs, sometimes even seeing my neighbours made Nadja unstoppably wild. She seemed to boil over every time she saw a dog further from her outside. Anni was proving how she almost bit a young boy, around 3-4th grader just when she got close enough.. and she would have succeeded if I didn't pull the leash in the right second. Once she ripped herself off of my hands and ran off with the leash, aiming straight the closest possible dog person. She ran to the Miniature Pinscher barking and I'm glad the owner lifted his dog up so nothing happened between the dogs. Nadja was too unsure to go closer to the owner so she just stayed barking around him till I managed to get her back and told sorry for the person about my dog's horrible behaviour. But to think about it, I wouldn't even want to guess what might happen if she managed to get herself free again - on purpose or not - and there were children close to her.

Normally I've used a water spray bottle to get dogs away from places they aren't supposed to be so I wouldn't have to move them with a physical touch. It was worked well with Nadja aswell before, but recently she began to attack the bottle aswell. Later on she's aimed my hand with the bottle too even if I wasn't even using it towards her.
Besides the water spray bottle she's become more aggressive with our Minus-cat aswell. Even though she actually doesn't attack her the same way as she attacks other dogs, she's still paying more attention on the cat's moving around the apartment and teasing the cat more often.

On the last Tuesday of the month we went to take group photos of our dogs with Anni. We managed to get a few while I tried not to use any treats for the dogs because those might cause a fight between Nadja and some other dog in there. Group photos with all the five dogs succeeded well and we tried to take one of my three girls only (me already knowing it'll be the last one of them). Nadja had already figured about the treats I got with me just in case. She attacked Titja for that. I managed to get her off of the sable but I had to yell at Titja to get her to listen to me aswell, so she got quite a bit ashamed and went down next to me like saying sorry. Nadja boiled over for Titja's reaction and got away from my armpit to attack Titja again. To cover Titja I put my own hand in between, of course.. and all I can tell is the hurt at that moment was painful, only thing I could do was to wait for the dog to let go. Nadja was spitting out blood after that and since no dog was hurt, I'm believing it was mine. I believe the people passing by that place will wonder about all the red blood on the snow.
The wounds weren't actually that bad in the end. Just four holes, one of them bad enough to more or less bleed the whole evening. Not bad enough so I didn't even go see a doctor still.

But.

I started to realise the truth that I've been avoid for long enough. Some people are used to put away their dogs too easily claiming they have a problem behaviour, when they actually do not. But do I really have a problem behaviour dog in my hands? Or is all of this just fully my own fault from the beginning? Our daily life is nothing but easy, not for me nor the dog itself. I couldn't even think about giving her away just because I'm having a hard time with her, but because of her own sressing problems and aggressiveness. With a behaviour like this she can't even live a normal dog life what dogs are supposed to live.

I got closer to the problem by telling everything what has happened to her co-owned Riikka again, who after getting my message contacted the dog trainer and told them everything I had told. On the phone they told to her that bringing this kind of a dog for them would be useless, there's nothing to do about her situation.

"Just letting the situation wait is to have both, the owner and the dog, suffering."
Just as much as I've gone through with Nadja.. And as many holes as she's left on me, on my other dogs or on any of my friends' dogs, just as many she'll leave on my heart. It's a common saying that the dog is like its owner, isn't it? I believe Titja is the kind, friendly and peaceful side of me.. and Nadja everything I have inside of me, I'm a stressful and fearful person myself afterall.
So different, but at the same time so similiar. I owe a lot to Nadja, she's been teaching me with her own way a lot about life, about different friendship, trust and missing trust, showed how fast your plans can change in a little time. Her arriving into my life happened fast, and just as fast as she came she seems to be leaving from my life aswell. Everyone deserves a joyful life. Having only a half of it isn't enough - not for anyone.

I'm bringing Nadja tomorrow, on friday, into Valjeto's vet station around at 3:45pm. She'll have her the very last journey from far away this world and this reality, to somewhere where she'll never have to stress and fear anything again. I'm hoping this decision to be the best for both of us, me and her.

I'll stand with Nadja till the last moment of her life, that's what I owe to her.
My everlasting friend. Forgive me.

The very last group photo of my girls 29.03.2011 before the fight situation, taken by Anni Turkia

korvaamaton ystäväni

2011-03-31T19:39:00.013+03:00

Same in English: my invaluable friend

13. heinäkuuta lienee päivä, jonka tulen muistamaan ikuisesti. Se on päivä, jolloin ensi kertaa kohtasimme Nadjan kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Nadja tuli Suomeen kasvattajansa Laurent Delheillen saattelemana Belgiasta, of Meadows-kennelistä yhdessä veljensä Villen kanssa neljän kuukauden iässä. Laurent lupasi lähettää rekisteripaperit meille postissa myöhemmin, sillä ei ollut saanut niitä itselleensäkään koirien matkapäivään mennessä.
Papereita emme tosin koskaan saaneet, sillä kasvattaja pian lopetti yhteydenpidon välillämme. Sisarusten rekisteröity sisko Immensely of Meadows kiertää näyttelyitä Ranskassa.

Nadja tuli asumaan luokseni yhteisomistukseen Riikka Lainion (kennel Tiggerwoods) kanssa. Jo lentokentällä pentu oli vilkas, kotiin päästyämme se tutki utealiaana paikkoja. Epävarmuudesta ei ollut tietoakaan, pentu oli pikemminkin uteliaisuuden ja reippauden täyttämä.

Kuten vanhimman koirani Titjan kanssa, myös Nadjan kanssa suuntasimme heti pentuaikoina totuttelemaan match show -meininkiin. Vain kuukausi saapumisensa jälkeen olimme jo ensimmäisessä match show'ssa, jossa oli hieman ujo tuomaria kohtaan, mutta muuten todella reipas ja esimerkillisesti käyttäytyvä pentu. En nähnyt sen käytöksessä mitään epänormaalia, olin tyytyväinen Nadjaan.
Koira kasvoi kanssani, sitä pystyi pitämään ulkona irti eikä se reagoinut lähellä liikkuviin ihmisiin taikka koiriin. Kävimme kohtuu useasti koirarannalla sosialisoimassa. Pentu oli arkielämässä ahne ja iloinen, mutta samalla yllättävän voimakasmielinen ja koetteli Titjan hermoja aika ajoin. Se oppi myös käyttämään ääntään, johon selvästi rakastui ja alkoi ilmaisemaan itseään voimakkaasti vuoden loppupuolella.

Myöhemmin huomasin sen olevan kohtuullisen ujo uusia ihmisiä kohtaan. Vain viiden kuun ikäisenä se yritti näykätä lasta ahdistettuna tilanteeseen, josta se ei päässyt pois, joten uskoin tilanteen vain omaksi virheekseni. Lapselle ei kuitenkaan käynyt mitään ja myöhemmin koira toimi niiden lähellä hyvin.

Kevään lähestyessä Nadja alkoi käyttää ääntään yhä enemmän ja enemmän. Sen äänenkäyttö alkoi koitua ongelmaksi, sillä se hälytti kaikki rappukäytävästä sisälle kuuluvat äänet ja lenkillä vastaantulevat koirat. Nadja myöskin veti ulkona hihnassa enemmän kuin tarpeeksi, jota hillitäkseni ostin sille kuonopannan. Pentu pyrki selkeästi pomottamaan Titjaa ja alkoi kärkkääksi ruoan suhteen, joka sai Titjan stressaamaan omaa syömistään. Siirryin ruokkimaan koirat eri huoneissa suljettujen ovien takana. Ensimmäiset ongelmat koiran kanssa alkoivat kunnolla paistaa lävitse.

Huhtikuussa 2010 muutin omaan asuntoon koirieni kanssa. Nadja aloitti pian sen jälkeen ensimmäiset juoksunsa, jonka aikana koiran käytös muuttui entisestään. Se alkoi poimia pienimpiäkin syitä käydä Titjaan kiinni. Kerran yrittäessäni erottaa koiria toisistaan, Nadja kääntyi ympäri ja hyppäsi suoraan ylöspäin kaulaani kohden, repien mukanaan rikki napsahtavan kaulakoruni. Vannoin itselleni, ettei koira tarkoittanut sitä ja että se oli silkka oma vikani mentyäni nahistelevien koirieni väliin, niinpä en ottanut tapahtumaa kovin tosissani.

Se keräsi itselleen pelkotiloja ja säikkyi pienimpiäkin asioita ympästössä, palautuminen vei aina oman aikansa eikä koira tuntunut enää kestävän arjen muutosta. Aloin käyttää siitä nimitystä arkikoira.

Ulkona liikkuessa Nadjasta alkoi kasautua painajainen. Se ei enää haukkunut pelkkiä vastaantulevia koiria, vaan myös ihmisiä. Se on aina ollut epävarma miespuolisia henkilöitä kohtaan, mutta sen epävarmuus kasautui entisestään. Ainoa mieshenkilö, jota Nadja koskaan oppi kunnolla sietämään, on päälle kolmikymppinen veljeni. Koiran käytös muuttui aina veljeni läheisyydessä anteeksipyyteleväksi, miltein pelokkaaksi ja stressaantuneeksi, mielisteleväksikin.
Irti päästessään saattoi vain toivoa, että se palaisi takaisin namikädelle. Luottamukseni koiran toimintaa kohtaan alkoi hiljalleen kadota.

Tein ehkä maailman hulluimman päätöksen ottaa kolmas koira Nadjan ollessa vasta puolentoista vuoden ikäinen ja käytökseltään täysin epäluotettava painajainen. Yritin perustella Veilan hankintaa usealla tavalla jopa itselleni, mutten voi olla ajattelematta vaistosiko lähtitulevaisuuden tapahtumia ja halusinko tiedostamattani yrittää kiertää niitä jollain tapaa.
Heinäkuussa sovin Veilan kasvattajan kanssa, että hoitaisin yhdessä ystäväni Lindan kesken pentuetta, josta minun oli tarkoitus pentu ottaa, kahtena eri viikonloppuna heidän ollessaan näyttelymatkoilla toisaalla. Ensimmäisenä viikonloppuna otin mukaani Nadjan totuttautumaan ajatukseen uudesta perheenjäsenestä. Pentuja kohtaan sillä ei näyttänyt olevan mitään ongelmaa, mutta huomasin sen stressitason kasvaneen aikaisempiin stressauskertoihin nähden huomattavan paljon enemmän. Koira läähätti, näytti ahdistuneelta ja hakeutui yllättävän paljon läheisyyteeni tuon viikonlopun aikana.
Yleisesti Nadja on osoittautunut erittäin kovaksi, erittäin teräväksi, paimenvietittömäksi ja miellyttämishaluttomaksi koiraksi, jonka en olettanut ihan heti hakevan minusta oikeasti turvaa.

Pentu tuli taloon vielä heinäkuun aikana ja Nadja opetteli Titjan tavoin elämään sen kanssa. Reipasluontoinen ja leikkisä Veila tulikin odotettua paremmin juttuun Nadjan kanssa, pennun läsnäolo ei ällöttänyt Nadjaa ollenkaan niin paljoa kuin olisin kuvitellut. Ne jopa leikkivät keskenään, vaikka Nadja ei osannut pienempäänsä juuri varoakaan.

Jatkoimme koirieni kanssa normaaliin tahtiin. Yritin touhuta myös Nadjan kanssa ja pitää sitä toisinaan irti rauhallisilla alueilla sekä treenata sen kanssa kuten aiemminkin. Koira toimi niin kauan, kuin paikalla ei ollut mitään epänormaalia tai mikäli tuntemattomia häiriötekijöitä ei ilmaantunut paikalle.
Syksyn mittaan sain hakea Nadjan kerran jos toisenkin haukkumasta täysin villiintyneenä toiselle koiralle vapaaksi päästyään/karattuaan, muttei se koskaan käynyt kiinni. Niin kierroksille se kuitenkin aina ajautui, että kiinnisaanti tuntui turhauttavalta ja ajanhaaskaukselta. Luonamme kävi useita koirakavereita, kuten on aina ennenkin käynyt, eikä Nadjalla ole koskaan ollut suurempaa ongelmaa niiden kanssa - paitsi Noomin. Noomi on ystäväni Lindan vain hieman Veilaa vanhempi nahkanarttu, jonka Nadja tapasi ensimmäistä kertaa Veilan ja Noomin kasvattajan luona. Tuolloin se kävi Noomin päälle jouduttuaan säikytetyksi keskellä untaan, muttei sen jälkeen alkanut vielä vainoamaan Noomia.
Vainonta yltyi vasta jälkeenpäin. Nadjan viha Noomia kohtaan kasvoi kasvamistaan syksyllä, eikä koiria voinut enää päästää lähellekään toisiaan. Noomin nähdessään Nadjan silmät leimusivat täyttä vihaa.

Koiran yksinjättäminen alkoi tuottaa vaikeuksia. Se ei tuhonnut mitään, mutta kulutti ääntään hyvin aktiivisesti niin, että stressasin naapureiden pian häätävän meidät kodistamme (yhtäkään varoitusta en siltikään saanut).

Nuoren koiran loputonta energianpurkutarvetta tuntui olevan täysin mahdotonta täyttää. Se rakasti juosta, muttei sitä voinut luottamattomuuden päästää juoksemaan niin usein, kun sen olisi tarvinnut.
Koirasta tuli vaativampi ja epäluotettavampi, se alkoi purkaa itseään aggressiivisuutena muihin.

Koiran epävarmuus vieraita kohtaan syveni. Sitä kysyttiin värinsä takia uusien tuomareiden arvostelukokeeseen lokakuussa, jonne ensin epäröin viedä sen. Mentiin kuitenkin, jossa se selvästi stressasi jo paikalle saavuttaessa. Koiralla ei ollut kivaa, se kävi levottomaksi eikä malttanut esiintyä, vaikka näyttelyhommia ollaan harjoiteltu sen kanssa paljonkin. Tuomarit eivät päässeet sitä kunnolla tunnustelemaan, joista viimeiselle kokelaalle Nadjan kohdalla (mieskokelas) mainitsin että koiralla on pelkotiloja miehiä kohtaan. En olisi kai saanut puhua tuomarille, mutta koira oli siinä kohtaa jo niin stressaantunut että näin sen parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Mies ei koskenut Nadjaan tuolloin ollenkaan.

Kävimme myös match show'ssa syksyn mittaan vain katselemassa koiran kanssa, kun viimeisin käyntimme oli ollut keväällä ja silloin kaikki oli sujunut kohtuullisen moitteettomasti. Nyt koira ei osannut rauhottua match show-paikalla yhtään ja piti huolta siitä, että hänen äänensä näyttelypaikalla kuultiin jatkuvasti. Pyysin muutamaa ihmistä kokeilemaan sen silittämistä tai tarjoamaan sille makupalaa, muttei Nadja ollut missään vaiheessa kovin vakuuttunut ajatuksesta. Mikä oli muuttanut sitä näin?
Eräänkin kerran ulkona ollessamme koira jäätyi pelosta shokkitilaan yrittäessäni kerran viedä sitä äitini luokse vierailulle. Ovenpielessä seisoi mies kävelykepin kanssa, jota Nadja säikähti ja perääntyi jo avonaisen oven taakse lukiten jalkansa. Se oli silminnähtävässä pelkolukossa, josta kannoin sen sisälle rauhoittumaan.

Taloomme muutti myöskin kissa. Luulin ensin Nadjan raatelevan moisen olennon kuoliaaksi, niin pieni ja hento kun on, mutta se alkoi pitää Minukseksi nimeämääni kissaa kuin omana pentunaan ja ”imettämään” sitä, vaikkei maitoa koskaan tullutkaan.

Koira alkoi suojelemaan enemmän ja enemmän omaansa. Se saattoi murista sängystä jopa parhaalle ystävälleni tämän lähestyessä sänkyä, muttei sentään käynyt kiinni ja joutui aina näin tehtyään väistämään.

Joulukuussa poikaystäväni Tomás muutti meille asumaan kolmeksi kuukaudeksi eteenpäin. Kuvittelin ensin, että Nadja olisi tapansa mukaisesti stressaantunut Tomásin läsnäolosta enemmänkin, mutta Tomásin ollessa itse rauhallinen ja selkeästi harmiton, koira otti hänet vastaan helponlaisesti eikä nostanut myöhemminkään minkäänlaisia pelkotiloja Tomásin takia, ihme kyllä.

Alkuvuosi alkoi osaltamme kohtuu lupaavasti. Ulkona koiran käytös oli yhäkin painajaismaista, mutta muutoksia ei heti vuodenvaihteen jälkeen tapahtunut. Kokeilimme Nadjan kanssa paremmin myös pulkanvetoa, jotta se voisi kohdistaa vetotarpeensa edes johonkin hieman hyödyllisempään, mutta koira alkoi myöhemmin vieroksua pulkkaa eikä suostunut sitä sitten enää vetämään, vaikka alku oli ollut lupaava.
Kohtasin näiden parin kuukauden aikana pieniä asioita, jotka tuntuivat lottovoitolta. Nadja saattoi tulla kutsusta luokseni, vaikka kauempana näkyi toinen ihminen. Se saattoi olla hiljaa pyytäessäni. Nämä harvinaiset hetket nostattivat mieltäni ja myös luottamustani koiraan.

Stressauksesta oli tullut arkipäivämme sana. Kaikki muutokset vaikuttivat koiran käytökseen. Koska veljeni Toni on yksi harvoja ihmisiä, jotka ovat riittävän kärsivällisiä ja jaksavat katsoa Nadjan perään päivää pidempään, hän lupautui ottamaan Nadjan kertaalleen hoitoonsa luokseen neljäksi päiväksi. Kyseinen hoitojakso ei mennyt hyvin, koira stressasi koko ajan veljeni luona ollessaan. On ollut siellä aiemminkin kanssani, mutta puuttumiseni paikalta veti koiran tappiin. Normaalisti se vaatii tassulla ovea rapsuttaen ulos niin pitkään, kunnes se viedään, mutta veljeni luona se oli niin stressissä ettei uskaltanut sitäkään tehdä vaan teki stressi-löysät suoraan lattialle. Syömäänkään se ei tapansa mukaan sännännyt, veljeni joutui kertomansa mukaan jopa nostamaan koiran sohvalta ruokakuppinsa viereen syömään. Tätä kuunnnellessa en voinut kuin nieleskellä pettyneenä.

Valitettavasti Nadjan tarve käydä toisiin koiriin kiinni kasvoi entisestään. Sen pääkohde tuntui aina olevan vanhin koiristani, Titja. Tomásin yhä ollessa meillä aloin kiinnittää huomiota Titjan käytökseen, kuinka se hakeutui luokseni selvästi turvan toivossa havaitessaan Nadjan mielentilassa muutoksia. Usein riidat loppuivat jo ennen kuin alkoivatkaan, viimeistään yhteen kovaääniseen karjaisuun "Lopettakaa!". Nadjan syyt käydä toiseen koiraan kiinni alkoivat minimalisoitua, hyvä jos niitä löysin koskaan itsekään.

Pahin alkoi poltella sisistäni. Helmikuun lopussa otin yhteyttä Nadjan toiseen omistajaan Riikkaan, jonka kanssa puhuimme tilanteesta paremmin. Riikka halusi viedä Nadjan ongelmakoirakouluttajalle, joten Nadjalle varattiin aika Koirakoulu Kit-nimiseen paikkaan Tikkurilassa maaliskuun puoleen väliin.

Elämäni vaikein kuukausi.

Tomás lähti heti kuun ensimmäisinä päivinä takaisin kotimaahansa Meksikoon, joka horjutti omaa mieltäni hieman. Sitä enemmän Tomásin lähtö horjutti koko laumamme tasapainoa. Olen yrittänyt pohtia, olisiko Nadja sittenkin Tomásin täällä ollessa ollut Tomásin läsnäolosta sen verran epävarma, että olisi pidellyt itseään hieman takaisinpäin, joka purkautui ulos miehen lähtiessä pois - vai aistiko se omat heikot hetkeni ja käytti niitä kerrankin hyväkseen?

Nadja aloitti toiset juoksunsa, ja kuten viimekin vuonna, myös tänä vuonna juoksujen myötä sen käytös pahentui entisestään. Juoksujen takia koirakouluaika jouduttiin siirtämään ensi kuulle, 9.4.

Maaliskuun alkupuolella ystäväni Anni oli koiransa Milkan kanssa meillä kylässä. Kummallakaan ei ollut ruokaa, lattialla ei ollut leluja, koirilla ei ollut ylimääräistä purtavaa ja kaikki tuntui sillä hetkellä rauhalliselta, kun Nadja kävi yhtäkkiä Titjan kimppuun äreämmin kuin olen sen koskaan aikaisemmin nähnyt käyvän kenenkään koiran päälle. Sain koirat niskoista toisistaan irti ja normaalisti ne olisivat lopettaneet siihen, mutta Nadja halusi tällä kertaa jatkaa ja riistäytyi otteestani irti takaisin Titjan päälle. Anni sai Nadjan kaulanahoista kiinni samalla kun suojasin omalla kädelläni Titjaa sekä irrotin Nadjan leukoja soopelista. Titja sai haavan aivan silmänsä alapuolelle ja puolisokeutuminen lieni vain parista millistä kiinni. Sain itsekin arpia ja lattiani sai ensimmäisen kosketuksen vuolaaseen vereen.

Lindakin kävi luonamme koiriensa Noomin ja Nitan kanssa. Noomi ja Nadja pidettiin tarkoituksellisesti erillä toisistaan koiraporttini avulla, mutta ihmisen inhimillisestä erheestä pääsivät kerran kosketusetäisyydelle. Nadja ei tuolloin paljoa kysellyt ja kävi suoraan Noomin päälle, vain muutaman sekunnin rähinä aiheutti Noomille kahdeksan reikää. Lattiani toinen kunnon kosketus vereen.
Nadja rähisi myös Lindan toisen koiran Nitan kanssa, jonka aikana sain reikiä jälleen omaankin käteeni.

Toisten koirien näkeminen, toisinaan edes naapurimme näkeminen sai Nadjan aivan käsittämättömille kierroksille. Se tuntui raivostuvan silmittömästi nähdessään kauempana liikkuvan vieraan. Anni oli todistamassa, kuinka Nadja tarpeeksi lähelle päästyään yritti näykätä noin 3-4 luokkalaista ohikulkevaa poikaa aivan syyttä, ja olisi varmasti napannutkin ellen olisi kiskaissut hihnasta juuri sillä sekunnilla. Kerran revittyään itsensä kädestäni hihnan kanssa vapaaksi se juoksi välittömästi lähimmän koiranomistajan, kääpiöpinserin taluttajan luokse, joka onnekseni poimi koiran syliinsä eikä Nadja uskaltanut lähestyä taluttajaa likietäisyydelle vaan jäi villiintyneenä haukkumaan. En voi kuvitellakaan, mitä tapahtuisi, jos koira pääsisi irti edes vahingossa ja lähialueella olisi leikkivä lapsi, jonka koira kokisi itselleen uhakseen.

Normaalisti olen käyttänyt suihkepulloa koirien häätämiseen, jottei minun tarvitse fyysisellä voimalla siirtää niitä niskavilloista raahaten toisaalle. Suihkepullo on toiminut Nadjaan hyvin tähän mennessä, mutta kuluneen kuukauden aikana se on alkanut hyökätä suihkepulloon suoraan kiinni ja myöhemmin yrittänyt myös omaan käteeni, vaikken ole suihkuttanut ollenkaan Nadjaa kohti.
Suihkepullon lisäksi Nadjasta on tullut paljon aggressiivisempi myös Minus-kissaamme kohtaan. Vaikkei varsinaisesti sän päälle käykään samalla tavoin kuin koirien, kiinnittää sen liikkeisiin huomattavan paljon enemmän huomiota ja ahdistelee kissaa.

Kuukauden viimeisenä tiistaina lähdimme ottamaan yhteiskuvia koirista Annin kanssa. Saimmehan me parit kuvat, yritin olla käyttämättä nameja koiria asetellessa jottemme laukaisisi niiden ärsykkeestä rähinöitä. Saatiin viiden koiran yhteiskuva hyvin ja kokeiltiin sen jälkeen vain minun tyttöjeni kesken. Nasu oli hoksannut mukana olevani namit ja kävi niistä ensin Titjan päälle. Sain koiran irti ja jouduin ärähtämään Titjalle, jolloin Titja alistui minulle ihan viereeni ja kainalossa pitelemäni Nadja kävi siitä enemmän kierroksille yrittäen uudelleen Titjan päälle. Nähdessäni tilanteen vakavuuden laitoin oman käteni väliin. Voin kertoa, että kipu oli melkoinen enkä voinut kuin odottaa, että koira irrottaa. Nadja sylki verta suustaan sen jälkeen, oletan sen olevan omaani. Kädestäni valui verta puhtaalle lumelle, lienee siinä paikan myöhemmin ohittaneilla ollut ihmettelemistä.
Lopullinen jälki oli vain neljä reikää, joista yksi valutti verta enemmän ja vähemmän koko illan, eivätkä ole suinkaan niin vakavia että lääkärille yhäkään menisin.

Mutta.

Aloin ymmärtää sen totuuden, jonka tapaamista olen yrittänyt väistellä. Koiria laitetaan pois liian helposti mukamas-luonnevikojen takia, mutta onko minulla käsissäni nyt oikeasti luonnevikainen koira? Vai onko vika alusta alkaen ollut itsessäni? Arkemme on kaikkea muuta kuin helppoa, niin koiran kuin itsenikin. En voisi kuvitellakaan Nadjan sijoittamista muualle sen stressiongelmien vuoksi, eikä se tällaisen käytöksen vallassa kykenisi koskaan elämään sellaista koiranelämää, kuin koiran olisi tarkoitus elää.

Lähestyin ongelmaa kertomalla kaikki kuukauden tapahtumat Riikalle, joka saatuaan viestini otti yhteyttä koirakouluun. Puhelimessa kertoivat, että koiran tuominen heidän arvioitavakseen on enää turhaa eikä sille liene mitään tehtävissä. Kaikki tapahtui yhtäkkiä niin nopeasti.

"Tilanteen pitkittäminen olisi sekä koiran itsensä että omistajan kiduttamista."
Niin paljon, kuin olenkin kokenut yhdessä Nadjan kanssa. Niin monta reikää kuin se onkin minuun, omiin koiriini tai muiden koiriin jättänyt, yhtä monta reikää se tulee jättämään myös sydämeeni. Sanotaanhan, että koirat tulevat aina omistajiinsa.. ehkä Titja on se lempeä ja oikeudenmukainen, rauhallinen puoleni. Ja Nadja kaikki se, mitä sisältäni löytyy - olenhan minäkin pohjimmiltani yksi pahimpia stressaajia pelkojeni ja ahdistusteni kanssa.
Niin erilaisia, mutta niin samanlaisia. Olen Nadjalle myös paljon velkaa, se on omalla erilaisella tavallaan opettanut minulle elämästä, opettanut erilaisesta ystävyydestä, luottamuksesta ja sen puuttumattomuudesta, näyttänyt miten suunnitelmat voivat aina muuttua pienessä ajassa. Nadjan saapuminen elämääni tapahtui nopeasti, ja sen irtaantuminen elämästäni tuntuu tapahtuvan aivan yhtä nopeasti. Puolikas koiranelämä ei vaan ole tarpeeksi - kenellekään.

Vien Nadjan huomenna, perjantaina, klo 15:45 Salpakankaan eläinlääkäriasemalle Valjennolle viimeiselle matkalleen, ja toivon tämän päätökseni olevan palvelus meille molemmille.

Aion pysyä sen vierellä viimeiseen asti, olen Nadjalle sen velkaa.
Ikuinen ystäväni. Anna anteeksi.

Viimeinen yhteiskuva tiistailta 29.03.2011 ennen välikohtausta, kuvan © Anni Turkia

whole new outlook

2011-03-28T14:51:00.003+03:00

Our website got a whole new layout, so does our blog!

I really didn't like the old blog at all so maybe I'll become more active with this one because I actually like the current template we have here. :)

Photo Per Hour -day #5

2011-02-27T22:30:00.000+02:00

12:09am Just facebook, talking with Nadja's co-owner, and MSN with Paula.

1:30am Something little to eat at night, haha. (mince meat)

2:44am Browsing karvaturrit.net forums.. These posts about people having to put their dogs down due to the dog's healthy reasons and other stuff. Getting to feel kinda upset myself aswell.

3:41am Browsing around Petsie, leaving commends with this brazil terrier's owner. I know her in real life (this terrier "Dina" has been in the same agility course with Titja) so she was interested about how is the life going with me and my dogs. :)

------- Sleep is good! -------
8:24am Morning, morning.. Drying hair after taking a shower, pets starting to wake up aswell. I had to wake Tom up aswell, since we were heading outside to watch Finlandia-skiing. :)

9:55am After taking dogs out, we headed to my mom's place and she gave us a drive. There were a few people selling typical finnish stuff, Finland-shirts and other things, since Finlandia-skiing is an international event and a lot of people travel to participate. Mostly Russian and Swedish people though, this time the furthest traveller was from Brazil.
But! This photo I took of a coffee cup since I thought it was funny.

10:16am Watching the beginning of skiing, people starting their long trips. There were total 4 different starts for the long trip (50km), and some more - that we didn't watch - for the shorther one (20km).
As the photo's telling, there were a lot of people participating this skiing event. The photo's showing only a part of one start.

11:15am Then my favorite part: Ski museum! Not because of all the historical parts, but because of all the games hahah.
Photo of Tomás and me still outside of the museum itself.. having fun already.

12:16pm As I mentioned, I'm loving the games in the ski museum - and so did Tom, as you can see from this TOP-TEN screen of a ski jumping simulator..
(note: it's not easy to jump over 100m with that simulator)

1:31pm After having enough of fun at the ski museum, we got back home. Taking the dogs outside once again, Veila & Titja in the photo.

2:41pm Tom went to take a nap since he loves sleeping.. So I started to play S4 League myself. My ingame name is Huuru.

3:58pm Still S4 League.. Have any idea how hard is it to take a photo while playing?

4:07pm MSN mostly with cantarel-Anni and playing. Winning the match!

5:13pm Continuing a sketch drawing of The Panda Shepherd, which I promised to draw for Susityttö (user at karvaturrit.net forums). Also had a phone call telling that I'm gonna get visitors soon, my really old almost-neighbour Heta while we were still living in Joutsa wanted to come over at my place with her boyfriend Teemu. So waiting for them aswell.

6:50pm Unfortunately for the visitors, me and Tomás had to go eat at my mom's place since she offered a dinner for us and for two of her formula-friends, Kari & Pertti. We took Heta & Teemu with us though and let them to have coke and chocolate meanwhile.
THIS PHOTO!! Of Tom eating salad is historical! He thinks salad can kill. *smirk*

7:45pm Since my mom prepared a super dinner, it also took a while to finish it. I talked with my own visitors every now and then, they were watching some policeman-serie from the TV. Coke & chocolate, which I already mentioned, in the photo aswell.

8:36pm Rest of the time we talked at my mom's place, she offered Heta & Teemu some bread (that my mom had made by herself) and stuff like that. Titja was the only dog with us at mom's, so the photo's taken of her when we were getting prepated to leave back home. Don't know if it's just me, but Titja looks extremely cute in this one!

9:15pm Once my visitors were gone, I checked my e-mail and I had received these cute photos of natal rat babies! I had asked for the photos a few days ago so it was a nice surprise to finally get them from this person.

10:55pm Finally coloring The Panda Shepherd, the ready version you can view here!

11:50pm Still awake. Tom playing a FlyFF private server called Eclipe Flyff on my main computer, I was checking photos of my gerbils before going to bed.

Well, that was my day for now. :)
Total 20 photos taken.

Photo Per Hour -day #4

2011-01-26T23:59:00.028+02:00

3:36am Helloos! I couldn't sleep more than this.. so I came back on the computer. Tomás was still awake and playing FlyFF on my main PC, so I started to clean up my secondary PC a little bit with CCleaner etc. This is when I also figured from the forums that today's a photo per hour-day again! Haven't participated in a little while..

4:34am I've been wanting to make this "No advertisements, please!" sign to my door for a while, so now I started to make it. Last time when I made a sign to my door it said "Bark Alarm, pets in the apartment" next to our doorbell since Nadja barks to different voices (specially doorbell) easily. Next to that one I drew Nadja, so now was Veila's turn - even though Veila isn't really biting the newspapers..

5:04am Finished and "installed" it, looks good enough!
( click here to see the bark alarm -sign aswell )

6:22am Tomás was getting finally somewhat tired (a bit.. late? hahah), so he prepared to get some sleep by eating some toast first.. and of course hypnotising dogs in the kitchen meanwhile with a piece of bread.

7:59am Watching a movie (thumbs up for you if you know the movie!) and talking with Brian on MSN. Since I'm a gamemaster on some FlyFF private server, Brian wanted to interview me a little bit since he's interviewing that server's whole staff.

8:49am Still going on with the movie & Brian's interview.

9:54am Finally finishing both, the interview and the movie.. That movie lasts around 2h 50mins and I had to stop it every once in a while w hen I needed to reply to Brian's questions so watching the whole movie took a long time from me today. Titja was waking up fully and looking at me like asking if we could finally go outside.

10:07am Just in a few minutes Titja gave up and fell asleep again.. but the youngest ones, Nadja & Veila, were getting ready to rumble together.

11:58am As it was such a sunny day, we headed outside and took Anni (cantarel) with her dog Milka with us. Both of us had cameras, though Anni's camera ran out of the battery pretty soon. :( This photo is one of the first ten photos what I took at the snowy beach.

12:15pm Nadja looking silly.. Still outside! :D

01:02pm And still outside.. last moments before leaving back home. Veila & Milka.

2:18pm This isn't my phone. It's someone else's phone that I found from the beach, once I was looking for my own one.. wouldn't that piss you off to find someone else's cell phone instead of your own? Yes, I lost my phone outside, and after this photo I went to look for it again for a short time.
Luckily I got one extra Nokia N8-phone with extra sim card to use meanwhile.

3:50pm No luck with the phone, and we had to go already. Tom woke up so we - me, him and Anni - gathered at my mom's place and she gave us a ride into town since her own evening school class started at 4pm. Ours not yet, so we got some time to spend around.

4:05pm At the book store.. We found this SONY's touch pad-type thing and of course had some fun with its drawing feature. This little heart is Anni-cantarel's hello to all of you, I suppose. ;)

5:17pm After the book store we visited a market fast and went to eat at Hesburger. Anni had to leave earlier because of her German class began, but we sat there for some time with Tomás, just talking and spending time. I called from my temporary phone to some number that I found from the contacts-list of that phone which I found from outside. The person's "Dad" answered to my call and lived close enough so he came to pick the phone from us in around 10 minutes.
He said that phone had been missing since Saturday.. it still had some little battery when I found it, so I charged it full at home. That way I was able to check the contact lists etc. Otherwise I probably wouldn't have ever guessed its PIN number, if it had closed fully. This girl called Sohvi, whose phone it is, was lucky this time.

6:28pm After we left Hesburger, we visited a market again to buy something for us, since before we ate it was Anni who needed her drink from the market. We went to the school apartment and downstairs to drink some hot chocolate while waiting for my spanish class to begin.

7:03pm Spanish class begins.. So taking my books on the table and preparing to start. Thanks to Anni for this photo! Tomás is only listening at our class since as a mexican he doesn't need to learn spanish himself, haha. :D

8:40 Listening the last song at spanish class before leaving back home.

9:28pm Back home, cleaned up some mess that dogs & cat had been doing together while we were gone.. Since there were finally something to update in VAL's email, I updated the whole site from shockk.net into my own domain, viuhku.net, and created new emails for VAL. Tomás started playing FlyFF again, of course.

10:34pm Plan number two.. if you can't find the cell phone during daytime and it's in the silent mode, return to the same place when it's dark and try to call to the phone - the screen's light should turn on when someone's calling so it might show up through the snow. That's why we gave it a try and went to check, without any results.
Since I was afraid of Nadja barking inside at this time of the evening (neighbours might not like) while we were outside, I set the "nose thingie" on her again. She doesn't really appreciate it. We took only sables, Titja & Veila, with us outside.

11:48pm Returned home some time ago, as said, without any results. Phone is still outside and I believe it'll be dead before we manage to find it. Unlike the other phone that I found earlier today, mine is a touch screen-phone so its screen dies way easier in the cold and battery runs out faster. New try tomorrow though, my mom promised to help us trying to find it.. I doubt we'll find it before spring even if the area we were at beach isn't too big. Who knows though, so we'll see tomorrow.
Since they had a guild war on the FlyFF private server we play on, we went to follow the war using my gamemaster-character since I'm able to move everywhere in invisible-status (so other players can't even see me).

And yeah, sweet 21 photos out of today's 24 hours. Slept.. what, 3 hours?
Harsh. But I suppose I'm all ready to fall asleep right now.

Photo Per Hour -day #3

2010-10-24T23:59:00.004+03:00

Hmm, so. Here we are again. This was such a nice day to do this challenge since we had Veila's show-debut in a puppy show that was held in our home town, Lahti.

12:42am. Playing this extremely addicting online game called Transformice. The idea in that game is to play as a mouse, get a cheese and bring it into the hole - alive. Almost in every map one of the mice is a Shaman, who got special skills to help other mice to stay alive during the playgrounds. I suck at being the Shaman, to be honest. :D I've never figured how to use all the skills.. maybe someday.. Anyways, we were playing just with 4 people from petsie.fi, the playing room is dedicated to that social netsite's users. We got stuck in that one heart-map and I decided to take a photo of it since the heart was actually really cute. :)

1:33am I logged into a MMORPG (massive multiplayer online role-playing game) called FlyFF (Fly For Fun). I was used to play this game a lot still like a year ago but I've already lost the interest for it. Sometimes it's fun to visit there just to chat with people I used to play with before. :) In the photo my character is at PVP-arena (which is more like a place to gather to talk with others), Tom pretending to be mad with me hahah :D My character is called Yesta, ringmaster (healer, assist) in Lawolf cluster.

2:52am.. after being long enough on FlyFF talking to the people in there I decided to try out their new version (v16 - Rise of the Muran) which got its beta version released only a few days ago. Succeeded to download and install it quite fast, in the photo reading random forums while waiting the game to patch all the v16 updates. Heheh, "WWW-page not found" probably because of the v16 files. What I've heard about this version update, they're gonna have a lot new stuff in it.. Including a new, higher level cap and third job change - doesn't sound good for me.

3:37am. I was happy to find out that my character had been saved in the beta-version from v14 beta so I didn't have to create any new one! Been solving out new stuff around in the game, this photo I took when I arrived to Ellium (new Kallium -area's capital).. I'm really glad that I don't play anymore so I don't have to bother with the new job changes etc, though the new maps seem quite beautiful.

Around at 4am I went to bed, and woke up a bit before 9am, no photos during those hours. And heheh yeah, fairly 5 hours sleep is enough! Actually a lot. :)

9:06am. GOOD MORNING.
Feeding the home-zoo.. Minus-kitty was hungry enough to wait for me with his food so he decided to try eating straight from the can.
Since we're having the puppy show in our own home town, we weren't that much in a hurry this morning. Anyways taking a shower, drying hair, checking clothes and all the stuff we'll need in the show, bringing adult dogs for a morning walk and all that filled our morning. Since it's a puppy show the only dog from our pack participating is Veila and it'll be her show-debut. People have been asking me if I'm nervous about it - no, I'm not. Quite excited to meet two of her siblings though. I wanted to see how SMALL Veila actually is compared to them!

10:11am. Since my mom lives close to us and she had a free morning, she promised to give us a drive to the show place. :) Photo about Veila being in my mom's car.

Once we arrived to the show place and got inside, found all other Collie people I started hearing the usual.. "Oh how small she is!" - is that so? I think I haven't heard that before! Heh. I met her sister Laila and brother Paavo aswell. Paavo had grown a lot since I saw him last time and Laila had stopped growing.. but she was still loads bigger than my little midget. We were following Rough Collie puppies meanwhile since their ring was before Smooths. Getting excited yet? Actually not at all..

11:25am was finally Veila's turn..
She was her own true self outside the ring, barking for others, being energetic and all so I thought she'd be awful in the ring aswell but that was absolutely wrong. Anni joked yesterday about show-stuff being "in her blood" since her mom is such a show star. In other words, Veila was showing extremely well - standing really nicely, running with no problem and even letting the judge to check her out without any "hey you're super nice! let me give you a kiss!" episodes. And she's just 5 months old, I'm proud. :)

We had 3 puppies in her class, and she got the third placement without HP. Simply because she's so small. The judge told me that he really likes Veila but he can't give her a placement because of her size - that's what I was already expecting. The judge even told Veila's breeder how much he liked this little sable, and after the breeder-ring (Veila was in Timonan kennel's group, we got best breeder of the breed since no other breeder groups were participating) he had a talk with both of us, me and the breeder. He told again how he really likes my little midget, saying there's everything alright with her, nothing wrong and how beautiful she is.. and that she might even be the most beautiful from all the female puppies only if she was bigger. His words made my heart smile.
I know Veila's small and I know she's quite beautiful.. Should never say that about my own dog but she's just the type I like. She's still young so she got hope to grow up, and we all are hoping she will - even 5 centimetres. She's been called mini-Bombi (since Bombi's her mother), but I came into a solution that her sister Laila is mini-Bombi and Veila's actually minimini-Bombi. ;D Laila won the best puppy of the breed out of 11 Smooth Collie puppies and Paavo was the best from males. Good job Timonan Y's!

I've heard a lot of people telling how bad judge Johan Juslin is, saying he's too hard checking the dogs and all that. I disagree with those rumors, for us Juslin was really good judge and he always gave us explanations why he gave the dogs those placements (such as telling me about Veila's size). He's very strict but I think that's just good. :) Gonna bring Veila again to this judge's ring if we get a chance in the future - and if she grows up..

12:49pm outside playing with Veila. So this is my all peaceful show dog who can't do anything else than pose in the show ring, huh? ;)

1:07pm ^
2:42pm and 3:51pm >

Waiting, waiting..
Since Veila belonged to that Timonan kennel's breeder group and we won the breeder class, we had to stay waiting the group rings till the end of the show.. These three photos are taken during the time we had to wait there. TIP: If you are really impatient and don't like waiting at all, don't get a show dog. Dog shows are all about waiting. :D

4:04pm group rings had finally began! An hour late though.. This photo was taken right after Veila's sister Laila got away from the FCI 1 -group's ring. She did good there and won the whole group! Amazing girl, little star just like her mother is. :)

The photo tells something about Veila's size.. She's.. Quite small huh? I wonder how many times have I heard people calling her small today.. Anyways, in the picture from left to right:
Timonan Yettie Yezebel, Timonan Yamas Yannick and Timonan Yakira Yasmeen

5:18pm we were watching Laila's showing in the Best In Show ring. Every group-winner from 10 different FCI-groups get to compete about BIS-placements (placing BIS1-4).
Too bad she didn't get ranked. Winning the group is still really well done from Laila though, this litter just got 5 months old and this is their first show afterall.

6:58pm. We got lucky that Paavo's owner offered to drive us back home since they live quite close to us. Otherwise we would have had to use the bus because my mom wasn't home anymore in the evening.
After eating and stuff like that I sat on the PC and started to tell people about the show and discussed how did it go etc. Also transferring photos from camera's memory card into PC and going through them to see if there were any good ones. It was quite funny to see people telling online about Veila's size saying she actually is really, really small. I'm like.. that's what I've tried to tell you, why didn't you believe me before. :D

7:59pm checking again the photos from the show and beginning to edit a few.. You know, after a dog show you feel really restless and looking for something to do, watch or listen to all the time. It happens to me after every show - in there I got so much to do and see, at home nothing. So basically the last hour I've just talked it through with friends on MSN Messenger and tried to cool down! Little by little relaxing again and starting to feel tiredness. Veila's different from me in this case, she drank a lot of water and fell asleep straight on my bed at home.

8:39pm. Hello sunshine, mind waking up for a bit? You should go out for a pee..

9:18pm. Relaxed, all the show-stuff finally discussed through. I got online into FlyFF's v16 beta version again. In the official FlyFF is different clusters people play in so you can't see all the FlyFF-players inside one cluster. Myself I played in Lawolf cluster and since I know a lot of people from other clusters aswell, beta's a really good place to have a talk or do in-game tasks with them since most of them are curious to try newer versions in beta aswell. This time I found an old friend from Clockworks cluster and had quite a long talk with him. :)

10:50pm. Have you ever felt like you are being watched?

11:28pm Nadja decided that she wants to get outside. Anni had gone to sleep already so I took my keys and went out with my own girls. In the photo I got only one leash in my hand because I figured Nadja's actually the only one who really needs it.. otherwise she'd just run away and I'd be chasing her the rest of my night. Anyways, in the photo you can see my keychain with text 'Sigitius' - that's been one of my nicknames for years. The keychain looks like it has got some damage, right? All thanks to today's little star whose name starts with a V..

Photo Per Hour -day #2

2010-10-07T20:45:00.054+03:00

Here we go again, exactly the same thing than last time when I was participating to the photo shooting day.

First of all I must say that I was having Linda and Anni over at my place, including their dogs Belgian Shepherd "Nita" and Smooth Collies "Noomi" & "Milka". Anni had gone to sleep already but we were still awake with Linda.. so basically we had to have some fun together. In the photo we have Nita sitting in my kitchen's sink. And why's she in there? We have no clue, Linda just had the feeling that she must put her dog to sit into the sink and that's what happened at 12:58am.

After me and Linda had laughed enough at Nita, we took Vyylia out of her cage to socialize with us - and the dogs.. 1:08am Titja telling hello to Vyylia. She's always quite interested about our rodents when we're doing something with them, never when they're normally in their cage.

2:19am still awake.. Playing TPS (third-person shooting) game called S4 League. Normally I don't like playing such games but this one got my interest once I tried it out with some online friends. The photo is quite sucky because.. well you know, playing and taking a photo at the same time isn't that easy!
This is also the last picture from this night. I went to bed once I finished the match.

3-10am sleeping so no photos from those hours. :)

10:57am.. Believe me, I was awake at that time. I just wanted to sleep some more. Anni came to tell that she's gonna go visit her own home and took a photo of me (+Veila) at the same time. Oh and.. last time I hoped you wouldn't ask about rodent travelling boxes in the kitchen. This time please don't ask about not having a bed sheet that night.. we really don't know! Strange things happen sometimes.

I swear you really didn't want to see this photo. But alright, taken at 11:35am, this is how I look like right after waking up. I don't even have my eyeglasses on so I got no way to see fairly anything around me (being blind<3).

Just sat on my PC chair and glared at Anni who got back from her home and was taking this picture too. I really do hate mornings and waking up, is it believable? :D Even if I don't have to go to school or work, I still don't like waking up.. Guess the quote "I'm in love with my bed but an alarm clock doesn't let us stay together" fits for me quite well.
Oh and, facebook opened. Don't know whose, everyone's been using my PC. :o

12:21pm. This is quite a random photo but.. We didn't get anything else from this hour anyways. Linda was still sleeping on the sofa when me and Anni were hanging around inside. I was taking my time to actually wake up aswell..
But alright, about the sofa. It's called "Titja's sofa" since my mom taught Titja to be on that sofa when Titja was still our only dog. The sofa was in the same room with my mom's bed (when I still lived with her) and because she didn't want Titja to jump onto her bed, she asked her to jump on the sofa so Titja learned to sleep on it. Because Titja has taken that sofa as "her own place", I had to take the sofa with me once I moved on my own. There's still this sofa's left corner where she likes to sleep at.. and which is absolutely hers. She might spend a lot of time staring at someone who dares to sit at her place and uses every possible chance to get her place back - like happened in this photo..
I swear she doesn't feel good being there in such a little place. But she MUST be there because it's HER PLACE anyways. Such a silly dog I have <3.

1:15pm beginning to wash the clothes once Linda had woken up and I got her and Anni to help me. In Finland we got these "laundry rooms" - or in our case little buildings outside there - if we live in an apartment house (or that kind of a house) and don't have our own washing machine. There's basically two washing machines and a drier machine + one bigger drier-room for bigger things like carpets. You just reserve a time to go there by writing your name in the list of days and enter the building with your home keys.
I'm not quite sure if people are allowed to take their dogs in there but I do almost every time. The voices from all the machines are great training specially for the puppies. This time we had Titja and Noomi with us. After putting dirty clothes into the machines we went outside to take some video of Noomi's obedience training.

2:49pm I was visiting the laundry building alone. We had gone inside after taking some video of Noomi so I took new dogs outside with me. Nita & Veila as my little helpers this time - though they weren't actually helping much.. I just moved just washed clothes into the drier and put in the second round of dirty stuff - bed sheets, towels, etc.

3:55pm been cleaning the gerbil's cage for a while by now.. Almost ready with it. Gerbils were waiting in the travelling box during the time I cleaned their "home" - Lilja actually showing up in the photo aswell. :)
Before letting them back to the cage I went into the bedroom to check their condition like I'm used to do - checked nails, teeth, ears, fur and stuff one by one. I put them on the sofa for a while to see that their running is all clear aswell, and took them back. Lilja started to act really weird, she totally froze. I don't know how to actually explain her reaction, but it lasted for a while and everything returned to the normal state once she had been a few minutes in the cage again. I discussed with one of my friends who knows more about rodents than me and we came to a solution that she might've just had some kind of a shock/panic attack. Lilja is quite insecure anyways and possibly the new smell on the bed (cat's smell) might've got her shocked. I'll be following her condition better now though if it happens to be something else.

4:48pm. I took Veila with me and went to take all the clothes and stuff away from the laundry building since my reserved laundry time was supposed to end at 5pm. In the photo Titja checking and giving her acceptance that everything's really clean. ;)

5:22pm it was Linda's time to leave from my place. She had been over at my place for almost two weeks, so she had quite a lot of stuff (specially dog food!) with her. The photo isn't the best possible, it's taken fast before her mom arrived to pick her and her dogs up. Linda herself wasn't willing to show up in the picture so she just made her dogs - Nita & Noomi - to stay next to all their stuff. So this is how we said bye to Linda (at least for some time!). Anni promised to stay at my place for a bit to help me clean my apartment up. I've been feeling quite powerless today but I still wanted a clean home this evening.

6:32pm vacuum-cleaning.. or actually just finishing it. The photo shows how many helpers I basically have every time I'm trying to do something on my own. Even the cat Minus decided to get next to the vacuum-cleaner when I was taking the picture. Began to feel really bad during this, but still decided to broom since I had already started cleaning up. Luckily Anni promised to do the dishes (she's the kitchen person anyways, I definitely am not) meanwhile, really huge thanks to her - wouldn't have managed it alone today <3

7:17pm after finishing all the cleaning (including cat's WC), I decided to go clean some mirror and take a shower at the same time. The mirror's been on the floor so dogs have been poking it with their noses trying to figure who's the weird-looking dude showing up in there (when they were watching their own mirror, of course).

8:32pm decided to feed my dogs even though Anni was still over at my place with her dog. Milka was questioning my decision to leave her without food when I fed all my own girls, haha. Yeah right, all of my dogs (puppy too) eat Jahti&Vahti Energy food.

9:30pm on the PC.. Drinking some Fanta and browsing on random sites, not really chatting on MSN since none of the persons who I usually chat with were online. After taking the shower I started to feel even worse than before so I had to get my thermometer and checked my fever. 37.5°C, when my normal should be around 36.3°C. That explains why I've been feeling so bad and quite cold today when the day actually was quite warm. All the cleaning up caused every piece of my body to feel hurt so I mostly just wanted to sit in there without doing anything. Took a photo of the screens anyways, opened karvaturrit.net main page for it too. ;P Thermometer also noticeable in the picture..

10:19pm. My girls right after I got back inside with them. Anni left from my place so I brought my dogs outside at the same time. Even though we weren't that long outside.. the fever started to get over me so I returned inside quite fast. Titja wasn't in the leash this time because I know for sure that she's able to behave if needed, can't say the same about Nadja.. kept Veila in the leash too so she wouldn't start playing (means sometimes "losing" her ears - not listening), I really wasn't in the mood to get them back under my command if they happened to misbehave.

11:41pm. Just because I'm stubborn, I didn't wanna go bed just yet even if I was feeling absolutely bad. I updated our webpage with Veila's growing pictures and managed to have a short chat with few friends on MSN aswell. Once I dragged myself to bed shortly after updating the site I felt like I couldn't have got myself to move anymore, and fell asleep quickly.

What a day, I must say.. At least my home's really clean now, and it's nice to have some time alone (as alone as you can be having 3 dogs, 3 rodents and a cat in your house) aswell after having two friends (and a few extra dogs) over for almost two weeks. Thanks to Linda & Anni for the past two weeks anyways<3.

Photo Per Hour -day

2010-09-08T11:56:00.034+03:00

On karvaturrit.net forums we've had days when people (who like to participate) are supposed to take a picture per hour during the time they're awake. I decided to participate this time (I believe it's 5-6 years since I participated such day last time), here are my photos from today showing you what have I done:

This picture was taken around at 12:40am when Anni kindly reminded me (I don't have that good of a memory) that it's time to take the first picture for today. I've used to play Jigsaw Too Photo Edition -named MSN puzzle game on MSN with some of my friends sometimes so that's what I was doing this night aswell, talking randomly to some friends through MSN. Drinking water from a bottle (showing in the picture aswell).

1:47am still with the puzzles.. Gotta mention that the person who I was doing them with (Elias) has gotten a lot better at making them by now. From 200 pieces he actually gets around 50-60 successfully already, when I take the rest 140-150. :D Thumbs up for him.

2:48am going outside with the dogs. First I thought of taking Veila outside only because I saw her waking up and going to drink water -> Meaning she's gonna pee soon anyways. I gave her my keys so she'd stay in the picture and during the little moment I was taking some picture of her, Nadja decided to mention on her own way that she wants to come with us. I ended up taking all the three dogs with me for a short walk outside. Have to admit that I love being outside at night time, then there usually is no one and you can walk your dogs in peace.

3:34am trying to socialize with our hamster Vyylia since she had been awake for the last 2-3 hours.. I must admit that I don't understand much about hamsters so luckily her co-owner Anni does. At least I got her out of the cage and I was petting her for a while without her escaping from me (she tends to do that for some reason and she tried it this time aswell). Titja gets always restless when I'm doing something with my rodents so she was watching my every movement with the hamster once again. Luckily so far she hasn't tried to hunt the rodents at least when I'm close to her. Anni mentioned once that Titja tried tasting Vyylia when she let the dog close our enough to our hamster.

4:53am and probably lasting some time after 5am aswell. I really don't know why but I have a need to chat with people through my mobile phone before I can fall asleep. It's like some people must read a book etc. Being all honest I should try and stop doing this, I end up falling asleep on people who I'm talking with anyways - randomly. Oh well..

And yes heh heh. "Ooops", it was already over 5am when I fell asleep..
That's something else I should concentrate on, going to sleep earlier. But I guess it's okay for now, I don't have to go anywhere early at the morning anyways. And even if I had to, I can easily manage to wake up for that stuff. :)
Well, good night!

Good morning, sunshine! Nadja staring at me arond at 11:56am if it's the time to get up already. Yeah, my dogs tend to sleep on the bed with me.. Such batteries - they love being close to me so I can tell that I don't feel cold at nights.

12:36am Veila came to tell us to finally get up from the bed. She doesn't sleep on the bed with me, Nadja and Titja (just yet).. Normally she goes under the bed and sleeps there, then wakes up and jumps against the bed to poke me with her front paws while yawning extremely loudly. In the picture Nadja already leaving the bedroom, Titja probably left already but puppy still there to tell me her lovely Good Morning.
Getting up and going to walk the dogs right after.

1:54pm I'm addicted to writing letters nowadays.. So that's what I was doing today aswell.. Mostly I write my letters in English (surprisingly), this time writing a letter to my friend who lives in Poland.

2:49pm.. Shortly: Taking a shower. Guess I don't have to explain this better.

3:42pm. Outside with the dogs. My mom asked me to take some photos of her with Veila & my other dogs aswell so we went to take them outside. I don't live with my mom anymore but she lives really close to me, I can basically walk to her apartment in a less than 5 minutes. Once we were done our stick-maniac Titja found a random stick from somewhere and all three dogs were having some random fun with it. I let Titja & Veila to run free for a moment and just walked Nadja around, I don't trust her at all to let her free during daytime in such a place where she can cause a lot of chaos. She always notices every single stuff 0,5 seconds before me and that's where the drama begins. Those are another stories then..

4:34pm Anni came over and wanted to watch a VHS-movie. She picked Pokémon 2 -movie so I fought some time with my VHS system to get it to work. In the picture she's trying to get a nice photo of the movie (for this same photo shooting day, more in her own blog) with Veila laying on her stomach. :D Apparently my mom called me and asked if we're going with her or not - she's used to drive us to school since we're going to the same evening school with her nowadays. We were supposed to be at her place half past four already so we got into a hurry.

5:15pm I was alone at school. I'm used to go there earlier than I should so I don't have to use my money for bus later. My mom's and Anni's first classes start at 5pm. I usually go into the "waiting room", get some hot chocolate from the coffee machine and start doing my Spanish homework or writing letters again. This time I continued the letter I started writing earlier today and I even succeeded to finish it. I found it hard to write a letter for this friend since I'm not always sure what he's interested about and what not. Also, music <3

Picture taken at 6:52pm before my the one and only lesson began. Anni's German lesson ended around at 6:40pm, I had been walking around the school before that taking random pics of the apartment for fun since I finished the letter so early. We took some pics of each other outside and tried to go see if we could reach my mom aswell but her second lesson had begun already.

Right after that it was our turn to get into the classroom - which actually is the school's auditorium! I like to have our lessons in there, a lot place and people don't have to be so close to each other. Almost forgot to mention, we are learning Spanish. I've never been that good with foreign languages specially what comes to learning new ones, but I'm trying to give this a good try. We just started these lessons at the evening school like 3 weeks ago so we don't know much yet. Eventually we'll learn.

7:24pm at Spanish class. "Hoy es martes" was what we were going through today.. Singing the Happy Birthday -song in Spanish aswell.

8:50pm in the market right before it closes (which happens at 9 o'clock). I guess we both - me and Anni - got kinda sleepy during the Spanish class so I promised myself to do my homework really well at home so I can keep it up with the studying. I changed a few words about Spanish as a language (differences between Spain's Spanish and Mexican Spanish) with our teacher before we had to hurry into the market so we could buy some groceries.

Anni wanted to take a pic of me next to random Taco-stuffs etc because they got something to do with our Spanish thing, I believe. I look so funny in the market, it's like a place where I don't belong at all.. Knowing I'm not a kitchen-person either, I always end up fucking something up.

9:30pm finally home. We had to use a local bus this time because my mom told us that she was going to visit some friend after her school (which ends earlier than ours) so she wouldn't be there to drive us back. At my place were 5 happy tails waving and welcoming us back. I was glad to notice that there weren't any pee on the floor. Great Veila! <3 We took all of the dogs outside once we arrived at home but didn't let them to play this evening like normally we have done.

10:30pm happened something you shouldn't be watching.. I was making some pasta food for myself to eat because I haven't eaten anything in a whole day (more bad habits, yay). Almost burned it, hahah. Guess I just mentioned that making food isn't anything that I should be doing.. I just mess things up.
Anni stayed at my place so she could finish watching that Pokémon 2 -movie we started earlier. She took the photo of me aswell.
Of course I always have 3 curious faces watching what am I doing. Mostly I don't let Titja or any of my dogs that close to me when I'm making food but now I didn't care so much about it. I'm just afraid of myself causing some chaos in my little kitchen while I'm there and them getting hurt somehow. That hasn't happened at least yet though. Oh and.. Please do not ask what are the rodents' travelling boxes doing in my kitchen. I really don't know!

11:28pm Anni left. Before that she threw her bag on my puppy who didn't care about such and kept staring at us with "It's good here! What are you looking at?" -expression in her face. Once Anni was gone with her dogs I got to give my dogs their quite late evening food before the day changed..

So yeah, I guess that's all about it for today. Thursday is another story then. :)

English yay

2010-09-01T02:10:00.002+03:00

I'm glad to announce that from now on I'll be writing these blog entries in English.

My English might fail sometimes but let's hope that doesn't bother people too much. Nowadays I've got used to express myself better this way.

Epäonnistumisia

2010-07-28T23:47:00.004+03:00

Jeps, meillä on ollut nyt Milkan ja Villen omistaja Anni täällä kylässä koirineen. Ville on ollut vähän levoton kun Milkalla on juoksut loppuvaiheissa eikä tämä kuumuuskaan varmasti tilaa helpota. Tänäänhän meni koko Suomen lämpöennätyksetkin rikki, jes.

Tän päivän oikeasti ainoa onnistuminen oli meidän video-hetki. Turrila-foorumilla on topic, jossa ihmiset haastavat toisiaan opettamaan koirilleen temppuja ja paras tempuntekijä (videoituna) voittaa sekä keksii seuraavan tempun. Tämän kaksiviikkoisen temppu oli esineen kosketus, meillä käytettiin ihan patalappua. Tässä osuutemme kyseisestä tempusta: http://www.youtube.com/watch?v=U4MZdEFDyV0

Tempun teki ainoastaan Titja & Milka, Ville osaa sen jotenkuten eikä Nasu koskaan älynnyt sitä, kun kokeilin opettaa. Se seuraa vaan namia eikä yhtään sitä, että sen tassut saattavat vaikka osua jonkun alustan päälle. Veila taas saa odottaa ennen kuin sille aletaan opettaa tällaisia "ylimääräisiä hömpötyksiä".

Ei siinä sit kummempia. Mua pyydettiin tänään avuksi koirien astutustilanteeseen, kun tutuista koirista kyse. Toki lähdin auttamaan, mutta eihän siitä loppujen lopuksi mitään tullut - yritystä oli, kyllä. Vähän kookas uros nartulle ja kokematonkin vielä, oikea paikka ei meinannut löytyä millään ja jos löytyikin hetkeksi niin kiinni ei jäänyt. Oikeilla päivillä kuitenkin liikuttiin kun narttu käänteli häntäänsä ja tarjosi, vaikka loppuvaiheilla alkoi menettää malttiaan kokemattoman uroksen kanssa.
Veila oli tämän ajan muiden tyttöjen kanssa meillä sisällä ja Ville oli mun äidin luona. Sillä on ollut nyt muutamia yksinoloja, että tottuu niihin ja todella hienosti on yleisesti mennyt. :) Siitä siis propsit.

Myöhemmin ton jälkeen Riikka tuli sit katsomaan Villeä, kun ei ole nähnyt sitä pieneen hetkeen. Vaikutti ainakin kovin tyytyväiseltä jätkän tänhetkiseen tilaan ja mietittiin alustavasti sen rokotusaikaakin. Tuntui myöskin kovin ihastuneelta Veilaan, katseli vain miten voi olla noin rohkea ja omatoiminen pentu kun se pisti iltamyöhään menemään vain.
Muutkin koirat oli vapaana, mutta niinhän se ois pitänyt tietää, ettei toi yks helkkarin ääliö pysy kyllä hetkeäkään lähellä. Susu siis lähti litomaan ja sai kävellä taas puoli kylää läpi kunnes sen sai kiinni. Eihän siinä vastaan tullut kuin muutama koiranulkoiluttaja ja se meinasi jäädä kerran auton alle..
Vois sitä joskus olla näin myöhään illalla olematta niin paljoa liikennettä.

Mukana meiningeissä

2010-07-28T00:27:00.007+03:00

Pitkästä aikaa blogiin kirjoittelen, ehkä tästä saisi vaikka uudelleenkin tavan. :)
Noh, ensimmäiseksi esittelen teille uuden perheenjäsenemme.

Timonan Yettie Yezebel, "Veila"
synt: 19.05.2010
isä: Lifedream Missionary Man
emä: Timonan Qiana Qinnie

Veila tuli meille vähän mutkien kautta.. Titjallehan kaavailin tälle vuodelle pentuetta, mutta sellaista en aio sille ollenkaan teettää. Suunnitelin jo pari vuotta takaperin ottavani Titjan pentueesta mahdollisen trikkinartun nimeltä Veila (islantia, tarkoittaa vikaa/epäkohtaa -> juontuu titjan korvaongelmasta). Eli Titjan pentua ei koskaan meille tule..
Pitkäaikainen ykkössuosikkini nahkamaailmassa näin muuten on ollut Bombi (Timonan Qiana Qinnie) ja vitsailinkin aiemmin Tuulalle (Bombin kasv/om) että minullehan alkaa melkoinen boikotti hänen kennelinsä kotisivuille, kun Bombille kaavailtiin tälle kesälle pentuetta. Onnistuinkin unohtamaan ja jättämään pennut suuremmitta huomioitta etenkin, kun niille ei ensimmäisen parin viikon aikana tullut mitään kuvia kennelin sivuille - syystä että Bombin synnytyksessä kaikki ei mennyt kohdalleen ja kahdeksasta pennusta neljä siirrettiin sijaisemon luokse pariksi ensimmäiseksi viikoksi.

Viisiviikkoiskuvat nähtyäni laitoin vain ensin juhannustoivotuksia kenneliin.. Päivän myöhemmin Lindan kannustuksen saattelemana tiedustelin onko siellä yhtään vapaata pentua.
Olihan siellä, sillä niitä sijoitusemolla olleita pentuja ei ollut juuri uskallettu varailla minnekään.. ja niin sain kuulla kahdesta soopelinartusta, joista toinen rakastutti minut ihan täysin vain parilla lauseella. "Koko pentueen suurin ego, siinä on sitä jotain" riitti.

Ja olihan sillä vielä suloinen valkea piirtokin! Mulla on hulluus noihin koirien päämerkkeihin hillitysti.
Silmäys livenä 7½vko ikäisiin pentuihin ja olin enemmän kuin myyty tälle pienelle kaverille. Minuutin jälkeen pentulauman keskellä istuttuani ei ollut epäselvää, etteikö se olisi ollut juuri tämä piirtopää, jonka halusin itselleni. Ja niin.. sehän se sieltä mukaan lähti. ;)
Nimensä sai suunnitellun Titjan jälkeläisen mukaan, jota ei nyt sitten koskaan tullutkaan. Kasvattajalla lapsen työnimi taisi olla 22-Pee, Pistepirkko sen nenäpigmentin takia.

Nyt ollaan sitten pari päivää oltu jo pennun kanssa. Terassin se on ottanut "vessakseen" jos en älyä sitä viedä riittävästi ulos, syönyt hyvällä ruokahalulla jne. Titja on ihanan äidillinen ja kärsivällinen, malttaa pennun kanssa siihen viimeiseen tippaan asti ja silloinkin hoitaa asian hellävaraisesti loppuun asti. Nadja on vähän turhan raju, mutta näyttäisi nyt jo siltä, että siitä on ainakin alkuun tuossa ihan Veilan bestis - leikkivät yhdessä hillitysti, lähinnä V roikkuu isompansa kaulavilloissa kiinni tai puree etujalkoihin.
Todella rohkea, ei ole vierastanut yhtäkään ihmistä, änkeää mukaan suihkuun ja on kerran käynyt oma-alotteisesti uimassakin koirarannalla, matkustaa autossa todella ihanasti, leikkii ja luonnetta löytyy toivomuksien mukaisesti. Koirarannalla tuppaa toisinaan olemaan jos jonkinlaista porukkaa, mutta siellähän se tämäkin ipana viilettää kaikkien keskellä. Uskomaton pakkaus verrattuna noihin kahteen edelliseen, vaikka Titja onkin nyt tasainen ja melkolailla peloton, oli se silti huomattavasti epävarmempi pentuna. Pataan tuo pieni antoi kyllä jo ainakin viikkoa vanhemmalle nahkalapselle, jään innolla odottamaan millainen sisupussi siitä vielä kasvaa. Ja pistääkö lauman johtajuudessa jopa Titjan koetukselle kun aika on..

Vaikka mä tämän pennun hankkimisen mietinnän jätin niin viime tippaan, en voi kyllä katua päivääkään. Kiitos Tuula ja kiitos Bombi. <3
Kiitos myös pentueen komealle isälle Hugolle :)

Tältä erää kiitos ja kuittaus, lisää tekstiä todennäköisesti jo huomenissa.

15 minuutin parrasvalot

2009-12-15T17:28:00.000+02:00

Tällaisina päivinä sitä vaan kiroilee itsekseen, miten idiootin pennun sitä onkaan saanut. Vielä eilen se enkeli jota mä katselin kuvatessani 9kk kuvia muuttuikin tänään taas tavanomaiseksi tapahirviöksi, jolta puuttuu enemmänkin kuin muutama järjen hiven sen pienistä rusina-aivoista.
No olen ehkä vähän turhan raju kuvatessani lasta, mutta kun tilannetajua sillä ei ole niin pätkän vertaa eikä ole koskaan ollutkaan.

Eli Nasu päätti tänään hommata ensimmäiset 15 minuutin parrasvalonsa, suomen kielellä sanottuna 15 minuuttia jokaisen lähellä olevan ihmisen huomion tiiviinä keskipisteenä.

Olipa kerran kauppareissu.

Meillä ei ikinä ole ollut ongelmia koirien jättämisessä ulos odottamaan viiden minuutin kauppareissun ajaksi, eikä varmasti tule ongelmia jatkossa vaikka joutuisin millaiset solmut tekemään Nadjan ympärille.
Kiersin kaupassa sen verran, että sain otettua mukaani pikapastaa, jääteepurkin ja mietittyä hetken ottaisinko mitään muuta, kaapaten lopulta suolatikkuja mukaan "kaiken varalta" vaikkei mieli sillä hetkellä oikeasti tehnytkään. Vaan hyvä että otin.. Noh, jonottamatta kassalle.

"Kaupparakennuksen ulkopuolella kahdesta kytketystä koirasta toinen päässyt irti ja viivästyttää liikennettä. Omistajaa pyydetään saapumaan välittömästi kytkemään koira."

Nätti kuulutus joo.. Niin munkin mielestä, kun mä niin satavarmasti tiesin kuka koira se oli. Titja ei IKINÄ löytäisi tietä valjaista ulos eikä sille tulisi mieleenkään yrittää, joten sen oli oltava meidän oma pikku Ällö. Ja juu, sepä se. Maksettuani (eikä myyjä tietenkään voinut kiirehtiä vaikka huomautin, että koirat olivat minun) kävelin sitten ulos ja näin mistä syystä sitä oltiinkaan kuulutettu.
Eihän pentu kauas ollut lähtenyt, ei. Päinvastoin. Kauppakeskuksen ovien ulkopuolella se oli, ihmisia kerääntynyt suureen kaareen sen ympärille, autot molemmista suunnista pysähdyksissä ja pentu keskellä kaikkea leikkiinpyytämisasennossa, haukkumassa naamallaan mahdollisimman iloinen ja sekopäinen ilme. Niin monta kertaa kuin mä olenkin metsästänyt tota pentua, niin helposti mä osasin sanoa että terve vaan sille joka haluaa saada sen kiinni ihan heti. Nääs kun se meinaa, että nyt kun leikitään, niin ihmisiä ei sitten päästetä kolmea metriä lähemmäs yritit mitä tahansa normaaliin uteliaaseen koiraan toimivaa temppua tahansa; vaan kun eipä toi mun silmissä normaali utelias koira ole.

Mä aikani yritin, pari ehkä säälivää ihmistä yritti auttaa. Kokeilin rapistella kauppapussia, ei mitään vaikutusta. Viimeisimpänä ja epätoivoisimpana keinona avasin ostamani suolatikut, joihin se sitten ahneuksissaan sortui kun selvästi näki, että jotain ruokaa on oikeasti tarjolla.
Ennen kuin sain pennun kiinni, joku mies kohtuullisen kohteliaasti huomautti ohi kulkiessaan "ota rakkisi kiinni", olisi tehnyt mieli pyytää niinkin asiantuntevan oloiselta mieheltä apua leikkisän pennun kiinnisaamisessa. :) Harmi vain, että hänellä tuntui olevan kovin kiire, ettei varmasti olisi pyyntöäni kuullut. Joku hieman ystävällisempi koiraihminen, vanha rouva kovasti vielä jälkeenpäin pennun jo ollessa takaisin valjaissa tarvitsenko vielä jotain apua moneenkin otteeseen, mutta totesin että eiköhän tässä jo olla. Nasu saikin sitten yksinään vetää pulkassa emännän ostokset kotiin oltuaan riittävän idiootti ja saatuaan viettää omat hupihetkensä, Titjalle sallittiin koko kotimatka kytkemättömänä kulkemista.

Nasun show'n ajan Titja oli nostellut tassujaan kylmissään, että eikö toinen voisi jo asettua juoksemasta, että päästäisiin lähtemään. Luimisteli myös siihen malliin, ettei tuntunut pitävän tilanteesta.

Joo, uudestaan kauppaan heti kun mulle tulee tarvetta sinne ja sillonhan mä otan mukaan pelkän Nadjan ja teen sille sellaiset valjas-panta-kytkelmät että siitä jos keksii itsensä irti, voin onnitella sitä.

Team Hammasnahkat

2009-08-21T00:21:00.000+03:00

Wee, meillä on hoidossa parin viikon ajan sellainen "söpösöpö tuitui aww ihana" karvainen pitkäkarvainen collienarttu Milla (Arttulan Riemumieli), elämässään meneillään ensimmäiset juoksunsa, joten mun kirjoissa on aivan lapsi vielä.

Titja ja Milla onkin tavanneet aikaisemmin, mutta Nasu päätti heti aluksi, että tää tällainen kaveri on tosi pelottava. 5 minuuttia ja oltiin jo kavereita. Koko ensimmäisen illan Milla tuntui kovin rauhattomalta, kävi hyppimässä mua vasten ja syliinkin asti, ei oikein tiennyt miten päin sen kuuluisi täällä olla. Asettautuminen levolle näytti haasteelliselta, joskin painui hyvin nukkumaan kun itsekin kävin. Eri asia tosin, millaisin seurauksin..
Nadja on tosiaan tottunut nukkumaan samalal sängyllä mun kanssa, joten se oli siellä nytkin ns. valmiina, kun menin itse nukkumaan. Kävin sen selkäpuolelle makuulteni, kun Milla hyppäsi perässäni sängylle ja tuli naamaani kohti sen näköisenä, että suukkoja pitäisi antaa. Nasu katseli valppaana ja kun viimein sain Millalta pari ensimmäistä suukkoa, pentu yhtäkkiä komensi murinalla toisen kauemmas. Hetken ihmeteltyään Milla kokeili uudestaan ja sai vähän isomman murinan aikaiseksi, jota toinen sitten väisti hyppäämällä pois sängyltä. Viiden minuutin sisään pehkolapsi tuli kolmatta kertaa yrittämään saaden sellaisen vastaanoton, joka piti minunkin ihan pysäyttää nappaamalla pennusta kiinni, niin kovin tuntui kilahtaneen toisen tungettelemisesta.
Jännintähän tässä on se, ettei Nasu ole kovin lojaali ihmisiä kohtaan eikä liiemmin välitä ihmisistä (vielä vähemmän muista koirista) sekä ulkona se on hyvin pitkälti perässäraahattavaa ja rohkaistavaa tyyppiä. En aivan heti olisi uskonut, että se alkaa mua yhtäkkiä puolustamaan; kertoo kuitenkin toki jotain siitä, millainen suhde meidän välillemme on kehittynyt.

Noh, Milla joutui tyytymään nukkumapaikkaan joko vieressäni (Titja valloittanut jalkopäädyn), lattialla taikka säkkituolissa. En tiedä tarkalleen missä nukkui, mutta on ainakin nukkunut.

Ruoan kanssa ei ollut ollut illalla minkäänlaista ongelmaa, mutta aamuruoan yhteydessä Nadja kävi Millan päälle jo keittiössä ilman näkyvää syytä tänä aamuna. Vielähän sillä on lähinnä vauvahampaat ja Millakin tuntuu onneksi näyttävän hampaansa vain puolustuskannalla, etteivät nuo isompaa saakaan tuosta aikaiseksi, vaikka muutenkin lopettavat heti pyynnöstä. Nasu-ahmatti sai ruokansa syötyä ensimmäisenä, josta suoraan kyselemättä talsi Millan kupille ja hääti tämän murinan kanssa sieltä pois. Mä otin pennun sitten jalkoihini ja istuin tuolilla katsomassa kuinka Titi ja Milla vielä syövät, josta Milla sitten valmiiksi tultuaan kääntyi ympäri ja olisi tullut lähemmäs. Nasu oli heti valmiina hyökkäykseen.

Pennun käytös meni mulle jo aivan utopian puolelle, aikaisemmin se ei ole moista tehnyt.

Ruokailun jälkeen lähdettiin ulos, jossa kaikki oli taas ihanaa ja rauhallista sekä harmonista. Koirat leikkivätkin keskenään ongelmitta. Meillä on lenkeillä muodostunut näiden kolmen koiran kanssa jo selvä kulkujärjestys hihnassa. Miimii-Millan on oltava vasemmalla, Titjan keskellä ja Naskalin oikealla. Äitin päästyä myöhemmin sisälle saaitin häätö ulos jo ihan siitä syystä, että äiti innostui siivoamaan eikä Milla tuntunut ilahtuvan imurin ilmestymisestä keskelle lattiaa. Otin kyllä kameran mukaan, muttei siellä paljoa kuvia kyllä vielä saanut.. Toivoo sitten enemmän viikonlopulta.

Oli meillä illalla agilitykin Titjan kanssa. Lapset jäi keskenään kotiin siksi aikaa, kun äiti noin parissakymmenessä minuutissa heitti mut treeneihin ja toisen kerran kun haki mut takaisin sieltä. Vähän lienivät haukkuneen keskenään, mutta ei sen pahemmin, mikä on ihan hyvä suoritus Nadjaltakin. Meidän agitreenit meni oikein putkeen, Titja teki loistavia ratoja ja oikeastaan ainoa virhe, mikä tehtiin, tuli liiallisesta vauhdista aiheutunut keinun ylösmenon missaaminen hankalassa kulmassa. Sitä sattuu, mutta kokonaisuudessaan olen erittäin tyytyväinen suojattini agilitysuorittamiseen tältä päivältä.
Vaan mitä mä siellä agilitypaikalla näinkään! Nina, Roin (Timonan Roy Roosevelt) omistaja, oli tuonut paikalle kolmikuisen nahkavauvan Epun. Eppu on kotoisin Jäälinnan-kennelistä, oikealta nimeltään Jäälinnan Metsän Poika, joka kuulemma vasta viime tiistaina muutti Nina luokse asumaan aika yllätysperheenlisäyksenä. Aivan hurmaava ja rohkea trikkijätkä! Niin on suomalaisessa pennussa eri näköä kuin näissä belgialaisissa, joihin olen nyt silmältäni viimeisimmäksi tottunut.

Noh.. Kotiin, kotiin.. Päästiin sisälle asti, Titja oli vielä hihnassa ja katsottuani vain hetken muualle se kävi Millan päälle. Otin koiran lähemmäs ja laskin avaimia pöydälle niin jo olisi käynyt uudestaankin. Johan Titja toki eilen jo teki selväksi pienin varoitteluin, kuka täällä sisällä on pomo, mutta nyt en käsittänyt mistä ko. pienet hyökkäykset saivat alkunsa.
Otin lapset hihnan päähän ja lähdin viemään niitä ulos, kun rappukäytävässä vastaan tuli muuttajia kantamassa sohvaa. Nasu otti pakit, Millakin siinä perässä, joka sai Titjan syöksymään ulos kun kehotin molempia "mennään" (otti siis omaksi käskykseen). Ja kerta se muuttopakettiauto oli siinä heti oven vieressä, alkoi sitä muuttavaa miestä hälyttämään eikä tullut takaisin. Doh, lapset äidille pideltäväksi ja kävin raahaamassa rakkaani niskavilloista takaisin sisälle, että pääsin käyttämään pienemmät ulkona.
Iltaruokailusta mulla ei ole mitään sanottavaa. Meidän kulkureitti keittiöön on eristetty, koska Milla huomasi hauskaksi kiipeillä pöydälle asti (jota Nadjakin aiemmin harrasti). Meillä on usein ollut hedelmäkulho vieläpä pöydällä, niin tyttö löysi kyseisestä kulhosta mieleisen omenankin, jonka toi huoneeseeni syötäväksi asti. Pistin omat tehonahkani syömään keittiöön ja ruokin Millan huoneessani aivan varmuuden vuoksi, kun etenkin Titja tuntui olevan jo valmiiksi kiihtynyt.
Ruokailun jälkeen koirat pääsivät taas samaan tilaan ilman ongelmia. Nasu on tosin pyrkiväinen suojaamaan jopa äitiänikin Millalta, kun äitini istui sängylleni ja sai Nasun toiselle puolelleen ja Millan toiselleen. Näin mä niitä hampaitakin, vaikkeivät ne iskeneetkään, kun tajusin varoittaa äitiä että pitävät lapset kaukana toisistaan.

Saattaa nyt päällisin puolin kuulostaa siltä, että meillä on ollut enemmän kuin hankalaa, tai että ainoa mitä Milla täällä tekee on saa hammasta.. Ei nyt suinkaan, meillä on ollut kivaa, etenkin ulkoiluretkillä, eivätkä aiheutetut rähinät ole kuitenkaan suhteessa kovinkaan ärhäköitä. Tämän päivän aikana Milla on huomattavasti rentoutuneempi, joka todennäköisesti tulevien päivien aikana auttaa omiakin ärripurrejani ottamaan rennommin. Juoksutilanne tosin saattaa vaikuttaa itse kunkin levottomuuteen, johon olin kyllä jo etukäteen varautunut. Tällä hetkellä koira kuin koira on nukkumassa - Milla lattialla konetuolini vieressä ja mun hampailevat tolloni tuolla sängyllä tyynyjään valloittamassa. Mikään hätä siis ei kellään ole, että kyllä se tästä tasaantuu.

Matkailu kutsuu

2009-07-17T15:44:00.000+03:00

Huomenet kello seitsemän pintaan. Heräsin Valon kaivamiseen, kun herra päätti pedata pystyssä olleen näyttelyhäkin pohjapeitettä uuteen uskoon.

Näyttelyhäkistä puhuttaessa, pennut käyttävät sitä päivittäin. Läppä on auki mutta alhaalla ja silti vain ottavat kesken leikinkin kierroksia ja syöksyvät sinne molemmat. Valo pitää paikasta myös hengailumestana ja tykkää raahata sinne leluja mukanaan. Saa sitten sitä tyhjennellä.
Nyt kun mainitsin tästä ja pennuilla sattuu olemaan hulabaloo-hetki, kuului juuri *thumps* kun molemmat on taas tuolla näyttelyhäkin sisällä. Ja samalla rumballa ulos sekä uudestaan sisään. Joskus pelkää tuon näyttelyhäkin ehjänä pysymisen puolesta, mutta ainakin pennut saavat hyvän ja kivan kokemuksen siellä sisällä olemisesta.

Täytyy nyt vähän valittaa, kun Valo on ymmärtänyt oikein kauniisti ulos tarpeiden tekemisen merkityksen, mutta siskolikan mielestä on vain niin pirun kiva kusta sisälle ja jättää saamatta ne namit ja kehut ulkona siitä hyvästä. Joskus musta oikein tuntuu siltä, että se pidättelee aina siihen hetkeen asti kunnes me päästään sisälle ja tekee täällä sitten kun katseen on kääntänyt. Valo tekee joka kerta näppärästi ulos aina ensimmäisen parin minuutin sisään sinne mentyä.

Meillä tässä päivälenkin aikana jo tuli ensimmäin pakkitilanne pihalla. Mulla oli vain pennut mukana kun ajattelin niiden nokosten jälkeen käytättää ne ulkona, niin eikö jo ovelta lähdettäessä jostain matkan päästä haukahtanut joku koira pari kertaa ja se sai nuo olennot toteamaan että kyseisestä paikasta on vaarallista jatkaa eteenpäin. Vieras koira onneksi lopetti haukunnan, joten reippaalla kehottamisella sain lapset siitä ohitse. Nadja katseli vähän aikaa jälkeenpäin ympärilleen terävämmin kun taas Valo tuntui unohtavan koko tilanteen ja paineli heti tarpeilleen. Takaisin marssittiin samaa reittiä ilman minkäänlaisia ongelmia.

Heh, just kun sain tuon kirjoitettua isoveli tuli omilla avaimillaan ovesta sisään. Muuttamassa nyttemmin Hämeenlinnaan, mutta tarkoitus on hänen ja kaikkien kolmen koiran kanssa lähteä Joutsaan tässä kohta, siksi mä olenkin jo nyt tätä blogimerkintää kirjoittamassa.
Pennut eivät ymmärrä.. Valo pitää säälittävää haukkutuhinaa ja molemmat koirat jumittaa mun huoneessa merkittävän näköisinä. Nadjaa kiinnostaisi mennä tutustumaan, mutta kun ei uskalla, hyppäsi sängyllekin vartioon. Valokin kuuntelee kiinnostuneena. Titjapa tuolta nyt tulikin jo ja alkoi haastamaan leikkiä molempien pentujen kanssa, tasoittaa vähän jännitystilannetta. :) Fiksu eläin.

Nyt on tilanne hallinnassa, kun kävin pennuille näyttämässä omaa velikultaani. Ei tarvitse enää hälyttää ja voi käydä sängylle vaikka nukkumaan viereenkin, jos veli siellä istuu.

Nadja muuten keksi tänään, että hän alkaa pelaamaan korttia. Ei ole hajuakaan, mistä se vetäisi pelikortteja, mutta ruutuvitosta se kanteli iloisena ympäri huonetta.

Nasu tuli tosiaan tänä aamuna taas melkeinpä kahdesti pöydälle aamuruokia laittaessa, sen tuossa alkuun unohdin vielä mainita. Joka tapauksessa taidetaan tästä lähteä tekemään matkaa, joten seuraavia kuulumisia sitten kun koneen ääreen osutaan.

"Varjele ja suojele.."

2009-07-17T01:55:00.000+03:00

Hyvät huomenet sainkin jo kello kuusi. Että huomenta vaan.

Aamupäivässä ei ole mitään mainittavaa. Lapset otti taas aamuhepulit ulkonakäynnin jälkeen, joka olikin jo tuttua eilisaamusta. Ja mitä tuli mainittua eilisessä blogimerkinnässä, niin eipä tuo Nasu taidakaan olla ainoa, joka on kiintynyt säkkituoliin ;)

Näitä nukkumakuvia koirista on kyllä hauska ottaa ja etenkin seurata niiden asettautumista nukkumaan. Eilisen merkinnän lopussa kerroin myös Nadjan onnistumisesta valloittaa tyyny, onhan se filmattukin.

No mutta, sitten taas illan tapahtumiin. Iltaruoan jälkeen menin taas koirien kanssa ulos ja ajattelin, jes.. Eka ilta ilman minkäänlaisia lapsihäiriöitä. Olihan meillä niitä sitten.
Ensimmäinen kauhistus pennuille tuli jo kotiovelta lähdettäessä, kun toisessa lähirapussa olikin villakoira kolmen ihmisen kanssa ulkona viettämässä tupakointihetkeä. Se nyt oli järkytys jo sinänsä, mutta sai molemmat pennut tosissaan pakittamaan kun villakoirasta lähtikin ääntä. Nadja pakeni pannasta suoraan ovelle. Tässä tilanteessa kirosin taas kahden pakenevan pennun logiikkaa ja menin ottamaan molemmat pennut kainaloihini sekä komensin Titjan vapaana (hihnaa raahaten tosin) kulkemaan villakoiran ohitse.

Mitäpä siinä sitten, mentiin jälleen "keskinurmelle" ja kaikki oli siinä ihan hyvin.. kunnes se eräs mustalaisperhe (3 aikuista, 2 pientä tyttölasta ja yksi todennäköisesti ala-asteikäinen poika) saapui uimarannalta päin. Ajattelin, että menevätpä nuo sitten ohi tuosta, kunnes poika vihjaisi jotain koirien suuntaan. "Tuolla on toi Titja!" vai mitä se lieni huutavansa. Olin jo kiroamassa mielessäni kun en ollut tajunnut jätkän olevan se sama, joka me tavattiin pentujenkin kanssa kaksi päivää sitten illalla sekä jonka olen tavannut Titjan kanssa kymmeniä kertoja aikaisemmin.
Poika - Daniel vissiin nimeltään - lähti tulemaan sitten kohti kutsuen Titjaa nimeltä, joten tottakai soopelicollie lähti tervehtimään. Mustalaisvanhemmalta loppui puhuttu puhelukin yllättäen kesken ja porukasta alkoi kuulua tekstiä "Hyvä Jumala, varjele ja suojele.." toistettuna useampaankin kertaan. Vai sanoivatko Jeesus, ei kykene muistamaan. Näytti porukka kuitenkin himppusen pelokkaalta että tuo mun paimenkoira kävisi kiinni, mutta kun huomasivat siinä hetken katseltuaan Danielin kepinheittoa Titjalle ymmärsivät ettei se tee mitään. Pennut mulla oli kainalossa, Nasu puoliksi sylissäkin, katsomassa noita ihmetyksiä. Vähän vanhempi tyttölapsistakin tuli siihen lähelle ja sitä nauratti niin pirusti katsella Titjan kepinhakua. Uskalsipa sekin Danielin näyttämänä ottamaan Titjalta kepin ja heittämään sen (oli kyllä aika onnettoman lyhyt heitto, ettei Titjakaan meinannut tajuta minne keppi meni).
Olin yllättynyt, kun kaksi vanhemmista uskalsi tulla lähemmäs ja toinen alkoi jopa puhuttelemaan kohteliaasti kysellen koirien rotua jne. Sanoi tunnistaneensa collieksi mun sylissäni olevan koiran perusteella, eli Nadjan. Mietin mielessäni, miksi juuri Nasu, kun koiria oli vieressä kaksi muutakin. :D

Tää tyttölapsi olis halunnut silittää Valoakin vähäsen. Mä en mene aivan täysin varmaksi siitä mitä mä näin, mutta Valohan on ollut perin pakittavainen vieraiden suhteen, nyt oli kuitenkin vieressä niin ettei lähtenyt liikkeelle. Pääkin sillä oli täysin poispäin käännettynä musta, mutta näytti siltä että se olisi yrittänyt näykätä tätä tyttöä joka hieman huolimattomasti yritti tulla silittämään. Oletan olevani ainoa meistä kaikista, joka edes huomasi tuon pienen eleen, sillä tytöllekin tuli kiire heittämään Titjalle taas keppiä.
Danielkin kävi silittämässä pentuja, joskin otin varman päälle ja syötin niille koko ajan namia sen ajan - etenkin Valolle, sillä en ollut varma siitä mitä olin aiemmin nähnyt. Onneksi eivät sen kauempaa siinä olleet, sillä vanhemmat kävivät levottomiksi odottamisesta. Daniel oli vaikea saada jättämään leikkiminen Titjan kanssa, joten mun oli vain kutsuttava koira paikallaoloon enkä päästänyt sitä siitä enää lähtemään, joten Danielilla ei ollut enää ketään kenen kanssa leikkiä ja sekin lähti sitten.

Että tällaista tänään. Jottain pitäs tehdä noille. :(

Mutta otetaan nyt vähän positiivisempaa tähän loppuun. Seisottamistahan mä olen harjoitellut noiden kanssa päivisin ja veli tuntuu olevan vielä malttamaton odottamaan. Nasu alkaa sen sijaan olla jo mestari kyseisessä hommassa. Tänään ensimmäistä kertaa ulkona kokeilin juoksuttamista Titjan hihnan avulla ja nätisti molemmat ravaavat - pitää vain saada varmuutta ja vauhtia siihen hommaan.

Ollaan lisäksi tänään aloitettu treenaamaan istumista ihan muutamien toistojen kera ja molemmat pennut ovat tajunneet jutun juonen nopeasti. Nasun kanssa kokeilin ohjata namilla koiran viereenkin (etukautta) ja siihen se istahti nätisti oikealle paikalle. Hieno kakara. :)

Iltaulkoilun jälkeen lapsoset ottivat jälleen lisää hepulia sisällä ja ottivatpa kerrankin niin vauhdikkaita kurveja, että munkin piti hieman puuttua siihen menoon siinä vaiheessa kun tassut alkoivat kuopia vesikuppia ja levittää sitä ympäriinsä sekä siinä, kun Nasu syöksyi täyttä vauhtia mun TV:n taakse kaikkien johtojen sekaan ja sieltä taas vauhdilla pois monta kertaa putkeen (tilahan mun TV:n takana on juuri ja juuri pennun mentävissä). Nyt täytyy vain toivoa, että nukkuvat sitten koko yön tuon riehumisen jälkeen.

On nähtävää, paljon elettävää..

2009-07-16T02:52:00.000+03:00

Nätisti pennut herättivät siinä seitsemän pyörteillä aamulla ja suoraan ulos. Oli pakko palata nukkumaan vielä hetkeksi sen jälkeen, joten varsinainen aamuateria syötiin yhdeksän jälkeen ja mentiin toistamiseen ulos. Näillä kierroksilla ei tapahtunut mitään sen kummempaa.

Kun päästiin takaisin sisälle, lapset ottivat oikein kunnon kohtausta ympäriinsä. Ensin juoksi Nasu ympäri taloa aivan päättömästi Titjan ja veljensä seuratessa perässä. Titja pyrki ottamaan Nasua hellästi niskastakin kiinni, että rauhoitupa nyt vähän. Kun Nadja oli hiljentänyt vauhtiaan, olikin Valon vuoro ottaa oma kohtauksensa - vähän lyhyempi, mutta kohtausten loputtua pennut samahtivat nukkumaan.
Nadja löysi uuden nukkumapaikan itselleen säkkituolista. Säkkituolista oli aiemmin tullut Milkan vakiopaikka meillä ollessaan, sillä Titja ei siitä niinkään ole välittänyt, mutta taitaa sekin jäädä Milkalle tulevaisuudessa vain haaveeksi - niin hanakasti pikkuneiti tuntui kyseiseen tarrautuvan ja on viettänyt melkein kaikki päivän nukkumatuokiot siinä.

Vähän päivemmällä keksittiinkin, että kokeillaan käydä tuossa Myllypohjan koirapuistossa kaikkien kolmen kanssa, siinä kun ei usein ole muitakaan koiria niin saavat pennut ja Titja mahdollisuuden käyttää vähän nenäänsä ja pennuille tulee tuota autoiluharjoitustakin - mitään ongelmiahan ei Lahteen tullessa kyllä kummallakaan ollut, mitä nyt Nadjalla pientä kuolaamista.

Koirapuistossa ei tosiaan ollut yhtään ketään. Titja nouti keppiä siinä missä pennut käyskentelivät omiaan aivan kuten kotipihassakin ollessa. Muuan pieni sekarotuinen sattui kuitenkin kulkemaan koirapuiston aidan viertä kertaalleen, joka sai lapsokaiset valppaiksi. Nadjaa olisi kiinnostanut mennä vähän lähemmäskin, mutta aivan aidan vierus olikin pelottava tapaus. Valo sen sijaan pysyi mieluusti meidän ihmisten (minä ja äitini) lähettyvillä tarkkailemassa tilannetta sekä siskon etenemistä kauempaa. Titjaa ei olisi suoraan sanottuna voinut moinen pikkukoira kiinnostaa.

Koirapuistosta lähdettiin ajelemaan kaupungin toiseen laitaan äidin tuttavan luokse hakemaan videokameraa ja vastaavia härpäkkeitä. Matkalla Nadja alkoi tosissaan kuolaamaan ja pysähdyttäessä pihaan ehdin juuri avata auton takaoven ja pyytää Titjan ulos kun pentu puklasi. Noniin.. Otin Nasun syliin ja Valo meni hihnassa äidin kanssa, Titja vapaana. Miestuttu tuntui pelottavan Valoa, joka keksi että hihnasta pääsee irti ja lähti sittemmin pienen matkan päähän karkuun aivan varmuudeksi. Nadja sai sylissä ollessaan hieman haistaa perhetuttua, mutta maahan päästyään ei sekään tuntunut viihtyvän tuttumme läheisyydessä. Äiti ja tämä tuttumme, Pertti, lähtivät sitten takapihalle päin siinä missä minä jäin hihnassa olevan Nadjan kanssa metsästämään Valoa kiinni. Otin Valon syliini ja lähdin äidin ja Pertin perässä takapihalle.

No ei siinä mitään, Titja päätti tehdä rynnäkön takapihalta meitä vastaan. Nasu säikähti sitä ja mulla ollessa hihna vähän huonosti kädessä (kannetun Valon takia) otti neiti vuorostaan jalat alleen. Piti siinä lähteä takaisin päin hakemaan Nasuakin, joka varmuuden vuoksi juoksikin vähän pidemmälle tielle kuin mitä Valo oli tehnyt. Onneksi hiljaisia teitä jossain hyvin syrjäkujilla, olisi muuten tarvinnut pelätä autojen puolesta. Titja sai kakkosrynnäköllä ajettua Nasua vielä kauemmas, joka sai mut lähemmäs karjaisemaan soopelin istumaan. Suututti sen käytös, vaikkei se todennäköisesti ymmärtänytkään mitä oli tapahtumassa. Äiti otti Titjan kiinni samalla kun olin itse ottamassa Nadjan hihnasta kiinni (antoi kuitenkin lähestyä kun ei ollut muita tekijöitä ympärillä). Sain pennut takapihalle (Valo yhä kannettuna, alkoi mutuen tuntua käsivarsissa) ja päästin ne siellä irti.
Titja jatkoi idioottina ryntäyksiään, joskaan onneksi pennut eivät ottaneet hatkoja takapihalta, vaan pysyivät siellä. Nasu melkein yritti lähteä jahtaamaankin Titjaa, mutta tuli toisinaan toisiin ajatuksiin. Valo pysyi yhä hyvän matkan päässä Pertistä, siskonsa uskalsi vähän lähemmäs sentään tulla. Lähtiessä pennut kiinni, jolloinka takaa päin parin sekunnin ajan kävivät molemamt itse Perttiäkin haistelemassa, mutta sitten taas karkuun.

Vähän hitaita hihnassa etenijöitä nuo kyllä ovat, mutta jaan kanssa saatiin ne auton viereen ja nostamalla vielä kyytiinkin. Nasu aloitti kuolaamisensa nyttemmin jo aikaisemmin ja puklaus tuli jälleen auton jo pysähdyttyä kotipihassa. Valo kuolasi erittäin vähän paluumatkalla, menomatkalla ei ollut minkäänlaisia ongelmia. On se kumma miten nämä nartut tuntuvat ottavan matkustamisen niin tosissaan, tietää Nasulle tonneittain lisää matkustamista tulevaisuudessa.

Iltapäivällä otettiin kaikki nokoset mun sängyssä - meikäläinen ja kolme koiraa. Oli vähän ahdasta, voinen kertoa, kun en omista edes parisänkyä.

Illalla taas ruoan jälkeisellä käynnillä tavattiin naapuruston lapsia. Kolme tällä kertaa ja eri lapset kuin eilispäivänä. Mulla oli kaikki koirat kiinni, joskin päästin Titjan taas vapaaksi leikkimään lasten kanssa. Valo otti hetimmiten pakit, Nasu suhtautui jälleen rauhallisemmin. Valokin antoi sitten kahden noista lapsista koskea kun kyykistyin sen vierelle ja silittelin sitä paikoillaan. Onneksi eivät lapset olleet siinä kauaa ja pääsin viettämään koirien kanssa omankin aikani.

Tämänpäiväisen esityksen jälkeen mulla on kyllä sanani sanottavana tuosta.. että lisää ihmisiä vain. Niin ja koiria kanssa. Pystyisin handlaamaan tilanteet, jos koiria olisi vain yksi; mutta kun niitä on kaksi. Oikeastaan kolme, mutta Titjan voi tarpeen tullen jättää sisälle. Ja näillä pakollisilla lenkeillä joudun käymään molempien pentujen kanssa samaan aikaan mm. ruoan jälkeen, niiden herättyä jne, muussa tapauksessa toinen tekee sisälle tarpeensa, eivät sen vertaa sisäsiistejä ole. Yhden koiran rohkaisemiseen olisi huomattavasti helpompi keskittyä, samoin kuin palkkaamiseen, nyt se on hankalaa kahden eri tavalla reagoivan pennun kanssa.
Mun on myöskin pakko tunnustaa, että näistä kahdesta pennusta mulle huomattavasti tärkeämpi on Nadja. Siksi mä saatan kirjoittaakin siitä blogiin yksityiskohtaisemmin kuin Valosta, johon yritän olla kiintymättä liiaksi, vaikka toiminkin sen kanssa päivittäin aivan yhtälailla kuin Nasunkin kanssa. Toinen tunnustuspakko on se, että olisi hienoa jos Valo löytäisi oman paikkansa mahdollisimman pian, sillä pentu on oikeutettu saamaan yksityiskohtaisempaa huomiota ja vahvistusta sekä rohkaisua, kuin mitä mä pystyn sille täällä antamaan toimiessani yhdessä kahden muun koiran kanssa Valon lisäksi.

Kohta mäkin oon menossa nukkumaan, nyt vaan naureskelen noille koirille keskenäni. Titjahan on aina ollut tyynyjen perään ja nukkuu vähintään pää ellei puolet vartalosta tyynyn päällä sängyllä. Nasu halusi sängylle Titjan kanssa, joten kävin auttamassa sen sinne jonka jälkeen velikultakin oli nostettava ylös. Titja tuntui kiroavan pentujen ilmaantumista hänen alueelleen ja oli vaihtamassa asentoa nousten seisomaan, kun arviointivirheen kautta Nadja pujahti väsymyksestä hidasliikkeisen Titjan ohitse ja kävi tyynylle makaamaan samoihin aikoihin kun Valo asettautui jalkopäähän. Oli aikuisen collien ilme perin typertynyt ja se vilkaisi muakin merkittävästi, että miten pystyin päästämään nuo kaksi kamaluutta hänen alueelleen.

Titja on ihana koira, kun sen ilmeistä pystyy lukemaan kaikki sen ajatukset. Kyllähän mä olen sikäli ilmeikkäitä koiria nähnyt, jotka leikkiessään saavat käsittämättömät ilmeet naamalleen (joka onnistuu toki Titjaltakin), mutta tämä tyttö peittoaa kyllä monet muut arkipäivän ilmeskaalassa. Sillä on enemmän ilmeitä kuin monella tuntemallani ihmiselläkään. Way to go, girl.

Lapset kameran edessä

2009-07-15T01:58:00.000+03:00

Kuten luvattu, niitä kuvia:
http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Friends/Titja%20Milka%20Nadja%20and%20Valo/

Nonniin, eli siis oltiin aamusta ulkona kuvailemassa ruokinnan jälkeen (koirat muuten ruokittiin kahdessa osassa, ensin isot ja sitten pienet - joskin isot näyttivät varmoilta, että toinenkin kierros oli tarkoitettu niille..). Rakennekuvia oli hauska ottaa, Nasu tajusi idean paljon nopeammin kuin velipoika, joka on vielä hyvin malttamaton seisomaan edes puolta sekuntia paikoillaan.

Ulkoa tultaessa mentiin toistamiseen pesuun. Hyvin jaksoivat molemmat olla, vaikka totesivat nyt ettei pesussa oleminen olekaan niin kivaa. Silti sinne kylppäriin on vain päästävä oven avautuessa, vaikka pesuallas ei niin enää miellytäkään. Tuo kamalin haju on jo poissa, päässä sitä tietty vielä on kun ei kehtaa sitä juurikaan arkojen paikkojen takia pestä.. Mutta kaulasta alaspäin puhdasta. :)

Taisin unohtaa eilisessä kirjoituksessa muuten mainita, että kokeilkaapa tulla yrittämään korvahoitojen viritystä Nadjalle.. Varautukaa vähintään vartin operaatioon (siinä missä Titin kanssa sujuisi kahdessa minuutissa).

Anyways.. Milka lähti emäntänsä Annin kanssa jo päivällä kahden maissa meiltä pois, joten iltapäivä jäi kokonaan vapaaksi itselleni pentujen kanssa. Taisi olla Milkalle kyllä helpotus ainakin hetkeksi, tuntuu meno tässäkin talossa vaan kasvavan ja meidän tossukka jäänee vähän jalkoihin. Ulkona pitäisi ravata enemmänkin lasten kanssa, about parin tunnin välein, jos meinaisi pitää lattiat puhtaina. Etenkin kun noita on kaks, niin ei oikein tiedäkään kumpi ehtii eteiseen tehdä pisut ellei satu olemaan näkemässä - sinne ne kaikki pennut on joka tapauksessa suunnistaneet, ei löydy pisuja mun huoneesta eikä keittiöstä tai muualtakaan. Eli suunta on ainakin oikea, mutta malttaisivat vaan vielä siihen asti, että päästään oven ulkopuolelle.
Ulkona Nasu vetää laajoja kaaria keskenään ja velipoika seuraa sitten perässä. Nimiänsäkään kun eivät vielä osaa (veli alkaa kyllä tunnistaa itselleen nimen "Valo" Annin kutsunnan jäljiltä) eivätkä minkäännäköiset äänet tunnu kiinnostavan - kättentaputukset saavat tosin hetkeksi huomion - on lasten suunnan muuttaminen mielenkiintoinen operaatio.

Pennut ovat kohtuullisen aktiivisia puolustamaan puruluitaan, jotka niille antaa välttääkseen kaiken muun järsimisen ympäri taloa. Viime yön kohtaus kolmen aikaan aamuyöstä sisätiloissa lienee puolustamisista voimakkain, kun veli yritti mennä siskoltaan hakemaan luuta ja sisko päättikin että "peekele, minulta et mittään ota" ja pisti sellaiset murinat kasaan että veli oli selällään ja Nasu siinä päällä vauvahampaat irvessä siinä vaiheessa kun nappasin tytön niskasta kiinni.
Huomenna ostamaan lisää luita, kun ainakin pennut niistä tuntuvat tykkäävän.

Koirille nostettiin niiden patja takaisin ja päällystettiin sellaisella lakanalla, joka a) saa likaantua ja b) saa mennä rikki, jos nuo keksii sitä repiä. Ovat kyllä yrittäneetkin, mutta iltaan mennessä jättivät sen enemmän rauhaan.

Iltaruokinta sujui näppärästi, vaikka ruokinkin kaikki kolme samaan aikaan. Pennut (etenkin ahneempi Nadja) tuntui olevan kovin kiinnostunut pöytää vasten hyppimisestä, mutta tällä kertaa ei sentään saanut tilaisuutta hyppiä pöydälle asti. Ruoan jälkeen ulkona ollessa tavattiin sitten niitä naapuruston lapsiakin, joskin vain kaksi kappaletta. Ovat aina tykänneet leikkiä Titjan kanssa, joten tottakai minut ja koirat nähdessään tulivat luokse kyselemään ja ihmettelemään. Koirat oli kaikki mulla siinä ympärillä vapaana, joista Titja meni innoissaan tervehtimään lapsia ja Nadja vähän viiveellä perässä. Valo sen sijaan lasten tullessa lähelle juoksi kauemmas järkyttyneen näköisenä ja lasten alkaessa leikkiä Titjan kanssa keppiä heitellen, tuli velikulta mun taakseni seisomaan ja tarkisteli tilannetta sieltä. Nasukin intoutui riepottamaan joitain onnettomia risuja, kun ei Titi antanut sille mahdollisuutta koskea kunnon keppeihin.

Illasta Nadja keksi, miten hienoa kenkiä on kantaa. Sai useammankin kerran kantaa kengät mun huoneesta takaisin eteiseen. Kun kenkien kantelu sitten loppui, keksi se erään lankalaatikon mun huoneesta. Hohhoijaa.
Kaikkea ne tosiaan tuntuvat purevan. Siinä vaiheessa kun ruokakuppien (keraamisia) reunatkin alkoivat yöllä maistua hyvältä suussa, heitin piruuttani Titjan inhoaman metallikapulan lattialle ja katsoin mitä ne siitä tuumaavat. Ja vielä mitä, sitähän se vasta jännä olikin järsiä. Valo lopetti vain pienen hetken jälkeen siskon omiessa koko kapulan, Nasu oikein kantoikin sitä metrin matkan pois veljen luota - joskin väärästä kohdasta, mutta kantoi silti. Titja ei ole tähänkään päivään mennessä suostunut vielä edes nostamaan metallikapulaa itse maasta.
Perin tyytyväisenä näkemääni otin kapulan kuitenkin lapsilta pois, etteivät totu sen oloon leikkikaluna. Täytynee toivoa, että samaa intoa syödä metallisia esineitä löytyy vielä myöhemminkin, kun varsinaista metallinoutoa aletaan harjoittelemaan.

Kyllä näistä lapsista vielä jotain tulee :) Mä olen ainakin vajonnut tuolle Nadjan rakenteelle jo täysin, se on niin erilainen kuin mitä Titja koskaan nelikuisena on ollut. Pahin jalka-ikä on tietysti vielä tulossa, että niitä jalkoja odotellessa.

Welcome to Finland

2009-07-13T23:29:00.000+03:00

Mähän lupasin teille, että tänään tapahtuu. Ja silloin myös tapahtuu!

Nelikuiset nahkalapset kaukaa Belgiasta, of Meadows-kennelistä löysivät tiensä Suomen lentokentälle kasvattajansa, ainostaan ranskaa puhuvan vanhan herrasmiehen kanssa. Siinä missä minulla, Annilla ja Lainion Riikalla oli pieniä ongelmia kommunikoida vanhan herran kanssa, haettiin apua mm. paikalle ilmaantuneelta veljeltäni, hänen ranskalaiselta kaveriltaan sekä ranskalaiselta serkultani. Onnistuttiin me sitten kuitenkin saattamaan kaikki kommunikointi loppuun asti, vaikka epäilys oli automatkalla lentokentälle tullessa suuri.

No mittee mie tein niitä pentuja kahtomassa..

Niistä järisyttävän yltiöystävällisistä kahdesta pennusta merleversio, äärimmäisen reipas ja energinen narttu, tuli meille vakituiseksi asukkaaksi. Omistan koiran yhdessä Lainion Riikan kanssa.
Eikä siinä tähän hätään vielä kaikki.. Sillä trikillä velipojalla ei ole toistaiseksi varsinaista kotia, jonne Riikka sen sijoittaisi, joten on hänkin meitä täällä viihdyttämässä. Aamulla siis lähdettiin liikenteeseen jättäen kotiin kaksi koiraa.. Ja määrä tuplattiin iltaan mennessä.

Merlenarttu sai hyväkseen kaksi kutsumanimeä. Nasu se tulee todennäköisesti aina Riikalle tulemaan, mutta meidän perheessä saattaa hyvinkin muotoutua Nadjaksi. Ei meikäläisen äiti näemmä tykännyt Nasu-nimestä ja tuo Nadja tuntui rimmaavan Titjaankin. On meillä joka tapauksessa lyhtenteinä sitten Nasu- ja Titi-nallet.
Jätkä onkin sitten Ville Valo, Riikan kutsumana Ville ja Annin kutsumana Valo.. On vaan trikki vähän kaukana valoisesta, mutta se nyt on pientä. Enää puuttuu se kitara ja meillä on rokkistara valmis.

Ensimmäiset hetket sisällä menivät suihkun pyörteissä, sillä lapset tuntuivat haisevan aivan kammottavalle. Uusintasuihku lienee olevan tarpeen huomenna, sillä kaikki haju ei täysin tänään lähtenyt.
Siinä missä Titja olisi juossut jo kauas kylppäristä pesun jälkeen, nämä lapset haluavat sinne aina uudestaan ja uudestaan oven avautuessa. Pistivätpä ne muutenkin ranttaliksi kun leluja alkoi ilmaantua lattioilla nenän eteen. Parhaimmillaan molemmilla oli omat lelunsa, joiden kanssa juoksivat pitkin kämppää retuutellen lelua. Milka ei oikein ymmärrä koko hässäkkää ja piippaa toisinaan ollen aivan sekaisin tilanteesta. Titja ei sen sijaan tiedä ketä komentaa, kun onkin yhtäkkiä kolme rikoslaista varastamassa hänen lelujaan yhden sijaan.

Pitihän se koirien patjakin nostaa pois, kun alkoivat termiitit sitä innoissaan repiä. Samoin lähtivät heti kättelyssä matot ja muut irtovälineet, sillä tuholaiset tuntuvat uteliaina iskevänsä hampaat joka ikiseen koloon, minkä löytävät - etenkin Nasu. Kaksosista siskolikka on myös käsittämättömän ahne, sillä onnistuipa tuo iltaruokia tehdessä hypätä tuolin kautta pöydällekin vastaanottamaan ruoka-annoksia etuajoissa, kun pöytää vasten hyppiminen estettiin.
Molemmat ovat käsittämättömiä pusukoneita. Nasu oppi hyppäämään sängyllekin ihan vain siksi että oli pakko päästä pusuttamaan sängyllä istuvaa Annia. Ei siltä ainakaan vietereitä jaloista puutu. Mä olen aina sanonut, että Titja on kenguru, joten nyt mulla on täällä sitten niitä kaks. Ja kun kerta eläimiin päästään, niin yks kojootti lisää. Nadjan korvat on siis samaa mallia kuin Titjalla, joten joutuivat välittömästi hoitoon. Veikalla ovat vähän paremmat, mutta painot sai silti. Valo on yleisesti muutenkin hieman maltillisempi kuin Nasu ja kiintynyt siskoonsa kovin, vaikka sisko pistää menemään ilman veljeäänsäkin - ovat yhdessä kuin paita ja peppu.

Iltalenkillä me nähtiin Johannes Deli-pehkon kanssa, joka ei kuitenkaan ollut niin kovin kiinnostunut pienistä. Tällä lenkillä taisi termiittien energia olla jo vähissä, sisällekin tultaessa kuukahtivat melkein suoraan.

Nyt ovat kaikki nukkumassa, viimeinkin. Mäkin alan olla jo väsynyt, joten jos jotain jäi kirjoittamatta, niin jatkan huomenna.
Meidän H-hetki on sinetöity ja pennut onnistuneesti kotona.

Saatte lisää kuvia myöhemmin.. :)

Yksi, kaksi... Viisitoista!

2009-07-12T23:15:00.000+03:00

Riikka-Liisa meitä eilen jo kyselikin päivän varoitusajalla, josko tänään kokoontuisimme Ahtialan koululle pienen collieporukan kanssa. Mitään en osannut sanoa, kun meillä on talossa tuo yksi lievä ontuja, mutta ajankohdan iskiessä kohdalleen päätettiin sitten sinne lähteä. Titjalla jalassaan jonkinnäköinen side - vaan arvatkaapa kauanko se siinä kesti..

Titja ja Milka pitivät kunniakkaasti yllä nahkojen edustusta muun collieporukan keskellä ainoina lyhytkarvaisina versioina. Kun kaikki oltiin saatu koolle, alettiin ihmettelemään, kuinka pirun monta collieta tässä ympärillä sitten oikein onkaan. Luvuksi saatiin viisitoista. Karvajakaumaksi 2 lyhytkarvaista, 13 pitkäkarvaista. 4 pikkupentua, 1 pentu ja 10 "aikuista" (1v tai vanhempi) collieta. 4 tricolouria ja 11 soopelia.
Meidän porukastamme jättäytyi pois Tea merle- ja trikkityttöjensä kanssa, joten ehkä ensi tapaamisessa meillä on merletkin edustettuna.. Vähän sekä että karvanlaaduissa, kuka tietää.

Riikka-Liisan tekemän listan ryöväsin paikallaolleista, sen verran oli vaivaa nähnyt nimien, kutsumanimien ja ihan syntymäaikojenkin merkkaamisessa (poistin näkyvistä kuitenkin vanhemmat, sori Riikka :D Ne ei mahtuneet leveyssuunnassa nätisti mun pieneen blogiin). Lista on tehty ikäjärjestykseen:

Black Gary One Night Lover "Nici" (s. 16.2.2003)
Silimen Classic-Cola "Classic" (s. 12.4.2005)
Pikkumusti "Venla" (s. 19.5.2005)
Silimen Tähti Olen Minä "Tuike" (s. 2.9.2006)
Silimen Tähtisilmä "Pinja" (s. 2.9.2006)
Dandinas Put Up to Play "Titja" (s. 28.9.2006)
Silimen Classic Delight "Deli" (s. 14.4.2008)
Silimen Summer Soul "Pyry" (s. 27.4.2008)
Stardust "Taika" (s. 10.5.2008)
Timonan Unett Unity "Milka" (s. 21.6.2008)
Arttulan Riemumieli "Milla" (s. 14.12.2008)
Silimen Summer Love "Sahra" (s. 7.3.2009)
Silimen Summer Rain "Mickey" (s. 7.3.2009)
Black Gary Young Lover "Rico" (s. 31.3.2009)
Arttulan Sokerihiiri "Siiri" (s. 4.5.2009)

Paikalla saatiin pari rähinääkin, kun nuoret ikätoverit päättivät alkaa komentajiksi. Mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut eivätkä pennutkaan joutuneet varsinaiselle tulilinjalle. Titja pysyi yllättävänkin hyvin poissa kahakoista, kun olen melkein jo tottunut siihen, että se on ensimmäisenä siellä keskellä ottamassa jonkun kanssa yhteen jos on ottaakseen. Etenkin päärähinähenki tuntui kuitenkin taipuvan vanhemmalleen eikä alkanut Titjan kanssa haastamaan riitaa siinäkään vaiheessa, kun nahkaprinsessa ilmoitti oman kantansa hallitsemastaan kepistä.

Titja onnistui kauniisti puoliksi irrottamaan ja kaiken lisäksi vielä kastelemaan sekä likaamaan siteensä niin taidokkaasti, että otin sen loppupelistä siltä pois. Eikä tuo tuntunut juuri ontuvankaan, kun paikallaolijat näyttivät puoliksi unohtaneen yhdellä paikallaolijoista olevan tassu auki. Viime hetkillä oli tyttö otettava kiinnikin, kun vielä vain olisi jaksanut painaa siinäkin vaiheessa, kun muut alkoivat jo tasata kierroksiaan. Anturahaavakin näytti alkavan taas punottaa, niin ei senkään perusteella kehdannut antaa lapsen enää sen kanssa pelleillä.

Paikalla olleista kahdesta aikuisesta uroksesta nuorempi Pyry tuntui löytäneen Titjasta jonkin aivan ihanan hajun, joka sai Titjan antamaan jätkälle hammastakin. Toinen uros ei kuitenkaan reagoinut mitenkään, joten olen hieman ristiriitaisella kannalla sen suhteen. Kovasti yhä odotan niitä hiton juoksuja, joten toisaalta Pyryn reagointi Titjaan teki iloiseksi.

Millan ja pienen Siirin omistajalla Antilla oli colliemiittingissä kamerakin mukana, saatiinkin hyvin pienellä ajalla kuviakin katseltavaksi. Galleria on täällä:
http://akf.pic.fi/kuvat/Collikka%20tapaaminen%20Lahdessa%2012.7.2009/

Kiitos kaikille paikalla olleille mukavasta päivästä :)

PS. Huomenna tapahtuu..
Tuntikello alkaa tikittää laskiessamme aikaa "H-hetkeen"

No voi piru

2009-07-11T20:11:00.001+03:00

Viime yönä Annin jo nukkuessa olin lähdössä lenkille koirien kanssa, kun huomasin että Titja ontuu. Vein sen sitten takaisin sisälle ja lähdin ainoastaan Milkan kanssa tapaamaan Johannesta, jolla oli mukanaan suunnilleen Milkan ikäinen pehkonarttu Deli.
Kaksikolla riitti leikkejä, mutta olihan Milkan tietysti otettava Deliltäkin hammasta. On se raukka, kun omistajan mukaan on kissaltakin saanut turpiinsa vain jokin aika sitten.

Kotona sitten katsomaan Titjan tassua, siellä on anturassa reikä. Niinpä niin. Pesin ja ajattelin, että katson aamulla miltä se näyttää, mutta ulkoilun seurauksena haava oli vain entistä pahemmin auki tänään päivällä.

Ei nääs neiti pysynyt ulkona oikein nahoissaan. Etenkin, kun Milka sai juosta vapaana ja leikkiä kepillä emäntänsä kanssa. Yritin istua aloillani maassa Titja hihnan päässä - veti mut ainakin kolmesti kumoon ja kerran riistäytyi koko pannasta (kuristava kaiken lisäksi) irti. Eikä sitä sen jälkeen hetkeen saanutkaan takaisin, kun ensitöikseen otti kepin ja juoksi Milka perässään kunniakierroksia kepin kanssa. Hohhoijaa..
Sisälle tultaessa hommasin ämpäriin vettä ja ajattelin että saan tota jalkaa pestyä siellä paremmin, kun varsinainen pesuallas on niin hankala ja koira ei pidä siitä ollenkaan. Joskin ämpärioperaation jälkeen koira oli huomattavasti kuivempi kuin omistajansa.

Nyt meidän kiukkupussi kulkeekin sitten side jalassaan ja arvostus emäntään on väliaikaisesti laskussa. Asiaa ei paranna se, että tuo vuoden ikäinen poni(Milka) raahaa Titjan leluja ympäri taloa.

Titjan periaatteena kun on, että kaikki on VAIN Titjan...

Leikki on lasten työ

2009-07-08T23:06:00.000+03:00

Vaihteeksi tänään Anni tuli koiransa Milkan kanssa meille kyläilemään. Heti aluksi annettiin koirien juosta asuntojen keskellä olevalla nurmikkoalueella, "keskinurmella" kuten voisin itse todeta. Piti ihan kamerakin käydä hakemassa kuvia varten, kun tuntui aurinkokin mukavasti osuvan kyseiselle alueelle.

Siinä vaiheessa kun sekä silakan(Titja) että ponin(Milka) kielet alkoivat roikkua pitkällä suun ulkopuolella alettiin me omistajat elätellä ajatusta rannalle menemisestä. Niinpä me sitten koirarannalle päädyttiin ja pistettiin kakaratkin uimaan. Enemmän niiltä meni aikaa rannalla säätämiseen, toisin kuin me omistajat häälyttiin veden varassa, minä enemmänkin kameran kanssa rannalle päin koiria kuvaten siinä missä Anni otti uimakierroksiaan ja kiusasi koiria kepin kanssa.

Oli meillä ainakin hauskaa jos ei mitään muuta.

Äiti lähtee aamuyöstä Saksaan "formulareissulle" katsomaan formulakisoja (formula-fani), joten saadaan olla Annin kanssa kahdestaan koko viikonloppu. Koirista ei valitettavasti tule otettua sen enempää kuvia tänä viikonloppuna kuin mitä otettiin tänään (1000..), sillä kamerani lähtee äidin mukana Saksaan. Jo otetuista kuvista on aikomuksena tehdä jonnekin jonkunnäköinen galleria, sillä näytettäviksi kelpaavia kuvia tuli useampikin.

Muokkaus, galleria luotu:
http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Friends/Titja++Milka+/

Veljeni Dandinas Put Through

2009-07-07T19:22:00.000+03:00

Mistä mä aloittaisin.. On vain sanottava, että ihan mieletöntä.

Elin jo eilen illalla jännistyksessä siitä, millaiseksi Titjan veli Bobi on kasvanut, kun ei ole kahteen vuoteen nähnyt. Ja kun tänään hieman hämmennyksissä olleen "nuoren" navigaattorimme avulla viimein löysimme Bobi-veljen ja tämän isäntä-/emäntäperheensä pihaan Hämeenlinnassa käydessämme, olisi tehnyt mieli vain toljottaa pihalla odottavaa näkyä suu auki.

SE KOIRA MINKÄ MÄ SIELLÄ NÄIN..

Mä olen nähnyt samanlaisen ilmestyksen, samanlaisen kehon ja tismalleen samanlaisen nappisilmämäisen tuijotuksen tasan kahdella muulla otuksella tässä maailmassa.

1. Koira, jolle tämä blogi on ylistetty. Oma koirani Titja.
2. Titjan toinen veli, Tarmo (D. Put On The Line).

Toisin sanottuna, mä en ole nähnyt mitään samanlaisempaa kuin Bobi ja Tarmo. Veljekset. Ja vedetään mukaan vielä Titja, jolla on aivan samanalainen pää ja ilmeet kuin veljillänsä, edustamaan sisaruskannan samantyyppisyyden "narttupuolta".
Bobi on kasvattanut selästänsä melkeinpä täysin mustan, vielä tummemman kuin Tarmo-veikka konsanaan. Kokoakin on kertynyt, oli jo pentuluokan aikoihin. Taitaa Bobi olla silti pentueen isoin, siinä missä Titja on jäänyt kääpiöksi. Mulla ei lienekään mainittavaa enää korvista, kojootteja pentue täysi - Bobin korvat näyttivät tosin olevan helpoimmiten hoidettavissa. Eivätkä samankaltaisuudeet jääneet siihen, todellakaan.. Puheista selvisi, että molemmat omaavat aivan samanlaista paimentajuutta sekä emännän tarkkaa vahtimista ja ehkä jopa mustaisuuttakin muille koirille.

Leikkejä seuratessa huomasi, kuinka molemmilla on aivan samoja tapoja. Odottaessa jotain tapahtuvaksi molemmat kiertävät isoa rinkiä ravissa henkilöiden ympärillä. Ja sekunniksikaan ei ole muuten tarvetta pysähtyä, liike on kaikki kaikessa.

Sisarukset kuitenkin erotti selvästi toisistaan ennen kaikkea yksi piirre.

Titjasta voisin kuvailla karttuneen eräänlainen hienohelma. Kyllähän vieraita voidaan moikata, monestikaan ei ole kyllä aikaa jäädä ottamaan silityksiä vastaan. Hieman pidättyväinen, enemmänkin välinpitämätön kaikkea kohtaan. Tunnistaa kyllä tutut ihmiset ja on näitä kohtaan ylitsepääsemättömän iloinen jälleentapaamisten hetkillä.
Bobista oli puhetta, että on hieman araksi jäänyt ja mm. varoittaa haukulla pihaan tulevat ihmiset, eikä miehiin ole tottunut - tämä näkyi jo näyttelyitä kokeillessa kaksi vuotta sitten. Erittäin pidättyväisen oloinen vieraita kohtaan, ei lähtenyt mun mukana edes metrin päähän emännästään vaikka yritti herkuilla houkutella (Titjahan on etenkin kaikkien kaveri jos herkuista on kyse).

Melkein unohtui mainita, ettei Titja ole unohtanut varoittavia valehyökkäyksiään tämänkään veljen keskuudessa.

Mä olisin mieluusti voinut katsella tota kaksikkoa pidempäänkin kuin se lyhyt aika mitä me heillä kylässään vierailtiin, mutta todennäköisesti tuleehan näitä kertoja muutoinkin kun veli muuttaa Hämeenlinnaan todennäköisesti vielä tämän kuun sisään, eikä tuota matkaa mun veljeltä Titjan veljen luokse ole viittäkään kilometriä. Jippii.

Tasan viikko H-hetkeen

2009-07-06T19:04:00.000+03:00

Mikä on H-hetki, sitä en monelle etukäteen kerro. :D

Käytiin tänään Titjan kanssa pyöräilemässä. Siitä ei ole paljoa kerrottavaa, me ei pyöräillä kovinkaan usein joten mitään täydellistä pyöräilykäyttäytymistä ei voi olettaa. Pentuaikojen pyörätraumoista johtuen ei Titja vieläkään arvosta polkupyöriä, mutta kohtuullisen näppärästi pyöräily silti koiran kanssa onnistuu. Ainakin saa hiekkateillä juoksutettua sitä jonkun verran ilman että itse lysähdän maahan juoksemisen takia - perässä ei nääs pysy.

Huomenna mennään katsomaan mun isoveljen uutta asuntoa Hämeenlinnassa, joten otin yhteyttä Titjan hämeenlinnalaiseen veljeen, Bobiin (Dandinas Put Through). Näillä näkymin mennään huomenna moikkaamaan myös veikkaa, jota ei olla nähty livenä sitten Titjan viimeisen pentunäyttelyn. Pitää muistaa ladata kameran akku, mä olen jo pitkään halunnut tavata Bobin uudestaan ja odotan innolla millainen kyseisestä veljestä onkaan kasvanut.
Siinä missä Titja & Tarmo muistuttavat hurjasti toisiaan.. Millainenhan Bobi on?

Mutta mutta, viikko. Viikko.

Olo tuntuu "stalkatulta"

2009-07-03T22:28:00.000+03:00

Me asutaan tavallaan minikerrostalossa, luhtitaloksi tätä kutsutaan. On meillä toi parveke, jonka päällä on sitten meidän yläkertalaisten parveke ja niiden päällä on vielä yksi kerros. Me asutaan siis aivan alimmassa kerroksessa. Mulla on tapana ollut puuhata Titjan kanssa kaikkea normaalia ja epänormaalia siinä "takapihalla" keskenäni, leikkinyt ja treenannut sekä joskus jopa valokuvannut - että mikäs siinä.

Oli tossa meillä yksi naapurikin yläkerrassa, joka viime syksynä uskaltautui viimein parvekkeeltaan pysäyttämään mut. Titja oli tuolloin iältään kaksi vuotta, ja kyseinen naishenkilö kertoi seuranneensa meitä tässä jo kahden vuoden ajan. "Tytön sekä koiran yhteistä kehitystä", oli kuulemma hämmästynyt huomatessaan miten hienosti olen onnistunut kouluttamaan koirani.
Kyseinen naapuri ei omistanut omaa koiraa, mutta piti niistä puheista päätellen kovasti. Oli kuitenkin loukannut jalkansa joten ei päässyt meitä missään vaiheessa ulos tervehtimään, mutta lupasin josko tämä jossain vaiheessa tulisi lenkeille meidän kanssa.

Kyseistä päivää ei tullut. Naapuri muutti pois tässä pari viikkoa takaperin.

Vanhan naapurin asuntoon muutti joku hänen tuttunsa tästä aivan läheisistä taloista, "ylärinteestä", kuten voisi sanoa sellaisille jotka aluetta tuntevat.
Ei minulla mitään ongelmaa uusia naapureita vastaan ole. Pidän sitä vain koomisena, että tänä iltana juuri koiraa ulkona käyttäessäni tämä uusi naapuri sattui käymään parvekkeellaan samaan aikaan kun treenasin Titjan kanssa kehokielellä puiden kiertämistä (kädet selän taakse ja kehoa kääntämällä ohjasin sen kiertämään aina kutakin puuta ilman sanoja). Kuulin vain ylhäältä juttua, "Hei anteeksi, saanko keskeyttää?"

"Mä olen tässä seurannut sua jo ainakin kaksi vuotta ton koiran kanssa, ..."

Tiedättekö, mä menin hetkeksi puoliksi lukkoon. Tää edellinen asukas oli pysäyttänyt mut täsmälleen samalla tavalla, kuin tää uusi. Joskin uudella naapurilla tuntui olevan enemmän tietoa koirista, hänellä itsellään omistuksessa 6-vuotias musta seefferiuros (nimeä ei tosin tainnut mainita kertaakaan keskustelun aikana) ja aikaisemmin ollut koira tai useampiakin. Osasi ainakin analysoida Titjaa teräväksi myöskin kehuen kuinka taitavasti olen kouluttanut ja kuinka hyvin hallitsen sen liikkumista ympäriinsä otettuna huomioon että koira ei ollut kytkettynä.
Enemmän naapuri oli kyllä kiinnostunut mun koiran iästä ja sukupuolesta, sen omalla koiralla kun on taipumusta ärhennellä muille uroksille sekä pitäytyä kingin asemassa. Myöntyi kuitenkin että nämä voisi totuttaa keskenään kun kerta samassa rakennuksessa asutaan.

Mutta alkaa tuntua vähän epätodelliselta. Olenko mä näin "stalkattu"?
Moniko muu tulee vielä kertomaan "moi mä oon seurannut teitä"?

Ei mut hei, perustetaan Fan Club!

(P.S. Tämänkin ihmisen mielestä Titja on sekarotuinen, jossa on ainakin vinttikoiraa)

Hellettä ilmassa

2009-07-02T17:06:00.000+03:00

No jo on varjoisia päiviä elelty. Ihan niin kylmä, että varmasti vilustuu..

Toisin sanottuna elämä täällä on aivan jotain muuta. Menet pihalle ja yrität istua varjossa katsomassa koiran touhua, saat silti tuta vähintään 28 celciusasteen lämmöt. Eikä aikaakaan kun narulelua/keppiä noutava koira lösähtää kieli pitkällä viereen sen näköisenä, että mieli tekisi yhä leikkiä mutta ei vaan kykene enää.

Mä en tiedä mitä pitäisi ajatella.. Aikaisemmin vuoden alusta mut tiputettiin pois agilitykurssilta koska en ollut heidän kirjojensa mukaan tehnyt mitään yhdistyksen hyväksi. Myöhemmin selvisi, että olinhan mä ollut valokuvaamassa joitain P-HAU:n järjestämiä kisoja ja kyseiset kuvat ovat näkyvillä myös P-HAU:n sivustolla. Jotta treenaamista saisi jatkaa, pitäisi tehdä yhdistyksen eteen jotain; auttaa järjestämään CUP-kisoja tai tänä vuonna järjestettävää Agirotua. Eräs yhdistysläinen jopa otti yhteyttä aiheesta, että muistanhan ilmoittautua työntekijäksi laittamalla viestiä takaisin hänelle tai mailaamalla toiselle persoonalle.
Laitoin viestiä takaisin kys. henkilölle ja oletin että kaikki on nyt OK, mutta mua ei löytynytkään työntekijälistoista kun sain sellaiset. Pistin maililla kyselyä, mutta en ole saanut vastausta, ja tähän mennessä on saapunut jo toinenkin työntekijälista. Mua ei vieläkään ole siellä.
Tää henkilö puhui että mun työ saattaisi liittyä jotenkin mun harrastukseen, valokuvaukseen, joten pitääköhän mun nyt vain mennä sinne paikalle ja omatoimisesti valokuvata jotakin. Ehkä ne olis tyytyväisiä siihen jälkeenpäin, ellei joku satu ottamaan yhteyttä tämän illan kuluessa - Agirodun eka päivä kun on vissiin jo huomenna..

Mä en malta olla vihjaamatta, mutta 13.7. tapahtuu jotain jännää.

Ainakin siihen asti, nautittakoon hellepäivistä.
Mikäli niitä vielä riittänee.

Laitisia näkyvissä

2009-06-27T15:00:00.000+03:00

Oltiin Laitisten suvun sukutapaamisessa (äitini on Laitinen vaikka itse kannan isäni sukunimeä, Lehto) ja tottakai perheen pienin oli myös mukana menossa. Paikalla oli muitakin koiria, joskaan ne eivät kiehtoneet niin paljoa Titjan maailmankuvaa uudesta paikasta. Titjalla on perustavan vahva paimennusvietti ja se hyväksyy hyvin nopeasti "laumaansa" ihmiset joille puhun, joten vahdittavaa riitti vaikkei lupaa juhlarakennuksen sisätiloihin neiti näpsä saanutkaan.

Otettiinhan sitä toki spurttia erään sekarotuisen, mustan nartun Helmin, kanssa. Helmin juoksentelut tosin loppuivat sisätiloille pyrähtämiseen, jonne Titja ei sitä seurannut - lupaa ei ollut aikaisemminkaan tullut.
Muista koirista eniten kiinnostunein Titjasta oli walesinspringerspenieli Rico (Mawredd Wystrys), joka väistämättömän kiinnostuneena pyrki tekemään tuttavuutta perheemme Prinsessan kanssa. Titja osoitti välittämätöntä viisautta härnätessään Ricoa ja seisoskeli vain parin sentin päässä kohdasta, johon Rico yltti ollessaan kiinnitettynä hihnaan - näin ollen toinen ei saanut näin edes haistelumahdollisuutta. Eikä olisi saanut muutenkaan, kun Ricolle annettiin mahdollisuus päästä lähemmäs Titjaa, tuli Prinsessalta hammasta nopeammin kuin uros ehti häntäänsä heilauttaa.

Vaan kyllä huomattiin että neiti on luotu kusettamaan ihmisiä. Se on tiedossa, että kaikista maailman ihmisistä se valitsee mut. Esimerkkinä vaikka koiran vapaana ollessa pihalla jäin istumaan ja äiti lähti veljeni kanssa kävelemään majoitusmökille päin yrittäen saada Titjan mukaansa, ei koira lähtenyt luotani - sen sijaan näytti haluavan äidin ja veljen takaisin luokseni pitääkseen lauman koossa. Noh, jätettyäni koiran majoitusmökkiin ja lähdettyäni itse tapahtumarakennukseen, koira ennätti alle puolessa tunnissa kusettamaan äitini veljen lähtemään ulos kanssaan - ei sillä mikään varsinainen hätä ollut, mua se halusi etsimään.

Noh, ainakin suvun lapsilla tuntui olevan hauskaa leikkiessään Titjan kanssa. Ainoa vain, että alusta jolla Titja teki superjarrutuksiaan onnistui kuluttamaan neidin piiloanturat etujaloista puhki. Ei koira näyttänyt välittävän vaan olisi mieluusti jatkanut leikkimistä, mutta uintikierroshan siitä tuli etenkin veren puhdistamiseksi. Daa daa..

Kun tekniikka petti..

2009-03-15T02:22:00.000+02:00

Mitäpä tässä nyt sen kummemmin selittelemään, omasta PC:stä kaatusi grafiikkakortti ja se ajetaan vakuutuksen kautta, niin menee muutamisen viikkoa todennäköisemmin ennen kuin sen kotikoneen saa takaisin toimintaan. Sitä ennen on käytössä tämä kannettava.. jolla ei voi tehdä oikein mitään. Ja tarkoittaen toki, että nyt kun varsinainen PC ei ole ollenkaan käytössä, en pääse käsiksi minkäänlaisiin kuvatiedostoihin. Sehän on hauska se, vai mitä? Olisin tässä päivityksessä ollut kovin innokas postaamaan myös aivan randomeita kuviakin, mutta sekin ilo minulta vietiin. Se siitä sitten.

Mutta mitäs me.. Titjalle ei ainakaan kuulu sen ihmeellisempää. Milkan piti tänä viikonloppuna tulla käymään, mutta suunnitelmat sitten kaatuivatkin syystä jos toisestakin. Kuultiin, että Milka olisi vähän kipeä ollut.. Meillä ei sentään muuta tehdä kuin taistella korvahoitojen kanssa. Mietitääs nyt.. Edelliset purkat pysyivät tasan kuukauden aivan ongelmitta ja lähtivät irti kuin unelma, mutta uudet purkat eivät viitsineet sitten edes kahta päivää ja nyt kun on yrittänyt pitää teippejä vahvistuksena, nekin irtoilevat harvinaisen usein. Samoin kuin sitten ne purkat joita yrittää pitää. Mitä muuta tässäkään pitäisi todeta, kuin se yksinkertainen lyhennys joka on varmaan jo kohtuullisen monelle tuttu: WTF?!

Se niistä korvista sitten, kyllä ne jo tiedetään. Mulle riittää, että ne pysyy näyttelyissä alhaalla jonkun vartin. Ja jos niillä joskus sen viimeisen SERTin saa haettua, niin sen jälkeen ei enää koskaan. Ja kyllä mä voin luvata teille, että me ei sen viimeisen osalta luovuta ihan heti.. me nääs haetaan se! Jos on kaks saatu niin ei se viimenen voi piilotella loputtomiin.

No mitäs.. Laiskat ilmottautuu. Ei me olla jaksettu treenata yhtään mitään, kirjaimellisesti. Ehkä vähän kaikkea epäolennaista.. Haluisko joku ilmoittautua tästä lähialueelta vakituiseksi treenikaveriksi? Ei oikein innostaisi nuo isot koulutusryhmät, mä tarvitsen jonkun naapurissa asuvan tutun jonka kanssa treenata. HmHmm..

Mut tää kuono täällä tahtoo nyt ulos ja leikkimään ennen kuin emäntäväki poistuu käymään katsomassa jonkun elokuvan jossain elokuvateatterissa.. Kerranhan sellainenkin ihme pitää vuodessa tehdä.

Aina vähän myöhässä

2009-02-16T03:33:00.000+02:00

Vaikka sitä kuinka joskus yrittäisi postata asioita ajallaan, sitä ei joko vain jaksa tai pysty. Eilen kun olisi ollut aikaa mielin määrin, lähdettiin aamulla jo yhdeksän jälkeen ajelemaan kohti jotain Manninniemen leirintäaluetta Puumalan lähellä, jossa pidettiin erään sukulaisen 60v juhlat. Koirahan tuli tottakai mukaan, mutta vietti lähes koko aikansa mökissä joka oli vuokrattu meille yhdeksi yöksi. Minuakaan sen kummemmin kiinnostanut juhlia niin aika lailla meni aika koiran kanssa mökissä omien aktiviteettien kanssa.

Oli siinä sellainenkin eilen kuin ystävänpäivä. Että hyvää ystävänpäivää nyt päivä jälkeenpäin kun en kyennyt sitä eilen sieltä korven keskeltä netittömänä kirjoittelemaan. Tuossa alakuvassa muuten Titja ja Milka makoilemassa neljän eri henkilön (joihin lukeutuneena minä ja Anni) sylissä poikittain. Titja yllätyksellisesti korvahoidoilla.

Titja ei ollut kovinkaan ystävällinen näin ystävänpäivän kunniaksi. Tapasi tänään tosiaan kaksi uutta uroskoiraa siellä juhlapaikalla ennen kuin lähdettiin. Toinen oli englanninspringerspanieli Rico, joka oli Titjan mieleen aivan käsittämättömän tunkeileva ja ällöttävä tapaus etenkin sisätiloissa joissa ei pääse juoksemaan (ulkotiloissa siis tilanne olisi voinut olla toinen). Rico sai turpiinsa sillä siunauksella kun pyrki Titjan lähelle ja kyllä hammas vilkkui jälkeenkin päin. Ei ole Rico kuulemma oikein montaa koiraa elämässään kunnolla tavannut ja kun tuollainen parivuotias uroksen alku vielä on niin energiaa kyllä riitti, pyrki yhä uudelleen ja uudelleen Titjan lähelle vaikka hammasta tuli joka ikinen kerta. Teinipojat.. Yritä nyt ymmärtää. Laitan myöhemmin videota aiheesta.
Sen sijaan toinen kaveri, kuuro bulldoggi (jonka nimeä en kyllä enää muista, alkoi tyyliin P:llä) oli kuitenkin paljon kivempi tapaus muttei siitäkään oikein leikkikaveria irronnut. Kunhan hengailivat pihalla keskenään ja vähän juoksivat lumipallojen perässä mitä heitettiin.

Titja kuitenkin kuittaa tämän päivän osalta. Kotiin palattuamme on ollut sitkeästi kerällä erinäisten tyynyjen ja peittojen seassa melkolailla täydessä unessa.

P.S. Purkat pitäneet nyt 2vk 1pv

Arjen ihmettelyä

2009-02-11T03:32:00.000+02:00

Purkat, joista mainitsin päälle viikko sitten sunnuntaina tekemässäni postauksessa, ovat yhä Titjan korvissa. Voisi melkeinpä postata kirjainlyhenteen wth.. Kuinkahan mä meinasin saada ne sitten ajallaan nätisti irti jos eivät ole kerta keskenään lähdössä minnekään.

Parina päivänä Titjalla oli viime viikolla maha sekaisin. Etenkin perjantaina jolloin meinasin tulla hulluksi sen kanssa, kun siivoamista tuntui olevan joka nurkassa vaikka olit mukamas juuri käyttänyt itkevän koiran ulkona. No ei siinä mitään, seuraavana päivänä koira taas enemmän kuin kunnossa ja vatsa voinut siitä lähtien hyvin. Jopa tänään, vaikka koira joutui olemaan lähes 12 tuntia yksin kotona. Lukion kakkosluokkalaisilla on tapana järjestää kolmosluokkalaisille Tiirismaan koulussa niin sanottu ruusukonva, tunnettuna ehkä paremmin nimellä potkijaiset, jonka takia olen nyt eilen ja tänään jäänyt koulun jälkeen tekemään ns. ylitöitä usean muun kakkosluokkalaisen kanssa. Lähdin tänäänkin kahdeksaksi kouluun ja tulin samoja aikoja takaisin kotiin. Äitini oli kuulemma käynyt välissä kotona ennen lähtöään kouluun (käy aikuislukiota iltaisin), muttei ollut käyttänyt koiraa koska luullut että minä tulen pian kotiin. No ei siinä mitään, hyvin Titja onneksi jaksaa odottaa, vaikka ei kyllä riemulla rajaa kun emäntä tulee kotiin vaikka olisit ollut poissa vaivaisen vartin.

Viikonloppuna olin lauantain lähes kokonaan poissa, tulin kotiin vasta yhdentoista jälkeen mukanani Milkan omistaja Anni sekä kaksi muuta ystävää Suvi ja Anton, molemmat Titja on nähnyt aikaisemminkin. Tämä kolmikko tuli yöpymään meille lauantaisen Tampereella tapahtuneen anime/manga-pohjaisen tapahtuman jälkeen ja jokainen heistä sai Titjan heiluttamaan häntäänsä aina vain kovemmin. On ilo huomata kuinka koira vallan rakastaa nähdä tuttuja ihmisiä, vaikka ilme muuttui hieman nyrpeäksi tanssipelin ansiosta. Titja oli kuitenkin sydämellä mukana kun sunnuntaina katsottiin koiraelokuva nimeltä Myrsky - joskin taisi lapsi vajota uneen kesken kaiken.

Olen muuten jälleen huomannut kuinka laiskaksi sitä on tullut. Kun ei oikein jaksa treenata koiran kanssa näin talvella yhtään mitään. Olenhan mä sisällä sille opettanut mm. oikeallekin sivulle tulemisen ihan huvikseni ja muuta tällaista pientä, mutta ei se nyt mitään järkevää ole.. Kaukokäskytkin pitäis alkaa treenata kai uudestaan, oon lipsunut niistä ja sen kyllä koirasta näkee. Että älkääpä ihan heti kuvitelko näkevänne meitä missään avoimen luokan kisoissa - josko koskaan, kuka loppujen lopuksi tietää reipastuuko emäntä ollenkaan. Hihi.

Milka kyläilemässä

2009-02-02T03:32:00.000+02:00

Titjalla on ollut nyt superhauskaa, kun Anni tuli kyläilemään Milkan kanssa. Annihan muutti viikko sitten Heinolaan, joten tästä lähtien mekin todennäköisesti pääsemme näkemään Milkaa paljon useammin. Heinolaan ei nääs aja puoltakaan tuntia. Milka on ollut täällä emäntänsä kanssa nyt perjantaista ja lähtevät tänään pois.

Titja on näyttänyt yhä uudelleen ja uudelleen kuinka prinsessa se oikein on. Milka saa turpiinsa kun neiti päättää, että tämä lelu on muuten hänen, ja tämä sänky on hänen, niin on muuten tämä huonekin..

Eilen Annin lisäksi kaksi ystäväämme vierailivat meillä, Krista ja englantilainen Yone. Etenkin Yone taisi tykästyä meidän koirakaksikkoon ja tulihan siinä vitsailtua jo että ensi vuonna ottaa sitten Titjan pentueesta pennun - on muuten suunnitelmissa koko ajan. Ja tulee toteutumaan aivan varmasti, saisi urosvalinnan vielä lukittua vaikka aika varma alan olla siitä mitä haluan. Koirat eivät vain näyttäneet hetkellisesti kovinkaan tyytyväisiltä kun suljimme kulkureitin huoneeseeni ja pelasimme tanssipeliä, näyttivät enemmänkin siltä että niiden kanssa pitäisi pitää hauskaa myös.

Olemme yrittäneet jonkinasteista kuvaamistakin, mutta ulkona on aika pirun kylmä ja molempien koirien korvat ovat aika pystyhtävät. Titjalla oli kyllä kuvauksissa purkkapainotkin, mutta paljonpa nekään noissa korvissa loppujen lopuksi nyt auttaneet.. Milkalla taas ei mitään hoitoja. Yritettiin jonkinlaisia juoksukuviakin, Anni juoksutti Milkaa ja minä sitten Titjaa sekä kokeilin vielä Milkan kanssa. Tulihan tuolta Annin suunnalta uhkausta jo, että minun pitäisi alkaa viemään Milkaa tulevaisuudessa kehiin. Alkaa kuulostaa tuo lause jo tutulta.. mutta katsotaan tulevaisuudessa kun Milka pääsee sinne näytelmiin asti. Taidamme tulla tulevaisuudessa tekemään myös yhteisiä näyttelymatkoja nyt kun Anni ja Milka asuvat niin lähellä.

Tällä hetkellä koirat painivat selkäni takana. Titjalla on yhä purkat korvissa.. mutta kuinka kauan.

Hyvinkää RN

2008-09-21T03:19:00.000+03:00

En tiedä miten kuvailisin tämän päivän parhaimmalla mahdollisella tavalla. Voin kyllä sanoa olevani henkilökohtaisesti tapahtumien jälkeen aivan kuitti.

Sarianna tuli eilen illalla Impin kanssa meille ja lähdimme tänä aamuna puoli kahdeksalta ajamaan kohti Hyvinkäätä, sillä nahkojen kehän oli tarkoitus alkaa yhdeksän maissa. Otimme mukaan Riikka-Liisan ja Johanneksen pehkonarttupennun Delin (Silimen Classic Delight), viiden kuukauden ikäisen trikkinaperon. Delin oli tarkoitus tulla tutustumaan kanssani näyttelymaailmaan turistikoirana ilman että omistaja oli mukana. Ehdin saada paljon ihmetyksiä pennusta, että kuka se on ja mitä se mukanani teki, enkai minä ole pitkäkarvaista hankkinut. Pentu sai myös kehuja reippaasta käytöksestään ja positiivisesta asenteestaan kaikkia kohtaan.

Olin koko edeltävän viikon elätellyt täksi päiväksi huonoja korvia, enkä ihan väärässä ollutkaan. Okei, kyllä ne jonkun aikaa jopa pysyivät kehässä, jos taitteli niitä kunnolla alaspäin juuri ennen kehään menoa. Titjan korvat kuitenkin pysyivät Titjan oman kehän sekä jotakuinkin PN-kehän, olin hieman yllättynyt kun Titja oli ainoa ERI:n saanut narttu. MEIDÄN TOINEN SERT! Ja ROP-kehässä jo nousseilla pystykorvilla saatiin VSP-sijoitus, ROP-sijoitusta en olisi edes halunnut kun RYP-kehä ei tällä ketaa jaksanut kiinnostaa. Olo oli jonkun aikaa uskomaton. Toiveeni oli sittenkin toteutunut viimeisellä mahdollisella hetkellä. Olin halunnut toisen SERTin meille NUO-luokasta, sillä ensimmäisen saimme vuosi sitten Kuopiosta JUN-luokasta. Titja otti tämän SERT:n viimeisestä NUO-luokastaan, sillä koira täyttää ensi viikon sunnuntaina kaksi ja siirtyy AVOimeen. Mikä fiilis!

Sitä oloa ei kestänyt kauaa. Tultiin kuvaamasta Marin kanssa hänen koiraansa Davea (Lifedream Doing Alright), kun oltiin jo suunnilleen häkeillä. Titja oli häkissä, minulla oli ollut mukana hihnan päässä Deli, kun Deliltä katsottiin hampaita ja pidettiin vähän hauskaa muutenkin kuvaamisen yhteydessä nahkakehän loputtua. Olin Delin kanssa ihan vain parin metrin päässä häkistä, kun vieressämme olleen kultaisennoutajan toiselta puolelta raahattiin ketjupannasta kahdella tassulla roikottaen ärhäköivä saarloos wolfhond-uros (tai ainakin joku vastaavan rotuinen koira), joka yritti kai hyökätä kultaisennoutajan kimppuun. Omistaja nykäisi kultsun toiselle puolelleen kauemmas tästä saarloosista, ettei kärhämää syntyisi, jolloin hihnassani ollut Deli joutui saarloosin vaikutuksesta kiihtyneen kultaisennoutajan äkilliseksi kohteeksi. Muutama sekunti ja löysin itseni polviltani maasta pitelemästä aloillaan pentua, joka huusi kuin hyeena ainakin puoli minuuttia.

Kun pentu oli hiljentynyt syliini, saatiin vähintäänkin neljä muuta ihmistä - lukuunotettuna kultaisennoutajan omistajan äidin tuttu (omistaja oli kultsun kanssa kauempana) - selvittelemään miten kävi. Vaivalla löydettiin jonkinlainen reikä Delin niskasta. Mari lähti etsimään eläinlääkäriä, mutta koska se oli jo lähtenyt näyttelypaikalta toi mukanaan jonkun muun näyttelytoimenpitäjän. Otin kultaisennoutajan omistajan yhteystiedot varmuudeksi. Selviteltiin 4-5 ihmisen voimin miten menetellään tapauksessa, koska koira viedään eläinlääkärille (nyt vai vasta Lahdessa) vai viedäänkö ollenkaan ja tehdäänkö hyökänneestä koirasta aggressiivisuusilmoitus kuten tapauksissa yleisesti pitäisi kai tehdä.. Päätös aggressiivisuusilmoituksen tekemisestä lankesi minulle, sillä Riikka-Liisaa ei saatu sillä hetkellä kiinni hänen ollessaan agilitytreeneissä. Kieltäydyin tekemästä minkäännäköistä ilmoitusta noutajasta. Paikalle tullut näyttelytoimenpitäjä soitti Hyvinkään eläinlääkärille, joka suosi antibioottikuurin hakemista. Ajatus jätettiin kuitenkin yhä auki, jotta saisin kerrottua Riikka-Liisalle asiasta. Palasin hieman lyödyn oloisen pennun kanssa häkeille toimiston lähelle ja vain istuin jonkun aikaa maassa sen kanssa. Itkettikin, tuntui kauhealta vaikka varsinaisesti pennulle ei ollut tapahtunut mitään järjettömän kauheata ja se kävi vierelleni maate pyrkien todennäköisesti jopa nukkumaan. En kyennyt soittamaan Riikalle itse kertoakseen tapahtuneesta, joten Daven omistaja Mari lupautui tekemään sen puolestani kännykälläni, kun Riikka vihdoin saatiin kiinni.

Järkyttyyhän siinä itse kukin aluksi. Deli ei suostunut liikkumaan tuosta vain hetkeen etenkään kohdassa, jossa isku oli tapahtunut, ja oli muutenkin liikkumisen suhteen kovin varuillaan. Rentoutui jonkin verran kuitenkin päivän mittaan, sillä jäätiin näyttelyalueelle odottelemaan vielä Impin (vasta yhden jälkeen alkavaa) petittikehää. Söi ja nukkui Titjan häkissä, käytiin myös vähän kävelemässä. Vähänkin ahtaammahkot kulkureitit ottivat vaikeiksi. Soitin myös itse Riikalle nyt myöhemmin kun olin ihan vain vähän ehtinyt itse rauhottua, mutta edelleenkin hermostuneessa tilassa. Samoihin aikoihin minua pyydettiin handlaamaan Napo-mäyräkoiraa karkeakarvaisten mäyräkoirien Humisevan Harjun (Impinkin kasvattaja) kasvattajaryhmässä. En viitsinyt kieltäytyä, joten menin sitten mukaan ryhmään junnuikäisen mäyrisuroksen kanssa. Kertaakaan aiemmin en ole mäyrikseen kai edes koskenut eikä uros näyttänyt kovin halukkaalta seisomaan kanssani kehässä, eikä varmaan hermostunut tilani sopinut yhtään tilanteeseen. Onneksi tuomari kuitenkin arvostelu lopulta ryhmän kaikkien koirien vain kiertäessä kehää, sillä liikeosuus sujui Napolta kanssani huomattavasti paremmin. Kasvattajaryhmä oli ROP-kasvattaja.

Minua pyydettiin handlaamaan myös jotakuta sileäkarvaista mäyräkoiraa nimeltä Vilma, mutta petitit osuivat samaan aikaan joten en ehtinyt. Ongelmaa aiheutti myös pieni sekaannus kuuluuko Impin olla nyt junnuissa vai nuorissa, saatiin kuitenkin selvitettyä ja esitin Impin junnuissa (vaikka se on kaksi viime näyttelyään ollut nuorissa.. jännittävää, sillä on ikääkin kyllä jo nuoriin). Impi jatkoi vara-SERTiensä keräämistä, ensimmäisen sai viikko sitten omistajansa kanssa Köyliössä kun en joutanut itse handlaamaan. Nyt siis PN3 vara-SERT. Impi esiintyi kohtuullisen mukavasti ja liikkui loistavasti - liikehän on ollut alkujaan Impin heikkouksia.

En mitenkään jaksanut jäädä isoihin kehiin handlaamaan Napoa kasvattajaryhmän mukana, sillä olin siinä vaiheessa jo vähintäänkin henkisesti aivan loppu ja halusin pois. Lähdettiin siis Sarren kanssa ajelemaan ja palautettiin Deli Riikalle sekä sovittiin menettelytavoista Delin suhteen. Tätä tekstiä näin iltasella kirjoittaessani yhä tuntuu siltä, että voisin repiä useammankin asian riekaleiksi. Ei kyllä toinen SERT tunnu miltään. Olo tuntuu niin epäonnistuneelta, vaikka moni on vakuuttanut ettei syy ollut minun - tiedän sen itsekin. Silkkaa huonoa tuuria.

Hyvinkää RN, tuomari Helina Jürgens-Simberg (Viro)

JUN-urokset
ERI1 PU1 SERT ROP Freckle-Face Ready To Go
ERI2 PU3 VA-SERT Lifedream Doing Alright
EH3 Timonan Texas Terrence

NUO-urokset
EH1 Secret Affair's Laugh Out Loud

VET-urokset
ERI2 PU2 ROP-VET Dandinas Blue Brother

JUN-nartut
EH1 Honey Melon Sound Of Music

NUO-nartut
ERI1 PN1 SERT VSP Dandinas Put Up To Play
EH2 Dalimattas Look At Me
H Lubin's Casablanca

petit basset griffoon vendéen, tuomari Ligita Zake (Latvia)

JUN-urokset
ERI1 PU2 SERT Prinzlands Touchdown
EH2 Prinzlands Tattooed Tuxedo

VAL-urokset
ERI1 PU1 ROP Curd Graf von Schwerin

KÄY-urokset
ERI1 PU3 VA-SERT Asterix Des Ptits Bouts de Chouans

VET-urokset
ERI1 PU4 ROP-VET Morebess Bretteur de Longwy

JUN-nartut
ERI1 PN2 SERT Prinzlands Trick or Treat
ERI2 PN3 VA-SERT Humisevan Harjun Immortelle

NUO-nartut
EH1 Maitopuron Anelma

AVO-nartut
EH1 Petit Westend Natalia

VAL-nartut
ERI1 PN1 VSP Amonvhars Pat Balou

Paidan maalaamista

2008-09-19T03:17:00.000+03:00

Emäntä onkin keksinyt uutta kivaa tekemistä. Tämä versio on harjoituskappale, jonka kuvapuoleen en käyttänyt niinkään paljoa keskittymistä ja aikaa kuin olisi voinut (parempaankin pystyn):

Tokoa koko elämä

2008-09-06T03:14:00.000+03:00

Ette arvaakaan miten paljon mietitytti meinaako koirani tokoilla tänään ollenkaan, kun tapahtuman järjestyspaikka sattui olemaan P-HAU:n eli agilityseuramme hallin ihan vieressä oleva kenttä. Koira oli kyllä jo autossa sitä mieltä, että tänne tullaan nyt ageilemaan.

Oltiin siis Titjan kanssa elämämme toisessa tottelevaisuuskokeessa. Tämä meni kokonaisuudessaan huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen, joten saan olla siltä osin tyytyväinen. Oli tosin joitain pieniä asioita, joiden tapahtumista en ymmärtänyt kovinkaan. Paikallamakuuta ennen koira oli sivulla istuskellessaan luoksepäästävyyden ja alkuselityksien ajalta jo tylsistynyt, joten en saanut sitä ensimmäisellä käskyllä maahan. Vaikka sanoin selvästi toisen käskyn muiden koirien ollessa jo maassa, tuomari paikallamakuun jälkeen numeroita näyttäessään (olin Titjan kanssa rivissä tuomarin "tarkastussuuntaan" nähden toinen) sanoi, että joku meistä sen tuplakäskyn heitti mutta ei sattunut näkemään kuka, eikä sillä tässä vaiheessa ole merkitystä. Olin valmistautunut tunnustamaan, että se olin minä, mutta jos sillä ei kerta ollut merkitystä niin paha se oli sitten mitään sanoa, vaikka pisteitä olisi lähtenyt poiskin. Ja kuten pisteistä näkyy, kymppi tuli. Koira haisteli aika voimakkaasti maata paikallamakuun aikana, mutta ei itse liikkunut etujalkojen liikuttamisen lisäksi juuri senttiäkään.

Oletetusti koiran seuraamiset menivät melko pieleen, osaltaan taas ihan okei. Oletin, että ne menisivät vielä enemmänkin päin honkia, mutta koska olin pitänyt silmällä tuomarin liikesuuntaa, joka oli kohtuullisen kaukana koirakosta ja näin antoi koirakolle enemmän tilaa, kuiskailin huulia liikuttamatta Titjalle tilaisuuksien tullen hiljaa "katokatokatokato". Seuraamisosuus oli ensimmäiseen kokeiseemme nähden tavattoman pitkä, mutta viime kokeessa menty 90 asteen kulma oli kyllä huonompi vaihtoehto meille kuin tämä salamamuoto, mitä tällä kertaa käveltiin. Liikkeestä maahanmenon yhteydessä Titja ei jostain syystä noussut istumaan kuin vasta kolmannesta(!) käskystä, mutta tuomari ei näyttänyt rokottavan siitä juurikaan, joka on hämmentävää. Tähän kokeeseen olen tyytyväinen luoksetulon osalta, sillä viime kokeessahan Titja pyyhkäisi suoraan ohitseni kun takana oli ihania, moikattavia ihmisiä. Tällä kertaa takana ei kyllä ollut yhtäkään ihmistä, mutta pelkäsin sen juoksevan silti ohitse - olin väärässä, koira tuli hämmentävän nopeasti eikä juossut kuin maksimissaan puoli metriä ohitse tehdessä samalla kovasta vauhdista käännöstä sivulleni! Siihen olin tyytyväinen. Samoin myös estehyppyyn, sillä ensimmäisessä kokeessa koira ei hypännyt ollenkaan. Tuomari kysyi neljästä laudasta onko korkeus ok, sanoin että on, sillä tuomari oli sen itse määrittänyt. Ensimmäisessä kokeessa oli ollut viisi, joten en myöskään valittanut, silloin este oli ollut Titjalle vain uudempi. Tällä kertaa koira meinasi sivulla ollessaan ennen kuin sanonut tuomarille "valmis" jo varastaa esteelle, jota pidin hyvänä merkkinä hypystä nähden jo ennen suoritusta ja sain varmuutta siihen että kyllä se nyt hyppää. Ja hyppäsi. Seisahtuminen kohtuullisen hidas, mutta se on meillä ollut vähän aina, olen silti erittäin tyytyväinen!

Lahti(Hollola) TOKO - ALO, tuom. Harri Laisi
Luoksepäästävyys -- 10
Paikallamakuu 2min -- 10
Seuraaminen kytkettynä -- 8½
Seuraaminen taluttimetta -- 8½
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä -- 9
Luoksetulo -- 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä -- 10
Estehyppy -- 9
Kokonaisvaikutus -- 10
YHT. 187p, I-tulos, sijoitus 2., kunniapalkinto

Odotin, että voitaisiin edes se II-tulos saada, joten kirjaimellisesti hieman hämmennyin kun kakkoseksi sijoittuneeksi ilmoitettiin numero 16 eli minä ja Titja. Tuomari mainitsi että ykkösen ja kakkosen sijat ratkaisi seuraaminen (jota en hämmästele jos on vertailtu Titjan seuraamista kyseisen ykkösen seuraamiseen, mieletön koira näin muutenkin!), mutta että meidän tekemisemme on muuten hienon näköistä, vaikka hiomista täydellisyyten vielä löytyykin. Alokasluokan voitti Tiina Alatalon koira Winx (Maple Yard Chupa Chups), nuori pehkocollie, josta ja jonka toiminnasta olen jo pidemmän aikaa pitänyt. Vaikka me ei Titjan kanssa lähdetty missään nimessä sijoittumaan, täytyy sanoa että Winxille voisin antaa voiton ihan kilpailemattakin.

Palkinnoksi tosin saimme sen ykköstulosta ilmoittavan nauhahässäkän lisäksi KUPI-ruusukkeen kunniapalkinnosta, joka pääsi suoraan verhoihini kiinni muiden saamiemme ruusukkeiden oheen, sekä Titja valitsi itse pyöreän ja luun muotoisista melko värikkäistä, pehmeistä pehmolelutyylisistä leluista pyöreän mallin. Voin kuvata kyseisen lelun joskus. Sen ainoa ongelma on, että lelu vinkuu yhdestä kohtaa painettaessa, ja koirallamme on edelleenkin pelkoaggressiivisuutta vinkuleluja kohtaan. Ehkä se leikkii sillä joskus niin ettei se koske vinkuvaan osaan, joka on muutenkin kovin pieni. Eli ehkä säästymme hieman vahingolta, jos se vahingossa vaikka (lienee toiveajattelua) tottuisi vinkunaan.

Kuvasin paikalla olleen Minervan koiraa Tillyä (Timonan Tonya Topaz) parin kuvan verran, vaikka oli jo lähes täydellisen pimeää kellon lähennellessä yhdeksää illalla. Oli mukava nähdä Minerva sekä viimein Tillykin, kun aikaisemmin ollaan vain juteltu Tillystä ja olen nähnyt siitä kuvia. Minervan koira Rauha oli tottelevaisuuskokeen kolmas meidän jälkeemme myös hyvillä ALO1-pisteillä, onnittelut! Teillekin vielä se yksi, ja kuinkas olisikaan vaikka ylihuomisen kisastanne..

Colliemiittinki

2008-08-16T03:13:00.000+03:00

Käytiin joo tässä ajanvietteenä tapaamassa vähän colliekavereita. Mukana olivat Titjan lisäksi pitkäkarvaiset colliet Iina (blm), Himmu (so) & Kerttu (tri) omistajineen, Tuike (so), Classic (so) ja Deli (tri) omistajineen sekä Jacinth (tri) omistajansa Tean kanssa. Johannes asettui viltin päälle hieman syrjempään kuvailuasemiin. Kuvaaminen mahtoi toisinaan olla hankalaa, kun muutama collie hyppi puoliksi päällä leikkimässä puhumattakaan etteikö ylimääräisiä karvapeppuja olisi löytynyt linssin edestä.. Titja oli siis ainoa lyhytkarvainen yksilö paikalla, taas vaihteeksi. Tulihan tuota itsekin kokeiltua kuvaamista tapaamisen loppupuolella J:n vierustalla, vaikkei kuvaaminen innostanutkaan.

Deli muisti parin päivän takaiset seisotusharjoituksemme ja hakeutui luokseni toisinaan ihan syliinkin asti, kun maassa istuin. Otin muutaman lyhyen kerran seisotusta trikkilapsosen kanssa ja oikein hyvin muisti mitä viime kerran vartin opetus oli tuonut mukanaan, malttoi nyt jopa vielä vähän paremmin kuin silloin - vaikka tällä kertaa ohessa oli yhä useampia pitkäkuonoja joille nami olisi ehkä myös kelvannut. Tarjoilu oli kuitenkin valitettavasti auki vain Delille ja Titjalle.

Elosalama-Titja piti vaihteeksi huolen siitä että kun juostiin niin juostiin ja lujaa. Siinä tuli jyrättyä ja hypittyä yli pentu jos toinenkin eikä ole mitään takeita saiko Johannes Titjasta ollenkaan kuvaajia, tulipa sieltä muun muuassa kommenttia Titjan kuvaamisesta että hän ei ole lintukuvaaja.. No, miten sen nyt ottaa. Ainakin Jacin omistaja Tea ei ehtinyt tarkentamaan tuohon meidän aropupuun varmaankaan kertaakaan, itse en tainnut juuri edes kääntää kameraa Titjaan päin kun on sitäkin tullut kuvattua kerran jos sadannenkin aiemmin. Onneksi mitään riitoja koirien välille ei saatu aikaiseksi lukuunottamatta trikkipentujen Delin ja Jacinthin muutamaa "totista" ärähdystä toisilleen. Niin pieniä ovat kuitenkin etteivät tahtomallakaan saisi pahaa aikaiseksi, kunhan kiukuttelevat.

Muiden lähtiessä aloin valmistella Titjaa hiljalleen jo muutamaan tokoliikkeeseen ottamalla, muiden koirien vielä juostessa vapaana, kentällä paikallamakuuta sen verran että kävelin itse jonkun matkan päähän ja takaisin sekä pari luoksetuloa. Luoksetulot eivät menneet ihan putkeen, vaikka koira sivulle asti tulikin, matkan varrella oli vaan pari häiritsevää koiraa jotka saivat Titjan tekemään tarpeettomat lisäkierrokset (esim. kiertämään viereen-käskyllä selkäni takaa sivulle, vaikka kyseiseen on käsky erikseen "sivulle", käskyllä "viereen" tulisi tulla suoraan edestä). Muiden lähdettyä otin yhteensä jopa viisi noutoa isolla kapulalla, joista ainoastaan yksi nosto oli huono ja yhdessä palautuksessa tiputti kun oli jo istumassa. Kuvasin viimeisen noudon kännykameran videolle omasta näkökulmastani, en tiedä millainen siitä tuli kun en ole katsonut videota edes lävitse.

Noudon jälkeen otin pari seuraamispätkää, joissa kontakti ensimmäisissä rakoili hieman. Täyskäännökset melko hienoja, sivullepäin käännöksissä on yhä reilusti parantamisen varaa. Kolme liikkeestä maahanjättöä, joista ensimmäinen todella hidas, toinen omalta kannalta varmistettu nopeammaksi ja kolmas hyvin pienellä käsivinkillä ihan hyvä, voisi olla huimasti nopeampikin. Liikkeestä seisominen vain kerran, joka on samaa laatua kuin ennenkin - nopea, varma. Vielä yksi luoksetulo, jonka viereentulo-osuus edestä tällä kertaa huimasti parempi kuin aiempien luoksetulojen. Vielä hyvin lyhyt suora seurauspätkä kahdella pysähdyksellä ja lopetettiin siihen.

Totuuksia

2008-08-15T03:12:00.000+03:00

Titja kertoo: Meikäläisen emäntä on kuulemma melko usein mennyt ja kertonut, ettei tää likka vietä aikaansa sammakkoasennossa leikkien pitkää tyttöä. Sanokaa sille ens kerralla, että suotta suoltaa valheita kun tiedätte jo paremman totuuden!

Emäntä on lisäksi näemmä löytänyt nyt uutta korvateippiä korvahoitoja ajatellen. Kuvassa niitä ei vielä ole korvissani, mutta sain ne korviini heti kuvan ottamisen jälkeen kun emäntä kehtasi pyytää mua siirtymään pois tosta asennosta. Uusi teippi on kuulemma samaa sarjaa kuin vanha (Leukoplast), mutta on läpinäkyvää ja leveämpää. Nimeltään vissiin Leukofix. Mä en ole ollut kovin innoissani siitä että noita vanhoja teippejä on otettu pois kun ne on olleet niin tiukasti kiinni, ja ne on joutunut laittamaankin tosi inhottavasti. Henkilökohtaisesti arvostan äiskän valintaa tän teipin suhteen, sillä vaikka en korvahoidoista niin välitäkään niin tää sentään pysyy tosi hyvin korvissa ilman kummempaa laittoa ja irtoo kans mielettömän helposti irrottamatta mun karvaa mukana vaikka irroittamisessa ei käytetä mitään lisäkonsteja (kuten edellisen kanssa öljypohjaista kynsilakanpoistoainetta)! Eläköön, Leukofix! Pitää toivoo että emäntä käyttää tätä jatkossakin, oli kuulemma saanu siellä Helsingin näyttelykierroksella joltain suosituksia aiheesta sillä aikaa kun meitsi otti turistina kehän laidalla rennosti.

Melkein yksityistreeniä

2008-08-14T03:07:00.000+03:00

Tänään siis toiset harjoitukset. P-HAU järjestää tänään myös match show'n, joten osanottajamäärä oli viime viikkoistakin entistä pienempi.. Paikalla vain Susanna, autossa koiransa Tutu (joka oli ennen meidän saapumista tehnyt jo pari harjoitusta Susannan kanssa, joten ei poistunut meidän treeniaikanamme edes autosta), Tööt omistajineen sekä minä ja Titja. Saatiin siis Susannalta melkeinpä yksityistreeniä, vaikka aika yksityistä se kyllä loppujen lopuksi olikin kun treeniaikaa peräti puolitoista tuntia ja kaksi suorittavaa koirakkoa.

Ensimmäinen harjoitus koostui siis lähinnä kolmesta esteestä (joista kyllä muutkin harjoitukset), joissa lähetettiin koira omalta puolelta hyppäämään este ja kutsuttiin välistä ennen seuraavaa estettä takaisin sekä lähetettiin taas hyppyyn. Ensin palkka pelkistä esteistä, sitten kun sujui niin vasta putken jälkeen. Toiselta puolelta harjoitus oli itselleni ohjauksen kannalta hieman helpompi, yhtä kaikki sujuva.

Välistätulo epäonnistui muutamaan kertaan, mutta Titjalla ei kuitenkaan mennyt hirveän kauaa tajuta homman ideaa. Putken jälkeen alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös rengas, mutta Titja tuntui unohtaneen sen ja pyrki koko ajan hyppäämään sivusta eikä itse renkaasta kun otettiin sitä ensin yksittäisenä. Rengas jäi myös Töötin harjoituksesta lopulta kokonaan pois, joten en piirtänyt sitä edes harjoituspiirrokseen. Titjan kanssa tämä tietää lisää harjoittelua renkaalla, jotta se ymmärtää saavansa palkan vain renkaan lävitse eikä vieritse hyppäämisestä.

Vähän samaa sarjaa kuin ensimmäinen harjoitus, mutta tällä kertaa koiran tuli kiertää esteen toiselle puolelle ja hypätä sieltä ohjaajaa kohden. En kertakaikkiaan ymmärrä missä Titja on oppinut niin vahvasti kiertämisen, vaikken sitä ole sille juuri opettanut puhumattakaan että kyseessä olisi agilityesteet, mutta meidän kohdallamme tämä harjoitus meni loistavasti. Titja reagoi kiertämiskäskyyn hyvin hyppäsi välittömästi esteen kun vain käskyn sain sanottua. Etenkin toisen puolen harjoituksen yhteydessä katsoin koiran menevän harjoitusta kuin pujotellen vaika omat käsimerkkini olivatkin melko matalat ja epäselvät, viimeisen hypyn "hop" käskyn jälkeen tunnuin näkevän kuin hidastettuna. Luulin että sanoin sen liian myöhään kun koira oli jo esteen kohdalla puolessa välissä, mutta Titja reagoikin käskyyni välittömällä hypyllä joka teki suorituksesta täysin puhtaan. Upea koira!

Myös Tööt selvitti kiertämisharjoituksen melko samaan tyyliin kuin Titja muutaman toiston jälkeen, joissa ilmaantui ongelmia, vaikka omistaja olikin huokaillut että onhan mun hyvä olla kun mulla on nopeaoppivainen koira. Ei siinä Töötinkään oppimisessa kyllä sen kauempaa mennyt.

Susanna luonnehti tämän harjoituksen kolmen vinottaisen esteen harjoituksista helpoimmaksi, olihan se tavallaan vaikka omaksi lempiharjoituksekseni jäikin kakkosharjoitus. Titja suoritti ongelmitta, vaikka meillä tuli Susannan kanssa puhetta takaaleikkaustyylistäni. Yritin Susannan antamalla neuvolla leikata, mutta se ei toiminut oikein eikä tuntunut luonnolliselta, joten leikkasin siinä vaiheessa joka sopi Titjalle sekä minulle paremmin. Leikkaan kuulemma takaa hieman erilailla kuin Susanna itse (takaaleikkaus tuli siinä vaiheessa kun koira lähetettiin viimeiselle esteelle niin piti itse päästä jotenkin putkea kohden, eli kahden viimeisen esteen välistä), mutta koska kuitenkin ohjasin koiran puoleisella kädellä sekä koira suoritti vaaditun esteen hyvin niin mikäs siinä leikatessa. Homma Titjan kanssa toimii.

Susanna on kuulemma leikannut koiran takaa ennen kuin se on hypännyt niin että päässyt ohjaamaan kolmannen esteen jo koiran vasemmalta puolelta, mutta minä otin koiran kakkosesteen jälkeen vielä oikealle puolelle ja ohjasin sen siitä hyppyyn, ja kun koira lähtenyt kohti hyppyä/hyppäämässä niin leikkasin takaa sen vasemmalle puolelle ja ohjeistin siitä putkeen.

Neljäs harjoitus kyllä kruunasi kaiken, oli niin helppo kuin olla ja voi. Käännettiin esteet vain suoraan kolmen riviksi ja mentiin ne. Tämähän on Titjalle niin passeli juttu, se suorittaa esteen toisensa jälkeen edes katsomatta minua riippumatta siitä kummalla puolella koiraa olen. Oli vielä kolmosesteen jälkeen sen näköinen, että "lisää suoritettavaa kiitos!"

Tööt suoritti muuten hyvin saman harjoituksen, mutta paikallaolossa lähdössä oli suuria ongelmia ja koira karkaili esteille ennen aikojaan. Meni hetki että Töötkin saatiin menemään suora paikallaolo-osuutta myöten mallikkaasti, joten se oli hyvä lopettaa siihen.

Koska meille jäi hurjasti aikaa niin saatiin itse valita mitä otettiin. Pyysin pientä keinuharjoitusta, jossa mentäisiin keinua niin että Susanna laskee keinun toisen pään hiljalleen alas. Titjallehan keinu oikeasti tulee olemaan se tulevaisuuden heikko kohta, joten mahdollisesti haluaisin kyseistä estettä harjoitella myöhemmin melko useinkin. Nyt Titjan kanssa huomasi vähän arastelua siinä kohdassa kuin keinu laski alas, kontaktit otti kyllä oikein loistavasti kuten on tehnyt mm. puomillakin. Keinun jälkeen siirrettiin esille A-este, jota otettiin pari kertaa ihan kontaktien varalta. Titjan ylösnousukontakti on loistava, alasmenossa on vielä harjoiteltavaa A-esteellä kun se on niin jyrkkä. Pari viimeistä alasmenokontaktia olivat kuitenkin mahtavat.

Vielä jäi aikaa.. Tööt oli kuulemma ottanut pujottelua 12 kepillä ennen meidän tuloamme Titjan kanssa (oltiin viitisen minuuttia myöhässä), joten käytiin Titjan kanssa ottamassa sitä. Itselleni ja koirallekin on näemmä helpompi kun koira on vasemmalla puolellani, mutta saatiin me se menemään puhtaasti sittenkin kun Titja oli oikealla puolellanikin. Kaipaisimme keppeihin lisää harjoitusta, vaikka Titja hiljalleen alkaa ymmärtämään niiden idean. Veli saisi minun puolestani saada ne agilitykeppimme joskus valmiiksi, jotka on luvannut tehdä, sillä haluaisin kepeistä varmat eikä se onnistu kunnolla yhdellä harjoittelulla per viikko agilitytreeneissä. Loppuun otin vielä pari kertausta rengasesteellä, jok alkoi sujua jo paremmin ja koira hakeutui enemmän itse renkaaseen eikä reunustoille. Siltikään ei ole este vielä täysin hanskassa, joten kertausta vaatii. Enempää ei sitten keksittykään ottaa ettei mene kahdelle koiralle liialliseksi tekemiseksi, juteltiin kolmistaan loppuaika vähän kaikesta koiriin liittyvästä (mm. näyttelyt, handlaus ja tappelevat koirat puheenaiheina).

Yksinolokausi alkaa taas

2008-08-13T03:06:00.000+03:00

Titja kertoo: No nyt se tapahtu. Emäntä lähti takaisin kouluun, sinne ihmeen laitokseen, jossa se kävi puoli vuotta sitten aina päivisin. Lähti aamulla ja tuli joskus päivällä takaisin. Nyt se tekee sitä taas, muistaa vaan kääntää sälekaihtimet auki mulle ennen lähtöä ettei ois niin hämärää sisällä kun jään tänne yksin. On se reilua, hei, kyllä mäkin voisin haluta lähteä täältä jonnekin.

Ei yksinolo tuota ongelmaa, mitä nyt pari hiljaista piippausta pitää päästää kaipaukseksi lähtenyttä emäntää kohtaan, muuten sit nukunkin puolet päivästä kun oon yksin. Ja sitäkin suurempi ilo pääsee valloilleen kun sieltä äiskä tai joku viimein tulee ovesta sisään! Ja mikä kaikessa on parasta, vie mut ulos. Etenkin jos se on emäntä itte niin pääsen juoksemaan vapaanakin.

Mut silti, koirallisillekin oma koulu - eiks je? Mäkin haluun sinne. Yksinolo on tylsää. Sellasessa mestassa vois hyvällä tuurilla tavata vaikka kuinka monta vierasta ja tuttuakin koiraa.

Starailua

2008-08-08T03:04:00.000+03:00

Ajattelin ensin että otan tänään vain muutamia kuvia Titjasta ulkona, kun teki mieli kuvata jotain. Käytiinhän me sitten ottamassakin päiväkodin takaisella nurmikolla muutama hassu kuva, mutta kuvausinnostus tippui hyvin nopeasti. Saihan sieltä nyt ehkä pari ihan okei kuvaa, joista yksi kepinmurskauskuva pääsi tämän kuukauden tunnuskuvaksi vasempaan yläreunaan.

Kesken kuvailujeni sitten soittikin Noora, että lähdetäänpäs kuvaamaan Titjaa vähän lisää sille toiselle, tulevalle DVD:lle. Varoaikaa annettiin lähdölle noin tunti, joa riitti enemmän kuin hyvin. Päästiin Nooran ja Jarin kyydillä, mukana myös avustajana Heidi (tutun Boogie-dobermannin aiempi omistaja), kuvauspaikkana Messilän satama-alue. Päästiin sinne jonnekin pienelle yksityiselle venekaistalle lukkojen taakse kuvaamaan, kun oltiin pyydetty lupa kuvaamiseen kyseisellä alueella. Titjalla oli ainoana huonon asiana korvateipit mukana, eikä minulle ollut sattunut mukaan mitään öljypohjaista ainetta että olisin saanut ne pois helposti saatika uusia teippejä mukaan, joten jouduin kylmästi vain ottamaan ne pois ja pitelemään välillä alhaalla kuvausten välissä sekä laittamaan ponnareilla kuvausten jälkeen siksi ajaksi että sain kotona niihin teipit - Titja ei ollut kyllä järin innostunut aiheesta, mutta kun on näyttely tulossa niin pakkohan sitä kai on vähän hoitaa kun nuo ovat niin sinnikkäästi pystyt.

Kuvattiin lähinnä yhtä ja samaa pätkää, joka koostui pienestä seuraamisesta eteenpäin, täyskäännöksestä, parista seuraamisaskeleesta ja pysähdyksestä - palkkaus, sitten taas sivulla ja maahanmeno ja lopuksi luoksetulo. Tätä otettiin niin monesta kuvakulmasta kuin suunnilleen oli mahdollista hyvän taustan puitteissa ottaa. Kuvauksissa pyöri mukana niin sanottuna loppupalkkana luoksetulon jälkeen koirankeksi, joka kuulemma toimii monissa muissakin kohtauksissa mukana. Pyysin ihan vain ottamaan Titjaa keksin suuhunsa ja irroittamaan ennen kuin puri sitä yhtään, joten kyseinen keksi jäi hampaiden osalta koskemattoman näköiseksi jäljiltämme.

Itse en ollut hirveän tyytyväinen Titjan tokoiluun tänään näin yleisesti enkä tiedä tuliko siitä millaista kuvaa videolle vai tuliko ollenkaan. Sen näkee sitten. Kotiinkin päin päästiin samalla kyydillä.

Uusi agilityryhmä

2008-08-07T03:01:00.000+03:00

Meillä alkoi tänään taas agilitytreenit, uusi treeniaika on 18:00-19:30. Ensimmäiselle treenikerralle minut joutui kuskaamaan Riikka äidini lähdettyä jonnekin omia juttuja tekemään. Riikan koiran Paten treenit alkaisivat heti meidän treenien jälkeen, 19:30 eteenpäin, joten hän käytännössä tuli kääntymään hallille vähän ennen omaa aikaansa ja katsomaan samalla meidän treenejä. Paikalla meidän ryhmästä oli jopa kolme koiraa.. Titja ja kaksi terrieriä, Maisa ja Tööt. Tööt onkin meille jo ennestään tuttu alkeis- ja alkeisjatko-kursseilta, oli näemmä myös saanut vaihtaa ryhmää.

Meidän ohjaajinamme toimivat tällä kertaa Lea Rentsch ja Susanna Laitinen. Oikeastaan Susannakin osallistuu tämän ryhmän harjoituksiin belgianpaimenkoira tervuereninsa (Tutu) kanssa, joten kävi suorittamassa harjoituksemme välissä ennen kuin ne vaihdettiin toisiin. Lea toi minulle heti ensihetkistä hauskasti mieleen Riikka-Liisan, heillä on perin samanlainen puhetyyli aina äänenpainoja myöten. Heti ensihetkistä kun kerrottiin harjoitus tulikin huomattua, että tällä kurssilla tehdään oikeasti enemmän kieputusta ohjausharjoituksissa, kun alkeisjatkossa se oli käytännössä suoria harjoituksia. Passaa kyllä minulle oikein hyvin.

Ensimmäinen harjoitus siis koostui tuollaisesta neljän esteen kieputusosuudesta. Titja pyrki kovasti toisen hypyn jälkeen houkutusputkea kohti, vaikkei kuitenkaan koskaan putkeen mennytkään, kyseinen tuotti vain kohtuullisen ison kaarroksen aikaiseksi. Kolmannen hypyn jälkeinen kaarros oli paljon pienempi ja neljännen todella tiivis, siinä ei ollut mitään ongelmaa putkeenaikomisten kanssa.

Harjoitus oli samalla kohtuullisen hyvä valssiharjoitus, sillä valssit todellakin tarvitsi tehdä kolmessa eri kohdassa. Alkeisjatkossa ei oltu tehty tällaisia kieputuksia puhumattakaan siitä että välissä olisi valsseja. Valssit eivät onneksi ole itselleni ongelma, joten niiden kanssa ei tullut Titjan kanssa sen kummempia virheitä. Selvittiin tästä suorituksesta odotuksiani paremmin vain muutamalla toistolla. Molemmilla terriereillä oli hieman keskittymis-/malttamisongelmia, en sen kummemmin niitä suorituksia katsonut. Selvittivät harjoituksen joka tapauksessa lopuksi.

Toinen harjoitus oli vauhtiympyrä, minulle ja Titjalle tavallaan jo ennestään tuttu juttu. Tällä kertaa vauhtiympyrä muistutti kyllä enemmän soikiota, mutta toimi silti tarkoituksessaan vallan mainiosti. Titjalle harjoitus ei tuottanut suurempia ongelmia, juostiinhan siinä vain käytännössä suoraan ja vaihdettiin suuntaa ihanassa mutkaputkessa. Putkihullu koira kun on, niin mitään ongelma ei tuottanut lukuunottamatta sitä kertaa, jossa itse käännyin toiseen suuntaan putkeen koiran jo ohjattuani, Titja näki käännökseni ennen putkeenmenoa ja kääntyikin putken suulta takaisin. Muuten voitiin ottaa kaksikin kierrosta molempiin suuntiin ilman mitään ongelmia kyseistä vauhtiympyrää.

Muistaakseni viime vauhtiympyräkerrassa Titja oli vähän nopeampi, mutta tällä kerralla se toimi kyllä ohjauksen kannalta paremmin. Koira hakeutuu mukavasti seuraavalle esteelle minkä se edessään näkee, vaikkei menekään perille asti jos ei saa lupaa. Tässä vauhtiympyrässä kyllä pitkästä aikaa huomasi miten nätisti se estekäskyn jälkeen on jo menossa.

Periaatteessa kolmantena harjoituksena otettiin puomia eli lähinnä puomin kontakteja. Titjan meinasi ensimmäisellä kerralla tippua alastulolta, se tuntui vähän horjuvalta, mutta seuraavilla parilla kerroilla ei hajuakaan ongelmista.

Neljäs harjoitus oli sitten paluu ohjauskieputuksiin. Selvitettiin tämä kyseinen harjoitus Titjan kanssa ihan vain parilla toistolla, sillä Lea ei ohjaajana huomannut mitään ongelmia suorituksissamme. Harjoitus suoritettiin Titjan kanssa ensimmäisenä aitojen ollessa jo 50cm korkeudessa, joten Tööt ja Maisa pääsivät tekemään harjoitusta meidän jälkeen ja omistivatkin pari ongelmaa enemmän.

Ehdin moikkaamaan siinä vielä Riikkaa ja Patea ennen kuin heidän treenivuoronsa alkoi. Heidän ryhmässään on myös noin 10-kuinen tricolour nahkauros Kaapo (Timonan Texas Terrence), joka on myöskin leikkinyt Titjan kanssa joskus. Heidän vuoronsa alettua annoinkin heidän sitten treenailla hetken aikaa rauhassa ja menin P-HAU:n kentälle ottamaan jonkun verran tokoa kun siinä ei muitakaan käyttäjiä näkynyt. Koska kotonamme ei ole tokoestettä, otin muutaman kerran harjoituksena alokasluokkaan estehypyn. Seisahtuminen saisi olla huomattavasti nopeampi, mutta olen tyytyväinen siihen että koira sentään joka kerralla käskyn saatuaan on hypännyt ja seisahtunutkin - siinä ensimmäisessä alokasluokan kokeessa kun ei edes hypännyt.

Maisan omistaja tuli toisen autossa olleen terrierinsä kanssa ottamaan myös jotain pientä tokoa meidän kanssa. Olin siihen mennessä ottanut jo yhden pidemmän seurauspätkän ja olin siinä vaiheessa ottamassa lyhyempiä. Titja rakoili kontaktin pitämisessä pari kertaa häiriön tultua kentälle, mutta keskittyi muutaman muistutuksen jälkeen tekemiseen taas vähän paremmin. Otettiin sitten vielä yhteinen paikallamakuu Maisan omistajan pyynnöstä, jätettiin koirat maahan ja mentiin noin 20-30m päähän. Minä käännyin koiraan selin ja toinen henkilö jäi katselemaan koiria. Titja tapansa mukaan kuulemma vaihteli lonkka-asentoa puolelta toiselle sekä haisteli maata, muttei noussut eikä ryöminyt eteenpäin. Onnistuneen paikallamakuun jälkeen otin vielä pari luoksetuloa sekä hyvin lyhyen seuraamispätkän, johon lopetin harjoituksemme ja sanoin lyhythetkiselle treenikaverille kiitokset. Ennen lähtöä ehdin kipaista katsomassa hallissa vielä muiden treenailuja, oli ihanan alkeismeininkistä touhua kun rimat olivat joko maassa tai niin matalalla kuin ne pystyi laittamaan. Koko ryhmä koostui kuitenkin pääosin nuorista koirista ja vasta-alkajista, joten ihmekö tuo. Ne treenaavat kuitenkin kuulemma Janita Leinosen oppien mukaan, joten kyseisestä ryhmästä pitäisi valmistua osaajia myöhemmin.

Luna kyläilemässä

2008-08-06T03:00:00.000+03:00

Tässä pari päivää sitten noin vartin ajomatkan päähän muutti Lahteen uusi nahka, Titjan jo aiemmin mätsärissä tapaama Luna (Honey Melon Romantica Blues). Kyseinen Luna tuli emäntänsä Melissan kanssa tänään vierailemaan, vietettiinkin sitten suunnilleen koko aika ulkona.

Ensin mentiin päiväkodin taakse nurmikkoalueelle ottamaan vähän tokoa. Joitain yksinkertaisia alokasluokan liikkeitä molemmat, eritoten luoksetuloa sekä pieniä seuraamispätkiä ja harjioteltiin vielä Lunalle harjoitukseksi paikallamakuuta. Titjan paikallamakuu on ollut aina kohtuullisen varma ja oli nytkin, vaikka kaveri nousi välillä vieressä istumaan. Varmaan pisin koitettu paikallaolo oli minuutin kestänyt, Lunan maltti on kuitenkin vielä vähän harjoituksen alla. Kyllä se siitä vielä joskus, ainakin Titja voi toimia kaverina ja "mallina" paikallamakuuharjoituksissa tulevaisuudessa.

Sitten vähän kuvailtiin. Yritettiin saada Lunasta ihan vain juoksukuvia laukassa, joka vaati sitä että Melissa joutui juoksuttamaan sitä (ja Titjaa) useampaan kertaan yhtä suoraa edestakaisin. Kyllähän sieltä lopulta tulikin juuri sellaiset kuvat, mitä hain. Melissa myös vähän seurautti Lunaa sekä otettiin Lunasta pari rakenne-, istuma-, makuu- ja pääkuvaa. Lopuksi heiteltiin koirille nakinpaloja nurmikolle ja saivat etsiä niitä sitten oikein urakalla. Luna oli harjoitellut vastaavaa ennenkin joten toimikin sen mukaisesti, Titja ensikertalaiseksi etsi kuitenkin erittäin tehokkaasti ja laajalta alueelta nostamatta kuonoaan juuri missään vaiheessa ruohosta. Ehkä me sitä jälkeä vielä joskus..

Loppuun käytiin vielä lenkillä lenkkipoluilla, joita kyllä riittää enemmän ja vähemmän täällä Ahtialassa. Käytiin koirarannallakin moikkaamassa Elsa-suomenlapinkoiraa, jota Luna kuitenkin hieman pelkäsi ja pakoili kun Elsa heti ensitöikseen hieman kaahaili Titjan kanssa tuhatta ja sataa. Ihmekään jos vähän säikähtää sellaista veturikaksikkoa!

Täytyy sanoa että kyllä oli väsyneitä koiria, ainakin Luna kuulemma. titja vielä hetken pyöri sisällä sen näköisenä että mennään vielä tekemään jotain, ennen kuin asettui.

Yllätysmatkailun suunnitteluja

2008-08-01T03:00:00.000+03:00

Joo, ei sitä pitänyt lähteä. Mutta lähden silti. Kuopion kolmipäivisiin, kansainvälinen kaikkien rotujen näyttely x3. Jokaiselle päivälle tänä viikonloppuna oma KV-näyttely, ja sitten kun lasketaan lisäksi vielä ensimmäisen päivän eli huomisen KV-näyttelyn jälkeinen collie-erkkari.. tekee yhteensä neljä näyttelyä yhdelle viikonlopulle jos vain on ilmoittanut koiransa kaikkiin. Huh huh.

Titjaahan en ole ilmoittanut joten se tulee jäämään kotiin, vaikka hieman tekisi mieli ottaa energiapallo mukaan ihan vain kaveriksi. Mutta ehkei nyt kuitenkaan.. Jääkööt kotiin äidin hoidettavaksi pariksi päiväksi. Mukaan lähden ainoastaan Riikka Lainion pyynnöstä, sillä hänet pyydettiin kehäsihteeriksi (niiden määrän ollessa vähäinen) ja hän kaipasi koirilleen jotain handleria kun ei itse kehäsihteerin paikalta pysty koiria käydä handlaamassa. Patea (Papaya Whip van Shaka's Royal Kraal) lähden lähinnä handlaamaan, katsoo nyt jos jotakuta muutakin. Käytännössä "palkaksi" veloitukseton matka ja yösija, että mikäs siinä.

Otin Titjan kanssa tänään joitain lyhyitä seuraamisia, jotka eivät loppujen lopuksi olleet hirmuisen hohdokkaita, vaikkakin OK. Koira on sisäistänyt nyt ainakin kaukokäskyihin opettamani "sit" jotenkin, toisinaan saattaa mennä jo pelkästä sanallisesta käskystä mutta useimmiten käytän vielä varmuutena käsimerkkiä. Seuraavaksi olisikin sitten todennäköisesti hyvä opettaa seiso->maahan uudestaan.. Etenee. Lienee se "down" siihen sopiva. Ja takaisin seisomaan "up" jos koskaan niin pitkälle päästään, kerrataan nyt ensin jonkin aikaa tätä istu->maahan->istu->maahan.. hässäkkää. Myös kolmisen luoksetuloa, joista kahdessa hieman pitkäksi mennyt sivulletulo (edestä), kun heitti "sivulletulokierroksen" kaukaa. Kolmas oli kaunis, vaikkakin olisi saanut olla aavistuksen nopeampi - hitain näistä tämänpäiväisistä.

Vai niin..

2008-07-25T02:56:00.000+03:00

Naureskelinpa tässä heti ensimmäiseksi aamulla selatessani kuvia, että eipä se koira paljoa tavoiltaan muutu kasvaessaan. Päästät sen kerran tyynyllesi niin se on siellä aina. Fakta.

Yllä Titja 10vk ja alla kuukausi sitten eli 1v 8kk

Annoin Titjalle aamuruoan vaihteeksi ulkona. Se edellytti paria tokoliikettä ennen vapautusta ruokakupille. Otettiin siis seuraaminen kolmella käännöksellä (vasemmalle ja kaksi täyskäännöstä + yksi pysähdys). Itsestäni tuntui että kontakti rakoili koko ajan mutta kun katsoin varjosta koiran menoa se näytti siitä katsottuna tuijottavan kuin riivattu. Vielä ennen vapauttamista yksi luoksetulo noin 4m etäisyydeltä koirasta, kun vasta harjoitellaan luoksetuloa suoraan sivulle (ennen tuli suoraan eteen) niin ei pitkiä matkoja. Tuli hyvin ja suoraan! Tämän jälkeen vielä pätkä seuraamista ja liikkeestä maahanmeno ihan ruokakupin läheisyyteen, maahanmeno oli tarkka ja pitkästä aikaa nopea. Sen jälkeen pääsi lapsi syömään ja emäntä katselemaan tyytyväisenä vierestä.

Kaveri kävi päivällä ja tehtiin vähän ompeluhommia ennen viikonlopun Animeconia, jonne meidän on tarkoitus mennä. Cosplay-asut sun muut ihan kesken toistaiseksi, joten työtä riitti tehtäväksi koko sen ajan kun kaveri oli kylässä. Titja katseli keittiön ulkopuolelta surkean näköisenä kun sillä ei ollut muutakaan seuraa kuin me (äitini lähtenyt Savonlinnaan ja muitahan meidän talossa ei yleisesti asukaan) ja olin käskenyt sen pysymään poissa keittiöstä ettei tulisi tielle tai astuisi vahingossa vaikka nuppineulaan tai saksiin. Koiralla riitti energiaa.. lähdettiin muutenkin iltalenkille samalla kun saatettiin kaveri pois ja vapaana matkansa aloittanut Titja aloitti todellakin kaasu pohjassa. Onneksi ei autoja ollut liikenteessä kun itse varmaan 40 metrin takamatkalta huudan koiralle kauko-ohjeita mm. ylittää tie. Nätisti meni suojatietä pitkin vauhdilla kuten ollaan opeteltu, eipähän ainakaan jäänyt jumittamaan. Otin takaisin tullessa pari seuraamispätkää pihalla lähinnä muutaman täyskäännöksen kera, niissä kun meillä on vielä paljonkin hiomista (on tosin normaaleissa käännöksissäkin). Lisäksi otin maahan->istu kaukokäskyharjoituksia noin neljän metrin päässä koirasta, aloitettiin nämä harjoitukset siis eilen. Ensimmäinen "sit" käsky meni kuin kuuroille korville kuten myös käsimerkki sokealle, mutta seuraavasta nousi hyvin. Toistin vielä kahdesti palkaten jokaisesta, Titja hyppi kaniloikkia innoissaan kepin perään pitkin pusikkoja.

Näytelmissä

2008-07-19T12:16:00.000+03:00

Käväistiin Titjan kanssa pitkästä aikaa kehässä Ypäjän näyttelyssä. Korvat olivat kerrankin kehän aikana suhteellisen mallikkaasti alhaalla, josta emäntä on perin tyytyväinen. Koirakaan ei näyttänyt niin järjettömän muulilta kuin yleensä korvahoitojen jälkeen, voi johtua siitä että kokeiltiin kaverin kanssa tuplahandlausta. Titja iloisesti katseli häntääkin välillä heiluttaen kaveriani.

Tuomari oli Paavo Mattila, joka ei niin huikeita tuloksia ole Titjan sukulaisille antanut, joten lähdin sillä meiningillä että kyllä se H sieltä tulee tai jotain. Olin kuitenkin kehässä jo tyytyväinen korviin+esiintymiseen pitkästä aikaa, joten ei se H olisi maistunut ollenkaan pahalta. Mattila pohti minulle ääneen jotakuinkin että koira on hyvin kaunis vaikkakin sen lantio saisi olla pidempi ja luusto vahvempi (kuten arvosteluunkin kirjoitettu), ja että jos voisi niin ottaisi punaisesta (EH) nauhasta puolet ja vaaleanpunaisesta (ERI) puolet, mutta koska koirassa on kuitenkin myös niin paljon hyvää niin antaa ERI:n. No siinä riitti tyytyväisyyttä sitten taas. Luokassamme oli toinenkin koira, Saara (Timonan Sapphire Sallie), mutta koska Saara on niin paljon kehittyneempi ja kauniimpi kuin meidän Tiitiäinen niin se vei sitten luokkavoiton. PN-kehässä ei sijoitusta, että lopputulos ERI2. Alla arvostelu, josta allekirjoitan mieluusti kaiken muun paitsi maininnan liikkeestä.

"Kaunispäinen narttu. Hyvä ilme. Hyvinkannetut korvat. Erittäin hyvä kaula. Sopusuhtainen runko. Hyvä ylälinja. Lantio voisi olla aavistuksen pidempi ja luusto hivenen vahvempi. Kyynärpäissä aavistus löysyyttä ja takaliikkeet voisivat olla vieläkin tehokkaammat. Miellyttävä luonne."

Illalla taukoilun jälkeen käytiin tämän kaverini ja hänen petittinarttunsa Impin (jonka myös esitin Ypäjällä tuloksella EH2), jonka luona olemme kylässä, kanssa maneesissa + pellolla läheisellä tallilla. Ensin maneesissa vähän treenattiin, lähinnä Titjan kanssa totuteltiin moiseen paikkaan kun meillä olisi joskus kolmen kuukauden päästä tulossa tokokisat jotka sattuivat maneesiin enkä ollut ihan varma mitä tuo koira ajattelee maneesista. Ei kuitenkaan juuri hirveämmin ongelmia. Otin kaikki alokasluokan liikkeet lävitse lukuunottamatta seuraamista kytkettynä (ja tietysti luoksepäästävyyttä kun tarvitsisin siihen jonkun vieraan, Titja ylireagoi innokkaasti tuttuihin eli mm. kavereihini), oletan että koira handlaa sen muutenkin kohtuullisen mallikkaasti. Otin myös vähän pidemmän seuraamispätkän ihan vain mutkitellen ympäriinsä samalla kun kaverini riehutti Impiä maneesin toisessa päässä, jonka aikana alkuun kontakti rakoili ja koira vilkuili hieman toiseen suuntaan kun kaikui ja kaikkea, mutta loppujen lopuksi toimi mallikkaasti. Otin myös noutoja erilaisilla kapuloilla, mm. meidän omalla pikkukapulalla joka saatiin nyt takaisin lainasta kun kaveri osti Impille oman samanlaisen sekä Impin vähän pikkukapulaa isommalla kapulalla sekä lopuksi vielä pari noutoa meidän isolla kapulalla (mitä lie noin 750g). Titja nouti mielestäni ensimmäistä kertaa isoakin kapulaa oikeasti hyvin, se ei jäänyt yhtään liian taakse ja nosti sen kunnolla ylös tarjolle eikä jäänyt nojaamaan sitä polviini anovasti.

Pellolla eli tarkemmin tarhassa otettiin Titjasta ensin kunnon seisotuskuvia nytkun kerrankin korvissa ei ollut painoja vaan ne sai hetkeksi alas muutenkin (ovat muuten jo pystyssä, mutta vielä vähän vaikutusta korvahoidista ennen näyttelyä, kohta pitäisi laittaa uudestaan että Heinolan nlyssä ovat taas alhaalla - meillä on tämä kuukauden hoito ennen näyttelyä..). Myös pari pääkuvaa otettiin, laittelen myöhemmin niitä sitten esille. Tämä kaverini Sarianna ystävästi kuvasi, itse jätin oman kamerani Sarren kotitaloon. Mukava saada välillä muidenkin kuvaamia kuvia koirastaan kuin omia. Tämän jälkeen Titilus ja Impi polkivat vähän kaasujalkaa ympäri nurmikkoa hampaiden kalinan säestyksellä.

Iituakin näkee

2008-07-13T02:55:00.000+03:00

Kipaistiin Joutsassa, saavuttiin eilen melko myöhään illalla ja majoittauduttiin nukkumaan suvun omistaman kerrostalon yhteen tyhjään kämppään veljen ja siskopuoleni Tiinan sekä Titjan kanssa. Ilta meni pari videota katsellessa kannettavilta (minulla ja veljelläni oli mukana), joita netistä etsittiin. Titja nukkui tiiviisti vaihdellen puoliksi jonkun jalkojen päällä.

Tänään meillä olikin sitten vähän enemmän tekemistä, kun oli niin paljon nähtävää ja tekemistä joka puolella. Heräämisen jälkeen kunhan vaan loikoiltiin siinä jonkun aikaa, kunnes veli keksi että voitaisiin lähteä Tarjan luona käymään kun en minäkään ole siellä kovin pitkään aikaan ollut. Tarjalla aikoinaan kävin vähän useamminkin kun kävin ratsastamassa siellä Lucas-ponia ja silloin Tarjalla oli useampi lehmä sekä neljä hevosta + kissoja ja kaksi koiraa. No, yhä siellä oli kaksi koiraa ja kissoja.. mutta ei enää lehmiä, vaan navetat oli laajennettu talleiksi, nyt siellä oli sitten viisitoista hevosta. Niistäkin yksi kantava tamma, jonka synntystä odoteltiin. Vanhahko poniherra Lucas oli mukava nähdä pitkästä aikaa, sen kiinnostuksen kohteisiin todellakin kuului yhä vain ruoho. Oli mukava seurata laitumella olevaa neljää vuotiasta orivarsaa, kahta suomenhevosta ja yhtä lämpöistä, jotka ottivat vähän kisaa keskenään. Kovasti oli koetuksella myös laitumelle joutunut puunkarahka, sitä jokainen oripoika kävi kovasti nostelemassa ja kantamassa. Tarja yritti heittää sitä kauemmas aidasta ettei aidan vieressä tulisi kinastelua aiheesta, mutta niin joku hevosista sen kepin rahtasi takaisin - että osaavat ne hevosetkin noutaa.

Titja oli Tarjan luona lähinnä autossa sillä aikaa kun pyörittiin hevosaitauksilla, sitten kun seisoskeltiin pihassa niin se sai tulla ulos ja juosta kepin perässä ihan riittämiin. Hevosista ei jaksanut niinkään kiinnostua, mutta auta armias jos tilalla olisi ollut niitä lehmiä..

Kun palattiin Tarjalta iso-äidin luokse, lähdettiin Tiinan ja Titjan kanssa melkein suoriltaan taas liikenteeseen. Joutsassa oli tänä viikonloppuna Joutopäivät, Joutsan monivuotinen "iso" tapahtuma, joten tottakai piti käydä näyttämässä siskopuolelle millaista Joutsan Joutomarkkinoilla yleisesti on. Meno ei ollut muuttunut yhtään sitten sen kun viimeksi kävin siellä. Jotkut tuntemattomat kävivät ihastelemassa Titjaa sekä sen pantaa, pääsipä neiti haistamaan mm. jotain labradorinnoutajaa ja mäyräkoiraa. Paikalle tulikin kaivatusti Teme ja Heta sekä koiransa berninpaimenkoira Iitu, yksi Titjan leikkikavereista. Titjahan olisi aloittanut siltä siunatulta hetkeltä leikkimisen keskellä Joutomarkkinoita kun tavattiin, mutta päätettiin kuitenkin siirtyä uimarannalle päin uittamaan koiria.

Titjahan ei tietenkään varsinaisesti uinut, mutta kahlasi kohtuullisen paljon. Aina vain veteen ja takaisin, siinä ehti koira rampatessaan kastella vähän meitä ihmisiäki. Lisäksi Titjalta tuntui löytyvän taas mielettömästi vauhtia kun se kaasutteli edestakaisin joko kepin kanssa tai ilman, vaikka olisi voinut kuvitella sen energiatason jo laskeneen kun ei ollut edes ruokaa saanut aamulla - mutta ei. Iitu otti asiat vähän rauhallisemmin eikä niinkään kiinnostunut juuri sillä hetkellä ainakaan leikkimisestä vauhdikkaan Titjan kanssa, kun kuuma päivä ja auringonpaiste pakotti mustan koiran tuuheahkoa turkkia. Sain kuitenkin lopuksi otettua Iitustakin pari ihan ok kuvaa, kun aiemmin en ole kyseistä koiraa oikeastaan edes kuvannut.

SCH P-H AO Match show & möllitoko

2008-07-08T02:54:00.000+03:00

Käytiin mätsärissä Löytynmäen koulutuskentällä, josta kuultiin hyvällä tuurilla alle viikko sitten.. ja sellasta. Siellä oli myös möllitokoa tosi-mölleille ja mölleille alo-luokka, meinasin et lähetään vaan möllöilee. Päästiin paikalle Melissan vanhempien kyydillä, heillä on soopeli nahkatyttö Luna (Honey Melon Romantica Blues), himppusen Titjaa nuorempi. Muuttavat piakkoin Lahteen, joten Luna tulee olemaan Titjan uusi leikkikaveri myöhemmin.

No sitten paikalla tuntui siltä että eipä teekään mieli tokoilla. Ja koira on ottanut viimeiset 2kk vain agijuttuja, että eihän se osaa enää mitään. Ilmoitin sen sitten myös mätsäriin aikuisiin rotukoiriin ja tokossa tosi-mölleihin kun halusin ottaa pehmeän laskun tokomaailmaan - sitäkin pitäisi ehkä treenata joskus kun on meillä vielä kaksi koetta tänä vuonna..

Hups. Ei siinä ihan niin pitänyt käydä, miten kävi. Titja esiintyi kehässä purkat korvissa erittäin hyvin. PUN. Eikä sekään riittänyt, Viivi-nahka oli PUN2 ja Titja otti sitten sen PUN1:n. Saatiin myös "sanallinen" eli jotain ruksitusjuttuja. Siinä on tähtiä tyyliin *** = erinomainen, ** = erittäin hyvä, * = hyvä ja kohtia jotka voinut ruksittaa. Tai siis latelin päästäni nuo sanat noihin merkityksiin, mutta kutakuinkin noin. Titjan "arvostelu":

Koiran luonne ***
Koiran esiintyminen ***
Koiran liikkuminen ***
Ohjaajan esitystaito ***
Yhteistyö ja yleisilme ***

Tässä välissä juostiin möllöilemässä tokon suhteen. Eka möllikisa muuten ikinä. Enkä ottanut oikein mitään liikkeitä kehän ulkopuolella, joten aika puhtaasti mentiin kylmiltään ja sen kyllä näki. Seurasi vissiin puolet ilman kontaktia (siis musta tuntui siltä) ja liikkeestä seisominen oli hitaahko. Koska kyseessä tosi-mölli niin ei ollut paikallamakuuta, hyppyä eikä vapaana seuraamista ja arvostelu tosi löysä yleisesti ihan epävirallisuuden takia. Mutta kun niitä tuloksia kuunteli niin oli melko "oho" olo, kun ei Titjan nimeä kuulunutkaan ei-sijoittuneista ja sijoittuneissakin vasta viimeisenä. Me saatiin jaettu ykkössija täysillä pisteillä, jaetulla ensimmäisellä sijalla meidän kanssa oli joku sheltti omistajineen. No, tokoarvostelu oli seuraava:

Luoksepäästävyys 10 (x1)
Seuraaminen kytkettynä 10 (x2)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (x2)
Luoksetulo 10 (x3)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 (x2)
Kokonaisvaikutus 10 (x1)
= 110p, 1. sija

Ja suoraan tokon palkintojenjaon jälkeen juoksu näytelmien BIS-kehään. On se kyllä niin kiva juosta muiden koirien perässä kun oma koira juoksisi paljon lujempaa.. mutta minkäs teet, odotin vain pitkähkön välimatkan - siihen on tottunut. Onneksi BIS-kehä oli iso. Kun "BIS7" palkittiin eli viimeinen, ajattelin että on se Titja varmaan kolmas. Mun ikuinen kolmonen, aina sijoittunut kolmoseksi lähes kaikessa korkeimmillaan. Ja arvatkaa lopputulos - kolmas.

Eli lyhyesti sanottuna:
Tosi-möllien toko, 110p & jaettu 1. sija
Aikuiset isot rotukoirat PUN1 & BIS3

Palkintoina saatiin ainakin jonkunnäköinen pussukka.. joka sisälsi näyteruokapusseja. Joku muu ruokapaketti joka sisältää todennäköisesti vähän lisää samoja näyteruokapusseja (funtsin jo että niitä entisiäkin on vielä jäljellä jotka on saatu viime vuoden mätsäreistä.. on muuten ohimennen sanottuna tän vuoden eka ja vika mätsäri todennäkösesti, kun ei meidän pitänyt mätsäreihin enää mennä ellen JH:ta innostu kokeilemaan sellaisissa). Lisäksi joku grillausvälinejuttu, on kyllä tosi paha sanoa sen nimeä kun en enää muista miksi äiti sen nimesi. Sain valita laatikoista mitä haluan lisäksi (sijoittuneille oli moinen), joten otin sieltä kirjan lahjoitukseksi äidille - tykästyi lahjoituksesta. Ja kolme ruusuketta + nuo arvostelut. Plus ostin yhdeltä LKK:n kivalta kouluttajata metalliavaimenperän jossa on nahkacollie.

Ja mun ei edes pitänyt lähteä tähän mätsäriin oikeesti, mut lähettiin sit kuitenkin. Ihan kiva, kannatti! Nyt vaan ootellaan niitä kuvia joita ihmiset otti siellä kehien laidalle, pitäs sulla SCY P-H AO:n sivuille jossain vaiheessa.

Agia ja sekoilua

2008-07-04T02:53:00.000+03:00

Otettiin taas Annin esteillä pari harjoitusta, lähinnä yksittäisenä putkeen menoja sekä tyyliin 2 hyppyä, joko suoraan tai käännös välissä. Anni teki näitä suurimmaksi osin Titjan kanssa ja itse kuvasin.

Titja kävi myös kokeilemassa miltä tuntuu olla isossa trampoliinissa. Sellaisessa sinisessä, tiedättehän.. Siinä oli kyllä verkot ympärillä ettei koira päässyt hyppäämään sieltä eikä siellä pompittu, rauhassa istuttiin Annin kanssa niin malttoi Titjakin käydä maate joksikin aikaa. Sen jälkeen sitten periaatteessa vain pelleiltiin hetki, Anni otti kuvia kun kirjaimellisesti sähelsin Titjan kanssa kaikkea omaa kepin kanssa. Tuli niin hypyt kuin pyörähdyksetkin esille.

Illalla lähdettiinkin sitten junalla takaisin Lahtea kohti, veli haki juna-asemalta kun oli vaihteeksi meillä Lahdessa käymässä.

Siili?

2008-07-02T02:48:00.000+03:00

Edelleen ollaan Lappeenrannassa kylässä Annin luona.

Vaan olipa siinä ihmetystä kerrakseen kun lähdettiin joskus puolen yön maissa käyttämään Titjaa ulkona, sillä kun tuntui virtaa olevan. Vastaan meitä kävelikin siili. Moinen ei oikein ymmärtänyt miksi ihmeessä kaksi ihmistä ja joku alati ympäriinsä juoksenteleva otus tulee pyörimään sen ympärille. Ensimmäistä kertaa kuulin siilin pitävän sellaista ääntä, se todennäköisesti yritti varoittaa meitä niin sanotusta "vaarallisuudestaan", sähisi ja mourusi minkä ehti kunnes huomasi ettei siitä ole hyötyä ja meni kerälle odottamaan että kyllästytään. Titjakin uskaltautui haistamaan piikikästä olentoa paljoa epäröimättä ensin hieman juostuaan muutaman metrin paenneen siilin perässä. Voi siili-raukkaa, toivottavasti toipuu kohtuullisen traumaattisesta kokemuksestaan tavattuaan tuon meidän ylituttavallisen vieterijalan.

No johan pomppas!

2008-07-01T02:48:00.000+03:00

Nukuin pitkään.. ja olin koneella. Annin isä siivosi vimmatusti aamusta pitäen ja yritti Jooseakin käskeä siivoamaan, mutta jätkä huiteli kaverinsa kera ties missä. Itse kävin suihkussa joskus kolmen jälkeen, josta tultuani hetimmiten ilmoitettiin että lähdetään hakemaan Anni riparilta. Aluksi Katjan (Aatun äiti) olisi pitänyt Annin isän Kimmon suunnittelujen mukaan hakea, mutta Anni huoli hakijakseen ainoastaan isänsä koska silloin minäkin pääsisin Titjan kanssa Annia vastaan. Ja Anni nimenomaan halusi minut sekä Titjan (etenkin koiran..) itseään vastaan. Että näin hävisi perheen isä jo vieraalle koirallekin! Oli mukava nähdä Anni ja yllätyksekseni myös pari muuta moikkasivat meikäläistä ja Titjaa, muun muuassa eräs Jonna, jonka olen tähän asti nähnyt vain kuvista. Enempää siinä ei ehtinytkään jutella. Suurin hauskuus oli kyllä se, että kyeisellä riparilla yhtenä isosista oli Paula, eli minulle netistä tutummin Jatsi, erään corgipojan Repen omistaja. Häneen olen jo parin vuoden takaa netissä koirafoorumiroolipelin kautta tutustunut, nyt vasta ensimmäistä kertaa tavattiin kasvotusten. Ihan on samanlainen persoona ollut kuin mitä olen arvellutkin ja kuvista nähnyt. Harmi ettei siinä ehtinyt kuin pari minuuttia vaihtaa yksinkertaisia sanoja ja kuulumisia.

Käytiin kyllä syömässäkin jotain kebabruokaa, jonka ajan Titja odotti autossa. Omasta kebabistani jäi vähän yli riisiä ja pari kebabhässäkkää, jotka otin mukaan ja syötin autossa Titjalle. Minulle ei edes oltu laitettu tulista kastiketta vaikka olin sanonut haluavani sellaista, jotenka se kastikekin oli laimeaa. Titja kyllä tykkää hurjasti myös tulisista ruoista. Koira söi siis innolla koko homman.

Annin olisi pitänyt siivota, muttei juurikaan siivonnut. Illalla kun oli talon näyttö (talo myynnissä, Annin perhe muuttaa toiseen taloon melko lähellä nykyistä taloa eli Lappeenrannan sisällä). Meidän tuli häipyä siksi aikaa muualle, mutta ennen sitä ehdittiin vajaa tunnin verran tehdä pari agilityharjoitusta. Lähinnä ihan suoria hyppyjä viidellä aidalla sekä putkella, jonka Anni kävi jostain varastorakennuksista hakemassa. Nämä hoppuutukset perustuivat lähinnä siihen että saatiin muutamia suorituskuvia Titjasta, joten ei ollut koiralle mitenkään raskasta. Ajan loppuessa kasattiin esteet ja lähettiin pois talonkatsojien tieltä, käytiin ensin Sailalla kuvaamassa vähän Titjaa ja Amieta leikissä (kun Amie oli päässyt pelkonsa ylitse!) sekä mentiin sitten lähellä olevan ala-asteen rantaan. Anni kävi vaatteet päällä uimassa ja saatiin Titja houkuteltua ensin kepin perässä kahlaamaan ja loppujen lopuksi jopa kolmesti itse uimaan. Se vaati kyllä todellista suostuttelua, mutta koira ui sentään metrin tai kaksi itse hakiessaan keppiä. Ja se on Titjalta paljon! Se osaa uida, muttei vain tykkää siitä jotenka ei itse uimaan pyri - kahlailee vaan samalla kun juo. Sitten heiteltiin siinä Titjalle kyseistä keppiä jonka perässä se oli veteenkin mennyt ja revittiinkin sitä vähän kilpaa.

Meidän piti olla poissa vajaa tunti, mutta oltiinkin sitten melkein kolme tuntia. Että toivottavasti talonkatsojille moinen aika riitti! Hehheh. Titja oli ainakin ihan kuitti kun päästiin takaisin sisälle, käpertyi mieluusti nukkumaan. Me vaan Annin kanssa oltiin "vaihteeksi" koneella kohtuullisen pitkään, ennen kuin mentiin nukkumaan.

SBCAK, bordercollieiden erikoisnäyttely

2008-06-30T02:47:00.000+03:00

Tänään oli se päivä jonka takia oikeasti saavuin ajoissa. Eli SBCAK:n järjestämän bordercollieiden ja kelpieiden erikoisnäyttelyn päivä. Bordercollieita oli tarkoitukseni kuvata ja niiden kehä alkoi yhdeksältä, joten niihin main Annin isä heitti minut kyseiselle urheilukentälle. Koska aamu näytti niin aurinkoiselta ja pilvettömältä, niin en tietenkään ottanut sateenvarjoa mukaan.

Kuvasin JUN, NUO, AVO, KÄY ja VAL-urokset sekä joitain pentuja, jotka pystyin kohtuullisen hyvästä kuvauspaikastani myös kuvaamaan, vaikka pennut arvosteltiinkin kelpieiden kehässä. Olen oikein tyytyväinen siihen millaisia kuvia koirista sain, vaikka suurinta osaa pyrittiin seisottamaan melko vinossa minuun nähden (niin että olisin käytännössä kuvannut kaikki koirat edestäpäin). Melkein kaikista tuli suht ok sivuprofiiliseisotus myös. Olisin kuvannut erkkarissa myös hieman kauemmin, mutta VAL-uroksien jälkeen kehät keskeytettiin joksikin aikaa ukkosen ja täyden kaatosateen takia. Itselläni kun ei ollut sateenvarjoa niin kirjaimellisesti kastuin, kuin myös Titja, enkä jaksanut sitten jäädä sinne kuvaamaan kun kehäkin lainehti (oli sentään hiekalla eikä ruoholla) - vaikka erittäin paljon harmittikin. VET-urokset alkoivat juuri silloin kun kyytini saapui, silloinkin satoi vielä kamalasti.

Tavattiin Iittimiitistä tuttu Elmo-bordercollie ja tämän emäntä Milla paikalla myöskin. He saivat pikkupentuluokasta pelkän kakkosen, joka oli sinänsä vähän harmi. Tuomari ei tykännyt ollenkaan Elmon päästä (muka epärodunomainen), muutenkin australialainen tuomari ja tietoisesti Australiassa bordercollieilla pystyt korvat ovat virhe. No, Elmolla on pystyt korvat eikä se ollut sekään yhtään hyvä. Mutta Elmo esiintyi erittäin mallikkaasti ja ihailtavasti! Kyllä se vielä tulee pärjäämään. Harmillisesti raukka hieman arasteli ukkosta siinä missä oma Titjani sateesta ja muusta huolimatta alkoi leikkimään; repi ruohoa, kaivoi kuoppaa ja heitteli risuja itsekseen.

Loppuilta meni periaatteessa sisällä. Ei kiinnostanut kunnolla mennä ulos, mutta kävinpä silti kuitenkin tekemässä pienen agiharjoituksen. Se ei ollut hirmu vaativa, kolmen esteen suora jolla harjoittelin erkanemista ohjaajasta. Lopputulos oli se että sain seistä muutaman yrityksen ja parin epäonnistumisen jälkeen (ei viimeistä, kolmatta, hypännyt aluksi) ensimmäisen esteen vieressä ja käskeä siitä kolme estettä käskyllä toisensa jälkeen niin neiti vain meni. Oli ihailtavaa suoritettavaa. Nämä rimat pidin tällä kertaa kohtuullisen matalina, vaikka eivät ne eilenkään kisamittoja saavuttaneet. Annin isä halusi näyttää myös 8 vuoden iän saavuttaneen veteraanisuomenpystykorvauroksen Vilin kanssa, kuinka sekin osaa hypätä, mutta tarhasta päästyään ja pari kertaa Titjan kanssa piha täyttä juoksua kierrettyään uros paineli häntä suorana pois pihasta ottaen Titjan mukaansa. Annin isä mietti hetken että sinne meni minunkin koira, joskin totesin että kyllä se takaisin tulee. Kaksi vihellystä ja vajaa minuutti niin sieltä se nahkacollie tulikin täyttä juoksua rynnistäen, mutta Vili ei. Annin isä haki Vilin sitten autolla, karannut useammankin kerran ja suunta aina sen verran sama, että tietää jo mistä sitä pitää etsiä.

Heh. Joose lauleskeli tänään kaverinsa kanssa Singstar-peliä yläkerrassa. Oli mielenkiintoisen kuuloista, kun kaksi jätkää laulaa kuorossa Indican Ikuista Virtaa tai PMMP:n Pikkuveljeä. Ei sillä, toisella jätkistä oli ikäisekseen kohtuullisen hyvä ääni. Ala-asteella molemmat.

Salukipanta, kohti uutta suuntaa

2008-06-29T02:44:00.000+03:00

Sain olla jopa päivän kotona ja tehdä vähän mitä sattuu. Kuvasin muun muuassa Titjasta kunnon poseerauskuvia uuden pannan kanssa, jotta voisin näyttää parille kiinnostuneelle henkilölle millainen tyttösen uusi "salukipanta" on. Juuri mitään järkevämpää ei sitten tehtykään.

Ennen kuin tuli puoli kuudelta lähtö junalla kohti Lappeenrantaa. Juna meni onneksi suoraan ilman vaihtoja toisin kuin pääsiäisenä ja junassa oli huikean paljon tilaa, mahduttiin ihan kevyesti. Matkakaveriksi viereisiin penkkeihin saatiin nelivuotias saksanpaimenkoirauros omistajineen, joka tuntui olevan kiinnostunut tekemään tuttavuutta Titjan kanssa. Titja sen sijaan osoitti vain alistumisen elkeitä, mikä on sinänsä yllätys sen jälkeen kun se on ollut viimeisen kuukauden aikana useammassakin pikku kärhämässä mukana. Kai sekin joskus opikseen siis ottaa. Junasta kuitenkin poistuttaessa katseli tyttönen taaksepäin että minnes se kaveri jäikään, kun kyseinen jäi jatkamaan vielä matkaa.

Mentiin siis TeenyAnnin luokse kyläilemään, joskin Anni itse ei ollut vielä kotona. Riparille toinen oli häipynyt ja saapumisajankohta on maanantai, johonka asti ainakin majoitun vielä Lappeenrannassa. Käytiin kyllä Annin isän ja tämän pikkuveljen Joosen kanssa syömässä, loppuillan sain viettää miten ikinä lystäsin. Siispä koneella ja kävin myöskin Annin "kaukonaapurissa" (noin kilometrin päässä), itsellenikin tutun Sailan luona käymässä. Heidän uusi koiransa, nelikuinen suomenlapinkoiranarttupentu Amie ei ihan tykännyt aluksi Titjasta ja pakoili tätä osoittaen lievää pelkoaggressiota, mutta loppua kohden alkoi hieman tottua. Otettiin jotain kuvia Amiesta ja toisesta suomenlapinkoirasta, parivuotiaasta Ingasta, jonka Titja onkin jo aiemmin pääsiäisen mailla nähnyt. Molemmista yksittäiskuvia ja Saila koetti vielä koiriaan seisottaa, vaikka kumpaakaan ei ole varsinaisesti opetettu näyttelyseisontaan.

Illan kirjaimellisesti norkuin koneella lukuunottamatta sitä että kävin kerran melko myöhään illasta tekemässä pihalle pienen agilityharjoituksen kolmella Annin isän tekemällä aitaesteellä. Harjoitus oli valssiin pohjautuva ja jouduttiin muutaman kerran Titjan kanssa ottamaan se lävitse ennen kuin suoriutuminen oli mielestäni riittävän hyvä. Titja toki innoissaan suoritti ja olisi varmasti jaksanut vielä lisääkin, mutta hyvähän se on ajoissa lopettaa. Toivon etten herättänyt Annin isää sekä kylään tullutta Annin velipuolta Aatua (vissiin noin 4-vuotias lapsi), Joose nyt katsoikin televisiota yli puolen yön. Annin ja näiden nettiyhteys oli salaamaton joten pääsin sitten omalla läppärillä w-lania hyväksi käyttäen helposti nettiyhteyksiin ja sittemmin touhuttua mitä halusin - vaikka kyllä olisin Anninkin tietokoneen salasanat tiennyt. Titja valloitti tyytyväisenä Annin parisänkyä sen jälkeen kun olin antanut sille luvan hypätä siihen, sitä ennen koira oli mieluusti nukkunut alle 1mx1m kokoisen pehmusteen päällä lattialla.

Toinen kongressipäivä

2008-06-28T02:32:00.000+03:00

Aamulla oli vähän väsynyt fiilis eikä hirveästi vielä silloin tehnyt mieli lähteä kuvaamaan. Selvisin kuitenkin kymmeneksi majoitushuoneesta alas pihamaalle seuraamaan varsinaisen kongressin aloituspuheita sekä kuvaamaan niitä, jossa oli joitain salukiyhdistyksen henkilöitä puhumassa, mieskuoro laulamassa (mm. Maamme-laulun) sekä pari kennelliiton edustajaa kertomassa omaa mielipidettään salukeista. Suoraan aloitushässäkän jälkeen alkoivat kehät. Urokset ja nartut oltiin jaettu eri kehiin, jonka lisäksi oli vielä kolmas kehä (jossa ainakin pennut? juniorit? tarkemmin en tiedä). Aluksi minun piti siis kuvata narttuja, mutta siirtyikin niin että kuvaan urokset ja Minna kuvaa nartut. Hieman katkera jälkikäteen olen tästä päätöksestä, sillä jos täytyy tunnustaa niin narttuja oli paljon helpompi kuvata.. Aurinko näes paistaessaan tuli suoraan urosten takaa, jotenka kuvasin tällöin kuvia täysin vastavaloon ja mustat koirat eivät kuvissa varmaankaan hirmuisemmin edusta.

Sain kuitenkin ihanteellisen kuvauspaikan, nimittäin toimihenkilönä pääsin muitta mutkitta tuomarinpöydän eteen kuvaamaan erään videokuvaajan viereen. Siinäpä sitten istuskeltiin. Kaiken huipuksi handlereille laitettiin maahan jonkinlaisesta kehänauhatyyppisestä nauhavirityksestä merkki, missä kohdassa ja minkä suuntaisesti heidän tuli koiriaan seisottaa jotta sekä videokuvaaja että minä saataisiin hyvä kuvakulma koiriin + tuomari näkisi kaikki koirat samasta suunnasta. Tämän takia täytyy todeta, että ikinä ennen en ole loistavammasta kuvakulmasta koiria kuvannut! Kiitoksia tästä ratkaisusta salukiporukoille, toivottavasti vastaavaa saadaan joihinkin muihinkin näyttelyihin joissa on tarkoitus kuvata kaikki koirat. Mikäli saluki-ihmiset useamminkin erikoisnäyttelyissään tekevät vastaavaa niin mieluusti tulen kuvaamaan vaikka heidän jokaisen koiran (kerta nyt kuvasin vain lähinnä uroksia + BIS-kehiä)!

Uroksia siis kuvailin. Toki pitkän päälle paikoillaan istuminen on tylsää, mutta kerta kuvakulmakin oli niin hyvä niin siinä jaksoi olla. Yhdessä vaiheessa satoi jonkun verran, mutta se loppui kohtuullisen äkkiä ja tuomarimme kävi sillä välin syömässä - kuin myös. Jossain valiourosten keskiovaiheilla minulta loppui kamerasta harmikseni akku, jota jouduin muutaman koiran ajan käydä lataamassa että pääsin jatkamaan, sillä aikaa narttuja kuvannut henkilö kuvasi ne pari urosta puolestani. Ehdin sitten kuvata loput valiourokset, jätin kilpailuluokan väliin (sillä ne sijoittujat kuvasi muutenkin monen moni muu henkilö, joten en usko että minun kuvieni puuttuminen siltä saralta juuri haittaa asiaa) ja kävin lataamassa akkua lisää. Sillä latauskerralla mentiin sitten veteraaniurokset, Paras Uros -luokka sekä Paras Narttu -luokka ja vielä Best In Show-kilpailut loppuun asti. Vähän kävi kyllä vissiin tiukille sen akun kanssa loppujen lopuksi, mutta sain kuitenkin kaikki kuvattua. BIS-kehien lopuksi alkoi saataa melko kovana kuurona, joten BIS-kasvattajien sekä BIS-voittajan kuvaaminen oli astetta inhottavampaa. Tuiren kanssa lähdettiin BIS-kehien jälkeen syömään, jonka jälkeen lähdettiin valumaan hiljalleen Tonjan ja Tinkan kanssa pois Mustialasta. Oli kyllä kivaa!

Riihimäen aseman läheisyydessä käytiin koirien kanssa pienellä lenkillä ja kahvilassa juomassa ennen kuin junani tuli, sen jälkeen olikin aika sanoa Tuirelle sekä salukityttösille heihei ja ensi kertaan (kenties johonkin näyttelyyn..). Kotona odotti taas iloinen Titja, jolla oli paaaaaaaaaljon energiaa.. Kivaa.

SSAK, salukien maailmankongressi

2008-06-27T02:31:00.000+03:00

Collieleiristä lievästi vielä toipumattomana olikin heti seuraavana aamuna aikaisin lähtö Mustialaa kohti edessä. Titja sai jäädä kotiin nukkumaan ja lepäilemään koirakohtaisesti vauhdikkaan leirin jälkeen, saas nähdä millainen se on huomenna levättyään. Emännän tie kävi siis kameran kanssa ensin aamuseitsemän junaan Lahdesta Riihimäelle, josta hyppäsin sitten salukiyhdistyksen jäsensihteerin Tuiren matkaan. Olen aikoinani tosiaan salukeja kuvaillut mm. Lahden näyttelyissä, jonka seurauksena salukiyhdistyksen hallitus päätti pyytää minua kuvaamaan heidän järjestämään maailmankongressiinsa tänä vuonna majoitusta, ruokaa ja kyytejä vastaan. Olihan se osaltaan pakko lähteä, maailmankongressi ja kaikkea - pääsee näkemään salukeja vähän ulkomailtakin, ettei aina Suomesta.

Tänään oli maastojuoksukisat, joita kuvasin myös - joskaan en niin ensisijaisesti kuin mitä huomenna tulen näyttelyitä kuvaamaan. Koko maastojuoksuhässäkkä on minulle ihan uutta, olen tasan kerran käynyt katsomassa joskus vuonna siemen ja kukkakeppi Hollolassa joitain maastojuoksukisoja (enkä niistäkään muista juuri mitään, koska olin niin pieni silloin, ala-asteelainen). Onni sinänsä että Tuiren toinen omista nartuista, Tonja (Kuriirin Evana May) osallistui myös maastojuoksuihin, joten pääsin katsomaan vierestä ilmoittautumista ja eläinlääkärin tarkastuksia. Oli hauska seurata miten paljon erilaisia salukeja paikalla oli, kun kongressi on täysin kansainvälinen niin paikalla oli ulkomaalaisiakin salukeja omistajineen mm. Norjasta, Venäjältä ja Ruotsista. Salukit eivät kuitenkaan olleet ainoita tänään juoksevia rotuja, silä mm. irlanninsusikoirat, skotlanninhirvikoirat, borzoit ja rhodesiankoirat juoksivat myös tänään. Rhodesialaiset tosin epävirallisesti, kun eivät varsinaisesti vinttikoiria ole ja juoksukokeet on vinttikoirakokeita. Kunnia vinttareille.

Normaalisti urokset ja nartut juoksevat varmaankin sekaisin, mutta täällä osallistujia oli niin paljon että ne on jaettu salukien osalta narttuihin ja uroksiin. Nartut juoksivat ensin, arvontojen mukaan Tonja oli salukien toisessa lähdössä. Kuvauspaikkani ei ollut mikään parhain haavoittuneen ja tähän tarkoitukseen jopa hieman liian lyhyen objektiivin omistajalle, jonka takia alkuinnostus kuvaamiseen oli matala. Tonja teki loistavan suorituksen vieheen perässä huomioiden etenkin sen, että todella moni muu koira teki virheitä tai vain peesasi toisen koiran perässä ajamatta itse viehettä. Tonjan väliaikasijoitus oli neljäs, pisteitä tässä vaiheessa 243p. Uroksia en hirveämmin jaksanut kuvailla.

Ostinpa Titjalle sitten pannan. Vinttikoiratyyppisen eräältä henkilöltä joka niitä pantoja tekee itse, oikein koristeellisia ja ihanan näköisiä. Se on leveä, vissiinkin varsinaisesti salukiuroksille tarkoitettu 34cm pitkä puolikuristava panta ketjulla. Koristekuviointi on jotain kukkahässäkkää ja tupsu on sen väreihin sopiva. Panta on punertava/ruskeahko. (Jälkikirjoitus: kotoa löysin pantaan sopivan ihanan punotun nahkahihnan, joka ei poikkea väreiltäänkään juurikaan!).

Siinä oli sitten jonkinlaista taukoa ennen kuin finaalit (jonne koira pääsee ensimmäiseltä kierrokselta jos saanut yli 150p) alkoivat. Finaalit kuvasin eri paikasta kuin alkuerät ja täytyy sanoa paikan olevan moninkertaisesti parempi. En kyllä siltikään voi taata että kuvat ovat kovin onnistuneet tänään, jostain syysät ainakaan kamerani "Niilo" ei tuntunut olevan parhaimmillaan. Panostan kuitenkin enemmän siihen huomiseen monen kymmenen koiran näyttelyyn, jossa minun tulisi näiden tietojen mukaan kuvata ainakin salukiuroksia - taas, enpä noita narttuja ole hirveämmin koskaan kuvaillutkaan. Koska urokset ja nartut ovat kuitenkin samaan aikaan jaoteltuna eri kehiin, niin en ehdi kuvaamaan molempia ja täytynee edetä ns. työnantajien toiveiden mukaisesti.

Kannettavan otin mukaan jotta saan kirjoitella joitain juttuja tylsyydessäni majoitushuoneessa, mikälie paikka tämä onkin. Täältä siis kirjoittelen tätäkin juttua, vaikka tämä taitaakin jäädä ainoaksi täysin valmiiksi jutuksi. Kello lähentelee nyt puoltayötä ja Tuirekin on ehtinyt saapua salukineitiensä Tonjan ja Tinkan (Tazillah Opal Oriana) kanssa, kohta taidetaan käydä nukkumaan.

Titja, Robin, Leevi ja Elsa

2008-06-18T02:31:00.000+03:00

Suunniteltiin Marikan kanssa että jos ei sada niin hän tulee kleinspitzpoikiensa Robinin (noin puolitoistavuotias) ja Leevin (lähentelee kahdeksan vuoden ikää hiljalleen) kanssa käymään, josko otettaisiin joitain kuviakin. No eipä tosiaan satanut, sen sijaan ihan kamala auringonpaiste. Tavattiin matkalla läheiselle kuvauspaikalle myös Titjan uusi tuttavuus Elsa, joka tuli mukaan touhuihin. Elsa ja Titja leikkivät toisinaan innoissaan, mutta tummasävytteinen ja paksuturkkinen suomenlapinkoiranarttu joutui pakolta pitämään jäähyjä kuumuuden vuoksi. Robin ja Leevi sen sijaan olivat alusta lähtien parkkeeranneet itsensä puskan varjoon, josta Leevi innostui vipeltämään hetkittäin pois juoksujen aloitusta hautovan Titjan perään - aina siihen asti kunnes Titja ärähti aiheesta, sen jälkeen ei Leeviä kiinnostanut pätkääkään. Robin hyvällä tuurilla juoksi muutaman kierroksen räksyttäen Elsan ja Titjan perässä palaten sitten taas varjoon.

Elsa lähti omistajansa Katjan kanssa pois aikataulujensa vuoksi, me jäätiin Marikan ja omien koiriemme kanssa vielä sinne ja alettiin hiljalleen kuvailemaankin Robinia ja Leeviä kunnolla. Aurinko oli painunut jo sadetta enteilevien pilvien taakse, tuuli yltynyt sekä kosteustaso ilmassa noussut. Kumpikaan jätkistä ei ollut hirveän kiinnostunut kuvauksen suhteen eikä kamerani "Niilo" juuri ottanut toimiakseen yhteistyössä enää siinä vaiheessa, mutta saatiin me nyt edes pari jonkinlaista kuvaa otettua. Oli ihan mukava viettää aikaa Marikan ja pikkujätkien kanssa, vaikka kuvasaldo tosiasiassa jäikin hirmu pieneksi.

Agilitytreenit

2008-06-16T02:17:00.000+03:00

Eli tämän kesän viimeinen P-HAU:n agilitytreenikerta, kun lomaillaankin sitten loppukuu sekä elokuu treenien osalta. Ei kyllä välttämättä tekisi omalla kohdalla pitää tuota lomaa nyt kun on kesä ja olisi oikeasti aikaa sekä intoa treenata, mutta onhan se ymmärrettävä. Ellu siis tuli pitämään meille tämän kerran, oletuksena viime kerralla Tarja vain sanoi että tullaan tekemään jonkin verran kontakteja kun Ellu on huhujen mukaan niiden kanssa kohtuullisen haka koirineen.

Suurin ihmetykseni siis oli, kun aloitettiinkin kontaktien sijasta valssiharjoituksella, jonka mallensin jälleen tuohon viereen kuvana (mittasuhteet ja kulmien jyrkkyydetkin aika mäessä).

Valssit tuli siis tehdä kakkoshypyn jälkeen ohjaten koira putkeen niin että koira oli ohjaajan oikealla puolella. Koira tuli taasen ottaa ulos putkesta valssilla niin että se ohjattiin hypylle taas vasemmalta puolelta. Ja hypyn jälkeen taas valssi niin että koira oli ohjaajan oikealla puolella kun se ohjattiin viimeisellä hypylle sekä siitä viimeiseen putkeen. Oma optioni tähän väliin olisi lähinnä se, että harjoitus tässä vaiheessa tuntui olevan kohtuullisen haasteellinen ja valssimutkat vielä tähän väliin kuitenkin melko jyrkkiä. Emme ole kunnolla harjoitelletkaan valssaamista muuta kuin sen pari kertaa ehkä yhdessä + jotkut suorittaneet sitä muiden harjoitusten ohella vaikeutuksena (kuten mekin Titjan kanssa esim. viime treeneissä). Mutta mikäli vetäjä oli sitä mieltä että me nyt mentäisiin moinen harjoitus niin okei.. Titja suoriutuikin siitä kohtuullisen hyvin, joskin omaksi ongelmakseni huomasin lievän kiirehtimisen seuraavan esteen suuntaan kun kyseessä oli niin pienet ja jyrkät käännökset. En ollut seuraamassa miten muilla meni tämän harjoituksen kanssa.

Kyseisen harjoituksen aikana ulkona oli mahdollisuus harjoitella melko pitkiä keppejä kädellä näyttäen sekä rengasta. Yllätyin erittäin, erittäin ja todella positiivisesti Titjan keppien menemisestä! Se alkaa pikkuhiljaa sisäistää ideaa! Menin muutaman kerran itse peruuttaen ja antaen kädellä vain pientä vihjettä Titjalle. Olen myöskin liittänyt pienen käskysanan "kep" ajoittaen sen siihen kun Titjan on tarkoitus hypähtää minusta poispäin jonkin kepin toiselle puolelle. Ensimmäistä kertaa kokeilin keppejä myöskin niin että käännyin itse menosuuntaan päin ja "kep"-käskyllä sekä pienellä käsivinkillä ohjasin Titjan kulkemaan oikeasta välistä. Pieniä välihyppäyksiä ja muita tuli, mutta perusidea sekä Titjan oma hakeutuminen väleihin alkaa iskostua koiran mieleen! Upea fiilis ottaen huomioon että meillä tuntui aluksi olevan ongelmia aiheen suhteen. Jos nyt vaan saataisiin veli tekemään meille kotiinkin jonkinlaiset agilitykeppien korvikeversiot, kun tuntuu rakennushommissa olevan sen verran kätevä käsistään, niin päästäisiin treenaamaan kepit kunnolla hyviksi sekä varmemmiksi suoritettaviksi.

Kun kaikki olivat suorittaneet valssiharjoituksen, tehtiin toinen tunti sisällä sitten niitä kontakteja. A:n ja puomin kontakteja lähinnä, lisäksi sai itsenäisesti ottaa mm. rengasta (lähinnä minit ja midit kun se niiden korkeudella tuntui olevan) sekä radalla olleita putkia. Titja tuntuu A:n alastulossa jostain syystä hakeutuvan oikealle päin vaikka itse olisin vasemmalla ja sitä myöten melkeinpä liian aikaisin alas, joten tässä yksi asia mitä tulisi harjoitella. Puomin kontaktit sujuvat oikein mallikkaasti. Loppuun Ellu katseli vähän miten kepit joiltain meistä sujuvat. Ellu muistutteli kovin myöskin siitä, että joudutaan elokuun kurssille ilmoittautumaan itse joka tarkoittaa taasen sitä, että meidän täytyy itse P-HAU:n sivuja vahdata ja huomata ilmoitus kurssille ilmoittautumisen avautumisesta.

Hoitokoiria ja uusia tuttavuuksia

2008-06-15T02:14:00.000+03:00

Tällä kertaa emäntä jätti Titjan kotiin ja lähti itse tekemään dogsitterhommia agilitystä tutun treenikaverin kämppään sillä aikaa kun omistajat viettivät aikaansa poissa kotoa. Hoidettavana oli neljä veikeää koirakaverusta, brasilianterrieriuros Dali, -narttu Dina, westienarttu Wendy ja joukon nuorikko bretoniuros Vilppu. Alla nelikko kuvina, ylimpänä Vilppu, sitten Wendy, Dina ja viimeisenä Dali.

Nelikko oli oikein suloinen, sympatiani sai kyllä alusta lähtien Vilppu vaikka nelikosta "lempparini" onkin - ja tulee aina olemaan - treenikaverimme Dina. Meillä meni oikein hyvin hoitokerta lukuunottamatta sitä, että Wendy katosi pariin kertaan pihapiiristä niin etten ensimmäisellä kerralla edes huomannut mistä se lähti, toiselle kerralla veti Vilpun mukanaan. Dali ja Vilppu kertaalleen keskustelivat jostain myöskin hieman äänekkäämmin ja päivän kruunasi ensin Dalin tunkeutuminen porttien ulkopuolelle vieraan mastiffin tapaisen nuoren järkäleuroksen luokse - ja kun olin Dalin saanut kiinni niin eikös kaikki loput olleet pihalla myös. Tämä vieras koira oli onneksi ystävällinen omistajineen jonka kanssa anteeksipyyntöineni saatiin nelikko koottua takaisin sisälle (oikeastaan ongelma oli vain Vilpussa, joka olisi mieluusti leikkinyt enemminkin kuin antanut kiinni). No, tekevälle sattuu eikä moisia kykene aavistamaan etukäteen.

Sain ystävällisesti kyydin yhdeksän jälkeen kotiinkin, jonka jälkeen lähdin tätä sivuston päätähteä Titjaa viemään ulos. Olin nähnyt autosta että pihalla harhailee irtioleva koira, jotenka lähdin Titjan kanssa samaan suuntaa minne olin nähnyt sen menneen. Omistaja oli kuitenkin myös ehtinyt jo koiran perään ja tämä irtiollut uros (rodusta tai mistään muusta tiedä mutta ikää sillä oli vasta alle vuoden verran) leikki jo tyytyväisenä vuoden ikäisen melkein naapurissamme asuvan suomenlapinkoiranarttu Elsan kanssa. Molemmat ryntäsivät vapaina iloissaan Titjaa tervehtimään joten jäätiin neidin kanssa sitten leikkimäänkin etenkin kun Titja ei ole aiemmin Elsaa päässyt edes moikkailemaan (heillä on aina olleet ties mitä hienoja ohitustreenejä joita en ole viitsinyt mennä pilaamaan kun olemme törmäilleet). Pikku-uros kiinnostui kovasti meikäläisen juoksuja hiljalleen hautovasta Titjasta, joskin omistaja muutenkin päätti viedä koiransa takaisin kotipihaan kun ei hihnaakaan ollut sattunut mukaan karkulaisen perään lähdettäessä. Elsan omistajan kanssa jäätiin melkein tunniksi leikittämään koiria ja juttelemaan, tulihan siinä sitten todettuakin että saadaan Titjan kanssa todennäköisesti Elsasta jonkinlainen uusi leikki- sekä treenikaveri. Elsan omistaja Katja kun on kovin kiinnostunut treenaamaan sekä tokoa että agilityä Elsan kanssa muttei tiedä lajeista paljoakaan, lupasin ainakin tokon kanssa autella. Katsotaan tulevaisuudessa saadaanko mitään aikaiseksi yhdessä, mutta mukava olisi! Etenkin kun niin lähellä asuvat.

Pikku-Nita ja Titja

2008-06-13T02:13:00.000+03:00

MEVET-kierroksen jälkeen mentiin siis Lindan luokse Vantaalle. Tämän belgianpaimenkoira tervuerenpentu Nita oli kovin härnäämässä Titjaa ensimmäisen illan, vaikka tyttö oli vähän tillin tallin terveyskuvauksien nukutuksesta.

Seuraavana päivänä.. no, nukuttiin kohtuullisen pitkään ja silleen. Pelasin päivällä hieman Lindan ja näiden nintendo wiillä Zelda: Twilight Princessiä, jota myöhemmin illalla siirryin pelaamaan myös Lindan huoneeseen (ja pelasinkin kohtuupitkälle yöhön). Käytiin kuitenkin tiistaina kuvaamassa koiria kentällä, vaikkei siellä varsinaisesti mitään aurinkoa ollutkaan ja muutenkin ilma oli vähän hämärä. Riehumiskuvat eivät täysin onnistuneet ja omasta mielestäni kuvasaldo jäi kohtuullisen surkeaksi. Pidin kentällä myös Nitan ensimmäiset oppitunnit näyttelyseisonnasta, jotka olivat aavistuksen rasittavia pennun opittua istumisen ensin. Samoja lyhyitä harjoituksia jatkettiin myös pitkin iltaa sisällä.

Keskiviikkona koirat leikkivät taas vähän lisää ja koetettiin käydä kuvaamassakin jonkinnäköisiä kuvia ulkona.. lähinnä seisotuskuvia. Tiedä sitten auttoiko eiliset seisomistreenit mutta kyllä me Nitastakin jotain saatiin, Titjan kuvien ottaminen oli vähän helpompaa. En voi kuin ihastella omaa neitiäni, Nitasta nyt en osaa sanoa oikein mitään kun koko koira näyttää tuossa yhdeksän viikon iässä juurikin vain joltain hassulta karvapallolta. Seisotustreenit tulevat kyllä jatkumaan yhä. Suurimmaksi surkutuksemme Nita oli yön aikana kuitenkin syönyt katki wiin sensor barin ohuen sensorijohdon, jonka seurauksena käytiin Lindan kanssa kahdestaan Helsingin keskustassa etsimässä uutta sensor baria. Eipä kuitenkaan siltä kierrokselta löytynyt ja Lindan piti laittaa netistä tilaukseen moinen. Sellaista sattuu kun pennun omistaa. Keskiviikkoillan Lindan ollessa koneella pelasinkin sitten jotain helkkarin paper mariota, jota jatkoin myös seuraavana aamuna ja johon jäin koukkuun - vaikka se on oikeasti kohtuullisen tylsä peli.

Etsin kotikoneelle N64-emulaattorin ja siihen kyseisen pelinkin, mutta se on oikeasti sen verran tylsä ettei sitä alkua jaksa pelata enää uudestaan. Lindan luona kuitenkin pelasin useamman tunnin sitä peliä ja koska nopeutusmahdollisuutta ei ole, minulla menisi uudelleen pelatessa sama aika päästä siihen kohtaan mihin jäin. Eli no thanks. Titja ja Nita leikkivät vuoroin sisällä ja vuoroin ulkona, tuntuu kaksikolla olevan kovinkin hauskaa keskenään. Pitää katsoa koska ne tapaisivat uudelleen.

Terveyskuvauksissa

2008-06-10T02:11:00.000+03:00

Meille oli paikka joukkotarkastukseen Helsinkiin, jonka takia siirryttiin koiran kanssa sunnuntai-iltana veljen luokse Espooseen kylään. Titja oli ihan väsynyt illalla menneiden agilitytreenien (joissa vetäjä ilmoitti että minä ja Titja tullaan vaihtamaan ryhmää koska ollaan edistytty niin paljon ettei tuon alkeisjatkoryhmän opit enää kelpaa meille) sekä mökkiviikonlopun jälkeen, mutta päivällä tuntui taas energiaa riittävän pitkään nukutun yön jälkeen.

MEVETillä kun oli tuo meidän joukkokuvausaika, niin mentiin sinne ensin Titjan kanssa ihmettelemään että mitäs nyt. Emäntäkään kun ei ollut kovin tietoinen mitä siellä pitää tehdä niin jäätiin ulos joksikin aikaa odottelemaan, sisällä näytti olevan ruuhkaa ilmoittautumistiskillä muutekin. Pihalla oli paikalla ollut toinen nahka, trikkiuros Osku (Kiiramanna Obelix), joka oli kovin kiinnostuneen oloinen Titjasta. Ihmekään sinänsä, sillä odottelen kohta neidille alkavaksi tämän toisia juoksuja ja parin muunkin uroksen käyttäytyminen on varmistellut minulle että ovat tuloillaan - vaan eivät vielä alkaneet. Titja antoi rukkaset eli hammasta liian innokkaalle nuorelle herralle. Ilmoittautumistiskiltä sain täytettäväksi parit laput silmäpeilausta ja röntgenkuvausta koskien sekä silmätippoja jotka tuli laittaa koiran silmiin aivan kuten ulkona ollut Oskun isän Vilin (Walensian Maitre) omistaja Minna oli minulle informoinut. Lappujen yläosat täyttyivät hetkessä, koiran ja omistajan perustiedot sisältäen. Sain laitettua tipat Titjan silmiin yksin erittäin hyvin, koira istui kauniisti edessäni liikkumatta sen kummemmin siitä minnekään. Palautin paperit ja tippapullon, myös koiran rekisterilaput otettiin tässä vaiheessa meiltä pois (ne lähtevät kennelliittoon röntgenkuvien ja silmälausunnon mukana).

Sitten vain odoteltiin, että edellinen ryhmä saatiin kuvattua lävitse ja heräteltyä. Oltiin Titjan kanssa kuvauksissa aivan viimeisiä, joskin meidän ns. ryhmään kuului Osku sekä trikki pk collienarttu Lola (oikeasta nimestä ei mitään tietoa). Meidän vuoron tultua siirryttiin ensin silmäpeilaushuoneeseen, jossa koira nostettiin pöydälle ja eläinlääkäri valot sammutettua katsoi kahden eri laitteen kanssa Titjan silmiä. Koira ei selvästikään ollut hirveän innoissaan tapahtumasta, mutta oli kuitenkin paikoillaan erinomaisesti ja se riitti. Samalla pöydällä Titjalle annettiin jonkinlaista nukutusainetta oikeaan etujalkaan ja kun siitä sitten nostin koiraa toiseen huoneeseen se olikin jo laskettaessa kovin tokkurainen - vaikkakin sinnitteli mieluusti pystyssä. Punnitsin Titjan kunnon vaa'allakin siinä kun meidän kotivaaka ei ole koskaan ollut kovin tarkka ja saatiin lukemaksi 17,8kg - kun taas kotivaaka on tykännyt tuon olevan 19kg. No, about kilon heitti alaspäin. Titja ei olisi millään tahtonut käydä kyljelleen maate vaikka ei selvästikään pysynyt enää pystyssä kunnolla, se halusi välttämättä sinnitellä vielä etutassujen varassa vaikka takaosa heitti jo lonkka-asennon puolelle. Osku ja Lola saivat molemmat hyvät arviot, sitten annoin tuon meidän soopelin kuvattavaksi. Eläinlääkärin syliin puolivelton koiran kannoin ja se asettaessaan Titjaa selälleen kuvauspöydälle tuli kuultua kommentti "kengurun sukua", kun jaksoi neiti ihan unenpöpperössä vielä laittaa selälleen kaatamista vähän vastaankin.

Jäätiin odottelemaan sitten Minnan sekä Lolan ja Oskun omistajien kanssa kuvia, jotka ilmestyivät tietokoneen näytölle siihen huoneeseen missä me oltiin. Ensimmäisen kerran kun eläinlääkärisetä kävi katsomassa lonkasta kuvattua kuvaa totesi että toinen on A ja toinen B, paitsi että B:stä saadaan A kun kuva otetaan täysin suorassa. Koira suoristettiin ja seuraavaksi otetussa kuvassa oli lonkat minunkin silmääni niin suorat että jo se on kumma jos kennelliitosta tulee sairaiden lonkkien paperit. Kyynäristä en ymmärtänyt kyllä tuon taivaallista niistä kuvista, minusta näyttivät joka koiralla niin samanlaisilta, mutta olivathan arviotkin samanlaiset. Sain hakea kuvien jälkeen Titjan pois kuvauspöydältä ja sittemmin se suostui olemaan lattialla kyljellään saaden samantien heräteaineenkin kuten muutkin colliet. Oli kyllä surkean näköistä seurata tuota soopelia kuinka sillä oli kielikin ihan ulkona. Ensimmäisenä kolmikosta Titja oli kuitenkin noussut taas vähän nojaamaan etujaloilleen kun ei kelvannut maata kyljellään. Heräte tuntui ensin melkeinpä vaivuttavan kolmikkoa enemmän koomaan, mutta kyllähän se Oskukin alkoi siitä heräillä ja ensimmäisenä ylösnousseena suuntasi askelensa kohti uutta ihastustaan - Titjaa. Eipähän ainakaan pää mennyt täysin sekaisin jätkällä kun muisti vielä ihanan nartun! Titja mulkoili kulmiensa alta vähän sen näköisenä, että on kyllä tajuissaan muttei jaksaisi vielä. Hyvin kuitenkin heti Oskun jälkeen nousi seisomaan kun kerroin että nyt mennään ja sain sen vietyä pihalle sieltä. Lolakin tuli heti meidän jälkeen.

Arvioksi saatiin kyynäristä 0/0 ja lonkista A/A, eläinlääkärin katsoessa lonkkakuvia mainiten "Ihanat" - toivottavasti tulevat kennelliitosta samoina pois, kelpaisi niin minulle kuin varmasti kasvattajallekin. Silmäthän olivat myös täysin terveet aivan kuten pentutarkastuksenkin myötä. Jäätiin noin puoleksi tunniksi maksamisenkin jälkeen pihalle odottelemaan Titjan kanssa kyytiä, kun tarkoitus oli Lindan luokse Vantaalle mennä kyläilemään. Linda saapuikin pienen belgianpaimenkoira tervuerennarttupentunsa Nitan sekä äitinsä kanssa meitä hakemaan, joskin Titja oli yhä (sen puoli tuntia sylissäni nukuttuakin) jälkeen ihan silmät ristissä. Tällä kertaa tosin askel ei enää vaappunut ja ottipahan vähän hölkkäaskeliakin siihen kun autolle siirryttiin. Autokyydissä näytti kyllä pitkälti siltä että koira horjahtaa millä hetkellä hyvänsä istualtaan kyljelleen, mutta hyvin sai sinniteltyä vaikka ottikin pienet torkut kyydin aikana myös makuutasossa - muuten torkkui istuallaan.

Ilta menikin koiran pikkuhiljaa virotessa ja tutustuessa uuteen tuttavuuteen, Nita-pentuun, jonka kanssa Titja jaksoi hetkisen painiakin. Perheen kissa Jimi ei oikein ollut innostunut toisesta koirasta talossa kun ensimmäisessäkin varmasti kestämistä.

Agitreeniä

2008-06-09T02:08:00.000+03:00

Tällä kertaa Tarja oli vetämässä meille tokavikaa treenikertaa tämän kesän osalta. Viimeisen treenikerran tuleekin vetäämään meille taas Ellu, eli Tarja on ainakin tällä erää viimeistä kertaa meidän agilityvetäjänämme (ellei sitten syksyllä jatka, toisaalta toivoisin kovin koska olen Tarjasta tykännyt vetäjänä).

Pääpiirteittäin meillä oli tällä kertaa sisällä hallissa vain yhdenlainen harjoitus, jonka jokainen meni ns. kahden vuoron verran. Harjoitus koostui kuudesta hypystä ja putkesta, jotka oltiin asetettu vieressä mallittamallani tavalla (mittasuhteet kaikessa saattavat olla erittäinkin poskellaan, mutta halusin vain mallintaa tekemämme harjoituksen selvähköksi). Alan pikkuhiljaa pitää tuosta agilityradanrakennusohjelmasta, joskin harmi että se on vain 30 päivän kokeiluversio.

L/M ovat siis lähtö/maali, harjoitus suoritettiin molemmin päin jonka takia merkit ovat kummallakin puolella. Koiran ohjaajan oli tarkoitus liikkua ainoastaan esteen välissä olevalla suoralla saaden koira menemään ensin suoraan 3 hyppyä peräkkäin, sen jälkeen putkeen ja putken jälkeen viimeiset 3 hyppyä. Ensin homman suorittivat minit, sitten midit ja viimeisenä ruvettiin me maksit kokeilemaan miten meillä sujuu. Titjan kanssa homma hoitui kuin unelma, olen todella tyytyväinen sen suoritukseen harjoituksen suhteen. Koira juoksi milteinpä suoraan eteenpäin katsomattakaan minuun esteillä jopa osittain vähän edessäni kunhan vain huusin sille esteet. Tämän takia Tarja hieman vaikeutti harjoitustamme, ensin minun tuli putken jälkeen valssata pois esteiden keskivälistä ja ohjata koira kolme viimeistä hyppyä esteiden "ulkopuolelta". Ei ongelmaa. Tämän jälkeen kokeiltiin niin että ohjasin Titjan hyppyjen jälkeen valssin kautta putken toiseen päähän, ei suinkaan siihen joka oli ensimmäisenä tarjolla ja kun koira tuli putkesta ulos otin sen valssin kautta hyppäämään niitä kolmea estettä, jotka olivat vielä suorittamatta. Tavallaan siis kipaistiin putki välissä väärinpäin mutta suoritettiin silti esteitä koko ajan samaan suuntaan. Tämä harjoitus toistettiin pari kertaa, joskin kerran tein itse ajatusvirheen ja lähdin ohjaamaan Titjaa samaa kolmen hypyn sarjaa takaisinkin mistä tultiin.. mutta se oli oma mokani, ei koiran (joka suoritti silti iloisena ja kauniisti esteitä jotka sille olin näyttänyt).

Muilla tuntui olevan paljolti ongelmia saada koira irtoamaan kahden ensimmäisen hypyn jälkeen, menemään putkeen taikka putken jälkeen saada koira hyvin hyppäämään vielä kolme viimeistä estetä. En tarkemmin seurannut muiden juttuja. Ulkona oli mahdollisuus treenata keppejä joko kädellä näyttäen tai itsenäisesti kujakeppejä, me ollaan Titjan kanssa yhä sillä kädennäytön kannalla. Pikkuhiljaa sekin alkaa meiltä vissiinkin sujua, tuntuu ainakin vähän siltä. Harjoittelimme myös rengasestettä, joka ei ollut jokaiselle koiralle ihan mutkaton. Titja karsasti sitä hieman ensimmäisellä kerralla mentäessä, mutta kun pari kertaa oli menty niin ongelmaa ei näkynyt missään. Etenkin nyt kun oli kyseessä vähän oikeanlaisempi agilityrengas kuin autonrengas-versio, tuntui koirallakin olevan mukavempaa (rengas vähän tilavamman oloinen).

Kuvattiin ajan voittamiseksi myös vähän Roippaa (Timonan Roy Roosevelt) kentällä kun oli mukavaa aurinkoa. Roippa ei ottanut kyllä innostuakseen kuvauksista, mutta ehkä niistä pari kuvaa saadaan myös kasvattajalle lähetetyksi.

Kun mini- ja midi-koirat olivat menneet, päästiin mekin pikkuhiljaa vuoroon. Näiden pienempien koirien omistajat olivat jääneet katselemaan tuoleille vetäjä-Tarjan viereen loppujakin suorituksia jutellen agilitystä ja vissiin oppien muidenkin ongelmista/virheistä katsomisen perusteella. Ensin hämmennyin syvästi kun Tarja alkoi varmistella mitä esteitä me Titjan kanssa oikein osataan suunnilleen suorittaa ja kertoi sitten että meidän pitäisi Titjan kanssa päästä jonnekin sellaiseen ryhmään missä treenataan jotain muutakin kuin tätä - sillä tämä harjoitus varmaankin tulee toistumaan jouluun asti. Ainakin näin oli puhe. Tai no, "kunnes kaikki osaavat sen". Että katsotaan nyt sitten vaihdanko minä tuon turboneidin kanssa ryhmää jossain vaiheessa.. olisi minusta itsestäni kiva pysyä tässäkin ryhmässä mukana. Olen niin huono siirtymään uusien ihmisten pariin ja nyt kun on jo oppinut tuntemaan vähän tämän ryhmän ihmisiä niin ei tahtoisi heti eroonkaan heistä. Tarja lähetti muutenkin meidät suorittamaan harjoitus vielä pariin otteeseen jotakuinkin sanoin "menkääs nyt siitä tekemään niin me saadaan täällä ihastella". No.. mentiin sitten Titjan kanssa harjoitus täysin normaalisti edestakaisin ja koira suoritti yhtä hyvin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Katse lähestulkoon suoraan eteen hakeutuen esteelle käskyn perässä. Että on ihana koira kyllä! Saatiin muilta treenaajilta vitsillä heitettyjä kommentteja missä salaa me ollaan käyty treenaamassa. Hehheh. Ei nyt sentään. Viimeisenä oli Roipan suoritus ja sittemmin lähdettiinkin jo kotia kohti.

Yllättävän hyvin Titja jaksoi olla suorittamassa sitä kaikkea menneen viikonlopun jälkeen! Täytyy minun nyt kyllä olla kovin tyytyväinen tämän päivän suorituksiin. Sytytti entisestään intoa jatkaa.

Mökkimiitti

2008-06-08T22:41:00.000+03:00

Käytiinpä viettämässä vähän mökkielämää koiratuttavien kesken, mukana oli rapiat kymmenkunta ihmistä ja 9 koiraa. Riitti siinä vilskettä koko viikonlopuksi. Oltiin tosiaan paikalla Titjan kanssa ihmettelemässä joukon menoa. Koirajengiin kuuluivat Titjan lisäksi seropinarttu Nelly, seropinarttu Luna, papillonuros Timi, bordercollieuros Elmo, buhundnarttu Vaala, petit brabanconnarttu Ada, petit brabanconuros Leevi ja villakoiranarttu Kiara.

Nelly ja Luna olivat joukon isoimpia, mutta myöskin selviä paikan pomoja. Kaikki muut koirat kiltisti tuntuivat jättävän komentamisen heille, mutta tällä meidän pystykorvaisella collieviilettäjällä oli oma sanansa sanottavanaan mikäli jompi kumpi Titjalle ärähti. Tyhmänä meni ärähtämään takaisin ja saatiin siinä sitten pari tappelunaloitustilannetta useampaankin otteeseen viikonlopulle aikaiseksi. Näistä Titjalle muistoksi yksi reikä sää'än kohdille Nellyltä sekä kaksi reikää tassuun ja kuonoon Lunalta. Luna taisi saada Titjan hampaista myöskin tassuunsa pari haavaumaa, jotka keskeyttivät the-jälkikoira-Lunan jälkitreenit siltä viikonlopulta. Luna ehti hakea ainoastaan yhden todella helpon jäljen (maalikoirana saman omistajan toinen koira Timi), joten olisi ollut kiva seurata ammattilaiskoiran työskentelyä vaikeammallakin jäljellä.

Herättiin Mirabellan kanssa lauantaiaamuna jo kuuden maissa ulos (joskaan ei tarkoituksella), joten neljän tunnin yöunien jälkeen aamuauringossa kuvailtiin lähinnä sisältä mukaanotettua Titjaa ja Elmoa. Elmo oli ihan hauska lisä viikonlopulle, kohtuu nuori pentu kuitenkin kun oli. Mukana toisinaan kävivät myös Ada ja Leevi sekä joukon "mustis", suloinen musta buhundpentu Vaala. Adan ja Leevin kuvaaminen jäi aamulta hieman alhaiseksi kun eivät mökin reunustalta paljoa seuraamme ruohikkoalueelle liittyneet, kun taas Vaala oli aivan liian vikkelä ja tumma kuvattavaksi kunnolla. Siksipä vissiin kamerastani löytyikin lähes ainoastaan Titjan ja Elmon riehumiskuvia.. Otettiin Elmosta myös seisotuskuvia Mirabellan ja ylösnousseen AnniTeenyn kanssa, mie pääsin Elmoa seisottelemaan ja Teeny sitten kuvasi (kun vastaavaa järjestelmää ollaan Teenyn kanssa harjoitettu ennenkin). Hyvin pikkuherra osasi ja malttoi! Sen jälkeen riehuttiin vähän lisää.

Nojoo, lauantain mittaan kokeiltiin vähän agilityn tapaistakin. Oli meillä jopa yksi putki ja yksi este (joka oli lähinnä mini/midi-koirien kokoon mallattu). Elmo opetteli kovin innoissaan ensikertalaisena putkea, myöskin Leevi pienen alkujännityksen jälkeen tuntui viihtyvän putkessa niin hyvin että ulos melkein joutui houkuttelemaan. Leiriviikonlopun koiraveteraani Timi syttyi kyllä touhuamisesta niin paljon että oli suorittamassa esteitä muidenkin puolesta - samalla tavalla kuin Titjakin, vaikka ei välttämättä aivan yhtä pahasti kuin tämä collietyttönen. Silti oli mukava nähdä Timi viipottamassa niin silmät loisten. Ja kuten sanottu, Titja tosiaan osallistui vaikka tehtävä ei olisi ollut sille tarkoitettukaan. Mahdoton agilitykoiran alku. Titjan kanssa treenattiin pari takaaleikkausta putkeen. Miksi se "kotona" osasi, mutta treeneissä aiheen kanssa on hankaluuksia!

Lauantai-iltana piirtelin pari piirrostakin. Pääkuvat Lunasta sekä Elmosta, jotka annoin suoraan koirien omistajille. Pitäisi kyllä käydä kyselemässä voiko kumpikaan scannata/kuvata mulle niitä töitä, koska mieluusti voisin haluta joskus vuosien päästä itsekin katsella miten kamalia töitä olen joskus piirtänyt. Mustavalkoisia lyijykynätöitä siis tein heille. Saman illan aikana jostain syystä sain myös melkoisia allergiaoireita ties minkä seurauksena, joten nukuttu yö oli melko tukala.

Sunnuntaiaamu oli hieman väsynyt puolin sekä toisin. Ajattelin tuolloin että olisin Kiaraa kuvannut, kun kyseinen narttu oli suurimmaksi osin viettänyt aikansa jossain piilossa tai jonkun sylissä, ei ollut kovin innostunut leikkimään muiden kanssa. Kiarasta en kuitenkaan omista yhtään itse otettua kuvaa, kun ei tullut sitten kuitenkaan kuvattua. En kyllä sitten tiedä, lievästi vähän mökötin itsekin varmaan silloin sunnuntaiaamuna parista mainitsemattomasta syystä jonka takia olin lievästi hiljainen. Toki myös väsytti, eli senkin piikkiin voi hiljaisuutta laittaa. Lähdettiin NelliKetun ja JasuRotan kanssa viimeisinä paikalta, aivan kuten oltiin ensimmäisenä tultukin. Pääsin siis Ketun ja Nellyn, Rotan ja Timin sekä Lunan kanssa matkustaen koirineni takaisin Lahteen. Kiitoksia heille kyydityksestä ja mukavasta viikonlopusta yleisesti, me ollaan Titjan kanssa valmiita toistekin tulemaan Iittiin Rotan mökille! Vaikka mitä nyt pienistä erimielisyyksistä koirien välillä..

Kummia bambukeppejä

2008-06-05T22:40:00.000+03:00

Tai no ei välttämättä ihan niin kummallisia.. Bambukepeillä pyrimme nyt tarkoittamaan kendo-harrastajien asetta ja harjoitusvälinettä, joka kulkee hienommalla nimityksellä shinai. Shinaihan meiltä täältä kotoakin löytyy kun lahtelainen treenivetäjä Henkka (Henri) on oman vanhahkon sellaisensa antanut lainaan minulle jotta voisin muutamia kendo-shubureita treenata ennen kuin aloitan itse kendon harrastamisen. Kendossa kuitenkin karkeasti sanottuna lyödään ilmaan/vastustajan suojavarusteisiin shinailla ja Titja on tuntunut erittäin närkästyneeltä siitä että "heiluttelen" tuota shinaita täällä kotona. Vinkunut kaukana sen näköisenä että olisin sitä lyömässä enkä vain ilmaa korkealla koiran yläpuolella. Eli pelko?

Sen takia raahasinkin koiran kaupunkiin Lahden kendoseuran Shi Ken Kai ry:n jäsenten ns. puistokendokerran sekaan Lahden kaupungin pikku-Veskujärven puistoalueelle, jonne olin luvannut mennä itse kuvaamaan. Kendoa kun yleisesti harrastetaan sisätiloissa, niin ulkoa moisesta sai ihan mukavia kuvia ja siksi kiinnostuin Henkan pyynnöstä lähtemään katsojaksi/kuvaajaksi. Koira tuli mukaan taas totuttelemaan lajiin - vaikka paikan päällä ei sitten tietysti ollut moksiskaan siitä mitä kendokat shinaiden kanssa tekivät ja olisi mielusti voinut tallustella treenaajien välissäkin muitta mutkitta. Mitähän helkkarin filmaamista se on sitten kotona harjoittanut..

Eli siis olin siellä kuvaamassa ja sain välissä pidetyltä piknik-ruokatauolta myös jäätelön sekä vähän muuta pientä naposteltavaa. Titjaa käskytin rinkelipuikulapullamössö-mikälie hässäkällä, otettiin pätkä seuraamista sekä jätättävä maahan. Koira tykkäsi muutenkin kovin vastaanottaa rapsutuksia, pullamössöhässäkkää sekä leikkiä paikalla olleen alle kouluikäisen tytön kanssa. Oli siis vapaana, jonka seurauksena meinasi lähteä muilta puistossa olleilta hakemaan frisbeenkin pois. Tytön pallokin tuntui olevan mukava.. samoin kuin saippuakuplat.

Toki Titjakin pääsi hetkellisesti poseeraamaan kerta kamera oli mukana, ei pidä tämän sivuston ainoaa oikeaa staraa unohtaa.

Keskustassa

2008-06-04T22:38:00.000+03:00

Titja pääsi käymään keskustassa lenkillä, kun Henkka kutsui mut sinne pienelle kävely/juttelukierrokselle vaihtamaan kuulumisia ja muuta. Lähdin toki ilomielin ja kerta oli niin nätti sekä kuuma ilmakin niin pääsi colliekin mukaan. Tavattiin torilla ja käytiin ostamassa jäätelöt matkalla pikku-Veskun ympärillä sijaitsevaa puistoaluetta. Käveltiin sitten pikku-Veskun tapainen pienjärvi/lammikko-mikälie ympäri ja pysähdytittiin sen jälkeen puiston penkeille istumaan ja juttelemaan. Heiteltiin Titjalle keppiä (koira oli vapaana) ja naureskeltiin sille miten hassu se on. Oli oikein mukavaa ajanviettoa.

Minulta tuli taas yksi pariskunta kyselemään minkä rotuinen Titja on ja alkoi sitten hirveästi kysellä nahkacollieista, kun joillain heidän tutullaan on kuulemma pehko ja sitä kautta jotain collieista tietävät ennestään. Kovin olivat innostuneet juttelemaan vaikkei meillä Henkan kanssa siinä vaiheessa ollut enää niinkään aikaa jäädä keskustelemaan pidemmin.

Sen jälkeen kun Henkka oli minun ja koirani seurasta lähtenyt kotiansa kohti, käytiin Titjan kanssa vielä kaupungin koirapuistossa. Ajattelin ettei siellä tuskin ketään olisi kun ilma oli oikeasti erittäin kuuma ja raastava, mutta kaikesta huolimatta siellä kävi mm. alle vuotias siperianhuskyuros Zeus sekä jokin valkea mittelspitzuros + vielä ruskea spanielimainen narttu, rodusta en tiedä (saatika jos oli sekarotuinen). Ei kamalan kauaa viivytty ennen kuin lähdettiin Titjan kanssa liikenteeseen. Päädyttiin sitten lopulta kävelemään vielä kotiinkin sieltä kaupungilta, ja matkahan ei ole vissiin kuin sen 8km. Voin allekirjoittaa täysin kaikenlaiset laput jossa vihjataan jotain kuumuuteen liittyvää. Päästin koiran juomaan kaikista mahdollisista vesipaikoista mitä sille löysin, se kulki muutenkin vapaana kun ei huvittanut hihnassa pitää. Kyllä yksi poliisi pyyhkäisi autolla ohikin mutta jos olisin jotain suurta rikettä koiraa irti pitäessäni tehnyt niin varmasti olisi pysähtynyt huomauttamaan. Ihan heti en ole lähdössä uudestaan kävelemään kyseistä väliä, oli nääs ensimmäinen kerta itsellenikin kun sen kävelin. Pyöräillen asiaa voi harkita.

Ensimmäinen tokokoe

2008-05-30T22:37:00.000+03:00

No kerta siinä jalassa ei nyt sitten lopulta ollut mitään, niin..

Hehheh. Ihan virallisilla startattiin. Alku oli mitä mainioin luoksepäästävyyden ja paikallaolon osalta. Mulla oli arviokin siitä että ne tulee menemään parhaiten ja loppu ihan lekkeriksi - menihän se, mutta ei tuomarin mielestä näemmä liikaa. Seuraamisissa haahuili ihan omaa ja jätätti ainakin 30 senttiä musta taaksepäin yhdessäkin vaiheessa, luoksetulossa ampaisi suoraan mun ohi ennen kuin palasi pienellä lisäkäskyllä sivulle. Poistui kehästäkin kerran (vaikutti kokonaisvaikutukseen), estehyppy meni nollille (lähestyi estettä mutta totesi juuri ponnistuskohdassa ettei hyppääkään ja koska oli niin vinossa, tuplasin käskyn sekä äänellä että käsimerkillä tietoisesti kun se oli vika liike ja ajattelin ettei tästä voi enää tulla mitään). Lisäksi jostain syystä ensimmäisen kerran hihna valui mun olkapäiltä alas ja seiso-käskyn jälkeen seuraamisen yhteydessä koiran ollessa jo paikalla hihna valui jalkoihin. Hmm. No, koira pysyi! Ohjaajan näkökulmasta koira ei kuitenkaan toiminut yhtään.. Mitä sitä sen enempää puimaan, nyt jo naurattaa. Kiitos Roosalle kuvaamisesta.

Orimattila TOKO - ALO, tuom. Ossi Harjula
Luoksepäästävyys -- 10
Paikallamakuu 2min -- 10
Seuraaminen kytkettynä -- 8½
Seuraaminen taluttimetta -- 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä -- 8½
Luoksetulo -- 8½
Seisominen seuraamisen yhteydessä -- 9
Estehyppy -- 0
Kokonaisvaikutus -- 7
YHT. 160½p, I-tulos, sijoitus 09/13

.....tuuria.

Ja nyt kun sitä Hepar sulfurin antamista olen pidätellyt tähän asti, niin nyt sitten purkki auki ja koiralle. Vaikka ei toi jalka enää edes oireile, mutta varmuudeksi.

Kesä-Titja

2008-05-29T22:35:00.000+03:00

Ajattelin että olisin ottanut koirasta joitain kuvia ties minkä voikukkameren keskellä. No yritinhän toki, mutta ei siitä mitään tullut. Okei, kohde ja muu oli kunnossa mutta kamera tuntui yliliiallisen auringonpaisteen takia sanovan sopimuksensa irti siedettävien kuvien suhteen joten eihän siinä sitten mitään kunnollisia kuvia saatu. Koira oli ylivalottunut ja kontrastia jokaisessa kuvassa niin ettei mitään rajaa.

Titja onnistui pikemminkin syömään yhden kukkasen jota ajattelin sen pitävän suussaan, että saisin kesätoivotus-kuvan, että turhia tommoset. Jäi sitten vain yritykseksi.

Rinsessa kipeä?

2008-05-28T22:35:00.000+03:00

Vai niin. Sitä tulikin jo mietittyä miksi neitokainen näyttelypäivästä (Aptus Show, EH2) seuraavana päivänä sunnuntaina koko ajan on ollut nuoleskelemassa toista takajalkaansa. En voinut tehdä mitään havaintoa asiasta tuolloin eikä meillä ennen ole ollut vastaavaa ongelmaa niin tieto oli siinä vaiheessa hukassa. Mietin sunnuntaipäivästä lähtien aina illan agilityliitelytreeneihin asti ja senkin jälkeen mikä tuota jalkaa vaivaa, mutta koska koira ei ensinnäkään ontunut sitä eikä sieltä löytynyt mitään, ajatteiln että se on ohimenevää.

Maanantaiaamuna aamulenkillä oletan nähneeni pientä ontumista ensimmäisen parinsadan metrin aikana, mutta sen jälkeen ei yhtään mitään. Tassusta ei löytynyt vieläkään mitään. Okei, ajattelin että se on sillä selvä. Tiistaina en oikeastaan tarkistanutkaan tassua varsinaisesti.

Tuskastuin tänään kun aamuyöstä heräsin tekemään koulutehtäviä ja näin koiran taas "hoitavan" omaa tassuaan, joten katsoin sitä jälleen kerran ja nyttemmin huomasin vian: märkivä tassutulehdus. Eipä siinä muu auttanut kuin tassu kevyeen siteeseen puhdistuksen jälkeen ja marssimaan päivällä koulusta päästyäni luontaistuotekauppaan ostamaan Hepar sulfuria jota ei tällä hetkellä kotoa löyty. Ei se vieläkään onnu eikä nyttemmin ole moksiskaan tassusiteestä (täytyy toivoa ettei päivän mittaan tapahdu kritisointia sidettä kohtaan kun koira on yksin).

Äiti hermoili välittömästi eläinlääkäriin viemisellä. Itse aion ensin kokeilla sitä Hepar sulfuria johon sain parikin hyvää kommenttia pikaisen googlailukierrokseni päätteeksi, jos mitään ei tapahdu otetaan sitten se ell-kierros.

Ainiin.. ja ylihuomenna perjantaina meillä olisi ollut se ensimmäinen tokokoe. No, saa nähdä onko sittenkään.

----------------------------------------------------------

Kiroaisinko vähän lisää? Hepar sulfuria en löytänyt, ja vaikka olisinkin löytänyt, olettaisin että tokoa koskee samat antidopingsäännöt kuin näyttelyitäkin. Kyseinen tuote on jonkinnäköinen luontaistuote jonka varoaika on vissiin se 14vrk, kuten kaikkien muidenkin meitä mahdollisesti auttavien yli 2vrk. En haluaisi viedä koiraa tokopaikalle niin että pitäisi edes salassa lääkkeenannon, joten koska Titja ei yhäkään onnu niin meidän tokokoe todennäköisesti ratkaistaan sillä löydänkö sille lääkkeitä vai en.

Oli muuten repinyt kauniisti siteen pois jalastaan kun tulin koulusta - arvatenkin.

Espoosta kotiin ja agilityyn

2008-05-25T22:34:00.000+03:00

Päivällä käytiin Titjan kanssa Espoossa veljen asunnon läheisellä kentällä vähän juoksentelemassa ja kuvaamassa juoksentelukuvia. Kovin montaa hyvää otosta en kuitenkaan saanut, alkaa tuntua tuo kamera pikkuhiljaa jo ihan lelulta. Kontrastia on omaan makuun melkein joka kuvassa liikaa ja valotus muutenkin suoraan sanottuna kusee.

Nooh, anyway. Veli heitti illalla minut ja Titjan suoraan agilitytreeneihin samalla kun oli tulossa meille kylään. Treeneissä sisällä oli pieni radanpätkä jossa yksi hyppy, putki (keskeltä mutkalla), kaksi hyppyä ja lopussa taisi olla vielä n-putki jos oikein muistan. Myöhemmin laitan tästä vielä jonkin selvityskuvan. Titja suoriutui oikein mallikkaasti kyseisestä harjoituksesta sisätiloissa. Sittemmin ulkona harjoiteltiin paikallaoloa ja esteen kiertämistä ennen hyppyä, paikallaolohan on Titjalle passeli juttu eikä kiertäminenkään tuottanut ongelmia. Rengaskin saatiin pystytettyä, samoin kuin kujakepit (joita ei tällä kertaa Titjan kanssa otettu, kujahomma kun ei ole meidän juttu). Otettiin myös kolmen esteen sarjaa ja siihen vielä yksi pieni ohjausharjoitus, meidän nahkacollie suoriutui kyllä hyvin vaikka käännös oli - ei mikään uusi juttu - melko laaja suuren vauhdin ansiosta. Loppuun otettiin sisällä hallissa vielä pari kontaktia puomiesteellä, hiljalleen nekin kai aletaan tajuamaan. Kyllä tämä treenaaminen joskus tulosta tuottaa..

Aptus Show

2008-05-24T22:33:00.000+03:00

Käväistiin Titjan kanssa pitkästä aikaa näyttelemässä. Olin ollut todella laiska korvahoitojen suhteen, kun ne olisi pitänyt laittaa melkein kuukausi ennen näyttelyä.. Menin ja laitoin sitten vähän päälle viikko ennen näyttelyä, ja se näkyi Aptuksessa. Jouduin kehässä painelemaan korvia alas ihan tuomarin nähden etenkin liikkeiden jälkeen, josta tuomari minulle ystävällisesti sanoikin. Harmitteli myös että kovin on kaunis narttu, mutta koska korvat eivät ole kovin hyvät antoi meille tällä kertaa EH:n. Toinenkin pystykorvainen koira, uros tosin, sai myös EH:n, muuten melkein kaikki saivat ERI:n. Titjan lahtelainen kaveri Netta korjasi koko narttujen potin, onnittelut siitä kauniille trikkitytölle!

Paikan päällä tavattiin myös Titjan Sani-kaverin sisko, kultainennoutaja Sissi (Tornado Eagles Korelia My Queen). Kovin vaikutti siskoltaan ja saatiin otettua Sissistä pari kuvaakin näytettäväksi Sanin ulkoiluttajalle eli kaverilleni Roosalle.

Helsinki KV (Aptus Show), tuomari Roger Vanhoenacker -- tulokset toistaiseksi epätäydelliset

JUN-urokset
ERI1 PU1 SERT ROP-jun ROP MagGee's High Speed
ERI2 PU3 Clingstone's No Or Yes
ERI3 PU4 Lifedream Doing Alright
EH4? Honey Melon Summer Nitewish
EH Secret Affair's Laugh Out Loud

VAL-urokset
ERI1 PU2 CACIB Sandcastle's Zoot Suit
ERI2 Dandinas True Swinger
POIS Honey Melon Hartley Henry

JUN-nartut
ERI1 VSP-jun Milli Miller Viisakas Virginia

NUO-nartut
ERI1 PN1 SERT CACIB VSP Windswept Height's Sweet Selina
EH2 Dandinas Put Up To Play

AVO-nartut
ERI1? PN3 Goldlady's Grace'N Glory
ERI2? Sandcastle's All Dressed Up
POIS Timonan Qiana Qinnie

VAL-nartut
ERI1 Sandcastle's Sweet Valentine

Sania tapaamassa

2008-05-20T22:32:00.000+03:00

Titja kertoo: Jepjep, taas pääsin näkemään sitä mun kultsukaveria Sania. Äiskä yrittä ottaa musta jotain seisotuskuvia, kun ne sit yhtäkkiä tuli.. ja mun oli ihan pakko vaan täristä ja olla juuri sen näköinen etten malta pysyä enää sekuntiakaan paikoillani seisomassa, ja kun Sanikin vielä juoksi kohti niin olihan se pakko lähteä leikkiin messiin. Emäntä ei kyllä alkuhetkeen näyttänyt hirveän tyytyväiseltä, mut oli silläkin lopulta kai ihan hauskaa kattoa kun meitsi pyöritti tuhatta ja sataa juoksurinkiä ja Sani yritti pysyy perässä!

Oli kyl vähän kuuma päivä niin kaveri sammu aika nopeesti, sillä kun on varmaan toi dieetti päällä niin on välillä vähän hankala jaksaa. Turkkiakin löytyy enemmän ku multa, joten sekin ehkä vaikuttaa siihen et mä jaksan aina kauemmin. Sillä aikaa kun Sani huilaili jossain varjossa nurtsilla Roosa ja emäntä kokeili ottaa musta lisää poseerauskuvia. Mut koska oli niin kuuma, olihan mun pakko läähättää.. ja se ei kuulemma näyttänyt hyvältä. Ne teki ties mitä ihmeellisiä temppuja että sai mut laittamaan suuni ees sekunniksi kiinni, jotta emäntä sai kivan kuvan. Onnistu ne kai siinä vissiin sit jotenkin. Emäntä myös kerto ääneen Roosalle et aikoo vissiin jossain vaiheessa vaihtaa mun handlauspuolta, kun toi liiallinen valkonen kaulus kuulemma häiritsee sen mielestä kokonaisuutta. Ja pyh sanon minä. Mut ei tossa poikkikauluspuolessakaan oo kyllä vikaa, et sama se mulle on.

Sehän se vasta hauskinta tänään oli kun musta otettiin vielä liikekuvia. Tai siis yritettiin. Roosa juoksutti mua ilman mitään hihnaa reippaassa ravissa emännän ympärillä ja se koetti kuvata. Paitsi että kuulin myöhemmin ettei yksikään kuva onnistunut..

P-HAU cup agilitykilpailut 2

2008-05-13T22:31:00.000+03:00

Titja kertoo: Kirsu kohti Hollolaa! Emäntä kertoi että me lähdetään katsomaan agilitykisoja, joskin mä en saisi vielä osallistua niihin. Että mentiinpä sitten. Se valitsi jonkun oikein hyvän paikan josta näki koko radan, jota siellä mentiin, ja otti kamerankin esille. Sille vissiin tuotti aluksi hieman ongelmia kuvata kun huusin ku syötävä hetken aikaa kun näin muiden koirien menevän putkeen ja muita esteitä ihan mun nenän edessä. Tajuatteko, laittaa nyt putkihullu koira katsomaan kun muut menee radalla enkä mä pääse! Vääryys! Tosin äiskän kuvaamiseen kai vaikutti myös pimenevä sää sekä ylinopeat kohteet. Ilta kun sattu oleen.

Siinä vaiheessa kun äiskän ois pitänyt kuvata pyynnöstä just jotakuta tiettyä koiraa niin sille tuli juttelemaan joku ihminen joistain kuvista. Ja arvatkaapa singahtiko se koira sen radan lävitse niin ettei mitään rajaa. Eihän siinä kuvia ehtinyt ottaa.

Siinä vaiheessa kun rataa alettiin laittaa uusiksi niin me lähdettiin äiskän kans jalottelemaan. Ja löydettiin sellanen oikein komea herrasmies, Kaapo (Timonan Texas Terrence) nimeltään. Tottakai nahka kuten minäkin, värissä vaan eroavaisuutta kun se oli tricolour. Emäntä otti Kaaposta poseerauskuvia sillä aikaa kun meitsi katteli ja arvioi vieressä. Ihan komeehan se oli, ikää kyllä vasta 8 kuukautta. Kuulemma asuu Lahdessa, et ehkä mä sitä joskus myöhemminkin näen. Päästiin kyllä ottamaan matsiakin Kaapon kanssa, meikä juoks edellä ja se kaahasi perässä minkä jakso. Mut mullapa olikin keppi, jota sillä ei ollut. Hähää.

Lopuksi juuri ennen sadetta ja lähtöä äiti vei mut vielä halliin. Ne P-HAU:n eli meidän seuran cup-kisat kun oli hallin ulkopuolella niin kaikki esteet oli raahattu pois hallista lukuunottamatta yhtä keppisarjaa, kahta aitaa ja paria pöytää. Äiskä sitten otti pari keppiharjoitusta mun kanssa, lisäksi hypytti pari kertaa aidat ihme ohjauskuvioin. Tällasta omaa treeniä. Sit pitikin jo lähtee kun joku pehkon tapanen mut pienempi otus (shetlanninlammaskoira) tuli ohjaajansa kanssa sinne halliin, että annettiin niille tilaa. Ja alkoi tosiaan sataakin.

P-HAU:n agilitykilpailut

2008-05-11T22:29:00.000+03:00

Treeneissä Tarja oli kovasti mainostanut meille näitä kisoja että etenkin töihin saa tulla, minä päätin kuitenkij jättää työntekemisen väliin ja sen sijaan tulla kuvailemaan sekä muutenkin tutustumaan agitunnelmaan lähemmin (ensimmäiset kisat joita olin katsomassa).

Näin paikalla myös tuttuja colliepiiristä, joiden kanssa juttelin siinä hetken. Sirkka (Silimen-kennelin kasvattaja) kentoi mm. yhden pk colliepentueen syntymästä, josta minun tulisi informoida Riikka-Liisalle myöhemmin. Lainion Riikan kanssa puhuttiin vähän nahkajuttuja, mm. tokokouluttamisesta jotain. Paikalla oli myös yksi dogsitterhoidokeistani, rhodesiankoira Nando. Nando sai hyvät nollaradat maksi kakkosista, joskin kummatkin hieman yliajalla - voitti kuitenkin sekä agilityradan että hyppyradan. Jos päivä ei olisi ollut niin kuuma, olisi varmasti useammallakin koiralla mennyt paremmin. Kuumuus taisi olla hidastus Nandollekin.

Ihan mukavan kuvasaldon sain, joskaan en ole täydellisesti tyytyväinen kaikkiin otoksiini - ainahan näin ei voi ollakaan. Linkki kuvagalleriaan löytyy nyttemmin myös P-HAU:n kuva-arkistosivulta.

Kisojen loppuvaiheilla paikalle saapui myöskin dogsitterkaveri Essi entisen hoitokoiransa, hieman ylikorkean saksanpaimenkoirauroksen Feron kanssa. Eipä Fero ollutkaan enää Essin hoitokoira, päinvastoin oma! Uutinen oli oikein mukava kuulla enkä mene väittämään vastaankaan, etteikö Fero sopisi täydellisesti Essin koiraksi. Päästettiin Titja ja Fero leikkimäänkin siinä kentällä kun suurin osa agilityesteistä oltiin viety jo pois. Äiti oli nääs Titja mukanaan tullut mua hakemaan niin se oli mahdollista, muutenhan Titja oli päivän kotona. Se villiintyy niin paljon agilitystä useimmiten ettei sitä voi kisoihin ottaa mukaan etenkin jos yrittää kuvata.

Vappunäyttely

2008-05-01T22:23:00.000+03:00

Impi ja omistajansa Sarianna kotiutuivat meille siis jo edellisenä iltana. Aamu aloitettiin reippaasti sillä että lähdettiin ulos kuvaamaan. Etsittiin ensin vain pari vapputarviketta kun tänään sattuu sellainenkin päivä olemaan ja ulkona koristeltiin Titja istumaan vappufiiliksiin. Eli tässäpä teille hyvän vapun toivotukset Titjalta! Impi ei valitettavasti malttanut pysyä moisissa kuvauksissa lainkaan paikoillaan toisin kuin tämä colliepatsas.

Joka tapauksessa mentiin sitten pienen vappukuvaustuokion jälkeen Herrasmannin rantaan. Siellä kun ei vielä juuri pyöri ihmisiä tähän aikaan vuodesta niin pidettiin koiria irti ja annettiin niiden leikkiä siinä laajalla ruohoalueella. Kuvattiin koirien leikkiä ja Sarianna lopulta otti joitain otoksia myös minun ja Titjan minitokoiluista. Vaikka sitä ei kuvattukaan kauaa niin Sarianna sai silti pari loistavaa kuvaa joita tulen varmasti käyttämään jossain kun pitää laittaa kuvia Titjan tokoiluista. Ensimmäisenä menkööt Harrastukset-sivun koristekuvaksi yksi.

Tulihan siinä sitten lähdettyä myös Hollolaan vappunäyttelyyn, jonne Titja pääsi turistiksi. Näyttely oli nääs valitettavasti tarkoitettu tällä kertaa vain FCI 4, 5 ja 6 ryhmän roduille - eli Impi oli ilmoitettu! Näyttelypaikalle saavuimme kohtuullisen myöhään, koska Hollola (jossa näyttely pidettiin) on tässä ihan Lahden vieressä ja Impin kehän aika oli niin myöhään. Paikan päällä saimme kuitekin odotella reilusti yli tunnin ennen omaa vuoroamme. Löydettiin leiriytymiskohtamme vierestä juttelukaverikin, Ketunsaran kennelin kasvattaja ja heidän nuori islanninlammaskoiranarttunsa Emma (Gantroppas Ársól Emma). Emma oli ehtinyt olla jo kehässä ja oli tuolloin ROP, joten ei ihan turha tyttönen sekään. Itse kävin kuvaamassa mm. jämtlanninpystykorvia ja samojedinkoiria joutessani, huomasin myös että Titjan yhden parivuotiaan koiratutun Tinkan (Idejomas Talvi Halla) sisko voitti ROPin sekä valioitui kyseisessä näytteylyssä.

Impi oli siis junioreiden luokassa ja sitä ennen oli yksi junioriluokan uros, joka taisi saada EH:n oman näkemiseni mukaan. Vähän hirvitti omistajan kanssa mitä se Impi sitten tulee saamaan kun kyseinen petit oli kuitenkin ties mikä balttian juniorivoittaja ja oikein petittimäinen. En kuitenkaan moista enää kehässä ehtinyt ajatella kun handlasin Impiä ja täytyy olla kovin tyytyväinen taas jälleen kerran nousevan showtähden esiintymiseen - sekä tulokseen! Minulla meni pieni hetki sisäistää tuomarin kommentti "kyllä se vaaleanpunaisen saa", sillä koska rodussa ei ollut sen uroksen lisäksi niin Impi oli automaattisesti ROP ja sai täten ensimmäisen SERTinsä! Meikä kun on tällainen herkistelijä (vaikkei sitä toisinaan uskoisikaan) niin kyllä meinasi tulla ilosta tippa linssiin. Oli muuten ensimmäinen koira jonka olen ROPiksi asti koskaan handlannut, vaikkei se nyt kovin vaativaa ollut ottaen huomioon ettei muita osallistujia rodussa ollut kuin se yksi EH:n saanut narttu. Omistaja ymmärsi tapahtuneen vasta kun tuomari ojensi meille ROP ja SERT-ruusukkeet, vaikka olin varmasti tähän mentisistä saavutuksista selvemmin palkannut ja kiitellyt Impiä hyvästä suorituksesta. Arvostelukin oli oikein mallikas. Tästä se ura urkenee! Vielä kaksi SERTiä ja voilá! Omistajan Sariannankaan ei parane enää epäillä. Titja oli kovasti kannustamassa kaveriaan.

Impi arvostelu: "Rungossa nartulle sopiva pituus. Päässä oikeat mittasuhteet, kallossa vielä pyöreyttä. Kaunis ilme. Hyvä raajarakenne. Hyvin kehittynyt oikeanmuotoinen rintakehä. Hyvin asettunut pitkä häntä. Karkea karva, joka tänään on lyhyt. Täysin korrektit etuliikkeet." + suullinen maininta tuomarilta kahdesta puuttuvasta hampaasta (joka ei ole tosin häiritsevä tekijä) sekä lausahdus "Korrekti narttu".

Jäätiin me ryhmäkehäänkin kuten myöskin uusi koirakaveri Emma omistajineen, tosin kummallekaan ei sieltä tullut sijoitusta. Impi liikkui kuitenkin oikein mallikkaasti - ehkä liikkumisen kannalta paremmin kuin koskaan tähän mennessä kehässä - ison kehän aikana ja sain minulta suuret kiitokset hyvästä esiintymisestä. Koetettiin kotona sitten kuvailla Impistä muutamia palkintokuvia, joskin koira on kuvissa punaiseen päin sävyttynyt. Näyttely oli urheilukentällä ja Titja meni pyörittämään Impiä sellaisessa punertavassa hiekassa, joka tarttui tyttösen vaaleaan turkkiin (onneksi vasta kehän jälkeen). Ilta olikin sitten kohtuullisen väsyttävä.. nukahdettiin niin omistajat kuin koiratkin melko aikaisin, niin käy usein näyttelypäivän jälkeen. Mahtava päivä!

Laitetaan nyt vielä tavan mukaan rodun tulokset kaikenkaikkiaan esille.

Hollola 01.05.2008, tuomari Harry Tast, petit basset griffon vendéen

JUN-urokset
EH1 Yamashta Fahrenheit

JUN-nartut
ERI1 PN1 SERT ROP Humisevan Harjun Immortelle

Liitelyn pääsykoe

2008-02-20T12:49:00.000+02:00

Titja kertoo: Me käytiin äiskän kaa tänään jossain tosi hassussa paikassa. Tai siis se vaan ilmotti tultuaan sieltä jostain mitä se kutsuu kouluksi, että tänään me mentäis jonnekin hitsin kokeeseen. Jaa mikä koe? Mä olin aika ymmälläni kun me sit mentiinkin autoon ja ajeltiin sieltä jonnekin paikkaan, missä en ole käynyt aiemmin. Mut sen mä tiedän että siellä oli paljon koiria, ihan riittävästi toisin sanoen - tuttujakin! Mä näin siellä nahkacollieita: Iiriksen, Roipan ja Sagan! Lisäks siellä oli yks tuttu dobermannipoika Rolle. Mut meidän ei annettu kunnolla leikkiä..

Yks kerrallaan meidät huudettiin sisään sellaseen jännään halliin, jonka seunustat oli täynnä tavaroita ja vempeleitä. Oltiin siinä sitten nätisti rivissä oottelemassa ja tädit kiersi moikkaamassa meitä. Hyvä etten nahoistani hypännyt kun toinen niistä tädeistä kävi mun luona, mä olisin mennyt tervehtimään sitä senkin jälkeen kun se keksi mennä moikkaamaan mun vieressä ollutta Rollea. Ah mikä täti! Silitteli ja kaikkea.

Sit me muodostettiin kai joku kiva kuja jota pitkin koiran piti kulkea irrallaan (jos mahdollista) omistajansa kanssa jonkinnäkönen matka. Siinä meinasi hermot mennä odotellessa.. Ennen mun vuoroa mennyt Rolle ehti mun vuoron alussa nostattaa haukkumameteliä hallin toisessa päässä, joka sai mut alussa seuraamisessa - jolla me tää juttu äiskän kans otettiin - vähän hyppimään, mutta oisitte nähny miten mä sit lopussa äiskälle ja niille tädeille näytin osaamistani. Siis kyllähän mä osaan jos mä vaan haluun - jota ei muuten kotipihassa tuu tapahtuu koskaan.

Sit me vaan saatiin hajaantua. Mä kävin vähän leikittää Roippaa ja sen jotain kaveria ja ooteltiin taas muuten vaan, kun tuli uudestaa meidän vuoro. Äiskä seurautti mut hihnan päässä sellasesta järkätystä miniportista siellä hallissa sen paikan toiseen osaan ja sit mä vaan törrötin sen vierellä istumassa.. siis niin kauan ku se oli mun vierellä. Se käski mun jäädä vaan siihe keskenäni ja marssi itte sen hallista rajatun alueen toiseen päähän, ootti hetken ja kutsu mut sinne. Menin toki niin ylitsevuotavalla innolla että mun oli oikein pakko hypätä äiskää päin ja tehä mun kuuluisa etutassupamautus suoraan mahaan, äiskä ei oo kyllä juuri tykänny siitä mutta ei onneks rähjäämäänkään alkanu. Kun istuin nätisti sen eessä niin sain vielä namiakin, kunnes piti siirtyä vaihteeks sivulle ja seurata sitä tosi nätisti pois - toki ilman hihnaa, sellaset kiinnitettiin vasta sen rajatun alueen ulkopuolella. Kato nääs äiskä, mä osaan! Näitsä!

Sit me saatiinki vaan ootella. Mä kävin haastamassa leikkiin vähän Roippaa ja sen kaveria, sit Iiristä ja Sagaakin - ja Rollea. Rollen kanssa haukuttiin kilpaa pallosta, kun mun piti vähän yrittää komentaa sitä vaikken mä sitä palloa ois oikeesti halunnukaan. Kunhan pidin ääntä. Tosi moni koira kävi myös hallin ulkopuolella, mutta mitä nyt suotta semmosia. Mä kiltisti tottelin äiskän paikallaolokokeiluja sekä taas pientä seurauspätkää siinä ennenku ne tuli takasin. Tädit alko taas huutaa joitain nimiä ja osa koirista - muun muuassa Rolle ja se Roipan kaveri - liikku sille rajatulle alueelle, me jäätiin äiskän kans vaan paikoillemme. Niille selitettiin jotain ja sit ne läks. Mä kyseenalaistin tätä tosi paljon. Sit lueteltiin vielä vähän lisää nimiä ja mä kuulin sekä Sagan, Roipan, Iiriksen että itteni nimet muutaman muun lisäks. Äippä vaan hymyili, joten kai mä sit olin jotaki tehny oikein. Nää alko puhua treeniajankohdista, eli tullaanks me tänne vai joskus uudestaankin tällä porukalla mikä nyt lueteltiin? Oli muuten aika kivaa.

Kun päästiin sit pihalle niin kävin vielä leikkimässä sivussa Roipan ja sen kaverin kans, kunnes meidän kyyti tuli ja jouduttiin häipyyn. Suoraan kotiin ja nukkumaan, sanon mä.

Mut hei, kehtaskin äiskä epäillä et mä en pääse tota koetta.. mikä pääsykoe kai olikaa.. ni läpi. Kyl se meni ja sen läpäs myös kolme muuta nahkacollikkaa. Ollaan me colliet aika ässiä, ni!

Koirahoroskooppi

2008-02-13T12:44:00.000+02:00

Vaakakoirat ovat hurmaavia ja seurallisia, ja ne saavat yleensä helposti suostuteltua noudattamaan ihmisen mieltä. Ne ovat joskus hitaita päättämään, mutta härkäkoirien tavoin ne viimein päätöksen tehtyään vain vaivoin muuttavat mieltään. Ne tulevat sujuvasti toimeen ihmisten ja muitten koirien kanssa ja lähtevät mukaan kaikkien porukoitten puuhiin pienen miettimisen jälkeen. Kun Vaaka on päättänyt luottaa sinuun, ole sen arvoinen. Olisi todellaa julmaa pettää Vaakaa.

Sopivat koiraystävät: Härkä, Vesimies
Sopivat ihmiset: ei erikoistoiveita, vaikka Vaaka kyllä tulee erittäin hyvin juttuun Jousimiehen kanssa.
Mielivärit: pinkki, vaalenavihreä ja sininen
Onnennumero: 19
Lempiruoka: kukkakaali juustolla kuorrutettuna, raakaa pekonia sunnuntaiaamuna.
Kamalinta: vihamieliset kissat, aaveet ja pahat henget
Parasta: tasainen elämä perheen kanssa.
Laatusanat: ylimieli, seurallisuus, murjotus, päättäväisyys

--------------

Titja kertoo: Siis mun mielestä toi jousimies-juttu ihmisten kohalla oli aika kiva yllätys, kun mun äiskä ja sen äiskä on kummiski molemmat jouskareita. Rakastan niitä!

"Koirapuistoilua" colleiden tahtiin

2007-12-07T22:22:00.000+02:00

Titja kertoo: Otettiin Iiriksen kanssa taas tavanmukaisesti normaalit päivärallit vapaana metsässä kera kepin kun äiskä oli tullut takaisin kotiin ja vienyt meidät ulos. Se oli käynyt taas jossain.. en tiiä missä, mutta kouluksi ne sitä sanoo. Lähti aamulla ja tuli takaisin päivällä.

Tänään mä näin ekaa kertaa ajokoiran läheltä. Me lähdettiin äiskän ja Iiriksen kanssa ihan normaalisti lenkille, nähtiin sitä kaupan lähellä sellanen kulttispentu Sani, joka on mun tosi hyvä ystävä. Mentiin sit sen mukana kaupalle, jossa käveltiin suoraan sellasen tytön luokse jolla oli mukanaan ajokoirauros. Mä en tiennyt miten päin olisin ollut, kun olisin tahtonut tervehtiä sekä omistajaa että sitä ajokkia. Sen nimi oli kuulemma Roki (tai Rocky, en mä tiedä kuin se kirjotetaan). Ootettiin hetki kun Sanin ulkoiluttaja Roosa kävi ostamassa kaupasta jotakin ja lähdettiin sit kävelemään.

Mentiin jollekin ihmeen kentälle, tuli kuultua et se on joku koulun kenttä. Olin ollut siellä ehkä joskus aikaisemminkin, ei voinut muistaa.. Me päästiin Iiriksen kanssa irti ja otettiinkin heti ihan kunnon spurtit siihen alkuun. Mun hihna pääs pidentämään Sanin hihnaa (sitä ei viittitä aina päästää irti kun se karkailee usein, Rokikaan ei päässy irti.. ajokoira.. kai seki ois karannu..) niin että sille tuli enemmän liikkumistilaa. Roki ei oikein innostunut meidän leikeistä, se katseli vaan vierestä. Sanikaan ei ollut ihan täysillä mukana, MUTTA ME COLLIET! Me colliet otettiin sellaista rinkiä siellä ettei tosikaan. Etenkin sitten kun äiskä antoi ekaa kertaa meille kepin niin johan läks. Juostiin ympäri kenttää vuorotellen toisiamme jahdaten, riippu vähän siitä kellä se keppi oli. Lopussa me saatiin onneks Saniakin vähän mukaan tähän keppileikkijuttuun. Roki oli kyllä koko ajan ihan out, mut ehkä noi suomenjuntit on sellasia.

Jossain vaiheessa se Roosa yritti Sania vähän käskyttääkin. Mut eihän se tajunnut.. osannut edes paikoillaan istua vaikka käskettiin. Kyllä mä olisin Iiriksen kanssa ihan hyvin voinut siinä olla ja me yritettiin tunkea siihen viereen suorittamaankin, muttei meidän suorituksia hyväksytty. Oli kuulemma vaan Sanin juttu.. Mut kyl mä sitten pari seuraamista ja jätättävää sekä lyhyen paikallaolon sain näyttää. Kuka on fiksuin, kaunein ja oppinein, häh?! NIIN! MINÄ! Iiriksellekin suotiin rauhassa pari sivulletuloa sillä aikaa kun mä suoritin paikallamakuutani, joskin mua vähän häiritsi se kun äiskä palkkasi vierasta koiraa nakeilla, joiden olisi kuulunut olla MUN.

Sitkun tultiin sisälle.. Äiskä vei meidän suihkuun. Tai aluksi se käski meidän istua ja odottaa, kun se otti itteltään ulkovaatetukset pois ja otti sitten Iiriksen. Iiris meni veskihuoneeseen tosi nätisti, mutta sitten mä aloin kuulla että se mukamas pisti vastaan.. se ei kai hirveesti tykännyt siitä että sitä suihkutettiin suihkualtaassa, kun meidän talon toisen emännänkin piti tulla vähän apuun. Siinä mä istua jökötin yksinäni eteisen lattialla kun oltiin käsketty vaikka veskihuoneen ovi suljettiinkin ettei Iiris ryntää sieltä ulos. Kun Iiriksen vuoro oli mennyt tulin mä, enkä mäkään voi sanoa tykkääväni siitä, mutta kyllä mä nyt aika säyseästi siellä olin.

Ettänii. Tän jälkee saatiiki sitte sitä ruokaa ja päästiin taas nukkumaan. Iiris-täti kyllä nukkuu koko ajan muutenkin kun ollaan sisällä.. Mut sen Rokin mä tahdon kyllä joskus nähdä uudestaan. Sekin kuulemma on käynyt pari kertaa näytelmissä kuten minäkin. Meillä on siis samoja harrastuksia!