28. marraskuuta 2006

Matka käy Hollolaan

Se siitä minun rauhaisesta kotielämästä pennun kanssa ennen mitään "suurta". Titja on sopeutunut oikein hyvin, kertaakaan se ei ole itkenyt yöllä, joskin sillä on ollut tapana kolmen aikaan keskellä yötä herätä jolloin ollaan sitten käyty ulkona ja pissattu hienosti sinne.

Tänään siis lähdettiin käymään Hollolassa, Tytille sen verta ehdin soitella että mentäisiin Titjan kanssa moikkaamaan muita nahkacollieita. Tytillä itselläänhän on Titjan puoliveli Dandinas Gorgeous Golden "Konsta", isosetä Dandinas Just A Prince "Uno" sekä Vesimiehen Nahka-Natsa "Kalle"
- muodostaen keskenään pitkänokkaisten collieiden ryhmän Don Kuonot.

Titja vierasti hieman isojen poikien haukkua, mitä nämä pitivät hälyttäessään tulijaa tai jostain muusta syystä. Nopeasti kuitenkin reipas tyttönen käveli isompiensa joukossa ja jopa jalkojen alta, kovasti oli myös haastamassa puoliveljeään leikkiin (ja toisin päin), mutta tiedetäänhän se jo, ettei pikkunahkiainen pärjää mitenkään isommalleen.

22. marraskuuta 2006

Ensimmäiset katsojat

Jo Titjan kolmantena päivänä kotona saatiin odottamattomia vieraita, vaikka ajattelin etten ota meille ketään kylään kunnes Titja on kasvanut edes hieman. Nyt jälkeenpäin kirjoitellessa en pysty enää muistamaan mikä oli se syy, jonka takia hyväksyin Hollolassa asuvan ystäväni Jessica Tuomisen tulemisen meille, mutta näin kuitenkin tapahtui. Titja oli oikein virkeä tavatessaan uuden ihmisen ja iloinen - kuten aina. Söpöydellään ja holtittomalla käytöksellään lumosi erittäin nopeasti Jessin, joka pestasi itsensä Titjan kummitädiksi.

Jessi myös lupasi ostaa Titjalle joskus pinkkejä varusteita, joten niitä odotellessa!

Yritin myös ensimmäistä kertaa itse seisottaa Titjaa, joka ei ihan ottanut onnistuakseen aluksi. Saatiin me Jessin kanssa kuitenkin otettua yksi ihan ok-luontoinen kuva sillä vähällä mitä sitä seisotin (kauaa en pientä viitsinyt rasittaa), minkä pystyy laittamaan Kasvu kuvina -sivulle.

21. marraskuuta 2006

Pilvissä

Koulu, opiskelu - kiinnostus: 0%
Koti, jossa koiranpentu - kiinnostus: 100%

Titjalla oli mennyt päivä hyvin, totuttelemista uuteen kotiin. Meille ihmisille lähinnä totuttelemista uuteen perheenjäseneen sekä sanomalehtipapereihin lattioilla.

Leijun varmasti yhä taivaassa.

20. marraskuuta 2006

Pentu kotiin

Arvatkaa nukuinko viime yönä juuri nimeksikään kunnolla! Menin tietysti aikaisin sunnuntai-iltana nukkumaan, jotta odotus lievenisi jonkin verran ja kun olin ollut Jyväskylän näyttelyssä Tytinkin mukana, kun Uno meni kehään, oli väsymyskin normaalia suurempi. Maanantaina sitten järjestelin aamulla huonetta ja nostelin roskiksia ja muita tavaroita ylemmäs sekä kaikki olennaiset tavarat valmiiksi, kun menin vasta kymmeneen kouluun. Koulussa sitten tuntui siltä, että hyppisin seinille kaikkien niiden viiden tunnin aikana, mitä siellä pitikin viettää lukuunottaen välitunnit ja ruokailu. Kun viimein pääsin koulusta vähän aikaisemminkin onneksi, menin siellä kuluttamaan aikaani koneelle. Niin, monethan ehtivät jo kysellä oliko Titja jo meillä, mutta jouduin vastaamaan vaan että ei oltu vielä lähdetty hakemaankaan. Sovittiin, että seitsemältä mennään Titja hakemaan sieltä kennelistä, ja lähdettiinkin ihan sillä varauksella että seitsemäksi oltaisiin siellä. Kuitenkin oltiin loppujen lopuksi vähän aiemmin, matka joutui sopivasti odotuksen parissa ja hermoillessa taas oikeasta suunnasta, vaikka kertaalleen oltiinkin jo täysin oikein ajettu. Huh, viimein kun oltiin perillä, oltiinkin vähän ennen Ninaa, joka oli vasta palailemassa töistä kotiin. Kauaa ei ehditty odotella, kun Ninakin tuli kotiin ja sitäkin ennen katseltiin äidin kanssa vain kolmea pentua siellä koirahuoneessa. Tiiti ei enää ollut siellä, eikä myöskään Put Through taikka Put On The Line, molemmat haettu jo kotiin. Titja olisi viimeinen ainakin näillä näkymin, joka sieltä haettaisiin, sillä Siiri (Put Up Your Dreams) ja Samu (Put Up To Show) jäisivät Ninan itsensä luokse. Ninan tultua menin keittiöön tekemään niitä myyntisopimuslappuja hänen kanssaan, äiti jäi katselemaan koirahuoneessa peuhaavia pentuja. Kun paperit olivat kunnossa, palattiin koirahuoneelle ja Nina otti Titjan pestäväksi. Kävi pesemässä sen pesuhuoneessa ja toi sitten hetken kuluttua takaisin. Kaikki pennut päästettiin juoksentelemaan taloon sillä aikaa, kun Nina keitteli meille kahvia ja juotiin ne siinä sitten jutellen, pentuja katsellen. Nina leikkasi vielä Titjalta kynnet ennen lähtöä ja siinä sitten laitettiin neidille mukava bone-farkkupanta, joka näytti vallan suurelta pikkuneidin kaulassa. Siinä kun pitelin vielä Titjaa sylissä Ninan opastettua sopivan otteen pentujen kantamiseen, puhuttiin Titjan näyttävän tässä näin ainakin pentuiässä joltakin nartulta, joka on kaikkien Dandinas-koirien kantaemä. Nimeksi taisi lausua Fairlines Future Dream, jos en aivan väärässä ole. Näyttihän Nina vielä yhdestä colliekirjasta kyseisen nartun kuvankin, joskin aikuisversion vain, ja samalla myös nätin näköisen pentukuvan kahdesta nahkasta. Niin, niine jutteluine ja muine lähdettiin hiljalleen valumaan kotia päin autolla. Noh, hyvinhän tuo matka sujui, kun ei pentu itkenyt vaan kävi nukkumaan. Kesken matkan soitteli sitten toinen Jessica-nimisistä kavereistani uteliaana, joko pentu oli matkassa. Olihan se, mutta puhelun aikana sattui neiti heräämään vain oksentaakseen ja sen jälkeen kävi taas uudestaan lepoon lopetettuani puhelunkin. Kun autosta päästiin se tassutteli vähän aikaa hiekkapohjaisella alueella autokatoksien luona, josta napattiin pirpana mukaan ja kuljetettiin se sisälle. Tuijotti vähän tyhmänä hetken uutta paikkaa, kunnes sitten reippaana tyttönä lähti tutkimaan uutta aluettaan. Tosi hienosti meni ilta, joskin pirpanaa vähän jännitti ja siinä sitten ihmeteltiin, mutta kertaakaan ei itketty. Käytiin nukkumaankin ihan hyviin aikoihin illalla, muutin sängystäni nukkumaan patjalle Titjan viereen. Ehh.. Ja tuo ryökäle herätti kolmen aikaan yöllä vaan leikkiäkseen!

5. marraskuuta 2006

Ekaa kertaa katsomaan

Heräsin aamulla jo täysin tunnelmissa, hieman tuntui tympeältä odottaa ja odottaa, koneellakin ehdin tunnin olla ja siinä välissä ehdin ärhennellä tyypille jos toiselle, pari ehti käydä kysymässäkin jo kävinkö minä ennen kello yhdeksää katsomassa pentuja. Ehheh, no mutta päästiin matkaan hieman kymmenen jälkeen ja mentiinkin mahdollisimman suorinta reittiä Tirvaan päin. Matkalla tuli monta kertaa mietittyä, mennäänkö me oikeasti oikeaan suuntaan vai ollaanko vain harhauduttu reitistä jollekin sivuraiteille, mutta loppujen lopuksi ei taidettu ajaa kertaakaan harhaan. Ja jos ajettiin, minun tajuni ei siinä vaiheessa enää riittänyt siihen.. No, helpotus oli kai suuri, kun viimein löysimme oikean pihan ja näimme häkin takaa muutamia haukkuvia nahkoja, jotka olivat ulkoilemassa siellä toistensa kanssa - ainakin löysimme oikeaan pihaan! Sitten vain lähdettiin sisälle päin ja siellä ovella meitä tulikin heti Nina vastaan. Jätettiin takit ja kengät siihen sekä suunnistettiin Ninan ja äänien perässä keittiöön, jossa näytti joku muukin perhe olevan pentuja katselemassa. Ne henkilöt eivät niinkään kiinnittäneet huomiota; lattialla risteilivät eri suuntaan viisi pentua! Niitä sai tuijotella ja silitellä, kävin istumaan siihen lattialle muiden viereen ja äiti jäi seisomaan omasta tahdostaan. Yritin kovin tunnistaa kaikki pennut niiden kuvien perusteella, mitä näin niistä - Put Up Your Dreams, Put On The Line ja Put Through olivat selvästi tunnistettavissa, mutta pennut olivat niin nopeita, että kun oli yhden tunnistanut, yrittikin tunnistaa sitä uudestaan eri paikassa, vaikka kuinka oli yrittänyt kääntää katsettaan pois sieltä. Loppujen lopuksi aloin sen pikkuvintiönkin tunnistaa, mitä katsomaan alun perin mentiin. Put Up To Play, joka selvästi kävi useimmin minun tai äitini luona. Niin, niinhän minä olin koiran valinnut niistä ainoista kuvista, mitkä olin Dandinas-kennelin sivuilla nähnyt, ja koira taisi valita omistajansa myös aivan oikein. Niitä me sitten siinä katseltiin, rapsuteltiin ja leikitettiin, kunnes pikkuiset simahtivat juomatauon jälkeen. Yhteen kasaan menivät neljä pentua, meikäläisen otus tietysti alimmaksi. Ainoastaan yksi pentu jäi sivuun - tähän väliin täytyy mainita, että se yksi perhe oli lähtenyt ja yksi tullut lisää - nukkumaan perheen miehen jalan viereen. Ennen lähtöä pääsin vielä Ninalle paljastamaan, että tahdon kutsua Put Up To Playtä sitten Titjaksi emänsä Tiitin mukaan, joten taisi Nina aloitella sitä Titjaksi kutsumista jo siinä vaiheessa. Ihan hyväkin, kiitos siitä päivästä! Kotiin mentiin hirmuisissa tunnelmissa niitä muutamia kuvia katsellen, mitä oikein kameraani sain tallennettua. Eikä sinä iltana meinannut levollisesta olotilasta tulla nukkumaan mennessä mitään, kun piti vain miettiä sitä pientä pentua, joka vilkkaimpana juoksenteli paikasta toiseen Ninan lattioilla..