27. kesäkuuta 2012

Vettä ja vauhtia VAU:n agiepiksissä

Meidän oma agilityseura järjesti agiepikset tänään, tietysti meidän treenipäivänä joten oltiin järjestysvuorossa. Ja tottakai asiasta oltiin parisen viikkoa sitten puhuttu, että epikset järjestetään säästä riippumatta. Tottakai se heittää niskaan sateen ja ukkosen silloin kun asiasta oikein mainitaan etukäteen. No, onneksi varsinaista pisara-pommitusta saatiin lähinnä radan rakentamisen aikaan, sade loppui ennen varsinaisia starteja ja alkoi tihkuttaa kisaavien radan alussa vähän myöhemmin uudestaan, muttei enää täysin kaatamalla. Ukkonen jyrähteli taustalla hyvin lupaavasti, että varmaan useampi pehmeämpi koira jäi epiksistä pois. Osallistujamäärä oli silti ihan kiitettävä.

Työntekijöitä siellä oli ihan pilvin pimein, joten mitään kummempaa tehtävää mulle ei siellä jäänyt. Autoin Riikka-Liisaa laskemaan yhden luokan pisteet ja siirtelin lähinnä koirien hihnoja startista maaliin, huikeat muutaman metrin. Ja tästä hyvästä sain talkoopisteen tältä päivältä.  :)

Riikka-Liisa on vähän uhkaillut, että haluaisi kokeilla Titjaa agilityssä joskus, joten ottivat kokeilunsa sitten näissä epiksissä. Titja ei ihan jokaiselle agilityssä sovi ja lähtivät suorilta tekemään kokonaista rataa vain yhden yrityksen verran, joten elättelin jonkinmoista sirkusta nähtäväksi. Aikalailla Titja esitteli kaikki ns. huonot puolensa Riikalle lukuunottamatta kontaktien räiskimistä. Titjan kanssa on vaan niin monta asiaa, jotka täytyy muistaa sitä ohjatessa, etten voi olettaakaan Riikan muistaneen kaikkia mitä sanoin jo autossa puhumattakaan ettäkö olisin itse edes muistanut sanoa joistain!
Kepeistä olin sanonut, että jos ei suju, niin ei toistoja tai koira menee niin kierroksille ettei se ole enää ohjattavissa, että mieluummin menevät ohi. Ottivat yhden toiston jonka Riikka ohjasi liian läheltä (yksi muistettavista seikoista) joten koira meni tokasta välistä sisään, mutta menivät sillä suorituksella kepit loppuun (josta olen äärettömän tyytyväinen, ettei mennyt sen enempää säätämiseksi!) ja siitä rapsahti Titjalle hylky.

Rengas on myös ollut viime aikoina epävarma eikä se nytkään mennyt ensimmäisellä yrittämällä, samoin kentän taaimmaisilla esteillä oli jotain ongelmia. Titja myös esitteli Riikalle huonoa tapaansa ottaa kilometrin mittaiset käännökset jos sitä unohtaa kunnolla ohjata. Riikka kyllä itsekin tiedosti kaikki tekemänsä virheet ihan oikeiksi ja sanoi, että tykkää Titjan vauhdista. Että jos ensi kerralla keskittyisi ohjaamiseenkin sen lisäksi, että keskittyy pysymään myös koiran perässä. Ja täähän oli vasta ensimmäinen kerta, kuulemma suostuu/haluaa kokeilemaan uudelleenkin, joten mikä ettei. Ihan hyvä hylly se oli otettuna huomioon täysi ensikosketus Titjaan agiradalla. Alla vielä video.

26. kesäkuuta 2012

Alaosaston toko- ja näyttelytreeni



Collieyhdistys järjesti täällä Lahdessa, Löytynmäen kentällä joukkotreeniä sekä näyttelyiden että tottelevaisuuden saralla. Me matkustettiin sinne molempien tyttöjen kanssa Tean kyydissä katselemaan että mistä hommassa on oikein kyse, vaikkei kotona idea lähtemisestä oikeasti napannutkaan.

Koska näyttelytreenit alkoivat ensin, jäätiin siihen Veilan kanssa alkajaisiksi. Titja sai odotella kiinni puussa vähän sivumpana omaa vuoroaan. Veilan näyttelyesiintyminen sai mut kyllä hyvälle mielelle, se ei keinuhevostellut kuin kerran, jaksoi kiitettävän pitkään ja pysyi jopa ryhdissä ihan jees.  :)
Seisottiin ensin vähän yhdessä, "tuomari" kävi vilkaisemassa kaikki koirat edestä ja liikuttiin ympäri jopa kolmesti. Veilan liike tuntuu vaan parantuvan kerta kerralta, siitä tulee Titjamainen liikkuja sen suhteen että mennään vauhdilla eteenpäin. Ihan täysin ei ole ravivarma niin kovassa vauhdissa kuin pitäisi päästä menemään, mutta ei kuitenkaan riko liian usein ja korjaa nopeasti kun huomauttaa asiasta. Veila tosin on niin kovin pieni, että sen ravi tuntuu ihan jäätävän tököttämiseltä niillä pikkujaloilla..
Titjalla oli aavistuksen energiaa kun kävin vaihtamassa koiran välissä, se ei olisi malttanut seistä oikein millään. Intoa siltä löytyy kyllä aina jos mä olen tehnyt ensin jonkun toisen koiran kanssa, selvähän se. Ja liike sillä on aina ollut omaa luokkaansa. Vähän huvitti kun pari pehkoihmistä totesi, että onko nahkoilla oletuksena vaan parempi rakenne jotta liikkuvat niin paljon pehkoja lujempaa.. Nää mun junat ei kyllä ole näyttelyravissa mitään rauhallisuuden perikuvia että kyllä se vauhti on usein aika paljon hitaampaa sitten siellä rotukehän puolella kun muita katsoo.  :D

Kävin sit vaihtamassa Veilaan ja tein keskenäni sen kanssa jotain pientä sivummalla. Mulla ei ollut yhtään tokofiilistä ja olis tosiaan voinut suosiolla kyllä jättää treenaamatta etenkin Veilan kanssa noi tokot ettei ihan kaikki epäonnistumiset ottais nuppiin niin kovasti.
Otin sen kans lähinnä sivulletuloja ja pari lyhyttä seuraamista. Mun pitäis toden teolla alkaa häivyttää kättä pois Veilan tekemisestä, se on nyt todella paljon kädessä kiinni eikä pidä paikkaa yhtään jos liikutan käden pois. Tää on tietty mun oman laiskuuden syytä, kun oon vaan imuttanut sitä eteenpäin enkä oo jaksanut treenata sen seuraamista kunnolliseksi kun meillä ei ole ollut tavoitteena kisaaminenkaan. Kokeilin kentällä tiputella sille suusta nameja, mutta Veila on niin törkeän huono ottamaan namista koppia. Katsoo vaan tyytyväisenä kun nami tippuu nenälle ja hiffaa vasta sitten et hei, se tippui maahan asti!
Ainiin, se paikkamakuu-yritys.. Prkl häiriöherkkyys.

Titjan kanssa meinasin ottaa jotain pientä ihan huvikseen, mut päädyinkin sitten kokeilemaan sitä meidän yhtä ainaisista ongelmaliikkeistä; kaukokäskyt. Mä ymmärtäisin, jos se menisi kyljelleen edes siinä vaiheessa kun käsken sen istualtaan maahan, koska näin meidän PAM-käsky on opeteltu (alkaen lähinnä seisten tai istuen), mutta koira tekee sen siinä vaiheessa kun käsken sen maasta istumaan. PAM on aina matalan äänen käsky, samoin maa/down (kumpaa käytänkään), mutta sit on paljon iloisempi. Silti se valitsee kyljelleenmenon. Mitähän ne sanois kokeessa tästä?
Otettiin me kuitenkin pari ihan onnistunuttakin suoritusta kaukoissa, jopa yksi ihan kohtuullisella matkalla kokonaisena liikkeenä.

Kaukojen lisäksi otin muutamat noudot Titjan kanssa meidän omalla, uudella kapulalla jonka ostin joku aika sitten muttei sitä ole vaan tullut vielä käytettyä kertakaan. Tähän mennessä mulla on ollut vaan yksi "vauva-kapula" ja yksi isompi, ei ollenkaan collielle sopivaa keskikokoista kapulaa, viimeinkin sain sellaisen aikaiseksi ostaa! Epäröin ensin hakeekohan Titja täysin uutta kapulaa, mutta ihan suotta murehdin etukäteen. Oon yrittänyt viime noutotreenien yhteydessä (harvoin ja satunnaisesti..) ottaa enemmän vauhtinoutoja jotta saisin Titjan palauttamaan laukalla, ja tänään se palautti joka noudon laukalla ilman että mun tarvitsi juosta sitä karkuun! Kerran aloitti ravilla, mutta hoputin ja otin vain yhden askeleen taakse, niin loppu tultiin laukalla. Se on myös usein vähän hätäinen luovutuksessa, mutta viimeisen luovutuksen teki todella siististi Titjaksi.  :)
Ehdottomasti päivän pelastaja oli kyllä paikkamakuu. Kolmen minuutin piilopaikkis makuulla, neljä koiraa makaamassa ja Titja toinen laitakoirista. Rivin paikka sille ei yleensä merkitse yhtään mitään ja paikkis on ollut muutenkin aina Titjan varmimpia liikkeitä, sitä se oli nytkin. Joskus se menee lonkka-asentoon, mutta nyt ei ollut tehnyt sitäkään. Meni maahan ekasta käskystä, sanoin vaimean jättökäskyn joten en ollut varma pysyykö se sillä, mutta pysyi ilman että vilkaisin kulman takaa kertaakaan eikä ennakoinut sivulletuloa. Eikö meidän treenit voisi olla yhtä pitkää paikallaoloa, kun se sujuu aina, niin jäisi aina hyvä mieli?


Kuvat © Linda Toivonen, näyttelykuvassa Titja ja paikkamakuussa Veila

24. kesäkuuta 2012

Juhannustunnelmia 2012



Juhannus vietettiin mökillä, joskaan tällä kertaa ei omallamme vaan äitini miesystävän mökillä. Samassa paikassa ollaan oltu jo ainakin kahtena viime juhannuksena, tästähän on melkein tulossa tapa.
Koiria mukana meillä tällä kertaa omat koirani Titja ja Veila, hoitokoira Ukko, Annin koira Milka ja mökin omistajan cavalier Matti. Neljän talouden koirat tulivat vallan mainiosti toimeen keskenään, toisinkin kun olisi voinut käydä.

Heti ensimmäiseen mökki-iltaan perjantaina kuului lokinpoikasen pelastaminen takaisin pesäänsä, kun oli sieltä päässyt harhautumaan turhan pitkälle, teltan pystytystä, syömistä, saunomista ja muutoin vain rentoutumista. Heitinpä viimeinkin talviturkkini yllättämällä kaikki ja olemalla ensimmäisenä järvessä!  :D Toista kertaa mua ei sinne kyllä saanut, vilukissa kun olen, mutta tulipahan tehtyä edes kerran. Pistettiin pystyyn myös riippukeinu meidän teltan viereen, retkituoli ja ties mitä. Anni ja minä siis vietettiin yömme collieporukan kanssa neljän hengen teltassa - hyvin mahduttiin ja tilaakin olisi ollut vaikkapa ylimääräisille jäsenille! Kunnon kesähuvila, jossa oli pieni niin sanottu eteinen ja kaikki.
Samankaltaista ohjelmaa oli myös lauantaina, kera parin pienen tietovisan. Illalla katsottiin myös joku leffa ajankuluksi, joskin porukka alkoi olla niin väsynyttä että suurin osa olisi varmaan halunnut sammua kesken leffan nukkumaan. Mä pelasin teltassa puhelimella vielä hirsipuuta ennen kuin väsytti tarpeeksi. Yön aikana satoikin kyllä kohtuullisesti.

Tänä aamuna saatiin Annin kanssa nukkua vielä pitkään, sen sijaan koirat pääsivät teltasta ajoissa. Milka päätti olla kastumatta sateessa ja vietti koko aamun sisällä itse mökissä, samoin kuin Matti, kun taas mun tytöt ja Ukko ottivat vielä viimeisistä tunneista ilon irti ja kastelivat itsensä sateessa aivan märiksi.
Kun lähdön aika tuli, pakkauduttiin melko vähäisten tavaroidemme kera neljä ihmistä ja viisi koiraa samaan veneeseen. Ei ole muuten mitään käsitystä onko Ukko ollut ennen tätä viikonloppua veneessä, saatika moottorilla liikkuvassa, mutta nyt ainakin on. Se oli varsin reipas matkustaja, nenä menosuuntaan kohti ja pyrki nojaamaan veneen laitaankin. Kyllä oli naapurimökkiläisillä katsomista meidän veneen viidessä laivakoirassa, kun päät vaan pilkottaa laidan yli.  :)

Kotona koirat ehtivät lepäämään hetken ennen kuin Ukkoa tultiin hakemaan takaisin kotiin. Lähdettiin samalla oven avauksella vielä tyttöjen kanssa käymään naapurissa Tean luona huoltamassa Tean jyrsijät ja kasvit, että selviävät vielä Tean kotiinpaluuseen asti.
Nyt sitä on sitten saanutkin rentoutua loppuillan ihan kotosalla. Huomenna ei ole mihinkään kiire.

http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Midsummer+2012/






21. kesäkuuta 2012

Hoitokoira vaihtoon jälleen

Aamulla kyläilemään tuli Piuken veli Ukko (Timonan Zalayne Zangary), joten lauma koostui hetkellisesti neljästä soopelista. Voi hurja miten iso Ukko on verrattuna mun omiin tyttöihin!
Ukko tulee olemaan meidän mukana koko juhannuksen, toivottavasti kestää meidän tyttöjen menoa. Lähdetään huomenna mökille ja Anni tulee Milkan kanssa myös mukaan, joten meillä tulee olemaan ihan jees lauma mökillä.  :)

Piuke ei pääse nyt mökkeilemään meidän kanssa vaan lähti illalla takaisin kotiin juhannukseksi.


Tältä se lauma näytti päivän ajan. Hurja miten Veila on pieni Ukkon ja Piuken välissä!

20. kesäkuuta 2012

Eläimellinen agilitypäivä pyöräillen


Jees, mentiin sit pyöräillen Veilan kanssa taas parikymmentä minuuttia ennen agilitytreenejä ennen kuin päästiin auton kyytiin ja siitä jatkamaan eteenpäin matkaa autolla hallille. Automatkalla nähtiin kettu, että siitä se meidän eläimellinen päivä sitten alkoi!  :D

Treeneissä meni ihan jees. Veila suoritti jopa kuuden esteen hurjan pitkän radan (pari hyppyä, putki ja pussi). Taisi olla pisin suoritus tähän mennessä! Mutta voi prkl, se jatkoi putkien kanssa ongelmointia samaan tapaan kuin viime kerrallakin. Ihan sama miten alas mä sille näytin että mene sinne putkeen kun koira on mun oikealla puolella, niin ei. Se hyppää putken päälle. Vasemmalta puolelta kaikki sujuu ihan normaalisti.. älytön kakara.
Pussi meni yhä itsenäisesti, normaalit kepit eivät olleet tänään kovin hyviä mutta toisella puolen hallia olleet kepit ohjuriverkkojen kanssa tosi upeasti! Sieltä oli yksi ohjuri poiskin ja Veila haki itse jatkamaan kepit loppuun asti, täytynee olla ylpeä siitä.
Kokeiltiin myös namien loputtua itsenäisesti keinua kolme kertaa, hiljensin vaan vauhtia ja ihan jees se meni. Ekaa kertaa keinulla ja otettiin jokaisen kerran, etenkin viimeisen jälkeen hurjaa riehumista hihnan kanssa. Veila tykkää!

Pyöräiltiin sitten vielä takaisin kotiin Veilan kanssa päivän agilityn päätteeksi.
Kun pääsin kotiin mulle jäi itselleni vielä pyöräilyfiilis päälle, joten otin Titjan ja Piuken hihnalenkin sijaan pyöräilemään. Piuke ei ole kai koskaan aikaisemmin ollut pyöräilemässä, joten laitoin sen springeriin kiinni ja Titjan normaalisti hihnaan kun se ei vieläkään springeriä arvosta. Piuke veti alkuun vallan kamalasti joten lasketeltiin hetki pitkälti sen vauhtia, kunnes se rauhoittui juoksemaan nätisti ja loppumatka menikin hyvin. Ainoastaan kerran loppumatkasta piti ärähtää sinkoilevasta käytöksestä, mutta ei sen kummemmin mitään ihmeempää. Hyvä, Piuke! Olis pitänyt tehdä tätä sen kanssa jo paljon aikaisemmin kerta se oppi homman niin nopeasti, joskin ilman springeriä mä tuskin sitä lähtisin kuskaamaan pyörän vieressä. Videota pyöräilystä heti blogipostauksen alussa.
Takaisin tullessa meidän cityrusakko, joka kiusaa mun tyttöjä aika usein tässä taloyhtiön alueella, oli yllättävästi valoisan aikaan liikkeellä ja yllätti meidät ihan kotikulmilla. Päästin lopulta Titjan vapaaksi sen perään ja siinä sai pupu vähän kyytiä (video alla).  :D

Myöhään illasta käytiin vielä Veilan kanssa kyläilemässä Annin ja Lindan luona, heillä kylässä Saara bordercolliensa kanssa. Vilppi-bortsu oli nähtävä ja hiisi miten ikävä mulle tulikaan Hilvaa.. Noh, ainakin tietää että Hilvalla on hyvät oltavat ja että sitä rakastetaan.  :)

17. kesäkuuta 2012

Aptus, Helsinki KV

"Ei enää ikinä näyttelyyn. Tää homma on järjetöntä."

Varmasti aika monen päässä liikkunut ajatus sunnuntain Aptuksen osalta. Kuviakaan ei tullut, ihan syystä.. Sää oli aivan järkyttävä, vettä satoi taukoamatta ja kuin suoraan saavista kaatamalla. Olihan se ollut aamulla lähtiessä jo tiedossakin, että tänään varmaan kastutaan ja ukkosenkin mahdollisuus oli, mutta se ei meitä onneksi tullut kiusaamaan. Fiksummat varasivat vähän enemmän vaatetta päälle, mutta lähdin periaatteella että otan kevyen vaatetuksen joten jos kastun, ei tarvitse raahata montaa litimärkää vaatekerrosta mukanani. Eli caprit jalkaan ja puolipitkähihainen paita sekä liivi päälle ja menoksi!

Koska näyttelypäivä oli niin masentava, aion olla tässä blogitekstissä vähintäänkin yhtä masentava ja olla kertomatta päivästä sen kummemmin. Lyhkäisesti esittämien koirieni tulokset (kaikki nahkanarttuja):

JUN-ERI3 Timonan Ziroya Zieva "Piuke"
AVO-ERI2 Mahoney's Exclusive Face "Kiana"
VET-ERI3 Calibra's Dream Veawer "Viivi"

Sen verran mainitsen, että Viiviltä löytyi tällä kertaa ihan kunnolla draivia liikkeiden suhteen. Enpä muuten muista, koska se olisi oikeasti pyrkinyt yli puoli hihnanmittaa mun edelle sen näköisenä, että pistä nyt ämmä vauhtia niihin omiinkin jalkoihisi. Toisaalta kyllä se aika kateelliselta näytti jo silloin, kun vein Kianaa kehään ja se joutui katsomaan vierestä kehän ulkopuolelta. Oon tainnut onnistua tavoitteessani, että sillä on mun kanssa näyttelyissä aina kivaa, kun perään on pyrittävä ja jopa huudettava.  :)
Ja olen todella iloinen, että Kiana sai laatuarvosanaksi ERI:n!

Vaan kyllä oli märkä ja kylmä olo. Kotona otin varmaan ensimmäistä kertaa reilu puolen tunnin mittaisen lämpöisen suihkun. En normaalisti ole suihku-ihmisiä, mutta nyt oli aivan pakko.  :D

16. kesäkuuta 2012

Kotkan Ruusu, KV



Saavuttiin paikalle sen verran ajoissa, että ehdin avustamaan karkeakarvaisten mäyräkoirien kehässä esittämällä juniorinartun. Näin saman koiran aikaisemmin noin puoli vuotta sitten ja jestas, kun se on kasvanut sen jälkeen!

Saimi (Humisevan Harjun Vogue) sai tänään tuomiokseen EH1. Luokassa oli yksi toinen narttu, joka sai H:n, joten kovin paljoa kilpailua ei meillä tällä kertaa ollut. Tuomari kehui Saimia ääneen avoimesti, mutta valitteli sitä liikkeessä. Lantio kuulemma heiluu liikaa eikä se ole enää iästä kiinni, mutta toivottavasti korjaantuu siitä kuitenkin edes vähän ja toivoi suullisesti sanottuna, että Saimi jatkaa hyvää kehitystään. Liikkeen takia laatuarvosana tippui ERI:stä alas.

Vein Saimin hetkellisesti myös Timonan -porukan teltalle kuvien ottamista varten ja siellä parikin ihmistä olisivat olleet valmiita viemään tyttösen kotiin. Ihmekös tuo, vaikka mäyräkoirat (tai kuten Annin kanssa tavataan kutsua, penaalit) eivät ole ihan mun juttu kuitenkaan.  :)
Lindan ottamat kuvat Saimista tämän tekstin molemmin puolin. On se aika nätti junnu.



Mäyräkoirien jälkeen aloin valmistella matkassa olevia collieita kehää varten. Vaihdoin nahkojen vahvat teipit kevyesti irroitettaviin, harjasin ja siistin Katin (Faerie's Fortunate) turkin kuntoon. Kun olin suurin piirtein valmis Katin turkin kanssa, kävin vilkaisemassa pehkokehän tilannetta ja järkytyin siitä, miten nopeassa tahdissa siellä arvosteltiin. Paten (Papaya Whip v. Shaka's Royal Kraal) kuuluisi mennä nahkoissa kehään seuraavaan luokkaan ja pehkoissa oli menossa viimeinen valionarttu, joten Katin vuoro oli myös heti valionarttujen jälkeen. En löytänyt äkkiseltään ketään muuta apuun kuin Lindan, joten lähetin Lindan hyvin nopealla varoitusajalla handlaamaan Katin pehkokehään ja kiirehdin itse avoimiin nahkauroksiin Paten kanssa, Patea kun en uskalla muiden käsiin antaa.
Linda palasi Katin kanssa pehkokehältä tuloksena ERI3 juuri ennen kuin mentiin Paten kanssa yksilöarvosteluun, alun kokoomakehässä oltiin jo oltu. Suurkiitos, Linda!

Pate meni kehässä yllättävän hyvin sekä sen hankalampi korva pysyi alhaalla odotettua paremmin. Kaikenkaikkiaan aivan loistava esiintyminen jätkältä, ja sietääkin olla kun ollaan puhuttu josko tämä olisi Paten vihoviimeinen näyttely. Pate saikin tulokseksi ERI3, eli vallan loistavasti! ERI kun ei tälle pojalle ole mitenkään itsestään selvä, se ei ole kovin suomalaistyyppinen kaveri.  :)

Paten jälkeen valmistelin Piuken (Timonan Ziroya Zieva) menemään kehään heti urosten jälkeen. Se oli ainoa ilmoitettu junnunarttu ja sai myös hyvällä esiintymisellä ERI1 SA.
Piuken jälkeen seuraava koira esitettävänäni oli vasta veteraaninartuissa, Viivi (Calibra's Dream Veawer) sai sieltä tulokseksi ERI2 SA. Oltiin jälleen handlereista hieman kortilla, mutta onneksi sain viereisiltä häkeiltä nakitettua avuksi PN-kehään Heidin handlaamaan Viivin. Hyvin heillä lopulta menikin, Viivin lopullinen sijoitus tänään PN4, Piuke jäi pois sijoilta. Kiitos avusta, Heidi!

PN-kehän jälkeen tuomari valitsi vielä Piuken ja AVO-narttujen voittaneen koiran väliltä SERTin saavan koiran ja niinhän siinä kävi, että Piuke nappasi ensimmäisen SERTinsä!  :D
Piuke oli mukana myös Timonan ROP-kasvattajaryhmässä, joten meille tuli pitkä päivä odottaa koko näyttelyn loppuun asti isoja kehiä. Päivä oli aivan järjettömän kuuma ja varmasti yksi jos toinenkin poltti päivän aikana nahkaansa; mun käsivarret punoittivat myös hieman, mutteivät sentään palaneet.
Päivä päättyi upeasti Timonan kasviksen voitettua isoissa kehissä kasvattajaryhmät BIS1-sijoituksella. Siellä me Piuken kanssa keikuttiin mukana. Tri-uros Timonan Pathfinder Pal oli myös RYP3!

http://collie.kuvat.fi/kuvat/Tapahtumia/16.06.2012+Kotka+KV/


BIS1-ryhmä: Timonan Veronica Velvet, Timonan Ziroya Zieva, Timonan Unique Unice & Timonan Xanya Xanadu
Kasvattajaryhmän kuva © Toni M.

15. kesäkuuta 2012

Yökyläilemässä



Käytiin kaikkien kolmen koiran kanssa yökyläilemässä Johannan luona aivan kuin pikkulapset konsanaan. Syötiin yhdessä, katsottiin illalla koko perheen elokuva, jne.  :D
Johannan nahkapojat Walle ja Paavo lienivät myös mielissään mun tyttöjen seurasta.

Käväistiin kohtuu pitkällä lenkillä metsässä. Veila löysi jälleen hakkuuaukealta lempipaikkansa, sama mutalammikko kuin viimeksikin, joka oli tosin nyt vielä enemmän mutaisessa kunnossa. Siinä oli aivan pakko kaivaa ja myllätä enkä yhtään ihmettele, vaikka osa olisi mennyt neiti näppärän suuhunkin siinä samalla. Paavo-veli kävi myös vähän kuoputtamassa samaa kuoppaa, mutta ei yltänyt ihan siskonsa tasolle sotkemisessa. Piuke pyöritti muita ympyrää keppi suussaan sillä aikaa, kun Veilalla oli omaa kivaa.
Onneksi muta ehtii aina reilusti puhdistua loppulenkin aikana, ettei tarvitse kiikuttaa Veilaa suihkuun heti sisällä.

Nähtiin heti alkulenkistä rusakko. Veila sai siitä vainun ja lähti sen perään ruohikkoon, josta rusakko sitten pinkaisi liikkeelle. Yksikään koirista ei tainnut nähdä sitä pitkän heinän ansiosta, onneksi, koska mä en ainakaan olisi saanut etenkään Veilaa takaisin. Tosin kun yritettiin jatkaa matkaa, hajujälki oli riistaviettiselle Veilalle todella voimakas ja se vaati useamman kutsun ennen kuin koira suostui jatkamaan matkaa meidän kanssamme. Hetken ehdin jo epäröidä saanko sitä mukaani ollenkaan enää, mutta kyllä se sieltä tuli käännyttyään ensin usemman kerran ympäri hajun perässä.
Se muisti rusakon vielä takaisin tullessa sekä seuraavana aamunakin. Haluaisikohan kukaan seuraavaksi metsästyskoirakseen collien? Ainakin tällä yhdellä on vahvaa taipumusta hommaan.

Kiitos Johannalle kyläilymahdollisuudesta. Ehkä joskus uudestaan?  :)





Bongattiin lenkillä tällainen ilmiö. Aivan järjetön määrä sammakon nuijapäitä, eikä kuvassa näy lähellekään kaikki.


Hieman valottunut kuva, mutta noh.. Välkky Veila.

13. kesäkuuta 2012

Putkivamma treeneissä



Agitreenit pidettiin vaihteeksi ulkona, joten saatiin muutama kuva treeneistä Tean ottamana. Vaan olipahan turhauttava treenikerta. Mun omaan päähäni ei tunnu kentällä menevän se, että kyseessä on aloittelijakoira joten se ei hae esteitä lähellekään yhtä hyvin kuin Titja, joten mun on oltava todella paljon enemmän mukana sen tekemisissä. Tän treenikerran perusteella olin jo valmis lyömään hanskat tiskiin, mutta ehkä tää tästä vielä, katsotaan taas ens kerralla mitä koira touhuaa ja mitä mä itse touhuan kentällä.

Veilan ongelmaksi koituivat tällä kertaa putket. Ihan kuin niitä ei oltaisi koskaan mentykään. Se pyrki joko ohittamaan tai hyppäämään mieluummin putken päälle menemättä putkeen sisään, oli kyseessä sitten suora putki tai kaariputki. Ja tuntui olevan aivan sama kuinka selkeästi putken sille näytin, etenkään tietystä suunnasta kaariputkea ei vaan voinut mennä. Toiselta puolen saatiin pari onnistumista kuitenkin..

Muuri meni ihan jees, samoin kuin pituuseste tällä kertaa. En onnistunut vetämään sitä kertaakaan väärästä välistä ja saatiin pidentää putki jopa täyteen mittaansa. Kyllä tolta koiralta selkeesti ponnua löytyy, vaikka mä alkuun mietinkin että tajuaako se hyppäämisen ideaa ollenkaan.
Rengasta tehtiin sivummalla itseksemme, ja jos itse onnistun näyttämään Veilalle renkaan kohtuu selvästi niin onnistutaan siinä jo pienestä vauhdistakin! Täytyy toivoa että siitä tulee varma renkaan suorittaja kun Titja on parissa viime treenissä, jossa se on ollut mukana, vedellyt huoletta väärästä välistä.

Tehtiin sivummalla myös itseksemme jonkun toisen virittämiä keppejä verkko-ohjureiden kanssa. Ekaa kertaa mennessä Veila oli hieman kysymysmerkkiä täynnä kun en ole aikaisemmin tehnyt keppejä ohjureilla sen kanssa, mutta ymmärsi nopeasti ja sain kirittää sitä vain nopeampaan vauhtiin. Itsessään pujottelutekniikka sillä tuntuu olevan todella hyvin luontaisesti hallussa.
Ihan treenin lopuksi yritin, kuten aiemmissakin treeneissä, ottaa kepit kentällä ilman ohjureita vetämällä koiraa väleistä. Käsien liike oli täysin sama kuin aina aiemminkin, mutta koira ei vaan tullut perässä. Sekoittivatko ohjurikepit sen täysin vai mistä oli kyse, en tiedä. Ehkä ensi kerralla paremmin..

https://picasaweb.google.com/TeaLemmetyinen/VeilaAgi1362012



10. kesäkuuta 2012

Rufuksen oma "veromerkki"

No enpä malttanut olla tekemättä toista postausta samalle illalle! Kai se on tääkin kerrottava, Rufuksella on ollut oma panta reilun viikon ja tänä iltana laitoin sille viimein kulkusen kaveriksi Rufuksen täysin oman osoitetuubin, vai miksikä sitä kutsutaankaan. Tuubin sisällä rullattu paperilappu jossa on kissan nimi, osoite ja puhelinnumero jos se joku päivä sattuu katoamaan, vaikka mä vähän epäilen - sen kanssa saa pitää parvekkeen ovea auki eikä sillä ole kiire minnekään. Ainakaan vielä, niin ei ollut Minuksellakaan aluksi. Nyt Minusta ei varmaan saisi pois ulkoa ollenkaan jos se sinne pääsisi.

Rufus on.. hmm, vieläkin aika nurkkia nuohoava kissa, ja mua muistutellaan alituiseen siitä että kissoilla saattaa mennä aikaa tottua uuteen kotiin sekä erityisesti uusiin kissakavereihin. Positiivista on se, ettei Minus noteeraa Rufusta lähes ollenkaan enää vaan antaa sen olla rauhassa ja vastapainoksi Rufus murisee nykyään tuskin ollenkaan.

Tällä hetkellä Rufuksen kyljessä on haava, jota katson vielä täytyykö sitä käydä näyttämässä eläinlääkärille jos se aukeaa uudestaan. Tällä hetkellä näyttää olevan kohtalaisen okei. Minuksellakin on ollut jotain flunssan tapaista ja sen kanssa nyt varmaan ainakin kipaistaan eläinlääkärillä ensi viikolla jollei se ala nyt selkeästi parantua tuosta. Ei se nyt ainakaan niin paljoa pärski kuin mitä se teki vielä eilen aamulla ennen kuin lähdettiin saareen. On se kumma kun on aina jollain elukalla jokin pielessä.  :/


Mökkeilyä + Kangasniemi RN

 

Huhhuh! Ollaan tällä hetkellä tyttöjen kanssa mummolassa. Hieman vaikeaksi meni tuo kuvien käsittely kun koneella ei ole minkäänlaista kuvankäsittelyohjelmaa, mutta sain ne ainakin blogikuntoon ajan kanssa jollain online paintilla jonka löysin googlaamalla, kun en tähän mummon koneeseen halunnut mitään ylimääräistä ladata ja olisi mennyt jo turhan monimutkaiseksi.
Piuke lähti hoidosta toissapäivänä ja lähdettiin sitten eilen isoveljen sekä veljen koiran Oskun kanssa liikenteeseen. Joutsan eli mummolan kautta mentiin Marjotaipaleen kupeeseen saareen mökille rentoutumaan illaksi ja yöksi. Sinne on aina ihana mennä kaikkeen rauhaan, kun tietää ettei koko saarella varmasti ole ketään muuta, koko saari on niin korvessa että äänekkyys ei haittaa ja lopun kaiken siellä on kuitenkin niin hiljaista, että käsitteen "rauhallisuus" oppii siellä aina vain uudelleen. :)

Koiratkin saivat olla koko ajan saaressa vapaana ja varmasti nauttivat siitä - ainakin nuorimmaiset, jotka hengailivat keskenään hyvinkin paljon. Eniten nuorukaisia kiinnosti rannassa ollut siitepöly-lieju, jossa täytyi kävellä ja juosta, sitä piti niin tonkia, haistella kuin jopa syödäkin. Jalat joka koiralla vähintään kymmenen senttiä keltaisenaan ja koiran pyyhkäistessä ohi aivan järkyttävä lietteen haju ilmassa..
Titja rallatteli muiden mukana lähinnä silloin kun jaksettiin keppiä heittää, mutta suurimmaksi osin seurasi meitä ihmisiä riippumatta siitä olivatko ovet auki suoraan ulos tuvasta vaiko ei. Se on niin ihmisläheinen koira ja viettää muutenkin pitkälti paljon aikaa vapaana ulkona kotonakin (kun osaa käyttäytyä), ettei vapaana olo liene sille kovinkaan erikoista.

Enpä ole muuten koskaan aikaisemmin nähnyt puuta, johon on iskenyt salama. Tulipahan sekin nähtyä käveltyämme saaressa metsässä. Runko ihan mustanaan, puu kuollut ja salama repinyt kaarnat alas. Kaarnaa oli maassa puun juurella ihan hyvän kokoisena kasana paloissa. Hurja näky.
Illalla saunottiin ja paistettiin takassa hiilillä vähän makkaraa, istuttiin ja rentouduttiin. Yö vietettiin tuvassa, nuorimmaiset koirat heräsivät ekan kerran jo viiden aikaan ja olivat sitä mieltä että rallatus voi alkaa. Rauhottuivat kuitenkin ja saatiin hetki lisä lepoa, kun täytyi herätä muutenkin jo kahdeksan maissa. Yhdeksän pintaan tänä aamuna oltiin suoriuduttu jo pois saaresta, soutuveneellä soutaessa kun menee kuitenkin se parikymmentä minuuttia rantaan, ja jatkettu taas matkaa. Marjotaipaleesta ei ollut enää kovin kummoinen matka Kangasniemelle näyttelyyn.


Vaan mikä kumma siinä on, että aina kun keksin ilmoittaa Titjan näyttelyyn (eli noin kerran tai kaksi vuodessa), on oltava pirunmoisen kylmä ja miksei toki sadettakin? Sateelta sentään vältyttiin, mutta kyllä oli vaihteeksi ihan riittävän kylmä. Ja mitähän se kylmyys tietää meidän korville.. Voi järkyttävyys. Kävi mielessä ettei olisi kai kannattanut viedä sitä kehään ollenkaan, mutta noh.. Esiinnyttiin sitten kuitenkin täysin pystykorvaisina siellä kehässä. Tuomari oikein nosti korvia ylöspäin siitä vähästä mitä ne taipuivat ja katsoi tippuvatko takaisin alas. Voin kertoa, että eivät tippuneet.
Kokeillessani juoksemista Titjan kanssa ennen kehää luulin, että korvien lisäksi sillä on tänään huono liikekin. Viimeksi vuosi sitten samalla tuomarilla (tuolloin tuloksena PN2 va-SERT, kun korvatkin vielä pysyivät silloin) kyseinen tuomari oli vain todennut, että tässä taitaa olla ainakin näyttelyn nopein koira. Kehän ulkopuolella se laiskotteli tänään oikein kunnolla, vaan eipä kehässä sitten. Olin varautunut lönkyttelyyn, niin neiti hoksasi että ollaan kehässä ja on mentävä. Riippumatta siitä että juostiin kilpailuluokassa joukon ensimmäisenä, hihnanmitan päähän eteen ja oikein nyki mua edestäpäin että alas tulla nyt. Sama vauhti jatkui yksilöarvostelussa.

Sitä mä en kyllä tiedä, mistä se keksi kysyä että onko hännässä takku (tai onko ollut ja olenko leikannut pois?!). Kuten veljenikin ihmetteli, miten ihmeessä tuon mallisen karvan saisi edes takkuun!  :D
Lieniköhän tämä taas näitä Tuovisen omia vitsauksia.. kysyi multa kanssa, onko Titjalla nälkä, kun pidin namia kädessä viedessäni sen yksilöarvosteluun. En ollut edes antanut sille namia vielä ja sanoi että älä sitten syötä sitä kerta sillä ei ole nälkä, niin ei pääse lihomaan - oletan että se oli sitten tuomarin tapa ilmaista, että koira on hyvässä kunnossa juuri nyt eikä se saa lihoa enempää. Samasta se huomautti mulle pentuluokassakin viisi vuotta sitten, mutta ei se muille sitten tuntunut sanovan aiheesta vaikka ihan yhtä lailla oli lähes kaikilla namia mukana kehässä. Esitin sitten yksilöarvostelun tuomarin mieliksi namitta kun Titja kerrankin suostui niin seisomaan jopa muulittamatta takaosaansa.

Ryhdikäs. Hyvä luustoinen. Hyvä pään kiila ja selkälinja. Rinnan syvyys oikea. Hyvin kulmautuneet raajat. Kevyehköt korvat.
AVO-EH AVK3 - Reijo Tuovinen

Kevyehköt?!  :D Mitkähän ovat sitten pystyt, jos eivät nuo.
Avoimissa nartuissa oli neljä koiraa, joista kaksi sai ERI:n ja kaksi EH:n. Titja sijoittui toisen EH:n saaneen soopelin edelle pystykorvaisena liikkeiden ansiosta. Tuomarin sanoin liikunta menee korvien edelle.

Mutta näin sitten tänään. Kaipa se ERI olisi tullut jos korvat olisivat olleet kohdillaan, nyt oltiin kuitenkin jo kolmatta kertaa tällä samalla tuomarilla. Kerran ollut pentukehässä ja tämä oli toinen kerta avoimessa luokassa. Titjan korvat kun ovat kuitenkin täysin arpapeliä ja Tuovinen ei selkeästi Titjasta mitään mittavia virheitä löydä, joten kaipa me lähdetään sitten neljännen kerran samalle tuomarille syksyllä Mäntyharjuun kokeilemaan olisko korvat sitten okei. On se vissiin pari muutakin näyttelyä katsottava, jos jossain niistä korvat pysyisivät edes kehän ajan alhaalla ja saisi tuurilla sen viimeisen SERTin. Ei vaan yhtään huvittaisi, mut oon kai tavallani luvannut sitä viimeistä yrittää Titjalle metsästää.

Täällä mummolassa vielä parisen tuntia, sit takas kotiin kaitsemaan niitä talouden pienempiä eläimiä. Jos vaikka sais aikaiseksi tulevalla viikolla päivittää itsessään Jucaidesin sivustonkin..


Veila ja Veilan liejut saaressa, ainakin koirilla oli hauskaa..

6. kesäkuuta 2012

Parin viikon agilityt

Viime viikolla en kirjoittanut meidän agilitystä yhtään mitään. Se pidettiin taas hallissa ja mulla oli Titja toistamiseen mukana lainakoiraksi toiselle ohjaajalle, Veila itselleni. Titja otti todennäköisesti kierrokset jo siitä, että se tunnisti paikan, hieman lisäkierroksia kuullessaan että käskytin Veilalle agilityä ja loput kierrokset huippuunsa epäonnistuneesta kepittelystä lainaohjaajan kanssa. Sen jälkeen Titjalta ei sujunut enää yhtään mikään kenenkään kanssa. Kävin ottamassa sen kanssa varmuudeksi onnistuneet kepit itse, samoin kuin keinua ja vähän muita ohjauksia, joista tosin yksikään ei onnistunut eli sen suhteen jäi erittäin paska fiilis. Keinukin kirjaimellisesti kaiken lisäksi kirjaimellisesti läsähti kasaan Titjan alta, joten kunnon onnistunutta keinua ei päästy edes ottamaan. Tuskinpa sille siitä mitään erikoisempaa jäi kun on aina tähän treenikertaan asti tehnyt sen moitteitta, mutta pistää suoranaisesti vituttamaan silti koko treenikerta Titjan osalta.

Viime viikon tunteita ei helpottanut se, että Veila teki kertakaikkisen upeaa työskentelyä viikko sitten. Se meni ensimmäistä kertaa itsenäisesti pussin, teki hyvät kepit (verrattuna siihen missä harjoitusvaiheessa niiden kanssa olemme) ja toimi muutenkin oikein mainittavan hyvin. Sen edistymisestä voisi olla oikeasti ylpeä, ja toivoa että jatkettaisiin samaan tapaan.

Tänään mulla olikin mukana taas pelkästään Veila, ja paremminkin olisi voinut mennä. Tai koira teki ihan niin hyvin kuin se vain osasi, sitä ei voi syyttää mistään, mutta on vaihteeksi niitä päiviä jolloin ei tarvitsisi tulla treeneihin ollenkaan kun turhauttaa itseään ihan riittävästi jo ennen treenien alkua. Mä en muutenkaan ole varmaan kaikista ruusuisinta seuraa aina näin kerran kuusta (naiset ymmärtää), mutta treenaaminen näinä päivinä on se kaikista huonoin idea jonka voi itselleen piinaksi keksiä..  :)
Joka tapauksessa, paikallaolossa oli häikkää.. mikä nyt on ollut selvä juttu Veilan kanssa jo muutenkin kun se ei malta. Turhauduin itse siihen, että joudun ohjaamaan sitä itse niin lähelle estettä että se edes suorittaa sen, verraten siihen että mun toinen agilitykoirani on Titja, joka suorittaa jo kun mä olen itse vasta kahden metrin päässä. Sen lisäksi että Titja suorittaa ja ymmärtää mun väärin tekemäni ennakoivan valssin, se sama ei toimikaan Veilalla, koska Veila ei suorita ellen tee sitä oikein. Mun keho ja kädet ei vaan kykene ymmärtämään kyseisen käännöksen (eikä monen muunkaan ohjausmenetelmän) funktiota juostessa kun koirakin on vielä riittävän nopea.

Nojoo, koira toimi miten se parhaaksi katsoikaan, minä en. Saas nähdä miten ensi viikolla sitten. Toivon myös ettei Veila keksi nyt sitä, että sen on päästävä A-esteen harjanteelta tai puomin päältä mun luokse jos juoksen vähänkin kauempana esteestä itsestään, se oli tänään kovasti tulossa A:n harjanteelta alas esteen sivusta, mutta päättikin tulla loppuun asti kun ehdin vaihtaa alastulon eteen ottamaan sitä. Joskus aikaisemmissa treeneissä se oli hypätä puomilta alas kun jouduin kävelemään vähän kauempana puomista sen alla olevan putken takia.

Veila näki myös treeneistä lähdettäessä ensimmäistä kertaa hevosen. Hallin vierestä köpötteli menemään suomenhevonen ratsastajansa kanssa ja ohittivat meidät toiselta puolelta tietä. Veila nosti kaikki selkävillansa pystyyn ja kirjaimellisesti tungin nakkia sen suuhun ettei sille jäisi niin paljoa aikaa haukkua hepalle, joka ei tosin ollut koirista moksiskaan. Tällaiset tapaukset pistää aina miettimään parikin asiaa: Miten se käyttäytyisi kunnon lampaiden kanssa, hurja meteli sielläkin? Entäpä luonnetestissä, onko se hiljaa ollenkaan? Jälkimmäiseen sentään saan jossain kohtaa vastauksen, ensimmäisestä en menis vannomaan, riippuu eksytäänkö koskaan paimennuspäiville. Mukavahan sellainenkin ois.

5. kesäkuuta 2012

Hiirivauvat kasvaa

Lapsukaiset kasvavat kovaa vauhtia. Vastahan nuorimmaisetkin olivat ihan piskuisia nakkeja, nyt ovat avanneet jo silmänsä. Mä olen yhä innostunut niiden suhteen ja todellakin toivon kaikkien olevan naaraita, koska näin sain itse pääteltyä, muttei siitä kai vieläkään voi olla kunnolla varma. Tai ainakaan mä en olisi, tunnen olevani koko hommassa niin aloittelija muutenkin.

Tällä hetkellä Yinga asustaa yksin haamuvauvojensa kanssa, Bolt ja Yingan vanhemmat 3 tyttöä muuttivat yhteiseen asumukseen, jonne laitoin Zairankin (arvoin ensin laitanko sen jo takaisin Keewan ja Eyshan kanssa, mutta meni nyt kuitenkin vielä valkoiseen joukkioon mustaksi lampaaksi). Zairan poikueen pojat asuvat nyt keskenään. Pari piippausta sieltä ensin kuului, enää ei mitään.
Hieman säätämiseksi se meni kun uudessa lasiterraariossa ei ole vielä kantta eikä mulla ole mitään, mistä tehdä siihen happea vetävä kansi, joten fiksailin ylimääräisen poikasboksin käyttökuntoon (eli sen, josta aikaisemmin Yingan vanhemmat poikaset päättivät karkailla). Se ei ehkä ole mikään maailman eettisin näky, mutta ainakin toistaiseksi toimiva.. eivätkä nuo pojat niin hirveästi aikaisemminkaan ole kiipeilleet, joten laitoin ne asumaan sinne.

Yritin kuvata kaikki kakarat läpi ja aikalailla yritykseksi se jäi. Joitain kuvia laitoin kuitenkin esille, alla muutama kuva ja loput linkin takaa.

http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Quick+shots+of+baby+mice+3/


ZAIRAN LAPSET,   synt. 02.05.2012


"Bolt", naaras. Täytyy myöntää että on luonteellisesti Zairan lapsista mun oma lempparini jonka huolisin itsellenikin.


"Jauho", uros. Antaa välillä itsestään vähän ressukan kuvan, mutta oikein mukava käsitellä.


"Maha", uros. Alkanut kasvattaa selkäänkin havaittavia aby-pyörteitä. Tän olisin pitänyt itse jos olis ollut naaras..


"Karva", uros. Pikkuhiljaa parantaa selkäharjannettaan, mutta näyttää silti aina ihan yhtä rähjäiseltä karvoineen. :D


YINGAN ISOT LAPSET,   synt. 29.04.2012


Vasemmalta oikealle järjestyksessä Isomusta, Punasilmä ja Sukkula (ent. Pikkumusta).


YINGAN HAAMULAPSET,   synt. 23.05.2012


"Barbie", punasilmäinen poikueen blondi, joka ei näemmä ihan blondiksi halunnutkaan jäädä kun alkoi tummumaan.


"Hippu", mustasilmäinen splashed - jos mä näitä värejä oikein tulkitsen. Mun henkilökohtainen suosikki.


"Easy", mustasilmäinen tricolor(?). Ainakin vielä kaikinpuolin helppo kakara, tummamerkkisempi kuin Hippu.

3. kesäkuuta 2012

Collieiden sivuerikoisnäyttely, Luumäki

Käväistiin Riikan narttujen kanssa collieiden sivuerkkarissa tuolla Lappeenrannan kupeessa. Sadetta se oli kovasti luvannut, mutta sitä ei saatu koko päivänä ja sää tuntui olevan enemmänkin suotuisa erkkaripäivälle. Ihan jees!

Piuken (Timonan Ziroya Zieva) kanssa oltiin nahkoissa junnunarttujen luokassa ERI2 SA. Juoksi ja esiintyi ihan hyvin, olisi halunnut istua kovin usein. Viikonhan se on mulla ollut ja kertaakaan mä en ole sitä mielestäni käskyttänyt kunnolla istumaan, että mistähän se moisen päähänpiston oli saanut, että nyt istuskellaan niin saadaan nami.. Alla kuva Piukesta.
Viivi (Calibra's Dream Veawer) oli tänään ihan vain "aavistuksen" innostunut. Se ei tiennyt kunnolla miten päin olla jo ennen kehää, tarjosi istumista, makaamista, seuraamista, örinää ja ties mitä. Pyörittelin siinä silmiäni että näinköhän se malttaa esiintyä kehässä ollenkaan, mutta kyllä se sitten esiintyi. Tuomari halusi, että juoksuosuudet tapahtuvat mahdollisimman hitaassa ravissa, joten yrittäessäni lähteä hitaasti liikkeelle edestakaisin-juoksussa palattiin siihen entiseen ongelmaan eli peitsaukseen. Kaksi lähtöä meni peitsaten, sit loppui multa itseltäni hermo, innostin koiraa ja lähdettiin hyvässä ravissa vähän reippaammin liikkeelle ja pudotettiin siitä siihen tuomarin rauhallisempaan raviin. Käyhän se sit niinkin. Veteraanien joukosta Viivi oli Piuken tapaan ERI2 SA.
PN-kehässä Linda auttoi handlaamalla Viivin ja handlasin itse Piuken. Tuomari kuitenkin tiputti molemmat pois eli ei sen kummempaa jatkoa.

Pehkokehään piti rientää heti nahkanarttujen kehän jälkeen, Kati (Faerie's Fortunate) esiintyi hyvin eikä tällä kertaa tarjonnut istumista yhtä paljon kuin viime viikonloppuna Järvenpäässä. Liikkumisosuudetkin sujuivat hyvin, joista tuomari mainitsi arvostelussa että liikkuu hyvin ikäisekseen. Kokonaisuudessaan sen esiintymiseen olen tyytyväinen eikä huonoille koirille hävitty ollenkaan, tuloksena sieltä ERI4.

Paljon oli tarjolla herkkuja näyttelypaikalla, kun Timonalaisten porukka oli leiponut erilaisia piiraita sun muita tarjoilua. Itse maistoin hyvin vähä mitään kun olen niin huono syömään näyttelypaikalla, mutta muille tuntui kelpaavan ja syötävää oli niin paljon, että sitä taisi jäädä melkolailla ylikin. Kokonaisuudessaan päivä oli kuitenkin erittäin rentouttava tutussa seurassa, pääsi juttelemaan taas monen collieihmisen kanssa ja näkemään sekä vanhoja tuttavuuksia että uusiakin koirien osalta. On myös tunnustettava, että iskin silmäni yhteen paikalla olleeseen urokseen..  :)
Erityisen mukava lisä päivään oli tavata brittiläinen nahkaomistaja/-tuomari Bev White, joka oli tullut Suomeen katsomaan sivuerkkaria ja nauttimaan päivästä kanssamme. Bev on aikoinaan antanut arvostelun Veilalle sivuerkkarissa reilu vuosi sitten ja ollaan sen jälkeen tultu tutuiksi facebook-ryhmän kautta. Erittäin mukava persoona ja vaikkei paljoa ehditty juttelemaankaan, oli kiinnostava kuulla Bevin mielipide sivuerkkarin nahkoista yleisesti ja voin hänen kanssaan olla monesta asiasta samaa mieltä.


© Linda Toivonen, mitähän mun jalalle on kuvassa tapahtunut? :D

Lisää Lindan ottamia kuvia sivuerkkarin nahkoista täällä:
http://collie.kuvat.fi/kuvat/Tapahtumia/03.06.2012+Sivuerikoisnäyttely,+Lappeenranta/

28. toukokuuta 2012

Järvenpää KR + hiirivauva-juttuja



Käväistiin eilen Järvenpään näyttelyssä taas Riikan koirien kanssa, koko porukka esiintyi oikein mallikkaasti ja tänään ehdin kaikki esittää jopa itsekin. Ylhäällä kuvissa Pate vuoroa odottamassa. :)

Kati (Faerie's Fortunate) esiintyi ensin pehkojen vetskuissa ja sai tuomari Maija Sylgreniltä tulokseksi ERI4. Eiliseen verrattuna Kati esiintyi vähän huonommin ja olisi halunnut istua seisomisen sijaan, joskin arvostelutilannekin kesti jonkun verran pidempään.
Kauaa ei tarvinnut pehkokehän jälkeen enää odotella, kun nahkat olivat samassa kehässä samalla tuomarilla ja päästiin Paten (Papaya Whip van Shaka's Royal Kraal) kanssa kehään. Ihan hyvin se meni, joskin korvaa ei oltu teipattu sitten eilisen ja se pyrki pystyyn etenkin siinä vastatuulessa. Tökin korvaa peukalolla takaisin alas aina mahdollisuuksien mukaan ja arvostelussa lukikin "hyvät korvat"! Tuomari ei tosin muuten tainnut oikein tykätä, kun Patelle tulokseksi kehästä taas H.

Esitin myös avoimessa luokassa meillä vastikään hoidossa olleen Kianan (Mahoney's Exclusive Face, alla kuvissa). En ollut juuri hoitojakson aikana seisottamista treenaillut vaan luotin koiran osaamiseen sen parin kerran jälkeen mitä kokeilin kuvia otettaessa eikä tarvinnut pettyä omaan luottoon. Kiana seisoi upeasti, edestakaisin-liikkeissä tuli vähän häslinkiä, mutta ympyrällä taas ihan hyvin. Kianan tuomio oli EH1, kuitenkin mieltä lämmittävällä arvostelulla. Käytös ja esiintyminen oli kyllä upeaa otettuna huomioon pitkä näyttelytauko!

Lopuksi vielä viimeinen Riikan koirista, Viivi (Calibra's Dream Veawer), johon jouduin vaihtamaan lennosta Kianan jälkeen. Vastatuuli nostatti Viivinkin toisen korvan hyvin ilmavaksi eikä sitä saanut juuri alas, muuten esiintyi hyvin ja erityisesti liikkui mallikkaasti. Viivi oli ennen aika selvä peitsari, mutta on parantanut mun kanssa esiintyessä koko ajan sen verran mitä mä sitä nyt olen handlaillut.  :D
Viivi kuitenkin hävisi luokassa olleelle toiselle veteraaninartulle, joka myös voitti ROP:n myöhemmin, ja Viivin lopulliseksi tulokseksi jäi ERI2 SA PN3.

Samaisena iltana Joensuun näyttelyssä ollut porukka kotiutui (mm. Linda koiransa Noomin kanssa) ja hain sieltä kyydistä Riikan nuorimmaisen koiran Piuken meille taas hoitoon viikoksi.



Näyttelykuvat © Kati Ketonen


Hiirivauvat ovat kyllä niin pirullisia. Söpöjä, mutta osaavat halutessaan aiheuttaa kunnolla päänvaivaa.
Ihmeteltiin lauantai-iltana Annin kanssa, että miten ihmeessä Yingalta puuttuu yksi vanhemmista lapsista. Sain vastauksen melkein heti Annin lähdön jälkeen kun kaksi jäljellä olevasta kolmesta vanhemmasta lapsesta tulivat oma-alotteisesti kattokaltereiden lävitse. Ei ole vieläkään neljättä näkynyt ja kevyesti voisin veikata, ettei sitä kaveria takaisin enää saada..
Zairan lapset ovat vähän erilaisessa minidunassa, jossa on tiheämpi kattokalteri, mutta en uskaltanut vaihtaa hiirien dunia päikseen kun Zairan lapset tunnetusti ainakin tulevat kaltereista läpi jos yhtään emäänsä tulevat, ovat nyt jo kiipeilleet siellä mallikkaasti emänsä seurana ja ovat sentään nuorempia kuin nämä Yingan yksilöt. Annilta sattui kuitenkin löytymään samanlainen miniduna kuin mikä Zairalla ja poikasilla tällä hetkellä on, joten saatiin vaihdettua Yinga lastensa kanssa jo eilen illalla siihen ja ovat nyt pysyneet siellä. Aika litteäksi on mentävä jos noistakin meinaa päästä läpi.

Kaikkien mun hiirten kasvattaja Elina tosiaan kävi katsomassa ne vastikään syntyneet taaperoiset sekä muut vauvat ja rottien kasvattaja Sini kuunteli samalla toisen rotan, Rispan, keuhkoja kun olin kuunnellut että se ei ihan puhtaasti hengitä. Valkosipulihunajavettä ja vitamiinia saatiin kuuriksi kun ääni kuuluu vielä kuonon päästä, se rohisee vielä satunnaisesti ja onneksi rohisikin nyt kun Sini oli käymässä. Jos menee pahemmaksi niin sitten antibiootille, toivottavasti ei siihen kuitenkaan tarvitse lähteä.

Elina totesi taaperoiden ollessa vain päivän ikäisiä, että 2 urosta ja 3 naarasta. Mä pyörittelin suunnilleen silmiäni, että miten helkkarissa sen voi niistä nakeista nähdä, ja oon kuullut juttua ettei välttämättä kokeneemmillekaan homma ole aina ihan helppoa. Tässä mä olen niitä nyt kuitenkin itse pari päivää katsellut etenkin nyt kun iho on saanut pigmenttiä päälle ja oon nyt vahvasti sitä mieltä, että oon katsonut aina samat 2 uroksiksi ja loput 3 varmoiksi naaraiksi. Alla kuvassa kaikki vielä yhdessä, tähän mennessä pojat karsittu pois (Minus kiittää ja oli sitä mieltä, että lisääkin voisi tarjoilla).
Nyt mä en malta odottaa, että noi loput kolme mukamas varmaa naarasta kasvavat tästä vielä pari viikkoa, tai edes saavat kunnolla villaa päälle jotta nisät voisi erottaa. Oon niin tohkeissani siitä, tunnistinko mä ne oikeasti naaraiksi ja haluan siihen varmistuksen! Miten sormenpään kokoisista nahkanakeista voi olla näin innostunut.

Niin, ja Zairan lapsissa piti olla enempi naaraita, mutta uuden tarkistuksen mukaan siellä onkin 3 urosta ja 1 naaras (edellisen hiirpäivityksen "Bolt"). Elina vei käydessään mukanaan Yingan poikueen ainoan pojan ("Merle") ettei se ala astumaan sisaruksiaan tai emäänsä, ja koska toinen punasilmäisistä tytöistä karkasi niin jäljellä on yksi punasilmä ja kaksi mustasilmää Yingalla, plus haamuvauvat.

26. toukokuuta 2012

Helsinki RN

Käväisin tänään Helsingin ryhmänäyttelyssä handlaamassa taas Riikan koirapoppoota, omia ei ollut mukana. Tuli nähtyä muutama tuttu ja vietettyä ihan mukavaa aikaa. Viivin kehä meni harmillisesti päällekkäin Katin kehän kanssa, mutta onneksi Riitta (Fiilis & Nanni) oli avulias ja luotsasi Viivin puolestani samaan aikaan kun olin viereisessä pehkokehässä Katin kanssa.

Pate sai tänään kehästä H:n, kokeilin sen kanssa ennen kehää ja tuntui että tuuli tempaa kevyemmän korvan mennen tullen mukaansa.. suunnittelin jo handlaavani sen väärinpäin tuulen takia, mutta luovuin ideasta kun se tuntui olevan Patelle niin outo asia (väisti kehoaan musta poispäin). Tuuli oli kuitenkin meidän puolellamme tänään ja tuli yhtäkkisen tyyntä kun mentiin kehään, Pate malttoi seistä ihan kivasti vaikken sitä juuri pyrkinyt asettelemaankaan, se ei vain oikein ollut tuomarin mieleen.
Viivi haki itselleen Riitan kanssa ainoana vetskunarttuna ERI1 SA PN4, parhaan veteraanin valinnassa hävisi kuitenkin hurmaavalle Ticolle (Honey Melon Hartley Henry), joka ylsi lopulta BIS1-veteraaniksi koko näyttelyssä.

Riitta auttoi myös vähän Katin siistimisessä ennen kehää, kun mulla ei ihan niin paljoa ole kokemusta pehkojen laittamisesta kuitenkaan vaikka kahdesti olenkin niiden trimmaamisesta ollut vinkkejä kuuntelemassa. Ja tottakai siellä kehässä sitten pärjättiin, kun Riitta niin hyvin Katin laittoi kuntoon.  ;)
Katilla oli kehässä jopa vähän turhankin paljon draivia kun laukkaaminen olisi innostanut yksilöarvostelussa enemmän kuin ravaaminen. Saatiin ERI1 SA ainoana vetskunarttuna, ei sijoitusta PN-kehässä, mutta parhaan vetskun valinnassa ROP-vet! Ihan hienosti 12-vuotiaalta mummelilta. Jaksoi todella hyvin vielä isossa kehässä, jossa ravaaminenkin sujui taas paremmin - erityisesti kokoomakehässä.

Huomenna uudestaan saman porukan kanssa Järvenpäässä, siellä on kehään vietävänä myös Kiana. Tällä kertaa pehkot ja nahkat ovat peräkkäin samassa kehässä niin ei pitäisi tulla päällekkäisyyksiä ja saan kaikki yksin handlattua. Jos sitä vielä lähtisi pyörälenkille tänä iltana soopeleiden kanssa.  :)


23. toukokuuta 2012

Hiirivauva jos toinenkin



Yinga ja Zaira lähtivät taannoin kasvattajalleen tapaamaan sulhasiaan ja ehtivät synnyttää lapsensakin kasvattajan luona. Tytöt tulivat kuitenkin kotiin noin viikko sitten lapset mukanaan, ne saavat kasvaa täällä loppuun asti. Pääsen seurailemaan kirppuilevien kakaroiden elämää ja samalla naapurista Anni saa käydä valitsemassa omat hiirensä näistä vauvoista. Yllä kaksi Yingan lasta.


Yritin saada aina osallistuvaisen Titjan poistumaan kuvauspaikalta, tämä riitti sen mielestä varsin hyvin.
Poissa silmistä, poissa mielestä.


Esitelläänpäs nyt tämänhetkinen lapsikatras, kuvat vaan ovat aavistuksen huonoja..
Olen antanut osalle lapsista omat "työnimet" kuten yleensä koiranpentujenkin kanssa menetellään, jotta pystyisin puhumaan niistä helpommin muutaman tutun kesken.


YINGAN LAPSET


"Merle", tricolor uros. Kutsumanimi puhtaasti koiratermi hiiren värityksen takia.


Punasilmä1 (ei työnimeä), punasilmäinen.


Punasilmä2 (ei työnimeä), punasilmäinen.


"Pikkumusta", mustasilmäinen ja pienempi kuin sisarensa.


"Isomusta", mustasilmäinen ja loogisesti isompi kuin Pikkumusta.


ZAIRAN LAPSET


"Bolt", punasilmäinen vaaleaväritteinen. Tunnistusmerkki, josta myös johdettu kutsumanimi, selässä oleva valkea läiskä.


"Jauho", punasilmäinen vaaleanharmahtava. Otsassa muutama valkea karva ja toinen puoli kuonosta valkea (jauhoturpa).


"Maha", punasilmäinen Jauhoa vaaleampi vaaleanharmahtava. Mahassa abymäiset harjanteet.


"Karva", punasilmäinen pitkäkarvainen valkea abessinilainen. Harjanteet selässä ja mahassa.

Yinga sattui tulemaan vielä uudestaan tiineeksi ensimmäisten vauvojensa jälkeen (olematta enää yhdessä uroksen kanssa, hiiret ovat kyllä välillä kummallisia) joten viiden poikasen haamukatras olisi nyt tuolla dunan nurkassa. Emä on tälläkin hetkellä tunnollisesti hoitamassa lapsiaan. Nämä ovatkin sitten virallisesti ensimmäiset meillä ikinä syntyneet eläinlapset, vaikka varsinaisesti ovatkin Elinan kasvatteja. Ja minä kun luulin että ne viime itsenäisyyspäivänä näkemäni kolmen päivän ikäiset rotat olisivat pieniä..

Muutama lisäkuva tämän postauksen hiirulaisista löytyy allaolevan linkin takaa.

http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Quick+shots+of+baby+mice/