Hyvinkää RN

En tiedä miten kuvailisin tämän päivän parhaimmalla mahdollisella tavalla. Voin kyllä sanoa olevani henkilökohtaisesti tapahtumien jälkeen aivan kuitti.

Sarianna tuli eilen illalla Impin kanssa meille ja lähdimme tänä aamuna puoli kahdeksalta ajamaan kohti Hyvinkäätä, sillä nahkojen kehän oli tarkoitus alkaa yhdeksän maissa. Otimme mukaan Riikka-Liisan ja Johanneksen pehkonarttupennun Delin (Silimen Classic Delight), viiden kuukauden ikäisen trikkinaperon. Delin oli tarkoitus tulla tutustumaan kanssani näyttelymaailmaan turistikoirana ilman että omistaja oli mukana. Ehdin saada paljon ihmetyksiä pennusta, että kuka se on ja mitä se mukanani teki, enkai minä ole pitkäkarvaista hankkinut. Pentu sai myös kehuja reippaasta käytöksestään ja positiivisesta asenteestaan kaikkia kohtaan.

Olin koko edeltävän viikon elätellyt täksi päiväksi huonoja korvia, enkä ihan väärässä ollutkaan. Okei, kyllä ne jonkun aikaa jopa pysyivät kehässä, jos taitteli niitä kunnolla alaspäin juuri ennen kehään menoa. Titjan korvat kuitenkin pysyivät Titjan oman kehän sekä jotakuinkin PN-kehän, olin hieman yllättynyt kun Titja oli ainoa ERI:n saanut narttu. MEIDÄN TOINEN SERT! Ja ROP-kehässä jo nousseilla pystykorvilla saatiin VSP-sijoitus, ROP-sijoitusta en olisi edes halunnut kun RYP-kehä ei tällä ketaa jaksanut kiinnostaa. Olo oli jonkun aikaa uskomaton. Toiveeni oli sittenkin toteutunut viimeisellä mahdollisella hetkellä. Olin halunnut toisen SERTin meille NUO-luokasta, sillä ensimmäisen saimme vuosi sitten Kuopiosta JUN-luokasta. Titja otti tämän SERT:n viimeisestä NUO-luokastaan, sillä koira täyttää ensi viikon sunnuntaina kaksi ja siirtyy AVOimeen. Mikä fiilis!

Sitä oloa ei kestänyt kauaa. Tultiin kuvaamasta Marin kanssa hänen koiraansa Davea (Lifedream Doing Alright), kun oltiin jo suunnilleen häkeillä. Titja oli häkissä, minulla oli ollut mukana hihnan päässä Deli, kun Deliltä katsottiin hampaita ja pidettiin vähän hauskaa muutenkin kuvaamisen yhteydessä nahkakehän loputtua. Olin Delin kanssa ihan vain parin metrin päässä häkistä, kun vieressämme olleen kultaisennoutajan toiselta puolelta raahattiin ketjupannasta kahdella tassulla roikottaen ärhäköivä saarloos wolfhond-uros (tai ainakin joku vastaavan rotuinen koira), joka yritti kai hyökätä kultaisennoutajan kimppuun. Omistaja nykäisi kultsun toiselle puolelleen kauemmas tästä saarloosista, ettei kärhämää syntyisi, jolloin hihnassani ollut Deli joutui saarloosin vaikutuksesta kiihtyneen kultaisennoutajan äkilliseksi kohteeksi. Muutama sekunti ja löysin itseni polviltani maasta pitelemästä aloillaan pentua, joka huusi kuin hyeena ainakin puoli minuuttia.

Kun pentu oli hiljentynyt syliini, saatiin vähintäänkin neljä muuta ihmistä - lukuunotettuna kultaisennoutajan omistajan äidin tuttu (omistaja oli kultsun kanssa kauempana) - selvittelemään miten kävi. Vaivalla löydettiin jonkinlainen reikä Delin niskasta. Mari lähti etsimään eläinlääkäriä, mutta koska se oli jo lähtenyt näyttelypaikalta toi mukanaan jonkun muun näyttelytoimenpitäjän. Otin kultaisennoutajan omistajan yhteystiedot varmuudeksi. Selviteltiin 4-5 ihmisen voimin miten menetellään tapauksessa, koska koira viedään eläinlääkärille (nyt vai vasta Lahdessa) vai viedäänkö ollenkaan ja tehdäänkö hyökänneestä koirasta aggressiivisuusilmoitus kuten tapauksissa yleisesti pitäisi kai tehdä.. Päätös aggressiivisuusilmoituksen tekemisestä lankesi minulle, sillä Riikka-Liisaa ei saatu sillä hetkellä kiinni hänen ollessaan agilitytreeneissä. Kieltäydyin tekemästä minkäännäköistä ilmoitusta noutajasta. Paikalle tullut näyttelytoimenpitäjä soitti Hyvinkään eläinlääkärille, joka suosi antibioottikuurin hakemista. Ajatus jätettiin kuitenkin yhä auki, jotta saisin kerrottua Riikka-Liisalle asiasta. Palasin hieman lyödyn oloisen pennun kanssa häkeille toimiston lähelle ja vain istuin jonkun aikaa maassa sen kanssa. Itkettikin, tuntui kauhealta vaikka varsinaisesti pennulle ei ollut tapahtunut mitään järjettömän kauheata ja se kävi vierelleni maate pyrkien todennäköisesti jopa nukkumaan. En kyennyt soittamaan Riikalle itse kertoakseen tapahtuneesta, joten Daven omistaja Mari lupautui tekemään sen puolestani kännykälläni, kun Riikka vihdoin saatiin kiinni.

Järkyttyyhän siinä itse kukin aluksi. Deli ei suostunut liikkumaan tuosta vain hetkeen etenkään kohdassa, jossa isku oli tapahtunut, ja oli muutenkin liikkumisen suhteen kovin varuillaan. Rentoutui jonkin verran kuitenkin päivän mittaan, sillä jäätiin näyttelyalueelle odottelemaan vielä Impin (vasta yhden jälkeen alkavaa) petittikehää. Söi ja nukkui Titjan häkissä, käytiin myös vähän kävelemässä. Vähänkin ahtaammahkot kulkureitit ottivat vaikeiksi. Soitin myös itse Riikalle nyt myöhemmin kun olin ihan vain vähän ehtinyt itse rauhottua, mutta edelleenkin hermostuneessa tilassa. Samoihin aikoihin minua pyydettiin handlaamaan Napo-mäyräkoiraa karkeakarvaisten mäyräkoirien Humisevan Harjun (Impinkin kasvattaja) kasvattajaryhmässä. En viitsinyt kieltäytyä, joten menin sitten mukaan ryhmään junnuikäisen mäyrisuroksen kanssa. Kertaakaan aiemmin en ole mäyrikseen kai edes koskenut eikä uros näyttänyt kovin halukkaalta seisomaan kanssani kehässä, eikä varmaan hermostunut tilani sopinut yhtään tilanteeseen. Onneksi tuomari kuitenkin arvostelu lopulta ryhmän kaikkien koirien vain kiertäessä kehää, sillä liikeosuus sujui Napolta kanssani huomattavasti paremmin. Kasvattajaryhmä oli ROP-kasvattaja.

Minua pyydettiin handlaamaan myös jotakuta sileäkarvaista mäyräkoiraa nimeltä Vilma, mutta petitit osuivat samaan aikaan joten en ehtinyt. Ongelmaa aiheutti myös pieni sekaannus kuuluuko Impin olla nyt junnuissa vai nuorissa, saatiin kuitenkin selvitettyä ja esitin Impin junnuissa (vaikka se on kaksi viime näyttelyään ollut nuorissa.. jännittävää, sillä on ikääkin kyllä jo nuoriin). Impi jatkoi vara-SERTiensä keräämistä, ensimmäisen sai viikko sitten omistajansa kanssa Köyliössä kun en joutanut itse handlaamaan. Nyt siis PN3 vara-SERT. Impi esiintyi kohtuullisen mukavasti ja liikkui loistavasti - liikehän on ollut alkujaan Impin heikkouksia.

En mitenkään jaksanut jäädä isoihin kehiin handlaamaan Napoa kasvattajaryhmän mukana, sillä olin siinä vaiheessa jo vähintäänkin henkisesti aivan loppu ja halusin pois. Lähdettiin siis Sarren kanssa ajelemaan ja palautettiin Deli Riikalle sekä sovittiin menettelytavoista Delin suhteen. Tätä tekstiä näin iltasella kirjoittaessani yhä tuntuu siltä, että voisin repiä useammankin asian riekaleiksi. Ei kyllä toinen SERT tunnu miltään. Olo tuntuu niin epäonnistuneelta, vaikka moni on vakuuttanut ettei syy ollut minun - tiedän sen itsekin. Silkkaa huonoa tuuria.


Hyvinkää RN, tuomari Helina Jürgens-Simberg (Viro)

JUN-urokset
ERI1 PU1 SERT ROP Freckle-Face Ready To Go
ERI2 PU3 VA-SERT Lifedream Doing Alright
EH3 Timonan Texas Terrence

NUO-urokset
EH1 Secret Affair's Laugh Out Loud

VET-urokset
ERI2 PU2 ROP-VET Dandinas Blue Brother

JUN-nartut
EH1 Honey Melon Sound Of Music

NUO-nartut
ERI1 PN1 SERT VSP Dandinas Put Up To Play
EH2 Dalimattas Look At Me
H Lubin's Casablanca


petit basset griffoon vendéen, tuomari Ligita Zake (Latvia)

JUN-urokset
ERI1 PU2 SERT Prinzlands Touchdown
EH2 Prinzlands Tattooed Tuxedo

VAL-urokset
ERI1 PU1 ROP Curd Graf von Schwerin

KÄY-urokset
ERI1 PU3 VA-SERT Asterix Des Ptits Bouts de Chouans

VET-urokset
ERI1 PU4 ROP-VET Morebess Bretteur de Longwy

JUN-nartut
ERI1 PN2 SERT Prinzlands Trick or Treat
ERI2 PN3 VA-SERT Humisevan Harjun Immortelle

NUO-nartut
EH1 Maitopuron Anelma

AVO-nartut
EH1 Petit Westend Natalia

VAL-nartut
ERI1 PN1 VSP Amonvhars Pat Balou

Paidan maalaamista

Emäntä onkin keksinyt uutta kivaa tekemistä. Tämä versio on harjoituskappale, jonka kuvapuoleen en käyttänyt niinkään paljoa keskittymistä ja aikaa kuin olisi voinut (parempaankin pystyn):

Tokoa koko elämä

Ette arvaakaan miten paljon mietitytti meinaako koirani tokoilla tänään ollenkaan, kun tapahtuman järjestyspaikka sattui olemaan P-HAU:n eli agilityseuramme hallin ihan vieressä oleva kenttä. Koira oli kyllä jo autossa sitä mieltä, että tänne tullaan nyt ageilemaan.

Oltiin siis Titjan kanssa elämämme toisessa tottelevaisuuskokeessa. Tämä meni kokonaisuudessaan huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen, joten saan olla siltä osin tyytyväinen. Oli tosin joitain pieniä asioita, joiden tapahtumista en ymmärtänyt kovinkaan. Paikallamakuuta ennen koira oli sivulla istuskellessaan luoksepäästävyyden ja alkuselityksien ajalta jo tylsistynyt, joten en saanut sitä ensimmäisellä käskyllä maahan. Vaikka sanoin selvästi toisen käskyn muiden koirien ollessa jo maassa, tuomari paikallamakuun jälkeen numeroita näyttäessään (olin Titjan kanssa rivissä tuomarin "tarkastussuuntaan" nähden toinen) sanoi, että joku meistä sen tuplakäskyn heitti mutta ei sattunut näkemään kuka, eikä sillä tässä vaiheessa ole merkitystä. Olin valmistautunut tunnustamaan, että se olin minä, mutta jos sillä ei kerta ollut merkitystä niin paha se oli sitten mitään sanoa, vaikka pisteitä olisi lähtenyt poiskin. Ja kuten pisteistä näkyy, kymppi tuli. Koira haisteli aika voimakkaasti maata paikallamakuun aikana, mutta ei itse liikkunut etujalkojen liikuttamisen lisäksi juuri senttiäkään.

Oletetusti koiran seuraamiset menivät melko pieleen, osaltaan taas ihan okei. Oletin, että ne menisivät vielä enemmänkin päin honkia, mutta koska olin pitänyt silmällä tuomarin liikesuuntaa, joka oli kohtuullisen kaukana koirakosta ja näin antoi koirakolle enemmän tilaa, kuiskailin huulia liikuttamatta Titjalle tilaisuuksien tullen hiljaa "katokatokatokato". Seuraamisosuus oli ensimmäiseen kokeiseemme nähden tavattoman pitkä, mutta viime kokeessa menty 90 asteen kulma oli kyllä huonompi vaihtoehto meille kuin tämä salamamuoto, mitä tällä kertaa käveltiin. Liikkeestä maahanmenon yhteydessä Titja ei jostain syystä noussut istumaan kuin vasta kolmannesta(!) käskystä, mutta tuomari ei näyttänyt rokottavan siitä juurikaan, joka on hämmentävää. Tähän kokeeseen olen tyytyväinen luoksetulon osalta, sillä viime kokeessahan Titja pyyhkäisi suoraan ohitseni kun takana oli ihania, moikattavia ihmisiä. Tällä kertaa takana ei kyllä ollut yhtäkään ihmistä, mutta pelkäsin sen juoksevan silti ohitse - olin väärässä, koira tuli hämmentävän nopeasti eikä juossut kuin maksimissaan puoli metriä ohitse tehdessä samalla kovasta vauhdista käännöstä sivulleni! Siihen olin tyytyväinen. Samoin myös estehyppyyn, sillä ensimmäisessä kokeessa koira ei hypännyt ollenkaan. Tuomari kysyi neljästä laudasta onko korkeus ok, sanoin että on, sillä tuomari oli sen itse määrittänyt. Ensimmäisessä kokeessa oli ollut viisi, joten en myöskään valittanut, silloin este oli ollut Titjalle vain uudempi. Tällä kertaa koira meinasi sivulla ollessaan ennen kuin sanonut tuomarille "valmis" jo varastaa esteelle, jota pidin hyvänä merkkinä hypystä nähden jo ennen suoritusta ja sain varmuutta siihen että kyllä se nyt hyppää. Ja hyppäsi. Seisahtuminen kohtuullisen hidas, mutta se on meillä ollut vähän aina, olen silti erittäin tyytyväinen!

Lahti(Hollola) TOKO - ALO, tuom. Harri Laisi
Luoksepäästävyys -- 10
Paikallamakuu 2min -- 10
Seuraaminen kytkettynä -- 8½
Seuraaminen taluttimetta -- 8½
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä -- 9
Luoksetulo -- 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä -- 10
Estehyppy -- 9
Kokonaisvaikutus -- 10
YHT. 187p, I-tulos, sijoitus 2., kunniapalkinto

Odotin, että voitaisiin edes se II-tulos saada, joten kirjaimellisesti hieman hämmennyin kun kakkoseksi sijoittuneeksi ilmoitettiin numero 16 eli minä ja Titja. Tuomari mainitsi että ykkösen ja kakkosen sijat ratkaisi seuraaminen (jota en hämmästele jos on vertailtu Titjan seuraamista kyseisen ykkösen seuraamiseen, mieletön koira näin muutenkin!), mutta että meidän tekemisemme on muuten hienon näköistä, vaikka hiomista täydellisyyten vielä löytyykin. Alokasluokan voitti Tiina Alatalon koira Winx (Maple Yard Chupa Chups), nuori pehkocollie, josta ja jonka toiminnasta olen jo pidemmän aikaa pitänyt. Vaikka me ei Titjan kanssa lähdetty missään nimessä sijoittumaan, täytyy sanoa että Winxille voisin antaa voiton ihan kilpailemattakin.

Palkinnoksi tosin saimme sen ykköstulosta ilmoittavan nauhahässäkän lisäksi KUPI-ruusukkeen kunniapalkinnosta, joka pääsi suoraan verhoihini kiinni muiden saamiemme ruusukkeiden oheen, sekä Titja valitsi itse pyöreän ja luun muotoisista melko värikkäistä, pehmeistä pehmolelutyylisistä leluista pyöreän mallin. Voin kuvata kyseisen lelun joskus. Sen ainoa ongelma on, että lelu vinkuu yhdestä kohtaa painettaessa, ja koirallamme on edelleenkin pelkoaggressiivisuutta vinkuleluja kohtaan. Ehkä se leikkii sillä joskus niin ettei se koske vinkuvaan osaan, joka on muutenkin kovin pieni. Eli ehkä säästymme hieman vahingolta, jos se vahingossa vaikka (lienee toiveajattelua) tottuisi vinkunaan.

Kuvasin paikalla olleen Minervan koiraa Tillyä (Timonan Tonya Topaz) parin kuvan verran, vaikka oli jo lähes täydellisen pimeää kellon lähennellessä yhdeksää illalla. Oli mukava nähdä Minerva sekä viimein Tillykin, kun aikaisemmin ollaan vain juteltu Tillystä ja olen nähnyt siitä kuvia. Minervan koira Rauha oli tottelevaisuuskokeen kolmas meidän jälkeemme myös hyvillä ALO1-pisteillä, onnittelut! Teillekin vielä se yksi, ja kuinkas olisikaan vaikka ylihuomisen kisastanne..