"Koirapuistoilua" colleiden tahtiin

Titja kertoo: Otettiin Iiriksen kanssa taas tavanmukaisesti normaalit päivärallit vapaana metsässä kera kepin kun äiskä oli tullut takaisin kotiin ja vienyt meidät ulos. Se oli käynyt taas jossain.. en tiiä missä, mutta kouluksi ne sitä sanoo. Lähti aamulla ja tuli takaisin päivällä.

Tänään mä näin ekaa kertaa ajokoiran läheltä. Me lähdettiin äiskän ja Iiriksen kanssa ihan normaalisti lenkille, nähtiin sitä kaupan lähellä sellanen kulttispentu Sani, joka on mun tosi hyvä ystävä. Mentiin sit sen mukana kaupalle, jossa käveltiin suoraan sellasen tytön luokse jolla oli mukanaan ajokoirauros. Mä en tiennyt miten päin olisin ollut, kun olisin tahtonut tervehtiä sekä omistajaa että sitä ajokkia. Sen nimi oli kuulemma Roki (tai Rocky, en mä tiedä kuin se kirjotetaan). Ootettiin hetki kun Sanin ulkoiluttaja Roosa kävi ostamassa kaupasta jotakin ja lähdettiin sit kävelemään.

Mentiin jollekin ihmeen kentälle, tuli kuultua et se on joku koulun kenttä. Olin ollut siellä ehkä joskus aikaisemminkin, ei voinut muistaa.. Me päästiin Iiriksen kanssa irti ja otettiinkin heti ihan kunnon spurtit siihen alkuun. Mun hihna pääs pidentämään Sanin hihnaa (sitä ei viittitä aina päästää irti kun se karkailee usein, Rokikaan ei päässy irti.. ajokoira.. kai seki ois karannu..) niin että sille tuli enemmän liikkumistilaa. Roki ei oikein innostunut meidän leikeistä, se katseli vaan vierestä. Sanikaan ei ollut ihan täysillä mukana, MUTTA ME COLLIET! Me colliet otettiin sellaista rinkiä siellä ettei tosikaan. Etenkin sitten kun äiskä antoi ekaa kertaa meille kepin niin johan läks. Juostiin ympäri kenttää vuorotellen toisiamme jahdaten, riippu vähän siitä kellä se keppi oli. Lopussa me saatiin onneks Saniakin vähän mukaan tähän keppileikkijuttuun. Roki oli kyllä koko ajan ihan out, mut ehkä noi suomenjuntit on sellasia.

Jossain vaiheessa se Roosa yritti Sania vähän käskyttääkin. Mut eihän se tajunnut.. osannut edes paikoillaan istua vaikka käskettiin. Kyllä mä olisin Iiriksen kanssa ihan hyvin voinut siinä olla ja me yritettiin tunkea siihen viereen suorittamaankin, muttei meidän suorituksia hyväksytty. Oli kuulemma vaan Sanin juttu.. Mut kyl mä sitten pari seuraamista ja jätättävää sekä lyhyen paikallaolon sain näyttää. Kuka on fiksuin, kaunein ja oppinein, häh?! NIIN! MINÄ! Iiriksellekin suotiin rauhassa pari sivulletuloa sillä aikaa kun mä suoritin paikallamakuutani, joskin mua vähän häiritsi se kun äiskä palkkasi vierasta koiraa nakeilla, joiden olisi kuulunut olla MUN.

Sitkun tultiin sisälle.. Äiskä vei meidän suihkuun. Tai aluksi se käski meidän istua ja odottaa, kun se otti itteltään ulkovaatetukset pois ja otti sitten Iiriksen. Iiris meni veskihuoneeseen tosi nätisti, mutta sitten mä aloin kuulla että se mukamas pisti vastaan.. se ei kai hirveesti tykännyt siitä että sitä suihkutettiin suihkualtaassa, kun meidän talon toisen emännänkin piti tulla vähän apuun. Siinä mä istua jökötin yksinäni eteisen lattialla kun oltiin käsketty vaikka veskihuoneen ovi suljettiinkin ettei Iiris ryntää sieltä ulos. Kun Iiriksen vuoro oli mennyt tulin mä, enkä mäkään voi sanoa tykkääväni siitä, mutta kyllä mä nyt aika säyseästi siellä olin.

Ettänii. Tän jälkee saatiiki sitte sitä ruokaa ja päästiin taas nukkumaan. Iiris-täti kyllä nukkuu koko ajan muutenkin kun ollaan sisällä.. Mut sen Rokin mä tahdon kyllä joskus nähdä uudestaan. Sekin kuulemma on käynyt pari kertaa näytelmissä kuten minäkin. Meillä on siis samoja harrastuksia!

Pauketta!

Titja kertoo: Tän mä aattelin kertoa melko lyhyesti.

Tänään on kuulemma ollut mun äiskän synttärit, se on täyttänyt 16.. himpura kun se on vanha. Mut me mentiin sit joskus iltasella keskustaan päin, otettiin kans Iiris mukaan. Katteltiin siellä sellasia värikkäitä vesiurkuja vähän kauempaa, siellä soi kans joku musiikki. En voinut ymmärtää sitä hommaa eikä kai Iiriskään, me oltas mielummin pistetty leikiks siinä keskenämme.

Sit alko sellanen jännä pauke ja taivaalla välkky jotain erivärisiä jänniä valoja. Niitä oli kai joskus sellasena niinsanottuna uutena vuotenakin, kun mä olin ihan pentu, tai muistelisin ainakin nähneeni. Mä en niihin juuri mitään sanonut, hämmennyin vaan ekasta ja olisin voinut jäädä kattomaankin. Mut Iiris ei tykännyt, se otti ykkösen silmään ja meinasi ihan huutaakin. Rauhottu vasta kun pääsi autoon mun(!) äiskän kera, mä kyllä oisin mielelläni kattellu kunnolla ne välkkyvät valot loppuun kaikessa rauhassa. Iiris ei vaan kestäny sitä.

Mut ei kai se pahoja traumojakaa voinu saada, ku ei se sitä kovin kauaa ees joutunu kuuntelee ennenku pääs sisään autoon. Ja kun päästiin takas kotipihaan ja äiskä vei meidät taas mettään ennen sisällemenoa, se juoks mun kanssa kilpaa ihan kuten ennenki.

Pitkään kotona..

Titja kertoo: Me saatiin Iiriksen kanssa tänään viettää melko pitkä päivä kotona kahdestaan, kun toinen emäntä töissä ja toinen oli siellä jossakin koulussa minne se aina lähtee. Ekaa kertaa tällä viikolla äiskä meni kyllä kouluun, ihmettelin kun se ei kahtena edellisenä päivänä ollut.. Mut se viipyikin paljon pidempään kuin mitä normaalisti.

Silti me oltiin Iiriksen kanssa oltu kiltisti, ei ollut kuin pari mun ruusuketta ja yksi pokaali lattialla, hyvin vähän paria mattoa reunasta kasattu ja sitä rataa. Eikä ollut tarpeita sisällä, se on se tärkein juttu. Mutta kyllä oli meillä molemmilla (Iiris ja mä) ilo suurimmillaan kun äiskä tuli takaisin kotiin! Iiris meinasi valloittaa koko mun tilan kun se meni tervehtimään mun äiskää, joten mä jouduin sitä ottamaan vähän niskasta kiinni ja komentamaan (muka-)muristen että munkin on päästävä tervehtimään mun äiskää - tai pitäisi päästä tervehtimään ja aina ensimmäisenä. Ettänii.

Tänää ei sitte juuri muuta ulkoilujen lisäks tapahtunutkaan.

ELL?

Titja kertoo: Äiskä sanoi että lähdetään sellaiseen paikkaan kuin ell. Enhän mä tietänyt mikä se on, tai ainakaan muistanut, mutta kun päästiin perille niin tajusin heti missä oltiin. Kävelin sisälle ja annoin äiskän nostaa mut pöydälle kuten joskus sillonkin kun olin ihan pikkupentu ja se sama vanha mies, jonka olin nähnyt ennenkin, silitteli (tunnusteli?) mua hetken. Vähän harmitti kun en saanut Iiristä mukaan sisälle, se jäi autoon oottelemaan sitä että käväsisin emännän kanssa sisällä. Iiris tuli meille viime perjantaina ja se lähtee tän viikon lauantaina, mulle kerrottiin näin, on kuulemma hoidossa. Mut tosi hyvää seuraa se on kyllä ollut! Väsyy vaan vähän turhan nopeasti, kun mä vasta alottelen..

Tosiaan, mulla oli melko kivaa. Seisoskelin ja katselin paikkoja siellä ell:n (vai miksi äiskä sitä kutsuikaan) pöydällä, kunnes se valkoiseen takkiin pukeutunut tyyppi kävi hakemassa jotain ihme pikku puteleita ja jonkinnäkösen ruiskun. Siinä se sekotteli niitä aineita keskenään ja mä häntääni heiluttaen yritin kurotella josko saisin napattua suuhuni kans niitä aineita, mutta emäntä piti kiinni etten päässyt kurottamaan niin kauas. Ihan tyhmää. Yhtäkkiä sitten äiskä vaan otti mua kuonosta kiinni kun makoilin siinä ja piti mua paikallaan kun se valkotakkinen vanha setä laittoi jotain mun kaulaa vasten. Vähän mun piti yrittää heilauttaa päätäni, mutta kun äippä piti kiinni niin tajusin että se on turhaa ja olin vaan. Tän ekan piston jälkeen aattelin että okei, se oli siinä ja voin taas jatkaa tutkimistani. Heilutin siinä häntääkin, kunnes äippä otti toisen kerran kuonosta kiinni ja piti jälleen paikallaan. Se setä laittoi mun kaulaan toisen systeemin, joka pisti samalla tavalla kuin edellinenkin, ja tein jälleen samanlaisen pienen päänykäisyn kuin ekalla kerrallakin - eli siis tosi pienen, jonka jälkeen rauhotuin vaan olemaan. Sit mä vaan olin ja kattelin siinä taas, yritin vähän häntääkin sille sedälle heiluttaa jos olisin saanut silityksiä, mutta se keskittyi vain merkkailemaan jotain niihin samaisiin lappuihin jota äiskä roudaa mukana aina näyttelyissä (taitaa olla jotain rekisteröintilappuja tai vastaavia, ehkä niihin merkataan mitä mulle on tehty). Lopulta ne äiskän kanssa vaan vaihto jotain ihme lappusia ja äippä nosti mut pois pöydältä. Sanottiin yhdessä kiitokset sille sedälle (mistä hyvästä? siitä että mä sain seistä sen pöydällä - jota en muuten kotona saa tehdä?) ja lähdettiin autoon, jossa Iiris jo oottelikin mua.

Meillä kotipihassa äippä sitten vei meidät vielä takamettään hetkeks ja päästi mut ja Iiriksen irti. Annoin Iirikselle taas vähän kyytiä kun oltiin ensin molemmat tehty pisut, juoksin pitkin mettää sen verta äiskän ympärillä että se näki meidät ja Iippa yritti ottaa mua kiinni. Musta tuntuu että Iiris-tädin pitää vähän vielä treenata tota hommaa, koska mä sain pujoteltua siellä puiden välissä ihan 6-0 sulavasti kun se joutui valitsemaan teitään tarkemmin ja juoksi siksi vähän hitaammin - eikä tietty saanut mua kiinni! Hähää!

Hippa!

WARNING! Dobermann is coming!

Titja kertoo: Ollaan äiskän kanssa oltu koko päivä kotona, kun se ei oo lähtenyt kouluun eikä mitään. Käyty vaan ulkona ja silleesä. Iltapäivästä me mentiin sit kaikki kentälle ja sieltä löyty myös mun collieystävät Classic ja Tuike sekä sokea seropi Leenu (en oo juuri sen kanssa tehnyt tuttavuutta kun se ei sokeutensa vuoks leiki - ja mähän tahdon vain leikkiä) ja dobermanniuros Boogie. Boogie oli aluksi visusti kiinni kun me kaikki neljä soopelia juostiin ympäri sitä kenttää siinä ja otettiin välillä leikkiparit joiden kanssa painittiin. Hyvähän se oli olla, kun meitä oli neljä, kun yleensä on ollut vain kolme - ja mikä parasta, kaikki oli nytkin soopeleita! Hyvä Iiris, oot tervetullut koska vaan mukaan uudestaan täydentämään meidän soopelijengiä!

No ööö. Meno muuttu sit siitä kun Boogie pääsi irti.. Me kaikki colliet oltiin aluksi vaan pyörimässä siinä ympärillä kun Boogie haisteli vuorotellen jokaisen. Näytin sille vähän hammasta pari kertaa, mut sitten sen kiinnostus siirtyi musta Iirikseen.. Iiris ei juurikaan tykännyt siitä. Boogie olis kai koko ajan tahtonut tutustua siihen hieman lähemmin mutta Iiris antoi sille hammasta. Vaan tiiättehän dobermannit, ei se uskonut ekasta eikä varmasti sadannestakaan kerrasta.. Yritti siinä useempia kertoja palata Iiriksen luokse, mutta sai aina hammasta. Mäkin kävin siinä pari kertaa välissä puolustamassa kaveria. Dobermanneille annetaan aina turpiin (ja ne on just soopelicollieita jotka sen tekee), tietäkää se!

Pentunäyttelyssä

Titja kertoo: PIRU VIE ÄISKÄ! MIKSET OTTANU MUA MUKAAN!!

Mä olin ihan tuohduksissani kun äiskä lähti Impin ja Impin omistajan kanssa tänä aamuna pois ja jätti mut sekä Iiriksen meidän talon toisen emännän hoivaan. Aamupäivästä meitä kävi äiskän järjestämänä kyllä moikkaamassa ja lenkittämässä Roosa, siis mua ja Iiristä, sekä se kävi myös sitte iltapäivälläkin, mutta mun äiskä ja Impi sekä Impin omistaja puuttu. Toi toinen emäntä oli ihan koko ajan kotona ja sillä oli joku kaverikin täällä.

Sitte ne perhanat takasin tullessaan kehtasi vieläpä kantaa mukanaan ruusukkeita! MUN olisi kuulunut hakea ne!

... okei, Impi oli kuulemma ollut Helsingin kaapelitehtaan pentunäyttelyssä tänään. Niin mulle kerrottiin. Se oli ollut siellä ROP-pentu voittaen jonkun toisen petittinartun mun äiskän handlaamana (kuinka se kehtas handlata jotakuta muuta kun mua?!) ja loppujen lopuks se oli ollut RYP4-pentu. Esiintynyt nätimmin kuin koskaan. Justjoo.

Mä olisin silti ollut parempi..

Kauppoja

Titja kertoo: Joo no meidän yö meni siihen kun toi karvaturri Impi ei oikein osannut olla. Se tahto ulos koko ajan. Kyllä me colliet oltais nukuttu..

Aamupäivästä Roippa kävi kylässä. Ei me lenkillä tai mitään käyty, kunhan se sisällä käväs moikkaamassa meitä kaikkia. Siitä käytiin sit ulkona ottaa jotain poseerauskuvia tai jotain ja meistä kaikista kolmesta soopelista otettiin pieni yhteiskuva eteisessä ennenku Roippa läksi. Roippa oli kuulemma tässä pari viikkoa sitten bongannut kanssa ekan SERTin ittelleen, että siksi sitä piti kuvata. Hyvä me, soopelit! SERTejä satelee - ainakin joskus..

Mut ei siinä mitää. Sen jälkeen me lähdettiin käymään taas koirapuistossa. Siellä oli ihan kivaa, sattui paikalla olemaan sellainen mittelspitzuros Topi joka oli tullut jostain kauempaa. Myöhemmin sinne tuli toinen samanlainen, Pörö. Eivät juuri viihtyneet keskenään. Mut meillä ainakin oli kivaa, ainakin me colliet näytettiin kuinka riehutaan.. Impi oli pienenä karvapallona välillä tiellä, mutta kyllä sekin kovasti yritti pysyä isompien tahdissa (leikki kyllä mieluummin niiden mitteleiden kanssa). Loppujen lopuks siellä koirapuistossa oli suht rauhallista.

Tän jälkeen me käytiin heittääs Iiris meille kotia, koska me ei voitu kuulemma ottaa mukaan kolmea koiraa. Lähdettiin kaupoissa käymään, eka mentiin sellaseen isoon eläintarvikeliikkeeseen (Black Bull), jossa muistan käyneeni ainakin Roipan kanssa joskus. Ei me siellä mitään.. oltiin ja katteltiin, Impille ostettiin jotain ihan ihmeellistä. Me yritettiin äiskän kanssa käydä testaamassa kaupan noutokapuloita, mutta mä en tykännyt niistä kovin paljoa kun kaikki oli siitä keskiosalta mun suulle ihan liian paksuja. Oon nääs aika kapoleukanen, jos ette tiänny. Mut kyl se yhen asian keksi mulle ostaa, nääs sellasen valkosen hihnan ja siihen päähän jonku kuristavan ketjupannan. Se on kuulemma meidän treenejä varten, joskin mä kyseenalaistan tota meidän "treenaamista". Koskaan ees treenata kunnolla.. Mut miten äiskä tykkääkään.

Tän jälkeen me mentiin käymään jonkun hevosliikkeen (Horze) luona. Me ei tultu Impin kans sisälle asti, ooteltiin autossa kun meidän emännät kävi siellä liikkeessä tutkailemassa. Ei ne sieltä juuri mitään tuonu mukanaan.

Iiris oli ollu ihan kiltisti meillä, parempi olis ollutkin.. mä olisin näyttänyt sille taivaan merkit jos jotakin olisi tapahtunut MUN kodissa ja MUN tavaroille.. Nyt vain haastoin sen leikkiin. Iiris-täti ei kyllä kovin paljoa Impistä tykännyt, mieluusti Iippa oli vain sängyllä ja kun Impi ylienergisenä leikkiinhaastajana yritti saada sitä leikkiin, näytti täti hammasta ja Impikin väisti vähän. Mä kyllä painin Impin kanssa koko loppuillan!

Taidettiin me muuten jollain ihan lenkilläkin käydä.. Illalla. Silleen että oltiin me kolme (minä, Iiris ja Impi) sekä toi mun yks kulttisystävä Sani. Riehuttiin kentällä, jossa mä yleensä riehun Classicin ja Tuikenkin kanssa. Nyt ne ei vaan ollu siellä.