Ensimmäinen JUN-luokka

Kuten jo pari päivää sitten ilmaisin huoleni korvien suhteen, tänä aamuna ne näyttivät kerta kaikkiaan vielä pahemmalta. Heräilin joskus ennen kuutta vaihtamaan Titjan pitäviä teippejä helposti poisotettaviin/vaihdettaviin valkoisiin ei-pitäviin teippeihin, joide kanssa näyttelyssä olisi helpompi plärätä. Kasasin sitten kaikki mahdolliset näyttelytavarat ja myös ensimmäistä kertaa näyttelyhäkinkin mukaan. Äiti heitti minut seitsemäksi koiran kanssa Renkomäen ABC:lle, josta kahden brasilianterrierin omistaja, tuttuni Fia, nouti minut ja Titjan ja lähdettiin yhdessä sitten kohti Porvoota. Matka meni tosi nopeasti kun juteltiin juttua jutun perään.

Näyttelypaikka löydettiinkin suht helposti Fian muistin perusteella, oli ajanut paikalle ennenkin. Etsittiin itsemme sisään näyttelyalueelle rokotustarkastusten kautta (ostin vielä luettelonkin siinä mennessä) ja raahauduttiin molemmat sitten omille kehillemme, jotka jotenkin kummassa onnistuivat olemaan aivan toisella puolella näyttelyaluetta verrattuna toisiinsa. Laitoin Titjan kevythäkin pystyyn kivan heinikon viereen ja laitoin Titjan sitten sinne odottelemaan ja kuljeskelin jonkin aikaa ympäriinsä odotellessani edes jonkin kehän alkamista. Nahkojen oli määrä alkaa vasta klo 13, mutta oltiin tultu paikalle hyvissä ajoin, sillä Fian brasilianterrierit menivät kehään noin 9:30. Ehdinhän siinä Verankin jo moikkaamaan, ennen kuin Johannes tuli Sirkan kanssa paikalle Tuike-pehkoneiti mukanaan. Lähdin sitten niiden kanssa colliekehälle päin ja raahasinkin lopulta Titjan kevythäkin Johanneksen, Sirkan ja näiden leirin viereen (Titjan häkin ja kehän väliin joku oli pystyttänyt teltan niin ettei sieltä Titjan häkin luota olisi muutenkaan nähnyt mitään). Pehkokehä alkoi hiljalleen pennuilla, Johannes testaili järkkärinsä valotuksia tai jotain, en ihan ollut hollilla vaikka kuuntelinkin (ymmärsin sentään tärkeimmät asiat!). Hieman - ja se varmaan näkyi - hämmennyin, kun Johannes antoi järkkärinsä käsiini ja sanoi, että harjoittelisin vähän sillä kameralla ennen kuin saan oman järkkärini myöhemmin. Vieras kalliinpuoleinen kamera tuntui liian kultaiselta kädessä, hyvä että sitä uskalsi käsitellä! Joka tapauksessa Johannes neuvoi pari ohjetta miten sitä kannattaa pitää/tukea ja lähdin sitten testailemaan onneani kameran kanssa viereisen kehän laidalle ja kuvasin muutamaa australianpaimenkoiraa. Johannes kävi kyllä välissä säätämässä näytöltä jonkun historiikkijutun pois kun en minä sellaista tarvitse, mutta sitten jatkoinkin omiani. Vierailtuani pehkokehän laidalla hetken päästä katsomassa, että Tuike ei vielä ole kehässä, kävin myös Fian luona näyttelyalueen toisessa päässä brassikehän laidalla. Eivät olleet vielä käyneet kehässä kun borderterrierit olivat kesken, mutta pianhan hekin menisivät. Juttelin lyhyen hetken Fian kanssa siitä, miten Tico (Fian PEK-ikäinen brassiuros) kulkee hihnan päässä ja Fia sitten testasikin juoksutusta ja seisotusta. Seisotuksen aikana kokeilin napata pari kuvaakin, joskin varmaan rajaus meni jotenkin hassusti - luulen. Lähdin sitten siitä melko pian takaisin colliekehän laidalle katsomaan joko Tuike menisi kehään, mutta ei vieläkään. Ehdinpähän silti nähdä siinä mm. PU-kehän, jossa tuomari Asja Vasecka juoksutti pehkouroksia monen monta kertaa kehää ympäri. PU-kehässä Veran luokkansa ERI:llä voittanut uros Simba katkaisi näyttelyhihnastaan ketjun ja karkasi suoraan edessä juoksevan merleuroksen kimppuun ihan taistelufiiliksissä. Vera ehti väliin irroittamaan koiran ja se saatiin takaisin kurinalaiseksi, joskin kehään ei ollut enää paluuta. Harmi sinänsä, mutta aina ei voi voittaa. Sirkan (Tuiken kasvattaja eli Silimen-kennelin omistaja) esittämä Hopo (Golden Rose Dazzle Of Stars) oli kuitenkin PU1 + SERT, vaikka ennen kehää aavisteltiinkin ettei näin välttämättä kävisi. Ja phöh, sanon minä!

Sitten alkoivatkin nartut junnunartuilla, eli Tuike meni kehään siskonsa Justiinan kanssa. Minä valittelin Tuiken jalkojen asennoista Johannekselle vähän väliä (joka puolestaan yritti kuvata valittelujeni ohella ja sanoa minulle siinäkin ohessa että Sirkka kyllä osaa handlerin hommansa), yksittäisarvosteluissa annoinkin sitten asian olla kun taisin keskittyä silloin johonkin muuhun. Tuike sai hienosti ERI:n, kuten siskonsa Justiinakin, mutta kumpikaan ei sijoittunut enää kilpailuluokassa. Tuomari tuntui muutenkin olevan aika avokätinen jakaessaan ERI:ä, sitä tuli nimittäin suhteellisen paljon joka luokkaan. Loppujen lopuksi PU1 ollut Hopo oli pehkojen VSP, ei hullumpi suoritus! Jossain välissä ajauduin hetkeksi kuvaamaan bordercollieita ja näin siinä samalla Caritan sekä Pian, jotka olivat juuri löytäneet paikalle Mortin ja Mollyn (Cinnaberry's Monkey Business & C. Miss Molly) kanssa. Jouduttiin pehkokehän loppumisen jälkeen odottelemaan yli puoli tuntia nahkakehän alkamista. Ehdin tässä välissä kunnolla jutella Fiankin kanssa, joka kertoi että Tico oli ollut PEK1 ilman KP:ta (massaa puuttuu), mutta Fian toinen VAL-luokan uros Cabi oli sitten VSP! Ja kasvattajaryhmä oli toki ROP-kasvattaja, joten jouduttaisiin niihin loppukilpailuihin asti jäämään. Harmittavasti alkoi sataa vain melko paljon, Titja sai viettää aikaansa häkissään ja minä itse olin sitten sateenvarjon alla, todella moni pysyi pakkautuneena teltan sisälle. Mortti oli pennuissa PEK1, ei KP:ta, Molly olikin sitten PEK1 KP ROP-pentu ja sen vastus - minulle jo H-linnasta sekä erkkarista tuttu "Netta" - vain PEK2. KP:t tänään siis vähän harvemmassa. Nojaa, sadetta jatkui hyvinkin pitkälti yli NUO-urosten, mutta sen jälkeen alkoi vähän hellittää. Kävin Titjan kanssa kokeilemassa syrjemmällä kehäseisomista yms, koira toimi aivan unelmallisesti! Näin myös Selman (Goldlady's Grace'N Glory) omistajineen siellä ja moikkasin sitäkin, mehän oltiin Aptuksessa juteltu pidempi hetki silloin kun viimeksi nähtiin. Enkä voinut taaskaan olla salaa ihailematta Selmaa, miten kaunis se todella onkaan JUN-nartuksi. Sen jälkeen vain palasin colliekehän vierelle taittelemaan ja lämmittelemään Titjan korvia, jotka reistailivat erittäin pahasti. Pentukehissä eivät koskaan aiemmin olleet olleet niin pystyssä kuin mitä ne tänä päivänä olivat, sain ne laskemaan alas joksikin aikaa, mutta kun nousin seisomaan koiran viereltä tai lähdettiin muuten vain liikkeelle, Titja ravisti itseään ja siinä menivät korvat.

Eli siinä sitten mentiin kehään puoliksi pystykorvaisina. On kyllä muuten oudoin kehäarvostelu, jossa olen koskaan käynyt. Tuomari istui koko ajan (kuten pehkojakin arvostellessaan) jonkinlaisen jalkavian tai vastaavan takia, puhui pelkästään venäjää koko ajan ja siihen tapaan. Ensin meidän piti viedä koirat - Titja ensimmäisenä, Selma toisena ja Timonan Rochelle Roza kolmantena jonossa - tuomarin tuolia kohti seisomaan riviin, josta sitten vein Titjan yksittäisarvosteluun tuomarin viereen. Jouduin itse näyttämään Titjan hampaat, tuomari vain kokeili sormillaan suusta joitakin hampaita, jne, tarkkaan kyllä tutkikin. Ei kyllä tunnustellut yhtään muuten kehoa, selkää tai mitään, vaan juoksin sitten Titjan kanssa kerran ympäri - en ollut suoritukseen ihan tyytyväinen, mutta kelvatkoot nyt - ja palasin seisottamaan sitä vähän matkan päähän tuomarista. Junnunarttukolmikosta Titja viipyi pisimpään tuomarin arvioitavana, johtui ehkä siitä että tuomari puhui arvostelun kirjoittajalle varmaan selventäen jotain sanaa mitä haki siihen takaa. Titja kuitenkin seisoi todella hienosti, seisotin tällä kertaa niin että olin sen sivulla enkä edessä ja pidin kunnon otteen sen hihnasta niskan kohdilta (H-linnassahan en pitänyt hihnasta kiinni nimeksikään seisotuksisa). Välillä liikutti toista takajalkaansa, mutta sekin saattoi johtua siitä ettei malttanut odottaa herkkuaan eli kiitosta seisomisesta - pidensin hieman palkkausväliä verrattuna pentuluokkiin. Tuomarin ERInomainen päivä jatkui - Titjalle ERI! En voinut kuin hymyillä, vaikka tiesinkin että todennäköisesti myös Selma ja Timonan -kasvatti (jonka muuten tajusin Roin siskoksi!) saisivat ERI:n koska olivat kuitenkin Titjaa vanhempia ja kehittyneempiä. Ja sieltähän ne ERI:t molemmille tulivatkin ja yhdessä mentiin taas kehään, seisotettiin koiria rivissä tuomaria päin. Tässä vaiheessa täytyy todeta, etteivät korvat olleet missään vaiheessa kehää täysin hyvät, vaan auttamattoman pystykorvaisen vaikutuksen antavat eli pyrkivät ylöspäin minkä ehtivät huolimatta siitä että olin lämmitellyt, pyöritellyt ja koettanut taittaa niitä kehän ulkopuolella. Meidät sitten sanottiin kolmansiksi eli luokkamme viimeisiksi, mutta kelpaahan se meille vallan hyvin. EH olisi jo kelvannut, mutta ERI meni jo vähän yli odotusten! Selma oli hienosti kakkonen ja tämä minulle tuntematon Roin trikki sisko sitten voitti luokkamme. Sen jälkeen olin vähän aikaa "koomassa" (tajusin kyllä katsomattakin, että varmaan kaikki loputkin nahkanartut saivat ERI:n), kunnes tuli PN-kehä. Mentiin sinne sitten ihan vain muodon vuoksi, korvat olivat aika kauniisti pystyssä taas. Titja seisoi ihan mukavasti, kuten oli tehnyt yksittäisarvostelussakin, vaikka tällä kertaa kehässä sen kanssa oli kahden nartun sijasta varmaan kymmenen muuta narttua. Liike ei mennytkään sitten ihan putkeen, Titja meinasi että kaverin mukana on pysyttävä ja laukkasi välillä. Ja etenkin kun meidän edessämme oli juuri Selma, jonka kanssa Titja pääsi Aptuksessa tekemään tuttavuutta, "kaverimeininki" oli entistä korkeammalla. Ei PN-kehässä sijoitusta tullut ja se oli arvattavaakin, poistuttiin sieltä kuitenkin hyvillä mielin. ROP oli uros Häntiäisen Big Boss Buster, joka taisi tulla aika yllätyksenä ottaen huomioon handlerin todella yllättyneen ilon valinnan jälkeen.

Sainkin siinä sitten arvostelun käteeni ROP-kehän jälkeen ja tutkailtuani sitä todellakin tajusin, että se on pelkkää hepreaa. Kieli venäjää, käsialasta ei saanut selvää ja jotain sitä rataa. Laitoin Titjan näyttelyhäkkiin ja mentiin sitten Caritan kanssa yhdessä ottamaan selvää toimistoon käännöspalvelusta ja löydettiinkin sellainen klo 14 jälkeen alkanut venäjän käännöspalvelu, jossa saatiin sitten kirjoittaa itsellemme ylös mitä kaikkea kääntäjä luettelikin. Carita kirjoitti ensin Mortin arvostelun ja kävin sitten Titjan arvostelun vielä suomennuttamassa, venäjäksi en sitä koskaan tule koneversiona saamaan, joten suomi saakoon riittää:

"Hampaat ok. Rodunomainen, sopusuhtainen, feminiininen. Kaunis feminiininen pää. Otsa saisi olla sileämpi. Hyvä kroppa. Vahva selkä. Hieman suorat kulmaukset edessä ja takana. Korvat hieman kevyet. Hyvät liikkeet & luonne."

Tuon jälkeen olikin sitten melkoista pakkausta. Molly ja Titja alkoivat vähän leikkiä ja päästin Titjan hihnan sitten irti etteivät ne mene ihan solmuun kun tunnetusti kääpiöni tykkää kieriä ja pyöriä leikkikaverin ympärillä ihan vimmatusti. Piakin päästi Mollyn hetkeksi, joka kohti kuitenkin siihen että tämä musta neiti ampaisi kaarroksille kuuntelematta kutsuhuutoja ja minun pari kuukautta vanhempi neiti tottakai rallitti "viisaana" perässä. Ihan lähellä tyhjässä kehässähän ne vain menivät ja sain Titjan ohijuoksusta kiinni, Mollykin pysähtyi sitten sen jälkeen. Leikki loppui sitten siihen, kun luokse ei tultu käskystä. Ehdin siinä jutella vielä mm. Titjan tädin eli Dandinas Donna Rositan omistajalle, kun Donnan satuin tunnistamaan (kuvista katsellut lähinnä aiemmin, erkkarissakin kyllä näin vilaukselta). Sai kyllä jonkin aikaa odotella ryhmä ja BIS-kehiä, kaikki muut nahkaihmiset tuntuivat kaikkoavan nopeasti ympäriltä jokaisen lähtiessä kotiinsa kuvattuaan menestyskasvattinsa ja pakattuaan tavaransa, kun siinä samalla alkoi pikku hiljaa taas sataakin. Raahasin Titjan ja tämän kevythäkin (kasattuna) brasilianterrieri-ihmisten luokse, jotka odottelivat BIS-kasvattajakehää enemmän ja vähemmän rauhallisina. Katselin siinä RYP-kehiä, joissa ROP-nahka ei pärjännyt. RYP1 ykkösissä oli todella kaunis valkoinen pumi, kun taas RYP1 kolmosryhmässä oli cairnterrieri. BIS-veteraania en taas kuollaksenikaan muista, vaikka senkin katsoin (joku pikkukoira se taisi olla), sitten tuli BIS-kasvattaja. Kasvattajaryhmiä ei ollut kovin montaa, katselin hiljaisena kehän laidalla sateenvarjon alla Titjaa pidellen miten jokainen ryhmä juoksi edestakaisin vuorotellen. Täytyy sanoa, että tyylikkyydessä brassiryhmä voitti kaikki; kaikki koirat mustavalkoisia parin ruskein merkein (en tiedä miksi sitä väriä brasseilla sanotaan, mutta olkoon nyt tricolour), esittäjillä lähes poikkeuksetta mustat tai muuten tummat esitysvaatteet ja koirat kulkivat ihan täydellisesti rinnakkain ja kääntyivätkin edestakaisin-liikkeessä tasan samaan aikaan. Se oli upeaa katsottavaa! Ja vielä kun seurasi mitkä neljä ryhmää otettiin jatkoon eli sijoituksille, brassiryhmä viitattiin ensimmäisenä jatkoon. Kehän laidalla olleet kaksi brassi-ihmistä kävivät kuumana jo siinä vaiheessa, kun brassithan eivät kai Fian sanojen mukaan yleensä sijoitu missään, saati kasvattajaryhmissä. Mitä se nyt puhui, että paras brassikasvattajakehäsuoritus koskaan taitaa olla BIS4-kasv jonkun kasvattajan saavuttamana, mutta ei käsittääkseni juuri tämän saman mistä nyt oli kyse. BIS4 sijoitettiin, sen jälkaan BIS3.. Voitte kuvitella kahden kehänlaitalaisihmisen hihkunnat, kun BIS2-ryhmäksi ilmoitetiin staffordshirenbullterrierit, eli brasilianterrierit olivat voittaneet koko kasvattajaryhmähoidon! Brassien handleritkaan eivät voineet uskoa asiaa todeksi, hymyilivät ja halailivatkin siellä kehässä toisiaan, kun taas nämä kaksi kehänlaitalaista tuntuivat seonneen ilosta täysin. Oli se niin upeaa, historiallista brassien osalta. Oli aivan ylihienoa olla mukana siinä porukassa, joka koki jotain mahtavaa. Jokaisen suupielillä kareili poistamaton kestohymy huolimatta rummuttavasta sateesta! Hitto vie, ONNEA KENNEL SOORABA!

Saatiin sitten lähdettyäkin. Harhailtuamme parin väärän tien kautta löysimme reittimme Porvoosta kuitenkin Ikeaan, jossa käytiin lounastamassa ja kierrettiin kaupat läpi niin että Fia sai shoppailla tarvitsemansa tavarat (+ jäätelön, yllättäin). Sieltä lähdettiinkin valumaan Lahteen ja mietittiin, mitä kautta minun olisi helpoin opastaa Fia Ahtialaan. Päädyttiin kiertämään keskustan kautta (varmin reitti minulle tuntemisen kannalta) ja lähestyessämme Ahtialan kauppakeskusta, päätettiin piipahtaa Myllypohjan koirapuistossa ennen perille pääsyä. Saivat koirat vähän aikaa juosta siellä, joskin juokseminen jäi aika vähille kun Titja ei saanut Ticoa eikä Cabia leikkimään kanssaan (tylsimyksiä!). Pitkään ei oltu, lähdettiin jatkamaan matkaa ja tultiinkin sitten jo meidän kotipihaan. Otin Titjan sekä tavarani häkkiä myöten ja lähdin sitten sisälle kiitettyäni kyydistä ja todettua, että on joskus tehtävä näyttelyreissu uudestaan yhdessä. Kello oli illalla noin kahdeksan kun päästiin takaisin kotiin koiran kanssa. Yhteensä 13 tuntia poissa kotoa, ihan hyvä saavutus. Ai että väsyttikin!

Alla tämän päivän nahkatulokset kokonaisuudessaan.


Porvoo 08.07.2007, tuomari Asja Vasecka

PEK-urokset
PEK1 Cinnaberry's Monkey Business

PEK-nartut
PEK1 KP ROP-pentu Cinnaberry's Miss Molly
PEK2 Windswept Height’s Sweet Selina

JUN-urokset
ERI1 PU4 Mabinogion Sir Galahad

NUO-urokset
ERI1 Timonan Precious Pratt
ERI2 PU2 vara-SERT Allegory Gwydion
ERI3 PU3 Cinnaberry's Heartbreaker

AVO-urokset
ERI1 Helga Neitin Sir Simeoni

KÄY-urokset
ERI1 PU1 SERT ROP –> FIN MVA Häntiäisen Big Boss Buster

JUN-nartut
ERI1 PN2 SERT Timonan Rochelle Roza
ERI2 Goldlady's Grace'n Glory
ERI3 Dandinas Put Up To Play

NUO-nartut
ERI1 Helga Neitin Pohjolan Neito
ERI2 Allegory Godiva
ERI3 Final Fantasy's Be All Smiles
ERI4 Honry Melon Queen Of Ice
ERI Final Fantasy's Beyond Heaven

AVO-nartut
ERI1 PN3 v-SERT Mimosan Isn’t She Lovely
ERI2 Kiiramanna Muumimamma
ERI3 PN4 Cinnaberry’s Time Will Tell
ERI4 Cinnaberry’s Ruby Red
ERI Dandinas Never The Less
ERI Mimosan Kind Karen
ERI Stoorybook's Cheshire Cat

VAL-nartut
ERI1 PN1 VSP Calibra’s Drop Of Honey

VET-nartut
ERI1 ROP-vet Dandinas Donna Rosita

DVD-kuvauksia

Edellisenä päivänä sovinkin Nooran kanssa aikataulusta, eli odottelin autokyytiä hakemaan vähän ennen yhtätoista koirien (hoidossa oleva cockerinarttu Jatsi & Titja) kanssa yläparkkiksella. Hetken odoteltuani Noora tulikin sieltä "kameramiehen" kanssa, auto täynnä kuvaustavaraa. Laitettiin Jatsi ja Titja peräkonttiin niille omistettuun tilaan (Titja hieman vaikeamman kautta, sillä on yhä jonkinlaista autopelkoa) ja karautettiin liikkeelle kohti Siuntiota. Kysehän oli siis siitä, että lupasin koirat kuvattavaksi kesän aikana tehtävään Koiran Käytöskoulu -DVD:hen, jonka olisi määrä ilmestyä syksyllä.

Matka meni suht ongelmitta, kerran pysähdyttiin huoltoasemalle. Noora ja kameramies (jonka nimeä en mitenkään nyt muista) kävivät sisällä ostamassa vähän juotavaa ja minä kävelin koirien kanssa hetken. Matka jatkui, Siuntiossa löydettiin suht helposti piha, jonne meidän olikin määrä mennä. Perheen isäntä ei ollut vielä tullut kotiin töistä, joten vauvalle ei ollut sillä hetkellä hoitajaa. Kuvaukset piti kuitenkin päästä aloittamaan mahdollisimman aikaisin, joten minä sitten otin tämän vauvan syliini (koirat yhä auton takaosassa) siksi aikaa, kun kuvaukset aloitettiin perheen emännän ja näiden nuorimman, noin 12-13 viikkoisen berninpennun Mötkiksen kanssa. Ensin siinä taidettiin ottaa ihan vain kuvausta silkasta yhdessäolosta, jonka jälkeen joitain istumiskontakteja palkan kanssa. Tulihan siinä ties mitkä puskahaistelut sun muut kävelyjutut vapaanakin mentyä lävitse, eikä voi muuta sanoa, kuin että Mötkis oli aivan ihana ja niin nuoreksi jaksoi ja tavallaan osasi vaikka mitä! Ainoat häiriköt olivat autossa olevat Titja ja Jatsi (lähinnä kyllä Titja), jotka nostivat metelin tajutessaan etteivät pääse autosta pois vaan joutuvat odottamaan ja katselemaan kun joku vieras kivannäköinen pentu saa suorittaa niiden puolesta kaikenlaista kivaa. Sain siinä jossain välissä annettua vauvankin paikalle tulleelle perheen isännälle, joten pääsin välillä hyssyttelemään kovaääniseksi ruvennutta nahkalassietani.

Yhden kuvauspaikan jälkeen siirryimme toiseen. Talon edustalla otettiin yhä emännän ja Mötkiksen välisiä kuvauksia, tosin perheen toinen hieman vanhempi berninarttu sai tulla avustamaan meitä. Kuvauksissa kyseisestä bernistä tuli talon vahtikoira, jota kohden sitten Mötkis käveli, veti vähän, pysäytettiin > kontakti, käännös ja pois. Ainakin jotain tuon tapaista, itse olin koko tämän kuvaussession ajan autolla rauhoittelemassa huutavaa Titjaa, joka protestoi sitä kovaäänisemmin mitä kauemmas autosta mentiin (eli talon edustalle). Haukku ei saanut kuulua DVD:lle, siksi pysyin koirien kanssa. Sentään Jatsi oli hiljaa! Kun näitä talutuskohtauksia oltiin otettu riittämiin, otin Jatsin autosta ja lähdettiin sitten lyhyelle, kivannäköiselle metsätien tyyliselle ottamaan muutamia ohituksia. Jatsi innokkaana haisteli tietysti lähes koko alueen ympäriltämme samalla kun säädettiin kuvakulmia yms. Sitten ruvettiinkin ohittelemaan, Mötkiksen rooli oli suunnilleen vain istua ja ottaa kontaktia omistajaansa (palkkasi koko ajan) samalla kun minä ja Jatsi käveltiin ohitse. Jatsi oli parin ensimmäisen ohituskerran aikana hieman kiinnostunut pennusta, mutta lopuilla otoskerroilla ottikin sitten mukavasti jo kontaktia minuun ja ohitukset menivät nätisti. Parempi olisi tietysti ollut, että koira olisi mennyt samalla tavalla koko ajan, mutta ei voi moittia jos kiinto lähtee kun asia tarpeeksi usein toistetaan.

Sitten taas laitettiinkin Jatsi autoon ja lähdettiin takaisin yläpihan alueille kuvaamaan Mötkiksen vieraan kohtaamista, lähinnä "tervehdi" -pyyntöä (koira ei saa tervehtiä vierasta ennen kuin omistaja antaa sille luvan). Sain kunnian olla myös tämä vieras ja otettiinkin muutama kohtaus, jossa lähestyn Mötkistä omistajineen, jutellaan siinä hetki ihan joutavia ja kyykistyn sitten pennun tasolle. Omistaja antoi sitten luvan Mötkikselle tervehtiä ja sain rapsutella sitä hetken ennen kuin jatkoin matkaa toiseen suuntaan, minne olin mukamas menossa. Ekoilla otoksilla Mötkis ei ollut minusta niin kiinnostunut kuin emännästään (joka palkkasi koiran istualtaan tehtyä kontaktinottoa ennen kuin antoi luvan tervehtiä), mutta otin sitten ovelasti ihan vain pari pientä nakinpalaa omistajalta kamerasta katsottuna taaimmaiseen käteen ja niinä parin otoksen aikana niiden avulla Mötkiksen kiinnostumaan itsestäni tervehtimisen ajaksi. Palasiahan minulla ei ollut kuin pari, joten sain annettua ne ikään kuin varkain pennulle palkaksi huomionosoituksesta minua kohtaan, vaikka video tallentui filmille koko ajan. Tässä vaiheessa emännälle tuli tarve mennä juottamaan vauvalleen maitoa, jonka takia jäätiin pihalle odottamaan. Käytin Titjan ja Jatsin sillä lyhyellä mettätiellä ja päästin molemmat irti hetkeksi. Heittelinkin niille siinä muutaman kerran palloa, jonka tien varrelta löysin, todennäköisesti varmaan ollut Mötkiksen tai perheen isomman bernin, Be(e)an käytössä aiemmin. Palattuani takaisin pihalle ylämäen koirat taas hihnan päässä istuuduin Nooran kanssa auton takakontin reunalle ja miettiin, että Jatsia voisi käyttää muutenkin DVD:ssä kuin ohituskohtauksessa. Siispä saatiin idea, että kuvataan sitä ihan muuten vain vapaana, ja koska perheen talon vierestä löytyi mukavanoloista kalliota, laitettiin Titja autoon ja lähdettiin Jatsin kanssa niille pienille kallioille. Istutin sen ensiksi ylös kalliolle ja kutsuin sen sitten suorinta reittiä alas, josta otettiin kuvaa. Sen jälkeen Jatsi sai vapaasti haistella ja pyöriä ympäriinsä (jota se kyllä tekikin todella mielellään, sehän haistelee aina minkä vain ehtii) niillä kallioilla, sattui kerran kaivamaankin jotain poronjäkäläkasaa. Tässä välissä perheen emäntä tuli MötkisMöttiksen kanssa takaisin ulos ja lähdettiin sitten tekemään vielä pari kuvauskohtausta.

Laitoin siis Jatsin autoon ja otin sieltä Titjan. Titjanhan ei olisi alunperin täytynyt tulla mukaan ollenkaan, mutta yhden ihmisen + tämän greyhoundin poisjäännin puitteissa otettiin se sitten varakoirana mukaan. Meidän oli siis tarkoitus ottaa ihan kunnon ohituksia niin, että Mötkiskin itse ohittaa (ottaen kontaktia) eikä vain istu ottamassa kontaktia kun toinen kulkee ohitse. Tunnetustihan minä en niinkään ole lenkeillä panostanut Titjan ohittamiseen tähän mennessä, että sain välillä oikein huhuilla tämän yhdeksänkuisen neitini kontaktin perään ohitustilanteessa (ei päässyt moikkaamaan toista pentua ennen kuin lähdettiin tekemään harjoitusta, niin oli suurella innolla mieluummin tervehtimässä kuin tajuamassa minua herkkuineni). Mötkis sen sijaan piti kontaktia oikein hyvin, sen kanssa sitä on harjoiteltukin näemmä ihan alusta lähtien. Jotainhan tästäkin purkkiin tuli, Titjan osa oli siis vain näin pieni. Muutama ohitus. Mötkis lähti emäntänsä ja kuvauskaksikon kanssa talonsa terassille, jossa otettiin jotain videota vielä Mötkiksestä itsestään. En ole ihan varma mitä, sillä itse jäin Titjan kanssa talon etupuolelle ja otin kaksi erittäin onnistunutta "sivu - istu - paikka (minuutti) tule" -sarjaa. Etenkin ensimmäiseen olen vallattoman tyytyväinen, Titja jopa katsoi minua koko paikallaistumisen ajan, otti nopean lähdön ja tuli niin nopeasti luokse että meni vähän ohikin, mutta palasi eteen istumaan! Toinen yritys oli vähän rauhallisempi, mutta silti omasta mielestäni ekaa kertaa kyseisessä vieraassa ympäristössä vapaana suoritetuksi erittäin hyvä (tutkimishalu olisi voinut viedä keskittymisen muualle).

Mötkis tuli omistajineen kuvaajien kera pois terassilta. Oltaisiin annettu koirien leikkiäkin vähän, mutta huomioonotettuna Mötkiksen nuori ikä, pentu ei enää jaksanut (Titja tietty olisi varmasti vaikka kuinka pitkään). Pakkasin siis Titjan Jatsin kera autoon vesikupin kera ja lähdettiin matkaan. Päivä oli koko ajan ollut suhteellisen pilvinen, joten autokaan ei onneksi millään tavalla ollut kuuma. Pysähdyttiin Ikeassa syömässä, Noora tarjosi minulle ruoan "palkaksi duunista", vaikka minä en mielestäni millään tapaa töissä ollutkaan ns. lainatessani koiria videoon. Loppuilta menikin sitten kotona varsin rattoisasti vain oleskellen, koirat ottivat hyvin pitkät torkut!

Saas nähdä pääseekö Titja tekemään DVD:ssä vielä myöhemmässä vaiheessa jotakin muuta.
Sitä infoa jäädään Nooralta odottelemaan.

Mennään porukalla mätsäriin

Ensiksi on mainittava, että Titja täytti tänään ruhtinaalliset 9kk ja on nyt siis virallisesti juniorinarttu!

Puhuin Nooran kanssa päivää ennen mätsäriä, että tällainen on edes olemassa. Noora tuumasi, että voisi lähteä viemään belgianpaimenkoira tervuereniään Zakia mätsäriin harjoittelemaan, kun kyseisellä koiralla olisi viikonloppuna muutenkin kuulemma tulossa erkkarikehä, eikä Zaki ollut käynyt pitkään aikaan missään kehässä. Tarjouduin avustajaksi jos Noora tarvitsee huutajaa kehän ulkopuolelle (belggarithan yleensä esitetään tuplahandlaten), koska ei ollut ihan varmaa saako Noora sellaista mukaan. Kuitenkin sai, mutta tarjoutui joka tapauksessa antamaan kyydin. Jatsin rokotustodistuksia kun mulla ei sattunut täällä olemaan, jätin sen kotiin lepäämään ja lähdin Titjan kanssa Nooran mukaan. Noora oli ehtinyt Riikankin kanssa sopia että tämäkin pääsee kyydillä, joten pakattiin Riikka + Tuike ja Zaki autoon.

Paikalla saatiin ilmottauduttua ihan näppärästi. Näin siellä myös yhden tytön, jonka olin aiemmin jossakin mätsärissä nähnyt vieressä pidetyssä pentukoulussa. Nyt tajusin pistää muistiin koiran nimenkin, trikkinahkapentuhan oli Titjaa nuorempi, Cinnaberry's Sheer Delight eli "Saga". Tulipahan tottakai nähtyä myös Cinnaberry's Terminator eli "Arska", jonka kanssa Titja on jonkun mätsärin jälkeen aiemmin päässyt vähän aikaa leikkimään. Nähtiin tietysti myös taas Marika ja Robin ja pari muuta tuttua paikan päällä. Riikka kotiutui suunnilleen kokonaan koiriensa kasvattajan Sirkan (Silimen-kennel) viereen kun taasen minä vietin alkuajan Essin ja tämän hoitokoiransa sakemanniuroksen Feron kanssa, loppumätsäri menikin Marikan ja Robinin kanssa. Muuten oli tosi kivaa näin yleisesti sanottuna, mutta vettä tihutti lähes koko ajan..

Mentiin Titjan kanssa ennen Riikkaa ja Marikaa kehään, meitä vastassa oli jonkinsorttinen terrieri, mitä ehdin katsomaan. Titjan kehäkäyttäytyminen oli taas hienoa, tuomarille se vain heilutti häntäänsä ja antoi tutkia mukavasti. Puhelin tuomarin kanssa lähinnä Titjan "9kk synttäreistä" ja siitä, että koirat tykkäävät sateesta vaikkei aina siltä näytä, samalla kun tuomari tutki Titjaa. Liikkeet menivät mielestäni tosi kivasti, tosin vauhtia olisi saanut olla aavistuksen enemmän ja neiti olisi saanut ravata vähän enemmän irrallaan minusta, oli nyt melko jalassa kiinni. Riittihän tuo punaiseen nauhaan.

Marika ja Riikka joutuivatkin sitten ikään kuin vahingossa vastakkain. Robinilla oli vähän huono päivä eikä se kai antanut tutkia itseään kunnolla, Tuike meni taas ihan kivasti kehässä ja antoi hyvin tutkia itsensä. Tuike otti siis punaisen nauhan ja Robin sinisen. Tämän jälkeen meni hetki, että tuli sinisten yhteiskehä. Robin lensi sieltä aika taidokkaasti ulos, kaikki sijoitetut olivat kuitenkin jotain pieniä koiria. Sitten mentiin minä + Titja sekä Riikka å Tuike punaisten kehään, minut ja Titja käytiin kättelemässä pois ja Tuike jäi Riikan kanssa odottamaan sijoitusta. PUN3 tällä kertaa, saivat jonkun muovispussin (jonka sisältö on minulle täysin arvoitus).

Meillä (tai ainakaan minulla) ei ollut mitään käsitystä Zakin sijoittumisesta isojen koirien kehässä. Tuli kuitenkin ilmi, että Zaki oli ollut PUN1 (loistavaa!) ja joutuisimme jäämään vielä BIS-kehään. Pentukehä oli onneksi ollut ihan viimeinen ja tuomarit vain jäivät keskustelemaan keskenään sekä palkintoja laitettiin kuntoon yms. Nopeastihan nuo sitten loppujen lopuksi BIS-kehässä pääsivätkin pyörähtämään, Zakin kehäharjoittelun lopputulos olikin BIS3! Upeaa, Zaki ja Noora! Palkintoruokapussien, ruusukkeiden ja muiden kanssa pakattiin koirat taasen autoon, kylläkään Tuike ei tällä kertaa tullut mukaan. Se lähti kasvattajansa messiin ja kasvattaja antoi Riikalle takaisin tämän Lusin (Lusilla juoksut ja se on sijoitusnarttu, joten se kävi astutettavana. Tuikella taas tulossa näyttely viikonloppuna myös kuten Zakilla, mutta eri paikassa vain, joten Sirkka otti sen vietäväkseen. Tuike oli loppujen lopuksi kyseisessä näyttelyssä ekassa jun-luokassaan ERI1.). Nooran kanssa sovittiin vielä seuraavan päivän aamun lähtöajoista, sitten pääsinkin hilpaisemaan kotiin katsomaan miten Jatsi jakselee - olihan sillä toki äitini kaverina, mutta kyllä otus silti riemastui kun tulin väsyneen ja märän nahkalassien kanssa takaisin kotiin.