Arjen ihmettelyä

Purkat, joista mainitsin päälle viikko sitten sunnuntaina tekemässäni postauksessa, ovat yhä Titjan korvissa. Voisi melkeinpä postata kirjainlyhenteen wth.. Kuinkahan mä meinasin saada ne sitten ajallaan nätisti irti jos eivät ole kerta keskenään lähdössä minnekään.

Parina päivänä Titjalla oli viime viikolla maha sekaisin. Etenkin perjantaina jolloin meinasin tulla hulluksi sen kanssa, kun siivoamista tuntui olevan joka nurkassa vaikka olit mukamas juuri käyttänyt itkevän koiran ulkona. No ei siinä mitään, seuraavana päivänä koira taas enemmän kuin kunnossa ja vatsa voinut siitä lähtien hyvin. Jopa tänään, vaikka koira joutui olemaan lähes 12 tuntia yksin kotona. Lukion kakkosluokkalaisilla on tapana järjestää kolmosluokkalaisille Tiirismaan koulussa niin sanottu ruusukonva, tunnettuna ehkä paremmin nimellä potkijaiset, jonka takia olen nyt eilen ja tänään jäänyt koulun jälkeen tekemään ns. ylitöitä usean muun kakkosluokkalaisen kanssa. Lähdin tänäänkin kahdeksaksi kouluun ja tulin samoja aikoja takaisin kotiin. Äitini oli kuulemma käynyt välissä kotona ennen lähtöään kouluun (käy aikuislukiota iltaisin), muttei ollut käyttänyt koiraa koska luullut että minä tulen pian kotiin. No ei siinä mitään, hyvin Titja onneksi jaksaa odottaa, vaikka ei kyllä riemulla rajaa kun emäntä tulee kotiin vaikka olisit ollut poissa vaivaisen vartin.

Viikonloppuna olin lauantain lähes kokonaan poissa, tulin kotiin vasta yhdentoista jälkeen mukanani Milkan omistaja Anni sekä kaksi muuta ystävää Suvi ja Anton, molemmat Titja on nähnyt aikaisemminkin. Tämä kolmikko tuli yöpymään meille lauantaisen Tampereella tapahtuneen anime/manga-pohjaisen tapahtuman jälkeen ja jokainen heistä sai Titjan heiluttamaan häntäänsä aina vain kovemmin. On ilo huomata kuinka koira vallan rakastaa nähdä tuttuja ihmisiä, vaikka ilme muuttui hieman nyrpeäksi tanssipelin ansiosta. Titja oli kuitenkin sydämellä mukana kun sunnuntaina katsottiin koiraelokuva nimeltä Myrsky - joskin taisi lapsi vajota uneen kesken kaiken.

Olen muuten jälleen huomannut kuinka laiskaksi sitä on tullut. Kun ei oikein jaksa treenata koiran kanssa näin talvella yhtään mitään. Olenhan mä sisällä sille opettanut mm. oikeallekin sivulle tulemisen ihan huvikseni ja muuta tällaista pientä, mutta ei se nyt mitään järkevää ole.. Kaukokäskytkin pitäis alkaa treenata kai uudestaan, oon lipsunut niistä ja sen kyllä koirasta näkee. Että älkääpä ihan heti kuvitelko näkevänne meitä missään avoimen luokan kisoissa - josko koskaan, kuka loppujen lopuksi tietää reipastuuko emäntä ollenkaan. Hihi.