15 minuutin parrasvalot

Tällaisina päivinä sitä vaan kiroilee itsekseen, miten idiootin pennun sitä onkaan saanut. Vielä eilen se enkeli jota mä katselin kuvatessani 9kk kuvia muuttuikin tänään taas tavanomaiseksi tapahirviöksi, jolta puuttuu enemmänkin kuin muutama järjen hiven sen pienistä rusina-aivoista.
No olen ehkä vähän turhan raju kuvatessani lasta, mutta kun tilannetajua sillä ei ole niin pätkän vertaa eikä ole koskaan ollutkaan.

Eli Nasu päätti tänään hommata ensimmäiset 15 minuutin parrasvalonsa, suomen kielellä sanottuna 15 minuuttia jokaisen lähellä olevan ihmisen huomion tiiviinä keskipisteenä.

Olipa kerran kauppareissu.

Meillä ei ikinä ole ollut ongelmia koirien jättämisessä ulos odottamaan viiden minuutin kauppareissun ajaksi, eikä varmasti tule ongelmia jatkossa vaikka joutuisin millaiset solmut tekemään Nadjan ympärille.
Kiersin kaupassa sen verran, että sain otettua mukaani pikapastaa, jääteepurkin ja mietittyä hetken ottaisinko mitään muuta, kaapaten lopulta suolatikkuja mukaan "kaiken varalta" vaikkei mieli sillä hetkellä oikeasti tehnytkään. Vaan hyvä että otin.. Noh, jonottamatta kassalle.

"Kaupparakennuksen ulkopuolella kahdesta kytketystä koirasta toinen päässyt irti ja viivästyttää liikennettä. Omistajaa pyydetään saapumaan välittömästi kytkemään koira." 

Nätti kuulutus joo.. Niin munkin mielestä, kun mä niin satavarmasti tiesin kuka koira se oli. Titja ei IKINÄ löytäisi tietä valjaista ulos eikä sille tulisi mieleenkään yrittää, joten sen oli oltava meidän oma pikku Ällö. Ja juu, sepä se. Maksettuani (eikä myyjä tietenkään voinut kiirehtiä vaikka huomautin, että koirat olivat minun) kävelin sitten ulos ja näin mistä syystä sitä oltiinkaan kuulutettu.
Eihän pentu kauas ollut lähtenyt, ei. Päinvastoin. Kauppakeskuksen ovien ulkopuolella se oli, ihmisia kerääntynyt suureen kaareen sen ympärille, autot molemmista suunnista pysähdyksissä ja pentu keskellä kaikkea leikkiinpyytämisasennossa, haukkumassa naamallaan mahdollisimman iloinen ja sekopäinen ilme. Niin monta kertaa kuin mä olenkin metsästänyt tota pentua, niin helposti mä osasin sanoa että terve vaan sille joka haluaa saada sen kiinni ihan heti. Nääs kun se meinaa, että nyt kun leikitään, niin ihmisiä ei sitten päästetä kolmea metriä lähemmäs yritit mitä tahansa normaaliin uteliaaseen koiraan toimivaa temppua tahansa; vaan kun eipä toi mun silmissä normaali utelias koira ole.

Mä aikani yritin, pari ehkä säälivää ihmistä yritti auttaa. Kokeilin rapistella kauppapussia, ei mitään vaikutusta. Viimeisimpänä ja epätoivoisimpana keinona avasin ostamani suolatikut, joihin se sitten ahneuksissaan sortui kun selvästi näki, että jotain ruokaa on oikeasti tarjolla.
Ennen kuin sain pennun kiinni, joku mies kohtuullisen kohteliaasti huomautti ohi kulkiessaan "ota rakkisi kiinni", olisi tehnyt mieli pyytää niinkin asiantuntevan oloiselta mieheltä apua leikkisän pennun kiinnisaamisessa. :) Harmi vain, että hänellä tuntui olevan kovin kiire, ettei varmasti olisi pyyntöäni kuullut. Joku hieman ystävällisempi koiraihminen, vanha rouva kovasti vielä jälkeenpäin pennun jo ollessa takaisin valjaissa tarvitsenko vielä jotain apua moneenkin otteeseen, mutta totesin että eiköhän tässä jo olla. Nasu saikin sitten yksinään vetää pulkassa emännän ostokset kotiin oltuaan riittävän idiootti ja saatuaan viettää omat hupihetkensä, Titjalle sallittiin koko kotimatka kytkemättömänä kulkemista.

Nasun show'n ajan Titja oli nostellut tassujaan kylmissään, että eikö toinen voisi jo asettua juoksemasta, että päästäisiin lähtemään. Luimisteli myös siihen malliin, ettei tuntunut pitävän tilanteesta.

Joo, uudestaan kauppaan heti kun mulle tulee tarvetta sinne ja sillonhan mä otan mukaan pelkän Nadjan ja teen sille sellaiset valjas-panta-kytkelmät että siitä jos keksii itsensä irti, voin onnitella sitä.