28. heinäkuuta 2010

Epäonnistumisia

Jeps, meillä on ollut nyt Milkan ja Villen omistaja Anni täällä kylässä koirineen. Ville on ollut vähän levoton kun Milkalla on juoksut loppuvaiheissa eikä tämä kuumuuskaan varmasti tilaa helpota. Tänäänhän meni koko Suomen lämpöennätyksetkin rikki, jes.

Tän päivän oikeasti ainoa onnistuminen oli meidän video-hetki. Turrila-foorumilla on topic, jossa ihmiset haastavat toisiaan opettamaan koirilleen temppuja ja paras tempuntekijä (videoituna) voittaa sekä keksii seuraavan tempun. Tämän kaksiviikkoisen temppu oli esineen kosketus, meillä käytettiin ihan patalappua. Tässä osuutemme kyseisestä tempusta: http://www.youtube.com/watch?v=U4MZdEFDyV0

Tempun teki ainoastaan Titja & Milka, Ville osaa sen jotenkuten eikä Nasu koskaan älynnyt sitä, kun kokeilin opettaa. Se seuraa vaan namia eikä yhtään sitä, että sen tassut saattavat vaikka osua jonkun alustan päälle. Veila taas saa odottaa ennen kuin sille aletaan opettaa tällaisia "ylimääräisiä hömpötyksiä".

Ei siinä sit kummempia. Mua pyydettiin tänään avuksi koirien astutustilanteeseen, kun tutuista koirista kyse. Toki lähdin auttamaan, mutta eihän siitä loppujen lopuksi mitään tullut - yritystä oli, kyllä. Vähän kookas uros nartulle ja kokematonkin vielä, oikea paikka ei meinannut löytyä millään ja jos löytyikin hetkeksi niin kiinni ei jäänyt. Oikeilla päivillä kuitenkin liikuttiin kun narttu käänteli häntäänsä ja tarjosi, vaikka loppuvaiheilla alkoi menettää malttiaan kokemattoman uroksen kanssa.
Veila oli tämän ajan muiden tyttöjen kanssa meillä sisällä ja Ville oli mun äidin luona. Sillä on ollut nyt muutamia yksinoloja, että tottuu niihin ja todella hienosti on yleisesti mennyt. :) Siitä siis propsit.

Myöhemmin ton jälkeen Riikka tuli sit katsomaan Villeä, kun ei ole nähnyt sitä pieneen hetkeen. Vaikutti ainakin kovin tyytyväiseltä jätkän tänhetkiseen tilaan ja mietittiin alustavasti sen rokotusaikaakin. Tuntui myöskin kovin ihastuneelta Veilaan, katseli vain miten voi olla noin rohkea ja omatoiminen pentu kun se pisti iltamyöhään menemään vain.
Muutkin koirat oli vapaana, mutta niinhän se ois pitänyt tietää, ettei toi yks helkkarin ääliö pysy kyllä hetkeäkään lähellä. Susu siis lähti litomaan ja sai kävellä taas puoli kylää läpi kunnes sen sai kiinni. Eihän siinä vastaan tullut kuin muutama koiranulkoiluttaja ja se meinasi jäädä kerran auton alle..
Vois sitä joskus olla näin myöhään illalla olematta niin paljoa liikennettä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti