Käväistiin eilen Järvenpään näyttelyssä taas Riikan koirien kanssa, koko porukka esiintyi oikein mallikkaasti ja tänään ehdin kaikki esittää jopa itsekin. Ylhäällä kuvissa Pate vuoroa odottamassa. :)
Kati (Faerie's Fortunate) esiintyi ensin pehkojen vetskuissa ja sai tuomari Maija Sylgreniltä tulokseksi ERI4. Eiliseen verrattuna Kati esiintyi vähän huonommin ja olisi halunnut istua seisomisen sijaan, joskin arvostelutilannekin kesti jonkun verran pidempään.
Kauaa ei tarvinnut pehkokehän jälkeen enää odotella, kun nahkat olivat samassa kehässä samalla tuomarilla ja päästiin Paten (Papaya Whip van Shaka's Royal Kraal) kanssa kehään. Ihan hyvin se meni, joskin korvaa ei oltu teipattu sitten eilisen ja se pyrki pystyyn etenkin siinä vastatuulessa. Tökin korvaa peukalolla takaisin alas aina mahdollisuuksien mukaan ja arvostelussa lukikin "hyvät korvat"! Tuomari ei tosin muuten tainnut oikein tykätä, kun Patelle tulokseksi kehästä taas H.
Esitin myös avoimessa luokassa meillä vastikään hoidossa olleen Kianan (Mahoney's Exclusive Face, alla kuvissa). En ollut juuri hoitojakson aikana seisottamista treenaillut vaan luotin koiran osaamiseen sen parin kerran jälkeen mitä kokeilin kuvia otettaessa eikä tarvinnut pettyä omaan luottoon. Kiana seisoi upeasti, edestakaisin-liikkeissä tuli vähän häslinkiä, mutta ympyrällä taas ihan hyvin. Kianan tuomio oli EH1, kuitenkin mieltä lämmittävällä arvostelulla. Käytös ja esiintyminen oli kyllä upeaa otettuna huomioon pitkä näyttelytauko!
Lopuksi vielä viimeinen Riikan koirista, Viivi (Calibra's Dream Veawer), johon jouduin vaihtamaan lennosta Kianan jälkeen. Vastatuuli nostatti Viivinkin toisen korvan hyvin ilmavaksi eikä sitä saanut juuri alas, muuten esiintyi hyvin ja erityisesti liikkui mallikkaasti. Viivi oli ennen aika selvä peitsari, mutta on parantanut mun kanssa esiintyessä koko ajan sen verran mitä mä sitä nyt olen handlaillut. :D
Viivi kuitenkin hävisi luokassa olleelle toiselle veteraaninartulle, joka myös voitti ROP:n myöhemmin, ja Viivin lopulliseksi tulokseksi jäi ERI2 SA PN3.
Samaisena iltana Joensuun näyttelyssä ollut porukka kotiutui (mm. Linda koiransa Noomin kanssa) ja hain sieltä kyydistä Riikan nuorimmaisen koiran Piuken meille taas hoitoon viikoksi.
Näyttelykuvat © Kati Ketonen
Hiirivauvat ovat kyllä niin pirullisia. Söpöjä, mutta osaavat halutessaan aiheuttaa kunnolla päänvaivaa.
Ihmeteltiin lauantai-iltana Annin kanssa, että miten ihmeessä Yingalta puuttuu yksi vanhemmista lapsista. Sain vastauksen melkein heti Annin lähdön jälkeen kun kaksi jäljellä olevasta kolmesta vanhemmasta lapsesta tulivat oma-alotteisesti kattokaltereiden lävitse. Ei ole vieläkään neljättä näkynyt ja kevyesti voisin veikata, ettei sitä kaveria takaisin enää saada..
Zairan lapset ovat vähän erilaisessa minidunassa, jossa on tiheämpi kattokalteri, mutta en uskaltanut vaihtaa hiirien dunia päikseen kun Zairan lapset tunnetusti ainakin tulevat kaltereista läpi jos yhtään emäänsä tulevat, ovat nyt jo kiipeilleet siellä mallikkaasti emänsä seurana ja ovat sentään nuorempia kuin nämä Yingan yksilöt. Annilta sattui kuitenkin löytymään samanlainen miniduna kuin mikä Zairalla ja poikasilla tällä hetkellä on, joten saatiin vaihdettua Yinga lastensa kanssa jo eilen illalla siihen ja ovat nyt pysyneet siellä. Aika litteäksi on mentävä jos noistakin meinaa päästä läpi.
Kaikkien mun hiirten kasvattaja Elina tosiaan kävi katsomassa ne vastikään syntyneet taaperoiset sekä muut vauvat ja rottien kasvattaja Sini kuunteli samalla toisen rotan, Rispan, keuhkoja kun olin kuunnellut että se ei ihan puhtaasti hengitä. Valkosipulihunajavettä ja vitamiinia saatiin kuuriksi kun ääni kuuluu vielä kuonon päästä, se rohisee vielä satunnaisesti ja onneksi rohisikin nyt kun Sini oli käymässä. Jos menee pahemmaksi niin sitten antibiootille, toivottavasti ei siihen kuitenkaan tarvitse lähteä.
Elina totesi taaperoiden ollessa vain päivän ikäisiä, että 2 urosta ja 3 naarasta. Mä pyörittelin suunnilleen silmiäni, että miten helkkarissa sen voi niistä nakeista nähdä, ja oon kuullut juttua ettei välttämättä kokeneemmillekaan homma ole aina ihan helppoa. Tässä mä olen niitä nyt kuitenkin itse pari päivää katsellut etenkin nyt kun iho on saanut pigmenttiä päälle ja oon nyt vahvasti sitä mieltä, että oon katsonut aina samat 2 uroksiksi ja loput 3 varmoiksi naaraiksi. Alla kuvassa kaikki vielä yhdessä, tähän mennessä pojat karsittu pois (Minus kiittää ja oli sitä mieltä, että lisääkin voisi tarjoilla).
Nyt mä en malta odottaa, että noi loput kolme mukamas varmaa naarasta kasvavat tästä vielä pari viikkoa, tai edes saavat kunnolla villaa päälle jotta nisät voisi erottaa. Oon niin tohkeissani siitä, tunnistinko mä ne oikeasti naaraiksi ja haluan siihen varmistuksen! Miten sormenpään kokoisista nahkanakeista voi olla näin innostunut.
Niin, ja Zairan lapsissa piti olla enempi naaraita, mutta uuden tarkistuksen mukaan siellä onkin 3 urosta ja 1 naaras (edellisen hiirpäivityksen "Bolt"). Elina vei käydessään mukanaan Yingan poikueen ainoan pojan ("Merle") ettei se ala astumaan sisaruksiaan tai emäänsä, ja koska toinen punasilmäisistä tytöistä karkasi niin jäljellä on yksi punasilmä ja kaksi mustasilmää Yingalla, plus haamuvauvat.
