Turhaa säätämistä ohjaajalta

Ohjatuissa treeneissä, otsikko puhukoon puolestaan.

Ensilumi ja aksaa

On se jossain kohtaa saattanut ripotella lunta aiemminkin, mutta tänään satoi lunta, joka pysyy maassakin hetken. En ollut äärimmäisen ilahtunut lumisateesta päätettyäni lähteä agilityhallille kävellen, sillä Tea ei tällä kertaa päässyt treeneihin ja jäimme ilman kyytiä, mutta halu treenata silti löytyi sekä tahto päästä vähäksi aikaa tuulettumaan kotoa kivan tekemisen pariin. En osannut arvioida kunnolla matkaa hallille saatika sinne käveltävää aikaa, mutta onnistuin kuin onnistuinkin saapumaan hallille niin että avasin oven kellon lyödessä tasan treeniaikamme alkamisen merkiksi. Matkaa kertyi käyttämääni reittiä pitkin noin 3,85km joka tuli talsittua 33 minuutissa normaalia reipasta kävelytahtiani.

Tean olessa poissa emme saaneet tältä kerralta videoita, mutta treenimme oli varsin yksinkertainen ja helpposelitteinen. Aluksi jokainen koirakko otti kahden esteen jumppasarjaa lihasten verryttelemiseksi, eli matalahkoja hyppyjä peräkkäin niin että väliin sopii juuri yksi askel.
Varsinainen treenimme keskittyi renkaaseen, joka oli radan keskipiste. Renkaan toisella puolella U-muotoinen putki ja toisella puolella kolme hyppyä myöskin U-muodostelmassa, joita käyttäen hinkattiin rengasta kerran jos toisenkin. Ohjauspuolia vaihdellen saatiin sisällytettyä muutama valssi- ja takaaleikkaus-harjoitus muuten niin yksinkertaiseen treeniin.

Testasin itse miten hyvin Titja hakee rengasta enkä suoristanut sitä vaikeammista kulmista välttämättä kovin paljoa vaan annoin sen valita itse. Putkelle päin mentäessä kulmissa ei ollut mitään ongelmaa, mutta putkelta päin tultaessa koira hyppäsi sivusta. Kerran, toisen, kolmannen. Osaa varmasti, mutta kehtasi tulla sivusta vielä silloinkin kun olin vastaanottamassa sitä täysin suoraan. Prkl!! Muutama onnistunut toisto.

Loppuun saatiin kokeilla kahdesti jumppasarjaa täydellä viidellä esteellä eikä siinä ollut mitään ongelmia. Varsinaiseksi jäähdyttelyksi saatiin talsia sama matka kotiin kuin mitä oltiin tultu hallillekin, joskin monta kertaa inhottavammassa lumipyryssä.  :(

Collieiden hallivuoro

Pitkästä aikaa päästiin halliin treenaamaan tokoa (tai jotain sen tapaista jäljitelmää) collieiden talvikauden ensimmäisen hallivuoro-keskiviikon muodossa. Otin Veilan treenikoiraksi, sillä Titja pääsee tekemään viikoittain agilityä ja viirukin tarvitsee jotain tekemistä.

Päällimmäinen ideani oli keskittyä ruudun kertaamiseen, olemmehan ottaneet sitä.. kahdesti? Vai jopa kolmesti aikaisemmin? Joka tapauksessa kuukausia sitten. Koska ruutunauhaa ei ollut saatavilla hyödynsin koirien hihnoja rakentaakseni meille ei-niin-ison, mutta toimivan ruudun. Muutamaa pientä erehdystä lukuunottamatta Veila oli oikein pätevänä tänään ja haki todella monta kertaa ruutuun myös ilman ohjaavaa kosketusalustaa, kun uskaltauduin kokeilemaan (video alla).
Positiivisin yllätys tuli kuitenkin paikkamakuusta, jonka Veila suoritti yksin kahden pehkocollien tehdessä omiaan samassa hallissa. Se ei häiriintynyt niille annetuista naksautuksista tai käskyistä vaan pysyi koko paikkamakuu-treenin ajan täysin paikoillaan vain parilla välipalkalla. Mistä lähtien se on malttanut näin hyvin? Pari noutoakin sujui.

Koska Veila ei näyttänyt kovin väsyneeltä, siirryin ottamaan hyppyä sen kanssa treenin lopuksi. Alo-hypyt menivät ihan kiitettävästi, paikallaan seisominen täysin liikkumatta ei vain ole koskaan kuulunut Veilan vahvuuksiin viereen käveltäessä. Kaiken muun mentyä tänään niin loistavasti uskaltauduin kokeilemaan ensimmäistä kertaa avo-hyppyä Veila kanssa ja ensimmäisillä toistoilla se ei voinut mitenkään ymmärtää, että esteen taakse täytyy istua; tarjosi kyllä kaikkea muuta lähtien kuolleen esittämisestä. Kun se oikea toiminto löytyi, saatiin pari täysin puhdasta avo-hyppyäkin aikaiseksi ja yllätyi positiivisesti sen tarjoamasta välimatkasta esteeseen - tottunut Titjan rintakehä-esteessä-kiinni -suorittamiseen.


Sokerina pohjalla.. Veila oli vastikään pari päivää Annin luona hoidossa, jonka aikana Anni innostui naksuttelemaan Veilalle uutta temppua. Tämä on ollut itsellänikin mielessä jo pidempään, mutten ole saanut aikaiseksi - ja nyt viiru osaa tempun! Tuli kokeiltua itsekin eikä viiru malttanut lakata tarjoamasta puhaltelua kun oli alkuun päässyt, joten Anni teki hyvää työtä taskuviirun kanssa.
Eli tarkemmin kyseessä kuplien puhaltaminen veteen.  :)