Hyvinkää RN

En tiedä miten kuvailisin tämän päivän parhaimmalla mahdollisella tavalla. Voin kyllä sanoa olevani henkilökohtaisesti tapahtumien jälkeen aivan kuitti.

Sarianna tuli eilen illalla Impin kanssa meille ja lähdimme tänä aamuna puoli kahdeksalta ajamaan kohti Hyvinkäätä, sillä nahkojen kehän oli tarkoitus alkaa yhdeksän maissa. Otimme mukaan Riikka-Liisan ja Johanneksen pehkonarttupennun Delin (Silimen Classic Delight), viiden kuukauden ikäisen trikkinaperon. Delin oli tarkoitus tulla tutustumaan kanssani näyttelymaailmaan turistikoirana ilman että omistaja oli mukana. Ehdin saada paljon ihmetyksiä pennusta, että kuka se on ja mitä se mukanani teki, enkai minä ole pitkäkarvaista hankkinut. Pentu sai myös kehuja reippaasta käytöksestään ja positiivisesta asenteestaan kaikkia kohtaan.

Olin koko edeltävän viikon elätellyt täksi päiväksi huonoja korvia, enkä ihan väärässä ollutkaan. Okei, kyllä ne jonkun aikaa jopa pysyivät kehässä, jos taitteli niitä kunnolla alaspäin juuri ennen kehään menoa. Titjan korvat kuitenkin pysyivät Titjan oman kehän sekä jotakuinkin PN-kehän, olin hieman yllättynyt kun Titja oli ainoa ERI:n saanut narttu. MEIDÄN TOINEN SERT! Ja ROP-kehässä jo nousseilla pystykorvilla saatiin VSP-sijoitus, ROP-sijoitusta en olisi edes halunnut kun RYP-kehä ei tällä ketaa jaksanut kiinnostaa. Olo oli jonkun aikaa uskomaton. Toiveeni oli sittenkin toteutunut viimeisellä mahdollisella hetkellä. Olin halunnut toisen SERTin meille NUO-luokasta, sillä ensimmäisen saimme vuosi sitten Kuopiosta JUN-luokasta. Titja otti tämän SERT:n viimeisestä NUO-luokastaan, sillä koira täyttää ensi viikon sunnuntaina kaksi ja siirtyy AVOimeen. Mikä fiilis!

Sitä oloa ei kestänyt kauaa. Tultiin kuvaamasta Marin kanssa hänen koiraansa Davea (Lifedream Doing Alright), kun oltiin jo suunnilleen häkeillä. Titja oli häkissä, minulla oli ollut mukana hihnan päässä Deli, kun Deliltä katsottiin hampaita ja pidettiin vähän hauskaa muutenkin kuvaamisen yhteydessä nahkakehän loputtua. Olin Delin kanssa ihan vain parin metrin päässä häkistä, kun vieressämme olleen kultaisennoutajan toiselta puolelta raahattiin ketjupannasta kahdella tassulla roikottaen ärhäköivä saarloos wolfhond-uros (tai ainakin joku vastaavan rotuinen koira), joka yritti kai hyökätä kultaisennoutajan kimppuun. Omistaja nykäisi kultsun toiselle puolelleen kauemmas tästä saarloosista, ettei kärhämää syntyisi, jolloin hihnassani ollut Deli joutui saarloosin vaikutuksesta kiihtyneen kultaisennoutajan äkilliseksi kohteeksi. Muutama sekunti ja löysin itseni polviltani maasta pitelemästä aloillaan pentua, joka huusi kuin hyeena ainakin puoli minuuttia.

Kun pentu oli hiljentynyt syliini, saatiin vähintäänkin neljä muuta ihmistä - lukuunotettuna kultaisennoutajan omistajan äidin tuttu (omistaja oli kultsun kanssa kauempana) - selvittelemään miten kävi. Vaivalla löydettiin jonkinlainen reikä Delin niskasta. Mari lähti etsimään eläinlääkäriä, mutta koska se oli jo lähtenyt näyttelypaikalta toi mukanaan jonkun muun näyttelytoimenpitäjän. Otin kultaisennoutajan omistajan yhteystiedot varmuudeksi. Selviteltiin 4-5 ihmisen voimin miten menetellään tapauksessa, koska koira viedään eläinlääkärille (nyt vai vasta Lahdessa) vai viedäänkö ollenkaan ja tehdäänkö hyökänneestä koirasta aggressiivisuusilmoitus kuten tapauksissa yleisesti pitäisi kai tehdä.. Päätös aggressiivisuusilmoituksen tekemisestä lankesi minulle, sillä Riikka-Liisaa ei saatu sillä hetkellä kiinni hänen ollessaan agilitytreeneissä. Kieltäydyin tekemästä minkäännäköistä ilmoitusta noutajasta. Paikalle tullut näyttelytoimenpitäjä soitti Hyvinkään eläinlääkärille, joka suosi antibioottikuurin hakemista. Ajatus jätettiin kuitenkin yhä auki, jotta saisin kerrottua Riikka-Liisalle asiasta. Palasin hieman lyödyn oloisen pennun kanssa häkeille toimiston lähelle ja vain istuin jonkun aikaa maassa sen kanssa. Itkettikin, tuntui kauhealta vaikka varsinaisesti pennulle ei ollut tapahtunut mitään järjettömän kauheata ja se kävi vierelleni maate pyrkien todennäköisesti jopa nukkumaan. En kyennyt soittamaan Riikalle itse kertoakseen tapahtuneesta, joten Daven omistaja Mari lupautui tekemään sen puolestani kännykälläni, kun Riikka vihdoin saatiin kiinni.

Järkyttyyhän siinä itse kukin aluksi. Deli ei suostunut liikkumaan tuosta vain hetkeen etenkään kohdassa, jossa isku oli tapahtunut, ja oli muutenkin liikkumisen suhteen kovin varuillaan. Rentoutui jonkin verran kuitenkin päivän mittaan, sillä jäätiin näyttelyalueelle odottelemaan vielä Impin (vasta yhden jälkeen alkavaa) petittikehää. Söi ja nukkui Titjan häkissä, käytiin myös vähän kävelemässä. Vähänkin ahtaammahkot kulkureitit ottivat vaikeiksi. Soitin myös itse Riikalle nyt myöhemmin kun olin ihan vain vähän ehtinyt itse rauhottua, mutta edelleenkin hermostuneessa tilassa. Samoihin aikoihin minua pyydettiin handlaamaan Napo-mäyräkoiraa karkeakarvaisten mäyräkoirien Humisevan Harjun (Impinkin kasvattaja) kasvattajaryhmässä. En viitsinyt kieltäytyä, joten menin sitten mukaan ryhmään junnuikäisen mäyrisuroksen kanssa. Kertaakaan aiemmin en ole mäyrikseen kai edes koskenut eikä uros näyttänyt kovin halukkaalta seisomaan kanssani kehässä, eikä varmaan hermostunut tilani sopinut yhtään tilanteeseen. Onneksi tuomari kuitenkin arvostelu lopulta ryhmän kaikkien koirien vain kiertäessä kehää, sillä liikeosuus sujui Napolta kanssani huomattavasti paremmin. Kasvattajaryhmä oli ROP-kasvattaja.

Minua pyydettiin handlaamaan myös jotakuta sileäkarvaista mäyräkoiraa nimeltä Vilma, mutta petitit osuivat samaan aikaan joten en ehtinyt. Ongelmaa aiheutti myös pieni sekaannus kuuluuko Impin olla nyt junnuissa vai nuorissa, saatiin kuitenkin selvitettyä ja esitin Impin junnuissa (vaikka se on kaksi viime näyttelyään ollut nuorissa.. jännittävää, sillä on ikääkin kyllä jo nuoriin). Impi jatkoi vara-SERTiensä keräämistä, ensimmäisen sai viikko sitten omistajansa kanssa Köyliössä kun en joutanut itse handlaamaan. Nyt siis PN3 vara-SERT. Impi esiintyi kohtuullisen mukavasti ja liikkui loistavasti - liikehän on ollut alkujaan Impin heikkouksia.

En mitenkään jaksanut jäädä isoihin kehiin handlaamaan Napoa kasvattajaryhmän mukana, sillä olin siinä vaiheessa jo vähintäänkin henkisesti aivan loppu ja halusin pois. Lähdettiin siis Sarren kanssa ajelemaan ja palautettiin Deli Riikalle sekä sovittiin menettelytavoista Delin suhteen. Tätä tekstiä näin iltasella kirjoittaessani yhä tuntuu siltä, että voisin repiä useammankin asian riekaleiksi. Ei kyllä toinen SERT tunnu miltään. Olo tuntuu niin epäonnistuneelta, vaikka moni on vakuuttanut ettei syy ollut minun - tiedän sen itsekin. Silkkaa huonoa tuuria.


Hyvinkää RN, tuomari Helina Jürgens-Simberg (Viro)

JUN-urokset
ERI1 PU1 SERT ROP Freckle-Face Ready To Go
ERI2 PU3 VA-SERT Lifedream Doing Alright
EH3 Timonan Texas Terrence

NUO-urokset
EH1 Secret Affair's Laugh Out Loud

VET-urokset
ERI2 PU2 ROP-VET Dandinas Blue Brother

JUN-nartut
EH1 Honey Melon Sound Of Music

NUO-nartut
ERI1 PN1 SERT VSP Dandinas Put Up To Play
EH2 Dalimattas Look At Me
H Lubin's Casablanca


petit basset griffoon vendéen, tuomari Ligita Zake (Latvia)

JUN-urokset
ERI1 PU2 SERT Prinzlands Touchdown
EH2 Prinzlands Tattooed Tuxedo

VAL-urokset
ERI1 PU1 ROP Curd Graf von Schwerin

KÄY-urokset
ERI1 PU3 VA-SERT Asterix Des Ptits Bouts de Chouans

VET-urokset
ERI1 PU4 ROP-VET Morebess Bretteur de Longwy

JUN-nartut
ERI1 PN2 SERT Prinzlands Trick or Treat
ERI2 PN3 VA-SERT Humisevan Harjun Immortelle

NUO-nartut
EH1 Maitopuron Anelma

AVO-nartut
EH1 Petit Westend Natalia

VAL-nartut
ERI1 PN1 VSP Amonvhars Pat Balou