Tokoa koko elämä

Ette arvaakaan miten paljon mietitytti meinaako koirani tokoilla tänään ollenkaan, kun tapahtuman järjestyspaikka sattui olemaan P-HAU:n eli agilityseuramme hallin ihan vieressä oleva kenttä. Koira oli kyllä jo autossa sitä mieltä, että tänne tullaan nyt ageilemaan.

Oltiin siis Titjan kanssa elämämme toisessa tottelevaisuuskokeessa. Tämä meni kokonaisuudessaan huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen, joten saan olla siltä osin tyytyväinen. Oli tosin joitain pieniä asioita, joiden tapahtumista en ymmärtänyt kovinkaan. Paikallamakuuta ennen koira oli sivulla istuskellessaan luoksepäästävyyden ja alkuselityksien ajalta jo tylsistynyt, joten en saanut sitä ensimmäisellä käskyllä maahan. Vaikka sanoin selvästi toisen käskyn muiden koirien ollessa jo maassa, tuomari paikallamakuun jälkeen numeroita näyttäessään (olin Titjan kanssa rivissä tuomarin "tarkastussuuntaan" nähden toinen) sanoi, että joku meistä sen tuplakäskyn heitti mutta ei sattunut näkemään kuka, eikä sillä tässä vaiheessa ole merkitystä. Olin valmistautunut tunnustamaan, että se olin minä, mutta jos sillä ei kerta ollut merkitystä niin paha se oli sitten mitään sanoa, vaikka pisteitä olisi lähtenyt poiskin. Ja kuten pisteistä näkyy, kymppi tuli. Koira haisteli aika voimakkaasti maata paikallamakuun aikana, mutta ei itse liikkunut etujalkojen liikuttamisen lisäksi juuri senttiäkään.

Oletetusti koiran seuraamiset menivät melko pieleen, osaltaan taas ihan okei. Oletin, että ne menisivät vielä enemmänkin päin honkia, mutta koska olin pitänyt silmällä tuomarin liikesuuntaa, joka oli kohtuullisen kaukana koirakosta ja näin antoi koirakolle enemmän tilaa, kuiskailin huulia liikuttamatta Titjalle tilaisuuksien tullen hiljaa "katokatokatokato". Seuraamisosuus oli ensimmäiseen kokeiseemme nähden tavattoman pitkä, mutta viime kokeessa menty 90 asteen kulma oli kyllä huonompi vaihtoehto meille kuin tämä salamamuoto, mitä tällä kertaa käveltiin. Liikkeestä maahanmenon yhteydessä Titja ei jostain syystä noussut istumaan kuin vasta kolmannesta(!) käskystä, mutta tuomari ei näyttänyt rokottavan siitä juurikaan, joka on hämmentävää. Tähän kokeeseen olen tyytyväinen luoksetulon osalta, sillä viime kokeessahan Titja pyyhkäisi suoraan ohitseni kun takana oli ihania, moikattavia ihmisiä. Tällä kertaa takana ei kyllä ollut yhtäkään ihmistä, mutta pelkäsin sen juoksevan silti ohitse - olin väärässä, koira tuli hämmentävän nopeasti eikä juossut kuin maksimissaan puoli metriä ohitse tehdessä samalla kovasta vauhdista käännöstä sivulleni! Siihen olin tyytyväinen. Samoin myös estehyppyyn, sillä ensimmäisessä kokeessa koira ei hypännyt ollenkaan. Tuomari kysyi neljästä laudasta onko korkeus ok, sanoin että on, sillä tuomari oli sen itse määrittänyt. Ensimmäisessä kokeessa oli ollut viisi, joten en myöskään valittanut, silloin este oli ollut Titjalle vain uudempi. Tällä kertaa koira meinasi sivulla ollessaan ennen kuin sanonut tuomarille "valmis" jo varastaa esteelle, jota pidin hyvänä merkkinä hypystä nähden jo ennen suoritusta ja sain varmuutta siihen että kyllä se nyt hyppää. Ja hyppäsi. Seisahtuminen kohtuullisen hidas, mutta se on meillä ollut vähän aina, olen silti erittäin tyytyväinen!

Lahti(Hollola) TOKO - ALO, tuom. Harri Laisi
Luoksepäästävyys -- 10
Paikallamakuu 2min -- 10
Seuraaminen kytkettynä -- 8½
Seuraaminen taluttimetta -- 8½
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä -- 9
Luoksetulo -- 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä -- 10
Estehyppy -- 9
Kokonaisvaikutus -- 10
YHT. 187p, I-tulos, sijoitus 2., kunniapalkinto

Odotin, että voitaisiin edes se II-tulos saada, joten kirjaimellisesti hieman hämmennyin kun kakkoseksi sijoittuneeksi ilmoitettiin numero 16 eli minä ja Titja. Tuomari mainitsi että ykkösen ja kakkosen sijat ratkaisi seuraaminen (jota en hämmästele jos on vertailtu Titjan seuraamista kyseisen ykkösen seuraamiseen, mieletön koira näin muutenkin!), mutta että meidän tekemisemme on muuten hienon näköistä, vaikka hiomista täydellisyyten vielä löytyykin. Alokasluokan voitti Tiina Alatalon koira Winx (Maple Yard Chupa Chups), nuori pehkocollie, josta ja jonka toiminnasta olen jo pidemmän aikaa pitänyt. Vaikka me ei Titjan kanssa lähdetty missään nimessä sijoittumaan, täytyy sanoa että Winxille voisin antaa voiton ihan kilpailemattakin.

Palkinnoksi tosin saimme sen ykköstulosta ilmoittavan nauhahässäkän lisäksi KUPI-ruusukkeen kunniapalkinnosta, joka pääsi suoraan verhoihini kiinni muiden saamiemme ruusukkeiden oheen, sekä Titja valitsi itse pyöreän ja luun muotoisista melko värikkäistä, pehmeistä pehmolelutyylisistä leluista pyöreän mallin. Voin kuvata kyseisen lelun joskus. Sen ainoa ongelma on, että lelu vinkuu yhdestä kohtaa painettaessa, ja koirallamme on edelleenkin pelkoaggressiivisuutta vinkuleluja kohtaan. Ehkä se leikkii sillä joskus niin ettei se koske vinkuvaan osaan, joka on muutenkin kovin pieni. Eli ehkä säästymme hieman vahingolta, jos se vahingossa vaikka (lienee toiveajattelua) tottuisi vinkunaan.

Kuvasin paikalla olleen Minervan koiraa Tillyä (Timonan Tonya Topaz) parin kuvan verran, vaikka oli jo lähes täydellisen pimeää kellon lähennellessä yhdeksää illalla. Oli mukava nähdä Minerva sekä viimein Tillykin, kun aikaisemmin ollaan vain juteltu Tillystä ja olen nähnyt siitä kuvia. Minervan koira Rauha oli tottelevaisuuskokeen kolmas meidän jälkeemme myös hyvillä ALO1-pisteillä, onnittelut! Teillekin vielä se yksi, ja kuinkas olisikaan vaikka ylihuomisen kisastanne..