Alaosaston hallivuorolla muiden tutustuessa tokon alkeisiin Hanna-Siskon opastamana, treenailin Veilan kanssa sivussa yksin lähinnä toko-hyppyjä ja siinä samassa hieman noutoa. Treeniä hankaloitti hallissa juokseva lapsi hihnassa olevan pehmolelu-koiransa kanssa, joka keksi jossain kohtaa että hänen pehmokoiransa osaa myöskin hypätä ja tuli viskelemään koiraa esteen yli samalla kun yritin heittää Veilalle kapulaa. Tavallaan todella kiva häiriötreeni kun huomasi miten viiru joutui miettimään kumpaa sieltä tuodaan takaisin ja päätyi kuitenkin kapulalle eikä lopulta jättänyt mitään tekemättä tytön antamasta häiriöstä huolimatta. :)
ALOn hypyssä seisominen epävakaa, kun oli saanut tehdä liikkuvampia suorituksia ensin.
AVOn hyppy, jota ensimmäistä kertaa kolme viikkoa sitten ihan puhtaasta uteliaisuudesta kokeiltiin, sujuu ilman suurempia ongelmia. Istuminen huomattavasti varmempi, mutta tällä kertaa vähän lähempänä estettä - ei häiritsevästi. Palaa sivullekin nätisti ilman ylimääräisiä käskyjä, "valmis" liike.
Hyppynouto, lieköhän koskaan ennen edes tehnyt, pääosin sujui nätisti. Pari kertaa kiersi esteen, joka johtui lähinnä siitä että kusin itse kapulan heiton ja takaisin käännyttäessä este ei ollut suorassa linjassa palatessa. Kapulan palautuksessa yhä parantamisen varaa; sivulletulon paikka heittelee, kapulaa pitää mutta viskelee päätä ("toin! tässä! ota jo! ota!") ja saattaa aukoa suutaan kapula suussa eli puree kapulaa turhaan.
AVOn luoksetuloa ensimmäistä kertaa melko lyhyeltä matkalta (sinisen maton laidasta laitaan). Arjessa käytetyt komennot voimakas apu, vauhdista stopit tehokkaita ja nopeita. Pidemmällä matkalla saattavat olla ongelma, mutta sitä katsotaan sitten joskus. Stoppeina nämä kuitenkin parempia kuin Titjalla koskaan.
Päivän isoin onnistuminen löytyi ylivoimaisesti noudon parista: vikoilla kerroilla kokeilin heittää kapulaa ilman että pidän Veilasta kiinni. Ei ryöstänyt!!!
(harmi ettei Tea videoinut heittojakin, alla pari vikaa hyppynoutoa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti