Veilan ainoa kiire tällä viikolla on ottaa niin paljon aurinkoa, kuin vain ehtii. Kovasti ennusteltiin etukäteen, että ihan viimeistään torstaina tai perjantaina pentuja pitäisi jo olla, mutta edelleen näkymä täällä on kovin rauhallinen. Vuorokausien mukaan ideaali ajankohta olisi käsillä nyt, mutta Veila on näemmä vielä toista mieltä. Koskahan toi "perkeleen viiru" olisikaan tehnyt mun elämäni helpoksi. :P
Emäkoiraa ei tunnu ahdistavan mikään muu kuin kärpäset, joita se ei saa kiinni, kun taas omistajan asemassa mun stressitornini rakentuu aina vain korkeammaksi mitä kauemmin tässä jouduu odottamaan. Vähän turhankin hyvässä muistissa on se viime vuoden äkkilähtö, mutta viime vuodesta poiketen Veilalta on nyt tullut näkyvästi maitoa, se on kasvattanut oikean mahan kun se viimeksi jäi puolitiehen sekä pentujen liikkeet tuntuvat eli ainakaan sen puolesta ei jää arvailun varaan ovatko ne yhä hengissä.
Vaikka yleensä olen kärsivällinen ja hyvä odottamaan, nyt on tunnustettava että olen siinä yhtäkkiä todella huono. Veilaaaa, pentujaaa...
Synnytyksen ajan livestreamia pääsee seuraamaan vain muutama tutumpi henkilö, itse pennuista avaan livestreamin myöhemmin isommalle yleisölle. Pyrin pitämään sitä päällä päivisin/iltaisin. Olettaen tietysti, että saadaan nyt ensin nappiin mennyt synnytys jotta on jotain mitä näyttää.
Näillä puheilla me jatkamme edelleen odottelua. Pitkäksihän tässä aika käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti