Epäonnistumisia

Jeps, meillä on ollut nyt Milkan ja Villen omistaja Anni täällä kylässä koirineen. Ville on ollut vähän levoton kun Milkalla on juoksut loppuvaiheissa eikä tämä kuumuuskaan varmasti tilaa helpota. Tänäänhän meni koko Suomen lämpöennätyksetkin rikki, jes.

Tän päivän oikeasti ainoa onnistuminen oli meidän video-hetki. Turrila-foorumilla on topic, jossa ihmiset haastavat toisiaan opettamaan koirilleen temppuja ja paras tempuntekijä (videoituna) voittaa sekä keksii seuraavan tempun. Tämän kaksiviikkoisen temppu oli esineen kosketus, meillä käytettiin ihan patalappua. Tässä osuutemme kyseisestä tempusta: http://www.youtube.com/watch?v=U4MZdEFDyV0

Tempun teki ainoastaan Titja & Milka, Ville osaa sen jotenkuten eikä Nasu koskaan älynnyt sitä, kun kokeilin opettaa. Se seuraa vaan namia eikä yhtään sitä, että sen tassut saattavat vaikka osua jonkun alustan päälle. Veila taas saa odottaa ennen kuin sille aletaan opettaa tällaisia "ylimääräisiä hömpötyksiä".

Ei siinä sit kummempia. Mua pyydettiin tänään avuksi koirien astutustilanteeseen, kun tutuista koirista kyse. Toki lähdin auttamaan, mutta eihän siitä loppujen lopuksi mitään tullut - yritystä oli, kyllä. Vähän kookas uros nartulle ja kokematonkin vielä, oikea paikka ei meinannut löytyä millään ja jos löytyikin hetkeksi niin kiinni ei jäänyt. Oikeilla päivillä kuitenkin liikuttiin kun narttu käänteli häntäänsä ja tarjosi, vaikka loppuvaiheilla alkoi menettää malttiaan kokemattoman uroksen kanssa.
Veila oli tämän ajan muiden tyttöjen kanssa meillä sisällä ja Ville oli mun äidin luona. Sillä on ollut nyt muutamia yksinoloja, että tottuu niihin ja todella hienosti on yleisesti mennyt. :) Siitä siis propsit.

Myöhemmin ton jälkeen Riikka tuli sit katsomaan Villeä, kun ei ole nähnyt sitä pieneen hetkeen. Vaikutti ainakin kovin tyytyväiseltä jätkän tänhetkiseen tilaan ja mietittiin alustavasti sen rokotusaikaakin. Tuntui myöskin kovin ihastuneelta Veilaan, katseli vain miten voi olla noin rohkea ja omatoiminen pentu kun se pisti iltamyöhään menemään vain.
Muutkin koirat oli vapaana, mutta niinhän se ois pitänyt tietää, ettei toi yks helkkarin ääliö pysy kyllä hetkeäkään lähellä. Susu siis lähti litomaan ja sai kävellä taas puoli kylää läpi kunnes sen sai kiinni. Eihän siinä vastaan tullut kuin muutama koiranulkoiluttaja ja se meinasi jäädä kerran auton alle..
Vois sitä joskus olla näin myöhään illalla olematta niin paljoa liikennettä.

Mukana meiningeissä

Pitkästä aikaa blogiin kirjoittelen, ehkä tästä saisi vaikka uudelleenkin tavan. :)
Noh, ensimmäiseksi esittelen teille uuden perheenjäsenemme.

Timonan Yettie Yezebel, "Veila"
synt: 19.05.2010
isä: Lifedream Missionary Man
emä: Timonan Qiana Qinnie

Veila tuli meille vähän mutkien kautta.. Titjallehan kaavailin tälle vuodelle pentuetta, mutta sellaista en aio sille ollenkaan teettää. Suunnitelin jo pari vuotta takaperin ottavani Titjan pentueesta mahdollisen trikkinartun nimeltä Veila (islantia, tarkoittaa vikaa/epäkohtaa -> juontuu titjan korvaongelmasta). Eli Titjan pentua ei koskaan meille tule..
Pitkäaikainen ykkössuosikkini nahkamaailmassa näin muuten on ollut Bombi (Timonan Qiana Qinnie) ja vitsailinkin aiemmin Tuulalle (Bombin kasv/om) että minullehan alkaa melkoinen boikotti hänen kennelinsä kotisivuille, kun Bombille kaavailtiin tälle kesälle pentuetta. Onnistuinkin unohtamaan ja jättämään pennut suuremmitta huomioitta etenkin, kun niille ei ensimmäisen parin viikon aikana tullut mitään kuvia kennelin sivuille - syystä että Bombin synnytyksessä kaikki ei mennyt kohdalleen ja kahdeksasta pennusta neljä siirrettiin sijaisemon luokse pariksi ensimmäiseksi viikoksi.

Viisiviikkoiskuvat nähtyäni laitoin vain ensin juhannustoivotuksia kenneliin.. Päivän myöhemmin Lindan kannustuksen saattelemana tiedustelin onko siellä yhtään vapaata pentua.
Olihan siellä, sillä niitä sijoitusemolla olleita pentuja ei ollut juuri uskallettu varailla minnekään.. ja niin sain kuulla kahdesta soopelinartusta, joista toinen rakastutti minut ihan täysin vain parilla lauseella. "Koko pentueen suurin ego, siinä on sitä jotain" riitti.

Ja olihan sillä vielä suloinen valkea piirtokin! Mulla on hulluus noihin koirien päämerkkeihin hillitysti.
Silmäys livenä 7½vko ikäisiin pentuihin ja olin enemmän kuin myyty tälle pienelle kaverille. Minuutin jälkeen pentulauman keskellä istuttuani ei ollut epäselvää, etteikö se olisi ollut juuri tämä piirtopää, jonka halusin itselleni. Ja niin.. sehän se sieltä mukaan lähti. ;)
Nimensä sai suunnitellun Titjan jälkeläisen mukaan, jota ei nyt sitten koskaan tullutkaan. Kasvattajalla lapsen työnimi taisi olla 22-Pee, Pistepirkko sen nenäpigmentin takia.

Nyt ollaan sitten pari päivää oltu jo pennun kanssa. Terassin se on ottanut "vessakseen" jos en älyä sitä viedä riittävästi ulos, syönyt hyvällä ruokahalulla jne. Titja on ihanan äidillinen ja kärsivällinen, malttaa pennun kanssa siihen viimeiseen tippaan asti ja silloinkin hoitaa asian hellävaraisesti loppuun asti. Nadja on vähän turhan raju, mutta näyttäisi nyt jo siltä, että siitä on ainakin alkuun tuossa ihan Veilan bestis - leikkivät yhdessä hillitysti, lähinnä V roikkuu isompansa kaulavilloissa kiinni tai puree etujalkoihin.
Todella rohkea, ei ole vierastanut yhtäkään ihmistä, änkeää mukaan suihkuun ja on kerran käynyt oma-alotteisesti uimassakin koirarannalla, matkustaa autossa todella ihanasti, leikkii ja luonnetta löytyy toivomuksien mukaisesti. Koirarannalla tuppaa toisinaan olemaan jos jonkinlaista porukkaa, mutta siellähän se tämäkin ipana viilettää kaikkien keskellä. Uskomaton pakkaus verrattuna noihin kahteen edelliseen, vaikka Titja onkin nyt tasainen ja melkolailla peloton, oli se silti huomattavasti epävarmempi pentuna. Pataan tuo pieni antoi kyllä jo ainakin viikkoa vanhemmalle nahkalapselle, jään innolla odottamaan millainen sisupussi siitä vielä kasvaa. Ja pistääkö lauman johtajuudessa jopa Titjan koetukselle kun aika on..

Vaikka mä tämän pennun hankkimisen mietinnän jätin niin viime tippaan, en voi kyllä katua päivääkään. Kiitos Tuula ja kiitos Bombi. <3
Kiitos myös pentueen komealle isälle Hugolle :)

Tältä erää kiitos ja kuittaus, lisää tekstiä todennäköisesti jo huomenissa.

15 minuutin parrasvalot

Tällaisina päivinä sitä vaan kiroilee itsekseen, miten idiootin pennun sitä onkaan saanut. Vielä eilen se enkeli jota mä katselin kuvatessani 9kk kuvia muuttuikin tänään taas tavanomaiseksi tapahirviöksi, jolta puuttuu enemmänkin kuin muutama järjen hiven sen pienistä rusina-aivoista.
No olen ehkä vähän turhan raju kuvatessani lasta, mutta kun tilannetajua sillä ei ole niin pätkän vertaa eikä ole koskaan ollutkaan.

Eli Nasu päätti tänään hommata ensimmäiset 15 minuutin parrasvalonsa, suomen kielellä sanottuna 15 minuuttia jokaisen lähellä olevan ihmisen huomion tiiviinä keskipisteenä.

Olipa kerran kauppareissu.

Meillä ei ikinä ole ollut ongelmia koirien jättämisessä ulos odottamaan viiden minuutin kauppareissun ajaksi, eikä varmasti tule ongelmia jatkossa vaikka joutuisin millaiset solmut tekemään Nadjan ympärille.
Kiersin kaupassa sen verran, että sain otettua mukaani pikapastaa, jääteepurkin ja mietittyä hetken ottaisinko mitään muuta, kaapaten lopulta suolatikkuja mukaan "kaiken varalta" vaikkei mieli sillä hetkellä oikeasti tehnytkään. Vaan hyvä että otin.. Noh, jonottamatta kassalle.

"Kaupparakennuksen ulkopuolella kahdesta kytketystä koirasta toinen päässyt irti ja viivästyttää liikennettä. Omistajaa pyydetään saapumaan välittömästi kytkemään koira." 

Nätti kuulutus joo.. Niin munkin mielestä, kun mä niin satavarmasti tiesin kuka koira se oli. Titja ei IKINÄ löytäisi tietä valjaista ulos eikä sille tulisi mieleenkään yrittää, joten sen oli oltava meidän oma pikku Ällö. Ja juu, sepä se. Maksettuani (eikä myyjä tietenkään voinut kiirehtiä vaikka huomautin, että koirat olivat minun) kävelin sitten ulos ja näin mistä syystä sitä oltiinkaan kuulutettu.
Eihän pentu kauas ollut lähtenyt, ei. Päinvastoin. Kauppakeskuksen ovien ulkopuolella se oli, ihmisia kerääntynyt suureen kaareen sen ympärille, autot molemmista suunnista pysähdyksissä ja pentu keskellä kaikkea leikkiinpyytämisasennossa, haukkumassa naamallaan mahdollisimman iloinen ja sekopäinen ilme. Niin monta kertaa kuin mä olenkin metsästänyt tota pentua, niin helposti mä osasin sanoa että terve vaan sille joka haluaa saada sen kiinni ihan heti. Nääs kun se meinaa, että nyt kun leikitään, niin ihmisiä ei sitten päästetä kolmea metriä lähemmäs yritit mitä tahansa normaaliin uteliaaseen koiraan toimivaa temppua tahansa; vaan kun eipä toi mun silmissä normaali utelias koira ole.

Mä aikani yritin, pari ehkä säälivää ihmistä yritti auttaa. Kokeilin rapistella kauppapussia, ei mitään vaikutusta. Viimeisimpänä ja epätoivoisimpana keinona avasin ostamani suolatikut, joihin se sitten ahneuksissaan sortui kun selvästi näki, että jotain ruokaa on oikeasti tarjolla.
Ennen kuin sain pennun kiinni, joku mies kohtuullisen kohteliaasti huomautti ohi kulkiessaan "ota rakkisi kiinni", olisi tehnyt mieli pyytää niinkin asiantuntevan oloiselta mieheltä apua leikkisän pennun kiinnisaamisessa. :) Harmi vain, että hänellä tuntui olevan kovin kiire, ettei varmasti olisi pyyntöäni kuullut. Joku hieman ystävällisempi koiraihminen, vanha rouva kovasti vielä jälkeenpäin pennun jo ollessa takaisin valjaissa tarvitsenko vielä jotain apua moneenkin otteeseen, mutta totesin että eiköhän tässä jo olla. Nasu saikin sitten yksinään vetää pulkassa emännän ostokset kotiin oltuaan riittävän idiootti ja saatuaan viettää omat hupihetkensä, Titjalle sallittiin koko kotimatka kytkemättömänä kulkemista.

Nasun show'n ajan Titja oli nostellut tassujaan kylmissään, että eikö toinen voisi jo asettua juoksemasta, että päästäisiin lähtemään. Luimisteli myös siihen malliin, ettei tuntunut pitävän tilanteesta.

Joo, uudestaan kauppaan heti kun mulle tulee tarvetta sinne ja sillonhan mä otan mukaan pelkän Nadjan ja teen sille sellaiset valjas-panta-kytkelmät että siitä jos keksii itsensä irti, voin onnitella sitä.