Tuli käytyä vuosikokouksessa hakemassa tyttöjen diplomit, Titja sai jopa pienen pokaalin. Ilmoitin niiden pisteet alaosaston vuosittaisiin colliekilpailuihin ja vaikka pisteitä ei huimasti ollutkaan, saatiin me silti vähän kotiinviemisiä. Eli Päijät-Hämeen Collieyhdistyksen alaosaston 2013:
* SK näyttelynarttu 2. sija, Veila
* agilitycollie 2. sija, Veila
* agilitycollie 1. sija, Titja
Lisäksi minut valittiin alaosaston uuden hallituksen järjestäytymiskokouksessa hallituksen ulkopuoliseksi tiedottajaksi, www-vastaavaksi sekä webmasteriksi.
Vuosikokous pidettiin tuttuun tapaan Renkomäen treenihallilla ja sinne oltiin jostain syystä jätetty erittäin käytetyssä kunnossa oleva metallihäkki lapulla "saa ottaa". Kiinnitin siihen välittömästi huomiota sen likaisuudesta ja pienestä ruosteesta huolimatta, näytti kuitenkin yhä käyttökelpoiselta. Harmikseni se ei taitu enää kasaan kun sen kiinnityksiä on hieman muotoiltu, mutta Tea päätti että jos sen kerta haluan niin ei sitä hallillekaan jätetä ja lastasi häkin mukaan paluukyytiin. Erittäin kevyt metallihäkiksi, kun kannoin sen viimeiset muutaman sata metriä Tean parkkipaikalta kotiin kokonaisena.
Nyt pestynä se näyttää paljon siistimmältä, pohja oli aivan järkyttävässä kunnossa. Laitoin häkin auki olohuoneeseen ja sinne sisälle (vähän turhan ison) pehmusteen kokeeksi. Veila parkkeerasi itsensä pitkäksi aikaa itsenäisesti häkkiin makuulle, joskin tätä kirjoittaessa siellä nukkuu hoitokissa Midna.
Käväisin kokouksen jälkeen Tean kanssa Riikka-Liisan luona moikkaamassa Fiinaa, jolla on kehä edessä huomenna. Myöhään illalla sain kaiken lisäksi vielä Topi-kettiksen taas hoitoon ja toivon, että se osaa käyttäytyä huomisen näyttelypäivän ajan huutamatta meillä ainakaan hirveän pitkiä aikoja. Se on aiempina hoitokertoina reagoinut välillä käytävän ääniin.
Enkä voi olla mainitsemassa tästä!
Maailman paras kissa, entinen kultapoikani Minus kävi tänään uuden omistajansa kanssa Heinolassa karvakaveri-testissä ja ehti tuskin aloittamaankaan testiä, kun sille jo kirjoitettiin kaverikissa-todistus. Siellä se oli ollut ihmisten syliteltävänä, saanut paljon rapsutuksia ja puskenut jopa testissä olleita koiria. Ja nyt testin läpäisseenä se pääsee kiertämään vanhainkodeissa, lasten luona jne. :)
Jos joku luulee nähneensä sosiaalisen kissan, ei ole tavannut Minusta. Onneksi se on hyvässä paikassa. Ja minähän tosiaan lupasin syödä kymmenen karvalakkia, jos se ei tätä testiä olisi läpäissyt - jää lakit syömättä, onneksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti