Alla meidän joutsenkaulainen uuden vuoden ilme. Kyllä, "kohta oksennan"-ilme.
Kukaan ihmisistä ei humaltunut tässä taloudessa uv-juhlinnan seurauksena eli krapulaa ei tulla näkemään, mutta koira hoitaa oksentamisen varmasti monen henkilön puolesta..
Illalla kuuden pintaan Veila oksensi ensimmäisen kerran, kaikki aikaisemmin päivällä syödyt luut tulivat takaisin ylös. Kahdeksaan mennessä oksuja lieni tullut jo kolme tai neljä, minä toki jokaisesta kerrasta enemmän hermostuneempana. Oksentelu jatkui enemmän ja vähemmän tasaisin väliajoin illan edetessä ollen pääosin tyhjää mahaa, joten yritin tarjota koiralle noin desin keitettyä riisiä tehobaktin kera ettei se ainakaan silkan tyhjän mahan takia jatkaisi oksentelua. Ei auttanut ja sekin pieni määrä riisiä tuli ulos usean oksun kautta.
Oksuista huolimatta Veila on ollut jatkuvasti muuten pirteä ja iloinen. Käytiin tyttöjen kanssa jopa keskiyöllä ulkona täällä maaseudulla ihmettelemässä joka puolelta kuuluvia rakettien ääniä sekä käveltiin keskelle peltoa katsomaan naapuruston raketti-showta. Lähin naapuri on ehkä noin 500 metrin päässä eikä jokaisessa talossa täällä maalla edes ammuta raketteja, joten siihen nähden yllätyin rakettien määrästä tällä seudulla. Titja haki innoissaan keppiä tulitteiden aikana, Veila juoksi toisinaan häntä pystyssä haukkuen mukana (kuten aina!) tai jäi välillä paikoilleen tähystämään äänen lähdettä. Ei kuitenkaan paineistumista tai stressiä kummallekaan.
Paha olo jatkui taas sisällä. Osasin jo odottaa 30-40 minuutin rajapyykeillä edellisestä kerrasta, koska uusi on tulossa. Veila saattoi nousta täydestä unesta pystyyn oksentamaan. Konsultoin illan aikana sekä jopa keskiyön jälkeen useita ihmisiä miten koiran olotilaa voisi helpottaa, kun uv-yönä on todella vaikea saada koiraa eläinlääkäriin ainakaan mihinkään järkevän matkan päähän.
Yhtäkään ehdotetuista lääkkeistä ei löytynyt äitini varastosta (tiedänpähän mitä hankin kotiin, erityisesti yksi niistä kuulosti välttämättömältä hankinnalta tulevaisuutta varten mikäli se toimii halutulla tavalla), joten päädyin keittämään veden sokeri-suola lisukkeilla Veilan kasvattajan neuvosta. Pakkojuotoksihan se meni enkä tiedä auttoiko se lopulta oikeasti ja vielä niin nopeasti, kun viimeisin oksennus tapahtui juuri ennen kun sain ensimmäistä kertaa lientä Veilan suuhun (sen jäähdyttyä tarpeeksi).
Ainakin toistaiseksi viimeinen oksu tapahtui noin klo 2:15am eli reilu kaksi tuntia sitten. Tunteeni oli jo 50 minuutin mentyä viimeisimmästä kerrasta epätodellinen, kun koira heräsi, muttei ilmentänyt pahaa oloaan kuten aiemmilla kerroilla vaan kävi takaisin nukkumaan ja on nukkunut siitä lähtien. Putosin laskuilta jo jossain kymmenennen oksennuksen kohdalla ja olen melko varma että toinen kymmenen tuli siihen päälle vielä lisää, joten olen enemmän kuin helpottunut ettei pariin tuntiin ole tapahtunut yhtään mitään.
Ehkä uskaltaisin kohta nukkua itsekin, ainakin hetken. Koirien tämän hetkisiä fiiliksiä alla kuvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti