Pitkästä aikaa jaksoin keskittyä blogiin kirjoittamiseen ja yritän nyt nopealla kertauksella käydä läpi kaiken oleellisen, mitä on tapahtunut viimeisen kirjoittamiskerran jälkeen. Useampi peräkkäinen ikävä uutinen vei pitkäksi aikaa kaikki halut jakaa mitään hyviäkään uutisia, joten jätin kokonaan kirjoittamatta.
Syvimpänä mielessäni on yhä 9-10.2. yö, kun sain ensin soiton ystävältäni Riikka-Liisalta koskien Delin (Silimen Classic Delight) tapaturmaa. Vain hetkeä myöhemmin varmistui, ettei koira selvinnyt tästä elossa. Deli oli tavallaan "kummityttöni" ja olen seurannut sen kasvua koko koiran elämän ajan, esittänyt sen useita kertoja näyttelyissä ja touhunnut sen kanssa, tästäkin blogista löytyy näyttelymerkintöjä koiraa koskien. Ja nyt pikkutrikki on poissa, aivan liian aikaisin. Rakas Deli.
Viime kuussa kävin naapurini Tean apuna hänen chinchillansa eläinlääkäri-reissulla kastroinnin jälkeisen tulehduksen takia. Romi-chinchilla ei lopulta selvinnyt tulehduksesta hyvin menneestä puhdistuksesta ja antibiooteista huolimatta.
Viime blogitekstissäni kirjoittama Milkan kohtutulehdus-epäily sai myöskin jatkoa. Antibioottien aloittamisen jälkeen koiran takapään ruskea vuoto loppui kuin seinään ja Milka tuntui piristyvän hieman aiemmasta. Antibiootit loppuivat juuri ennen omistajan Annin tuloa takaisin Suomeen ja vuoto alkoi heti seuraavana päivänä pillereiden loppumisesta uudelleen, entistä runsaampana. Pyörittelin mielessäni voisiko se sittenkin olla juoksu, kerta eläinlääkäri oli sanonut että se voisi olla myös mahdollisuus, joten käytiin lenkillä Walle-nahkauroksen kanssa. Milka tuntui taas vaisummalta, jonka Wallenkin omistaja Johanna huomasi, mutta Walle oli sitä mieltä että Milka on maailman ihanin nahkatyttö.
Myöhemmin jo saman illan aikana takapään vuoto alkoi vaihtaa väriä punaiseen ja vaikka sitä tuli yhä huolestuttavan runsaasti, määrä väheni vähitellen. Wallen reaktiosta olisi voinut päätellä kyseessä olevan juoksun, mutten halunnut uskoa siihen. Anni tuli yöllä Suomeen ja veimme Milkan heti seuraavana päivänä yhdessä eläinlääkäriin uudelleen ultrattavaksi. Ultrasta löytyi tulehdukseen viittaavia muutoksia, joskaan ei suoraa kohtutulehdus-kuvaa, mutta viitteitä siihen päin joka voisi kehittyä pahemmaksi. Koska lääkärillä oli aikaa, hän jaksoi selittää meille tarkemmin ultrakuvasta ja näimme myös täysin terveen ultrakuvan, jotta ymmärsimme ettei Milkan kuva tosiaan ollut täysin puhdas. Papa-kokeessakin oli solumuutoksia tjsp, olen tähän mennessä jo unohtanut mitä meille tarkalleen kerrottiin. Uusi kymmenen päivän antibiootti ja kehotus leikkaukseen sen kymmenen päivän sisään. Antibiootit tälläkin kertaa pysäyttivät vuodon.
Tähän mennessä Milka on leikattu ja parantunut leikkauksesta hienosti omistajan mukaan. Kohtu "ei ollut nätti", kuten leikannut eläinlääkäri totesi, joten valinta leikkauksesta oli oikea. Onneksi en uskonut juoksuksi ja Anni luotti sanaani siitä, ettei koira ollut normaali (ja huomasi sen itsekin tultuaan Suomeen).
Meille ei tullutkaan nyt kevätpentuja, kun Veila ei yhäkään halua kasvaa aikuiseksi ja tulla äidiksi. Toisin sanottuna se panttaa juoksuaan vieläkin. Pidensihän se viimeksikin juoksuväliään reilusti aikaisemmasta, nähtäväksi jää miten pitkäksi se välinsä nyt venyttää. Pari vierasta koiraa on ilmaissut lähiaikoina että Veila tuoksuu (2 urosta ja narttu), joten jos niitä on uskominen niin ehkä pian. Ehkä ilmoitan sen johonkin kokeeseen tai näyttelyyn, eikös nartut silloin totea että olisi aika juosta..
Tavallaan helpotus ettei Veilan pentue osu "huhtikuun pentue-sumaan", nahkapentueita kun tuntuu syntyvän tässä kuussa hurjasti. Jos Veilan saisi tässä kuussa astutettua, pennut syntyisivät kesäkuussa mikä on tottakai ihanteellinen minulle kasvattajana olettaen, että heinäkuussa on lämmintä ja pentuja saisi vietyä paljon ulos. Pelkkää ajatusleikkiä, kunhan tuo edes juoksisi. Olen huomattavan turhautunut ja jopa pelkään, että Veila tekee minulle "Titjat", eli jättää juoksematta nyt kun se olisi tarkoitus astuttaa. Titjahan teki juuri niin ja piti siihen väliin 2v 8kk juoksuvälin. Olisi niin minun tuuriani.
Kävin Jyväskylän näyttelyssä lauantaina 22.2. katsomassa nahkakehää ja esitin kehässä Viivin (Calibra's Dream Veawer) tuloksella VEK-ERI VEK1 SA VSP-vet. Samaisessa näyttelyssä Veilan (toivottavasti tuleva) sulhanen Solmunen oli ROP, jota kannustin myös sunnuntaina ryhmäkehissä SCY ry:n alaosastopäivän jälkeen, kun ehdimme vielä näyttelypaikalle katsomaan ryhmät. Ryhmissä Solmu ei saanut tulosta, mutta oli kiva katsoa kehät ja bongata ryhmäkehästä myös "Aike" (nyk. Orwell) eli lempi-kettikseni Wolfheart Orwell.
Hoitokoiria ja koiravieraita meillä on ollut enemmän ja vähemmän. Topi-kettuterrieri on ollut useammankin kertaa hoidossa, Rommi-pehko oli hoidossa, Linda kävi meillä kylässä Noomi-nahkan kanssa, Mira kävi meillä Vuk-aussien kanssa, jopa Tulhu-buhund vieraili sisällä. Lisäksi olen ollut kennelillä ja täällä istun nytkin. Lupasin viime blogipostauksessani lisää kuvia pennuista, joiden synnytystä olin valvomassa, joten tähän hätään kuukauden vanhoja kuvia voi vilkaista niistä pennuista sekä uudemmista tämän linkin takaa:
http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/WH+puppies+Mar-14/
Uusia kuvia molemmista pentueista pyrin postaamaan ehkä jo huomenna, tarkoitus on yrittää saada kuvattua pentueita ulkona nyt kun siellä on hyvä sää.
Kuvista puheenollen, Lindan kanssa yritettiin ottaa minusta ja koirista pitkästä aikaa yhteiskuva. Varsinaista edustuskuvaa ei saatu, joka minua itseäni olisi tyydyttänyt, mutta totuudenmukainen kuva kyllä saatiin. Sitä minä vaan mietin, että miten tuo viiru aina onnistuu?!
Treenattu ei olla mitään lukuunottamatta yhtä tokotreeniä Tean kanssa viime kuussa, josta on todisteena muutama kuvakin. Agilityhallin laajamittainen vesivahinko, joka siis pysäytti agilitymme treenaamisen, vei innon treenata mitään muutakaan yhtälailla sen kanssa, että Veila venyttää juoksujaan. Titja teki treenimme aikana perusjuttuja ja lähinnä piti hauskaa, sillä oli ylimääräinen vaihde käytössä ollessaan niin innoissaan kahdenkeskeisestä ajasta ja tekemisestä kanssani. Veila aloitti ensimmäistä kertaa ruutua, jonka treenaamista olen vältellyt. Ruudun "merkit" olivat suht lähellä toisiaan, ruutunauhaa ei nyt tähän hätään ollut ja käytin keskellä kosketusalustaa. Veila yritti hakeutua merkeille alkuun osatessaan merkin, mutta lopulta se kosketusalustakin löytyi ja saatiin useamman loistavan toiston jälkeen tehtyä vielä yksi rohkea lähetys ilman kosketusalustaa täysin ruutu-alueen keskelle. Hieno viiru. :)
Tean kuvauksia meidän treeneistä, vähän vanhempaa ja näitä uudempia kuvia:
http://gilantres.kuvat.fi/kuvat/Hallivuorolla+1.2.2014/
http://gilantres.kuvat.fi/kuvat/Tokoilua+27.3.2014/
Loppuun voisin mainita, että Midna-kissa palasi kuukausien hoitojakson jälkeen meiltä takaisin kotiinsa Lindan luokse viime kuun lopussa. Pahoitteluni hieman tyhjältä tuntuvasta postauksesta, kunhan yritän pitää blogin edes jotenkin ajantasalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti