Me asutaan tavallaan minikerrostalossa, luhtitaloksi tätä kutsutaan. On meillä toi parveke, jonka päällä on sitten meidän yläkertalaisten parveke ja niiden päällä on vielä yksi kerros. Me asutaan siis aivan alimmassa kerroksessa. Mulla on tapana ollut puuhata Titjan kanssa kaikkea normaalia ja epänormaalia siinä "takapihalla" keskenäni, leikkinyt ja treenannut sekä joskus jopa valokuvannut - että mikäs siinä.
Oli tossa meillä yksi naapurikin yläkerrassa, joka viime syksynä uskaltautui viimein parvekkeeltaan pysäyttämään mut. Titja oli tuolloin iältään kaksi vuotta, ja kyseinen naishenkilö kertoi seuranneensa meitä tässä jo kahden vuoden ajan. "Tytön sekä koiran yhteistä kehitystä", oli kuulemma hämmästynyt huomatessaan miten hienosti olen onnistunut kouluttamaan koirani.
Kyseinen naapuri ei omistanut omaa koiraa, mutta piti niistä puheista päätellen kovasti. Oli kuitenkin loukannut jalkansa joten ei päässyt meitä missään vaiheessa ulos tervehtimään, mutta lupasin josko tämä jossain vaiheessa tulisi lenkeille meidän kanssa.
Kyseistä päivää ei tullut. Naapuri muutti pois tässä pari viikkoa takaperin.
Vanhan naapurin asuntoon muutti joku hänen tuttunsa tästä aivan läheisistä taloista, "ylärinteestä", kuten voisi sanoa sellaisille jotka aluetta tuntevat.
Ei minulla mitään ongelmaa uusia naapureita vastaan ole. Pidän sitä vain koomisena, että tänä iltana juuri koiraa ulkona käyttäessäni tämä uusi naapuri sattui käymään parvekkeellaan samaan aikaan kun treenasin Titjan kanssa kehokielellä puiden kiertämistä (kädet selän taakse ja kehoa kääntämällä ohjasin sen kiertämään aina kutakin puuta ilman sanoja). Kuulin vain ylhäältä juttua, "Hei anteeksi, saanko keskeyttää?"
"Mä olen tässä seurannut sua jo ainakin kaksi vuotta ton koiran kanssa, ..."
Tiedättekö, mä menin hetkeksi puoliksi lukkoon. Tää edellinen asukas oli pysäyttänyt mut täsmälleen samalla tavalla, kuin tää uusi. Joskin uudella naapurilla tuntui olevan enemmän tietoa koirista, hänellä itsellään omistuksessa 6-vuotias musta seefferiuros (nimeä ei tosin tainnut mainita kertaakaan keskustelun aikana) ja aikaisemmin ollut koira tai useampiakin. Osasi ainakin analysoida Titjaa teräväksi myöskin kehuen kuinka taitavasti olen kouluttanut ja kuinka hyvin hallitsen sen liikkumista ympäriinsä otettuna huomioon että koira ei ollut kytkettynä.
Enemmän naapuri oli kyllä kiinnostunut mun koiran iästä ja sukupuolesta, sen omalla koiralla kun on taipumusta ärhennellä muille uroksille sekä pitäytyä kingin asemassa. Myöntyi kuitenkin että nämä voisi totuttaa keskenään kun kerta samassa rakennuksessa asutaan.
Mutta alkaa tuntua vähän epätodelliselta. Olenko mä näin "stalkattu"?
Moniko muu tulee vielä kertomaan "moi mä oon seurannut teitä"?
Ei mut hei, perustetaan Fan Club!
(P.S. Tämänkin ihmisen mielestä Titja on sekarotuinen, jossa on ainakin vinttikoiraa)
2 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti