Tytöt palkittiin Collieyhdistyksen Päijät-Hämeen alaosaston colliekilpailuissa seuraavasti:
Titja #2 toko-nahka
Veila #3 näyttely-nahkanarttu
Toimin nykyään satunnaisesti Paula Heikkinen-Lehkosen kenneltyttönä sileäkarvaisten kettuterriereiden parissa, kennelissä Wolfheart. Kuvassa kettisuros kutsumanimeltänsä Pricken.
Ja edellämainitun seurauksena olen joutunut/päässyt hoitamaan myös useampia pentueita. Ensimmäistä kertaa olin yksin paikalla koiran synnytyksessä, kun nämä alla olevat kaverukset syntyivät maailmaan. Kuvassa pennut ovat noin neljän päivän ikäisiä, tällä hetkellä kakarat lienevät viisiviikkoisia.
Mekin siirryttiin bling-maailmaan.. Alla olevien lisäksi löytyy vielä yksi musta hihna, josta ei ole kuvaa. Toistaiseksi ainoa käytetty lienee olevan ruskea. Jenny välttämättä halusi valita Veilalle pinkin hihnan, joten se taidetaan koekäyttää ensi viikonloppuna Lahden näyttelyssä.
Veljeni suomenlapinkoira-juniori Oskusta on kasvanut reilu vuoden ikäinen, hyvin yhteiskuntakelpoinen pikkumies. Saadaan tyttöjen kanssa Osku hoitoon ensi kuussa pariksi päivää. ♥
Titjan tassut palelevat helposti talvella, joten sille hankittiin töppöset. Se ei arvostanut tätä ajatusta.
Videolla käytin hihnaa sisällä lähinnä koiran liikuttamiseen, kun se jäätyi usein paikalle ilman hihnaa.
Minusta tuli VAU:n foorumin ylläpito-vastaava samalla kun rakensin yhdistykselle kokonaan uuden foorumin.
Uskaltauduin matkustamaan ja kävin niinkin kaukana kuin Amerikassa, Puerto Ricossa..
..jossa tutustuin paikalliseen koirakulttuuriin ja menetin sydämeni katukoirille.
Veila sai tuliaisena Amerikasta Joeyn sille ostaman frisbeen, joka kuvan mukaisesti kelpasi erittäin hyvin.
Aprillipäivänä eli 01.04. tuli täyteen kaksi vuotta Nadjan poismenosta. Yhä rakkaudella muistaen. ♥
On ollut ihana kuulla vain hyviä uutisia meillä 5kk majailleesta bordercollietytöstä Hilvasta, nyk. Lunasta. Parempaan paikkaan ei olisi tämä tyttönen voinut päästä. :)
Vuosia sitten ennen Nadjankaan tuloa meille käsiini kodittomaksi jäi sekarotuinen narttu Xena. Kun se viimein lähti luotani uuteen kotiin, koira katosi jäljettömiin eivätkä uudet omistajat suostuneet olemaan kanssamme enää yhteydessä saatika kertomaan koiran olinpaikkaa. Kuin ihmeen kaupalla koira löytyi viime syksynä uudestaan täysin kunnossa, nyt jo veteraani-ikäisenä. Vuosien tukahdutettu toivottomuus purkautui itselläni ilonkyyneliin kun sain uutisen Xenan löytymisestä. Nykyään se asuu cavalierin ja nöffin kaverina.
Ja viimeisenä muistelmakuva helmikuulta 2011, silloisesta laumastamme (omat ja Annin koirat). Tämä yksi kuva kertoo täydellisesti kaiken kyseisistä koirista. Kuka tunnistaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti