Kentällä oli yhä epiksissä käytetty rata joten muistelimme sitä hieman ja lisäsimme rataan myös omiamme, mm. renkaan. Veila sai myös oman pienen radanpätkän sisältäen keinun. Mitään erikoisen vaativaa ei otettu, enimmäkseen palauteltiin Veilan kanssa mieleen koko harrastusta pitkän tauon jälkeen ja pidettiin hauskaa sekä keskityttiin kuvaamaan uusia aksakuvia koiristamme.
Ehkä ainoa asia johon panostin ajatustasolla treenillisesti oli episten kisaavien radan ensimmäiset kaksi estettä, hyppy ja toisen hypyn kierto takaa, kun epiksissä Veila lähti lapasista ja karkasi puomille. Sinne meni myös treeneissä ekalla yrittämällä, mutta saatiin sekin sujumaan.
Veilalla oli kyllä oma käsityksensä renkaasta, kun se unohtui Suran jäljiltä nostaa takaisin maksi-mittoihin. Viiru totesi että jossei rengas ole oikeissa korkeuksissaan niin viirun itse täytyy hypätä silti tarpeeksi korkealle. Onneksi tämän koiran kanssa ei tule koskaan tylsää. :D
Kentän laidalla oli myös pk-esteistä A, jollaista en ole koskaan koirieni kanssa kokeillut, joten tuumasta toimeen ja pikku-viiru kiipeämään jyrkkää seinämää ylös. Aksatreenit olivat jo alla eikä yrittämistä ihan niin paljon kuin normaalisti osin kuumuudenkin takia, mutta niin se vain nousi harjalle ja yli.
Ekasta neljästä kuvasta kiitos Terhille, vikasta neljästä Tealle!
Kotimatkalla käytiin poimimassa kaukonaapurista kyytiin Hile-sakemannipentu, joka tuli Tealle hoitoon. Kuuman päivän takia suunnistimme yhteistuumin vielä koirarannalle, jonne kävin poimimassa kotoa mukaan Caran. Titja joutui jäämään yhä kotiin (3vko juoksun alusta), mutta eiköhän sekin pääse rannalle vielä tänä kesänä.
Kiitos Tealle ja Terhille kivasta päivästä! Lisää kuvia tämän kuvaspämmin lisäki löytyy neljän linkin takaa:
- http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Training/Agility+training+and+dog+beach/
- http://gilantres.kuvat.fi/kuvat/Agia+Heinolassa+15.7+ja+koirarantailua+/
- http://royalscots.kuvat.fi/kuvat/Agility+harkat+heinola/
- http://royalscots.kuvat.fi/kuvat/Koira+biitsill%C3%A4+Ahtialassa/
Mukavaa päivää varjostaa Caran kanssa käyty välikohtaus illalla. Olen jo pitkään yrittänyt löytää siltä sitä oikeaa resurssiaggressiivisuutta, joskin varovasti, jota sillä on todettu olevan. Nyt onnistuin vahingon kautta provoamaan koiran juuri siihen mielentilaan, jota olen siltä etsinyt: tilaan, jossa se voi oikeasti purra ja saada pahaa jälkeä aikaan. Olin mielessäni valmistautunut kohtaamaan hampaat irvessä olevan koiran joku päivä, mutta todellisuus silti yllätti lähinnä sen takia, etten ollut olettanut Caran väärän mielentilan olevan niin vahva ja niin periksiantamaton. Tähän mennessä siltä on saanut suhteellisen helposti läpi kaiken, mutta tätä ei.
Minä en yhäkään pelkää. Mutta kuka muu ei pelkää? Mistä löytää Caralle koti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti