29. heinäkuuta 2014

Koirahierojan käsittelyssä

Kuten jo sunnuntain postauksessa puhuin, varasin Titjalle hieronnan tiistaille. Eija Pöyhönen tuli meille kotiin asti (kuten hänen tapanaan on) hieromaan muorikoiran.
Titjan lihaksisto on kuulemma verrattavissa "työkoiran" lihaksistoon eli huomaa että sen kanssa on joskus harrastettukin jotain, verrattuna esimerkiksi Viiviin joka ei ole ihan niin ahkeraan tehnyt juttuja kuin me Titjan kanssa. Viime vuoden hieronnassa Titja oli melko euforinen jo puolivälin kohdalla eikä olisi malttanut millään pysyä paikoillaan, mutta nyt malttoi yllättävän hyvin ja käsitelläkin sai kuulemma vähän kovemmin ottein kuin prinsessa-Viiviä.
Kaikinpuolin Titja sai kehut ylipäätänsä nivelistä ja raajoista eikä tuo lihaksistokaan lantion seudun "normaaleja jumeja" lukuunottamatta ollut hullummassa kunnossa, eli kehtaa jatkaa vielä tekemistä.  :)

Meille tuli puheeksi Cara jo Viivin hieronnassa ja nyt uudestaan Titjaa hierottaessa. Puheiden perusteella Eija halusi katsoa vähän sitäkin. Cara antoi tehdä seisoaltaan tarkastuksen moitteetta, vaikka kokeiltiin tarkemmin mm. rangan suoruutta. Päätettiin yhteistuumin kokeilla suostuisikohan se menemään kyljelleen jos sitä saisi hierottuakin hieman, johon arvelin kuonokopan olevan fiksu valinta enkä ollut ihan väärässä. Cara ei pidä siitä, että sitä asetellaan vaan kokeilee sen epäilyttävänä, joten se protestoi alkuun hammastellen (enemmän Eijaa kohtaan kuin minua, kai tässäkin näkyi se työ mitä olen koiran kanssa käynyt läpi) ja jäykistellen. Pitkään kesti, että se rentoutui, mutta se oli meillä tavoitteena ja siinä ajassa ehdittiin hieromaankin jo niin pitkälle että pieni kokeilu muuttuikin täydeksi hieronnaksi.
Toiselle puolelle kippaaminen ensimmäisen puolen jälkeen ei ollutkaan enää niin haastavaa, vaikka vähän se pisti arveluttamaan, ja Cara rentoutui huomattavasti nopeammin. Silmätkin jo vähän luppasivat kiinni, mukava saada sille kokemuksia että voidaan tehdä asioita ihmisten halusta ilman että koiraan itseensä sattuu. En tiedä olisiko tämä onnistunut lainkaan pari kuukautta sitten koiran saapuessa, mutta nyt olen äärimmäisen tyytyväinen Caran rentouduttua niin hyvin vieraan käsittelyssä.
Osaltani propsit Eijalle, joka tähän ryhtyi! Kuten Eija itsekin sanoi niin ei tiedä paljonko tästä oli hyötyä lihaksiston puolesta, mutta jos jotain niin pääkoppaan jäi varmasti tarpeellinen, hyvä muisto.

Huomenna Caraa tulee katsomaan ensimmäistä kertaa mahdollinen omistajaehdokas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti