27. heinäkuuta 2014

VAU:n agikisat ja Helsinki KR

Olin lupautunut seuramme agilitykilpailuihin toiseksi kuvaus-vastaavaksi lauantaina, joten herätys oli kukonlaulun aikaan ja seitsemäksi paikan päälle. Aivan järjetöntä hommaa istua koko päivä paahtavan kuumana päivänä auringossa kuvaamassa jokainen koira mikä radalle saapuu, mutta tulipahan tehtyä 11 tunnin edestä talkoohommia kuvaamisen muodossa omalle seuralle. Oma sateenvarjo pelasti välillä auringolta, mutta ei sitäkään voi jatkuvasti pitää kun yrittää liikkua saadakseen kuvia.
Pakko oli lähteä siinä kuuden kieppeillä MAKSI 3-ratojen jälkeen kun maatasossa istuessa koirien jäljiltä ilmassa leijunut hiekkapölly ärsytti silmiä toden teolla, päätä alkoi jo vähän särkeä auringosta ja muutenkin ahdistaa kuumuus, sekä kotona odotti oma lauma. Vähän harmittaa itseä että MINI & MEDI 3-luokat jäivät kuvaamatta, mutta niitä olisi ollut melkoinen määrä ja aikaa olisi mennyt varmasti jokunen tunti lisää.

Posiitivista on, että en palanut auringossa, väriä sain kyllä. Aurinkorasvaakaan ei tullut käytettyä, eli sikäli huippusuoritus omalta iholta.  :)
Ja muuten kisoista jäi käsiin järjetön homma käydä kaikki kuvat läpi, kun auringonpaiste suosi kuvaamista.. Yhteensä reilu viisi tuhatta kuvaa, joista pitäisi jaksaa karsia julkaisukelpoiset kuvat koirien omistajille. Ei tarvitse miettiä mitä tekee jos tulee tylsää. (Ja kyllä olen muuten tyytyväinen uuteen kameraan! Täyttää minun tarpeeni erinomaisesti.)

Kuvia tulee tänne:   http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Competitions+and+examinations/VAU+agility+competition+Jul-14/



Sunnuntaina (tänään) vuorossa oli eilisen rääkin jälkeen Helsingin näyttely Viivin kanssa. Kuuma päivä se oli tänäänkin, muttei tuntunut eilisen jälkeen juuri missään kun pieni tuulenvire helpotti oloa huomattavasti agikisojen seisovaan ilmaan verrattuna.

Tuomari oli kohtelias ja Viivi oli hyvällä fiiliksellä kehässä. En ollut itse huomannut liikkeessä mitään kummallista ns. päältä päin liikettä katsellessani ja hämmästelin vähän kun tuomari pyysi meitä uudelleen ympäri rauhallisemmin. Sen jälkeen pyysi tarkastamaan koiran vasemman takajalan ettei siinä ole mitään vikaa, mutten sanamuodosta ymmärtänyt että hän halusi minun katsovan sen heti vaan oletin että pitäisi kehän jälkeen/myöhemmin tutkia onko se revähtänyt, joten tuomari itse siirtyi katsomaan koiran anturan välit ja nyppäisi sieltä irti jotain pientä sekä käski meidät uudelleen liikkeelle. Ilmeisesti tuomarin näkemä ongelma poistui, kun sain peukun palatessani tuomarin pöydän eteen Viivin kanssa.
Veilan mutsia on kuitenkin vaikea voittaa, joten Viivi jäi vetskuissa kakkoseksi häviten Bombille (Timonan Qiana Qinnie). SA on kuitenkin aina hieno juttu.

Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK2 SA

San myös tavata Viivin ensi viikonlopun Kuopion kolmipäiväisten näyttelyiden handlerin (päätin itse olla näyttelyvapaalla!) ja ehdin opastaa omaa näkökantaani Viivin esittämiseen, toivottavasti muistaa pienet neuvot joihin pitää kiinnittää huomiota.

Vaikka sitä toivoo aina menestystä koiralle, joskus arvostaa myös poispääsyä näyttelystä kuumina päivinä. Ehdittin puoli kolmeksi takaisin Nastolaan, jonne oltiin sovittu Viivin oma hieroja-aika. Jäin Viivin hieronnan ajaksi sen rinnalle sillä aikaa kun muut koirat lähtivät huoltajineen lenkille ja saatiin hyvät jutut aikaiseksi minulle ennestään tuntemattoman hierojan Eijan kanssa.
Minulle jäi Viivin omasta hierojasta itselleni jollain tapaa parempi kuva kuin viime vuoden lopulla Titjaa hieroneesta koirahierojasta, voi olla pitkälti henkilökemioistakin kiinni, mutta tästä fiiliksestä "innostuneena" pyysin välittömästi Titjallekin oman ajan jo tulevaksi tiistaiksi.  :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti