Lähdin pika-päätöksellä itse näyttelyyn unettoman yön jälkeen. Koko näyttelyssä ei alunperin pitänyt edes käydä vaan valvoa kotona pentuja, mutta koska niitä ei nyt ole hoidettavaksi, jotain muuta ajateltavaa piti saada. Kyyti järjestyi helposti ja sitä mukaa myös kehään vietävä koira - ei näyttelyä ilman esitettäviä. Olin kyllä fyysisesti paikalla näyttelyssä, mutta puoliksi poissa ja normaalia hajamielisempi. Ehkä se näkyi, vähintäänkin siinä miten pienen panoksen jaksoin antaa minkään kohteen kuvaamiselle.
Aamu oli suht rauhallinen eikä nahkojen parissakaan tarvittu apua, joten samoilin pitkin näyttelyaluetta odottaen pehkonarttujen alkua. On myönnettävä, ettei kehään meno kiinnostanut oikeastaan lainkaan viime päivien tapahtumien varjossa, mutta en sentään jätä hommaa hoitamatta puolella teholla sitten kehässä kerta sinne oltiin menty.
Esitin Tuiken pehkojen avoimissa nartuissa ja jo yksilöarvostelussa oli suht selvää, että tuomari tykkäsi Tuikesta hurjasti. Kun kerroin koiran olevan ihan juuri 8-vuotias, alkoi ihmetteleminen ääneen miten hyvät hampaat sillä yhä on ja miten kaikki on ihanaa aina lihaskunnosta kauniiseen väriin. Tuomarin sanat nostivat omaakin fiilistä, että kai tässä pitäisi skarpata oikein kunnolla jos koirasta tykättiin niinkin paljon.
Avointen luokkavoitosta SA:lla kehän laidalla oli jo yksi puoli-pökertynyt omistaja aivan pöllämystyneenä tapahtuneesta. :D
Kauaa ei tarvinnut odottaa PN-kehään pääsyä eikä tarvinnut myöskään jäädä arvailemaan miten paljon tuomari Tuikesta oikeasti tykkäsi, varmasti osoitettu paikka kakkoseksi ansaitun voiton ottaneen Roxier's Blue Xaanan perään eli PN2 ja Tuiken toinen SERT - ensimmäinen tuli vuosi sitten samasta paikasta. Taitavat nämä Heinolat naistuomareineen olla Tuin juttu.
Jonkun aikaa myöhemmin satuin kävelemään sakemanni-kehän ohi ja törmäämään siellä tuttuun Tanjaan, jonka nuori narttu oli pian menossa kehään. Ja kun kerran siihen satuin niin minut marssitettiin kyseisen koiran kanssa kehään asti aivan extempore. Saran olen tavannut aiemmin, mutten ole kokeillut missään muotoa sen esittämistä ja siihen nähden kehä meni mielestäni hyvin. Koira seisoi nätisti, juoksi vähän vähemmän nätisti kun selkeästi vilkuli omistajansa perään eikä meno ollut niin tasaista kuin olisin halunnut. Saralle EH (ja luokkavoitto sillä), joka lieni päivän laatuarvosana koko rodussa.
Silimen Tähti Olen Minä "Tuike" AVO-ERI AVK1 SA PN2 SERT (pk collie)
Suvirinteen Uskalikko "Sara" NUO-EH NUK1 (saksanpaimenkoira)
Vielä juuri ennen lähtöä kiiruhdin katsomaan tilanteen kettiskehällä, lähinnä halusin tietää tuloksia kehästä. Nartut olivat juuri alkaneet ja kehän laidalla porukka tuntui olevan niin ulapalla minkä koiran tulisi olla valmiina menossa kehään seuraavaksi, että oli pakko jäädä valmistelemaan ja käskyttämään sinne Paulan avuksi, että loput koirat saatiin kivuttomasti kehään. Esitin vielä mm. lempi-kettisnarttuni ensimmäistä kertaa junioriluokassa esiintyneen tyttären Roxyn (Wolfheart Roxanne) PN-kehässä sijalle PN4 ja vara-SERT sekä autoin kasvattajaluokassa.
Meinasivat tosin hyljätä mut näyttelypaikalle, reputkin veivät mennessään sillä aikaa kun olin kettiskehällä ja puhelin äänettömällä siellä repussa. Ei mitään käsitystä minne auto parkkeerattu, mutta löydettiin mut kuitenkin kun olin tarpeeksi kauan ollut hukassa. Kiitos kyydistä ja kärsivällisyydestä Riikka-Liisa & co. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti