Arvatkaa nukuinko viime yönä juuri nimeksikään kunnolla! Menin tietysti aikaisin sunnuntai-iltana nukkumaan, jotta odotus lievenisi jonkin verran ja kun olin ollut Jyväskylän näyttelyssä Tytinkin mukana, kun Uno meni kehään, oli väsymyskin normaalia suurempi. Maanantaina sitten järjestelin aamulla huonetta ja nostelin roskiksia ja muita tavaroita ylemmäs sekä kaikki olennaiset tavarat valmiiksi, kun menin vasta kymmeneen kouluun. Koulussa sitten tuntui siltä, että hyppisin seinille kaikkien niiden viiden tunnin aikana, mitä siellä pitikin viettää lukuunottaen välitunnit ja ruokailu. Kun viimein pääsin koulusta vähän aikaisemminkin onneksi, menin siellä kuluttamaan aikaani koneelle. Niin, monethan ehtivät jo kysellä oliko Titja jo meillä, mutta jouduin vastaamaan vaan että ei oltu vielä lähdetty hakemaankaan. Sovittiin, että seitsemältä mennään Titja hakemaan sieltä kennelistä, ja lähdettiinkin ihan sillä varauksella että seitsemäksi oltaisiin siellä. Kuitenkin oltiin loppujen lopuksi vähän aiemmin, matka joutui sopivasti odotuksen parissa ja hermoillessa taas oikeasta suunnasta, vaikka kertaalleen oltiinkin jo täysin oikein ajettu. Huh, viimein kun oltiin perillä, oltiinkin vähän ennen Ninaa, joka oli vasta palailemassa töistä kotiin. Kauaa ei ehditty odotella, kun Ninakin tuli kotiin ja sitäkin ennen katseltiin äidin kanssa vain kolmea pentua siellä koirahuoneessa. Tiiti ei enää ollut siellä, eikä myöskään Put Through taikka Put On The Line, molemmat haettu jo kotiin. Titja olisi viimeinen ainakin näillä näkymin, joka sieltä haettaisiin, sillä Siiri (Put Up Your Dreams) ja Samu (Put Up To Show) jäisivät Ninan itsensä luokse. Ninan tultua menin keittiöön tekemään niitä myyntisopimuslappuja hänen kanssaan, äiti jäi katselemaan koirahuoneessa peuhaavia pentuja. Kun paperit olivat kunnossa, palattiin koirahuoneelle ja Nina otti Titjan pestäväksi. Kävi pesemässä sen pesuhuoneessa ja toi sitten hetken kuluttua takaisin. Kaikki pennut päästettiin juoksentelemaan taloon sillä aikaa, kun Nina keitteli meille kahvia ja juotiin ne siinä sitten jutellen, pentuja katsellen. Nina leikkasi vielä Titjalta kynnet ennen lähtöä ja siinä sitten laitettiin neidille mukava bone-farkkupanta, joka näytti vallan suurelta pikkuneidin kaulassa. Siinä kun pitelin vielä Titjaa sylissä Ninan opastettua sopivan otteen pentujen kantamiseen, puhuttiin Titjan näyttävän tässä näin ainakin pentuiässä joltakin nartulta, joka on kaikkien Dandinas-koirien kantaemä. Nimeksi taisi lausua Fairlines Future Dream, jos en aivan väärässä ole. Näyttihän Nina vielä yhdestä colliekirjasta kyseisen nartun kuvankin, joskin aikuisversion vain, ja samalla myös nätin näköisen pentukuvan kahdesta nahkasta. Niin, niine jutteluine ja muine lähdettiin hiljalleen valumaan kotia päin autolla. Noh, hyvinhän tuo matka sujui, kun ei pentu itkenyt vaan kävi nukkumaan. Kesken matkan soitteli sitten toinen Jessica-nimisistä kavereistani uteliaana, joko pentu oli matkassa. Olihan se, mutta puhelun aikana sattui neiti heräämään vain oksentaakseen ja sen jälkeen kävi taas uudestaan lepoon lopetettuani puhelunkin. Kun autosta päästiin se tassutteli vähän aikaa hiekkapohjaisella alueella autokatoksien luona, josta napattiin pirpana mukaan ja kuljetettiin se sisälle. Tuijotti vähän tyhmänä hetken uutta paikkaa, kunnes sitten reippaana tyttönä lähti tutkimaan uutta aluettaan. Tosi hienosti meni ilta, joskin pirpanaa vähän jännitti ja siinä sitten ihmeteltiin, mutta kertaakaan ei itketty. Käytiin nukkumaankin ihan hyviin aikoihin illalla, muutin sängystäni nukkumaan patjalle Titjan viereen. Ehh.. Ja tuo ryökäle herätti kolmen aikaan yöllä vaan leikkiäkseen!
