"Koirapuistoilua" colleiden tahtiin

Titja kertoo: Otettiin Iiriksen kanssa taas tavanmukaisesti normaalit päivärallit vapaana metsässä kera kepin kun äiskä oli tullut takaisin kotiin ja vienyt meidät ulos. Se oli käynyt taas jossain.. en tiiä missä, mutta kouluksi ne sitä sanoo. Lähti aamulla ja tuli takaisin päivällä.

Tänään mä näin ekaa kertaa ajokoiran läheltä. Me lähdettiin äiskän ja Iiriksen kanssa ihan normaalisti lenkille, nähtiin sitä kaupan lähellä sellanen kulttispentu Sani, joka on mun tosi hyvä ystävä. Mentiin sit sen mukana kaupalle, jossa käveltiin suoraan sellasen tytön luokse jolla oli mukanaan ajokoirauros. Mä en tiennyt miten päin olisin ollut, kun olisin tahtonut tervehtiä sekä omistajaa että sitä ajokkia. Sen nimi oli kuulemma Roki (tai Rocky, en mä tiedä kuin se kirjotetaan). Ootettiin hetki kun Sanin ulkoiluttaja Roosa kävi ostamassa kaupasta jotakin ja lähdettiin sit kävelemään.

Mentiin jollekin ihmeen kentälle, tuli kuultua et se on joku koulun kenttä. Olin ollut siellä ehkä joskus aikaisemminkin, ei voinut muistaa.. Me päästiin Iiriksen kanssa irti ja otettiinkin heti ihan kunnon spurtit siihen alkuun. Mun hihna pääs pidentämään Sanin hihnaa (sitä ei viittitä aina päästää irti kun se karkailee usein, Rokikaan ei päässy irti.. ajokoira.. kai seki ois karannu..) niin että sille tuli enemmän liikkumistilaa. Roki ei oikein innostunut meidän leikeistä, se katseli vaan vierestä. Sanikaan ei ollut ihan täysillä mukana, MUTTA ME COLLIET! Me colliet otettiin sellaista rinkiä siellä ettei tosikaan. Etenkin sitten kun äiskä antoi ekaa kertaa meille kepin niin johan läks. Juostiin ympäri kenttää vuorotellen toisiamme jahdaten, riippu vähän siitä kellä se keppi oli. Lopussa me saatiin onneks Saniakin vähän mukaan tähän keppileikkijuttuun. Roki oli kyllä koko ajan ihan out, mut ehkä noi suomenjuntit on sellasia.

Jossain vaiheessa se Roosa yritti Sania vähän käskyttääkin. Mut eihän se tajunnut.. osannut edes paikoillaan istua vaikka käskettiin. Kyllä mä olisin Iiriksen kanssa ihan hyvin voinut siinä olla ja me yritettiin tunkea siihen viereen suorittamaankin, muttei meidän suorituksia hyväksytty. Oli kuulemma vaan Sanin juttu.. Mut kyl mä sitten pari seuraamista ja jätättävää sekä lyhyen paikallaolon sain näyttää. Kuka on fiksuin, kaunein ja oppinein, häh?! NIIN! MINÄ! Iiriksellekin suotiin rauhassa pari sivulletuloa sillä aikaa kun mä suoritin paikallamakuutani, joskin mua vähän häiritsi se kun äiskä palkkasi vierasta koiraa nakeilla, joiden olisi kuulunut olla MUN.

Sitkun tultiin sisälle.. Äiskä vei meidän suihkuun. Tai aluksi se käski meidän istua ja odottaa, kun se otti itteltään ulkovaatetukset pois ja otti sitten Iiriksen. Iiris meni veskihuoneeseen tosi nätisti, mutta sitten mä aloin kuulla että se mukamas pisti vastaan.. se ei kai hirveesti tykännyt siitä että sitä suihkutettiin suihkualtaassa, kun meidän talon toisen emännänkin piti tulla vähän apuun. Siinä mä istua jökötin yksinäni eteisen lattialla kun oltiin käsketty vaikka veskihuoneen ovi suljettiinkin ettei Iiris ryntää sieltä ulos. Kun Iiriksen vuoro oli mennyt tulin mä, enkä mäkään voi sanoa tykkääväni siitä, mutta kyllä mä nyt aika säyseästi siellä olin.

Ettänii. Tän jälkee saatiiki sitte sitä ruokaa ja päästiin taas nukkumaan. Iiris-täti kyllä nukkuu koko ajan muutenkin kun ollaan sisällä.. Mut sen Rokin mä tahdon kyllä joskus nähdä uudestaan. Sekin kuulemma on käynyt pari kertaa näytelmissä kuten minäkin. Meillä on siis samoja harrastuksia!

Pauketta!

Titja kertoo: Tän mä aattelin kertoa melko lyhyesti.

Tänään on kuulemma ollut mun äiskän synttärit, se on täyttänyt 16.. himpura kun se on vanha. Mut me mentiin sit joskus iltasella keskustaan päin, otettiin kans Iiris mukaan. Katteltiin siellä sellasia värikkäitä vesiurkuja vähän kauempaa, siellä soi kans joku musiikki. En voinut ymmärtää sitä hommaa eikä kai Iiriskään, me oltas mielummin pistetty leikiks siinä keskenämme.

Sit alko sellanen jännä pauke ja taivaalla välkky jotain erivärisiä jänniä valoja. Niitä oli kai joskus sellasena niinsanottuna uutena vuotenakin, kun mä olin ihan pentu, tai muistelisin ainakin nähneeni. Mä en niihin juuri mitään sanonut, hämmennyin vaan ekasta ja olisin voinut jäädä kattomaankin. Mut Iiris ei tykännyt, se otti ykkösen silmään ja meinasi ihan huutaakin. Rauhottu vasta kun pääsi autoon mun(!) äiskän kera, mä kyllä oisin mielelläni kattellu kunnolla ne välkkyvät valot loppuun kaikessa rauhassa. Iiris ei vaan kestäny sitä.

Mut ei kai se pahoja traumojakaa voinu saada, ku ei se sitä kovin kauaa ees joutunu kuuntelee ennenku pääs sisään autoon. Ja kun päästiin takas kotipihaan ja äiskä vei meidät taas mettään ennen sisällemenoa, se juoks mun kanssa kilpaa ihan kuten ennenki.

Pitkään kotona..

Titja kertoo: Me saatiin Iiriksen kanssa tänään viettää melko pitkä päivä kotona kahdestaan, kun toinen emäntä töissä ja toinen oli siellä jossakin koulussa minne se aina lähtee. Ekaa kertaa tällä viikolla äiskä meni kyllä kouluun, ihmettelin kun se ei kahtena edellisenä päivänä ollut.. Mut se viipyikin paljon pidempään kuin mitä normaalisti.

Silti me oltiin Iiriksen kanssa oltu kiltisti, ei ollut kuin pari mun ruusuketta ja yksi pokaali lattialla, hyvin vähän paria mattoa reunasta kasattu ja sitä rataa. Eikä ollut tarpeita sisällä, se on se tärkein juttu. Mutta kyllä oli meillä molemmilla (Iiris ja mä) ilo suurimmillaan kun äiskä tuli takaisin kotiin! Iiris meinasi valloittaa koko mun tilan kun se meni tervehtimään mun äiskää, joten mä jouduin sitä ottamaan vähän niskasta kiinni ja komentamaan (muka-)muristen että munkin on päästävä tervehtimään mun äiskää - tai pitäisi päästä tervehtimään ja aina ensimmäisenä. Ettänii.

Tänää ei sitte juuri muuta ulkoilujen lisäks tapahtunutkaan.

ELL?

Titja kertoo: Äiskä sanoi että lähdetään sellaiseen paikkaan kuin ell. Enhän mä tietänyt mikä se on, tai ainakaan muistanut, mutta kun päästiin perille niin tajusin heti missä oltiin. Kävelin sisälle ja annoin äiskän nostaa mut pöydälle kuten joskus sillonkin kun olin ihan pikkupentu ja se sama vanha mies, jonka olin nähnyt ennenkin, silitteli (tunnusteli?) mua hetken. Vähän harmitti kun en saanut Iiristä mukaan sisälle, se jäi autoon oottelemaan sitä että käväsisin emännän kanssa sisällä. Iiris tuli meille viime perjantaina ja se lähtee tän viikon lauantaina, mulle kerrottiin näin, on kuulemma hoidossa. Mut tosi hyvää seuraa se on kyllä ollut! Väsyy vaan vähän turhan nopeasti, kun mä vasta alottelen..

Tosiaan, mulla oli melko kivaa. Seisoskelin ja katselin paikkoja siellä ell:n (vai miksi äiskä sitä kutsuikaan) pöydällä, kunnes se valkoiseen takkiin pukeutunut tyyppi kävi hakemassa jotain ihme pikku puteleita ja jonkinnäkösen ruiskun. Siinä se sekotteli niitä aineita keskenään ja mä häntääni heiluttaen yritin kurotella josko saisin napattua suuhuni kans niitä aineita, mutta emäntä piti kiinni etten päässyt kurottamaan niin kauas. Ihan tyhmää. Yhtäkkiä sitten äiskä vaan otti mua kuonosta kiinni kun makoilin siinä ja piti mua paikallaan kun se valkotakkinen vanha setä laittoi jotain mun kaulaa vasten. Vähän mun piti yrittää heilauttaa päätäni, mutta kun äippä piti kiinni niin tajusin että se on turhaa ja olin vaan. Tän ekan piston jälkeen aattelin että okei, se oli siinä ja voin taas jatkaa tutkimistani. Heilutin siinä häntääkin, kunnes äippä otti toisen kerran kuonosta kiinni ja piti jälleen paikallaan. Se setä laittoi mun kaulaan toisen systeemin, joka pisti samalla tavalla kuin edellinenkin, ja tein jälleen samanlaisen pienen päänykäisyn kuin ekalla kerrallakin - eli siis tosi pienen, jonka jälkeen rauhotuin vaan olemaan. Sit mä vaan olin ja kattelin siinä taas, yritin vähän häntääkin sille sedälle heiluttaa jos olisin saanut silityksiä, mutta se keskittyi vain merkkailemaan jotain niihin samaisiin lappuihin jota äiskä roudaa mukana aina näyttelyissä (taitaa olla jotain rekisteröintilappuja tai vastaavia, ehkä niihin merkataan mitä mulle on tehty). Lopulta ne äiskän kanssa vaan vaihto jotain ihme lappusia ja äippä nosti mut pois pöydältä. Sanottiin yhdessä kiitokset sille sedälle (mistä hyvästä? siitä että mä sain seistä sen pöydällä - jota en muuten kotona saa tehdä?) ja lähdettiin autoon, jossa Iiris jo oottelikin mua.

Meillä kotipihassa äippä sitten vei meidät vielä takamettään hetkeks ja päästi mut ja Iiriksen irti. Annoin Iirikselle taas vähän kyytiä kun oltiin ensin molemmat tehty pisut, juoksin pitkin mettää sen verta äiskän ympärillä että se näki meidät ja Iippa yritti ottaa mua kiinni. Musta tuntuu että Iiris-tädin pitää vähän vielä treenata tota hommaa, koska mä sain pujoteltua siellä puiden välissä ihan 6-0 sulavasti kun se joutui valitsemaan teitään tarkemmin ja juoksi siksi vähän hitaammin - eikä tietty saanut mua kiinni! Hähää!

Hippa!

WARNING! Dobermann is coming!

Titja kertoo: Ollaan äiskän kanssa oltu koko päivä kotona, kun se ei oo lähtenyt kouluun eikä mitään. Käyty vaan ulkona ja silleesä. Iltapäivästä me mentiin sit kaikki kentälle ja sieltä löyty myös mun collieystävät Classic ja Tuike sekä sokea seropi Leenu (en oo juuri sen kanssa tehnyt tuttavuutta kun se ei sokeutensa vuoks leiki - ja mähän tahdon vain leikkiä) ja dobermanniuros Boogie. Boogie oli aluksi visusti kiinni kun me kaikki neljä soopelia juostiin ympäri sitä kenttää siinä ja otettiin välillä leikkiparit joiden kanssa painittiin. Hyvähän se oli olla, kun meitä oli neljä, kun yleensä on ollut vain kolme - ja mikä parasta, kaikki oli nytkin soopeleita! Hyvä Iiris, oot tervetullut koska vaan mukaan uudestaan täydentämään meidän soopelijengiä!

No ööö. Meno muuttu sit siitä kun Boogie pääsi irti.. Me kaikki colliet oltiin aluksi vaan pyörimässä siinä ympärillä kun Boogie haisteli vuorotellen jokaisen. Näytin sille vähän hammasta pari kertaa, mut sitten sen kiinnostus siirtyi musta Iirikseen.. Iiris ei juurikaan tykännyt siitä. Boogie olis kai koko ajan tahtonut tutustua siihen hieman lähemmin mutta Iiris antoi sille hammasta. Vaan tiiättehän dobermannit, ei se uskonut ekasta eikä varmasti sadannestakaan kerrasta.. Yritti siinä useempia kertoja palata Iiriksen luokse, mutta sai aina hammasta. Mäkin kävin siinä pari kertaa välissä puolustamassa kaveria. Dobermanneille annetaan aina turpiin (ja ne on just soopelicollieita jotka sen tekee), tietäkää se!

Pentunäyttelyssä

Titja kertoo: PIRU VIE ÄISKÄ! MIKSET OTTANU MUA MUKAAN!!

Mä olin ihan tuohduksissani kun äiskä lähti Impin ja Impin omistajan kanssa tänä aamuna pois ja jätti mut sekä Iiriksen meidän talon toisen emännän hoivaan. Aamupäivästä meitä kävi äiskän järjestämänä kyllä moikkaamassa ja lenkittämässä Roosa, siis mua ja Iiristä, sekä se kävi myös sitte iltapäivälläkin, mutta mun äiskä ja Impi sekä Impin omistaja puuttu. Toi toinen emäntä oli ihan koko ajan kotona ja sillä oli joku kaverikin täällä.

Sitte ne perhanat takasin tullessaan kehtasi vieläpä kantaa mukanaan ruusukkeita! MUN olisi kuulunut hakea ne!

... okei, Impi oli kuulemma ollut Helsingin kaapelitehtaan pentunäyttelyssä tänään. Niin mulle kerrottiin. Se oli ollut siellä ROP-pentu voittaen jonkun toisen petittinartun mun äiskän handlaamana (kuinka se kehtas handlata jotakuta muuta kun mua?!) ja loppujen lopuks se oli ollut RYP4-pentu. Esiintynyt nätimmin kuin koskaan. Justjoo.

Mä olisin silti ollut parempi..

Kauppoja

Titja kertoo: Joo no meidän yö meni siihen kun toi karvaturri Impi ei oikein osannut olla. Se tahto ulos koko ajan. Kyllä me colliet oltais nukuttu..

Aamupäivästä Roippa kävi kylässä. Ei me lenkillä tai mitään käyty, kunhan se sisällä käväs moikkaamassa meitä kaikkia. Siitä käytiin sit ulkona ottaa jotain poseerauskuvia tai jotain ja meistä kaikista kolmesta soopelista otettiin pieni yhteiskuva eteisessä ennenku Roippa läksi. Roippa oli kuulemma tässä pari viikkoa sitten bongannut kanssa ekan SERTin ittelleen, että siksi sitä piti kuvata. Hyvä me, soopelit! SERTejä satelee - ainakin joskus..

Mut ei siinä mitää. Sen jälkeen me lähdettiin käymään taas koirapuistossa. Siellä oli ihan kivaa, sattui paikalla olemaan sellainen mittelspitzuros Topi joka oli tullut jostain kauempaa. Myöhemmin sinne tuli toinen samanlainen, Pörö. Eivät juuri viihtyneet keskenään. Mut meillä ainakin oli kivaa, ainakin me colliet näytettiin kuinka riehutaan.. Impi oli pienenä karvapallona välillä tiellä, mutta kyllä sekin kovasti yritti pysyä isompien tahdissa (leikki kyllä mieluummin niiden mitteleiden kanssa). Loppujen lopuks siellä koirapuistossa oli suht rauhallista.

Tän jälkeen me käytiin heittääs Iiris meille kotia, koska me ei voitu kuulemma ottaa mukaan kolmea koiraa. Lähdettiin kaupoissa käymään, eka mentiin sellaseen isoon eläintarvikeliikkeeseen (Black Bull), jossa muistan käyneeni ainakin Roipan kanssa joskus. Ei me siellä mitään.. oltiin ja katteltiin, Impille ostettiin jotain ihan ihmeellistä. Me yritettiin äiskän kanssa käydä testaamassa kaupan noutokapuloita, mutta mä en tykännyt niistä kovin paljoa kun kaikki oli siitä keskiosalta mun suulle ihan liian paksuja. Oon nääs aika kapoleukanen, jos ette tiänny. Mut kyl se yhen asian keksi mulle ostaa, nääs sellasen valkosen hihnan ja siihen päähän jonku kuristavan ketjupannan. Se on kuulemma meidän treenejä varten, joskin mä kyseenalaistan tota meidän "treenaamista". Koskaan ees treenata kunnolla.. Mut miten äiskä tykkääkään.

Tän jälkeen me mentiin käymään jonkun hevosliikkeen (Horze) luona. Me ei tultu Impin kans sisälle asti, ooteltiin autossa kun meidän emännät kävi siellä liikkeessä tutkailemassa. Ei ne sieltä juuri mitään tuonu mukanaan.

Iiris oli ollu ihan kiltisti meillä, parempi olis ollutkin.. mä olisin näyttänyt sille taivaan merkit jos jotakin olisi tapahtunut MUN kodissa ja MUN tavaroille.. Nyt vain haastoin sen leikkiin. Iiris-täti ei kyllä kovin paljoa Impistä tykännyt, mieluusti Iippa oli vain sängyllä ja kun Impi ylienergisenä leikkiinhaastajana yritti saada sitä leikkiin, näytti täti hammasta ja Impikin väisti vähän. Mä kyllä painin Impin kanssa koko loppuillan!

Taidettiin me muuten jollain ihan lenkilläkin käydä.. Illalla. Silleen että oltiin me kolme (minä, Iiris ja Impi) sekä toi mun yks kulttisystävä Sani. Riehuttiin kentällä, jossa mä yleensä riehun Classicin ja Tuikenkin kanssa. Nyt ne ei vaan ollu siellä.

Kavereita!

Titja kertoo: Mä olin ihan ymmälläni jo sillon kun äiskä ilmotti että Iiris on tulossa kylään. Iiris eli tää nahkanarttu, joka meille hoitoon tuli (kuulemma nyt pe:sta ens viikon la:hin), kävi meillä viime kesänä. Tunnistin sen ihan heti ja olis leikki alkanut siltä samalta seisomalta - kuten lähes aina kun tapaan muita collieita..

Kun Iiris oli tullut ja käyty sisällä vähän riehumassa, äiskä ilmotti että lähdetäänkin ulos. OK, sopii! Me mentiin lenkille ja saatiin lenkkikaveriksi lähiseudulta mun kulttiskaveri Sani taas vaihteeks. Sania oli ulkoiluttamassa sen naapurin tyttö Roosa (kuten aina..) ja Roosan kaveri Sofia. Koska mulla ja Sanilla oli niin kivaa (yritettiin leikkiä koko ajan!), niin Iiris ojennettiin rauhallisimpana Sofian talutettavaksi. Hyvin se kai sitten sujui.. välillä vaihdettiin koiria ihan päikseen niin että kaikki talutti kaikkia.. Mä olin jokaisen talutettavana ihan varmasti, en kyllä itse tajunnut aina kuka mua talutti kun oli niin meno päällä.

Mentiin koirapuistoon. Oltiinkin siellä jonkun aikaa ja rallitettiin kaikki ihan 6-0. Siellä ei käynyt muita joten saatiin olla täysin rauhassa kolmistaan. Mä olin jälleen se joukon pää eli vedin Sanin ja Iiriksen leikkiin silloin kun mua halutti.

Me lähdettiin sit koirapuistosta jossain vaiheessa. Iiriksen kanssa kotiuduttiin meille, mut yhtäkkiä äiskä lähti sit uudestaan ulos ja otti mut mukaansa.. mun ihan täydeksi YLLÄTYKSEKSI sieltä tuli petittinarttu Impi, joka tosiaankin on mun kaveri! Olin kerran niillä äiskän kanssa kylässä tossa jossain vaiheessa. Tätä en oottanutkaan. Yhtäkkiä Impi vain tuli omistajineen meille.. tästä ei oltu äiskän kanssa kyllä ainakaan mun tai Iiriksen kesken puhuttu.. ja majottu siihen. Oli meillä kyllä ihan kivaakin, ettei sen puoleen. Me riehuttiin Impin kanssa varmasti koko ilta, siis minä ja Impi. Iiris ei juuri välittänyt touhusta, mutta kyllä se sitten ulkoreissuilla sekin vähän juoksi. En mee sanomaan mitään tilasta, kävikö ahtaaks kun majotuttiin kaikki viis (2 emäntää + 3 koiraa) samaan huoneeseen, mut sovussa ainakin oltiin ja kaikki suju tosi mallikkaasti! Että tiiätteki sen.

Korvat ja antura

Titja kertoo: Mä olinkin yön aikana keksinyt emännälle ihan uutta kivaa päänmenoksi. Olin onnistunut irroittamaan toisesta korvastani purkan (käytetään painoina korvissani, jotta ne olisivat kuten collieilla kuuluu) ja kun se oli vielä niin ihanasti jäänyt siihen mun nähtäväkseni, niin varmasti oli täytynyt nuolla sitä ja kieriskellä siinä.. niin että kun äippä heräsi, mun toinen kylki oli ihan purkassa ja sen lisäksi toinen korva pystyssä. Voitte arvata että emäntä oli herätessään varsin "ilahtuneen" oloinen! Mä en kyllä ilahtunut siitä kun se laittoi purkan sijasta mun molempiin korviin teipit ja sen lisäksi jonkun ihmeen kamman kanssa nyhti sitä purkkaa pois mun kyljestä. Mut sen verran se sai huokastua, että se purkka lähti kuulemma yllättävän hyvin irti. Höh. Mä olisin voinut pitää sitä pitempäänkin.

Sitte äiti katteli tänään taas mun jalkaa, kun se oli eilen näyttänyt hieman mukamas ontuvalta. Nyt se sitten löys sellasen tosi pienenpienen viiltohaavan tapaisen kohdan mun oikeesta anturasta, enkä mä tykännyt yhtään kun se varmisti painamalla onko se kohta juuri se mitä mä onnun. Tai siis enhän mä kunnolla sitä onnu mutta sellasta pikkuontumista, joka varmasti haittais meidän huomista näyttelyä.. Nyt toi emäntä ei sitte ressaakaan pelkästään noita mun korvia kun se on alkanu funtsia myös ton mun jalan päälle - eihän mua itteäni moinen pikkuhaava haittaa yhtään! Mut äippää ja tuomaria se huomenna kuuleman mukaan vähän haittais..

Lisää haastetta

Titja kertoo: No tänään äippä sit keksi et me lähdetään toisen kerran sinne ihme kenttäpaikalle, jossa oli tosi paljon koiria. Tällä kertaa me ei mentykään Foxin kanssa samalla kyydillä, vaan normaalisti ulos lähdettäessä meitä tulikin hakemaan Classic ja sen emäntä sekä sitte joku mies jonka oon kai nähny joskus. Mentiin äipän kans etupenkille istumaan, mutta se ei taaskaan suostunut ottamaan mua syliin. No. Mä sit istuin lattialla todeten että elämä on niin väärin.

Me ei eka mentykää kentälle vaan johkin ihme paikkaan jossa jouduin oottaa äipän ja sen jonku miehen sekä Classicin kanssa autossa sillä aikaa kun Classicin emäntä lähti käymään jossakin.. Takasin se toi yhden ihmisen lisää (jonka äänensävystä ja puheista pystyin päättelemään että se ei välttämättä olis tahtonut edes lähteä mukaan) sekä sen lisäksi kolme koiraa! Mä olin ihan satavarmasti nähnyt jokaisen niistä aiemmin. Kaksi niistä oli vähänku pitkäkarvasia collieita mutta pikkusen pienempiä sellasia. Toisen mä taisin nähdä joskus kun ne käveli lenkillä meidän ohi (mä olin silloin kuvattavana filmitähtenä!) ja se toinen niistä pikkusista oli mun synttäreillä perjantaina. Sit kolmas oli isokokosempi collie, sen mä olin varmasti nähny jo pari kertaa aiemminkin, koska muistin sen. Sen nimi oli kai Rommi, ja se tais olla Classicin veli (en kyllä yhtää ihmettele jos on ellen muista väärin). Se huus koko automatkan sinne ihme koirakentälle ja vähän siellä kentälläkin. Mut sen mä ymmärsin että se olis tahtonut selvästi moikkaamaan mua, se tais tykätä musta.. mutta tottakai se tykkää musta kun oonhan mä sentään hei oikee prinsessa. Eiks niin?

No siel kentällä me mentiinki heti alussa kauemmas ku mitä me edellisellä kerralla mentiin. Sit yhtäkkiä me oltiinkin äipän kanssa ihan eri porukassa kun viimeks. Kaikki oli paljon isompia ku mitä siellä nuorisopenturyhmässä oli koirat ollu, joten todennäkösesti mun synttäreitten kunniaks ne oli tajunnu siirtää mutkin isompien ryhmään. En mä ole mikään pikkupentu enää niinku ne siellä! Paitsi mua jäi mietityttää minne Foxi jäi, musta sekin olis kuulunut samaan ryhmään mun kanssa, mutta mä en oikeasti nähnyt sitä missään siellä kentällä.. jos ne oli jääny himaan treenaa, mistäs mä tiiän. Mut Roi-nahkan mä ainakin näin, se ei tosin ehtinyt kuin nopeesti moikata. Ne meni sinne suuntaan missä me oltiin viimeks eli varmaan vähän nuorempien ryhmiin (mut sehän on mua vanhempi vaikkei kai osaakaa niin paljoo ku mä.. mä en ymmärrä tätä juttua täällä kentällä!). Rommi oli sit Classicin emännän kanssa samassa ryhmässä kuin missä mä nyt emännän kanssa olin, vaikka ne ei oikeestaan tainnu tehä siellä yhtään mitään paitsi jotain omaa sivummalla. Niillä oli kai taas jotain omaa reeniä, mut tällä kertaa mä huomasin ettei Rommikaa enää niin pahasti huudellu mulle kauempaa! Joo. Classic ja ne kaks pienempää karvapalloa jäi sitte sen miehen sekä naisen kanssa sivummalle.

Meidän juttu alko oikeestaan siitä että äippä pyys mut sivulle. Siinä mä sit nakotin tosi kiltisti vaikka sellanen täti (se oli varmaan taas joku ohjaaja, mut se ei ollu se sama ku viimeks) kävi moikkaamassa mua. Ehin vaan vilkasta sitä kun mun piti taas jatkaa tuijottelua äippään. Tietty sain taas kiitosta ja namia siitä että olin ollu niin nätisti vaikka se yks ohjaajanainen oli käynyt mua silittämässä. Kun se oli käyny kaikki läpi niin se ilmotti että otetaan seurausta parittain. Mä oottelin siinä jonku aikaa kun ei ihan heti ollu meidän vuoro, ja se ohjaaja anto ohjeita jonkun toisen koiran omistajalle ku meille. Me lähdettiin sitten seuraamaan sellasen ilmeisesti-huskyn parina, ekaks mentiin vähän eteen, seis, eteen, sitte käännös vasemmalle.. Täyskäännös, vähän juoksua seuraten, kävelyyn ja täyskäännös ja sitte käännös oikeaan omalle paikalle.. Mun äippä oli kyllä hyvällä tuulella sen mun seuraamisen jälkeen, mä taisin tehdä sen aika hyvin! Kun mulla on kuitenkin ollut ton seuraamisen kanssa kait jotain ongelmia äiteen mielestä. Eipä oo enää. Hah. Tulipahan todistettua et kyl colliet osaa. Ja se ohjaajakin sano jotain meidän vuoron lopussa että collie seuraa tosi nätisti. Tietty se tarkotti mua. Kyllä mä sen tiesin. Sit sen jälkeen otettiin seuraamisesta maahanmenoa tai jotain sellasta. Äiti näytti mulle kädellä kesken seuraamisen että maahan, mutta mäpäs en mennytkään. Mä tein oikein hienon kumarruksen ja äipän käsistä lipsahti mulle vielä palkka siitä. No mä aattelin tottakai että se oli oikein ja tein sen vielä kahdesti peräkkäin. Sitten me ei enää seurattukaan vaan äiti pelkästään paikalla sano mulle "maahan" ja mä menin. Mut mä en ymmärtänyt sen ideaa kun se oli kuitenkin palkannut mut jo kerran siitä kumarruksesta että miksei se sitten enää kelvannut..

Ton jälkee muut koirat alko noutamaan jotakin. Me ei äipän kanssa otettu mitään sellasta siellä, äippä sano syyks että mä en osaa muka noutaa kapulaa. Nojaa.. ei mua se kapula innosta jos se on sellanen kapula mikä meillä kotona on. Eihän sitä voi ees suussa pitää kun se on niin.. niin.. tyhmä. Se ohjaaja sit anto mun äipälle jotain vinkkiä miten se sai sen oman collien (HEI SILLÄKIN ON COLLIE!) toimimaan kapulan kanssa kun sekään ei tykänny. Mä en tykännyt ideasta et mun oikeesti pitäis joskus kantaa sitä.. mut.. Jaa. Mä harkitsen asiaa mikäli äippä yrittää tehdä asialle jotain mun kanssa.

Sen jälkee me käytiin ottamassa sellasta ku luoksetuloa. Tehtiin samanlainen käytävä koirista ku tehtiin siellä nuorempien ryhmässä ja omistaja kävi jättämässä koiransa toiseen päähän istumaan, meni itte toiseen päähän ja kutsu sen sieltä. Tää on ollut mulle jo aika tullu liike pitkän aikaa. Jäin nätisti siihen ja juoksin äipän luokse kovaa.. istuinki vielä aika nätisti. Sit mä huomasin jossain tässä välissä että Classicin emäntä oli hakenut paikalle Classicin ja jättänyt Rommin sinne sivummalle. Jes. Kun me oltiin kaikki tehty luoksetulo niin siirryttiin vähän lähemmäs, tehtiin jonkunnäkönen piiri ja ruvettii ottamaan jotain seuraamista silleen että kohdattiin vastapuolella oleva koira kesken seurauksen. Meidän pari olikin Classic ja sen emäntä, joten mun ei tarvinnut stressata ollenkaan tilannetta. Me oltiin näitä vastaavia tehty ennenkin. Seurasin äippää Classicin ja sen emännän ohittaen ja sit kuljettiin vielä toiseen suuntaan samalla tavalla ilman ongelmia. Kaikki kokeili tota samaa, mutta en mä nyt sit tiedä mitenkä niitten suoritukset meni. Me ooteltiin äipän kanssa kunnes tuli seuraava tehtävä. Tätä tehtävää me oltiin kokeiltu myös siellä nuorten ryhmässä, eli meidän piti seurata emäntiämme tai isäntiämme vuorotellen piirin ympäri niin että pujoteltiin kaikki koirakot. Ihan heti ei ollut mun vuoro äipän kanssa, mutta aika nopeesti ekan lähdöstä. Äippä kehui mua siinä seurauksessa eikä mua jaksanut kiinnostaa yksikään koira jotka me siinä pujottelussa ohitettiin. Ja varmaan ainoo asia minkä mä kuulin ulkopuolisilta (lukuunottamatta oman äippäni kehuja siis) oli sen ohjaajan sanoma "tosi nätisti", eli mä tein taas jotain oikeesti hyvin! Ja sainkin paljon kehuja.

Sitte me otettiin jotain ihan uutta mulle.. eteenmenoiksko ne niitä kutsu. Me tehtiin äipän kanssa kuten muutkin, äippä lainas Classicilta ruokakuppia. Siihen laitettiin pari namia ja vietiin jonnekin kauemmas, sit me mentiin äipän kanssa jonkun matkan päähän ja äippä sano mulle että "eteen" (se päästi mut vapaaksikin!). Meni varmaan sekunti ennenku tajusin lähteä ja hortoilin siinä sitte vähän sivummallaki ennenku löysin sen ruokakupin ja ne siellä olevat nakinpalaset. Voi ihanaa. Tän jälkeen me oltiinki kuulemma sitten aika vapaita lähtemään. No, kun meidän piti kuitenkin odottaa Classicia niin käytiin äipän kanssa sellasten A-estettä muistuttavien esteitten luona. Menin eka pari kertaa sellasen A-esteen tapasen äipän pyynnöstä, sit käytiin kokeilee sellasella tositosi loivalla A-esteen tyylisellä.. mutta se oli jo ihan naurettavaa touhua. Tän jälkeen otettiin vielä yks sellanen siitä välistä oleva kunnes äippä uskals käydä kattomassa menenkö mä sellasesta superjyrkästä A-esteen tyylisestä. Kiipesin ihan sille kärkeen asti mutten saanut enää takajalkoja yli joten hyppäsin samalle puolelle maahan mistä olin lähtenytkin. Toista kertaa mua ei sitten huvittanutkaan yrittää, joten mentiin vielä onnistuneesti tekemään se eniten A-esteen tapanen just sopiva este. Tän jälkeen me mentiin kattomaan mitä Classic touhuaa emäntänsä kanssa kun ne jutteli sille collielle. Jotainhan ne vaan.. mut sen mä taas jälleen hoksasin että musta puhuttiin jonkun verran. Se ohjaaja sanoi että mä olen tosi mukavan tuntuinen koira ja kysyi äipältä mun ikää. Mähän olen jo vuoden vanha, täytin just perjantaina, onneks mun äitee tajus mainita sen. Oon nääs melkonen synttärisankari vieläkin.

Ton jälkee me sit lähettii pois. Mentii taas äipän kanssa etupenkille kun muut änkes itsensä taakse sitä miestä lukuunottamatta, se oli nääs kuskina ja ohjas sitä perhanan vempelettä, siis.. autoa. Käytiin vaihteeks taas ekaks koukkaamassa joku mutka ku vietiin Rommi ja ne kaks pienempää wannabe-collieta (ok, jotain shelttejä ne kai on) takasin sinne mistä haettiinki ne ennenku mentiin sit kotiin. Ja voitte vaihteeks arvata ketä väsytti sen jälkeen kun oltiin sisälle päästy.. Mut se jäi hämäämään et me saatiin äipän kans jotain kotitehtävien tyylisiä. Enkö mä muka osaakaan tarpeeksi kaikkea?

"Koirapuistoilu" ja koiravahti

Oltiin tänään kentällä juoksuttamassa taas koiria. Colliet (Titja, Tuike ja Classic) juoksentelivat siellä ihan innoissaan. Mukana taisi käydä myös bokseriuros Onni, joka aiemminkin vieraillut koirien kanssa leikkimässä. Boogie odotteli sivummalla kiinni.

Suostuin sitten lähtemään seuraksi koirille, etenkin Boogielle, kun Riikka ja Johannes kävisivät kaupassa. Boogie kun ei kovin paljoa tykkää odottaa yksin (etenkin ilman Johannesta) niin jäin kaikkien kanssa ulos. Juttelin Boogielle mukavia lähes sen koko ajan, ja kun meinasivat jutut loppua kesken niin aloitin kertomaan tarinaa Leijonakuninkaasta. Kertaakaan ei Boogie päästänyt ääntä, kuunteli aika tarkasti meikäläistä ja sai tarinan aikana silloin tällöin muutaman nakinpalan tehostamaan tarinan vaikutusta. Taisi olla Boogien elämän ensimmäinen satu, jonka tämä kuuli, mutta hiljaa ja tyytyväinen ainakin näytti olevan!

Oli kuulemma Johanneksen mielestä mielenkiintoista tulla kaupasta ulos kun Boogie ei pitänytkään ääntä ja oli ollut muutenkin hiljaa, koira vain istui ja kuunteli hirmu tarkkaan kun puhelin sille kaikkia juttuja. Mitähän sitä ensi kerralla kertoisi.. Olisiko Leijonakuningas II mitään?

Leikkiä

Käytettiin taas collieita ja muita kentällä riehumassa. Siinä taisi käydä joku valkea isompi koira ja samanrotuinen pienempi tumma pentu myös, ja lienikö käynyt myös bokseripentu Onni.

Onhan tästäkin jo aikaa verrattuna siihen milloin tätä nyt kirjoitan (joulukuun puolella, päivämäärän ja tapahtuman otsikon olin aiemmin tänne päiväkirjaan käynyt heittämässä), mutta sen verran muistuu mieleen että kivaa oli!

Eka LKK:n koulutuskenttä

Titja kertoo: Mä en ymmärtänyt mistään mitään kun mulle ilmotettiin tänään, että me oltas lähdössä jonneki ihme kentälle (Löytynmäenkenttä). Aattelin tietty taas, että tottakai me mennään kattoo Lusia ja Tuiketta ja muita kavereita, mutta eipäs me sitte mentykään. Hämmennyin vallan kun mut kuljetettiin autoon sen sijasta että oltas lähdetty kävellen kentälle ja sit ajettiin vähän matkan päähän kaupan pihaan.. Meidät jätettii sinne oottelemaa ja kuski lähti pois, mut onneks siellä oli kaveri eli pehkoherra Foxi! Ainoo vaan ettei meidän annettu leikkiä ja ulkona sato ihan sairaasti vesipisaroita. Olin kuitenki paikallistanu jo sen, että emännän taskut on täynnä nameja, joten todennäkösesti oltiin menossa jonneki kivaan paikkaan jossa saa namia.

Meit tuli taas hakee se Foxin isäntämies, se on ihan kiva tyyppi. Pääsin äipän kans etupenkille ja Foxi joutu emännän kans taakke. Mä jouduin vaihteeks istumaa lattiatiloissa kun äippä ei tahtonu mua syliin, voisko johtuu siitä että olin jo ihan märkä.

Perillä mä tajusin et me oltiin taas sillä kentällä missä oli kerran ollu kehäesiintyminen ja tälläkin kertaa paikalla oli paljon koiria. Ei kyl niin paljoo ku mätsäreis yleensä, mutta tosi paljon koirii silti. Näin mä siinä pehkojätkä Romminki, mut se ei kuulemma saanu tervehtii sillä kerralla ketään ku niillä oli sellanen harjottelu päällä. Se huuteli vaan kaukaa asioita. Me mentiin sit Foxin ja sen emännän sekä mun emännän kans riviin missä oli muitaki koiria, meidän lähellä oli aika paljon pentuja. Sit meistä tais tulla jonkinnäköset ryhmät ja jokaisen ryhmän luokse tuli sellanen oma tyyppi joka kävi tervehtii meidät kaikki yksitellen ja kysy emänniltä tai isänniltä jotaki. Mä en tajunnu mitä se meidän ryhmää tervehtimään tullut nainen kysy mut se oli ihan vaa jotain jäsen vai kortti -juttuja. Sit se nainen sano kaikille yhteisesti jotain ja jokaisen koiran emäntä tai isäntä rupes toimimaan.. Tai no ei mun emäntä mitään tehnyt, kun se oli ehtinyt pyytää mut sivulle jo hetki sitten ja olin siinä valmiina, mutta ne muut koetti varmaa niitä pentujaan saada sivulleen. Mut mähän olen jo niin hieno ja niin iso tyttö, että osasin itsekin! Kerran multa kyllä meni hermo kun mun vieressä oli sellanen koira joka häsläs vähän lisää ja toisel puolel sitte Foxi joka ei oikein tehnykkää mitää, mä lähin litoo siitä istumasta.. Jouduin kyllä mamman käskystä takas, mutta sainpahan namia taas ku mä tein oikein! Et nii, te pennut, kyl mäki osaan ja osaan vielä paremmin ku te!

Sen jälkee meidän piti mennä maahan sen naisen mukaan. Me kai esiteltiin meidän taitoja mitä me siinä osattiin tai sit se käskytti meitä iha huvikseen. Mä menin maahan ku äiti pyys ja olinki siellä aika hyvin. Ne koirat (minä mukaan lukien) joutu venailee vähän aikaa makuullaa ku emäntä tai isäntä kävi muutaman askelen päässä edessä ja tuli sitte takasi. Mähän osasin sen tietty jo valmiiks mut niillä joillain muilla tuntu olevan himppusen ongelmia asian toteuttamisessa kun jotkut ei edes maahan suostuneet menemään.

Ton jälkee meidän piti oottaa hetki kun se nainen tahtoi nähdä miten me seurataan meidän emäntiä tai isäntiämme. Eli siis kuljetaan vasemmalla puolella vieressä ja tuijotetaan silmiin tai sitte namikättä.. Mä en ole vielä oppinut kulkemaan kunnolla niin en tuijottele vielä pelkästään silmiin kun edistän ja vinotan kuulemma ihan liikaa (emäntä on valittanut mulle tästä jo vaikka kuinka mutta mä en usko - tai sit opi, en tiiä missä mättää ku ei oo oikeestaan mun ongelma. opettakoot mua paremmin jos tahtovat että opin!). Ku meidän vuoro tuli niin saatiin seurata Foxin kanssa samaan aikaan. Mä hamusin suunnilleen koko ajan äipän namikättä eikä se nainen sanonut mun emännälle yhtään mitään, mut sit se rupes duunaa jotain Foxin ja sen emännän kans.. Foxi ei kai ollu menny hyvin kun ne kokeili kerran ilman muaki (mä sain mennä vain kerran!) ja koetti huhuilla Foxia. Sitä ei ehkä vaa kiinnostanu, oli aivan muissa maailmoissa. Mutjaa, ehkä se ei oo harjotellu tarpeeks tai sit se ei vaan tajuu. Mäpäs oonki niin fiksu että tajuun! Haha. Uskokaa pois. Miss Fiksu.

Mut asiasta toiseen, mitäs me sit tehtiin.. Se nainen tais haluta et me tiivistetään sitä meidän riviä ja sit sillee että joka toinen menee vastakkain jonku toisen rivillä olevan kans. Mä sain itteni vastakkain Foxin kans, mut oikeestaa sillä ei ollu mitään merkitystä. Meidän vierestä alko pikkuhiljaa juosta koiria. Se nainen otti aina jonkun koiran hihnan ja sit sen koiran emäntä tai isäntä käveli sen meidän koirien ja ihmisten muodostaman kujan toiseen päähän ja kutsu koiraansa.. Sit sen koiran piti juosta omistajansa luokse. Mä en ymmärrä miks sen naisen piti pitää kiinni joistain koirista, kun musta ei oo oikeestaan koskaan kunnolla pitänyt kukaan kiinni vaan mä olen jäänyt itse. Yks pentukoria ei kyl tykänny varmaa ollenkaa omistajastaan ku se ei suostunu juoksemaa sen luokse vaan jäi seisoskelemaan sen naisen luokse ihan rauhassa.. Outo otus. Noh, mut kun meidän vuoro tuli yritti mun emäntä laittaa mua istumaan sen naisen vierelle et oottasin siinä, mut sit se nainen kysy osaanko mä olla yksin paikoillani. Onneks emäntä vastas että osaan, koska mä toden totta OSAAN! Näytäks mä siltä että oon jotenkin tyhmä tai vajaa tai jotain häh?! Ookoo, ehkä mä rauhotun. Mut äippä jätti mut siihen istumaan hihna kaulas ja käveli itte taas kauemmas sinne koirakujan toiseen päähän niinku kaikki muutki oli tehny ja kutsu sitte varsin nopeesti luokse. Ja taas sain namia, tein siis jälleen kerran oikein. Kuten aina.

Mentii sitte rinkii ja meidän piti taas näyttää seuraustaitoja. Yks kerrallaa jokainen seuras emäntäänsä tai isäntäänsä sillee että pujotteli kaikkien muitten ringissä olevien ympäri kunnes tuli taas omalle paikalleen. Mä en oikein enää siinä vaiheessa jaksanut panostaa kun oma vuoro tuli ja koetin paria koiraa moikataki vaikka ohi piti mennä, mut kyl mä sit loppujen lopuks sain aika paljon äipältä nameja ja kehuja siitä että olin tehny oikein. Muuten me vaan ooteltiin siinä, mä joko istuin tai makasin äipän sivulla ja välillä mun piti kattoo sitä silmiin. Ku kaikki oli suorittanu ton pujotteluhässäkän niin käännyttiin kaikki piirissä yhteen suuntaan ja lähdettiin seuraamaan yhtä aikaa.. Se eka pätkä meni ihan kivasti, kuten myös pysähtyminen ja taas jatkaminen ja täyskäännös ja.. Niin. Sitte tuli se istumaosuus, kun äipältä tais loppuu namit kesken tai se vaan jäi kaivelee lisää. Emäntä siis käänty mun eteen kuten muutki omistajat koiriensa ja sitte ois pitäny kääntyy takas sivulle - me koirat kaikki siis melkein istuttiin. Emäntä jäi tässä tosi jälkeen kun se ei kai löytäny nameja eikä sit ehtiny enää kunnolla mun vierelleenkää ku kaikki muut oli jo suunnillee lähteny seuraamaa ja sitte mä vielä hämmennyin äkkiseuraamisesta niin että en kunnolla edes seurannut.. ja sitte se kai loppu. Se nainen kiitti ja sano et me saatiin lähtee, muutama jäi vaan kysyy jotain kysymyksii siihen. Mut kyl mä huomasin et mun emäntää harmitti aika paljon toi viimenen juttu kun se ei ollu ehtiny mukaan ja mä en ollu kai sen mielestä sit toiminu kunnolla. Se otti vielä jotain omaa seuraamista mun kanssa ettei me enää ryhmässä menty ja kai mä vähän jaksoin.. mut sit lopahti. Ei kiinnostanu. Lopulta me sit lähdettiin yhdessä Foxin ja sen emännän kanssa takas autoon ja samaa reittii kotiin, eli mut jätettiin siihen kaupan pihalle ja meidät tultiin emännän kans taas hakemaa siitä.

Täytyy kyl tunnustaa et sen jälkee ku meidät oli jaettu niihin ryhmiin joihin tuli aina joku ihminen kattomaa, ni en tienny enää yhtään mitään mitä niissä muissa ryhmissä tapahtu. Rommiki oli jossain toisessa ryhmässä mutten tiiä mitä se teki. Yritin äipältä kysellä muttaku en saanu vastausta. Sekää ei kai tienny. Mut ton kaiken ihme esiintymisen jälkee illalla kyllä väsytti, voitte kuvitella sen! Ja mä olin ihan märkäkin, et ennenku pääsin nukkumaan mut vietiin suihkuun. Voitte vaan arvata tykkäsinkö vaiko en..

Jessi ja Jatsi

Kuopiolainen Jessica tuli vaihteeksi meille koiransa Jatsin kanssa yökylään. Mitään sen kummempaa ei oikeastaan ole kerrottavana, koirat telmivät kuten ennenkin sun muuta. Valvottiin taas varsin normaalisti yli puolen yön varmaan kolmen hujakoille asti, vietettiin keskiyöllä varmaan pari tuntia ulkonakin.. Kuvattu ei juuri laisinkaan, vaikka Jessillä oli nyt mukana tämän oma, uusi kameransa Jalmari (myös Nikon D40) eikä minun Niiloni ollut kotona vaan äidin mukana Belgiassa (lähti katsomaan Formuloita - ja se kannatti, kun Kimi Räikkönen otti tuolloin paalulta voiton). Ja koska talo oli ihan tyhjä eikä jaksettu ottaa esille patjaa, niin mentiin nukkumaan äitini parisänkyyn. Jatsi taisi siinä sängyllä vieraillakin, Titja käväisi illalla mutta häädön saatuaan meni sohvalle. Kumpikaan (minä eikä Jessi) tiedostettu tuliko Titja yöllä sängylle, todennäköisesti siihen olisi kyllä herännyt, mutta Jatsi oli ainakin vieressä. Kyseenalaistan asiaa etteikö Titja olisi sängyllä käynyt, koska on tämän yön jälkeen pyrkinyt seuraavan viikon ajan jatkuvasti sängylle kun silmä on välttänyt vaikka tietää, ettei sinne ole menemistä ilman lupaa.

Lauantaina aamulla oltiin taas koneella ja käytettiin koiria pihalla ja jotain sen suuntaista. Päivän mittaan tuli isoveljeni Tonikin tänne vierailulle ja kävin sitten sen kanssa viemässä pari tavaraa savonlinnalaisille sukulaisille muutaman kilometrin päähän, kun olivat siellä juhlimassa sinä iltana, sekä kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita. Tekipä Toni siinä illalla sitten meille vielä ruokaakin ja syötiin ennen kuin heitettiin Tonin kanssa Jessi ja Jatsi Hollolan puolelle, jotta tämä pääsisi mökilleen (loppumatkan oman äitinsä kyydissä). Mukavaa kuitenkin oli, ainakin koirilla jos ei muuten. Kiitoksia taas käynnistä, Jessica ja Jatsi-cockeri!

Anna collieiden leikkiä

Titja kertoo: Voi piru, tiiättekö mitä.. Äippä ilmotti illalla yheksän maissa, että me lähdetään kattomaan Lusia ja Tuiketta. Mä tuijotin sitä tosi pitkään ihan tyhmänä, kun en tajunnut että me ollaan oikeasti lähdössä. Se istui tietokoneen äärellä ja naputteli taas jotain omiaan sinne näytölle, mä en harmi vaan nähny mitä. Mut se piti lupauksensa ja me lähdettiin! Tottakai siis nakit pilkottiin ensin.. kai me sit mentäs kentälle tai jotain, mä jo arvailin.. Yritin kovasti siinä jo istua ja kattoo äippää silmiin, mut homma ei toiminu enkä saanu yhtäkään nakinpalasta - surkee palvelu sanon mä, mähän tein jo kaikkeni siinä vaiheessa.

No ja sit mitä vielä, me lähettiin ulos eikä se ottanu mua edes kiinni. Tai no oli sil hihna mukana ja mä olin tositosi tärppinä siks, ku sil oli mun herkut. Kaikki nakinpalaset. Me lähettiin kävelemään, tottakai mä tiesin mihin oltiin menos. Mentiin tällä kertaa taas hiekkatietä pitkin, kerran meitä vastaan tuli kaks vanhaa naista kävellen. Sillon mä vain istuin äidin vierellä ja tapitin sitä, ja sillä kerralla palvelu pelas! Mä sain namia, siis jes! Me ylitettiin tieki eikä äiti ottanu mua kiinni. Mä seisoin nätisti äidin pyynnöstä sen vierellä ja me katteltiin yhessä, kun joitain sellasii autoja meni ohi aina välil. Sit äippä vaan kerto et nyt olis aika mennä yli ja me juostiin siit yli ihan kevyesti. Eikä jääty alle, ei lähellekää! Sit mä vähän ihmettelin, kun äiti laitto mut istumaa just ennen polkuu, joka johtaa meidän niinsanotulle kentälle - tai niin ainaki äippä puhuu siitä paikasta sillonku se juttelee kavereitten vanhempien kans. Mä en millään malttanu pysyy siinä täysin paikoillani istuallaa, joten mun oli pakko nousta seisomaan. Mut äipän käsimerkistä tajusin kyl jäädä oottamaan, kunnes se oli itte melkein polun toises päässä ja vapautti mut. Sitten mä ryntäsin ja LUJAA!! Sain äipän kii ja menin vielä sen ohikin suoraan kentälle, kun mä tiesin ketkä siellä on. Lusi ja Tuike löyty sieltä, menin kertoo niille kuulumisia. Pyörin vähä siinä niitten ja niitten emännän jaloissa ja ihmettelin miks ne on vielä hihnassa, kunnes äippäki ehti siihen kentälle. Sit yhtäkkii Tuike vaan vietii kiinni, eikä meidän annettu enää leikkiä.

Jaa et se olis taas tätä. Meidän pitäs tehdä jotain et me saatas nakkeja tai makkaroita tai mitä ne ikinä onkaan mitä kukin sai aina suorituksistaan. Kai me siin alus pari luoksetuloa otettiin, mä en ihan tajunnu kaikkea mitä oltiin tekemässä kun mul oli niin kivaa jo muutenkin. Lähin tosi herkästi myös Lusin emännän käskyn mukaan kun se kutsu Lusia, ja mun oma äippä sit komenski takasin ja kerto et oli tehny väärin - ja jouduin tekee kaiken alusta. Pöh. Mut kyl meil sit oikeesti ihan mukavaaki sen jälkee oli, kun mä tajusin etten saa liikkua Lusin emännän käskystä. Rupesin kuuntelee äitii, joka sit rupes ottaa mul taas jotain sellasii et mä jouduin vaa istumaa aluks.. Ja sit se huus jostain kauempaa mulle, et mun pitäs mennä maahan. No mä menin, se huus sit sielt vaa et "hyvä", mut en mä lähteny. Kyl se mut sit tuli päästää pois siitä ja antamaa namiaki ku olin tarpeeks kauan ollu siinä. Kyl mä tiiän et mä osaan, ku se on nii kivaa aina välil - paitsi sitte jos saan äipän melkein huutamaa. Sit ei oo kellään kivaa. Äippä kehu mun paikallaoloja sille Lusin ja Tuiken emännälleki. Tai siis kun mä en lähtenyt edes Lusin pallon perää yhes vaihees, vaik sitä heiteltii niille. Ja lopulta mun ei tehnyt enää ees mieli lähteä Lusin ja Tuiken emännän luokse, kun se kutsu jompaa kumpaa koiraa. Tuikekin siis pääs kokeilemaan jotain omaa, mä en kyl ehtiny kattoo yhtää kunnol mitä, kun mä tottelin äippää ja kierin sen ympäril minkä ehin, jotta sain itteki omat nakkini. Siis mun nakit, eihän niitä mikään pitkäkarvanen veis.. Mä oon se oikee malli, lyhkänen.

Sit ku Tuiken vuoro oli menny, tuli toisen kerran Lusi. Mä en ihan hiffannu miks me istuttiin sillee tavallaa vierekkäin, mut sit Lusin äippä jäi sen vierelle ja mun äippä läks kauemmas. Äippä pyys mut maahan ja mähän kilttinä tyttönä meninki, mut sit Lusin äippä tahto sen pysymää istuallaa. Kai sit sil oli jotain sellasii ongelmii ku mul oli alus, et se kuunteli mun äippää eikä omaasa tos maahan pyynnös. Mä kyl tykkään makoilla, mun äippä saa vaikka hyppiä mun yli keppihevosen kans sillonku mää makoilen! Mutjoo, me toistettiin toi sama viel kerta ton jälkee. Tai oikeestaa kolmannenki, mut sil kolmannel kerral äippä meni ihan hurjan kauas.. Sen koko kentän toiseen päähän, ja huus sieltä mulle et mun pitäs mennä maahan! Hämmennyin sen verran sen matkasta, etten mä ekal pyydäl tajunnu et mun pitäs tehä jotain, mut sen jälkee ku se oli sanonu sen toisen kerran, mä sit menin maahan. Eikä mua häirinny yhtään vaikka Lusi sai olla vapaa, kun mun piti oottaa äiti kävelemästä sieltä kentän toisesta päästä. Mä ootin tosi kiltisti, ja sainhan mä sen nakkikasan sittenkin mitä äippä oli kädessään pitäny! Ja voi, kun mulla oli kivaa. Olin taas vapaa. Ja sillee, sit mä sain kokeilla taas vähän seuraamista. Äippä on mun kans nyt viime päivinä ottanu pari kertaa päiväs 2-4 seuraamista joillain lenkeil, ku mä en kuulemma osaa, mut nyt mul ei ollu ees hihnaa enkä kulkenu minkää rakennuksen vieres koko aikaa. Lusiki sai ottaa seuraamisii, mut se kai osas vähän paremmi ku minä. Mä sit vaa menin mamman kans, söin koko aikaa suunnillee sen kättä kun se piilotteli nyrkissään mun nameja.. Tai no sain mä sieltä aina välil, mut mä olisin voinu mieluusti kyl syödä niitä ihan koko aika! Kai mä sit jollain tasol paremmin menin ku äiti kehu mua välil, häirittii sit siin vähän Lusin istumisia ja jotai vastaavia kun äippä kuskas mua Lusin ohitte pari kertaa ja mä vain hamusin sen nakkikättä.. No, joo.

Sen jälkee me päästii irti, kaikki kolme solliee. Ja voi että meil oli kivaa! Me juostiin ihan hurjaa vauhtia ympäriinsä, meil oli oikeesti ihan tositosi kivaa. Lusi ja Tuike paini välil jotain pehkoleikkiä, mä en oo koskaan tajunnu sitä. Tai no oikeestaa sitä, et Lusin pitää pomottaa aina välil sillä taval. Mä vain kiersin niiden ympärillä. Sit mä odottelin mun ja niitten äipän vierel aina välil kun ne kaks läks huitelee jonneki kentän ulkopuolelle pusikkohin. Miks mä nyt sinne menisin? Mun oli paljon parempi siin kentäl odottamas niitä takas, et pääsin sit suoraa hyökkäämää niitä kohti.. Ja kyl se kieltämättä pari kertaa toimikin. Mäkin pääsin juoksee melkein täysiä kun juostiin kilpaa.

Jouduttiin me kyl lopuks sit lähtee kotia. Mä en kyl yhäkää tykkää noist teipeistä mun korvissa, joita äippä pitää mun korvis siks ku meil on kuulemma taas parin päivän päästä näyttely jossaki.. Mä tykkään kehäesiintymisestä, mut nää korvajutut on ihan syvältä. Ei ne mua sinänsä haittaa mut en tykkää kun niitä laitetaan. Sain tänää joksku aikaa liimanauhat pois korvista siks aikaa ku äippä otti musta kuvia ulkona, se oli huippua se. Ja sit mä kuulin tos pari päivää sit et Jatsi olis kans tulis tänne huomenna ja olis yhen yön. Hyvä etten menny solmuun siitäkin tiedosta!

Kulttispentu Sani

Roosa sai tänään ensimmäistä kertaa Sanin (kultaisennoutajan pentu) lenkitetäväkseen, olivat siis tulossa meillepäin jo silloin kun tulin juuri kotiin. Lähdin kameran, sateenvarjon ja koiran kanssa vastaan kun ajateltiin josko koirat voisivat leikkiä vähän eräällä pienellä hiekkakenttä-tyylisellä alueella. Päästiin sitten sinne ja tehtiin sellainen ratkaisu, että päästettiin Titja vapaaksi ja kiinnitettiin Titjan hihna Sanin hihnan pään jatkoksi niin että Sani sai hyvin pitkän hihnan itselleen. Sani on kuitenkin ollut sen verran karkuri ja muutenkin vieras koira, ettei sitä viitsitty aivan vapaaksi päästää. Saivat koirat puuhata siinä omiaan ja minä yritin jotain kuvata, mutta eihän siitä mitään tullut kun päivä oli hippusen harmahko ja alkoihan siinä satamaankin. Sinänsä oli siis hyvä idea ottaa sateenvarjo mukaan.. Etenkin kun alkoi sataa suunnilleen kaatamalla. Koirat vain riehuivat.

Lopulta lähdettiin sitten sadetta pakoon, minä suojaten kameraani sateenvarjon alla, Titja kulki vapaana ja Sani hihnan päässä. Matka oli onneksi suht lyhyt, mutta silti sisälle päästyämme (minä, Roosa, Essi ja koirat) oltiin puoliksi litimärkiä. Itse sain vaihdettua vaatteeni kun oltiin meille tultukin, mutta Essi ja Roosa joutuivat sitten märkinä olemaan.. Koirat loogisesti myös märkiä, vaikka yritettiin niitäkin taitoinemme kuivata. Oltiinhan me suunnilleen tunti sisällä sadetta suojassa, kunnes Roosan ja Essin piti lähteä palauttamaan koiraa omistajalleen. Meinasin vielä lähteä saattamaan, mutta koska en sille reissulle tajunnut ottaa sateenvarjoa mukaan ja minulla oli jo kuivat vaatteet ylläni, käännyin aika pian takaisin tihkusateen vallatessa ilman. Olipahan ainakin Titjalla ja Sanilla ollut tänään hauskaa kun olivat saaneet leikkiä, mutta meidän ihmisten kannalta tilanne ei välttämättä ollut ihan niin mieluisa. Pari ihan ok kuvaa silti tuli otettua.

LKK info

Olihan tänään taas koiralla ja minulla itselläni ihmeteltävää, kun totesin että lähden kuuntelemaan koirajuttuja mutta jätän Titjan kotiin. Katsoi neiti näppärä kyllä varsin typertyneenä kun ei mukaan päässyt! Joka tapauksessa käväisin tänään kuuntelemassa LKK:n eli Lahden käyttökoirien infotilaisuuden, jossa selitettiin kaikkea yleistä LKK:sta sekä LKK:n järjestämistä yleis-, haku- ja jälkikoulutuksista. Infossa palautin myöskin netistä aiemmin tulostamani lappusen, jonka myötä pääsen liittymään LKK:hon ja Titjan kanssa treenikentille (yleiskoulutuksiin).

Voitte muuten kuvitella, miten outoa on lähteä johonkin koirasysteemiin ja jättää koira kotiin.. Olo oli varsin orpo ilman koiraa, mutta eipä sitä siellä muillakaan ollut. Ehkä parasta oli, kun paikan päältä löydettiin Tean (Foxin omistaja) kanssa kaksi collieihmistä. Molemmilla taisi olla pinat sekä toisella lisäksi hyvä jälkikoira, muutaman vuoden ikäinen nahkanarttu "Myy". Enempää ei ehtinyt kyllä juttelemaan, tulihan sitä vinkattua että ottaisivat yhteyttä jos muistavat. Pitääkin toivoa tuleeko se yhteydenotto joskus tai että nähtäisiin joskus koulutuskentillä - ehtisi jutella paremmin.

Taas Porvooseen

No siis olihan se tännekin lähdettävä, kerta nahkoilla viimeistä kertaa tuomarina J.A.U. Yrjölä (jää tämän vuoden jälkeen eläkkeelle tuomaroinnista tuomaroituaan jo 50 vuotta koiria).

Äiti heitti minut ja Titjan taas Renkomäen ABC:lle, kuten viime kerrallakin kun mentiin Porvoon näyttelyyn. Päästiin taas Fian kyydillä sinne perille, Titja saatiin helposti pakattua autoon. Alkumatka oli pientä räksytystä kun Fian koirat (2 brasilianterrieriurosta) ottivat ja huusivat, mutta kyllähän siinä sitten rauhoituttiin. Matka meni aika nopeasti jutellessa Fian kanssa, tämän poikaystävä vain ajoi autoa. Oleilin Titjan kanssa rauhallisesti takapenkillä kahdestaan, brassit takakontissa häkissä.

Paikalla oltiin odotettua aiemmin ja siinä ehtikin sitten katselemaan ympärilleen ihan reippaasti.. En nähnyt ainoatakaan nahkaa ennen Titjaa missään näyttelyalueellakaan, joten kävin vain pystyttämässä Titjan häkin nahkakehän (jossa sillä hetkellä pyöri belgianpaimenkoira groenendaelien kehä) vierustalle ja laitoin Titjan häkkiin odottamaan kun itse lähdin kuvaamaan. Valitsin melko tavalla viereisen kehän, jossa pyörivät bordercolliet, ja jäin siihen ottamaan muutamia otoksia bortsuista. Olin tunnistavinani kehässä erään bordercollietutun Johannan, mutta en uskaltanut mennä moikkaamaan kun en ollut täysin varma (asia varmistui myöhemmin että kyseinen hlö oli ollut juuri Johanna). Vierailin kuvaamassa pehkokehältä myöskin Arjan AVO-uroksen Bladepitfall Lucky Me'n kun sattui sopivasti kohdalle kävellessäni ohi, muuten vain samoilin ja odottelin nahkaihmisiä saapuvaksi.

Löytyihän niitä lopulta.. huokaisin suunnilleen helpotuksesta kun löysin Caritan paikan päältä Morttinsa kanssa, mukana toki myös Caritan mies Jari sekä Pia ja tämän koira Molly (Mortin veli). Caritalta sain heti ensimmäisenä kopion yhdestä "Koiran rakenne ja liikkeet" -kirjasta itselleni (on muuten mahtava kirja, suosittelen!), jottei sen anto unohtuisi. Samoiltiin siinä jonkun aikaa paikoillamme ja lähdettiin sitten Caritan kanssa kuvaamaan Morttia hieman sivummalla. Oikein ei meinanneet poseerauskuvat ottaa onnistuakseen, mutta kaipa niistä joku nyt sitten loppupelissä onnistui (nlyn galleriasta löytää, Cinnaberry's Monkey Business).

Siinä sitten kehäkin jossain vaiheessa alkoi. Junnu-uroksissa Mortti sai H:n, mutta arvostelu oli loppujen lopuksi kuitenkin tosi hyvä. Vierähtihän siinä muutkin urokset, sille kuitenkin hurrattiin että Paavo (Papaya Whip Van Shaka's Royal Kraal) voitti junnu-urosten luokan. Täytyy muuten jo tässä välissä mainita, että kuvasin harvinaisen vähän kehässä käyneitä koiria.. enemmänkin olisin voinut.

Ajallaan alkoivat sitten nartut, junnunartut toki ensiksi. Molly kävi ensin kehässä ja toi sekin sieltä takaisin H:n, sitten käytiin me Titjan kanssa. Juoksuosuudet menivät tosi kivasti, mutta jokin alkoi mättää seisotuksessa (vaikka koira oikeastaan seisoikin ihan hyvin, minussa handlerina vain on se vika etten tykännyt). EH saatiin, kaksi koiraa jälkeemme ERI:n eli jäätiin EH3:ksi tällä kertaa. Upea narttu Selma (Goldlady's Grace'n Glory) voitti junnunartut ja ERI2 oli sitten Merle (Secret Affair's On Your Dreams). Carita, Jari ja Pia lähtivät Mollyn ja Mortin kanssa pois heti junnunarttujen lopussa, kun ei Mollynkaan tarvinnut enää kehään mennä, joten se siitä. Pyöriessäni siinä välillä kameran kanssa ja välillä ilman, sain esitettäväkseni Kertun. Kerttu eli Kepa eli Dandinas Indeed Lovely oli suhteellisen helppo esittää, joskaan ei kuulemma näytä Riikalle koskaan korviaan niin vieraiden tulisi se aina esittää. Kerttu esiintyi kehässä hienosti ja juoksikin hyvin, bongasin sen kanssa ERI:n. Toinen Riikan narttu Leslie (Dandinas Never The Less) saikin sitten H:n. Esitin Kepan vielä kilpailuluokassa, jossa se hävisi Pandalle (Dandinas Hot Chick) ollen lopulta ERI2. Siinä sitten odoteltiin vielä valio- ja veteraaninartut ohitse ja kipaisin Kertun kanssa vielä PN-kehässä ilman minkäänmoista lisäsaavutusta. Alla Titjan sanallinen arvostelu.

"Soopeli. Keskikoko. Mittasuhteiltaan hyvin kaunis, hyvin rakentunut juniori. Tyypillinen pää. Eteentyöntyvä kirsu. Leikkaava purenta. Korvat saisivat sijaita hieman taaempana. Hyvä pitkä rintakehä. Raajoissa hyvät kulmaukset. Hyvä liikunta."

Tulipahan sitä sitten kuultua myös sellainen, että Fian brasilianterriereistä vanhempi eli Cabi (Fin & Est Mva Sooraba Cabiid) oli ollut rodussaan ERI1 PU1 ROP ja nuorempi, ensimmäistä kertaa junnuluokassa oleva uros, Tico (Sooraba Ghayth) ERI1 PU3 v-SERT. Hyvä, pojat! Jouduttiin siis jäämään odottamaan ryhmäkehiä, se kyllä kannatti. Odottelin ensin nahkakehän laitamilla (tyhjyydessä vahtimassa koiria ja tavaroita, kaikki kehät olivat niin lopussa että melkein kaikki porukat jo lähteneet) kun Nina, Riitta ja muut kävivät hörppäämässä kupposet kahvia. Käytiin sitten nopsaan ottamassa kuvat Titjan tädistä Donnasta (Dandinas Donna Rosita) ja oltiin menossa Ninan kanssa ottamaan kuvia Selmastakin, mutta tulikin kuulutus että ROP-junioreita kaivataan kokoontumiskehään. Tuli kiirus etsiä iso-Suvi (Lod) jostain handlaamaan Selma, ja sinnehän ne lähtivät. Mentiin Ninan kanssa - seuraamme liittyi kyllä joku kolmaskin - ison kehän laidalle jännäämään, kun viimein kaikki ROP-juniorit pääsivät juoksemaan sisään isoon kehään. Yritin kuvata jokaisen käänteen, mutta välillä oli pakko vain jutella Ninalle ja tämän tutulle. Tilanne tiivistyi, kun tuomari valitsi ensin 8 parasta, niiden mukana Selma. Hihkuttiin Ninan kanssa jo siinä vaiheessa innosta (Selmahan on Ninan koira), mutta vielä enemmän silloin kun tuomari valitsi kahdeksan koiran joukosta neljä sijoittuvaa - Selma yhä joukossa mukana! BIS4-juniori lauantailta oli Tazillahin salukikasvatti, BIS3-junnu SELMA! Aivan MAHTAVA junioriluokkien päätös Selmalla, ONNEA!

Valitettavasti Cabi (Fian brassi) ei pärjännyt enää RYP-kehässä, mutta nahkat jyräsivät muutenkin vielä loppupäivänä, ensin Bombi (Timonan Qiana Qinnie) sijoittui RYP-kehässä kolmanneksi ja lopulta Timonan -kasvattajaryhmä lauantain BIS-kasvattajakehässä toiseksi.
Onnea Selma ja Timonan-koirat!

Alla päivän nahkatulokset kokonaisuudessaan.


Porvoo 08.09.2007, tuomari J.A.U.Yrjölä

PEK-nartut
KP1 ROP-pentu Cinnaberry's Summer Rain

JUN-urokset
ERI1 VSP-jun Papaya Whip Van Shaka's Royal Kraal
ERI2 Fatikon Nappanahka
ERI3 Mimosan Like a Strike
EH4 Cinnaberry's Just Joking
H Cinnaberry's Monkey Business

NUO-urokset
ERI1 v-SERT Helga Neitin Lemminkäinen
EH2 Mabinogion Sir Galahad

AVO-urokset
ERI1 PU3 Sandcastle's Trust Me
ERI2 PU4 SERT Mimosan Jet Set Man
ERI3 Jack Mack's Kannfadhna
EH4 Kangasvuokon Star Operation
H Cinneberry's Terminator

VAL-urokset
ERI1 PU1 VSP Timonan Louis Loverlook
ERI2 Dandinas Next Pride

VET-urokset
ERI1 PU2 VSP-vet Dandinas Blue Brother
ERI2 Sandcastle's Oliwer Hardy
POIS Dandinas Just a Prince

JUN-nartut
ERI1 PN4 v-SERT ROP-jun BIS3-jun Goldlady's Grace'n Glory
ERI2 Secret Affair's On Your Dreams
EH3 Dandinas Put Up To Play
H Cinnaberry's Miss Molly

NUO-nartut
ERI1 PN1 SERT ROP RYP3 Timonan Qiana Qinnie
ERI2 Helga Neitin Pohjolan Neito
ERI3 Timonan Paradise Paige
ERI4 Honey Melon Queen Of Ice

AVO-nartut
ERI1 PN2 Dandinas Hot Chick
ERI2 Dandinas Indeed Lovely
EH3 Cinnaberry's Ruby Red
H Dalimattas Action Lady
H Dandinas Never The Less
H Lifedrem Lady Freyja

VAL-nartut
ERI1 PN3 Timonan Neat Nefertiti
ERI2 Calibra's Dream Veawer

VET-nartut
ERI1 ROP-vet Dandinas Donna Rosita
ERI2 Timonan Jamaica Jade

KASV
KP1 ROP-kasv BIS2-kasv Timonan (Paradise Paige, Neat Nefertiti, Jamaica Jade, Qiana Qinnie)

Ensimmäinen JUN-luokka

Kuten jo pari päivää sitten ilmaisin huoleni korvien suhteen, tänä aamuna ne näyttivät kerta kaikkiaan vielä pahemmalta. Heräilin joskus ennen kuutta vaihtamaan Titjan pitäviä teippejä helposti poisotettaviin/vaihdettaviin valkoisiin ei-pitäviin teippeihin, joide kanssa näyttelyssä olisi helpompi plärätä. Kasasin sitten kaikki mahdolliset näyttelytavarat ja myös ensimmäistä kertaa näyttelyhäkinkin mukaan. Äiti heitti minut seitsemäksi koiran kanssa Renkomäen ABC:lle, josta kahden brasilianterrierin omistaja, tuttuni Fia, nouti minut ja Titjan ja lähdettiin yhdessä sitten kohti Porvoota. Matka meni tosi nopeasti kun juteltiin juttua jutun perään.

Näyttelypaikka löydettiinkin suht helposti Fian muistin perusteella, oli ajanut paikalle ennenkin. Etsittiin itsemme sisään näyttelyalueelle rokotustarkastusten kautta (ostin vielä luettelonkin siinä mennessä) ja raahauduttiin molemmat sitten omille kehillemme, jotka jotenkin kummassa onnistuivat olemaan aivan toisella puolella näyttelyaluetta verrattuna toisiinsa. Laitoin Titjan kevythäkin pystyyn kivan heinikon viereen ja laitoin Titjan sitten sinne odottelemaan ja kuljeskelin jonkin aikaa ympäriinsä odotellessani edes jonkin kehän alkamista. Nahkojen oli määrä alkaa vasta klo 13, mutta oltiin tultu paikalle hyvissä ajoin, sillä Fian brasilianterrierit menivät kehään noin 9:30. Ehdinhän siinä Verankin jo moikkaamaan, ennen kuin Johannes tuli Sirkan kanssa paikalle Tuike-pehkoneiti mukanaan. Lähdin sitten niiden kanssa colliekehälle päin ja raahasinkin lopulta Titjan kevythäkin Johanneksen, Sirkan ja näiden leirin viereen (Titjan häkin ja kehän väliin joku oli pystyttänyt teltan niin ettei sieltä Titjan häkin luota olisi muutenkaan nähnyt mitään). Pehkokehä alkoi hiljalleen pennuilla, Johannes testaili järkkärinsä valotuksia tai jotain, en ihan ollut hollilla vaikka kuuntelinkin (ymmärsin sentään tärkeimmät asiat!). Hieman - ja se varmaan näkyi - hämmennyin, kun Johannes antoi järkkärinsä käsiini ja sanoi, että harjoittelisin vähän sillä kameralla ennen kuin saan oman järkkärini myöhemmin. Vieras kalliinpuoleinen kamera tuntui liian kultaiselta kädessä, hyvä että sitä uskalsi käsitellä! Joka tapauksessa Johannes neuvoi pari ohjetta miten sitä kannattaa pitää/tukea ja lähdin sitten testailemaan onneani kameran kanssa viereisen kehän laidalle ja kuvasin muutamaa australianpaimenkoiraa. Johannes kävi kyllä välissä säätämässä näytöltä jonkun historiikkijutun pois kun en minä sellaista tarvitse, mutta sitten jatkoinkin omiani. Vierailtuani pehkokehän laidalla hetken päästä katsomassa, että Tuike ei vielä ole kehässä, kävin myös Fian luona näyttelyalueen toisessa päässä brassikehän laidalla. Eivät olleet vielä käyneet kehässä kun borderterrierit olivat kesken, mutta pianhan hekin menisivät. Juttelin lyhyen hetken Fian kanssa siitä, miten Tico (Fian PEK-ikäinen brassiuros) kulkee hihnan päässä ja Fia sitten testasikin juoksutusta ja seisotusta. Seisotuksen aikana kokeilin napata pari kuvaakin, joskin varmaan rajaus meni jotenkin hassusti - luulen. Lähdin sitten siitä melko pian takaisin colliekehän laidalle katsomaan joko Tuike menisi kehään, mutta ei vieläkään. Ehdinpähän silti nähdä siinä mm. PU-kehän, jossa tuomari Asja Vasecka juoksutti pehkouroksia monen monta kertaa kehää ympäri. PU-kehässä Veran luokkansa ERI:llä voittanut uros Simba katkaisi näyttelyhihnastaan ketjun ja karkasi suoraan edessä juoksevan merleuroksen kimppuun ihan taistelufiiliksissä. Vera ehti väliin irroittamaan koiran ja se saatiin takaisin kurinalaiseksi, joskin kehään ei ollut enää paluuta. Harmi sinänsä, mutta aina ei voi voittaa. Sirkan (Tuiken kasvattaja eli Silimen-kennelin omistaja) esittämä Hopo (Golden Rose Dazzle Of Stars) oli kuitenkin PU1 + SERT, vaikka ennen kehää aavisteltiinkin ettei näin välttämättä kävisi. Ja phöh, sanon minä!

Sitten alkoivatkin nartut junnunartuilla, eli Tuike meni kehään siskonsa Justiinan kanssa. Minä valittelin Tuiken jalkojen asennoista Johannekselle vähän väliä (joka puolestaan yritti kuvata valittelujeni ohella ja sanoa minulle siinäkin ohessa että Sirkka kyllä osaa handlerin hommansa), yksittäisarvosteluissa annoinkin sitten asian olla kun taisin keskittyä silloin johonkin muuhun. Tuike sai hienosti ERI:n, kuten siskonsa Justiinakin, mutta kumpikaan ei sijoittunut enää kilpailuluokassa. Tuomari tuntui muutenkin olevan aika avokätinen jakaessaan ERI:ä, sitä tuli nimittäin suhteellisen paljon joka luokkaan. Loppujen lopuksi PU1 ollut Hopo oli pehkojen VSP, ei hullumpi suoritus! Jossain välissä ajauduin hetkeksi kuvaamaan bordercollieita ja näin siinä samalla Caritan sekä Pian, jotka olivat juuri löytäneet paikalle Mortin ja Mollyn (Cinnaberry's Monkey Business & C. Miss Molly) kanssa. Jouduttiin pehkokehän loppumisen jälkeen odottelemaan yli puoli tuntia nahkakehän alkamista. Ehdin tässä välissä kunnolla jutella Fiankin kanssa, joka kertoi että Tico oli ollut PEK1 ilman KP:ta (massaa puuttuu), mutta Fian toinen VAL-luokan uros Cabi oli sitten VSP! Ja kasvattajaryhmä oli toki ROP-kasvattaja, joten jouduttaisiin niihin loppukilpailuihin asti jäämään. Harmittavasti alkoi sataa vain melko paljon, Titja sai viettää aikaansa häkissään ja minä itse olin sitten sateenvarjon alla, todella moni pysyi pakkautuneena teltan sisälle. Mortti oli pennuissa PEK1, ei KP:ta, Molly olikin sitten PEK1 KP ROP-pentu ja sen vastus - minulle jo H-linnasta sekä erkkarista tuttu "Netta" - vain PEK2. KP:t tänään siis vähän harvemmassa. Nojaa, sadetta jatkui hyvinkin pitkälti yli NUO-urosten, mutta sen jälkeen alkoi vähän hellittää. Kävin Titjan kanssa kokeilemassa syrjemmällä kehäseisomista yms, koira toimi aivan unelmallisesti! Näin myös Selman (Goldlady's Grace'N Glory) omistajineen siellä ja moikkasin sitäkin, mehän oltiin Aptuksessa juteltu pidempi hetki silloin kun viimeksi nähtiin. Enkä voinut taaskaan olla salaa ihailematta Selmaa, miten kaunis se todella onkaan JUN-nartuksi. Sen jälkeen vain palasin colliekehän vierelle taittelemaan ja lämmittelemään Titjan korvia, jotka reistailivat erittäin pahasti. Pentukehissä eivät koskaan aiemmin olleet olleet niin pystyssä kuin mitä ne tänä päivänä olivat, sain ne laskemaan alas joksikin aikaa, mutta kun nousin seisomaan koiran viereltä tai lähdettiin muuten vain liikkeelle, Titja ravisti itseään ja siinä menivät korvat.

Eli siinä sitten mentiin kehään puoliksi pystykorvaisina. On kyllä muuten oudoin kehäarvostelu, jossa olen koskaan käynyt. Tuomari istui koko ajan (kuten pehkojakin arvostellessaan) jonkinlaisen jalkavian tai vastaavan takia, puhui pelkästään venäjää koko ajan ja siihen tapaan. Ensin meidän piti viedä koirat - Titja ensimmäisenä, Selma toisena ja Timonan Rochelle Roza kolmantena jonossa - tuomarin tuolia kohti seisomaan riviin, josta sitten vein Titjan yksittäisarvosteluun tuomarin viereen. Jouduin itse näyttämään Titjan hampaat, tuomari vain kokeili sormillaan suusta joitakin hampaita, jne, tarkkaan kyllä tutkikin. Ei kyllä tunnustellut yhtään muuten kehoa, selkää tai mitään, vaan juoksin sitten Titjan kanssa kerran ympäri - en ollut suoritukseen ihan tyytyväinen, mutta kelvatkoot nyt - ja palasin seisottamaan sitä vähän matkan päähän tuomarista. Junnunarttukolmikosta Titja viipyi pisimpään tuomarin arvioitavana, johtui ehkä siitä että tuomari puhui arvostelun kirjoittajalle varmaan selventäen jotain sanaa mitä haki siihen takaa. Titja kuitenkin seisoi todella hienosti, seisotin tällä kertaa niin että olin sen sivulla enkä edessä ja pidin kunnon otteen sen hihnasta niskan kohdilta (H-linnassahan en pitänyt hihnasta kiinni nimeksikään seisotuksisa). Välillä liikutti toista takajalkaansa, mutta sekin saattoi johtua siitä ettei malttanut odottaa herkkuaan eli kiitosta seisomisesta - pidensin hieman palkkausväliä verrattuna pentuluokkiin. Tuomarin ERInomainen päivä jatkui - Titjalle ERI! En voinut kuin hymyillä, vaikka tiesinkin että todennäköisesti myös Selma ja Timonan -kasvatti (jonka muuten tajusin Roin siskoksi!) saisivat ERI:n koska olivat kuitenkin Titjaa vanhempia ja kehittyneempiä. Ja sieltähän ne ERI:t molemmille tulivatkin ja yhdessä mentiin taas kehään, seisotettiin koiria rivissä tuomaria päin. Tässä vaiheessa täytyy todeta, etteivät korvat olleet missään vaiheessa kehää täysin hyvät, vaan auttamattoman pystykorvaisen vaikutuksen antavat eli pyrkivät ylöspäin minkä ehtivät huolimatta siitä että olin lämmitellyt, pyöritellyt ja koettanut taittaa niitä kehän ulkopuolella. Meidät sitten sanottiin kolmansiksi eli luokkamme viimeisiksi, mutta kelpaahan se meille vallan hyvin. EH olisi jo kelvannut, mutta ERI meni jo vähän yli odotusten! Selma oli hienosti kakkonen ja tämä minulle tuntematon Roin trikki sisko sitten voitti luokkamme. Sen jälkeen olin vähän aikaa "koomassa" (tajusin kyllä katsomattakin, että varmaan kaikki loputkin nahkanartut saivat ERI:n), kunnes tuli PN-kehä. Mentiin sinne sitten ihan vain muodon vuoksi, korvat olivat aika kauniisti pystyssä taas. Titja seisoi ihan mukavasti, kuten oli tehnyt yksittäisarvostelussakin, vaikka tällä kertaa kehässä sen kanssa oli kahden nartun sijasta varmaan kymmenen muuta narttua. Liike ei mennytkään sitten ihan putkeen, Titja meinasi että kaverin mukana on pysyttävä ja laukkasi välillä. Ja etenkin kun meidän edessämme oli juuri Selma, jonka kanssa Titja pääsi Aptuksessa tekemään tuttavuutta, "kaverimeininki" oli entistä korkeammalla. Ei PN-kehässä sijoitusta tullut ja se oli arvattavaakin, poistuttiin sieltä kuitenkin hyvillä mielin. ROP oli uros Häntiäisen Big Boss Buster, joka taisi tulla aika yllätyksenä ottaen huomioon handlerin todella yllättyneen ilon valinnan jälkeen.

Sainkin siinä sitten arvostelun käteeni ROP-kehän jälkeen ja tutkailtuani sitä todellakin tajusin, että se on pelkkää hepreaa. Kieli venäjää, käsialasta ei saanut selvää ja jotain sitä rataa. Laitoin Titjan näyttelyhäkkiin ja mentiin sitten Caritan kanssa yhdessä ottamaan selvää toimistoon käännöspalvelusta ja löydettiinkin sellainen klo 14 jälkeen alkanut venäjän käännöspalvelu, jossa saatiin sitten kirjoittaa itsellemme ylös mitä kaikkea kääntäjä luettelikin. Carita kirjoitti ensin Mortin arvostelun ja kävin sitten Titjan arvostelun vielä suomennuttamassa, venäjäksi en sitä koskaan tule koneversiona saamaan, joten suomi saakoon riittää:

"Hampaat ok. Rodunomainen, sopusuhtainen, feminiininen. Kaunis feminiininen pää. Otsa saisi olla sileämpi. Hyvä kroppa. Vahva selkä. Hieman suorat kulmaukset edessä ja takana. Korvat hieman kevyet. Hyvät liikkeet & luonne."

Tuon jälkeen olikin sitten melkoista pakkausta. Molly ja Titja alkoivat vähän leikkiä ja päästin Titjan hihnan sitten irti etteivät ne mene ihan solmuun kun tunnetusti kääpiöni tykkää kieriä ja pyöriä leikkikaverin ympärillä ihan vimmatusti. Piakin päästi Mollyn hetkeksi, joka kohti kuitenkin siihen että tämä musta neiti ampaisi kaarroksille kuuntelematta kutsuhuutoja ja minun pari kuukautta vanhempi neiti tottakai rallitti "viisaana" perässä. Ihan lähellä tyhjässä kehässähän ne vain menivät ja sain Titjan ohijuoksusta kiinni, Mollykin pysähtyi sitten sen jälkeen. Leikki loppui sitten siihen, kun luokse ei tultu käskystä. Ehdin siinä jutella vielä mm. Titjan tädin eli Dandinas Donna Rositan omistajalle, kun Donnan satuin tunnistamaan (kuvista katsellut lähinnä aiemmin, erkkarissakin kyllä näin vilaukselta). Sai kyllä jonkin aikaa odotella ryhmä ja BIS-kehiä, kaikki muut nahkaihmiset tuntuivat kaikkoavan nopeasti ympäriltä jokaisen lähtiessä kotiinsa kuvattuaan menestyskasvattinsa ja pakattuaan tavaransa, kun siinä samalla alkoi pikku hiljaa taas sataakin. Raahasin Titjan ja tämän kevythäkin (kasattuna) brasilianterrieri-ihmisten luokse, jotka odottelivat BIS-kasvattajakehää enemmän ja vähemmän rauhallisina. Katselin siinä RYP-kehiä, joissa ROP-nahka ei pärjännyt. RYP1 ykkösissä oli todella kaunis valkoinen pumi, kun taas RYP1 kolmosryhmässä oli cairnterrieri. BIS-veteraania en taas kuollaksenikaan muista, vaikka senkin katsoin (joku pikkukoira se taisi olla), sitten tuli BIS-kasvattaja. Kasvattajaryhmiä ei ollut kovin montaa, katselin hiljaisena kehän laidalla sateenvarjon alla Titjaa pidellen miten jokainen ryhmä juoksi edestakaisin vuorotellen. Täytyy sanoa, että tyylikkyydessä brassiryhmä voitti kaikki; kaikki koirat mustavalkoisia parin ruskein merkein (en tiedä miksi sitä väriä brasseilla sanotaan, mutta olkoon nyt tricolour), esittäjillä lähes poikkeuksetta mustat tai muuten tummat esitysvaatteet ja koirat kulkivat ihan täydellisesti rinnakkain ja kääntyivätkin edestakaisin-liikkeessä tasan samaan aikaan. Se oli upeaa katsottavaa! Ja vielä kun seurasi mitkä neljä ryhmää otettiin jatkoon eli sijoituksille, brassiryhmä viitattiin ensimmäisenä jatkoon. Kehän laidalla olleet kaksi brassi-ihmistä kävivät kuumana jo siinä vaiheessa, kun brassithan eivät kai Fian sanojen mukaan yleensä sijoitu missään, saati kasvattajaryhmissä. Mitä se nyt puhui, että paras brassikasvattajakehäsuoritus koskaan taitaa olla BIS4-kasv jonkun kasvattajan saavuttamana, mutta ei käsittääkseni juuri tämän saman mistä nyt oli kyse. BIS4 sijoitettiin, sen jälkaan BIS3.. Voitte kuvitella kahden kehänlaitalaisihmisen hihkunnat, kun BIS2-ryhmäksi ilmoitetiin staffordshirenbullterrierit, eli brasilianterrierit olivat voittaneet koko kasvattajaryhmähoidon! Brassien handleritkaan eivät voineet uskoa asiaa todeksi, hymyilivät ja halailivatkin siellä kehässä toisiaan, kun taas nämä kaksi kehänlaitalaista tuntuivat seonneen ilosta täysin. Oli se niin upeaa, historiallista brassien osalta. Oli aivan ylihienoa olla mukana siinä porukassa, joka koki jotain mahtavaa. Jokaisen suupielillä kareili poistamaton kestohymy huolimatta rummuttavasta sateesta! Hitto vie, ONNEA KENNEL SOORABA!

Saatiin sitten lähdettyäkin. Harhailtuamme parin väärän tien kautta löysimme reittimme Porvoosta kuitenkin Ikeaan, jossa käytiin lounastamassa ja kierrettiin kaupat läpi niin että Fia sai shoppailla tarvitsemansa tavarat (+ jäätelön, yllättäin). Sieltä lähdettiinkin valumaan Lahteen ja mietittiin, mitä kautta minun olisi helpoin opastaa Fia Ahtialaan. Päädyttiin kiertämään keskustan kautta (varmin reitti minulle tuntemisen kannalta) ja lähestyessämme Ahtialan kauppakeskusta, päätettiin piipahtaa Myllypohjan koirapuistossa ennen perille pääsyä. Saivat koirat vähän aikaa juosta siellä, joskin juokseminen jäi aika vähille kun Titja ei saanut Ticoa eikä Cabia leikkimään kanssaan (tylsimyksiä!). Pitkään ei oltu, lähdettiin jatkamaan matkaa ja tultiinkin sitten jo meidän kotipihaan. Otin Titjan sekä tavarani häkkiä myöten ja lähdin sitten sisälle kiitettyäni kyydistä ja todettua, että on joskus tehtävä näyttelyreissu uudestaan yhdessä. Kello oli illalla noin kahdeksan kun päästiin takaisin kotiin koiran kanssa. Yhteensä 13 tuntia poissa kotoa, ihan hyvä saavutus. Ai että väsyttikin!

Alla tämän päivän nahkatulokset kokonaisuudessaan.


Porvoo 08.07.2007, tuomari Asja Vasecka

PEK-urokset
PEK1 Cinnaberry's Monkey Business

PEK-nartut
PEK1 KP ROP-pentu Cinnaberry's Miss Molly
PEK2 Windswept Height’s Sweet Selina

JUN-urokset
ERI1 PU4 Mabinogion Sir Galahad

NUO-urokset
ERI1 Timonan Precious Pratt
ERI2 PU2 vara-SERT Allegory Gwydion
ERI3 PU3 Cinnaberry's Heartbreaker

AVO-urokset
ERI1 Helga Neitin Sir Simeoni

KÄY-urokset
ERI1 PU1 SERT ROP –> FIN MVA Häntiäisen Big Boss Buster

JUN-nartut
ERI1 PN2 SERT Timonan Rochelle Roza
ERI2 Goldlady's Grace'n Glory
ERI3 Dandinas Put Up To Play

NUO-nartut
ERI1 Helga Neitin Pohjolan Neito
ERI2 Allegory Godiva
ERI3 Final Fantasy's Be All Smiles
ERI4 Honry Melon Queen Of Ice
ERI Final Fantasy's Beyond Heaven

AVO-nartut
ERI1 PN3 v-SERT Mimosan Isn’t She Lovely
ERI2 Kiiramanna Muumimamma
ERI3 PN4 Cinnaberry’s Time Will Tell
ERI4 Cinnaberry’s Ruby Red
ERI Dandinas Never The Less
ERI Mimosan Kind Karen
ERI Stoorybook's Cheshire Cat

VAL-nartut
ERI1 PN1 VSP Calibra’s Drop Of Honey

VET-nartut
ERI1 ROP-vet Dandinas Donna Rosita

DVD-kuvauksia

Edellisenä päivänä sovinkin Nooran kanssa aikataulusta, eli odottelin autokyytiä hakemaan vähän ennen yhtätoista koirien (hoidossa oleva cockerinarttu Jatsi & Titja) kanssa yläparkkiksella. Hetken odoteltuani Noora tulikin sieltä "kameramiehen" kanssa, auto täynnä kuvaustavaraa. Laitettiin Jatsi ja Titja peräkonttiin niille omistettuun tilaan (Titja hieman vaikeamman kautta, sillä on yhä jonkinlaista autopelkoa) ja karautettiin liikkeelle kohti Siuntiota. Kysehän oli siis siitä, että lupasin koirat kuvattavaksi kesän aikana tehtävään Koiran Käytöskoulu -DVD:hen, jonka olisi määrä ilmestyä syksyllä.

Matka meni suht ongelmitta, kerran pysähdyttiin huoltoasemalle. Noora ja kameramies (jonka nimeä en mitenkään nyt muista) kävivät sisällä ostamassa vähän juotavaa ja minä kävelin koirien kanssa hetken. Matka jatkui, Siuntiossa löydettiin suht helposti piha, jonne meidän olikin määrä mennä. Perheen isäntä ei ollut vielä tullut kotiin töistä, joten vauvalle ei ollut sillä hetkellä hoitajaa. Kuvaukset piti kuitenkin päästä aloittamaan mahdollisimman aikaisin, joten minä sitten otin tämän vauvan syliini (koirat yhä auton takaosassa) siksi aikaa, kun kuvaukset aloitettiin perheen emännän ja näiden nuorimman, noin 12-13 viikkoisen berninpennun Mötkiksen kanssa. Ensin siinä taidettiin ottaa ihan vain kuvausta silkasta yhdessäolosta, jonka jälkeen joitain istumiskontakteja palkan kanssa. Tulihan siinä ties mitkä puskahaistelut sun muut kävelyjutut vapaanakin mentyä lävitse, eikä voi muuta sanoa, kuin että Mötkis oli aivan ihana ja niin nuoreksi jaksoi ja tavallaan osasi vaikka mitä! Ainoat häiriköt olivat autossa olevat Titja ja Jatsi (lähinnä kyllä Titja), jotka nostivat metelin tajutessaan etteivät pääse autosta pois vaan joutuvat odottamaan ja katselemaan kun joku vieras kivannäköinen pentu saa suorittaa niiden puolesta kaikenlaista kivaa. Sain siinä jossain välissä annettua vauvankin paikalle tulleelle perheen isännälle, joten pääsin välillä hyssyttelemään kovaääniseksi ruvennutta nahkalassietani.

Yhden kuvauspaikan jälkeen siirryimme toiseen. Talon edustalla otettiin yhä emännän ja Mötkiksen välisiä kuvauksia, tosin perheen toinen hieman vanhempi berninarttu sai tulla avustamaan meitä. Kuvauksissa kyseisestä bernistä tuli talon vahtikoira, jota kohden sitten Mötkis käveli, veti vähän, pysäytettiin > kontakti, käännös ja pois. Ainakin jotain tuon tapaista, itse olin koko tämän kuvaussession ajan autolla rauhoittelemassa huutavaa Titjaa, joka protestoi sitä kovaäänisemmin mitä kauemmas autosta mentiin (eli talon edustalle). Haukku ei saanut kuulua DVD:lle, siksi pysyin koirien kanssa. Sentään Jatsi oli hiljaa! Kun näitä talutuskohtauksia oltiin otettu riittämiin, otin Jatsin autosta ja lähdettiin sitten lyhyelle, kivannäköiselle metsätien tyyliselle ottamaan muutamia ohituksia. Jatsi innokkaana haisteli tietysti lähes koko alueen ympäriltämme samalla kun säädettiin kuvakulmia yms. Sitten ruvettiinkin ohittelemaan, Mötkiksen rooli oli suunnilleen vain istua ja ottaa kontaktia omistajaansa (palkkasi koko ajan) samalla kun minä ja Jatsi käveltiin ohitse. Jatsi oli parin ensimmäisen ohituskerran aikana hieman kiinnostunut pennusta, mutta lopuilla otoskerroilla ottikin sitten mukavasti jo kontaktia minuun ja ohitukset menivät nätisti. Parempi olisi tietysti ollut, että koira olisi mennyt samalla tavalla koko ajan, mutta ei voi moittia jos kiinto lähtee kun asia tarpeeksi usein toistetaan.

Sitten taas laitettiinkin Jatsi autoon ja lähdettiin takaisin yläpihan alueille kuvaamaan Mötkiksen vieraan kohtaamista, lähinnä "tervehdi" -pyyntöä (koira ei saa tervehtiä vierasta ennen kuin omistaja antaa sille luvan). Sain kunnian olla myös tämä vieras ja otettiinkin muutama kohtaus, jossa lähestyn Mötkistä omistajineen, jutellaan siinä hetki ihan joutavia ja kyykistyn sitten pennun tasolle. Omistaja antoi sitten luvan Mötkikselle tervehtiä ja sain rapsutella sitä hetken ennen kuin jatkoin matkaa toiseen suuntaan, minne olin mukamas menossa. Ekoilla otoksilla Mötkis ei ollut minusta niin kiinnostunut kuin emännästään (joka palkkasi koiran istualtaan tehtyä kontaktinottoa ennen kuin antoi luvan tervehtiä), mutta otin sitten ovelasti ihan vain pari pientä nakinpalaa omistajalta kamerasta katsottuna taaimmaiseen käteen ja niinä parin otoksen aikana niiden avulla Mötkiksen kiinnostumaan itsestäni tervehtimisen ajaksi. Palasiahan minulla ei ollut kuin pari, joten sain annettua ne ikään kuin varkain pennulle palkaksi huomionosoituksesta minua kohtaan, vaikka video tallentui filmille koko ajan. Tässä vaiheessa emännälle tuli tarve mennä juottamaan vauvalleen maitoa, jonka takia jäätiin pihalle odottamaan. Käytin Titjan ja Jatsin sillä lyhyellä mettätiellä ja päästin molemmat irti hetkeksi. Heittelinkin niille siinä muutaman kerran palloa, jonka tien varrelta löysin, todennäköisesti varmaan ollut Mötkiksen tai perheen isomman bernin, Be(e)an käytössä aiemmin. Palattuani takaisin pihalle ylämäen koirat taas hihnan päässä istuuduin Nooran kanssa auton takakontin reunalle ja miettiin, että Jatsia voisi käyttää muutenkin DVD:ssä kuin ohituskohtauksessa. Siispä saatiin idea, että kuvataan sitä ihan muuten vain vapaana, ja koska perheen talon vierestä löytyi mukavanoloista kalliota, laitettiin Titja autoon ja lähdettiin Jatsin kanssa niille pienille kallioille. Istutin sen ensiksi ylös kalliolle ja kutsuin sen sitten suorinta reittiä alas, josta otettiin kuvaa. Sen jälkeen Jatsi sai vapaasti haistella ja pyöriä ympäriinsä (jota se kyllä tekikin todella mielellään, sehän haistelee aina minkä vain ehtii) niillä kallioilla, sattui kerran kaivamaankin jotain poronjäkäläkasaa. Tässä välissä perheen emäntä tuli MötkisMöttiksen kanssa takaisin ulos ja lähdettiin sitten tekemään vielä pari kuvauskohtausta.

Laitoin siis Jatsin autoon ja otin sieltä Titjan. Titjanhan ei olisi alunperin täytynyt tulla mukaan ollenkaan, mutta yhden ihmisen + tämän greyhoundin poisjäännin puitteissa otettiin se sitten varakoirana mukaan. Meidän oli siis tarkoitus ottaa ihan kunnon ohituksia niin, että Mötkiskin itse ohittaa (ottaen kontaktia) eikä vain istu ottamassa kontaktia kun toinen kulkee ohitse. Tunnetustihan minä en niinkään ole lenkeillä panostanut Titjan ohittamiseen tähän mennessä, että sain välillä oikein huhuilla tämän yhdeksänkuisen neitini kontaktin perään ohitustilanteessa (ei päässyt moikkaamaan toista pentua ennen kuin lähdettiin tekemään harjoitusta, niin oli suurella innolla mieluummin tervehtimässä kuin tajuamassa minua herkkuineni). Mötkis sen sijaan piti kontaktia oikein hyvin, sen kanssa sitä on harjoiteltukin näemmä ihan alusta lähtien. Jotainhan tästäkin purkkiin tuli, Titjan osa oli siis vain näin pieni. Muutama ohitus. Mötkis lähti emäntänsä ja kuvauskaksikon kanssa talonsa terassille, jossa otettiin jotain videota vielä Mötkiksestä itsestään. En ole ihan varma mitä, sillä itse jäin Titjan kanssa talon etupuolelle ja otin kaksi erittäin onnistunutta "sivu - istu - paikka (minuutti) tule" -sarjaa. Etenkin ensimmäiseen olen vallattoman tyytyväinen, Titja jopa katsoi minua koko paikallaistumisen ajan, otti nopean lähdön ja tuli niin nopeasti luokse että meni vähän ohikin, mutta palasi eteen istumaan! Toinen yritys oli vähän rauhallisempi, mutta silti omasta mielestäni ekaa kertaa kyseisessä vieraassa ympäristössä vapaana suoritetuksi erittäin hyvä (tutkimishalu olisi voinut viedä keskittymisen muualle).

Mötkis tuli omistajineen kuvaajien kera pois terassilta. Oltaisiin annettu koirien leikkiäkin vähän, mutta huomioonotettuna Mötkiksen nuori ikä, pentu ei enää jaksanut (Titja tietty olisi varmasti vaikka kuinka pitkään). Pakkasin siis Titjan Jatsin kera autoon vesikupin kera ja lähdettiin matkaan. Päivä oli koko ajan ollut suhteellisen pilvinen, joten autokaan ei onneksi millään tavalla ollut kuuma. Pysähdyttiin Ikeassa syömässä, Noora tarjosi minulle ruoan "palkaksi duunista", vaikka minä en mielestäni millään tapaa töissä ollutkaan ns. lainatessani koiria videoon. Loppuilta menikin sitten kotona varsin rattoisasti vain oleskellen, koirat ottivat hyvin pitkät torkut!

Saas nähdä pääseekö Titja tekemään DVD:ssä vielä myöhemmässä vaiheessa jotakin muuta.
Sitä infoa jäädään Nooralta odottelemaan.

Mennään porukalla mätsäriin

Ensiksi on mainittava, että Titja täytti tänään ruhtinaalliset 9kk ja on nyt siis virallisesti juniorinarttu!

Puhuin Nooran kanssa päivää ennen mätsäriä, että tällainen on edes olemassa. Noora tuumasi, että voisi lähteä viemään belgianpaimenkoira tervuereniään Zakia mätsäriin harjoittelemaan, kun kyseisellä koiralla olisi viikonloppuna muutenkin kuulemma tulossa erkkarikehä, eikä Zaki ollut käynyt pitkään aikaan missään kehässä. Tarjouduin avustajaksi jos Noora tarvitsee huutajaa kehän ulkopuolelle (belggarithan yleensä esitetään tuplahandlaten), koska ei ollut ihan varmaa saako Noora sellaista mukaan. Kuitenkin sai, mutta tarjoutui joka tapauksessa antamaan kyydin. Jatsin rokotustodistuksia kun mulla ei sattunut täällä olemaan, jätin sen kotiin lepäämään ja lähdin Titjan kanssa Nooran mukaan. Noora oli ehtinyt Riikankin kanssa sopia että tämäkin pääsee kyydillä, joten pakattiin Riikka + Tuike ja Zaki autoon.

Paikalla saatiin ilmottauduttua ihan näppärästi. Näin siellä myös yhden tytön, jonka olin aiemmin jossakin mätsärissä nähnyt vieressä pidetyssä pentukoulussa. Nyt tajusin pistää muistiin koiran nimenkin, trikkinahkapentuhan oli Titjaa nuorempi, Cinnaberry's Sheer Delight eli "Saga". Tulipahan tottakai nähtyä myös Cinnaberry's Terminator eli "Arska", jonka kanssa Titja on jonkun mätsärin jälkeen aiemmin päässyt vähän aikaa leikkimään. Nähtiin tietysti myös taas Marika ja Robin ja pari muuta tuttua paikan päällä. Riikka kotiutui suunnilleen kokonaan koiriensa kasvattajan Sirkan (Silimen-kennel) viereen kun taasen minä vietin alkuajan Essin ja tämän hoitokoiransa sakemanniuroksen Feron kanssa, loppumätsäri menikin Marikan ja Robinin kanssa. Muuten oli tosi kivaa näin yleisesti sanottuna, mutta vettä tihutti lähes koko ajan..

Mentiin Titjan kanssa ennen Riikkaa ja Marikaa kehään, meitä vastassa oli jonkinsorttinen terrieri, mitä ehdin katsomaan. Titjan kehäkäyttäytyminen oli taas hienoa, tuomarille se vain heilutti häntäänsä ja antoi tutkia mukavasti. Puhelin tuomarin kanssa lähinnä Titjan "9kk synttäreistä" ja siitä, että koirat tykkäävät sateesta vaikkei aina siltä näytä, samalla kun tuomari tutki Titjaa. Liikkeet menivät mielestäni tosi kivasti, tosin vauhtia olisi saanut olla aavistuksen enemmän ja neiti olisi saanut ravata vähän enemmän irrallaan minusta, oli nyt melko jalassa kiinni. Riittihän tuo punaiseen nauhaan.

Marika ja Riikka joutuivatkin sitten ikään kuin vahingossa vastakkain. Robinilla oli vähän huono päivä eikä se kai antanut tutkia itseään kunnolla, Tuike meni taas ihan kivasti kehässä ja antoi hyvin tutkia itsensä. Tuike otti siis punaisen nauhan ja Robin sinisen. Tämän jälkeen meni hetki, että tuli sinisten yhteiskehä. Robin lensi sieltä aika taidokkaasti ulos, kaikki sijoitetut olivat kuitenkin jotain pieniä koiria. Sitten mentiin minä + Titja sekä Riikka å Tuike punaisten kehään, minut ja Titja käytiin kättelemässä pois ja Tuike jäi Riikan kanssa odottamaan sijoitusta. PUN3 tällä kertaa, saivat jonkun muovispussin (jonka sisältö on minulle täysin arvoitus).

Meillä (tai ainakaan minulla) ei ollut mitään käsitystä Zakin sijoittumisesta isojen koirien kehässä. Tuli kuitenkin ilmi, että Zaki oli ollut PUN1 (loistavaa!) ja joutuisimme jäämään vielä BIS-kehään. Pentukehä oli onneksi ollut ihan viimeinen ja tuomarit vain jäivät keskustelemaan keskenään sekä palkintoja laitettiin kuntoon yms. Nopeastihan nuo sitten loppujen lopuksi BIS-kehässä pääsivätkin pyörähtämään, Zakin kehäharjoittelun lopputulos olikin BIS3! Upeaa, Zaki ja Noora! Palkintoruokapussien, ruusukkeiden ja muiden kanssa pakattiin koirat taasen autoon, kylläkään Tuike ei tällä kertaa tullut mukaan. Se lähti kasvattajansa messiin ja kasvattaja antoi Riikalle takaisin tämän Lusin (Lusilla juoksut ja se on sijoitusnarttu, joten se kävi astutettavana. Tuikella taas tulossa näyttely viikonloppuna myös kuten Zakilla, mutta eri paikassa vain, joten Sirkka otti sen vietäväkseen. Tuike oli loppujen lopuksi kyseisessä näyttelyssä ekassa jun-luokassaan ERI1.). Nooran kanssa sovittiin vielä seuraavan päivän aamun lähtöajoista, sitten pääsinkin hilpaisemaan kotiin katsomaan miten Jatsi jakselee - olihan sillä toki äitini kaverina, mutta kyllä otus silti riemastui kun tulin väsyneen ja märän nahkalassien kanssa takaisin kotiin.

Neljäs ja viimeinen PEK-luokka

Ahh, tänään se taas oli. Näyttelypäivä. Olin jokseenkin tavattoman aikaisin hereillä aamu-uniseksi etenkin kun olin käynyt taas vähän myöhähköön nukkumaan. Otin Titjan korvista teipit ja kokeilin muutaman kerran nouseeko ne miten helposti ylös. Eivätpähän juuri nousseet, joten ok. Pakkasin näyttelykamat reppuun varmistaen että joka ikinen juttu mukana rokotustodistuksista nlyhihnaan ja esityslihapulliin. Lähdettiinkin sitten Tyttiä odottelemaan, hää oli lupautunut tarjoamaan meille (siis minulle ja Titjalle) kyydin H-linnan nlyyn. Tytti omistaa pakettiauton, jonka takana koirahäkki, mutta Titjaa ei voitu sinne laittaa. Häkissä oli jo Tytin koira (Titjan puoliveli) Konsta, joka tietty uros. Otin siis Titjan aluksi jalkopäähäni, mutta hieman ennen puolta matkaa koiruus nousi syliini istumaan/makailemaan, koska se oli sille selvästi parempi (näki ikkunasta helpommin ulos). Matka meni ihan joutuisasti jutellessa erilaisia "collieuutisia" tutuista collieista ja muista tapahtumista. Hämeenlinnassa ajettiin koiranäyttelymerkkien perässä ja löydettiin itsemme viimein jäähallin pihaan, johon oli lupa parkkeerata - parkkipaikat vähän huonohkot. Siitä sitten lähdettiin etsiytymään lähialueen koiranäyttelypaikalle. Hyvin löytyi ja sisäänkin päästiin! Luettelot saatiin tottakai myös.

Ensimmäisenä etsittiin nahkakehä, joka löytyikin suht helposti ottaen huomioon, ettei kovinkaan katseltu alueen kehäpiirroksia. Löydettiin kehän laidalta iso-Suvi plus muita collieihmisiä, joista minä en valitettavasti tunnistanut taaskaan juuri ketään - sellaista se tämä aloittelevan collieihmisen elämä on. Tarkalleen en osaa sanoa kuka, mutta joku ihmisistä ainakin tunnisti ja tervehti Titjaa kun paikalle päästiin. Titjasta oli tietysti ihanaa kun sitä siliteltiin. Iskin siis repun maahan ja pistin juomaveden koiran hollille, kun siinä venailtiin. En yhtään tajunnut, että lähes meidän vieressämme oleva isokokoinen toinen korva pystyssä oleva uros olisi Titjan täysiveli Bobi, joka selvisi vasta kun Bobin omistaja tuli minulle juttelemaan. Hämmästyin melko täysin ja alettiin jutella sitten korvaongelmista, miten niitä onkin osunut juuri meille ja puhuttiin erilaisista hoitokeinoista sun muista. Siinä välissä piipahti myös Riikka L. tervehtimässä ja sanomassa kantansa Bobin omistajalle pystykorvaisten collieiden korvien hoidosta (puhui liimaamisen puolesta, kuten minullekin selosti Titjan ensimmäisessä mätsärissä). Kun Riikka oli lähtenyt jatkettiin sitten Bobin omistajan kanssa juttua kehäesiintymiseen ja muihin juttuihin. Ei juurikaan harjoiteltu ja näin, omistajakin tuntui olevan vähän epävarma kehäänviemisessä. Ehdotin, josko tämä olisi pyytänyt iso-Suvia tai jotain muuta kokenutta handlaamaan, mutta koska ei tuntenut porukoista ketään, ei sitten viitsinyt mennä kysymäänkään - ymmärrettäväähän tuo on. Sen sijaan sitten minä sain Bobinkin vietäväkseni kehään juuri ennen Titjan kehää, tiedä sitten oliko se järkevä vaihtoehto vai ei koiran kannalta.

Kun tervut loppuivat kehästä alkoi nahkojen vuoro. Tietysti urospennut avasivat ja niitähän oli vain yksi; Bobi. Lähdin koiran kanssa kehään melko avoimin mielin, kun en tiennyt yhtään millainen Bobi voisi tositilanteessa olla (koiran ensimmäinen näyttely). Ensinhän mentiin kierros ravia ympäri, siinä heti ensimmäisenähän minä itse ehdin jo mokata. Pitäisi joskus tajuta, että kaikki koirat eivät ole samanlaisia esittää kuin Titja. Satuin pitämään ensimmäisellä puoliskolla hihnaa pienellä tuntumalla kun en tiennyt miten Bobi saattaisi yhtäkkiä pompata laukkaan tai jotain, mutta koska nlyhihnakin oli Bobille niin uusi, koirahan säikähti puolivälissä ja riuhtaisi huonosta otteestani irti. Se kävi heittämässä kiekan viereisen kehän reunalla ja palasi nopeasti omistajansa käsien kautta takaisin käsiini. Iso-Suvihan oli käsittääkseni jossain välissä huutanut mulle siitä aavistus tiukasta hihnasta juostessa, että saattoi sitä säikähtää (jos tunnistin äänen oikein), joten otin loput puoli kierrosta löysemmällä hihnalla. Ja täytyy tunnustaa, että kuka ikinä oli moisen lausahduksen sanonut, taisi arvata oikein, Bobi meni loppukierroksen ihan mukavasti. Mutta tavallaan pelkään tehneeni juuri sen koko kehäesiintymisen kannalta ratkaisevan virheen juuri tuossa hihnajutussa, sillä raviosuuden jälkeen alkoivat koiran "paniikkiosuudet". Tuomari koetti tulla tutkimaan koiraa kuten normaalisti, mutta Bobi väisti ensin vierelleni ja sitten taakseni. Tämä toistui useamman kerran, vaikka koetin pitää hihnasta ja itse koirastakin kiinni. Bobi vain tuntui kamalan isolta Titjaan verrattuna, vahvaltakin vielä (uroksella enemmän poweria). Puhuin tuomarin kanssa englanniksi jotain, kehäsihteeri kyllä suomensi minulle valmiiksi pari lausetta ennen kuin tuomari koetti itse niitä minulle englanniksi sanoa (ruotsalainen tuomari). Sain itse näytettyä tuomarille Bobin hampaat ja sen verran puhuttiin, että tuomari ei tahdo painostaa koiraa, muttei voi antaa siitä kunnon arvostelua jos ei saa koskettua koiraan. Kehäsihteeri taas tässä välissä suomensi ilman pyyntöä, että tuomarin täytyisi saada jotenkin tarkastettua että koiran kivekset ovat molemmat ok, joten otin Bobin oikeasti kunnolla syliin ja tuomari sai kokeiltua hieman sen takaosaa ja kokeili sitten kiveksetkin (Bobi tosin melkein jo istui tässä vaiheessa). Sen jälkeen tuomari pyysi seisottamaan (kehäsihteeri sanoi että minun pitäisi laittaa lihapullat kokonaan pois, mutta mitenkäs palkkaat paniikissa olevaa koiraa jos käsissä ei ole mitään.. ja paremmin se seisoi lihapullilla kuin olisi tehnyt ilman). En edes yrittänyt asetella sen jalkoja, pennulla oli koko ajan häntä koipien välissä ja se nojasi eteenpäin lihapullakäteeni (jos otin käden pois näkyvistä se vain vilkuili sen näköisenä että voisi karata minne sattuu), joten turvauduin toiseen käteeni, jolla stoppasin koiran liikettä asettamalla käteni tämän alakaulalle (kuvista näkee miten). Antaessaan arvostelun + punaisen nauhan (voittoa merkitsevän, ainut kun oli), tuomari henkilökohtaisesti sanoi minulle englanniksi jotain sen tyylistä kuin "Teillä on todella hyvä pentu, mutta kehässä hyvin epävarma ja pelokas, enkä siksi voi santaa sille KP:ta". Kiitin ja kipitin äkkiä viemään Bobin takaisin omistajalleen, arvostelua en ehtinyt edes vilkaista, kunhan otin vain Tytin nlyhihnan Titjalta ja lähdin takaisin kehään oman koirani kanssa narttupentukehään.

Oma koira tuntui oikeastaan taivaalliselta vieraan koiran jälkeen, jolla ei kehäkäyttäytyminen mennyt ihan kohdalleen. Narttupentuja oli paikalla kaksi; Titja ja Windswept Height's Sweet Selina eli "Netta", mitä netistä sen lempinimen joskus löysin. Nettahan oli ainakin erkkarissa meidän jälkeen PN3-pentu (Titja oli PN2-pentu), joten lähdettiin pienellä varauksella liikkeelle, ettei ROP-pentu välttämättä tänään irtoaisikaan meille - Nettahan on kuvien perusteella miellyttänyt ainakin minun silmääni, näyttelyissä se oli jo toistamiseen samassa kehässä kanssani niin en kilpakumppania ole ehtinyt seurailemaan. Juostiin ensin yhdessä ympäri, Titjallahan askel on ollut näyttelyissä aina kohdallaan; vauhti miellyttävä, askel lentävä ja pitkä. Netalla tuntui olevan vähän hitaampi vauhti ja pentumaisempi askel, sillä kun minä olin Titjan kanssa mennyt kierroksen ympäri niin Netta tuli handlereineen vasta puolivälissä. Odottelin kärsivällisesti laitellessani Titjaa samalla jotenkuten seisomaan. Tuomari pyysi kuitenkin melko nopeasti meidät luokseen, katsoi sitten koiran hampaat (Titja antoi katsoa tosi nätisti) ja tunnusteli muutenkin. Tuomari juoksutti vielä edestakaisin, Titja liikkui ihan kivasti, vaikkakin tuntui siltä että se juoksi liian lähellä jalkaani, vaikka olisi normaalisti voinut juosta kauempanakin. Sen jälkeen piti koiraa seisottaa tuomarinpöytää kohden, se meni tosi kivasti. Titja seisoi hyvin, joskin liikutti kerran toista takajalkaansa (jouduin tasapainoisuuden vuoksi korjaamaan myös hieman toisen takajalan asentoa) ja teki taas samaa mitä yleisesti, eli liikutti oikeaa etujalkaansa vähän väliä 10cm minua kohti. Sitten mentiin Titjan kanssa odottamaan hetkeksi Netan vuoron aikana. Seisottelin sitä suht rennosti siinä, kunnes tajusin Netan tulevan takaisin meidän peräämme ja kokosin Titjaa hieman parempaan seisomisasentoon. Tuomari katsoi aikansa ja tuli ojentamaan minulle KP:n sekä ROP-penturuusukkeen. Hymyillen kiitin ja kävin samantien hakemassa arvostelunkin pois, ettei se jää myöhemmäksi. Käsiala oli minun tulkittavakseni vähän epäselvää ja koska teksti oli ruotsiksi, sanojen arvailukin oli vaikeaa. Onneksi kuitenkin Tytti osasi suomentaa ja myöhemmin sain Veralta apua tekstin kirjoittamiessa kokonaan ruotsiksi "selkokielellä".

"8 månader, mycket lovande tikvalp. Feminint huvud med bra linjer. Välansatta, välburna öron. Mörka vackra ögon. Utmärk hals och rygg. Något knappt vinklad fram, bra bak. Rör sig mycket väl."

Eli kaikin puolin todella hyvä arvostelu. Jopa korvista sanottiin taas vaihteeksi hyvää! Tässä välissä ehdin Bobinkin omistajan kanssa pari sanaa vaihtaa, lupasin hänelle maililla lähetellä (otettiin puhelinnumerotkin talteen ja tekstasin oman mailiosoni sen kautta Bobin omistajalle Tarjalle) joitain vinkkejä miten harjoituttaa Bobia näyttelyjutuissa. Innostus oli kuulemma syttynyt arvostelun ollessa sen verran hyvä, vaikka kehässä olikin muuten mennyt vähän mieleen. Mutta hienoa ettei kerrasta lannistuta, vaan jatketaan sinnikkäästi eteenpäin! Lykkyä harjoitteluihin, Tarja!

Ehdin tässä välissä käydä moikkaamassa myös kehänlaitalaisia nettituttujani. Tiina-Tuulia ja Kati kuvailivat siellä nahkoja ja olivat kuvanneet myös minua molempien pentujen kanssa (en voinut kuin suuresti epäillä tuossa vaiheessa mitä niistäkin kuvista oli mahtanut tulla ennen kuin näin ne myöhemmin). Kauaa en kuitenkaan ehtinyt juttelemaan, kun jo NUO-urokset olivat menneet ohitse ja riensin kahden muun AVO-uroksen kanssa kehään handlattavanani Konsta, jonka olin automatkalla luvannut viedä kehään (ellen sitten jo aiemmin ollut tehnyt lupausta, jota en silloin muistanut). Konsta oli tosi mukavan oloinen, esitinhän sen viimeksi Lahti KV:ssa ja se meni sielläkin hienosti. Liikkeet menivät upeasti, Konstalla on hieman samantyylinen tapa - ainakin hihnan päästä koettuna - liikkua kuin Titjalla, joten se oli helppo "ohjailtava". Koetin nyt saada sen esiintymään vielä hienommin yksittäisarvostelussa, että koiraan keskittyessäni meni hetki tajuta, että kehäsihteeri on tuomassa minulle vaaleanpunaista nauhaa. ERI, jeeh! Lahdessahan tuli "vain H". Oltiin Konstan kanssa yksittäisarvostelussa siis ensimmäisiä, mutta koska meidän jälkeen oli vain kaksi urosta, päätin suosiolla jäädä kehään odottelemaan, mitä muut kaksi eivät selvästikään niin mieluusti tehneet. Noh, siellä me kuitenkin oltiin Kompsan kanssa, herra pisti oikein maate ja näytti kuinka rento näyttelykoira voi kehässäkin olla! Vaivihkaa katselin mitä kaksi muuta koiraa saivat ja hämmästyin hieman, kun molemmat koirat ottivat handlereineen mukaansa EH:n. Sehän merkitsi Konstalle ja minulle automaattista luokkavoittoa. Kun tuli kilpailuluokan aika, siirryin automaattisesti ykkössijamerkin eteen eikä meitä siitä minnekään siirrelty. Seisoskeltiin siinä sitten vähän seisotaan-vähän-niin-ja-näin meiningillä, kun EH:n saaneet urokset juoksivat kerran ympäri ja tuomari päätti sitten niidenkin sijat. Sain siis vaaleanpunaisen nauhan lisäksi punaisen nauhan koristamaan Konstan hihnaa, mikä oli mukava yllätys Lahden sinisen nauhan sijasta. AVO-luokan jälkeen oli vain yksi VAL-uros, joka sai ERI:n eli tuli PU-kehään meidän kanssa. Sinne mentiinkin vain minä ja Konsta, tuo VAL-uros ja sitten joku NUO-uroksista. Konstalle annettiin sija ensimmäisenä, PU3. Hitsit, niin lähellä viimeistä SERT:iä muttei kuitenkaan! Enää en muista miten päin kaksi muuta urosta menivät, olisiko kuitenkin VAL-luokkalainen ollut ensin. Konstan kanssa saatiin myös ERI1 PU3 -sijoituksien lisäksi vara-SERT. No, ihan kiva, yksi v.sin. ruusuke enemmän.

Tämän jälkeen sainkin sitten "vapaata". Kiertelin hetken ympärilläni, sitten kävin näyttämässä Tiina-Tuulialle ja Katille Konstan läheltä (tykkäävät Konstasta) ja hain Titjan Tytin näyttelyhäkistä. Näytin Tiinalle ja Katille kehän ulkopuolella miten Titjaa handlataan ja annoin heidän kokeilla, kun olin mielestäni mesessä luvannut, että saavat virallisen kehän ulkopuolella yrittää sen kanssa. Olihan se aika erilaista jos vertaa, että molemmat ovat tottuneet esittämään kahta erilaista pientä koiraa (tiibetinspanieli & lunnikoira), eikä Titjan esittäminen vastannut ollenkaan sitä. Helpoin virhe saattoi olla se, että pitää kättään liikkeessä ikään kuin siinä olisi nami, jolloin Titja alkaa hyppiä ja pomppia kättä sekä ihmistä vasten. Itse kun yleensä vain heilautan namikättä eteenpäin ja sanon "mennään", usein pelkkä käden heilautuskin riittää. Laitettiin Titja sitten takaisin ja käytiin kiertämässä vähän muita kehiä, joskaan en nähnyt mitään niin tähdellistä että olisin jotain kuvannutkin. Palattiin taas nahkakehien ääreen katsomaan juuri parahiksi kun Leslie meni kehään. Yritin kuvata paikalta, joilta Tiina ja Kati olivat kuvanneet lähes koko ajan, mutta tympäännyin äkkiä vastavaloon ja etsin viisi kertaa paremman kuvauspaikan tuomariteltan vierestä. Tiina ja Kati tulivat perässä ja totesivat paikan myöskin hyväksi. Verrattuna että minulla oli suhteellisen huono kamera (veli antoi lainaksi pari vuotta vanhan digikameran omani hajottua), sain pari ihan kivaakin kuvaa.

Nahkakehän loputtua kävin hakemassa toimistosta Titjan pokaalit, niitä se sai kaksi (KP:stä ja ROP-pennusta), vaikka aiemmilla kerroilla on saanut vain yhden (ROP-pennusta). Kierreltiin siinä sitten Tytin sen verran, että pari suomenajokoiranarttua ehdin kuvata Jessicalle ohimennen, katseltiin mm. Titjalle kevytnäyttelyhäkkejä, koska minun on sellainen pitänyt jo jonkun aikaa otukselle hankkia. Löytyi ihan kivanoloinen ja suht halpakin XL-kokoinen häkki, mutta käteistähän minulla ei ollut sen vertaa ja kortti ei kelvannut. Ajateltiin sitten Tytin kanssa, että etsitään kaupungin lähin pankkiautomaatti, jota lähdettiinkin ihan autolla etsimään. Matkalla satuttiin liikennevaloissa vahingossa kolhaisemaan toista autoa, joten Tytti selvitteli kolhujuttua parkkipaikalla sillä aikaa kun kävelin lähellä olevalle pankkiautomaatille Titjan kanssa ja nostin sieltä tarvittavan käteisen itselleni (otetaan huomioon että ensi kertaa käytin pankkiautomaattia, sillä sain kortin muutenkin vasta pari päivää sitten. silkkaa tuuria että muistin kortin pin-koodinkin, sillä olen nähnyt sen tasan kerran hätäisesti kun olin lähdössä viemään koiria ulos). Joka tapauksessa päästiin siitä sitten hetken päästä palamaaan muutaman kilsan päähän takaisin näyttelyalueen porttien lähelle, josta sitten kipaisin ostamaan kyseisen näyttelyhäkin - mallinsa ja kokonsa viimeinen siinä kaupassa, olinpa onnekas. Kätevä kasata, helppo ja nlyhäkiksi suht halpa, jos vertaa mitä se olisi voinut maksaa. Palasin häkin kanssa Tytin autolle, jolle Tytti oli löytänyt parkkipaikan hetkeksi. Aseteltiin häkki pakettiauton takaosaan Tytin uroskoirien rautahäkin ja takaovien väliin ja laitettiin Titja sisään; rakennelma oli juuri ja juuri sopiva! Lähdettiin siitä siis kotimatkalle (joskin käytiin matkalla ostamasta juomaa jostakin kaupasta), Titja sai olla uudessa näyttelyhäkissään joka korvasi nyt tällä kertaa autohäkkiä. Hieno oli päivä, kiitos Tytille kyydistäkin!

Loppujen lopuksi kun myöhemmin ajattelen, Bobin panikotuminen saattoi johtua aivan minusta itsestäni ja tuosta virheestä, minkä juoksuosuuden alussa jo tein (sai huonon fiiliksen kehässä tai jtn), vaikka olin koko ajan muuten kylmän rauhallinen. Tahtoisin kovasti kokeilla koiran kanssa uudestaan joku päivä, mikäli pystyisin korjaamaan ainakin tuon yhden tekemäni virheen.

Alla tämän päivän nahkatuloksista ne mitä tiedän.


ROP, RYP2 Dandinas Hot Chick
VSP Timonan Louis Loverlook

ROP-vet, BIS-vet Timonan Jamaica Jade
ROP-kasv, BIS2-kasv Timonan

ROP-pen Dandinas Put Up To Play
KP2 Windswept Height's Sweet Selina
PEK1 Dandinas Put Through

ERI1 PU3 v-SERT Dandinas Gorgeous Golden
H Dandinas Never The Less