30. marraskuuta 2014

SCY P-H alaosaston collieiden aksapäivä #1

SCY:n alaosastomme järjesti agility(aamu)päivän collieille A-Qilityn hallitiloissa, jonne saatiin paikalle 16 colliekoiraa ohjaajineen. Toista ryhmää veti Tea, jonka takia emme tällä kertaa saaneet videoita meidän treeneistämme, ja toista ryhmää veti Terhi Salonen. Kuuluin itse Terhin ryhmään, joka oli suunnitellut hieman vaikeamman harjoituksen tarkoituksellisesti vähän enemmän tehneille koirakoille (vaikka meidänkin ryhmässämme oli muutama kokemattomampi), Tean ryhmä oli taas täysin aloittelevien ryhmä.

Rata sisälsi pelkkiä hyppyjä ja putkia, mutta siihen oli suunniteltu valittavaksi teknisesti haastavampia kohtia. Valinnaiset esteet sai suorittaa helposti joko suoraan tulosuunnasta tai vaikeammin takaa kierrettynä (ihan loistava veto Terhiltä, kun ei ole ennestään tietoa/varmuutta kaikkien ryhmään osallistuvien koirakoiden tasosta!), jolloin ohjauksia sekä muutoinkin kulkusuuntia tarvitsi miettiä enemmän.
Tutustuessani rataan päätin opetella ihan suosiolla hetimmiten vaikeamman version radasta tietäen että aikaisemmin Terhin agilityoppilaana oltuani minut pakotettaisiin suorittamaan vaikeampi versio radasta ilman vaihtoehtoja (oikeassa olin), joskin unohdin huomioida yhden valinnaisen esteen ja opettelin sen suorana etenemisenä.

Veila oli ensimmäisellä kierroksella ihan haka, kaikki tuntui menevän sujuvasti ja pienet "ongelmat" olivat vain omista ohjauksistani kiinni. Koira kuunteli hyvin, ohjautui helposti ja eteneminen oli vauhdikasta. Paria kääntymiskulmaa hiottiin sujuvammiksi selvempien ohjauksien kautta, joilla voitetaan ehkä sekunti radalla; se yksi sekunti agilityssä saattaa olla kultaakin kalliimpi. Terhin ohjeistus pitkästä aikaa tuntui selkeältä ja sellaiselta, jota olen taas hetken aikaa kaivannutkin. (Vaikkei tuossa omassa tausta-kommentaattorissa Teassa eikä ohjatun ryhmän agiohjaajissakaan ole valittamista, mutta Terhiltä tuntuu saavan aina sitä jotain pientä siihen kaikkeen lisää.)
Toinen kierros ei sitten mennytkään ihan niin sujuvasti. Tarkoituksena oli tällä kertaa mennä vaikeamman kautta myös se yksi este, jonka olin unohtanut takaakiertona opetella ja mentiinkin, mutta koira oli erittäin huonosti kuulolla eikä mikään tuntunut toimivan koko radalla. Turhauduin ja **ttuunnuin siinä itsekin, mutta itsepä olin kuoppani kaivanut; olin antanut Veilan juosta Suran kanssa tyhjällä kentällä (toinen ryhmä lopetti ajoissa, Terhin ryhmä vähän myöhässä) kilpaa juuri ennen omaa vuoroamme ja se oli syönyt huomattavasti Veilan energiaa ja keskittymistä. Olin toki arvannut haittavaikutuksen, mutta Tea oli saanut paikalle pennunkatsojia Suran tulevaan pentueeseen, joten ajattelin että heistä olisi kiva nähdä Sura täydessä vauhdissa Veilan kanssa enkä pysäyttänyt Veilan johdattamaa sata lasissa "piiri pieni pyörii":tä. Olivat toki tykänneet ja noh, agitreenejä tulee lisää vaikka yhdet (jos toisetkin) kustaan aina välillä.

Toinen treenikoirani ei tällä kertaa ollutkaan Titja vaan hoitolainen Piuke, jolta löytyi ensikertalaisena paljon intoa ja erityisesti vauhtia tekemiseen kentällä. Mutkaputki ei ollut sen isompi ongelma kuin suorakaan ja madallettujen aitojenkin yli mentiin. Parhaimmillaan Piuke teki kolmen esteen "rataa": suora putki, aita ja aita sekä toisena versiona aita, mutkaputki ja aita. Hieman se säikähti kun aidan siiveke kaatui selän takana, mutta ei jäänyt sitä erityisemmin kauhistelemaan vaan suostui hyppäämään kyseisen aidan ensin vähän miettien ja sitten taas täysin normaalisti. Olipa kummallista tehdä koiran kanssa, joka ei osaakaan vielä yhtään mitään. Saa vähän vertailukohtaa siihen miten paljon Veilakin on oikeasti oppinut.  :D

Harmillisin asia koko agilitypäivässä oli Piuken treeniä seurannut etujalkojen pohjien nuoleminen sekä järsiminen. Viime kerralla tokossa käytin sille nakkeja, jotka aiheuttivat samanlaisen allergiareaktion ja tällä kertaa kokeilin lihapullia, sama vaikutus ihan jo parin tunnin sisällä treeneistä. Olihan sillä Jyväskylässäkin lihapullia, mutta sai niitä ilmeisesti siellä riittävän vähän - vain pari kokonaista - ettei reagoinut niihin näin.
Onhan niissä lihapullissakin usein jonkin sortin jauhoja, joita kartettiin jo sopivaa nappularuokaa valitessa. Joutuu miettimään seuraavaan collieiden agilitypäivään sekä näyttelyihin jonkun koiralle sopivamman palkan, lelullakaan se ei ainakaan tokohallissa juuri leikkinyt niin ei välttämättä palkkana käy.

Päivällä treenien jälkeen meillä kävivät vierailulla Anni ja Jolla-aussiepentu, Mira ja Vuk-aussie sekä Sini ja Freia-buhund. Juteltiin ja kuvattiin Jollasta uudet 4kk posekuvat.


Lisää Jolla-kuvia

P.S. Huomasin miten videot ovat tehneet minusta laiskan selittämisen suhteen; miksi selittäisin kun asiat näkee videoltakin? Postauksen pituus kasvaa heti kun videoita ei ole saatavilla.

29. marraskuuta 2014

Suomen Karva-Kaverit ry:n uudet työläiset








Poni-kuva ja todistustenjako-kuva © Susanna Soppi, alimmat kaksi kuvaa © Hannele Liimatta

26. marraskuuta 2014

Erilaisten toko-hyppyjen treenailua

Alaosaston hallivuorolla muiden tutustuessa tokon alkeisiin Hanna-Siskon opastamana, treenailin Veilan kanssa sivussa yksin lähinnä toko-hyppyjä ja siinä samassa hieman noutoa. Treeniä hankaloitti hallissa juokseva lapsi hihnassa olevan pehmolelu-koiransa kanssa, joka keksi jossain kohtaa että hänen pehmokoiransa osaa myöskin hypätä ja tuli viskelemään koiraa esteen yli samalla kun yritin heittää Veilalle kapulaa. Tavallaan todella kiva häiriötreeni kun huomasi miten viiru joutui miettimään kumpaa sieltä tuodaan takaisin ja päätyi kuitenkin kapulalle eikä lopulta jättänyt mitään tekemättä tytön antamasta häiriöstä huolimatta.  :)

  • ALOn hypyssä seisominen epävakaa, kun oli saanut tehdä liikkuvampia suorituksia ensin.
  • AVOn hyppy, jota ensimmäistä kertaa kolme viikkoa sitten ihan puhtaasta uteliaisuudesta kokeiltiin, sujuu ilman suurempia ongelmia. Istuminen huomattavasti varmempi, mutta tällä kertaa vähän lähempänä estettä - ei häiritsevästi. Palaa sivullekin nätisti ilman ylimääräisiä käskyjä, "valmis" liike.
  • Hyppynouto, lieköhän koskaan ennen edes tehnyt, pääosin sujui nätisti. Pari kertaa kiersi esteen, joka johtui lähinnä siitä että kusin itse kapulan heiton ja takaisin käännyttäessä este ei ollut suorassa linjassa palatessa. Kapulan palautuksessa yhä parantamisen varaa; sivulletulon paikka heittelee, kapulaa pitää mutta viskelee päätä ("toin! tässä! ota jo! ota!") ja saattaa aukoa suutaan kapula suussa eli puree kapulaa turhaan.
  • AVOn luoksetuloa ensimmäistä kertaa melko lyhyeltä matkalta (sinisen maton laidasta laitaan). Arjessa käytetyt komennot voimakas apu, vauhdista stopit tehokkaita ja nopeita. Pidemmällä matkalla saattavat olla ongelma, mutta sitä katsotaan sitten joskus. Stoppeina nämä kuitenkin parempia kuin Titjalla koskaan.

  • Päivän isoin onnistuminen löytyi ylivoimaisesti noudon parista: vikoilla kerroilla kokeilin heittää kapulaa ilman että pidän Veilasta kiinni. Ei ryöstänyt!!!  (harmi ettei Tea videoinut heittojakin, alla pari vikaa hyppynoutoa)

    25. marraskuuta 2014

    Irtoamista ja kertausta

    Avainharkkausta heti kahdeksalta aamulla Tean ja collie-nelikon kanssa, tästä tulee varmaan tapa.
    Otettiin ensin sivusuuntaan irtoamista kellon muodossa pelkillä aidoilla, jonka jälkeen järjestettiin esteet viimeisimmän ohjatun treenin malliin ja tehtiin viime treenien meille niin hurjan vaikeita kuvioita uudelleen. Loppuun vielä pari keppien lähestymistä kulmasta.

    Titja
  • Hyvin irtoaa kuten oli odotettavissakin, kuuntelee myös pois vedettäessä ja irtoaa seuraavan esteen hyppyyn nätisti - samantapaista harjoitusta ollaan tehty kotipihan puita kiertäessä.
  • Valitsee turhan herkästi houkutusesteitä ja yrittää keinullekin, jonka luona Tea on kuvaamassa.
  • Ohjaaja ei osaa ohjata koiralle riittävän selvästi välistävedoissa.
  • Ihan koiran tasoista kepittelyä, pari kertaa väärä lähestymisväli ja kerran karkasi ennen vikaa väliä pois - meidän perusongelmat. Viimeinen keppikulma erityisen hyvä (tiukka).

  • Tuli huomioitua, että hallilla tosiaan on ensiapu-paketti - selkeesti meitä varten! Tealla oli viime kerralla kädet vähän mustelmilla ja naarmuilla kun nämä meidän collikat ovat siitä "rauhallisimmasta" päästä ja tällä kertaa Titja (vahingossa) rei'itti mun sormeani - siksi kiroan tuossa nelosvideon lopussa..  :)












    Veila
  • Ympyrässä kulkeminen ilman mun tukea odotettua parempaa, sain jopa pyöriä paikoillani. Palkkasin tässä lelulla, josta muistin taas miksen yleensä tee niin - kuumuu..
  • Välistävedot ihan makeita kunhan ohjaaja vaan toimii oikein. Ja sit on taas (ohjaajan) pakki nurin kun pitäisi tehdä sama uudelleen peilinä. Liikkuminen oikein on hankalaa, ihan tosi.
  • Kepeillä myös ensimmäisen välin kanssa hakua, mutta siitä kun pääsee kiinni niin koko rivi toimii.





  • 20. marraskuuta 2014

    Helppo voi käydä vaikeaksi

    Ohjatuissa treeneissä, miten helposta voikaan tehdä vaikeaa. Ensimmäisessä irtoamisharjoituksessa Titja oli ihan omiaan, mutta lopuista ei sitten tullutkaan "mitään". Putket ei löytyneet enää kääntämisen jälkeen eikä kunnolla enää edes suoraan. Ja samaa kädet selän takana? Heh heh.
    Välistävetojen oikeasti luulin toimivan. En mä muista että niissä olisi Titjan kanssa ollut ongelmaa, mutta nyt niitä ongelmia olikin sitten riittävästi lähtien mun ohjauksesta siihen, että koira ei ole täysin hollilla. Sain lievät moitteet että olen palkannut Titjaa niin paljon heittolelulla ettei se osaa jäädä ottamaan palkkaa kädestä (jota me kyllä tehdään toki agissakin, mutta entä jos välillä koiran mielestä suorittaminen on kivempaa kuin nami? lelu on varmempi täysi agitoiminnan pysäytys - tai laiskan ihmisen "avain onneen"..), siitä johtuvaa lievää keskittymättömyyttä jne.







    19. marraskuuta 2014

    JEE avainharkkaus-mahdollisuudelle! + hallivuoro

    Tekstiä tulossa.

    Titja







    Veila





    Illalla alaosaston hallivuorolla..

    13. marraskuuta 2014

    Turhaa säätämistä ohjaajalta

    Ohjatuissa treeneissä, otsikko puhukoon puolestaan.











    6. marraskuuta 2014

    Ensilumi ja aksaa

    On se jossain kohtaa saattanut ripotella lunta aiemminkin, mutta tänään satoi lunta, joka pysyy maassakin hetken. En ollut äärimmäisen ilahtunut lumisateesta päätettyäni lähteä agilityhallille kävellen, sillä Tea ei tällä kertaa päässyt treeneihin ja jäimme ilman kyytiä, mutta halu treenata silti löytyi sekä tahto päästä vähäksi aikaa tuulettumaan kotoa kivan tekemisen pariin. En osannut arvioida kunnolla matkaa hallille saatika sinne käveltävää aikaa, mutta onnistuin kuin onnistuinkin saapumaan hallille niin että avasin oven kellon lyödessä tasan treeniaikamme alkamisen merkiksi. Matkaa kertyi käyttämääni reittiä pitkin noin 3,85km joka tuli talsittua 33 minuutissa normaalia reipasta kävelytahtiani.

    Tean olessa poissa emme saaneet tältä kerralta videoita, mutta treenimme oli varsin yksinkertainen ja helpposelitteinen. Aluksi jokainen koirakko otti kahden esteen jumppasarjaa lihasten verryttelemiseksi, eli matalahkoja hyppyjä peräkkäin niin että väliin sopii juuri yksi askel.
    Varsinainen treenimme keskittyi renkaaseen, joka oli radan keskipiste. Renkaan toisella puolella U-muotoinen putki ja toisella puolella kolme hyppyä myöskin U-muodostelmassa, joita käyttäen hinkattiin rengasta kerran jos toisenkin. Ohjauspuolia vaihdellen saatiin sisällytettyä muutama valssi- ja takaaleikkaus-harjoitus muuten niin yksinkertaiseen treeniin.

    Testasin itse miten hyvin Titja hakee rengasta enkä suoristanut sitä vaikeammista kulmista välttämättä kovin paljoa vaan annoin sen valita itse. Putkelle päin mentäessä kulmissa ei ollut mitään ongelmaa, mutta putkelta päin tultaessa koira hyppäsi sivusta. Kerran, toisen, kolmannen. Osaa varmasti, mutta kehtasi tulla sivusta vielä silloinkin kun olin vastaanottamassa sitä täysin suoraan. Prkl!! Muutama onnistunut toisto.

    Loppuun saatiin kokeilla kahdesti jumppasarjaa täydellä viidellä esteellä eikä siinä ollut mitään ongelmia. Varsinaiseksi jäähdyttelyksi saatiin talsia sama matka kotiin kuin mitä oltiin tultu hallillekin, joskin monta kertaa inhottavammassa lumipyryssä.  :(

    5. marraskuuta 2014

    Collieiden hallivuoro



    Pitkästä aikaa päästiin halliin treenaamaan tokoa (tai jotain sen tapaista jäljitelmää) collieiden talvikauden ensimmäisen hallivuoro-keskiviikon muodossa. Otin Veilan treenikoiraksi, sillä Titja pääsee tekemään viikoittain agilityä ja viirukin tarvitsee jotain tekemistä.

    Päällimmäinen ideani oli keskittyä ruudun kertaamiseen, olemmehan ottaneet sitä.. kahdesti? Vai jopa kolmesti aikaisemmin? Joka tapauksessa kuukausia sitten. Koska ruutunauhaa ei ollut saatavilla hyödynsin koirien hihnoja rakentaakseni meille ei-niin-ison, mutta toimivan ruudun. Muutamaa pientä erehdystä lukuunottamatta Veila oli oikein pätevänä tänään ja haki todella monta kertaa ruutuun myös ilman ohjaavaa kosketusalustaa, kun uskaltauduin kokeilemaan (video alla).
    Positiivisin yllätys tuli kuitenkin paikkamakuusta, jonka Veila suoritti yksin kahden pehkocollien tehdessä omiaan samassa hallissa. Se ei häiriintynyt niille annetuista naksautuksista tai käskyistä vaan pysyi koko paikkamakuu-treenin ajan täysin paikoillaan vain parilla välipalkalla. Mistä lähtien se on malttanut näin hyvin? Pari noutoakin sujui.

    Koska Veila ei näyttänyt kovin väsyneeltä, siirryin ottamaan hyppyä sen kanssa treenin lopuksi. Alo-hypyt menivät ihan kiitettävästi, paikallaan seisominen täysin liikkumatta ei vain ole koskaan kuulunut Veilan vahvuuksiin viereen käveltäessä. Kaiken muun mentyä tänään niin loistavasti uskaltauduin kokeilemaan ensimmäistä kertaa avo-hyppyä Veila kanssa ja ensimmäisillä toistoilla se ei voinut mitenkään ymmärtää, että esteen taakse täytyy istua; tarjosi kyllä kaikkea muuta lähtien kuolleen esittämisestä. Kun se oikea toiminto löytyi, saatiin pari täysin puhdasta avo-hyppyäkin aikaiseksi ja yllätyi positiivisesti sen tarjoamasta välimatkasta esteeseen - tottunut Titjan rintakehä-esteessä-kiinni -suorittamiseen.


    Sokerina pohjalla.. Veila oli vastikään pari päivää Annin luona hoidossa, jonka aikana Anni innostui naksuttelemaan Veilalle uutta temppua. Tämä on ollut itsellänikin mielessä jo pidempään, mutten ole saanut aikaiseksi - ja nyt viiru osaa tempun! Tuli kokeiltua itsekin eikä viiru malttanut lakata tarjoamasta puhaltelua kun oli alkuun päässyt, joten Anni teki hyvää työtä taskuviirun kanssa.
    Eli tarkemmin kyseessä kuplien puhaltaminen veteen.  :)