Eilen aamulla roudasin itseni molempien tyttöjen sekä repun ja kevythäkin kera bussilla keskustaan ja käveltiin sieltä pikkumatka messuhallille näyttelypaikalle. Koko aamun oli kovin epärealistinen olo näyttelyyn menosta ja turhautumista aiheutti toisen näyttelykengän katoaminen jäljettömiin. Laitan ne yleensä aina samaan paikkaan, josta toinenkin nyt löytyi, mutten kykene yhtään arvailemaankaan toisen kengän sijaintia. Koiria ei tule mieleenkään syyttää, mutta prkl Minus.
Hanna haki multa Titjan melko pian saapumisemme jälkeen JH-kehiä varten. Siinä jonkin aikaa tuli juteltua tutuille kun tuli puheeksi, että Diesel pitäisi löytää jostain kehien laidalla olevasta häkistä ja viedä kehään kun sen vastuuhenkilölle/handlerille Jennylle tuli päällekkäisyys toisen rodun kanssa. Hetken etsittiin koiraa kun mä sit bongasin sen "vieraasta leiristä" (ahtaat tilat pakottivat osan timonalaisista sijoittamaan häkkinsä kauemmas) ja valmisteltiin se kehään.
En ole Dieseliä koskaan aiemmin esittänyt, mutta ihan hyvin se mielestäni meni, tuloksena ERI4 avoimesta luokasta - hämmentävää miten yhä ajattelen Dieselin sekä siskonsa Piuken junnuina, vaikka sisarukset täyttivät pari viikkoa sitten kaksi.
Arvostelut saatiin kielellä X (todennäköisesti venäjäksi?), eikä paikalla ollut kyseisen kielen kääntäjää joten kävin pyytämässä kirjoittaneelta kehäsihteeriltä kaikkien kehien jälkeen Dieselin ja oman koiran arvosteluihin suullisen suomennoksen kirjoittaen niistä itse lyhyet muistiinpanot ylös - kirjoittavan suomen kieli ei ollut täydellistä joten saamani käännökset ovat vähän suuntaa antavat, mutta ymmärrettävät. Dieselillä vikana olivat kevyet korvat (tuomari oikein nosti niitä tarkoituksella) sekä korkea häntä liikkeessä, mut se on vähän Dieselin pahe muutenkin eli mä en olisi hännälle voinut tehdä mitään.
Ja lopussa mainita hyvin esitetty, et kai se sit oli ihan hyvin "vieraan" koiran kanssa. :)
Tuomari arvosteli kohtuu rivakasti ja oli puoli tuntia aikataulusta edellä, joten sain Veilan kehään kohtuu ajoissa. Arvoin vielä näyttelypaikallakin kehtaanko näyttää sitä silmänsä takia, mutta koska se ei yhäkään ole tulehtunut ja tutut kannustivat katsottuaan sen silmäkulman viemään se silti kehään niin käytiin kääntymässä EH:n verran. Veila jatkoi esiintymis-paheidensa suorittamista eli nyki tuomarin puolen takajalkaa taaemmas, nojaili taaksepäin tai muuten vain nyki ryhtiään ees-taas. Liikkeet menivät jälleen normaaliin tapaan hyvin vauhdikkaasti.
Erittäin pieni, kevyt kokonaisuus. Feminiininen pää, jossa kapea kuono-osa. Silmät erikokoiset. Ei riittävän oikeat korvat. Hyvä ylälinja. Hyvä, tilava runko. Liike riittävän hyvä.
- Olga Kupriyanova-Sinko
Arvostelun käännös on taas vähän sinnepäin ylemmällä tekstissä mainitsemastani syystä. Hilpeyttä ainakin itsessäni herättää slovenialaisen tädin toteamus mukamas erikokoisista silmistä. Kovin se tuota silmävuodon puolta tuijotteli ja tarkasti, ettei silmä punerra/ole tulehtunut, muttei kysynyt tai sanonut siitä mitään ääneen. Vuotavasta silmästä puuttuu pigmentti kun taas toisessa se on erittäin musta ja voimakas, joka saattaa hämätä silmän todellista kokoa niin en tiedä hämääntyikö tuomaritäti tästä.. :D
Maininta koosta ei tämän typyn kanssa ole enää kummastus.. Korvia yritin painella ennen kehää että olisivat edes vähän kauniimmin, mutta eipä se paljoa auttanut kun tuomari väkisin nosti niitä pystyyn ja katsoi miten ne asettuvat takaisin eli jäivät Veilalle tyypillisesti semi-pystyyn.
Titja meni JH:ssa Hannan kanssa kuulemma ihan hyvin, mutta Hanna totesi itse mokailleensa vähän. Eivät saaneet sijoitusta eivätkä päässeet jatkoon, mutta toivon että molemmilla oli kivaa yhdessä. Joku muukin tyttö taisi kokeilla heti aamupäivästä Titjan kanssa ellen ihan väärin kaukaa katsellut. :)
Kun Titja oli varmasti JH-touhuista vapaa ja nahkakehät olivat ohitse lähdettiin Annin seurassa moikkaamaan "sitä tiettyä koirahierojaa" eli Katria, jonka hierontakertoja olen odotellut Lahteen. Ihan hetimmiten ei Katri joutanut irlisten keskuudesta Titjaa katsomaan, mutta kehien jälkeen ehti tentata mua vähän ja tunnusteli Titjan lävitse kun olin sitä toivonutkin. Sanoi sen mitä mä ajattelinkin että lihaskireyksiä sieltä löytyy erityisesti takaa mutta myös hieman etuosasta, eli varaan Katrilta ajan hierontaan kunhan löytyy sopiva päivä. Katri vihjaisikin, että joitain päiviä pitäisi olla tulossa.
Siinä irliskehällä odotellessa istuttiin kehän laidalla Annin ja Titjan kanssa, Titjaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kehässä juoksevat irlikset, mutta kiinnitti huomionsa kehän yli viereiseen kehään, jossa juoksi aika ajoin salukeja. Yleensä Titja ei protestoi äänellä, mutta nyt se peruutti niin pitkälle kuin koskaan pääsi ja ihan vinkumalla vaati, että olisi päästävä sinne salukien kanssa! Ja kun käveltiin myöhemmin samaisen kehän ohitse, Titja käveli vähän mun edellä ja oli suoraan kääntymässä salukikehään välittömästi bongattuaan kehän oviaukon. Pakko mun oli se käydä kyseisessä kehässä myöhemmin vielä juoksuttamassa, kun varsinainen kehätoiminta oli ohitse. Mihinkään muuhun kehään se ei niin palavasti halunnut.
Loppupäivästä ehdin yllättävästi juuri saapua nahkakehälle, kun mulle todettiin, et hae Veila. Jätin Titjan Riikalle pideltäväksi ja lähdin hakemaan Veilaa kauempaa meidän häkiltä ja takaisin tullessani Titja oli kadonnut Riikan kanssa. Sain sit siinä samalla selville, että kyseessä oli tuomarikolleegio (eli tuomarikoe) tai ymmärtääkseni tarkemmin sellaisen harjoittelu ensi torstaita varten johon tarvittiin muutama nahka esille. Kulman taakse mennessäni näin Riikan esittämässä Titjaa ja siitähän ei mitään hyvää ainakaan seurannut, kun Titja näki mut - ensin mä olin juossut pois sen luota eli hyljännyt sen eli se oli jo ehtinyt huolestua ja sit saavuin toisen koiran kanssa näköpiiriin eli iski järjetön mustasukkaisuus. Kyllähän se Riikan kans juoksemiset sai sujuvasti, mutta paikallaan seisominen teki tiukkaa vaikka se on yleensä Titjan vahvuuksia ja se sai katsoa mua koko ajan. Olipahan taas iloinen koira kun pääsi mun luokse.
Tiukkaa sille teki olla Riikan pideltävänä myös se aika, kun esitin Veilan harjoitustilanteessa ja Riikka jäi siihen kehän vierelle katsomaan sekä juttelemaan tuttujen kanssa. Tuomarikokelas ja Piia Enlund tarkastelivat pitkään Veilan päätä, kuuntelin hissukseen kommentteja joita käytiin läpi. Veila meinasi vaan alkaa perseilemään eikä halunnut olla yhteistyössä tarkemmassa pään tutkinnassa, joten jouduin nappaamaan sitä niskavilloista. Tietää kuitenkin, että se normaalisti antaa tutkia eikä peruuta paniikin takia eli se vaan perseilee. Nyt olen kuitenkin ongelmissa ensi torstain esittäjien kanssa, kun Titja osoitti merkkejä haastavuudesta tänään silloin kun mulla on toinen koira samassa tilassa ja Veilalla pitäisi olla myös esittäjä, joka ei anna sen perseillä. Mä en haluaisi "tuntemattomia" (= Wilmaa, joka Hyvinkäällä kokeili Titjaa torstaita varten) asettaa haastaviin tilanteisiin mun koirieni kanssa. Molemmat pitäisi kuitenkin saada esitettyä samaan aikaan, joten mun täytyy pohtia tätä vähän uusiksi.
Isoissa kehissä sai taas hurrata nahkalle, kun Milli (Milli Miller Viisakas Virginia) nousi Tuulan handlaamana ryhmävoittajaksi, jäi kuitenkin myöhemmin BIS-kehässä ilman sijoitusta. Muuta nahkamenestystä ei isoissa kehissä tullut. Mä satuin Jennylle jutellessani huomaamaan kasvattajaryhmien kokoomakehässä westieiden eli valkoisten länsiylämaanterriereiden ryhmän (Kennel Loving You), jossa vietiin neljää koiraa kahden handlerin voimin. Rohkenin käydä tarjoamassa apua ja sit haettiinkin Jennyn kanssa apuvoimaksi yksi Jennyn JH-tutuista että saatiin neljä handleria kokoon. Taisivat tosin luulla muakin junior handleriksi, mut eivätpä ole ensimmäisiä erehtyneitä, monet sanoo että näytän 16-vuotiaalta (ikää 21v).. :)
Westietä en ole koskaan vienyt, mutta kerta se oli ensimmäinenkin ja sain hihnan päähän Ilonan (Loving You Let Me Be The One). Paulakin henkäisi ison kehän laidalta, että mitä ihmeen terrieriä mä vien, kun olis voinut luulla että olen pikemminkin Timonan-ryhmän mukana. :D Ilona meni kuitenkin reippaasti myös vieraan kanssa ja sain siltä pusujakin ennen kehäkierrosta. Ryhmä jäi ilman sijoitusta.
Näyttelypaikalla ennen lähtöä jossain kohtaa pamahti jokin, en tiedä mikä, mutta mun silmiin Veila paineistui siitä joten olen tästä vähän maissa. Saatan jossain kohtaa kirjoittaa enemmän Veilan luonnetta käsittelevän blogipostauksen, tähän en halua enempää siitä jaaritella. Reaktio, se pienikin jonka koirassa näin, pisti joka tapauksessa masentamaan. Sai taas ajatuksen aihetta.
Niin ja sekin vielä, että ekaa kertaa näyttelyssä meille annettiin palohälytys, joka oli kuitenkin aiheeton. Tämäkin onneksi vasta loppupuolella eikä meidän tarvinnut alkaa tyhjentämään hallia.
Toivottavasti tuli mainittua kaikki olennainen, paljon sitä voikin mahtua yhteen näyttelypäivään. Kiitos kyydistä kotiin Riikalle, helpotti paljon kun ei tarvinnut mennä bussilla! Illalla olinkin aivan puolikuollut väsymyksestä annettuani itselleni viimein luvan pysähtyä ja rentoutua ja tääkin aamupäivä meni vielä kohtuu koomassa väsymyksestä vaikka vierailin terveyskeskuksessakin.
"Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa."
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavan sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
Eli syvästi kiitoksia Sariannalle meidän Liebster-maininnasta heidän Oliivi-blogissaan joskus kuukausia sitten, vaikka mä arvostan näitä haasteita todennäköisesti yhtä paljon (eli "paljon") kuin Sarre itse.. :D
Myönnän itse Liebster Blog maininnat seuraaville..
En tosiaan ole varma lukijamääristä, mutta menköön. Kyseisistä blogeista tykkään itse paljon. Olisi ollut paljon muitakin, joille olisin moisen maininnan voinut antaa.
11 KYSYMYSTÄ -haaste
Metaphnora's Pets -blogi heiti meille Sariannan tapaan jo muutama kuukausi sitten haasteen, johon en tarttunut blogin ollessa muutenkin inaktiivinen. En kuitenkaan halunnut täysin sivuuttaa haastetta, joten otin tehtäväkseni suorittaa sen joutessani nyt aamuyöstä, kun unikaan ei tunnu enää maittavan ennen tulevaa näyttelypäivää.
"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."
1. Mitkä ovat koirasi huvittavimmat tavat?
Olen todella huono vastaamaan tämäntapaiseen kysymykseen, mutta yritetään. Titjalla on kohtuu huvittava tapa saada "henkinen orgasmi" kun rapsuttaa sen pepun päältä pitkästä aikaa. Koko koira menee aivan mutkalle, sekaisin, önisee ja örisee, hakeutuu kaivamaan sohvaa (jos on sohvalla vierellä) ja makuulla venyttää takajalkojaan. Sitä on vaikea kuvailla, mutta toinen osoittaa kovin selvästi ja mielestäni hieman huvittavalla tavalla nauttivansa. :) En ole nähnyt ainakaan toistaiseksi minkään muun koiran menevän samalla tavalla sekaisin. Toinen ihan huvittava tapa on Titjan pakkomielle päästä sukeltamaan ihmisten jalkojen välistä jos sen mielentila on tarpeeksi iloinen ja siihen kiinnitetään silloin huomiota (rapsuttamalla tjsp, esim tapaa tutun ihmisen pitkästä aikaa).
Veilan huvittavimmat tavat.. onko niitä, kun koko koira on läpeensä niin huvittava ja jos meinaa nauru loppua kesken, niin se keksii aina jotain uutta jolle nauraa riippumatta siitä, missä ollaan ja mitä tehdään?
2. Missä näet itsesi ja koirasi viiden vuoden päästä?
Vastaisin tähän, jos osaisin. Todennäköisesti melkolailla samassa tilanteessa kuin nytkin eli juurtuneena Lahteen, toivottavasti silloin kuitenkin jo työllistyneenä ja mahdollisesti parempaan kämppään muuttaneena. Tämänhetkinen ainoa suunnitelma on Veilan pentue ja siitä yhden pennun kotiin jättäminen, sen jälkeen elämä saa kuljettaa miten tykkääkään ja katson sitten, mitä teen eli viiden vuoden päästä on voinut tapahtua jo vaikka mitä. Saas nähdä.
Jos oikein villiksi lähdetään, niin mahdollisuus myös on, että minut löytää viiden vuoden päästä koirineni jostain osin Amerikkaa ja innostuessani/kyetessäni suunnittelemassa katukoirien auttamista.
3. Suurin tavoitteesi koiriin liittyen?
Hoitaa koirani niin, että ne pysyvät hyväkuntoisina ja mikäli mahdollista, suojella niitä mahdollisilta tapaturmilta sekä ehkäistä sairauksilta (sen verran minkä voin eli mm. rokotukset). Tarjota omille koirilleni niiden loppuelämän koti luotani, riippumatta siihen mihin elämä itseäni kuljettaa ja jos tarpeen, kyetä päästämään niistä irti ennenaikaisesti (mahdollisten kipujen seurauksena).
Meinasin ensin laittaa tavoitteeksi yhden onnistuneen ja ennenkaikkea terveen pentueen kasvattamisen, kunnes ajattelin kysymystä hetken tarkemmin.
4. Paras vuodenaika?
Loppukesä, kun ei ole enää siitepölyjä häiritsemässä hengitystä ja kaikkialla on oikeasti vihreää. Oon sen verran vilukissa, ettei talvi oikein innosta paria ensimmäistä lumipäivää enempää.
5. Näyttö, käyttö vai molemmat? Miksi?
Tästä kysymyksestä saisi varmasti kirjoitettua pidempäänkin, mutta pidän vastaukseni mahdollisimman lyhyenä. Sanon yksinkertaisesti, että molemmat. Toisaalta karsastan monia näyttöön suuntaavia koirarotuja koirien sairaalloisuuden vuoksi, mutta on myönnettävä, että osassa linjoihin jakautuneissa roduissa käyttölinjan koirat eivät välttämättä vastaa lainkaan ulkomuodoltaan niiden rotumääritelmää toisin kuin näyttölinjan koirat (vaikka niissä saattanee olla näytön ihannoiminen mennyt ylitse) - poikkeuksena mm. saksanpaimenkoirat, joiden käyttölinjaa ihannoin suuresti yli näyttölinjaisten koirien.
Tärkeintä on, että koira on terve, jonka kannalta voisin sanoa kallistuvani enemmän käytön pariin. Kysymys tulisi mieluummin kysyä rotukohtaisesti, koska yleisesti perusteluineen siihen on hyvin vaikea vastata niin monen rodun olevan niin eri tilanteessa linjojen ja terveyden kannalta katsottuna.
6. Oliko koiran ulkonäkö sinulle tärkeä ominaisuus rotua valitessa?
Ei ollut, koska rodun valinta tapahtui kohdallani puolivahingossa. Naapurissamme asui tuolloin kolme lyhytkarvaista collieta, joita pidin ensinäkemältä hyvin oudon näköisinä, jopa rumina. Ensisijaisesti olin ihannoinut salukia osin ulkonäkö-syistä ja olisin halunnut sellaisen omakseni (eli tässä tapauksessa kysymyksen vastaus olisi ollut kyllä), mutten saanut siihen lupaa äidiltäni asuessani vielä kotona ja huusin vihoissani, että haluan sitten samanlaisen koiran kuin meillä naapurissa.
Ja näin sattumien kautta minulla on nyt nahkacollie jos toinenkin. En enää katso niitä kohti outoina saatika rumina kuten alunperin, vaan olen löytänyt ymmärryksen niiden kauneutta kohtaan. Tietämättä mitään rodusta "päätin haluta" sellaisen ja onnekseni rotu sopii itselleni täysin.
7. Koirasi söpöin kohta. (esim. kirsu, tassut jne)
Titjalla ehdottomasti silmät. Niin sielukkaat, niin suloiset. Suljettunakin. Silmät, joista haen toivoa ja iloa suruuni, joita voisin katsella loputtomiin.
Veilalla taasen - tämä saattaa kuulostaa hassulta, mutta - sen kieli. Veilan tuntevat ymmärtävät kyllä. Olen yrittänyt joskus pukea sanoiksi tuon juntin kielen käyttöä ja pusuttamisen tarvetta, mutta saan tuolloin aikaiseksi ainoastaan "minun mussukkani on tässä maailman paras" -tekstin, joten en edes yritä vaan tyydyn nauttimaan/kärsimään näistä huomionosoituksista itsekseni.
8. Koirasi lempi paikka oleskella kotia lukuunottamatta.
Veikkaisinpa, että mun isoveljeni omakotitalon sohvat. Niille saa nousta aina ja niillä on tilaa leveillä. Parasta on (erityisesti Titjan mielestä), jos pääsee mun isoveikan viereen köllimään - mahdollisimman lähelle, jollei jopa osittain ihmisen päälle.
9. Mitkä ovat kolme tärkeintä ominaisuutta koirassa?
Yleisesti ajateltuna terveys, käsiteltävyys (sis. kouluttaminen) ja sosiaalisuus (ei välttämättä ylitsevuotavissa määrin, ajan takaa sitä ettei koira ole aggre kaikkea kohtaan).
10. Mitä muuttaisit itsessäsi koiranomistajana?
Kysymys sai aivan välittömästi mieleeni sen, miten haluaisin pyytää koiriltani anteeksi niin monia stressiperäisiä tunteenpurkauksiani, jotka ovat saaneet minut äksyilemään ja purkamaan pahaa oloani koiriani kohtaan. Stressaan herkästi ja pahimmillaan puran sitä huomaamattani vaikka vain erilaisen äänensävyn tai tarpeettomasti tiukempien käskyjen kautta koiriini, jota en haluaisi tehdä lainkaan, sillä ne eivät ymmärrä useimpien ihmisten tapaan miksi äksyilen niille. On myös monia muita muuttamisen arvioisia asioita, muttei yksikään koiranomistaja voi olla täydellinen, joten jätän ne muutaman muun hassun asian mainitsematta - mainitsemani on itseäni häiritsevin ja sitä kautta tärkein ja olennaisin vastaus tähän kysymykseen.
11. Mitä mieltä olet rescuekoirista tai rescue toiminnasta ylipäätään?
Vielä muutama kuukausi sitten kantani oli paljon lievempi, pidin hyvänä asiana että oli olemassa ihmisjoukkoja, jotka työskentelevät rescue-koirien hyväksi. En tietenkään vähätellyt rescueita tai niiden ongelmia. En myöskään ihmetellyt tai pitänyt sitä millään tapaa turhana, jos joku halusi tuoda itselleen rescuen ulkomailta. En vain kiinnittänyt niihin niin paljoa huomiota, vaikka löysinkin itseni toisinaan selailemasta kodittomia rescueita ja miettimästä, mille niistä haluaisin tarjota kodin jos voisin. Luulen, etten ymmärtänyt oikeasti rescue-koiratoiminnan syvyyksiä ennen kuin näin omin silmin maan, jossa koirapopulaation suuruus on ongelma. Jossa lähes kukaan ei halua auttaa kymmeniä, satoja katukoiria, iso osa niistä kärsien nälän lisäksi myös jostain vakavammasta sairaudesta.
Näistä tämän maan koirista vain yksi riitti saamaan silmäni aukeamaan ja ymmärtämään rescue-toiminnan tärkeyden. Sneha, kunpa olisin saanut sinut kotiin, kunpa olisin voinut tarjota sinulle ansaitsemasi leikkauksen (legg-perthes) sekä oikean elämän jossain muualla kuin kadulla.
Haastan..
kaikki, jotka haluavat näihin kysymyksiin vastata (jätä mielellään kommentti jos vastaat)
Vielä kertaalleen ohjeet: Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.
Kysymyksiä (koirabloggaajille), olkaatten hyvät:
1. Mitä yhteisiä piirteitä löytyy sinusta ja koirastasi/koiristasi?
2. Oletko materialisti koirasi suhteen eli lisääntyykö tarvikemäärä tarpeettomasti? Mitä ostat?
3. Koetko onnistuneesi koirasi/koiriesi koulutuksessa ja millä tavalla/miksi et?
4. Onko olemassa koiraa tai muuta eläintä, jonka olisit halunnut tavata, muttet voinut (menehtynyt tjsp)?
5. Onko eri villityksistä (värjätyt turkit, lakatut kynnet jne) mielestäsi oikeasti haittaa koirille? Perustele?
6. Millaista koiraa et ikinä haluaisi omistaa? (tarkemmin luonteen kannalta, mutta myös ulkonäkö)
7. Mitä uhrauksia olet joutunut tekemään elämässäsi koiran omistajana?
8. Mitkä harrastuslajit koirien kanssa ovat turhia, vai onko niitä? Jos on, mikä/mitkä?
10. Mitä mieltä olet sekarotuisten koirien jalostuksesta tarkoituksellisesti esim. harrastuskoiriksi?
11. Mikä tekee koirasta mielestäsi "ihmisen parhaan ystävän"?
Halusin kysymyksistä tarkoituksella sellaisia, että niihin vastatessa saattaa joutua pohtimaan hetken. Jos ei halua kaikkiin vastata, niin kenties jokin kysymys herättää muuten ajatuksia aihetta koskevan blogipostin kirjoittamisesta jollekin aiheita etsivälle. :)
Tulipahan pyörähdettyä, paikan päällä oli aivan jäätävän kylmä ja teki välillä mieli vaan lähteä kotiin peiton alle nukkumaan. Nahkojen kehä oli myöhässä ja aavistelin kylmästä ilmasta huonoja korvia Titjalle, jollaiset ne kyllä olivatkin - hyvä etteivät aivan pystyt eikä asiaa helpottanut se, että tuomari tieten tahtoen nosti korvia pystyyn ja katsoi laskeutuvatko ne alas. Eivät tietenkään. Menin kehään muutenkin vähän periaatteella, että haluan tältä tuomarilta Titjalle arvostelun riippumatta siitä mitä sieltä tulee laatuarvosanaksi ja edelleenkin lähtökohtaisesti odotan aina sitä H:ta. Jota ei tälläkään kertaa saatu.
6v. Aavistuksen tuhdissa kunnossa esitetty narttu, jolla melko kevyet korvat. Hyvä purenta. Kuono-osa saisi olla pyöristyneempi. Kaunis ylälinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Kokoon sopiva luusto. Liikkuu hyvällä askeleella edestä, hieman voimattomasti takaa. Kaunis häntä. Vauhdikas esiintyminen.
- Nina Janger
En allekirjoita tuhdikkuutta lainkaan, mutta mielipiteensä siitä kullakin. Kylkiluut tuntuvat helposti ja ylhäältä katsottuna vyötäröllä on selvä kaventuma, mutta nojoo. Takaliikkeiden voimattomuudesta kykenen olemaan samaa mieltä, kun olen halunnut saada Titjan hierojalle epäillessäni sillä olevan takaosassa lihasjumeja. Odottelen vaan tietyn koirahierojan saapumista Lahteen hierontakeikoille. Olisihan tuo voinut kirjoituttaa suoraan, että pystyt korvat, mutta näytti pyrkineen olevan kiltti sanavalinnoissaan.
Viimeisin maininta vauhdikkaasta esiintymisestä pitää täysin paikkansa. Kehä ei meinannut taaskaan meille riittää ja normaaliin supervauhtiin oli nyt lisättynä vielä jokin erikoinen turbo-mode, joka purkautui myös kehän ulkopuolella jopa haukkuna (Titjako? ei varmasti). Myös Wilma sai osansa Titjan turboilusta, kun kokeilin lyhykäisesti kehien päätyttyä sen handlaamista ensi viikon koitoksia varten, kun tarvitsen apua toisen koirani esittämisessä. Toivottavasti Titja ei antanut aivan kamalaa vaikutelmaa itsestään että pelottaa Wilman tiehensä, kun mä kuitenkin tarvitsen apua ja Titja on mun tytöistä oikeastaan se helpompi.. :D
Esitin näyttelyssä myös pehkotytön Tuiken pitkästä aikaa. Meillä oli yhteistyössä aavistus hakuammuntaa ensin liikkeissä turhan iloisuuden puolesta (häntä nousee), sit seisoskelun laamailun ja taas turhan iloisuuden puolesta. Kehään mentiin periaatteella, että sieltä voi oikeasti H:kin tulla Päivi Eerolan tiukan syynin jälkeen, mutta koimme yllätyksen toisensa jälkeen. ERI:ä seurasi luokkasijoitus ja SA, lopulta sijoitus PN-kehässä neljänneksi. Olin koko ajan varma, että meidät tiputetaan pois sijoituksilta, mutta toisin kävi! Loppusijoituksena PN4 ei ole lainkaan huono tulos pehkokehissä, kun usein ei välttämättä yllä edes luokkasijoille asti isoista luokista. :)
Dandinas Put Up To Play "Titja" AVO-EH AVK4
Silimen Tähti Olen Minä "Tuike" AVO-ERI AVK2 SA PN4 (pk collie)
Dolle-nöffi oli meillä näyttelyssä turistina ja näyttelyn jälkeen heitettiin se paluumatkalla kotiin maaseudulle. Kyllä muuten nyt on hiljaista ja ennenkaikkea puhdasta (sain siivottua kotiuduttuani), kun ei ole moista karvamonsteria tuomassa sisään puolta kiloa hiekkaa joka ulkoilun jälkeen. Vois lähteä lepäämään, että jaksaa huomenna Lahti KV-päivän. Yhä on päättämättä vienkö Veilan kehään vai en..
Maanantai-illasta lähtien meillä on ollut varsinainen pikkumusta hoitokoira, tai oikeastaan vähän isompi sellainen. Hieman reilu vuoden ikäinen newfoundlandinkoirauros Destellon Yewel Gold "Dolle" on sekä viihdyttänyt että vihastuttanut eläintarhaamme.
Vihastuttanut lähinnä tyttöjen osalta, kun kumpikaan ei tykkää energisten koirapoikien säheltämisestä ja pyrkimyksistä haistella tyttöjen peppuja. Veila on ollut myötämielisempi ulkona, mutta taas tiukempi omasta alueestaan - erityisesti nukkumapaikastaan - sisätiloissa ja antaisi mielellään Dollelle kyytiä, mikäli mustuainen moisen pienen tirriäisen pärinöitä edes kuuntelisi. Koiratyttöjen lisäksi myös Tetra on vihoitellut Dollelle tehden alusta lähtien selväksi, ettei hänen luokseen ole asiaa ja sen ihme kyllä Dolle uskoi välittömästi, vaikka muutoin onkin tehnyt tuttavuutta sekä Rufuksen että Minuksen kanssa. Minuksen kanssa ne ovat oikein rakastuneet toisiinsa, Dolle nuolee Minuksen selkää ja Minus nauttii saamastaan (kuolaisesta) huomiosta niin paljon, että mun on välillä kutsuttava kissa pois (se tulee tässä tilanteessa kutsusta helpommin kuin Dolle..). Pälli elukka.
Dollen omistaja varoitteli innokkuudesta vastaantulijoita, erityisesti lapsia ja muita koiria kohtaan. Oletin joutuvani tekemään lenkit sen kanssa yksin, mutta ilokseni olen saanut hyvin omatkin tyttöni mukaan laittamalla ne vyötärööni kiinni ja pitämällä Dollen hihnan käsissäni. Eikä ohituksissa ole muutoinkaan ollut mitään ongelmia, vaan suurin osa on tehty löysällä hihnalla! Katseita ollaan kyllä kerätty ja muutama kysymys rodusta, kun koira on niin hurjan iso (erityisesti mun vierellä, kun olen itse niin pieni tyttö).
Yksikin aamu ohitettiin nuori lapsi tönimässä sählypalloa mailan kanssa eteenpäin, Dolle vain vilkaisi lasta palloineen, mutta sen sijaan Veila ryntäsi varastamaan pallon.. Tyypillistä Veilaa. Taasen eilen aamulla oltiin aikaisin liikenteessä ja orava pinkaisi pikkutiellä tien ylitse suoraan edessämme aivan yllättäin ja tässä tilanteessa täytyy sanoa että päästin mustasta irti, kun tilanne oli niin yllättävä että omienkin tyttöjen riuhtaisu yksinään olisi todennäköisesti lennättänyt mua muutaman askelen eteenpäin ja tässä tapauksessa olisin törmännyt aivan täyttä katutolppaan mikäli olisin pitänyt kiinni. Tuohon riuhtaisuun en ollut lainkaan varautunut kun tienoo oli niin rauhallinen ja olin itse ajatuksissani, muut mahdolliset riuhtaukset eivät ole paljoa saaneet mua sijoiltani.
Toisaalta mä en olisi edes saanut lenkitettyä koiria erikseen. Meillä olisi pitänyt olla Veilan kanssa normaalisti keskiviikkona illalla agitreenit, jotka päädyin jättämään väliin kuunneltuani viitisen minuuttia Veilan kanssa erään mustan ikävää rappukäytävässä ja todettuani sitten, että se kuuluu aivan liian kauas enkä viitsinyt kiusata naapureita vajaata paria tuntia huutavan koiran kanssa. Eli en olisi saanut jätettyä sitä rauhassa sisälle mikäli olisin joutunut käyttämään tytöt ilman Dollea.
Tiistaina käveltiin muutama kilometri Siwan postille asti, kun aamupäivällä ovella kävi ninja-postinjakaja jättämässä lapun, että oli yrittänyt jakaa meille pakettia eikä mua ollut näkynyt kotona. Muuten ihan hyvä, mutta mä olin aivan varmasti kotona lapussa mainittuun kellonaikaan ja jos en olisi itse kuullut ovikelloa, niin koirat olisivat ilmaisseet sen mulle varsin hyvin, eli oletan ettei ovikelloa koskaan soitettu. Sentään sain paketin samana iltana postista ja samalla matkalla käytiin myös Riikka-Liisan luona vierailulla.
Ollaan käyty myös moikkaamassa Teaa, joka napsi muutaman kuvan Dollesta.
Dollen vierailun perimmäinen tarkoitus on antaa mulle mahdollisuus tutustua siihen paremmin sekä treenata sen kanssa hieman esiintymisjuttuja. Dollen olisi määrä startata virallisissa näyttelykehissä 19. ensi kuuta handlaamanani, joten ensituntuma ei ole lainkaan pahitteeksi. Samalla olen pitänyt sille meidän laumamme peruskuria, jonka se on omaksunut yllättävän hyvin vaikka ensimmäinen ilta näyttikin melko riehakkaalta. Dolle on muutoinkin varsin energinen ja innostuu helposti yrittämään leikkiä tjsp, jos kissat tai mun tytöt ottavat nopeampia juoksuaskeleita.
Kaikenkaikkiaan näin parin päivän kokemuksella voin todeta, ettei nöffi ole lainkaan omanlaiseni koira. Se hiekkamäärä, mitä tuolla karvalla tulee sisälle peittoaa tuhatkertaisesti sen, mitä jopa bordercollien kohdalla kauhistelin - nahkacollie kun ei juuri hiekkaa sisälle tuo! Eli turkin määrä. Muutoinkin koiran koko. Kuola.
Ja taas tuhannen kerran voin todeta, etten koskaan halua omistaa urosta. Onneksi nämä ovat vain mun omia henkilökohtaisia mielipiteitäni ja kaikenkaikkiaan kokemus pitää Dollen kaltaista koiraa laumassa hetken aikaa on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, vaikken omaksi vastaavanlaista koiraa voisikaan edes harkita. Vastaavia hoitoja voisin tehdä useamminkin, tuolla tuo hoidon kohde nytkin tuhisee ilmeisen tyytyväisenä unissaan. Se ei aavistakaan vielä, millaiseen pyöritykseen se joutuu kunhan Riikka alkaa työstämään sen turkkia näyttelykuntoon sekä valmistaudutaan muutoinkin tulevaan.
Dolle ei kuitenkaan viivy meillä sen enempää kuin lauantaihin asti eli pari päivää vielä. Mun tytöt varmaan huokaisevat helpotuksesta mustan jättiläisen lähtiessä, mutta sitä ennen Titja saa Dollen kiusakseen vielä Hyvinkään näyttelyyn lauantaina. Epäröin vielä vienkö Veilan ollenkaan kehään sunnuntaina, sen silmä on jälleen vuotanut näin keväällä todennäköisesti katupölyn ärsytyksestä ja kyynelkanavasta tullut vuotoalue silmän alla näyttää sen verran häröltä, etten tiedä kehtaako sitä tuomarille näyttää. Pohdiskelen.
Koska aikaa on mennyt sitten viime postauksen, tulen tekemään useamman (=neljä) päivityksen siitä mitä on tapahtunut tässä kuukausien mittaan. On kuitenkin paljon sanottavaa, niin en viitsi jättää kaikkea kertomattakaan - ja koska en osaa määritellä mitä kertoisin ja mitä jätän mainitsematta, kerron samantien kaiken minkä muistan! Näiden kuulumis-postausten jälkeen yritän jatkaa blogin päivittelyä jälleen normaalimmin.
Joissain teksteissä mainitut sanalliset arvostelut ovat omien koirani arvosteluita.
Collieiden pääerikoisnäyttely, Tampere 30.6.2012
Collieiden omassa erikoisnäyttelyssä oli yllättävän hauskaa kun sai nähdä niin monia tuttuja ja erityisesti niin monta collieta, vaikka aina ei jaksanut/ehtinyt kehiä seuratakaan. Mukavinta oli myös nähdä collieiden tokoa, sillä collieiden tokomestis järjestettiin erkkarin yhteydessä aivan näyttelyalueen vieressä.
Omaan päivääni kuului ensin paljon odottelua ja sitten yhtäkkiä sinkoilua suuntaan jos toiseen kun kehät tuntuivat menevän niin pehkoissa kuin nahkoissa päällekkäin. Suurkiitos Anulle kannustuksesta pehkokehän suhteen! En odottanut sieltä luokkasijoitusta Katille kun veteraaninartuissa oli monta kovatasoista vastusta. :)
Katin kehästä kirjaimellisesti sinkosin Veilan kanssa sen omaan yksilöarvosteluun enkä ehtinyt sanoa sille perkelettä ennen sitä.. Ja opin kantapään kautta miksi se perkele on niin tärkeä sanoa Veilalle juuri ennen kehää. Ei enää koskaan uudestaan samalla tavalla! Veila ei malttanut seistä lainkaan, juostessa singoili ylienergisenä joka suuntaan, sen terävyys voitti namit ja se bongasi seistessä kehän ulkopuolelta kaikenlaista haukkuen niille karvojaan nostellen. En voinut muuta kuin nauraa, voi Veila.. Huoh.
Alla Veilan arvostelu.
Very good, muzzle needs to fill out, nice eye. Ears are a little light, nice neck, well balanced body, good bend of stifle. Needs settle on the move.
- Anthony Foulston
Kuvia itse kehistä ei ole, mutta tässä Katista otettu kuva kehän ulkopuolelta. On se aika nätti 12-vee. :)
Karjaa 08.07.2012
Karjaalla vietettiin aikaa hieman sateisissa tunnelmissa, mutta saatiin silti hyvät naurut aikaiseksi ja keskusteltiin itse kasvattajan kanssa Veilan energiankäytöstä. Se saisi rauhoittua niin paljon lisää tietyissä tilanteissa, mutta ehkä sekin tulee ajallaan. Vietimme näyttelyssä koko päivän Riikan ollessa kehäsihteerinä kehässä, joten siinä ehti nähdä kaikenlaista. Mieleenpainuvin oli ehkä erään basenjin esittäjä, rahvas mies joka sipsutteli menemään samaan tyyliin keveästi kuin junior handler tyttöset konsanaan. Valehtelematta - olis mulla kuvakin kyseisestä handlerista, mutten kehtaa postata sitä blogiini ettei aiheesta synny mitään kohua. ;) Tapasin Karjaalla myös ensimmäistä kertaa seuraavan viikonlopun matkakumppanini Ninan (kennel Memorylane, partacolliet).
Tässä näyttelyssä mukanani ja vastuullani oli ainoastaan yksi koira, joka oli varsin rentouttavaa vaihtelua. Kovinkaan suurenmoisesti sen kanssa ei kuitenkaan mennyt.
Timonan Ziroya Zieva "Piuke" JUN-ERI JUK4
Timonan esittämä BIS-kasvattajaryhmä. En ollut Piuken kanssa mukana ryhmässä. Samassa näyttelyssä Timonan Neat Nefertiti "Lahja" voitti BIS-veteraanin ja Timonan Veronica Velvet "Lilli" voitti ryhmän! :)
Oulu (Äimänraution ravirata) 14.07.2012
Ouluun lähdettiin ajamaan hyvissä ajoin edellisenä päivänä. Kuskinani ja matkaseuranani toimi Nina (Memorylane's partacolliet), matkustimme hänen omalla taianomaisella tila-autollaan reilun koiralauman kera. Kyydissä oli neljä partacollieta, kolme nahkaa ja englanninsetteri - kaikki näistä meidän kahden vastuullamme. Yövyimme Ninan kasvatinomistajan taloudessa, joskaan kasvatinomistaja itse ei ollut paikalla vaan talo oli kokonaan meidän käytössämme.
Näyttelypaikalle mentiin paikalle kohtuu varhain kunhan Nina oli saanut siistittyä koirat aamulla. Päivä alkoi lupaavasti auringonpaisteella, mutta kehien aikataulut eivät tuntuneet olevan yhtään myöten ja kaikkien kolmen rodun kehät sijaitsivat niin kaukana toisistaan kuin vain suinkin mahdollista - kirjaimellisesti!
Meidän roduista partacolliet aloittivat päivän, mutta ne menivät niin päällekkäin englanninsettereiden kanssa, etten ehtinyt jäädä partiksia katsomaan vaan lähdin Merlinin kanssa setterikehälle. Koskaan en ole setteriä aikaisemmin esittänyt, mutta omasta mielestäni se meni kohtuu hyvin täysin vieraan koiran kanssa. Tuomari ei kuitenkaan tykännyt sen koosta eikä runsaasta turkista (halusi turkin olevan niukka ja soveltuva metsästykseen, Ninan sanojen mukaan metsätuomari).
Yritin jo setterikehällä ollessa soitella colliekehän ihmisille, voisivatko he alkaa purkaa sinne häkkeihin jättämieni narttujen korvista teippejä pois. Kellään ei ollut aikaa. Setterikehältä selvittyäni juoksin viemään Merlinin takaisin Ninan häkkiin ehtimättä edes kertoa sen tulosta, ja sieltä suoraan colliekehälle purkamaan narttujen vahvoja korvateippejä - eihän siinä mitään hätää olisi ollut, jos korvissa olisi ollut kevyt teipit, mutta nyt mulla oli ollut käytössä vain vahvaa hätävarateippiä joka ei lähde kunnolla irti edes minkkiöljyllä ihan tuosta vaan..
Urokset olivat jo loppumassa kun sain Piuken korvat kuntoon ja aloitin Titjan korvien kanssa. Titjan toinen korva oli suunnilleen jo auki, kun joku huusi Piukea kehään. Hämmennyin, kun paikka olisi kuulunut olla kaksi junnua ennen nuorten luokkaa, mutta kumpaakaan ei ollut paikalla. Pelko iski siitä että Titjan korvissa on vielä teipit ja sen vuoro olisi heti nuorten luokan jälkeen, mutta onneksi tähän väliin Pilvi ehti pelastaa mut ja suostui irrottamaan Titjan korvateipin sillä välin kun juoksin Piuken kanssa kehäään. Mielessä ehti käydä vienkö omaa koiraani ollenkaan kehään jos sen korvatilanne näyttää huonolta. :(
Piuken tultua kehästä vaihto suoraan Titjaan ja takaisin kehään. Kokoomakehän jälkeen jäi onneksi hyvin aikaa irrottaa viimeisenkin nartun, Viivin, korvista teipit pois ilman suurempia kiireitä kun avoimia narttuja oli riittävästi arvosteltavana. Jouduttiin siinä hetki odottelemaankin kun taivas repesi ja saatiin päällemme erittäin runsaasti vettä - jos joku selvisi kuivana, annan suuret aplodit, mutten usko että se lienee mahdollista siinä sateessa. Sateen laantuessa jatkettiin kehää ja Titjakin pääsi vuorolleen.
Titjan kehä meni ihan hyvin. Liikkeissä saatoin kuulla omiani mutta tuomari taisi todeta kehäsihteerille, että tällä tavalla collien kuuluisikin liikkua - Titja liikkui taas omaan tyyliinsä vauhdikkaasti. Esiintyi myös hyvin sateesta huolimatta ja korvatkin olivat ihan siedettävät vaikka sää oli kylmä. Titjan jälkeen vielä valionarttu ja viimeisenä kehään vetskuluokkaan Viivin kanssa. Onneksi Titja ei saanut SA:ta, olisin muuten ollut ongelmissa handlereiden kanssa. Jouduin nykäisemään kehänlaidalta jonkun aivan tuntemattoman miehen handlaamaan Viivi PN-luokassa, jonne itse menin Piuken kanssa. Kyseinen mies oli selkeästi handlannut joskus ennenkin ja suoriutui tehtävästään mallikkaasti Viivin yltäessä jopa sijoille. :)
Piuke joutui kilpailemaan vielä vara-SERTistä, jonka jälkeen täytyi käydä vaihtamassa hetkeksi koira tämän tuntemattoman miehen kanssa että sain vietyä Viivin parhaan veteraanin valintaan. Aivan viimeiseksi säntäsin kasvattajaryhmään Kimin (Timonan Prince Prewitt) handlerina. Kaunis kiitos sille miehelle, joka auttoi tyttöjen kanssa PN-kehän aikaan, ihan järjetön hoppu päällä koko ajan.
Jouduttiin tietysti jäämään vielä isoihin kehiin, joten niitä odotellessa.. piilouduttiin sateelta ja pakattiin osa koirista jo autoon pois sateesta. Pari tuttua junior handleria Katriina ja Janniina kokeilivat vähän Viivin, Titjan ja Piuken handlaamista odotellessa.
Isoissa kehissä kasvattajaryhmälle ei tulosta, mikä ei yllättänyt kyseisellä tuomarilla. Parhaan veteraanin valinnassa tulokset yllättivät meidät molemmat: Ninan handlaama partis sijoittui toiseksi ja Viivi kolmanneksi!! Viivin ensimmäinen BIS-veteraanisijoitus. :)
Very feminine. Nice head. Good expression. Good neck. Little bit high over the loin (?). Good front. Excellent body. Could have some more bone. A bit loose feet(?). Good coat. Shows very well.
- Svarstad Per, Ruotsi
Timonan Ziroya Zieva "Piuke" NUO-ERI NUK1 SA V-SERT
Dandinas Put Up To Play "Titja" AVO-ERI
Calibra's Dream Viewer "Viivi" VET-ERI VEK1 SA PN-3 ROP-vet BIS3-vet
Blue Baltic's Rocks Off Your Sox "Merlin" JUN-ERI JUK2 SA PU-3 (englanninsetteri)
Kemi 21.07.2012
Yksi elämäni vaikeimpia viikonloppuja.. Lähdettiin matkaan taas jo edeltävänä päivänä, tällä kertaa ajettiin Riikan ja collielauman kanssa etelään Ninan luokse vaihtamaan auto Ninan tila-ihmeeseen, josta jatkettiin suoraan pohjoista kohti. Kyydissä partiksia ja collieita tässä vaiheessa. Nina tulisi lentokoneella perässä, sillä ei polvi-ongelmansa takia pystynyt matkustamaan autossa kanssamme.
Jossain Jyväskylän paikkeilla tiputettiin yksi partiksista omistajansa luokse ABC:llä ja jatkettiin matkaa Saanan pihaan, jossa pakkasimme autoon lisää koiria sekä tavaroita. Koiria matkassa meillä oli nyt yhdeksän: 2 nahkaa, pehko, sheltti, 2 bortsua ja 3 partista. Saana ajoi loppumatkan Ouluun, jossa vaihdoin Anun kyytiin. Saana ja Riikka ajoivat hakemaan Ninaa Oulun lentokentältä (Ninan autossa on tilaa vain kolmelle ihmiselle, siksi tämä järjestely oli tarpeellinen) ja menivät yöksi saman kasvatinomistajan luokse kuin Oulu-viikonloppunakin. Me suunnattiin Anun kanssa Oulun sijasta määränpäähän Kemiin, erittäin ystävällisen persoonan luokse. Taloudessa oli myös kaksi tiibetinterrieriä meitä vastassa.
Hyvästä seurasta huolimatta ilta ei ollut itselleni täysin nautinnollinen. Kärsin henkisen puolen ongelmistani pitkin iltaa ja jouduin ottamaan diapamin pystyäkseni nukkumaan. Siitä huolimatta heräsin aamuyöstä järjettömään päänsärkyyn, jonka mentyä ohi ehdin nukahtaa vielä hetkeksi - harmillisesti tämä hetki oli se kaikkein levollisin unenpätkä, jonka sain koko yönä.
Aamulla kuitenkin näyttelyyn. Autoin Anua siirtämän terrierinsä ja yhden nahkacollien näyttelypaikalle, jossa sitten odoteltiin Riikka, Saana ja Nina paikalle. Pehkot ja nahkat olivat molemmat samalla tuomarilla eikä mulla ollut vastuullani muun rotuisia koiria, joten sain tällä kertaa ottaa päivän ihan iisisti. Ensin menin kehään Katin kanssa ja muistan tuomarin kirjoituttaneen arvosteluun, että koira on kauniisti handlattu.
Tämän jälkeen sitten nahkoja, ja seuraava kanssani kehään menevä koira kenguru-vaihde päällä oleva Piuke. Viivi tuntui olevan jotenkin jumissa viime viikonlopun Oulu-reissun jäljiltä, jossa se oli liikkunut todella hyvin, tänään liike oli jotain aivan muuta ja josta tuomarikin mainitsi. Harmi, että se laski jopa laatuarvosanaa! Kehän jälkeen tuomari kuittasi mulle, että mulle sopii selvästi vauhdikkaasti handlattavat koirat - jaa, miten niin Piukella meni lujaa. :D
Esitettiin Timonan kasvattajaryhmä isoissa kehissä sen ollen BIS2-kasvattajaryhmä! Piuke oli mukana ryhmässä kanssani, muut ryhmän koirat olivat Pipsa (Walzing Wanessa), Ikonen (Aglow As Amaranth) ja Noia (Xiu Xiomara). Näin me edustetaan vaikkei itse kasvattaja olekaan paikalla.
Päivän päätteeksi pistettiin kyydit vähän uudestaan, kun Saanan toinen bortsuista meni ja voitti koko ykkösryhmän - hyvä Tuisku (Pikkupaimenen Front Page News)!! Sovittiin että Saana jää hotelliin koiriensa kanssa seuraavan päivän BIS-kehää varten ja palaa takaisin Anun kyydillä. Me vietiin Riikan kanssa ensin Nina Ouluun takaisin kasvatinomistajansa talolle ja jatkettiin sieltä suoraan yötä myöten kohti Nurmijärveä. Siellä oltiin neljän jälkeen aamuyöstä vaihtamassa autoa, Ninan mies otti Ninan partikset ja auton vastaan. Vaan mitäpä me kaksi hullua? Nokka kohti Mäntsälää..
Mäntsälä 22.07.2012
Mäntsälän näyttelyn parkkipaikalla oltiin jo viiden kieppeillä aamuyöstä suoraan Kemin näyttelystä tulleina. Itseäni ei heti väsyttänyt joten kävin jututtamassa näyttelypaikan yövartijoita, kunnes palasin autoon nukkumaan Riikan kanssa ja huomasin herättyäni että autokin on vaihtanut jo paikkaa ja näyttelypaikka alkoi olla täynnä väkeä.
Aamu alkoi hieman tahmeasti kaikilta osin ja päivä tuntui jo alkuun järjettömän kuumalta. Saatiin vietyä koirien häkit nahkakehälle, mutta suunnistin ensin Katin kanssa pehkokehälle odottamaan vuoroamme.
Pehkojen tuomari oli yllättävän nopea ja suurin osa koirista oltiin arvosteltu aivan hujauksessa. Säälitti hieman Kati reilun, mustan turkkinsa kanssa, joten siltä osin olin vain hyvilläni ettei kehä kestänyt kauaakaan. Kati haki kehästä ERI:n sijoittuen kolmanneksi ilman SA:ta, joten pääsin viemään sen varjoon.
Yritin etsiä paikalta naapurimme bordercollieta kyseisen rodun kehältä, mutta jouduin toteamaan etteivät he olleet saapuneet näyttelyyn ollenkaan, joten suunnistin takaisin nahkakehälle.
Nahkakehän alkaessa saatiin pyöritellä silmiämme heti alkuun kehäsihteerille ja sille, miten nahkakehää pyöritettiin. Sihteerin toiminta oli natsimaista ja kaikkien tuli olla tasan järjestyksessä - joka oli kaiken lisäksi tavallisesta poikkeava, joten porukka oli hyvin sekaisin niin kehän laidalla kuin kehässäkin. Ja siinä kohtaa kun varsinainen menetelmä alkoi selviämään, onnistui tuomarikin paljastamaan itsestään uudenlaisia puolia.
Juostahan me nimittäin saatiin. Ja juoksemisen määrästä valittaminen ei kannattanut, se saattoi vaikka kostautua.. tai mistäs minä tiedän valitsiko tuomari ROP-koiraksi uroksen oikeasti koiran perusteella vaiko sen, että nartun omistaja totesi kysyttäessä, ettei halua juosta enempää. Molemmat koirat joka tapauksessa Timonan-kasvatteja, joten voitto kotiin kaikesta huolimatta, ROPiksi selviytyi Piuken hieno velipoika Ukko (Timonan Zalayne Zangary) ja VSP-sijalle Lilli (Timonan Veronica Velvet). :)
Piuken ja Viivin kanssa meni kehässä myös erittäin superisti. Molemmat pääsivät PN-kehään ja kuten en ylläripylläri yhäkään kykene jakautumaan, niin sain apua Heidiltä (kennel Billionbeat). Heidi vei Viivin hienosti PN-sijalle kaksi ja Piuke heti perässä kolmantena.
Päivä ei suinkaan loppunut siihen, vaan hienoja tuloksia haettiin lopulta myös isoista kehistä. Ukkon ryhmäkehä oli läpijuoksu, mä itse juoksinkin sit eka Viivin kanssa BIS4-sijalle ja heti palkintokuvien jälkeen kiirehdin sisään menevien kasviskehien joukkoon Piuken handleriksi. Timonan kasvattajaryhmä palkittiin BIS-kasvattajana, miten upea päätös viikonlopulle!
Timonan Ziroya Zieva "Piuke" NUO-ERI NUK1 SA PN-3 SERT
Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK1 SA PN-2 ROP-vet BIS4-vet
Faerie's Fortunate "Kati" VET-ERI VEK3 (pk collie)
Jälleen BIS-kasvattajan pallilla! Ryhmän koirat Timonan Xanya Xanadu "Noomi", Timonan Veronica Velvet "Lilli", Timonan Ziroya Zieva "Piuke" ja Timonan Qiana Qinnie "Bombi"
Pori 28.07.2012
Niin kuin useammat muutkin näyttelyt tänä kesänä, myös tämä päivä avautui hyvin kuumana. Saavuttiin näyttelypaikalle hippusen turhan ajoissa, jonka käytin lähinnä jutteluun tuttujen kanssa. Nahkakehä tuntui vain rullaavan läpi sitä puoliksi ajattelematta. Ruoho oli nahkakehällä jotenkin kovin piikikästä, joka johti siihen, että yksi Timonan-tiimin koirista alkoi ontua ja sen tassusta paljastuikin hyvin tarkan tarkastuksen jälkeen minimaalinen haava, jota koira toki aristi ruohon piikittämänä.
Piuke esiintyi ihan mukavasti. Sen kehän jälkeen mulle tulikin pieni hämmennys etsiä PN-kehään handleri toiselle koiralle kun näytti vahvasti siltä, että lähes kaikki Timonan nartut ovat saamassa SA:n joten meillä alkoi olla esittäjistä puutetta koiralle jos toisellekin. JH-ihmisistä saatiin apua muille koirille, itse sain värvättyä Dieselin (Timonan Zelgee Zenzaatio) omistajan Viiville handleriksi mikäli vetskukehästä se SA tulisi - ja tulihan se. PN-kehässä kuitenkaan kumpikaan tytöistä ei sijoittunut.
Nahkakehän jälkeen valuin hiljalleen pehkokehälle tarkistamaan tilannetta siellä ja yllätyin huomattuani, että meidän kehävuoro olisi vain muutaman koiran päästä. Oletin pehkomäärän takia tuomarin olevan vähän hitaampi, joten ei auttanut muu kuin kipittää äkkiä takaisin häkeille ja poimia Kati sieltä nopeaan harjaukseen ennen kehää. Itselläni oli kehäänmenosta huonot fiilikset pienessä kiireessä, mutta yllätyksekseni Kati oli kuumasta päivästä huolimatta virtaa täynnä ja teki aivan loistavaa työtä kanssani. Tuomari oli hyvin vakuuttunut sen kunnosta ikäisekseen koiraksi ja tykkäsi Katista lopulta niin paljon, että sijoitti sen isosta narttumäärästä PN-kehässä sijalle neljä ja siitä hyvästä myös koiran ensimmäisen vara-SERTin! Pehkoissa näin korkealle sijoittuminen on jo todella kova sijoitus, eritysesti 12-vuotiaalta koiralta. Rodun parhaan veteraanin valinnassa se hävisi urokselle mikä oli oikeastaan ihan hyvä, ottaen huomioon päivän kuumuuden, ettei tarvitsisi kiusata niin vanhaa koiraa enää isoilla kehillä.
Jossain kohtaa päivää ehdin myös lupautua esittämään hieman haastavan siperianhuskyn Jennyn puolesta. Kävin tutustumassa Jerichoon pari kertaa ennen varsinaista kehää. Jenny oli alkujaan epävarma koiran esittämisestä, koska se oli aiemmasta näyttelystään saanut EVA:n pidettyään murahtelua tuomarin tutkiessa, jonka tuomari oli todennut aggressiivisuudeksi, vaikkei Jeri oikeasti meinannut mitään pahaa. Mä oon murisijoita vienyt ennenkin niin menin kehään sen kanssa kohtuu luottavaisin mielin. Tuomarin alkaessa katsoa Jerin hampaita se urahti pienesti johon lähinnä vain naurahdin keveästi ja niin naurahti lopulta tuomarikin ja jatkoi sitten koiran tutkimista sanoen, että on aina kaikesta huolimatta varuillaan kun ei vieraista koirista aina voi tietää. Sen enempiä äännähdyksiä Jericho ei kanssani pitänyt, se tosin vaikutti muuten hieman levottomalta eikä jaksanut kunnolla keskittyä esiintymiseen, jota voi selittää silkka kuumuus ja hyvin pitkä odottelu ennen kehän alkua.
Jälkeenpäin etsiessäni netistä Jerichon virallista nimeä tätä postausta varten huomasin, että Jericho oltiin jouduttu lopettamaan vain kuukausi tämän näyttelyn jälkeen osteosarkooman seurauksena. Tapahtuneesta luin Starkingdomin blogista. Kyllä pistää tällaiset uutiset haikeaksi. :(
Timonan Ziroya Zieva "Piuke" NUO-ERI NUK3 SA
Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK2 SA
Faerie's Fortunate "Kati" VET-ERI VEK1 SA PN-4 VA-SERT VSP-vet (pk collie)
Starkingdom Daniel "Jericho" JUN-EH JUK2 (siperianhusky)
Loppukehiin jäätiin vielä Piuken ollessa kasvattajaryhmässä. Ryhmässä mukana Timonan Veronica Velvet "Lilli", Timonan Blonde But Brilliant "Raija", Timonan Ziroya Zieva "Piuke" ja Timonan Yakira Yasmeen "Laila" - tällä kokoonpanolla kiipesimme jälleen kerran upeasti BIS-kasvattajan pallille.
Lahja (Timonan Neat Nefertiti) oli lisäksi BIS3-veteraani ja koko näyttely sai huikean päätöksen, kun lauantaina ryhmän voittanut Lilli (Timonan Veronica Velvet) yllätti meidät kaikki sunnuntaina voittaen näyttelyn parhaimman koiran sijan! Siinä oli onnen kyynelet itselläkin herkässä kun kuulin kotona Lillin valinnasta Porin BIS-koiraksi. :)
Nokia 04.08.2012
JÄLLEEN yksi kuuma kesäpäivä. Tästä näyttelystä mulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, koska kävin Katin kanssa kehässä, mutta koiraNETin mukaan se on kehässä kuitenkin käynyt joten oletan näin tapahtuneen. Todennäköisesti joskus enemmän aamupäivästä, koska nahkat muistan kuitenkin hyvin ja niitä odoteltiin iltapäivään.
Nahkoja ei ollut paikalla montaa joten niiden arvostelu oli melko läpihuuto-juttu. Jälleen olin PN-kehässä tilanteessa, että tarvitsin apua tyttöjen handlaamiseen, joten sain Annen handlaamaan Viivin. Olen tähän mennessä pitänyt Piuken itselläni jos toiselle tytöistä on tarvinnut handleria, kun se on ollut vähän vauhdikkaampi kaveri, Viivi sen sijaan osaa esiintyä vaikka itsekin - uskon kuitenkin kehää pyörittävän porukan arvostavan mikäli koiralla on joku narun päässä. :D
Annen luotsaamana Viivi suoriutui narttujen voittoon, Piuke heti perässä kakkosena! Alkaahan Piukella näitä SERTejä olla.. Vein itse Viivin lopulta ROP-kehässä joka oli samalla ROP-vet kehä, ja se pokkasi sieltä itselleen voiton. Hyvältähän se tuntui, vaikka rodun osallistujamäärä ei suuri ollutkaan.
Isojen kehien aikaan sain kerrankin maistiaisen siitä, miltä Timonan-kasvattajasta Tuulasta yleensä tuntuu loppukehien aikaan. Kiire on aina ja kaikkialle, kun olin lupautunut avustamaan Final Fantasy's -nahkakenneliä kasvattajaryhmän esittämisessä isoissa kehissä ja sen lisäks vietävänä oli Viivi sekä ryhmäkehään että parhaan vetskun valintaan. Ryhmäkehä oli kohtuullisen läpijuoksu, mutta muistaakseni vetskutuomari oli sama kuin rotukehässä ja se taisi tosiaan tykätäkin Viivistä kun Viivi sijoittui lopulta BIS4-veteraaniksi! Omasta mielestäni Viivin liike oli kuitenkin hyvin tahmeaa jo rotukehässä vaikka tuomari sitä kovin kehuikin, koiran liike oli alkanut huonontua Oulun viikonlopun jälkeen joten arvailtiin että lihaksissa olisi jumeja. Joku näyttelyssä ollut hieroja sitä vilkaisikin ja totesi, että niitä löytyy eikä hieronta tekisi yhtään pahaa koiralle, jotta jumit saadaan auki.
Kasvattajaryhmän mukana esitin Remun (Final Fantasy's Boys Don't Cry). Hieno kokemus kennelille, jolla ei ole ollut aikaisemmin kasvattajaryhmää isoissa kehissä, joten neuvoin vähän miten siellä kuuluu olla. Sijaa ei kuitenkaan valitettavasti tullut.
Timonan Ziroya Zieva "Piuke" NUO-ERI NUK1 SA PN-2 SERT
Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK1 SA PN-1 ROP ROP-vet BIS4-vet
Faerie's Fortunate "Kati" VET-ERI VEK4 SA (pk collie)
Porvoo 11.08.2012
Olin lupautunut lähtemään Porvooseen pelkästään esittämään Tuiken. Tuike on mennyt mun kanssani ihan kivasti, sen kanssa täytyy vaan varoa ettei häntä nouse liikaa liikkeessä ja koira itsessään on vähän herkkis niin sille ei voi siitä pahasti sanoa. Pidettiin hillitysti kivaa kehässä ja Tuikkunen esiintyi oikein mallikkaasti, saaden sileän EH:n. Omistaja Riikka-Liisa oli todella tyytyväinen erityisesti Tuiken esiintymiseen (häntäkään ei noussut!), mikä oli toki mieluisa kuulla.
Pehkokehän lisäksi käväisin katsomassa nahkakehää. Tarkoitukseni ei ollut viedä siellä koiria kehään vaan jutella paikalla oleville tutuille. Jouduin kuitenkin PN-kehään energisen Pinjan kanssa handlereiden puutteesta, esitin sen sijalle PN-3. :)
Cinnaberry's Working On A Dream "Pinja" AVO-ERI AVK1 SA PN-3 VA-SERT (vain PN-kehä)
Silimen Tähti Olen Minä "Tuike" AVO-EH (pk collie)
PN-kehässä esittämäni Pinja kehässä kasvattajansa kanssa. Minusta ja Pinjasta eikä Tuikesta tullut kuvaa.
Helsinki (Tuomarinkartano) 12.08.2012
Jälleen Helsinkiin. Päivä ei ollut yhtä kuuma kuin useimmat näyttelypäivät aiemmin, mutta lämmin siitä huolimatta. Kiirettä ei onneksi tullut, kun pehkot ja nahkat olivat samalla tuomarilla peräkkäin. Ensin käväisin Katin kanssa kehässä ja meidän yhteistyötä kehuttiin kuulemma kehän ulkopuolellakin. Hyvän esiintymisen jälkeen Kati ansaitsi itselleen vetskunarttujen voiton ja VSP-veteraanin. :)
Nahkojen kanssa meni myös ihan hyvin. Piukea katseli moni kehän ulkopuolelta, että se on kuin ilmetty isänsä tyttö, mutta niinhän se onkin - alla olevasta (ylimmäisestä) kuvastakin näkee yhdennäköisyyden. Piu keräili itselleen vaihteeksi lisää SERTejä..
Timonan kasvattajaryhmässä tänään olivat koirat Timonan Yakira Yasmeen "Laila", Timonan Veronica Velvet "Piuke", Timonan Ziroya Zieva "Piuke" ja Timonan Blonde But Brilliant "Raija". Olin siis ryhmässä mukana jälleen Piuken kanssa, huikeasti yltäen BIS-kasvattajapalkinnolle asti.
Ja jottei hymylle varmasti tulisi loppua, Lilli uusi Helsingissä parin viikon takaisen RYP- ja BIS-voittonsa!!
Timonan Ziroya Zieva "Piuke" NUO-ERI NUK1 SA PN-3 SERT
Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK3
Faerie's Fortunate "Kati" VET-ERI VEK1 SA VSP-vet (pk collie)
En voinut olla laittamatta tätä viimeistä kuvaa, kun kerrankin olin itse paikalla todistamassa Lillin BIS-voittoa. :)
Kouvola 18.08.2012
Ei pöllömpi päivä tämäkään, vaan jälleen kerran hieman turhan kuuma. Kati yllätti jälleen nousemalla uudelleen pehkonarttujen PN-4:ksi saaden toisen vara-SERTinsä! Ehdittiin välissä arpoa tarvitaanko meitä Jennyn kanssa apuun myös mäyräkoira-kehällä, mutta ainakaan mun ei sinne tarvinnut mennä ja olisi tullut sit vähän kiire nahkojen kanssa etenkin, kun mulla oli täällä oma koira mukana.
Piuken ja Viivin kanssa kehä meni rutiinilla, mutta siinä välissä mulla oli Veila. Ärräpäitä pääsi suusta ennen kehää, kuten tavallisestikin ennen Veilan kehävuoroa, sille kun se perkele täytyy sanoa että se käyttäytyy. Esiintyminen meni sen osalta oikeastaan hyvinkin mallikkaasti, liikkeissä riitti vauhtia ja se malttoi kutakuinkin seistä paikoillaan. Tuomari tuntui tykkäävän, vaikken oikeasti odottanut mitään menestystä ja sijoitti Veilan lopulta narttujen kolmanneksi vara-SERTin kera. Kyllä se kunnon SERTikin olisi kelvannut, se meni AVO-luokan voittaneelle koiralle, Veila kun oli luokkansa toinen. Pientä säätöä oli PN-kehän handlereiden suhteen kun kaikki kolme tyttöä pääsivät sinne, vein kuitenkin itse Veilaa.
Correct head & ears. Lovely expression. Well balanced. Good angulations. Strong topline. Tailset just a touch high. Moves well.
- Vicky Schneider
Piuke oli mukana kasvattajaryhmässä, joka olikin ROP-kasvattaja. BIS-kasvattajakehä oli melkoinen läpijuoksu meidän osaltamme, mutta se oli odotettavissakin. Veila ei ollut kasvattajaluokassa "poikkeavuutensa" vuoksi, se on vähän turhan pieni muiden rinnalla plus päässä oleva piirto erottaa sen usein joukosta - vaikka piirtopäinen Pipsa (Timonan Walzing Wanessa) onkin usein ryhmissä mukana.
Viiville myös läpijuoksu isoista kehistä. Sen liike ei ollut lankaan parhaimmillaan.
Timonan Ziroya Zieva "Piuke" NUO-ERI NUK2 SA
Timonan Yettie Yezebel "Veila" AVO-ERI AVK2 SA PN-3 VA-SERT
Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK1 SA ROP-vet
Faerie's Fortunate "Kati" VET-ERI VEK2 SA PN-4 VA-SERT (pk collie)
Timonan Qiana Qinnie "Bombi" sekä tyttärensä Timonan Yakira Yasmeen "Laila" ja Timonan Yettie Yezebel "Veila" - mulla on sellainen tunne, että Veila on veistetty hieman eri muotista kuin emänsä ja siskonsa.. ja korvien välissä humisee. ;)
Jennyn tripla-handlausta äidin ja tyttärien kanssa! Hyvin sujui!
Heinola 19.08.2012
Aamupäivästä sai miettiä, alkaako satamaan vai ei. Vähän se ripottelikin kyllä, mutta varsinaista kunnon sadetta ei saatu aikaiseksi. Kovin monen turhan kuuman näyttelypäivän jälkeen voisin jopa todeta, että kerrankin oli mukava näyttelypäivä!
Pehkot ja nahkat jälleen samalla tuomarilla! Se on aina helpottava tekijä, niin ei tarvitse olla niin skarppina, koska pitäisi joutua näyttelyalueen toiselle puolelle. Aloitettiin toki nahkoilla, ja pian huomattiin ettei tämä tuomari kovin montaa SA:ta jaa - ja siinäkin jakoperuste oli, että vain luokkavoittajille. En tiedä oliko tuomari tietoinen, että SA:n voi jakaa myös muille kuin luokkavoittajille, mutta hän päätti tehdä näin. Piuke ja Viivi jäivät molemmat kakkosiksi luokissaan, joten niiden viemistä PN-kehään ei tarvinnut miettiä. Pääsin kuitenkin PN-kehään Lindan koiran Noomin kanssa, kun Noomi on itselleni tuttu.
PN-kehä vaihtuikin nopeasti ROP-kehäksi, kun Noomi meni ja voitti nartut! Tuomari vertasi Noomia ja toista narttua pitkään keskenään, erityisesti päätä, ja olin aivan varma että se toinen narttu voittaa, mutta meidät ohjattiinkin Noomin kanssa ykköspallille. Olin kovin onnellinen Noomin sijoituksesta Lindan puolesta, joka ei valitettavasti päässyt itse edes näyttelyyn mukaan. Noomin toinen SERT Suomesta. :)
ROP-kehässä meitä oli vastassa multi-menestyjä Pete, joten arvasin voittajan jo ennen kehään menoa. Haettiin Noomille kuitenkin ansaittu VSP-ruusuke.
Pehkokehään myöhemmin vein Tuiken, joka esiintyi aivan yhtä mallikkaasti kuten aiemmin Porvoossakin. Tällä kertaa tuloksena sileä ERI - muutenkin erinomaisia tuntui tältä tuomarilta tulevan paljon, mutta ne SA:t olivat pehkoissakin harvassa. Katin ikää tuomari hämmästeli pitkään ja kyseli multa koiraa tutkiessa, onko sitä käytetty jalostukseen kun se on niin hieno narttu ja oli pahoillaan sanoessani, ettei ole. Sanallisista kehuista huolimatta Kati oli luokkansa toinen, tietty ilman SA:ta.. Olisihan se voinut sen SA:n edes antaa sanojensa päälle, mutta kyllä niistä tuli hyvä mieli. Katin kehän aikaan olikin se suurin "sade" tälle päivälle.
Timonan Ziroya Zieva "Piuke" NUO-ERI NUK2
Timonan Xanya Xanadu "Noomi" AVO-ERI AVK1 SA PN-1 SERT VSP (vain PN- ja ROP-kehä)
Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK2
Silimen Tähti Olen Minä "Tuike" AVO-ERI (pk collie)
Faerie's Fortunate "Kati" VET-ERI VEK2 (pk collie)
Esitettiin taas ROP-kasvattaja vähän sekalaisella ryhmällä, itse vein siinä Piukea. Tämän myötä käytiin läpijuoksu myös isoissa kehissä. Katsellessani myöhemmin kotona näyttelyn tuloksia, tajusin 8-ryhmän voittaneen portugalinvesikoiran olleen samainen koira, jota muinoin handlasin pentunäyttelyssä kasvattajaryhmän apuna - tuolloin katsottiin Riikan kanssa kolmen henkilön kiirehtivän kasvattajaryhmien kokoomaan neljän koiran kanssa, joten kysyttiin tarvitaanko apua ja sinnehän mä sit riensin tietämättä rodusta mitään ja tuolloinkin ryhmä oli pentunäyttelyn BIS4-kasvattajaryhmä. Koira oli Tajmadoran Indico, tänään ryhmävoittaja. En mä siis kovin huonon koiran hihnanpäässä ole ollut. :)
ROP Clingstone's Got To Be "Pete" ja VSP Timonan Xanya Xanadu "Noomi" - hieman säätöä Nomppiksen asettelun kanssa, harmi ettei kuvaaja ollut enää valmis siinä kohtaa kun seisotus onnistui. Koira on tässä kovin epäedustava. :(
Mäntyharju 25.08.2012
Mäntyharjulle ilmoittaessani ajattelin saavani Titjan viimeistä kertaa Reijo Tuovisen kehään, kun Tuovinen on kuitenkin jäämässä eläkkeelle. Vaan eikä mitä, kun nahkoille oli tullut tuomarinmuutos ja saatiin tuomariksemme Leila Kärkäs. Titja oli viimeksi neljä vuotta sitten junnuluokassa saman tuomarin kehässä ja pohdin pitkään haluanko viedä sitä sille uudestaan, mutta päätettiin lähteä kokeilemaan kun kyytikin saatiin. Kiitos Piialle kyydityksestä!
Kärkäs huomasi yhä aiheellisia vikoja Titjassa, vähän samoja kuin aikasemminkin, arvostelun kokonaispituus oli vain pidentynyt sitten neljän vuoden takaisen arvostelun. Mitään kummempia en tulokseksi odottanut, joten se ei jäänyt edes kumemmin mietityttämään. Se tosin huvitti, että tuomari kävi vasta kilpailuluokan aikana lisäämässä Titjan arvosteluun merkinnän sen väristä, kun ei ollut kiinnittänyt siihen tarpeeksi huomiota yksittäisarvostelussa.. Ja tietysti yhä harmittaa, etten saanut Titjaa enää Tuovisen kehään. Siihen kun ei tule enää tilaisuutta.
Hyvät mittasuhteet omaava narttu, jolla jo melko voimakas rintakehä. Vahva eturinta. Tasapainoiset, riittävät kulmaukset. Hieman kevyt luusto. Hyvä kaula. Ylälinjassa pehmeyttä ja liikkeessä hieman takakorkea. Hieman kevyt pää, hyvät linjat, riittävä pituus. Sekä kallo että kuono saisivat olla paremmin täyttyneet. Kevyt alaleuka ja melko tiukka purenta. Melko hyvin asettuneet, riittävästi taittuvat korvat. Yhdensuuntainen takaa ja hyvä etuliike. Taka-askel hieman jäykkä. Hyvä karva ja miellyttävä käytös. Valkoinen nousee toiselta puolelta turhan korkealle lapojen taakse.
- Leila Kärkäs
Dandinas Put Up To Play "Titja" AVO-EH AVK3
Kuten sanottu, olihan tuo saadun arvostelun pituus tältä tuomarilta tosiaan neljässä vuodessa kasvanut ja se tässä blogissakin näyttää melkoisen pitkältä!
Koska kamerastani loppui akku ennen kuin ehdin kuvata collieita, jaan tämän kuvan bordercolliesta kanssanne. En ole koskaan aikaisemmin edes netissä nähnyt näin kirjaimellista työlinjaista bordercollieta. Oli siellä toinenkin työlinjainen narttu paikalla, mutta tämä pisti silmään eniten. Jos totta puhutaan, niin en tunnistanut bortsuksi ennen kuin se meni rodun kehään.
Pyhäjoki (Merimaja) 26.08.2012
Ja jottei viikonloppu menisi tylsäksi, niin Mäntyharjulta kotiin päästyäni aloin valmistella itseäni pohjoisen reissua varten. Omat koirani sain hoitoon reissun ajaksi ja lähdin jo illalla junalla kohti Kannusta. Varhain aamuyöstä saavuin viimein junalla Kannukseen, josta Sarianna poimi mut asemalta ja mentiin joksikin aikaa Sarren kotiin nukkumaan ennen näyttelyä.
Aamulla ehdittiin käydä kuvaamassa vielä yhtä sekarotuista koiraa, jonka esittämistä pääsin myös kokeilemaan. Näyttelyyn lähdettäessä otettiin Kannuksesta mukaan Sarren kaveri Krisse, jolla oli viisikuinen nahkalapsi Enda (Lifedream Signature Herding) mukanaan näyttelyturistin virkaa toimittamassa. Siinä sitten ajeltiin jokunen aika Yppäriin, jossa näyttely pidettiin. Näyttelypaikka vaikutti hyvin rauhalliselta, oli pilvinen mutta sateeton päivä. Ruoho oli aavistuksen pitkää, muttei häiritsevästi.
Sarianna oli tapansa mukaan hermoraunio jännityksestä. Petitit olivat kehässä myöhään, joten odotettavaa riittikin. Kilpakumppaneita ei liiemmin ollut - Hamua vastassa oli yksi uros, Taro oli taasen ainoa narttu. Menin rennoin mielin kehään kummankin koiran kanssa kun olen niitä aiemminkin vienyt ja tiesin mistä on kyse, eivätkä tulokset olleet lainkaan hullumpia. Sarianna joutui itse Hamun kanssa ROP-kehään, ja ROP menikin odotetusti sille, Tarolle VSP. Näin Sarre sai kerralla kaksi uutta Suomen muotovaliota kotiinsa eli näiden karvaturrien vakiohandlerin (minun) "työ" on nyt tehty. :)
Hamu kävi vielä ryhmäkehässä pyörähtämässä. Kutosryhmä oli yhdistetty nelosryhmän kanssa yhdeksi, harmi! Sillä jos ryhmä olisi ollut vain kutosille, Hamu olisi sijoittunut neljänneksi. Nyt tuomari arpoi nelosryhmäläisen mäyräkoiran ja Hamun välillä ja tiputti meidät viimeisenä pois sijoituksilta, eli käytännössä voisi sanoa Hamun olleen ryhmän viides. Joka tapauksessa upeasti pikkupojalta!
Seuraavan yön vietinkin vaihteeksi junassa matkalla kotia kohti. Reissaamisesta tuli täksi vuodeksi kyllä elämäntapa, kun ei meinaa ehtiä pysähtymään.
Humisevan Harjun You Win Again "Hamu" AVO-ERI AVK1 SA PU-1 SERT ROP >>FI MVA
Humisevan Harjun Desert Rose "Taro" AVO-ERI AVK1 SA PN-1 SERT VSP >>FI MVA
5kk ikäinen nahkatyttö Enda, jota kokeilin esittää ja annoin korvanhoitovinkkejä omistajalle.
Hamun kanssa tuomarin arvosteltavana.
Taron kanssa tuomarin arvosteltavana.
Päivän juhlitut eli uudet muotovaliot! Hamun kanssa kuvassa omistajansa Sarianna. Hamulla tänään myös 2v synttärit. :)
Porvoo 08.09.2012
Todella hämärät muistikuvat koko näyttelystä, tai lähinnä rotukehien kulusta, joten siellä tuskin tapahtui mitään ihmeempiä ja tytöt esiintyivät molemmat ihan hyvin. Piukelle TAAS yksi SERT lisää, josko sitä pikkuhiljaa alkaisi uskomaan että se on aika nätti tyttö.. ;)
Rotukehien jälkeen otettiin muutamia yksittäiskuvia Lillistä (Timonan Veronica Velvet), Lahjasta (Timonan Neat Nefertiti) ja Lahjan tyttärestä Raijasta (Timonan Blonde But Brilliant) rymhiä odotellessa.
Kuvaamisen suhteen sää oli tänään vaihteleva, ensin pilvinen ja sitten aurinkoinen, taas pilvinen ja heti seuraavaksi aurinkoinen.. ryhmäkehien aikaan pääosin paistoi aurinko ja tykkäsin oikein kovasti kuvata näyttelypaikalla, kun mulla oli Lindan kamera lainassa. Kerrankin voin sanoa nauttineeni kuvaamisesta näyttelyssä, oma kamerani kun ei huikeisiin suorituksiin enää kykene.
Isojen kehien aikaan olin oikeasti pitkästä aikaa itsekin vähän jännittynyt. Raija taisi olla Tuulan kanssa parhaan juniorin valinnassa ilman tulosta, mutta kasvattajaryhmän kanssa kivuttiin jälleen kerran palkinnoille, tällä kertaa toiseksi! Päivän kruunasi Lillin upea ryhmävoitto, jota en valitettavasti ehtinyt kuvaamaan kun taidettiin olla kasvattajaluokan kokoomassa. Menestystä BIS-kisassa ei sitten tullut, mutta onhan tuossa ryhmävoitossakin jo sulattelemista Tuulalle. :)
Timonan Veronica Velvet "Lilli", Timonan Ziroya Zieva "Piuke", Timonan Neat Nefertiti "Lahja" ja Timonan Walzing Wanessa "Pipsa" muodostivat näyttelyn BIS2-kasvattajaryhmän.
Turku 22.09.2012
Pikkuhiljaa alkaa kiireellinen näyttelykausi olla lopussa, kun ei joka viikonloppu tarvitse rientää minnekään.. Pitkästä aikaa oltiin sovittu Tytin kanssa yhteinen näyttelyreissu, tällä kertaa Turkuun. Paikalla oli toki Riikan veteraanit, Piuke jäi pitämään pientä lepoa kotiin.
Jos totta puhutaan niin en muista esitinkö Katin vai veikö Riikka sen itse kehään, mutta ehkä mä senkin kävin esittämässä ennen nahkojen alkua kuten aina ennenkin. :D
Olin luvannut esittää nahkoissa nuoren uroksen Bossen, joten valmistauduin sen kanssa kehään ensin. Sain liudan muistettavia ohjeita ja pidin mielessäni kaikki, mutten uskaltanut juosta liukkailla matoilla aivan niin kovaa kuin olisi kai pitänyt, vaikka reippaasti mentiinkin. Omistaja ei vaikuttanut tyytyväiseltä saatuun laatuarvosanaan joten toivon, ettei siitä syytetä minua handlerina. Omasta mielestäni Bosse seisoi hyvin - ja opetettuhan se hommaan onkin - eikä sen liikkumisessakaan ollut suuremmin moittimista.
Bossen jälkeen menin kehään Konstan kanssa pitämään lähinnä hauskaa, kuten aina ennenkin, ja oli jälleen ihana huomata miten täpinöissään se jaksoi kehässä olla! Potkua löytyy liikkeestäkin yhä.
Urosten jälkeen valmistelin oman Veilani narttujen kehään. Taas perkeleiden jälkeen käytiin kehässä kääntymässä, eipä oikeastaan kovin kummoisin tuloksin ja omasta mielestäni olisihan tuo maltillisemmin voinut esiintyä koko koira. Tuomari kuitenkin löysi siitä ihan oikeat virheet joita oon itsekin katsellut. Veilan jälkeen vielä Viivi, jonka kanssa kehä meni melkoisen rutiinilla.
Smaller type of female. Good propositions in body. Nice dark eyes. Well set ears, but a little bit light. Good stop. Good neck and topline. A little bit narrow in front. Good chest. A bit straight in front, good in back. Effortless movement.
- Robert Kotlár
Turning Leaf's The Original Playboy "Bosse" NUO-EH NUK3
Dandinas Gorgeous Golden "Konsta" VET-ERI VEK1 SA VSP-vet
Timonan Yettie Yezebel "Veila" AVO-ERI AVK3
Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK2 SA
Faerie's Fortunate "Kati" VET-ERI VEK2 SA (pk collie)
Kuvassa Konsta vuonna 2011 Lindan kuvaamana, näyttelystä itsestään kun ei tullut yhtään kuvaa.
Turku 21.10.2012
Kerrankin olin näyttelyssä pelkästään turistina, kerta olin muutenkin Turun suunnassa "lomailemassa". Ihan mielenkiintoinen päivä, kun ei tarvinnut oikeasti olla perillä siitä, koska on mentävä kehään. Toimin lähinnä muiden apukätenä; käytin koiria pihalla, harjasin irtokarvoja jne.
Ihan täysin en välttynyt menolta kehään kuitenkaan. Luulin ensin että mun tulisi vain pitää Sagaa valmiina kasvattajaryhmää varten, mutta päädyinkin esittämään sen itse - ilman nameja! Ihan helppo se oli seisottaa kunhan sen sai asettumaan ja se jaksoi yllättävän hyvin odottaa koko arvostelun ajan, vaikkei mulla sille ollutkaan antaa mitään. Juostessa se tosin huusi, mikä onkin sen yleinen paha tapa ja mä en sille kunnon perkelettä voinut kesken kehän sanoa. Jotain yhteistä siskonsa Veilan kanssa, kun handlerin on oltava hyvin tiukkana kehässä.
Kerta olin näyttelypaikalle tullut, niin viivyin toki loppuun asti. Sain hurrata Timonan kasvattajaryhmälle, jonka mukana mun ei tarvinnut enää isoon kehään mennä. Ryhmä sijoittui BIS3:ksi. Lahjalle läpijuoksu parhaan veteraanin valinnassa. Junnunarttu Raija sen sijaan yllätti voittamalla koko paimenryhmän!! :)
Kerta mitään fiksuja kuvia en ole tästä näyttelystä löytänyt, niin kuvan sijaan ottamani video Timonan kasvattajaryhmästä isosta kehästä.
Lahti pentunäyttely 28.09.2012
Olin luvannut Titjan JH-koiraksi Hannalle, joten saavuttiin pentunäyttelyyn Titjan kanssa turisteina. Oli säätöä saada koira sisälle näyttelyyn ja saatiin peräti neljä näyttelyn toimihenkilöä ihmettelemään mikä on homman nimi ennen kuin sain selitettyä niille että näin tämä homma oikeasti menee. Jostain syystä halusivat vielä erikseen itse junior handlerin näyttämään kisakoiransa rokotukset, että saavat ruksitettua handlerin kisanumeroon tarkastusmerkin. Kummaa touhua.
Ihan turhaan ei kuitenkaan tultu. Hannan yhteistyötä Titjan kanssa oli jälleen mieluisaa seurata ja ulkopuolinenkin taho kommentoi, että kyseinen handleri osaa käsitellä kisakoiraansa kauniisti. Olen tästä erittäin samaa mieltä ja niin oli selkeästi tuomarikin, joka palkitsi Hannan ensin vanhempien voittajana ja myöhemmin päivällä isoissa kehissä BIS-junior handlerina! Hirmu paljon onnea Hanna!!! Kyllä teidän yhteistyötä kelpasi katsoa ja mieluusti annan Titjan aina näin osaaviin käsiin.
Ei näyttelyä ilman esittämistä, eikös se tähän mennessä ole jo todettu.. Vein siis ryhmäkehiin Tean eli naapurimme pehkopennun Suran (Wishping Navi Mayana). Sura oli jo kohtuullisen väsähtänyt pitkästä päivästä eikä jaksanut keskittyä kunnolla esiintymiseen enää, mutta se poimittiin silti upeasti kahdeksan parhaan joukkoon. Sijoitusta ei kuitenkaan tullut, tuomari tykkäsi Surasta kuitenkin erittäin paljon, mutta pahoitteli sen turhan iloista häntää.
Vallan punertavia kuvia, mutta.. Titja ja handlerinsa Hanna Jäntti pentunäyttelyn BIS-JH!! :) Koira ei vaan oikein malttanut enää esiintyä nähtyään minut kuvaamassa, joten Hanna päätyi laittamaan sen istuma-poseen. Vaan kyllä tuo ilmekin jo kertoo, että se tietää olevansa tänään paras. Ihan älytön elukka.
HeW-12, Helsinki (Messukeskus) 08.12.2012
Tän näyttelyn jälkeen oli vähän sellainen olo, et tulipahan käytyä. Piukesta huomasi heti kehässä, etten ole käynyt sen kanssa hetkeen missään näyttelyssä ja multa meinasikin mennä aika kirkkaasti hermo sen esiintymiseen, kun koira perseili minkä ehti eikä mukamas jaksanut pysyä paikoillaan. Kehän ulkopuolella näpäytin sille sit ärräpäitä ja johan malttoi taas paremmin kun muisti kuka on hihnan päässä et perseily ei kannata. Ihmettelen, että se sillä esiintymisellä jopa voitti luokkansa.
Viivi oli käynyt ennen messareita hieronnassa ja se alkoi selvästi näkyä koirassa jo tässä näyttelyssä. Liike oli paljon vapaantuneempaa ja vauhtia alkoi jälleen löytyä. Vetskuluokassa se hävisi "vain" Lahjalle (Timonan Neat Nefertiti), joka hetkeä myöhemmin voitti koko rodun ja iltapäivällä sijoittui paimenryhmän toiseksi - huonolle ei siis hävitty. ;)
Timonan Ziroya Zieva "Piuke" NUO-ERI NUK1 SA
Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK2 SA
Messarissa oli taas ihan mukava kiertää pitkästä aikaa. Aika äkkiähän ne kaikki kojut oli nähty enkä collieyhdistyksen ständilläkään loppupelissä ehtinyt juuri käydä. Sen hetken mitä kävin koko ständi tuntui muutenkin kovin luotaantyöntävältä, ei ollenkaan lämminhenkiseltä tai avoimelta - toivon että olen ainoa, jolle tämä fiilis jäi päälle, kun varmasti ständin tekijät ovat yrittäneet parhaansa.
Piuke oli mukana myös kasvattajaryhmässä, iso kehä meni meidän ryhmän osalta läpijuoksuna.
Koska kuvia mun handlaamista koirista ei ole, kuvassa Lahja (Timonan Neat Nefertiti), joka oli upeasti RYP-2!
W-12, Helsinki (Messukeskus) 09.12.2012
Tultiin näyttelyyn turisteina Piuken kanssa kulkuluvan kera ja osallistuttiin Piuken kanssa vuoden näyttelykoira-kilpailuiden palkitsemistilaisuuteen aivan näyttelyn loppupuolella ennen BIS-kehiä. Tuulalla on ollut aivan mieletön vuosi kasvattiensa kanssa, joka näkyy sijoituksissa kolmen parhaan joukkoon jokaisessa näyttelykoirakisan kategoriassa - pienestä oli kiinni jokaisen kategorian voittokin, mutta nämäkin saavutetut tulokset ovat omaa laatuaan ja kaikki vieläpä samana vuonna! Paljon me kasvatinomistajat ollaankin Tuulaa tuettu, ilottu ja myös itketty niin hyvästä kuin pahasta.
Tuulan koirista Lilli (Timonan Veronica Velvet) palkittiin kolmanneksi parhaana vuoden näyttelykoirana, kasvatti Lahja (Timonan Neat Nefertiti) vuoden toiseksi parhaana näyttelyveteraanina ja Timonan-kasvattajaryhmät vuoden kolmanneksi parhaana kasvattajana!!!
Tuula oli taiteillut koirille skotti-ruudulliset koristeet kaulaan palkitsemistilaisuutta varten ja väriteemana meillä oli puna-musta. Omasta puolestani kiitos kuluneesta vuodesta. :)
Palkintojen jakoon osallistui usea Timonalainen narttu: Paradise Paige "Pirkko-Liisa", Walzing Wanessa "Pipsa", Ziroya Zieva "Piuke", Neat Nefertiti "Lahja", Qayan Qaile "Nelli", Ulva Uliana "Myy", Yasmina Yardeen "Saga", Blonde But Brilliant "Raija" ja Veronica Velvet "Lilli" - kyllä on kunnia olla osa tätä porukkaa. ♥
Lahti 13.01.2013
Tämä näyttely meni vähän juoksemiseksi pehko- ja nahkakehän välillä. Nahkakehällä ehdin auttaa Redin (Dandinas Red Tiger) viemisessä kilpailuluokkaan, omistaja esitti sen kuitenkin itse yksilöarvostelussa päästyään pehkokehältä. Olin melko varma siitä, että omalta osaltani rodut menevät päällekkäin joten hoidin Viivin korvat kuntoon ajoissa (note-to-self: älä missään nimessä jätä minkkiöljyä kotiin) ja ohjeistin kutakuinkin sen esittämisen paikalla olleelle Lifedream-kasvatin omistajalle, joka ystävällisesti lupautui viemään koiran kehään mikäli en itse ehtisi.
Enkä ehtinytkään, joten onnekseni Viivi oltiin hoidettu häkistään kehään asti ja sain pehkokehälle suoraan kehään Viivin tulokset - kiitos Viivin handlanneelle Veeralle!! (toivottavasti muistin edes nimen oikein)
Pehkokehään mentiin Delin kanssa sen kummempia harjoittelematta, kuten aina. Lahjattomat treenaa, niinhän sitä sanotaan.. Ihan ei Deli muistanut meidän pentuajan treeniä näyttelykäyttäytymisestä vaan tarjosi välillä maahanmenoa, mutta siitä huolimatta tuomari tykkäsi Delistä kovasti ja se sijoittui isosta avointen narttujen luokasta toiseksi! Eli paljon yli Riikan odotusten. Kyllä saan olla "kummitytöstäni" taasen ylpeä. :)
Katin kanssa haettiin kehästä sileä ERI hetkeä myöhemmin. Taas jälleen tuomari hämmästeli miten hyvässä kunnossa se on ikäisekseen, muttei sijoittanut sit kuitenkaan kilpailuluokassa.
Loppukehissä pääsin taas Viivin hihnan päähän itse ja huomasin ilokseni, miten paljon se on saanut entistä draiviaan takaisin eli hieronta on todellakin tehonnut. Kiidettiin vauhdikkaasti aina BIS-veteraanien sijoille asti, sijoittuen kolmanneksi!
Delin kanssa rotukehässä, kuvan ottanut Tea Lemmetyinen.
Tuomarin tarkan syynin alla parhaan veteraanin valinnassa..
Ja BIS3-veteraani sijalle yllettiin Viivin kanssa! :)
Lappeenranta 01.04.2013
Olin lupautunut lähtemään Lappeenrantaan handlaamaan terriereitä rodusta, jonka kanssa en ole aikaisemmin ollut edes tekemisissä. Saatika koskaan handlannut terrieriä aikaisemmin, mutta kerta se lienee ensimmäinenkin. Nahkakehällä ehdin käydä aamusta juttelemassa pitkästä aikaa muutamalle tutulle ja seuraamassa kehän kulkua ennen paluutani terrierikehälle. Oikeasti mulla ei ollut pienintäkään hajua miten australianterrieriä kuuluisi esittää, mutta se selvisi ottamalla mallia muista.
En ole täysin tyytyväinen omaan suoritukseeni esittäjänä ja toivon ensi kerralla (jos sellainen tulee) olevani paremmin perillä näiden poikien esittämisestä. Otin ainakin opiksi tällä kertaa tekemistäni virheistä.
Ylipäätänsä nuorempi koira Victor, jonka kanssa kehässä piti olla enemmän tarkkana, tuntui omaan käteeni "sopivammalta" koiralta kuin valio-luokan Veeti. Veeti oli täysin varma esittää, pysyi paikoillaan ongelmitta jne, jonka takia useammat handlerit voisivat siitä tykätä enemmän, mutta mun makuun jousilla viritetty Victor oli kivempi viedä kehään. Mitähän tää kertoo niistä koirista, joita mulla yleensä on hihnan päässä ja mihin olen tottunut..
Arctic Soul Super Hero "Victor" AVO-EH AVK2 (australianterrieri)
Arctic Soul Re Volver "Veeti" VAL-EH VAK1 (australianterrieri)
Matkassamme ollut Riikka-Liisa haki koiralleen Classicille (Silimen Classic-Cola) avoimesta luokasta ERI3:n. Ennen lähtöä ehdin jutella hetken Nahkapajan porukoiden kanssa ja he kertoivat vastikään hankkineensa mustaterrierin pennun, joka saattaisi tulevaisuudessa kaivata esittäjää.. :)
Tämän parempaa kuvaa ei matkalta ole tarjolla, kuvassa Victor autossa jaloissani.
Seuraavaksi...
Hyvinkää 27.4. ja Lahti KV 28.4., molemmissa omat koirat ilmoitettuna - nähdään siellä!
Hei! Minä olen Suvi Lehto, lahtelainen 23-vuotias koiraharrastaja, joka aloittelee koirankasvattamista hiljalleen. Ensimmäinen pentueeni syntyi elokuussa 2015.
Kotona minulla on tällä hetkellä 3 koiraa sekä vaihteleva määrä kesyrottia.
Koirieni kanssa harrastan lähinnä agilityä ja treenaan hyvin satunnaisesti kotona tavoitteettomasti tokoa sekä monenlaisia temppuja.
Delin kanssa rotukehässä, kuvan ottanut Tea Lemmetyinen.
Tuomarin tarkan syynin alla parhaan veteraanin valinnassa..
Ja BIS3-veteraani sijalle yllettiin Viivin kanssa! :)
Tämän parempaa kuvaa ei matkalta ole tarjolla, kuvassa Victor autossa jaloissani.