Otettiinhan sitä toki spurttia erään sekarotuisen, mustan nartun Helmin, kanssa. Helmin juoksentelut tosin loppuivat sisätiloille pyrähtämiseen, jonne Titja ei sitä seurannut - lupaa ei ollut aikaisemminkaan tullut.
Muista koirista eniten kiinnostunein Titjasta oli walesinspringerspenieli Rico (Mawredd Wystrys), joka väistämättömän kiinnostuneena pyrki tekemään tuttavuutta perheemme Prinsessan kanssa. Titja osoitti välittämätöntä viisautta härnätessään Ricoa ja seisoskeli vain parin sentin päässä kohdasta, johon Rico yltti ollessaan kiinnitettynä hihnaan - näin ollen toinen ei saanut näin edes haistelumahdollisuutta. Eikä olisi saanut muutenkaan, kun Ricolle annettiin mahdollisuus päästä lähemmäs Titjaa, tuli Prinsessalta hammasta nopeammin kuin uros ehti häntäänsä heilauttaa.
Vaan kyllä huomattiin että neiti on luotu kusettamaan ihmisiä. Se on tiedossa, että kaikista maailman ihmisistä se valitsee mut. Esimerkkinä vaikka koiran vapaana ollessa pihalla jäin istumaan ja äiti lähti veljeni kanssa kävelemään majoitusmökille päin yrittäen saada Titjan mukaansa, ei koira lähtenyt luotani - sen sijaan näytti haluavan äidin ja veljen takaisin luokseni pitääkseen lauman koossa. Noh, jätettyäni koiran majoitusmökkiin ja lähdettyäni itse tapahtumarakennukseen, koira ennätti alle puolessa tunnissa kusettamaan äitini veljen lähtemään ulos kanssaan - ei sillä mikään varsinainen hätä ollut, mua se halusi etsimään.
Noh, ainakin suvun lapsilla tuntui olevan hauskaa leikkiessään Titjan kanssa. Ainoa vain, että alusta jolla Titja teki superjarrutuksiaan onnistui kuluttamaan neidin piiloanturat etujaloista puhki. Ei koira näyttänyt välittävän vaan olisi mieluusti jatkanut leikkimistä, mutta uintikierroshan siitä tuli etenkin veren puhdistamiseksi. Daa daa..
