Lahti KV

Kiva viikonloppu takana, kiitos kaikille!


Lauantai

Arctic Soul Super Hero "Victor" AVO-EH (australianterrieri)
Arctic Soul Re Volver "Veeti" VAL-ERI VAK2 SA PU2 VA-CACIB (australianterrieri)
Wolfheart King of the Road "Seme" AVO-ERI AVK2 (kk kettuterrieri)



Kiitos Veetin kuvasta koiran omistajalle Marjatalle  :)


Sunnuntai

Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK3

Titja oli myös pitkästä aikaa mukana näyttelypaikalla ja pääsi pätemään esiintymisellään JH-kehään Taru Mäkipään kisakoirana. Taru pysyi tarpeeksi jämäkkänä Titjan kanssa ja tykkäsi koirasta niin, että Titja taitaa päästä uudemmankin kerran lainaan.  :)

Jokimaalla match showssa

Kävin eilen Matin ja Veilan kanssa mätsärissä Jokimaalla jonkun äkkinäisen päähänpiston seurauksena. Alunperin ajattelin viedä kehään vain Veilan, mutta pieni vitsi Matin viemisestä myös muutti ajatukset teoiksi. Jouduin menemään Jokimaalle julkista liikennettä hyväksi käyttäen, joka itsessään olikin matkan ensimmäinen jännittävyys: koko elämänsä maalla eläneenä Matti ei ole koskaan ollut bussissa, ei tietääkseni kävellyt keskustan katuja pitkin, ei ollut missään kunnon koiratapahtumassa eikä etenkään näyttelykehässä.

Bussissa se matkasi kuin vanha tekijä aina sisäänmenosta poistumiseen, jouduttiin vielä vaihtamaan toiseen bussiin eikä senkään kanssa ollut ongelmaa eli ensimmäinen bussi ei järkyttänyt pientä koiraa lukkoon. Keskustassa vähän jännitti ja piti pysytellä mahdollisimman lähellä kun ympärillä oli niin hirmuisen vilkasta maalaiskoiran mielestä. Mätsärialueella kaikki oli ok niin kauan kun Matilla oli joku tuttu ihminen vieressä, vähän meinasi hätä tulla kun hänet hyljättiin vessareissun ajaksi ulos kiinni.
Onneksi päästiin Paulan kyydillä kotiin, kun olin ollut katsovinani että busseja menee vaikka miten myöhään mutta puoli kahdeksalta ihmetellessäni niitä ei muka mennytkään enää yhtään keskustaan päin. Kaikkiaan ihan mukava reissu ja nähtiin paljon tuttuja.

Mätsärin jälkeen kotiutuessamme kaivoin esiin trimmerini ja hankkiuduin eroon Matin ylimääräisistä kutreista, joka olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten hoitojakson aikana. Koira lähti puolilta öin takaisin kotiin ja ehdin siihen mennessä juuri viimeistellä sen kesä-kampauksen, edustavaa after-groom kuvaa ei kyllä enää siinä vaiheessa iltaa tullut.



Viiru mitä sinä teet?!

Veilan kehä meni.. no, siinähän se. Veilamaisesti eli seesteisesti (not).
Saatiin punainen nauha ilman sijoitusta, vähän arvelinkin ettei suipponokkainen nahka välttämättä ole rotikoita kasvattavan tuomarin mieleen, mutta oli ihan kiva käydä viirun kanssa kehässä. Kuulin tosin että pentujen ja pienten kehässä tuomarit antoivat jotain suullista kommenttia jokaisesta osallistujista (joko positiivista rakenteesta mikäli puhdasrotuinen kun olivat ulkomuototuomareita taikka sitten käytöksestä), olisi ollut kiva jos isojenkin tuomari olisi näin tehnyt. Pidän muutenkin jos mätsärituomari puhuu enemmän, saa kuvan että on tekemässä hommaa mielellään.

Veteraanit olivat eri tuomarilla ja minulle meinasi tulla kiire, kun kaikki kahdeksan veteraania pyydettiin kehään samaan aikaan. Olin valmistaunut viemään koiran parikehään ja harjaamaan sen läpi ennen omaa vuoroaan, mutta suunnitelma ei toteutunut vaan koira jäi harjaamattomaksi. Matin karvan laatu on niin huono että se näyttää harjattunakin suht räjähtäneeltä, mutta nyt vielä enemmän.. noh. Huvikseenhan sinne kehään mentiin muutenkin, hakemaan maalaiskoiralle ensimmäinen ja viimeinen kehäkokemus.
Matti ei meinannut koko aikaa jaksaa seistä kehässä etenkin kun touhu muuttui kehän edetessä epäilyttäväksi, pöydällekin nostettiin! Arvostelupöytä oli sekin pikkumiehelle täysin uusi juttu ja vähän jännitti, mutta tuomari oli kiva eikä kiusannut ylimääräisellä tunnustelulla vaan näytettiin hampaat sun muut ihan maan tasolla.  :)

Liikkeet sujuivat koiran omaan tyyliin ongelmitta, se seuraa lahkeessa kiinni maailman tappiin kotonakin. Ei sijoitusta, mikä ei ollut yllätyskään.





Olispa sille ehtinyt oikeasti näyttää vähän harjaa.. tosin siinä tuulessa ei olisi varmaan edes auttanut.

Kaikista postauksen kuvista iso kiitos Anni Turkialle!

Imatra KV, posekuvia ja collietreeni

Matin kuvat © Tea Lemmetyinen, Terran seisotus © Suvi Laitinen

Sain yhtäkkiä päähänpiston että äitini miesystävän cavalierista Matista (Breeze Breakthrough) on saatava ensimmäistä kertaa koskaan kunnolliset posekuvat, joten tuumasta toimeen kerta Matti on nyt hoidossakin. Tuntui aivan hullulta pestä ja harjata koko karvaturri läpi kun tietää ajelevansa sen karvat kesäkuntoon tässä muutaman päivän kuluessa joka tapauksessa, mutta kerrankos sitä! Matti on jo 8½-vuotias eikä siitä tosiaan ole ennen tätä otettu varsinaisia edustuskuvia, siihen nähden tehtävä sujui yllättävän helposti eikä lopputulos ole lainkaan hullumman näköinen. Lihaksistoa sillä saisi olla kauttaaltaan enemmän ja erityisesti takaosa on huomattavan heikko, mutta paremmalta se näyttää kuin olisin kuvitellut.  :)
Iso kiitos Tealle avusta tässä(kin) projektissa!

LPR-Imatra KV:n yhteydessä tapasin paikkakuntalaisen ystäväni Suvin sekä hänen Terra-sakemanninsa. Terrasta (Vorgeher Herakles) otettiin viimeksi kunnolliset posekuvat sen ollessa 3kk ikäinen pentu viime kesänä, joten oli aikakin ottaa uudet koiran täytettyä vuoden. Erityistä panosta kuviin ei kuitenkaan laitettu, kaksi asettelua joista toinen sai kelvata eikä se pahalta siinä näytäkään. Ja kun otetaan huomioon ettei Terraa ole yhäkään tehotreenattu näyttelyposen suorittamiseen niin selvisimme (vain omistaja kuvaajana sekä minä asettelijana) haasteesta erittäin helpolla. Vähän saa jätkä vielä kehittyä ja tasoittua niin voidaan miettiä paria yhteistä näyttelyäkin, sillä taisin lupautua sen handleriksi tulevaisuudessa jos se sen pari kehää ihan omistajan mielenkiinnosta kävisi..


© Johannes Ristkari

Maanantaina kokoonnuimme Löytynmäen kentälle collietreenin merkeissä, jonne myös vääränrotuiset olivat tervetulleita. Riikka-Liisa oli järjestänyt mulle sinne tapaamisen työlinjaisen Allu-bordercollien ja tämän omistajan kanssa, kun kilttinä ihmisenä olen lupautunut auttamaan Allun H:n metsästyksessä. En tiennyt yhtään mitä odottaa tämän koiran kanssa toimimisesta joten sen helppous tuli yllätyksenä. Hieman turhan "mammanpoika" se on ja alkaa kauhoa liikkeessä jos mennään omistajaa kohti, mutta selvästi hätääntyy jos omistaja katoaa piiloon eli se pieni paha on kestettävä. Rentoutuu kuitenkin mitä useamman kerran tekee toistoa, joten näyttelypäivänä ennen kehää on vaan harjoiteltava tarpeeksi. Hakee katsekontaktia omistajaan niin vahvasti että seisominen sujuu kaksoishandlauksena luontevimmin.
Perusrakenteeltaan minun mielestäni toimiva koira, eiköhän me sille jostain helppo H saada!

Riikka-Liisan ja Johanneksen uusi 9vko ikäinen sakemannipentu Hile (Sudenmaan Hile) pääsi/joutui myös kameran eteen elämänsä ensimmäiseen seisotuskuvaansa. Moinen etukeno-roikkuminen tappaa kyllä minun selkäni kun pennun seisotus ei ihan yhdellä yrittämällä toteudu!



Seisotuskuva © Johannes Ristkari, tilannekuva © Jarno Kurlin

Itse collietreeniä varten otin Veilan mukaan ja olin miettinyt parikin asiaa joita olisin halunnut tehdä sen kanssa, mutta kuuma päivä verotti vähän omaa jaksamustani enkä halunnut kiusata koiraakaan kovin kauaa, joten muistelimme vain ensimmäisellä ruutu-treenillä opittua kosketukselle hakeutumista. Tuntui tänään olevan äärimmäisen vaikea tehtävä ilman toista tai jopa kolmatta "mietipä uudelleen" käskyä, kun meinasi jatkuvasti jäädä ensimmäisen ruutumerkin kohdalle suorittamaan merkkiä eikä hakeutunut ruudun keskelle kosketukselle.

Pari tosi hyvää suoritusta saatiin ja lopetettiin aivoriihi karvaleluun. Loppuun juostiin vielä yksi "näyttelyrinki" Veilankin kanssa joka oli sen mielestä tosi nastaa ja helppoa, sai vaan reikä päässä viilettää menemään. Treenin kruunasi koirien leikkituokio metsän varjossa, mukana Veilan lisäksi Hile-sakemanni, Sura-pehko, Unelma-nahka ja nuori cockeri (Milli?). Allu-bc ja paikalla ollut trikkipehko omistajineen poistuivat ennen metsäilyä.



Veilan ruutu-mietiskelyä ja näyttelytreenien sivusta kommentointia, molemmat kuvat © Jarno Kurlin

Ja vielä nopea paluu sunnuntaihin, Imatra KV:n kehätunnelmiin.
Heti aamusta autoin Paulaa ja Harria esittämällä sk kettuterrieriuroksen Wolfheart-kasvattajaryhmässä, ryhmä oli ROP-kas, jota ei kuitenkaan esitetty isossa kehässä myöhemmin päivällä kun yksi ryhmän koirista lähti kesken päivän kotiin. Oli hienoa nähdä suosikki-kettikseni Wolfheart Orwellin nousu VSP-sijalle tässä näyttelyssä ihan livenä, se on upeassa lihaskunnossa.

Nahkakehällä sain kunnian viedä Konstan veteraani-kehään, josta palattiin tuloksen ERI2 SA kera, ei PU-sijoitusta. Konsta on kehässä niin ihana eikä ikäkään vielä tunnu paljoa painavan, kun ravikaan ei meinaa riittää vauhdiksi.  :)  Kehän ulkopuolella sillä on tosin hieman liikaa asiaa..
Välissä ehdin stressaamaan aikatauluja, kun en ollut varma onko minulla vietävänä Viivin lisäksi niin pk holsku kuin belgi gronttukin. Huokasin helpotuksesta kuullessani grontulla olevan toinen esittäjä joten jännitettäväksi jäi vain holskun esittäminen aikataulullisesti. Ehdin kuin ehdinkin Pilan kanssa käydä kehässä juuri ennen nahkanarttujen veteraani-kehää tuloksella ERI1 ROP-vet ilman SA:ta.

Holskukehän jälkeen ehdin jokusen minuutin kävelyttää ja lämmitellä Viiviä sen omaa kehää varten, jonne menin täysin ilman odotuksia. Israelilainen tuomari Myrna Shiboleth oli vaikuttunut veteraaninarttujen tasosta, mietti sijoituksia pitkään ja mainitsi meille ääneenkin, että tämä on hänen päivänsä vaikein tehtävä. Huomasin hänen vertaavan erityisesti Viiviä sekä Bombia (Timonan Qiana Qinnie, Veilan emä) pitkään katseellaan ja olin melko varma Bombin voittavan luokan, kunnes tuomari viittasi meidät luokan voittajiksi. Keräsin itseni yllätyksestä vielä PN-kehää varten, jossa kohtasin uuden yllätyksen: Viivi voitti nartut!! Pelkkä veteraani-luokan voittaminen oli tuntunut jo suurelta saavutukselta koiran ollessa hieman tukevassa kunnossa, puhumattakaan kaikkien narttujen voittamisesta. Omistajan eli Riikan reaktio oli huvittava, kun hän sattui kävelemään nahkakehän ohi työpuuhissa juuri PN-kehän jälkeen ja kysyi miten on mennyt. "Voitti nartut" piti toistaa parikin kertaa ennen kuin meni perille.  :D

Rotukehän tulokset kuorrutettiin kaiken huipuksi ROP-veteraanin ruusukkeella sekä VSP-sijalla, Viivi hävisi rodun sisällä tänään vain Laurille (Timonan Uncle Unison), joka myöhemmin voitti koko ykkösryhmän ja maanantaina ylsi vielä koko näyttelyn BIS3-sijalle!
Ryhmäkehissä kävin esittämässä kk kettiksen Semen läpijuoksuna sekä Viivin, joka varmisti sen ettemme lähde näyttelystä tyhjin käsin. Rotutuomarimme Myrna teki Viivistä vielä BIS4-veteraanin!!

Dandinas Gorgeous Golden "Konsta" VET-ERI VEK2 SA
Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK1 SA PN1 VSP ROP-vet BIS4-vet
Black Aura's Daphne Bonzer "Pila" VET-ERI VEK1 ROP-vet (pk hollanninpaimenkoira)
Wolfheart King of the Road "Seme" (kk kettuterrieri) ryhmissä ei sijaa

Keväisiä peltorallailuja -kuvapostaus

Muutama lisäkuva löytyy täältä:    http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Dogs/Running+running/

Lisäksi lupasin niitä pentukuvia viime postauksessa, niitä on nyt kolmessa osoitteessa:
- http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Litters/Wolfheart+puppies/WH+puppies+Apr-14/   (pikkupentuja 6vko)
- http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Litters/Wolfheart+puppies/WH+puppies+Apr-14+part2/   (pikkupentuja 6vko osa2)
- http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Litters/Wolfheart+puppies/WH+puppies+Apr-14/Older+litter/   (isompia pentuja)

Odottavan aika on pitkä

Pitkästä aikaa jaksoin keskittyä blogiin kirjoittamiseen ja yritän nyt nopealla kertauksella käydä läpi kaiken oleellisen, mitä on tapahtunut viimeisen kirjoittamiskerran jälkeen. Useampi peräkkäinen ikävä uutinen vei pitkäksi aikaa kaikki halut jakaa mitään hyviäkään uutisia, joten jätin kokonaan kirjoittamatta.
Syvimpänä mielessäni on yhä 9-10.2. yö, kun sain ensin soiton ystävältäni Riikka-Liisalta koskien Delin (Silimen Classic Delight) tapaturmaa. Vain hetkeä myöhemmin varmistui, ettei koira selvinnyt tästä elossa. Deli oli tavallaan "kummityttöni" ja olen seurannut sen kasvua koko koiran elämän ajan, esittänyt sen useita kertoja näyttelyissä ja touhunnut sen kanssa, tästäkin blogista löytyy näyttelymerkintöjä koiraa koskien. Ja nyt pikkutrikki on poissa, aivan liian aikaisin. Rakas Deli.
Viime kuussa kävin naapurini Tean apuna hänen chinchillansa eläinlääkäri-reissulla kastroinnin jälkeisen tulehduksen takia. Romi-chinchilla ei lopulta selvinnyt tulehduksesta hyvin menneestä puhdistuksesta ja antibiooteista huolimatta.

Viime blogitekstissäni kirjoittama Milkan kohtutulehdus-epäily sai myöskin jatkoa. Antibioottien aloittamisen jälkeen koiran takapään ruskea vuoto loppui kuin seinään ja Milka tuntui piristyvän hieman aiemmasta. Antibiootit loppuivat juuri ennen omistajan Annin tuloa takaisin Suomeen ja vuoto alkoi heti seuraavana päivänä pillereiden loppumisesta uudelleen, entistä runsaampana. Pyörittelin mielessäni voisiko se sittenkin olla juoksu, kerta eläinlääkäri oli sanonut että se voisi olla myös mahdollisuus, joten käytiin lenkillä Walle-nahkauroksen kanssa. Milka tuntui taas vaisummalta, jonka Wallenkin omistaja Johanna huomasi, mutta Walle oli sitä mieltä että Milka on maailman ihanin nahkatyttö.
Myöhemmin jo saman illan aikana takapään vuoto alkoi vaihtaa väriä punaiseen ja vaikka sitä tuli yhä huolestuttavan runsaasti, määrä väheni vähitellen. Wallen reaktiosta olisi voinut päätellä kyseessä olevan juoksun, mutten halunnut uskoa siihen. Anni tuli yöllä Suomeen ja veimme Milkan heti seuraavana päivänä yhdessä eläinlääkäriin uudelleen ultrattavaksi. Ultrasta löytyi tulehdukseen viittaavia muutoksia, joskaan ei suoraa kohtutulehdus-kuvaa, mutta viitteitä siihen päin joka voisi kehittyä pahemmaksi. Koska lääkärillä oli aikaa, hän jaksoi selittää meille tarkemmin ultrakuvasta ja näimme myös täysin terveen ultrakuvan, jotta ymmärsimme ettei Milkan kuva tosiaan ollut täysin puhdas. Papa-kokeessakin oli solumuutoksia tjsp, olen tähän mennessä jo unohtanut mitä meille tarkalleen kerrottiin. Uusi kymmenen päivän antibiootti ja kehotus leikkaukseen sen kymmenen päivän sisään. Antibiootit tälläkin kertaa pysäyttivät vuodon.
Tähän mennessä Milka on leikattu ja parantunut leikkauksesta hienosti omistajan mukaan. Kohtu "ei ollut nätti", kuten leikannut eläinlääkäri totesi, joten valinta leikkauksesta oli oikea. Onneksi en uskonut juoksuksi ja Anni luotti sanaani siitä, ettei koira ollut normaali (ja huomasi sen itsekin tultuaan Suomeen).



Meille ei tullutkaan nyt kevätpentuja, kun Veila ei yhäkään halua kasvaa aikuiseksi ja tulla äidiksi. Toisin sanottuna se panttaa juoksuaan vieläkin. Pidensihän se viimeksikin juoksuväliään reilusti aikaisemmasta, nähtäväksi jää miten pitkäksi se välinsä nyt venyttää. Pari vierasta koiraa on ilmaissut lähiaikoina että Veila tuoksuu (2 urosta ja narttu), joten jos niitä on uskominen niin ehkä pian. Ehkä ilmoitan sen johonkin kokeeseen tai näyttelyyn, eikös nartut silloin totea että olisi aika juosta..
Tavallaan helpotus ettei Veilan pentue osu "huhtikuun pentue-sumaan", nahkapentueita kun tuntuu syntyvän tässä kuussa hurjasti. Jos Veilan saisi tässä kuussa astutettua, pennut syntyisivät kesäkuussa mikä on tottakai ihanteellinen minulle kasvattajana olettaen, että heinäkuussa on lämmintä ja pentuja saisi vietyä paljon ulos. Pelkkää ajatusleikkiä, kunhan tuo edes juoksisi. Olen huomattavan turhautunut ja jopa pelkään, että Veila tekee minulle "Titjat", eli jättää juoksematta nyt kun se olisi tarkoitus astuttaa. Titjahan teki juuri niin ja piti siihen väliin 2v 8kk juoksuvälin. Olisi niin minun tuuriani.

Kävin Jyväskylän näyttelyssä lauantaina 22.2. katsomassa nahkakehää ja esitin kehässä Viivin (Calibra's Dream Veawer) tuloksella VEK-ERI VEK1 SA VSP-vet. Samaisessa näyttelyssä Veilan (toivottavasti tuleva) sulhanen Solmunen oli ROP, jota kannustin myös sunnuntaina ryhmäkehissä SCY ry:n alaosastopäivän jälkeen, kun ehdimme vielä näyttelypaikalle katsomaan ryhmät. Ryhmissä Solmu ei saanut tulosta, mutta oli kiva katsoa kehät ja bongata ryhmäkehästä myös "Aike" (nyk. Orwell) eli lempi-kettikseni Wolfheart Orwell.



Hoitokoiria ja koiravieraita meillä on ollut enemmän ja vähemmän. Topi-kettuterrieri on ollut useammankin kertaa hoidossa, Rommi-pehko oli hoidossa, Linda kävi meillä kylässä Noomi-nahkan kanssa, Mira kävi meillä Vuk-aussien kanssa, jopa Tulhu-buhund vieraili sisällä. Lisäksi olen ollut kennelillä ja täällä istun nytkin. Lupasin viime blogipostauksessani lisää kuvia pennuista, joiden synnytystä olin valvomassa, joten tähän hätään kuukauden vanhoja kuvia voi vilkaista niistä pennuista sekä uudemmista tämän linkin takaa:
http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/WH+puppies+Mar-14/

Uusia kuvia molemmista pentueista pyrin postaamaan ehkä jo huomenna, tarkoitus on yrittää saada kuvattua pentueita ulkona nyt kun siellä on hyvä sää.

Kuvista puheenollen, Lindan kanssa yritettiin ottaa minusta ja koirista pitkästä aikaa yhteiskuva. Varsinaista edustuskuvaa ei saatu, joka minua itseäni olisi tyydyttänyt, mutta totuudenmukainen kuva kyllä saatiin. Sitä minä vaan mietin, että miten tuo viiru aina onnistuu?!



Treenattu ei olla mitään lukuunottamatta yhtä tokotreeniä Tean kanssa viime kuussa, josta on todisteena muutama kuvakin. Agilityhallin laajamittainen vesivahinko, joka siis pysäytti agilitymme treenaamisen, vei innon treenata mitään muutakaan yhtälailla sen kanssa, että Veila venyttää juoksujaan. Titja teki treenimme aikana perusjuttuja ja lähinnä piti hauskaa, sillä oli ylimääräinen vaihde käytössä ollessaan niin innoissaan kahdenkeskeisestä ajasta ja tekemisestä kanssani. Veila aloitti ensimmäistä kertaa ruutua, jonka treenaamista olen vältellyt. Ruudun "merkit" olivat suht lähellä toisiaan, ruutunauhaa ei nyt tähän hätään ollut ja käytin keskellä kosketusalustaa. Veila yritti hakeutua merkeille alkuun osatessaan merkin, mutta lopulta se kosketusalustakin löytyi ja saatiin useamman loistavan toiston jälkeen tehtyä vielä yksi rohkea lähetys ilman kosketusalustaa täysin ruutu-alueen keskelle. Hieno viiru.  :)

Tean kuvauksia meidän treeneistä, vähän vanhempaa ja näitä uudempia kuvia:
http://gilantres.kuvat.fi/kuvat/Hallivuorolla+1.2.2014/
http://gilantres.kuvat.fi/kuvat/Tokoilua+27.3.2014/

Loppuun voisin mainita, että Midna-kissa palasi kuukausien hoitojakson jälkeen meiltä takaisin kotiinsa Lindan luokse viime kuun lopussa. Pahoitteluni hieman tyhjältä tuntuvasta postauksesta, kunhan yritän pitää blogin edes jotenkin ajantasalla.