PRIYA on saapunut laumaan!!
Tätä ilouutista en ole ehtinyt (lue: jaksanut) päivittää vielä sivuille tai blogiin, mutta jälleen parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Priya haettiin kotiin äitienpäivänä 10.5., eli se on ollut luonani nyt reilu viisi viikkoa.
Pennun virallinen nimi on Maple Yard Oh No, mikä sopii monessakin mielessä juuri tälle pennulle. Päällimmäisenä nahkaihmisen näkökulmasta lienee nousevan esiin "oh no, sillä on karvaa!!" - koska kyllä, sitä edelleenkin ihmettelen pentua katsoessani! Ja sitä tulee lisää koko ajan!
Ai että miksi pitkäkarvainen? Taisin joskus viime vuonna Veilan astutuksen aikaan tokaista ihan ääneen, että jos Veilan pentue menee puihin niin vaihdan vielä rotua. Äärettömän tosissani en ollut eikä pitkävillainen collie tosiaankaan ollut se ensimmäinen vaihtoehto, mutta Veilan pentueen todellakin epäonnistuttua aloin ajattelemaan asioita uudelleen.
Ehdin jokunen vuosi sitten mietiskelemään lähes tosissani ottavani Tean omistaman Suran emän Delin pennun, mutta Suran ja sen sisaruksien aikaan pehkopentu ei sopinut kuvioihini joten se ajatus jäi. Deli yritettiin astuttaa uudelleen, mutta se jäi tyhjäksi ja pian sen jälkeen menehtyi onnettomuudessa. Delin tunsin pennusta pitäen, se oli sosiaalinen, energinen ja erityisen hauska, mieleenpainuva pehkocollie. Itselleni kummallisella tavalla tärkeä, olinhan Delin "kummikin" kaiken lisäksi. Koska en Delistä suoraan saanut pentua, mietin sitten tosissani että voisin ottaa pennun sen jälkeläisestä Surasta. Suralle valittu sulhanen kun miellytti itseänikin ja pentujen piti syntyä ihan naapurissa Tean kasvattamina.
Pitkään tämä suunnitelma pysyi varmana ja puhuttiin että minulle tulisi Suran pentu, kunnes Tea eksyi katselemaan tulevia pentueita ajatuksissaan mahdollinen jalostusyksilö muualta. Niin löytyi Nastan pentue, ja kun kuultiin uroksen vaihtuvan nahka-sukuiseen soopeliin Kustiin, Tea lähestyi minua uusi suunnitelma mielessään. Mikä olisi parempaa nahkoja omistavalle pehkoa halajavalle ihmiselle kuin nahka-sukuinen pehko täysin tutuista linjoista?
Kauaa minua ei tarvinnut tähän suunnitelmaan siis suostutella ja nyt minulla on kotonani Nastan pentu. Nastan emä on Suran isän pentuesisar eli ne ovat serkuksia. Ihan en Deliä saanut "taustalle" kuten alunperin olin miettinyt, mutta kokonaisuudessa kriittisellä silmälläni katsoen tämä pentue oli muutenkin tykytyksiä nostattava. Meillä on Tean kanssa niin samanlaiset mielipiteet koirien luonteita, terveyttä ja ylipäätänsä jalostusta koskien, että tämän sijoitus-diilin luulisi sujuvan ongelmitta. Ja onhan se jokaisella nahkaihmisellä oltava pehko edes jossain vaiheessa elämää..
Koko pentue 4vkoa. Priya on toinen oikealta.
Priyan itsensä elämää olen päässyt seuraamaan kirjaimellisesti viikoittain sen ensimmäisistä sekunneista lähtien. Olin Tean kanssa paikalla Nasta-emän synnyttäessä (kuten edellisessä blogipostauksessani lukee, silloin en vain maininnut mitään tulevasta pennusta) ja me molemmat henkäisimme syvään henkeä, kun pieni viirupää saapui maailmaan. Suosikki oli jo silloin selvä, mutta tiesimme varsinaisen valinnan tapahtuvan monien vaikutusalueiden kautta, päällimmäisenä luonne ja terveys. Kuka vaan pennuista olisi näiden perusteella voinut valikoitua, etenkin kun narttupentuja tässä pentueessa oli huimat kuusi.
Ravasin kirjaimellisesti viikoittain Mäntsälässä katsomassa sekä kuvaamassa pentuja, seurasin niiden kasvua ja tutustuin pentujen luonteisiin. Pieni viirupää, työnimeltään Crazy pysyi suosikkinani myös pentujen kasvaessa, vaikka kauttaaltaan kaikki pennut olivat äärettömän tasaisia toisiinsa nähden niin ulkonäöllisesti kuin luonteellisestikin, että todellisuudessa kuka vain pennusta olisi kelvannut tänne Lahteen laumamme jatkoksi. Pentujen lopulliset kodit määräytyivät vain muutamaa päivää ennen luovutusta pentutestin sekä silmätarkastuksen perusteella, mutta pitkä odotus oli erityisen palkitseva: meidän suosikkimme oli juuri meidän kriteereihimme sopiva pentu.
Crazy, nyttemmin Priya, sai jo ennen meille tuloaan lempinimen Piraija (Priya > piraya) ja on todellisesti lempinimensä veroinen pieni ärripurri. Se on äärettömän sosiaalinen ihmisiä kohtaan, löytää leikkikavereita paljon itseään isommista koirista eikä kummemmista hätkähdä. Taistelutahtoa ei puutu ja ahnekin on. Treenaaminen Priyan kanssa on mielekästä ja se suorittaa täysillä mukana sekä on hyvin oppivainen. Hoitotoimenpiteitä ei kuitenkaan saa ilmaiseksi, sillä neidillä on niistä iso mielipide.
Priyalla ehti olla jo pissatulehdus, joka saatiin kuitenkin nopeasti kuriin antibiiotilla. Nyt se on jo melko sisäsiisti, vinkuu oven läheisyydessä jos tarvitsisi päästä ja "vahinkoja" sattuu lähinnä vain jos emäntä päättää kääntää punkassa aamulla kylkeä kerran liikaa tai jos se riehuu nahkojen kanssa poissaollessani ja juo sinä aikana paljon. Sohvalle pentu hyppäsi itse ensimmäistä kertaa jo 10-viikkoisena ja muutkin esteet alkavat pikkuhiljaa olla vain hidasteita..
Titja ja Veila ottivat pennun vastaan yllättävän hyvin. Titjan reaktion tiesin kyllä, mutta Veila on ollut juoksuja valmistellessaan niin kirjaimellisen kusipää, etten osannut toivoa hyvää vastaanottoa. Kovin hellävarainen se ei osaa pennun kanssa olla, mutta alkukankeuksien jälkeen yhteinen sävelkin löytyi ja tyypit painavat yhdessä menemään ärinöiden kera. Titjakin leikittää pentua välillä jopa kunnolla makuultaan, joka on mummolta hyväksynnän merkki sen lisäksi, että pentu saa kiipeillä lähes miten tykkää mummokoiran päällä. Pienen jäljen Priya on kuitenkin kuonoonsa ehtinyt jo saada kun on kaikesta huolimatta tullut muistutetuksi tämän talon säännöistä muiden koirien toimesta, mutta sekin on parantunut hyvin ja todennäköisesti katoaa näkyvistä täysin kun karvat kasvavat päälle.
Priya ja naapuriin muuttanut Veilan siskonpoika Timonan Fast For Finish "Capo"
Yllämainitusta Caposta tullaan varmasti kuulemaan tässäkin blogissa jonkun verran, kun ollaan ehditty suunnittelemaan Capon omistajan Susannan kanssa jo yhteisiä näyttelyitä sekä treenejä. Tutustuimme vasta hiljattain paremmin, mutta juttua on riittänyt ja on kiva saada omanhenkinen koiraihminen ihan naapuriin sukulaiskoiran kanssa. Capo on vain kolme viikkoa Priyaa vanhempi, niin treenausten suhteen pystymme helposti kulkemaan "käsi kädessä" ja pennut saavat toisistaan ikäistään leikkiseuraa usein. Onpahan ollut puhetta myös minulle aivan täysin uuden lajin aloittamisestakin Priyan sekä Capon kanssa, katsotaan miten käy!
Piuke muutti takaisin omaan kotiinsa juuri ennen Priyan tuloa.
Deialla on tällä hetkellä paksusuolen tulehdus. :(
Se alkoi ilmeisesti matolääkkeen aiheuttamasta ärsytyksestä. Deia on nyt lääkityksellä.
Onni löysi viimein ikioman kodin! Se ehti hetken olla luonani vielä Priyan tultua eikä se selvästikään ollut kovin ihastunut pennun läsnäoloon, joten kotitarjous Asikkalasta tuli aivan täydelliseen saumaan. Kaiken lisäksi Onni muutti niin lähelle, että pääsen näkemään sitä varmasti tulevaisuudessakin.
Pienen hetken ehdin olla neljän koiran omistaja ja tuntui oudolta myydä aikuista koiraa, joka on oikeasti omissa nimissäni, sillä aiemmin olen vain "välittänyt muiden koiria". Onnin siirsin nimiini kuitenkin juuri sen takia, että voisin luovuttaa sen eteenpäin virallisesti ilman että papereita tarvitsisi kierrättää enää kenenkään muun kautta. Onni ehti asua väliaikaisesti luonani vajaa puoli vuotta.
Onni, Priya, Titja & Veila
Priyan lisäksi talossa on toinenkin uusi vakituinen jäsen. Rottalauma sai vahvistusta mustasilmäisestä marten-värisestä tytöstä kutsumanimeltään Chuva. Se on oikealta nimeltään Kyläluuta ja on sijoituksessa Pia N:ltä, joten pieniä marteneita jokusen kuukauden päästä tiedossa. Alla kuva Chuvasta.
Vanhin rottani, pian puolivuotias Vaula astutetaan todennäköisesti piakkoin. Vauvat syntyvät täällä meillä, joten mikäli pääsen bloggaamisen makuun jälleen, niiden kuvia ja kuulumisia voi seurata täältä. Myös Miaran astuttamisesta on ollut pikkuhiljaa jo puhetta.
P.S. Palasi tuossa juuri mieleen erehtyessäni avaamaan pitkästä aikaa blogini, miksi lopulta viivästelinkään niin kauan kuvat.fi -galleriani uudelleenjärjestämisen kanssa. Olen kylmästi linkittänyt omasta kuva.fistäni kuvia tänne blogiin, kun en ole jaksanut ladata niitä muualle toistamiseen, joten varmaan puolet blogin kuvista olivat toimimattomia tämän avatessani. No, nyt toimii... ja onpahan kuvagalleriaki kivempi selata, kun on selvemepi.
P.P.S. Veilan astutusta koskevat päivitykset teen niitä koskeville päivämäärille, eli yksi tulee ilmestymään tätä postausta ennen.
