SSAK, salukien maailmankongressi

Collieleiristä lievästi vielä toipumattomana olikin heti seuraavana aamuna aikaisin lähtö Mustialaa kohti edessä. Titja sai jäädä kotiin nukkumaan ja lepäilemään koirakohtaisesti vauhdikkaan leirin jälkeen, saas nähdä millainen se on huomenna levättyään. Emännän tie kävi siis kameran kanssa ensin aamuseitsemän junaan Lahdesta Riihimäelle, josta hyppäsin sitten salukiyhdistyksen jäsensihteerin Tuiren matkaan. Olen aikoinani tosiaan salukeja kuvaillut mm. Lahden näyttelyissä, jonka seurauksena salukiyhdistyksen hallitus päätti pyytää minua kuvaamaan heidän järjestämään maailmankongressiinsa tänä vuonna majoitusta, ruokaa ja kyytejä vastaan. Olihan se osaltaan pakko lähteä, maailmankongressi ja kaikkea - pääsee näkemään salukeja vähän ulkomailtakin, ettei aina Suomesta.

Tänään oli maastojuoksukisat, joita kuvasin myös - joskaan en niin ensisijaisesti kuin mitä huomenna tulen näyttelyitä kuvaamaan. Koko maastojuoksuhässäkkä on minulle ihan uutta, olen tasan kerran käynyt katsomassa joskus vuonna siemen ja kukkakeppi Hollolassa joitain maastojuoksukisoja (enkä niistäkään muista juuri mitään, koska olin niin pieni silloin, ala-asteelainen). Onni sinänsä että Tuiren toinen omista nartuista, Tonja (Kuriirin Evana May) osallistui myös maastojuoksuihin, joten pääsin katsomaan vierestä ilmoittautumista ja eläinlääkärin tarkastuksia. Oli hauska seurata miten paljon erilaisia salukeja paikalla oli, kun kongressi on täysin kansainvälinen niin paikalla oli ulkomaalaisiakin salukeja omistajineen mm. Norjasta, Venäjältä ja Ruotsista. Salukit eivät kuitenkaan olleet ainoita tänään juoksevia rotuja, silä mm. irlanninsusikoirat, skotlanninhirvikoirat, borzoit ja rhodesiankoirat juoksivat myös tänään. Rhodesialaiset tosin epävirallisesti, kun eivät varsinaisesti vinttikoiria ole ja juoksukokeet on vinttikoirakokeita. Kunnia vinttareille.

Normaalisti urokset ja nartut juoksevat varmaankin sekaisin, mutta täällä osallistujia oli niin paljon että ne on jaettu salukien osalta narttuihin ja uroksiin. Nartut juoksivat ensin, arvontojen mukaan Tonja oli salukien toisessa lähdössä. Kuvauspaikkani ei ollut mikään parhain haavoittuneen ja tähän tarkoitukseen jopa hieman liian lyhyen objektiivin omistajalle, jonka takia alkuinnostus kuvaamiseen oli matala. Tonja teki loistavan suorituksen vieheen perässä huomioiden etenkin sen, että todella moni muu koira teki virheitä tai vain peesasi toisen koiran perässä ajamatta itse viehettä. Tonjan väliaikasijoitus oli neljäs, pisteitä tässä vaiheessa 243p. Uroksia en hirveämmin jaksanut kuvailla.

Ostinpa Titjalle sitten pannan. Vinttikoiratyyppisen eräältä henkilöltä joka niitä pantoja tekee itse, oikein koristeellisia ja ihanan näköisiä. Se on leveä, vissiinkin varsinaisesti salukiuroksille tarkoitettu 34cm pitkä puolikuristava panta ketjulla. Koristekuviointi on jotain kukkahässäkkää ja tupsu on sen väreihin sopiva. Panta on punertava/ruskeahko. (Jälkikirjoitus: kotoa löysin pantaan sopivan ihanan punotun nahkahihnan, joka ei poikkea väreiltäänkään juurikaan!).

Siinä oli sitten jonkinlaista taukoa ennen kuin finaalit (jonne koira pääsee ensimmäiseltä kierrokselta jos saanut yli 150p) alkoivat. Finaalit kuvasin eri paikasta kuin alkuerät ja täytyy sanoa paikan olevan moninkertaisesti parempi. En kyllä siltikään voi taata että kuvat ovat kovin onnistuneet tänään, jostain syysät ainakaan kamerani "Niilo" ei tuntunut olevan parhaimmillaan. Panostan kuitenkin enemmän siihen huomiseen monen kymmenen koiran näyttelyyn, jossa minun tulisi näiden tietojen mukaan kuvata ainakin salukiuroksia - taas, enpä noita narttuja ole hirveämmin koskaan kuvaillutkaan. Koska urokset ja nartut ovat kuitenkin samaan aikaan jaoteltuna eri kehiin, niin en ehdi kuvaamaan molempia ja täytynee edetä ns. työnantajien toiveiden mukaisesti.

Kannettavan otin mukaan jotta saan kirjoitella joitain juttuja tylsyydessäni majoitushuoneessa, mikälie paikka tämä onkin. Täältä siis kirjoittelen tätäkin juttua, vaikka tämä taitaakin jäädä ainoaksi täysin valmiiksi jutuksi. Kello lähentelee nyt puoltayötä ja Tuirekin on ehtinyt saapua salukineitiensä Tonjan ja Tinkan (Tazillah Opal Oriana) kanssa, kohta taidetaan käydä nukkumaan.