Kävelyä kilometrien edestä

Yöllä käytiin Elinan kanssa kello 3-6 välillä toisella puolella Lahtea Hedelmätarhassa ja Riihelässä kävelemässä ja kiertämässä autolla pikkuteitä, josko saisimme näköhavainnon jo viikon vapaana olleesta kääpiövillakoirasta. Koira on aivan shokissa eikä tunnista edes omistajaansa, juoksee kaikkia karkuun. Kun on katsonut omia koiria ja Topia sekä miten helposti kylmä niille tulee, kyseistä villakoiraa käy sääliksi. Siitä saadaan kuitenkin näköhavaintoja joten se on ainakin vielä elossa. Topi pääsi ajelulle mukaan kun en uskaltanut keskellä yötä jättää sitä meille sisälle yksin jos se huutaisi ja herättäisi naapurit, Veila sen sijaan tuli mukaan nenä- ja havaintokoiraksi kun sen terävyydestä voi joskus olla hyötyäkin. Käveltyä tuli varmaan useampia kilometrejä, en tajunnut laittaa sports trackeria päälle niin olisi edes nähnyt missä käytiin kiertämässä kun ei oltu aina ihan täysin varmoja missä ollaan. Mutta sitä tärkeintä eli koiraa ei nähty, kolme rusakkoa kylläkin.  :(

Topi lähti päivällä kotiin, sen kyläilyreissu tällä kertaa kesti vain pari päivää.

Ei tosiaan päästy agilityyn tänäänkään, meille jo neljäs peräkkäinen poissaolo. Kunpa päästäisiin edes ensi viikolla, kerran ennen joulun treenilomaa. Veilan agitreenikerrat jäävät aika vähiin mikäli se juoksee tammikuussa ja saadaan astutus onnistumaan.

Kerta treenit jäivät välistä Tea kyseli meitä tyttöjen kanssa mukaan vuoren lenkille ja sinnehän me lähdettiin. Vuoren lenkki on siitä erikoinen tehdä, että joka kerta sinne mennessä päätyy aivan erilaiseen paikkaan vaikka miten luulisi kulkevansa samoja polkuja, joita on aina ennenkin kulkenut. Viimeksi käydessäni kavereiden kanssa siellä multa kysyttiin, tiedänkö mä edes minne olen menossa kun olin hieman epävarma olenko käynyt kyseisessä maaston kohdassa ennen - käytännössä tiesin kyllä, toisaalta taas en. Näin siis tälläkin kertaa - eksyimme! Löysimme vähän peltoa, peltoa ja lisää peltoa tultuamme ensin metsästä ulos jollekin sivutielle.
Tällä kertaa mulla oli fiksusti jopa sports tracker omaksi huvikseni taustalla, jonka kartasta pystyttiin vähän katsomaan missä ollaan menossa. Löydettiin me sentään pian takaisin oikealle metsäpolulle, mutta kokonaispituutta lenkille tuli reilu 6 kilometriä jossa on varmaan puolet enemmän suunnitellusta..




Veilalla ei ole vielä omaa takkia, koska oikeaa kokoa ei ole ollut saatavilla, joten se testasi tämän lenkin ajan Titjan pentuajan takkia. Ihme kyllä on liian pieni jopa Veilan kaltaiselle taskunahkalle ja ihan vinossakin koiran päällä.

Kaikki kuvat ottanut Tea Lemmetyinen