ELL?

Titja kertoo: Äiskä sanoi että lähdetään sellaiseen paikkaan kuin ell. Enhän mä tietänyt mikä se on, tai ainakaan muistanut, mutta kun päästiin perille niin tajusin heti missä oltiin. Kävelin sisälle ja annoin äiskän nostaa mut pöydälle kuten joskus sillonkin kun olin ihan pikkupentu ja se sama vanha mies, jonka olin nähnyt ennenkin, silitteli (tunnusteli?) mua hetken. Vähän harmitti kun en saanut Iiristä mukaan sisälle, se jäi autoon oottelemaan sitä että käväsisin emännän kanssa sisällä. Iiris tuli meille viime perjantaina ja se lähtee tän viikon lauantaina, mulle kerrottiin näin, on kuulemma hoidossa. Mut tosi hyvää seuraa se on kyllä ollut! Väsyy vaan vähän turhan nopeasti, kun mä vasta alottelen..

Tosiaan, mulla oli melko kivaa. Seisoskelin ja katselin paikkoja siellä ell:n (vai miksi äiskä sitä kutsuikaan) pöydällä, kunnes se valkoiseen takkiin pukeutunut tyyppi kävi hakemassa jotain ihme pikku puteleita ja jonkinnäkösen ruiskun. Siinä se sekotteli niitä aineita keskenään ja mä häntääni heiluttaen yritin kurotella josko saisin napattua suuhuni kans niitä aineita, mutta emäntä piti kiinni etten päässyt kurottamaan niin kauas. Ihan tyhmää. Yhtäkkiä sitten äiskä vaan otti mua kuonosta kiinni kun makoilin siinä ja piti mua paikallaan kun se valkotakkinen vanha setä laittoi jotain mun kaulaa vasten. Vähän mun piti yrittää heilauttaa päätäni, mutta kun äippä piti kiinni niin tajusin että se on turhaa ja olin vaan. Tän ekan piston jälkeen aattelin että okei, se oli siinä ja voin taas jatkaa tutkimistani. Heilutin siinä häntääkin, kunnes äippä otti toisen kerran kuonosta kiinni ja piti jälleen paikallaan. Se setä laittoi mun kaulaan toisen systeemin, joka pisti samalla tavalla kuin edellinenkin, ja tein jälleen samanlaisen pienen päänykäisyn kuin ekalla kerrallakin - eli siis tosi pienen, jonka jälkeen rauhotuin vaan olemaan. Sit mä vaan olin ja kattelin siinä taas, yritin vähän häntääkin sille sedälle heiluttaa jos olisin saanut silityksiä, mutta se keskittyi vain merkkailemaan jotain niihin samaisiin lappuihin jota äiskä roudaa mukana aina näyttelyissä (taitaa olla jotain rekisteröintilappuja tai vastaavia, ehkä niihin merkataan mitä mulle on tehty). Lopulta ne äiskän kanssa vaan vaihto jotain ihme lappusia ja äippä nosti mut pois pöydältä. Sanottiin yhdessä kiitokset sille sedälle (mistä hyvästä? siitä että mä sain seistä sen pöydällä - jota en muuten kotona saa tehdä?) ja lähdettiin autoon, jossa Iiris jo oottelikin mua.

Meillä kotipihassa äippä sitten vei meidät vielä takamettään hetkeks ja päästi mut ja Iiriksen irti. Annoin Iirikselle taas vähän kyytiä kun oltiin ensin molemmat tehty pisut, juoksin pitkin mettää sen verta äiskän ympärillä että se näki meidät ja Iippa yritti ottaa mua kiinni. Musta tuntuu että Iiris-tädin pitää vähän vielä treenata tota hommaa, koska mä sain pujoteltua siellä puiden välissä ihan 6-0 sulavasti kun se joutui valitsemaan teitään tarkemmin ja juoksi siksi vähän hitaammin - eikä tietty saanut mua kiinni! Hähää!

Hippa!