Mukana meiningeissä

Pitkästä aikaa blogiin kirjoittelen, ehkä tästä saisi vaikka uudelleenkin tavan. :)
Noh, ensimmäiseksi esittelen teille uuden perheenjäsenemme.

Timonan Yettie Yezebel, "Veila"
synt: 19.05.2010
isä: Lifedream Missionary Man
emä: Timonan Qiana Qinnie

Veila tuli meille vähän mutkien kautta.. Titjallehan kaavailin tälle vuodelle pentuetta, mutta sellaista en aio sille ollenkaan teettää. Suunnitelin jo pari vuotta takaperin ottavani Titjan pentueesta mahdollisen trikkinartun nimeltä Veila (islantia, tarkoittaa vikaa/epäkohtaa -> juontuu titjan korvaongelmasta). Eli Titjan pentua ei koskaan meille tule..
Pitkäaikainen ykkössuosikkini nahkamaailmassa näin muuten on ollut Bombi (Timonan Qiana Qinnie) ja vitsailinkin aiemmin Tuulalle (Bombin kasv/om) että minullehan alkaa melkoinen boikotti hänen kennelinsä kotisivuille, kun Bombille kaavailtiin tälle kesälle pentuetta. Onnistuinkin unohtamaan ja jättämään pennut suuremmitta huomioitta etenkin, kun niille ei ensimmäisen parin viikon aikana tullut mitään kuvia kennelin sivuille - syystä että Bombin synnytyksessä kaikki ei mennyt kohdalleen ja kahdeksasta pennusta neljä siirrettiin sijaisemon luokse pariksi ensimmäiseksi viikoksi.

Viisiviikkoiskuvat nähtyäni laitoin vain ensin juhannustoivotuksia kenneliin.. Päivän myöhemmin Lindan kannustuksen saattelemana tiedustelin onko siellä yhtään vapaata pentua.
Olihan siellä, sillä niitä sijoitusemolla olleita pentuja ei ollut juuri uskallettu varailla minnekään.. ja niin sain kuulla kahdesta soopelinartusta, joista toinen rakastutti minut ihan täysin vain parilla lauseella. "Koko pentueen suurin ego, siinä on sitä jotain" riitti.

Ja olihan sillä vielä suloinen valkea piirtokin! Mulla on hulluus noihin koirien päämerkkeihin hillitysti.
Silmäys livenä 7½vko ikäisiin pentuihin ja olin enemmän kuin myyty tälle pienelle kaverille. Minuutin jälkeen pentulauman keskellä istuttuani ei ollut epäselvää, etteikö se olisi ollut juuri tämä piirtopää, jonka halusin itselleni. Ja niin.. sehän se sieltä mukaan lähti. ;)
Nimensä sai suunnitellun Titjan jälkeläisen mukaan, jota ei nyt sitten koskaan tullutkaan. Kasvattajalla lapsen työnimi taisi olla 22-Pee, Pistepirkko sen nenäpigmentin takia.

Nyt ollaan sitten pari päivää oltu jo pennun kanssa. Terassin se on ottanut "vessakseen" jos en älyä sitä viedä riittävästi ulos, syönyt hyvällä ruokahalulla jne. Titja on ihanan äidillinen ja kärsivällinen, malttaa pennun kanssa siihen viimeiseen tippaan asti ja silloinkin hoitaa asian hellävaraisesti loppuun asti. Nadja on vähän turhan raju, mutta näyttäisi nyt jo siltä, että siitä on ainakin alkuun tuossa ihan Veilan bestis - leikkivät yhdessä hillitysti, lähinnä V roikkuu isompansa kaulavilloissa kiinni tai puree etujalkoihin.
Todella rohkea, ei ole vierastanut yhtäkään ihmistä, änkeää mukaan suihkuun ja on kerran käynyt oma-alotteisesti uimassakin koirarannalla, matkustaa autossa todella ihanasti, leikkii ja luonnetta löytyy toivomuksien mukaisesti. Koirarannalla tuppaa toisinaan olemaan jos jonkinlaista porukkaa, mutta siellähän se tämäkin ipana viilettää kaikkien keskellä. Uskomaton pakkaus verrattuna noihin kahteen edelliseen, vaikka Titja onkin nyt tasainen ja melkolailla peloton, oli se silti huomattavasti epävarmempi pentuna. Pataan tuo pieni antoi kyllä jo ainakin viikkoa vanhemmalle nahkalapselle, jään innolla odottamaan millainen sisupussi siitä vielä kasvaa. Ja pistääkö lauman johtajuudessa jopa Titjan koetukselle kun aika on..

Vaikka mä tämän pennun hankkimisen mietinnän jätin niin viime tippaan, en voi kyllä katua päivääkään. Kiitos Tuula ja kiitos Bombi. <3
Kiitos myös pentueen komealle isälle Hugolle :)

Tältä erää kiitos ja kuittaus, lisää tekstiä todennäköisesti jo huomenissa.