Eukanuba Summer Show, Helsinki KV

Aamu alkoi eilen loistavasti kun lähdin näyttelyhäkin ja kaikkien näyttelytarvikkeiden kanssa ovesta ulos ilman koiraa. Onkohan sitä kenties tullut käytyä näyttelyissä liikaa kaikkien muiden kuin omien koiriensa kanssa, kun jättää omansa kotiin vaikka olisi niiden kehäpäiväkin?

Törkeän kuumasta päivästä kärsivät varmasti niin koirat kuin ihmisetkin. Veila odotteli koko aamupäivän kevythäkkinsä varjossa näyttelypaikalla enkä viitsinyt kuljettaa sitä näyttelypaikalla lainkaan mukanani. Pehkokehä oli ensin, esitin Delin kuten aina ennenkin. Kovin oli normaalia rauhallisempi koira, liittyikö menneisiin juoksuihinkin vaiko pelkästään kuumuuteen, mutta ei siinä kuumuudessa jaksanut kovin moni koira säätää lainkaan. Emme saaneet tälläkään kertaa erityisempää menestystä Riikka-Liisan koirille, molemmat saivat kuitenkin tiukalta tuomarilta (Maija Sylgrén) ERI:n ja sijoittuivat vielä luokissaankin.

Myöhemmin päivällä oli viimeinkin Veilan vuoro mennä kehään. Yritin kovin taitella sen korvia, josta ei ollut jälleen yhtään mitään hyötyä kehässä. Vähän kaikesta huomasi ettei Veila ole hetkeen ollut näyttelyssä eikä se tainnut ihan hiffata että päivä on oikeasti kuuma, kun kaasua löytyi vaikka muille jakaa. Tuomari, Nina Janger, joka on aiemmin nähnyt Veilan viime vuonna Jämsässä sijoittaessaan sen pienemmän koiramäärän keskeltä ROPiksi kommentoi sijoittaessaan Veilan avoimen luokan voittoon SA:n kanssa, että koira on aivan ihana liikkuja - mutta harmi sen korvat! Niinpä!! Lisäksi totesi ääneen, että hänestä tuntuu kuin olisi nähnyt kyseisen koiran ennenkin jossain vauhdikkuudesta päätellen. Voi hyvinkin olla mahdollista, vaikka ihmettelenkin että yksittäisiä koiria voi tuomari noinkin hyvin muistaa..

Mittasuhteiltaan ja tyypiltään kaunis narttu, joka voisi olla aavistuksen kookkaampi. Oikeat päänlinjat. Turhan kevyet korvat, jotka ovat oikein kiinnittyneet. Kaunis kaula ja ylälinja. Tasapainoisesti kulmautunut, kokoon sopiva luusto ja runko. Liikkuu erinomaisella askeleella hyvin vauhdikkaasti. Hyvin tempperamenttinen esiintyminen. Hyvä karvapeite.
- Nina Janger

PN-kehässä Veila ei sitten pärjännyt enää muille timonalaisille ja jäi juuri ja juuri PN-kehän ulkopuolella niin sanotusti sijalle "PN5" jos näin voi sanoa. Varsinainen CACIB jaettiin inttivaliolle Lillille, jonka jälkeen oli kaksi veteraania (molemmat inttejä nekin), neljäntenä meitä ennen juniori Keena jolle meni myös SERT. Hetken ne siinä arpoivat voiko PN-kehän ulkopuolelle jakaa vara-CACIB:ia mutta tulivat siihen tulokseen että voi, joten saatiin vara-SERT sekä siihen päälle juuri se mitä me lähdettiin hakemaankin: vara-CACIB! Tästä piti varmuudeksi soitella vielä tänään showlinkille että voidaanko me kyseinen varmasti pitää kun siitä oli ollut hieman epäselvyyttä jopa kehässä niin että se myös vahvistuu oikeaksi, ja vastaus oli myönteinen. Näin ollen kerrankin meni näyttely juuri niin kuin pitikin, Veilalle Helsingistä SIIRTYVÄ CACIB!!

Joskus lupasin että jos jompi kumpi koirani onnistuu saamaan Suomesta itselleen CACIB:n, se olisi matka ulkomaita kohti. Missäköhän välissä sitä ehtii moisen lupauksen toteuttaa?

Timonan Yettie Yezebel "Veila" AVO-ERI AVK1 SA va-SE va-CA > CACIB
Silimen Classic Delight "Deli" AVO-ERI AVK4 (pk collie)





♥

Savonlinnan vierailu ja keppitreenejä

Lähdettiin eilen aamulla kohti Savonlinnaa äitini kanssa järjestämään ja viettämään isoisäni syntymäpäivää, haettiin hänet sekä mummo vanhainkodista käymään kotitilallaan illan ja yön ajaksi sekä kutsuttiin sukua ja naapureita kahville. Kun en kuitenkaan loputtomiin jaksa vanhemman puoleisten ihmisten puheita kuunnella, sain Tealta matkalle lainaan agilityesteet jotka pystytin tilan takapihalle treenikäyttöön ja hioin molempien koirien pujottelusuorituksia.
Veila alkoi ottaa yhä useammin ja useammin oikeaa keppiväliä, Titjan kanssa taasen opeteltiin lähetyksiä eri suunnista kepeille kun niitä ei olla tehty lähes ollenkaan. Alkuvaikeuksien jälkeen kun tajusin itsekin miten paljon mun on tietyistä kulmista lähetettäessä autettava sitä alkoi sujuakin varsin mallikkaasti, alla video vikoista treenihetkistä tältä päivältä ennen kotiinlähtöä.  :)


Itseäni muutaman vuoden nuorempi serkkuni vieraili myös kahvitustilaisuudessa ja viihtyi aikuisten keskuudessa aivan yhtä "paljon" kuin minäkin. Koiraihmisiä kun molemmat ollaan niin annoin serkkuni kokeilla agitouhuja Titjan kanssa, se on kuitenkin erittäin varma tekijä ja menee kunhan vain esteen osoittaa. Muutenkin kuvailtiin serkun kameralla vähän mun koiria ja juteltiin niitä näitä, oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Alla olevissa kuvissa ekassa Titja serkkuni kanssa.  :)






Titja ei mitenkään voinut pysyä poissa Veilan treeneistä ellei sitä laittanut kiinni, sen piti yksinkertaisesti päästä vain tekemään jatkuvasti. Tässähän ei tarvitse huomioida Veilan väärää aloituspuolta, korjasin kyllä..

Agissa merkkausta ja keppiongelmia

Bombi ja Saga lähtivät takaisin kotiinsa toissapäivänä, siitä lähtien onkin meno tuntunut taas kovin hiljaiselta, kun koiramäärä puolittui normaaliin kahteen.

Tänään pääsimme parin viikon tauon jälkeen taas agitreeneihin Veilan kanssa. Treenit olivat tällä kertaa ulkona, joten saatiin mukavia videoitakin eikä edes satanut. Usein ulkotreeneissä ollaan saatu niskaamme joko täysi sade tai mieletön helle, kerrankin oli mukava sää treeneihin.
Rata oli kohtuullisen mielenkiintoinen ja ohjauksellisesti itselleni haastava tietäen ettei Veila kaikista hitaimpia koiria kuitenkaan ole, vaikkei sitä todella nopeaksi ainakaan vielä voi kutsua - vauhtiahan se saa koko ajan lisää. En kyennyt kotoa lähtiessä löytämään mistään hiusponnareita (Minus, prkl!!) joten jouduin lähtemään treeneihin hiukset auki ja se kostautui etten kyennyt näkemään koiraa mitenkään persjättöjä tehdessä ja loi minulle itselleni paljon epävarmuuden tunnetta, tuleeko se oikeasti.

Kaikilta osin Veila toimi upeasti. Sillä pysyi vire koko treenin ajan hyvin kohdillaan, se jaksoi tehdä ja vähän toistaakin. Kokeiltiin toisella treenipuoliskolla opettaa sille merkkausta perinpohjin heittämällä nami maahan ja se tajusi idean erinomaisesti, muutamalla toistolla saataisiin varmaan merkkausliike kunnolla haltuun. Titjahan ei ole tästä koskaan edes oppinut ja ensimmäistä kertaa merkkauksesta edes kuulin tänään - taas jälleen saan ihmetellä, mitä ihmeen ohjaajia meillä on Titjan kanssa aiemmin ollut kun ei olla moisista yleistermeistä edes kuultu. Persjättöäkään se ei osaa. :/
Ainoa ongelmamme tänään josta jäi hieman paha maku suuhun olivat kepit. Veilalla ne ovat yleensä olleet kohtuullisen varmat jopa väärältä puolelta, mutta tänään ei tuntunut sujuvan mitenkään. Ongelmia on ennen ollut vain ensimmäisen välin hakemisessa. En tiedä vaadinko siltä tänään liikaa itsenäisyyttä, puutuinko siihen liikaa, annoinko sille vahingossa ennenaikaisen vihjeen tulevasta palkasta vai mistä johtui että sen keskittyminen herpaantui niin monta kertaa kesken pujottelun. Toisaalta se ei ole keppejä tehnyt aktiivisesti pieneen hetkeen, joten voi olla myös treenin puutetta. Ehkä se tästä, ei se kuitenkaan ihan täysin mahdottomalta lopulta näyttänyt.

Maaseudun rauhassa

Päätettiin lähteä lauman kanssa äitini luokse maalle kylään ja ollaan täällä nyt muutama päivä tähän mennessä oltukin. Perin rentoa kun voi tarvittaessa vaan avata oven koirille että ne pääsevät tarpeilleen eikä kukaan koira katoa pihapiiristä minnekään ja kaiken huipuksi mölyperhe saa olla äänessä niin paljon kuin jaksavat, kun maalla käytännössä ilman naapureita äänen käyttö ei ole niin tarkkaa. Saa rauhassa ruokaillakin ulkona, nauttia lämmöstä (=paahtavasta kuumuudesta) ja rentoutua tekemättä mitään.

Eilen saatiin Anni myös tänne maalle koiransa Milkan sekä hoitokoiransa Wallen kanssa. Kuuden soopelicollien laumasta jopa viisi ovat timonalaisia, Titja on porukan "musta lammas" (värinsäkin puolesta, tummin selästä) ja järjestyksen pitäjä. Lisäksi paikalla äidin miesystävän Matti-spanieli, joka on tässä blogissa useampaan otteeseen jo vieraillutkin. Seitsemän koiraa sulassa sovussa, vaikka hieman varovaisesti otettiinkin mm. toisilleen tuntemattomien poikien kohtaaminen.  :)

Anni otti ihania kuvia koirista eilen illalla vanhalla koulun kentällä. En kuitenkaan vielä tähän päivitykseen saanut kyseisiä kuvia, kun Anni haluaa tehdä kuvat itse julkiseen levitykseen. Niitä odotellessa, saatan julkaista kyseisiä kuvia myöhemmin erikseen.

Huomenna pitäisi selviytyä takaisin kotiin Ahtialaan. Ikävästi aurinkoisten ja lämminten päivien päälle pukkaa paljon vettä.  :(

Mölyperhe kokoontuu

Eilen saatiin hieman sukulaisia kylään, nimittäin Veilan emä Bombi sekä pentuesisar Saga tulivat hoitoon reilu viikoksi. Tuula toivoi että veisin tytöt uimaan koirarannalle, joten olen toteuttanut tämän toiveen heti ensimmäisenä kahtena päivänä ja käynyt koko lauman kanssa uimassa. Erityisesti Veila sekä emänsä Bombi ovat kovia uimaan, mutta tämänpäiväistä uimareissua ei voita mikään. Saatiin ranta koko illaksi omaan käyttöömme ja uin kaikkien neljän koiran kanssa. Mieletöntä.






Parasta. ♥
Lisää kuvia:
http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Dog+beach+1-2013/
http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Dog+beach+2-2013/

RIP Kati

Kati oli meillä hoidossa viimeisen viikon ajan, 2.7. lähtien omistajansa ollessa Ruotsissa. Reilu 13-vuotias mummo oli pirteä ja jaksoi kävellä mukanamme koirarantaan, olla iloinen ja juoksennella tyttöjeni perässä tuosta vaan iästään huolimatta. Ensimmäistä kertaa kiinnitin huomiotani sen muuttuneeseen käytökseen Mikkelin näyttelyn jälkeen, mutta toissapäivänä eli sunnuntaina jokin alkoi selvästi olla koirassa vialla. Se ei vaikuttanut enää kovinkaan iloiselta, pysyäkseen pystyssä se nojaili jatkuvasti seiniin myös kävellessään ja oli haluton liikkumaan mm. rappukäytävässämme (liukas lattia).
Eilen maanantaina koira haettiin takaisin kotiin. Aika eläinlääkäriin varattiin täksi päiväksi.

Lähdin mukaan eläinlääkäriin tiedostaen, että sieltä ei välttämättä koiran kanssa käveltäisi enää ulos. Eikä käveltykään. Me kaikki itkimme menetetyn, suuren koirapersoonan puolesta. Hyvää matkaa, Kati. ♥

Faerie's Fortunate RIP 10.05.2000 - 09.07.2013

Yhä pirteänä koirarannalla kanssamme. Viimeiseltä elinviikoltaan.

Kolmen kopla naapurista

Satunnaiset lenkitettäväni naapurista, onhan nämä veijarit blogissakin esiteltävä joskus.  :)


Trikkinahka Pihla, merlenahka Tara ja cockerineiti Halla

Mikkeli KR

Olin lupautunut lähtemään Riikka-Liisan mukaan handlaamaan Delin, mutta sainkin näyttelyssä hihnan päähän myös Classicin puoliksi kokeiluna ja puoliksi sen takia, että Riiskalla itsellä oli kädet täynnä uudemman tyttärensä kanssa. Deliä on usein mukava esittää sen ollessa niin energinen, mutta tässä näyttelyssä se tuntui omaksi itsekseen hieman laimealta juoksuisena. Kaiken lisäksi se käänsi reippaasti häntää sillekin, että silitin sitä itse kädellä takaa joten jouduimme laittamaan muutoinkin päiväjärjestystämme hieman uudelleen.
Classic teki kehässä omaan tyyliinsä varman suorituksen kanssani.

Silimen Classic Delight "Deli" AVO-ERI (pk collie)
Silimen Classic-Cola "Classic" VET-ERI AVK4 (pk collie)

Delin todennäköisistä juoksujen tärppipäivistä johtuen "oikaisimme" kotiinpaluumme Jämsänkosken kautta. Delin ensimmäinen astutuspäivä, koirat jäivät kiinni vaikkakaan eivät kovin pitkäksi aikaa, uusittaisiin tulevana maanantaina.




Deli ♥



Tyttöjen kuvista kiitos Emma Kiiskiselle, samoin kuin onnittelut Kiusa-kelpien valioitumisesta tässä näyttelyssä!

Tetra tosiaan tipahti parvekkeelta (tuskin hyppäsikään kun niin arkajalka on, että sen on täytynyt olla vahinko) eilen. Valvoin koko näyttelyä edeltävästä yöstä suurimman osan yrittäen metsästää kissaa ja lähdin näyttelyyn väsyneenä tuloksetta. Näyttelyn jälkeen luulin voivani mennä nukkumaan, mutta paikantaessani kissan myöhään illalla uudemman kerran jätin nukkumisen vain haaveeksi kunnes saisin kissan kiinni. Mira ja Marjo saapuivat avukseni koiriensa Vukin ja Hypnon kanssa, ja me saatiin kuin saatiinkin noin puolentoista tunnin piirityksen jälkeen Tetra kiinni. Se ei ollut yhtään mielissään tilanteesta..

VAU:n epäviralliset kisat

Päätin lähteä Riikka-Liisan mukaan oman seuramme epiksiin videoimaan Riiskan ja Suran suoritukset sekä starttaamaan Titjan kanssa. Ilmoitin Titjan sekä mölliradalle että kisaavien radalle ja kaikesta pystyi päättelemään, että koiralla oli kivaa! Hauskanpito oli tavoitekin ja tietäen miten Titja rakastaa päästä tekemään agilityä, tavoitteen saavuttaminen ei ollut lainkaan vaikeaa.

Titja teki todella vauhdikkaan mölliradan, johon olen tyytyväinen. Loppusuora oli upea! Harmi, ettei siitä saatu videota, tulokseksi vitonen jos oikein muistan (kirjoitan tätä viestiä hieman jälkikäteen). Kisaavien radalla olin armottomasti koko ajan myöhässä joka näkyy ohjauksessa ja siinä, että päästän koiran tuosta vaan livahtamaan väärään putken päähän ennen loppusuoran alkua, josta saatiin hylky. Rata oli silti hieno ja olen erittäin tyytyväinen onnistuneista kepeistä, jes! Pitäisi vaan itse olla enemmän skarppina koko ajan ohjauksien suhteen, niin saataisiin varmasti puhtaitakin ratoja.
Alla kisaavien radasta videopätkä.

Agireeniä, säätöä ja onnistumisia

Tällä kertaa kaikki vain videoin. Kunpa oppisin ohjaamaan ja ylipäätänsä sisäistämään kumpaa koiraani ohjaan kun se ei tunnu läheskään aina olevan itsestäänselvyys (ja tätä kiroan jatkuvasti)..  :)
Videoiden otsikoista, joiden pitäisi näkyä, voi päätellä paljon mitä videossa tapahtuu.







Treenien jälkeen käytiin koirarannalla uimassa, kun sää oli oikeasti kuuma. Heitin itsekin viimein talviturkin ja muutoinkin koko rantakänyti oli erittäin onnistunut. Rakastan tyttöjäni ja sitä, että Titjakin viimein ihan oikeasti ui kunnolla. ♥