Anna tilaa ja luota. Sekä aivopieruja..

..niin omistajalla kuin koirallakin. Tavallaan agitreenit sujuivat, tavallaan eivät.

Veila tuntui koko treenin ajan siltä, ettei se ollut ihan kunnolla mukana, joka sai minut itseni varpailleni koska se ottaa seuraavan kerran häiriötä jostain tai pyrkii väärälle esteelle. Siispä himmailin omaa vauhtiani liiaksi enkä luottanut koiraan, samalla unohdin useampaan kertaan esteiden nimiä ja huusin mm. pussin hypyksi (videolla kuuluu "hop"). Vaikka yleensäkin mun pitäisi muistaa luottaa Veilaan enemmän, se on kehittynyt paljon ja osaa jo useita asioita, jonka tunnun unohtavan.
Se ei yleensä ole häiriöherkkä kentän laidan ohikulkijoista eikä viereisen kentän metelistä, joita se nyt tuntui kuuntelevan ja vilkuilevan vähän väliä. Lisäksi viime ja tällä kerralla se jäätyi paikoilleen muutaman kerran, erityisesti tänään - seisoo ja tuijottaa mua aivan kuin päässä löisi tyhjää, ihan sama hypinkö x-hyppyjä sen edessä saadakseni sen luokse kunnes Veilan ajatukset palaavat taas maan pinnalle ja matka jatkuu. Tämä käytös, erityisesti häiriöherkkyys, on aiemmin enteillyt juoksuja..
(Hoitokoira Topi-kettuterreri on aiheesta samaa mieltä. Se rrrrakastaa tyttöjä muutenkin, mutta aiemmilla hoitokerroilla se ei ole piipannut. Nyt kuuntelen piippausta jatkuvasti koiran hereilläoloajat ja se häiriköi Veilaa selvästi enemmän kuin Titjaa, ennen huomio on ollut tasaista.)

Vei ei myöskään ihan hiffannut, että joku muu olisi palkkaamassa sitä. Ainakaan kädestä, onhan se ennen hakeutunut hienosti mm. kupille, mutta se on kyllä todella herkkä skippaamaan esteitä ja oikaisemaan palkalle jos huomaa kierron olevan mahdollista. Etenkin nyt ennen juoksua.
Mä itse pilasin sen lähetyksen putkelle sanomalla sille "hyvin" juuri ennen putken sisäänmenoa, jolloin se kääntyi ympäri. Olisi se muuten sinne irronnut hyvin, vaikka ehtikin vilkuilla viereistä kenttää kohti.

Positiivisuuksia tältä päivältä: hienoja keppien sisäänmenoja!! Ekat lähetykset pilasin itse olemalla koiran edessä ettei se edes nähnyt keppejä ehtien lukita A:n, mutta antaessani sille tilaa se poimi upeasti ekaa väliä ja lähti suorittamaan keppejä. Molemmilta puolilta ohjattuna.
Ihan viimeisessä "helpossa rallattelussa" toteutin vahingossa putki-ohjauksen, jollaista ei ole koskaan ennen tehty eli olin itse putken takana ja pyysin Veilaa putkeen sen ollessa toisella puolen putkea. Hyvin se sinne hakeutui vaikka lähettäessä epäröinkin - note-to-self: luota koiraan!!  :)

MUOKKAUS 17.1.: Tähän oli jostain syystä eksynyt viime viikon treenivideo, nyt on oikea!

Lahti RN

Handlaamiset eivät tänään menneet ihan suunnitellusti, kun nahkatuomari oli ainakin tunnin myöhässä hitaan arvostelutapansa takia. En ehtinyt viemään Fiinaa (Wishping Nona Maiden) kehään sen mennessä Veilan kanssa täysin päällekkäin, sen sijaan sovin vasta näyttelypaikalla vieväni Ziggyn. Fiina sai kuitenkin hyvän tuloksen Tean kanssa Jangerin kehästä ollen ERI4, en mäkään ihan suotta kannustanut viemään sitä Jangerille - huomioi kyllä virheet, mutta antaa kyllä myös näkyä jos koirasta tykkää muuten.  :)

Kehäily alkoi omalta osaltani Robin kanssa. Jo ennen kehää kokeillessani se tuntui hyvin rauhattomalta ja etsi omistajiaan eikä ollut kovin kiinnostunut nameista. Kokoomakehä meni kuitenkin hyvin ja ajattelin, että ehkä se oli rauhoittunut odotellessaan kehän alkua.. vaan ei. Yksilöarvosteluun mennessämme Robi oli sitä mieltä, että se poistuu kehästä omistajiensa luokse ja koko esiintyminen meni päin härän pyllyä. Aina ei voi onnistua. Robi sai EH:n, joka tuntui olevan muutenkin "päivän sana" tältä tuomarilta, ja sijoittui juniori-luokan kolmanneksi.

Essi delegoi Robin kehän jälkeen Ziggyn esittämisen mulle jouduttuaan itse saman omistajan toisen koiran kanssa viereiseen kehään samaan aikaan. Helppo koira esittää ja vaikka se onkin rauhallisempi kuin veljensä Samu, jota olen kuskannut kehiin aiemmin, löysin veljeksistä paljon samaa hihnan päässä. En ollut varma miten Ziggyä on aiemmin esitetty joten improvisoin sille vapaaesityksen, kauniisti se antoi asetellakin muttei ottanut haluamaani kaulan ryhtiä mikäli pidin siitä kiinni. Tulos myös EH3.

Pieni hengähdystauko itselleni ennen Veilan kehää. Uskon oikeasti, että Veilan kehäesiintymisestä on tullut nahkakehän laidalla jo jonkinlainen vitsaus. Pienen pieni narttu, joka kehä toisensa jälkeen tekee kehässä suunnilleen voltteja. Meille naureskeltiin kehän laidalla eikä tuomarikaan voinut olla hymyilemättä, vaikka muuten tuntui ettei se paljoa hyvää koirasta löytänytkään. Jo hampaiden tarkastuksessa ottaessani tapani mukaan koiraa reippaasti niskavilloista kiinni (en taaskaan muistanut mennä kehään ilman namia niin sen ei tarvitsisi tässä peruutella..) tuomari totesi, että on ihan kiva nähdä temperamenttisiakin yksilöitä ja lisäsi, että sellaisen hallitseminen voi olla välillä hankalaa. Ei mulla hirveästi lisättävää tähän toteamukseen ollut. Liikkeessä mentiin normaalisti eestaas ja ympäri, sit samat uudestaan pyynnöstä "hitaammin" - sanoin et voin kokeilla. Tuomari totes et ei tarvi yrittää kun menet vaan. No, menikö?? Kun koira yritti juosta kunnolla ja kurkki koko ajan taakse että "miks helevetissä sää hinaat siellä takana etanana?!"  ;)
Että johtuuko arvostelussa mainittu ristiin astuminen jatkuvasta vilkuilusta (jota teki muuten myös kunnon vauhdissa kun oon vaan liian hidas) vai astuuko se muka oikeasti ristiin tämän tuomarin mielestä.. ken tietää, mutta ihan kaikkea mä en suostu tässä arvostelussa allekirjoittamaan vaikka sieltä löytyi asiaakin. EH oli kuitenkin ihan jees kun H:ta mä odotin sillä perusteella, että useampi koira senkin sai. Ollaanpahan käyty näyttäytymässä ennen toivottavasti tulevaa pentuetta!

Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea narttu, jolla hyvä pään kiila, joskin kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Hyvä purenta ja silmät. Haja-asentoiset korvat, jotka saisivat taittua paremmin. Kaunis kaulan kaari ja ylälinja. Riittävä eturinta. Hyvä runko. Hieman ulkonevat kyynärpäät. Pysty olkavarsi. Hyvät takakulmaukset. Riittävä luusto. Litteät käpälät. Liikkuu edestä löysin kyynärpäin ja astuu ajoittain ristiin, takaliike turhan jäykkää.
- Hilkka Salohalla

Veilan kehän jälkeen vein vielä Viivin, jonka kanssa esiintyminen meni vanhalla rutiinilla. Tuomari oli tässä vaiheessa ilmeisesti havainnut, etteivät kaikki mun esittämät koirat todennäköisesti ole mun omia, ja huomatessaan Viivin kaulan rasvapatin kysyi multa onhan omistaja tietoinen sen olemassaolosta. Tulos oli Viivin kohdalla parempi kuin osasin odottaa, sillä vain kolme narttua saivat kaikenkaikkiaan SA:n eikä PN3-sija heti kahden valionartun jälkeen ole huono laisinkaan. Koko rodussa 44:stä koirasta vain neljä koiraa saivat SA:n, eli kolmen nartun lisäksi vain yksi uros..

Nahkojen jälkeen odotin sovitusti mustaterriereiden kehän alkua ja vein Taikan kehään. Ennen kehää aulassa se juoksi ja esiintyi kuin ammattilainen ottaen huomioon ettei sillä ole aikaisempaa kokemusta kuin yhden pentunäyttelyn verran ja luulin, ettei kehässä tulisi ongelmia. Taika antoi tuomarin tutkia itsensä moitteetta ja saikin kehut lähestyttävyydestään, liikkui todella hyvin, MUTTA havaitsi liikkeen yhteydessä lähestyessämme tuomarinpöytää hallin katosta roikkuvan valtavan kokoisen kattolampun ja jännitti loppukehän lampun olemassaoloa. Tuomari pyysi liikuttamaankin välissä josko se vähän rentoutuisi, mutta lamppu löytyi kauniin liikkeen jälkeen uudelleen eli tämäkin kehä heitti härän pyllyä tänään. Josko ensi kerralla kattolamputkin olisivat vähän tutumpia tyyppejä sitten, kumma kun ne sieltä katosta niin uhkaavasti tuijottelevat! Ja onneksi oli mukava tuomari (Elena Ruskovaara), joka tajusi koiran löytäneen teini-mörön ja antoi vähän aikaakin eikä katsonut nenän varttaan pitkin käyttäytymistä.

Kangasvuokon Frippie "Robi" JUN-EH JUK3
Jäälinnan Tsaarin Kuriiri "Ziggy" AVO-EH AVK3
Timonan Yettie Yezebel "Veila" AVO-EH AVK4
Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK1 PN3 VSP-vet
Melnitsa Gora Balalaika "Taika" JUN-EH JUK1 (venäjänmustaterrieri)

Pitkästä aikaa jaksoin näemmä kirjoittaa hyvän pituisen näyttely-postauksen, olen vähän laiskotellut näiden blogitekstien kattavuuden kanssa. Voisin vielä mainita, että Veilan sulhasehdokas Solmu oli myös kehässä tänään ollen Kajaanissa ROP ja saaden viimeisen SERTinsä sekä sokerina pohjalla CACIBin.  :)
Loppuun iso kiitos Tuulalle aamun kyydistä ja Tytille kotiinkuljetuksesta! Kiva kun kävit ja toivottavasti kahvi oli oikeasti hyvää, terveisin teenjuoja.



Ylemmässä kuvassa Ziggy ja alemmassa Viivi. Iso kiitos Veeralle kuvista!

P.S. Minusta-kissaa kehutaan avoimesti eilisestä testistään myös karva-kavereiden nettisivuilla.  :)

SCY:n alaosaston colliekilpailut

Tuli käytyä vuosikokouksessa hakemassa tyttöjen diplomit, Titja sai jopa pienen pokaalin. Ilmoitin niiden pisteet alaosaston vuosittaisiin colliekilpailuihin ja vaikka pisteitä ei huimasti ollutkaan, saatiin me silti vähän kotiinviemisiä. Eli Päijät-Hämeen Collieyhdistyksen alaosaston 2013:

* SK näyttelynarttu 2. sija, Veila
* agilitycollie 2. sija, Veila
* agilitycollie 1. sija, Titja

Lisäksi minut valittiin alaosaston uuden hallituksen järjestäytymiskokouksessa hallituksen ulkopuoliseksi tiedottajaksi, www-vastaavaksi sekä webmasteriksi.

Vuosikokous pidettiin tuttuun tapaan Renkomäen treenihallilla ja sinne oltiin jostain syystä jätetty erittäin käytetyssä kunnossa oleva metallihäkki lapulla "saa ottaa". Kiinnitin siihen välittömästi huomiota sen likaisuudesta ja pienestä ruosteesta huolimatta, näytti kuitenkin yhä käyttökelpoiselta. Harmikseni se ei taitu enää kasaan kun sen kiinnityksiä on hieman muotoiltu, mutta Tea päätti että jos sen kerta haluan niin ei sitä hallillekaan jätetä ja lastasi häkin mukaan paluukyytiin. Erittäin kevyt metallihäkiksi, kun kannoin sen viimeiset muutaman sata metriä Tean parkkipaikalta kotiin kokonaisena.
Nyt pestynä se näyttää paljon siistimmältä, pohja oli aivan järkyttävässä kunnossa. Laitoin häkin auki olohuoneeseen ja sinne sisälle (vähän turhan ison) pehmusteen kokeeksi. Veila parkkeerasi itsensä pitkäksi aikaa itsenäisesti häkkiin makuulle, joskin tätä kirjoittaessa siellä nukkuu hoitokissa Midna.

Käväisin kokouksen jälkeen Tean kanssa Riikka-Liisan luona moikkaamassa Fiinaa, jolla on kehä edessä huomenna. Myöhään illalla sain kaiken lisäksi vielä Topi-kettiksen taas hoitoon ja toivon, että se osaa käyttäytyä huomisen näyttelypäivän ajan huutamatta meillä ainakaan hirveän pitkiä aikoja. Se on aiempina hoitokertoina reagoinut välillä käytävän ääniin.





Enkä voi olla mainitsemassa tästä!
Maailman paras kissa, entinen kultapoikani Minus kävi tänään uuden omistajansa kanssa Heinolassa karvakaveri-testissä ja ehti tuskin aloittamaankaan testiä, kun sille jo kirjoitettiin kaverikissa-todistus. Siellä se oli ollut ihmisten syliteltävänä, saanut paljon rapsutuksia ja puskenut jopa testissä olleita koiria. Ja nyt testin läpäisseenä se pääsee kiertämään vanhainkodeissa, lasten luona jne.  :)
Jos joku luulee nähneensä sosiaalisen kissan, ei ole tavannut Minusta. Onneksi se on hyvässä paikassa. Ja minähän tosiaan lupasin syödä kymmenen karvalakkia, jos se ei tätä testiä olisi läpäissyt - jää lakit syömättä, onneksi!

Aksa-otsikkoja on vaikea keksiä

Joulutauon jälkeen päästiin taas agilityn pariin! Saas nähdä kauanko ehditään Veilan kanssa jatkaa ennen juoksua, tällä kertaa jopa odotettua sellaista..

A kiinnosti alkuun ja olin joko liian myöhässä tai ennakoin persjättöä putken jälkeen liikaa. Tarkkaa on.
Ja miten hankalaa voikaan olla juokseminen suoraan! Vetäjä ja sivulliset repeilivät mun yrityksilleni törmätä suoraan putkeen (tai oikeasti mun piti kai yrittää jotain ihan muuta..). Paljon tuli uudenlaista ohjausta, en ole mm. koskaan työntänyt koiraa hyppäämään "taakseni" (käytettyä termihän en muista) josta on pätkiä videon loppupuolella. Veilalle piti vihjeistää työntävän käden merkitys kun se oli sillekin uusi juttu, mutta saatiin kehut sen oppivaisuudesta ja ylipäätänsä muutenkin siitä, että se on hyvä koira agilityyn. Vähän kesken aivan kuten tämä tollo ohjaajakin, miltähän koiran meno näyttäisi oikeasti osaavan ohjaajan kanssa?

Onpa musta tullut laiska, kun en jaksa kunnolla kirjoittaa mitä tehtiin ja mitä voisi tehdä toisin. Näkeehän ne tosta videosta kuitenkin jos ei muuten.

Taustalla vähän Tean epämääräistä selittelyä mm. pihveistä, mutta haitanneeko tuo..  :D

Veilan leikkivideo

Tätähän lupailin jo aiemmissa postauksissa, ja nyt kun ollaan viimeinkin kotiuduttu parin viikon maaseutu-elämän jälkeen niin sain aikaiseksi laittaa videon esille. Kiitos kuvaajille eli Satulle ja Annille!
Vähän huono lelu tuo valkea narunpätkä, mutta ihan hyvin se silläkin leikki. Veilan ote on vaan erittäin roiskiva ja välillä pitäisi ehtiä huutamaankin, mutta intoa on ja pyrkii leluun aktiivisesti takaisin irroitettuaan.

Nyt jo parempi

Huh, viimeiseksi oksennukseksi jäi kuin jäikin se 2:15am oksu.

Vähintäänkin vesi on pysynyt nyt kunnolla sisällä joten varsinainen jännityshetki tulee illalla, kun kokeilen tarjota Veilalle sitten uudelleen kiinteämpää ruokaa, mutta kaikki näyttäisi olevan nyt hyvin ja "selvittiin säikähdyksellä". Koira itse on ollut pirteä koko ajan huonon olon hetkiä lukuunottamatta ja aamullakin pisteli menemään sata lasissa peltoa pitkin eli ei se ainakaan kipeältä vaikuta.

Ihan mysteeri yhäkin minkä takia se nyt sitten oikeasti joutui oksennus-kierteeseen niin moneksi tunniksi (jopa noin 8h?). Onko se ehkä ahneena koirana syönyt jotain ulkoa? Kun todistetusti mm. hiekka ja multa kelpaavat tälle koiralle. Tai ehkä eiliset luut vaikuttivat tähän?
Jos toistuu niin aion tarkistuttaa koiran mahdollisimman pian eläinlääkärillä.


Veilan aamukrapulaa.

Hyvää uutta vuotta 2014

Toivottavasti uusi vuosi alkaa muilla paremmin kuin meillä. Kello on neljä aamuyöllä enkä tiedä vieläkään uskallanko mennä nukkumaan ja säpsähdän jokaisesta liikkeestä jonka nukkuvat koirat tekevät vierelläni. En halua, että Veila herää enää rauhallisesta yöunestaan pahaan oloon.

Alla meidän joutsenkaulainen uuden vuoden ilme. Kyllä, "kohta oksennan"-ilme.



Kukaan ihmisistä ei humaltunut tässä taloudessa uv-juhlinnan seurauksena eli krapulaa ei tulla näkemään, mutta koira hoitaa oksentamisen varmasti monen henkilön puolesta..

Illalla kuuden pintaan Veila oksensi ensimmäisen kerran, kaikki aikaisemmin päivällä syödyt luut tulivat takaisin ylös. Kahdeksaan mennessä oksuja lieni tullut jo kolme tai neljä, minä toki jokaisesta kerrasta enemmän hermostuneempana. Oksentelu jatkui enemmän ja vähemmän tasaisin väliajoin illan edetessä ollen pääosin tyhjää mahaa, joten yritin tarjota koiralle noin desin keitettyä riisiä tehobaktin kera ettei se ainakaan silkan tyhjän mahan takia jatkaisi oksentelua. Ei auttanut ja sekin pieni määrä riisiä tuli ulos usean oksun kautta.

Oksuista huolimatta Veila on ollut jatkuvasti muuten pirteä ja iloinen. Käytiin tyttöjen kanssa jopa keskiyöllä ulkona täällä maaseudulla ihmettelemässä joka puolelta kuuluvia rakettien ääniä sekä käveltiin keskelle peltoa katsomaan naapuruston raketti-showta. Lähin naapuri on ehkä noin 500 metrin päässä eikä jokaisessa talossa täällä maalla edes ammuta raketteja, joten siihen nähden yllätyin rakettien määrästä tällä seudulla. Titja haki innoissaan keppiä tulitteiden aikana, Veila juoksi toisinaan häntä pystyssä haukkuen mukana (kuten aina!) tai jäi välillä paikoilleen tähystämään äänen lähdettä. Ei kuitenkaan paineistumista tai stressiä kummallekaan.

Paha olo jatkui taas sisällä. Osasin jo odottaa 30-40 minuutin rajapyykeillä edellisestä kerrasta, koska uusi on tulossa. Veila saattoi nousta täydestä unesta pystyyn oksentamaan. Konsultoin illan aikana sekä jopa keskiyön jälkeen useita ihmisiä miten koiran olotilaa voisi helpottaa, kun uv-yönä on todella vaikea saada koiraa eläinlääkäriin ainakaan mihinkään järkevän matkan päähän.
Yhtäkään ehdotetuista lääkkeistä ei löytynyt äitini varastosta (tiedänpähän mitä hankin kotiin, erityisesti yksi niistä kuulosti välttämättömältä hankinnalta tulevaisuutta varten mikäli se toimii halutulla tavalla), joten päädyin keittämään veden sokeri-suola lisukkeilla Veilan kasvattajan neuvosta. Pakkojuotoksihan se meni enkä tiedä auttoiko se lopulta oikeasti ja vielä niin nopeasti, kun viimeisin oksennus tapahtui juuri ennen kun sain ensimmäistä kertaa lientä Veilan suuhun (sen jäähdyttyä tarpeeksi).

Ainakin toistaiseksi viimeinen oksu tapahtui noin klo 2:15am eli reilu kaksi tuntia sitten. Tunteeni oli jo 50 minuutin mentyä viimeisimmästä kerrasta epätodellinen, kun koira heräsi, muttei ilmentänyt pahaa oloaan kuten aiemmilla kerroilla vaan kävi takaisin nukkumaan ja on nukkunut siitä lähtien. Putosin laskuilta jo jossain kymmenennen oksennuksen kohdalla ja olen melko varma että toinen kymmenen tuli siihen päälle vielä lisää, joten olen enemmän kuin helpottunut ettei pariin tuntiin ole tapahtunut yhtään mitään.
Ehkä uskaltaisin kohta nukkua itsekin, ainakin hetken. Koirien tämän hetkisiä fiiliksiä alla kuvassa.