Juhannus vietettiin mökillä, joskaan tällä kertaa ei omallamme vaan äitini miesystävän mökillä. Samassa paikassa ollaan oltu jo ainakin kahtena viime juhannuksena, tästähän on melkein tulossa tapa.
Koiria mukana meillä tällä kertaa omat koirani Titja ja Veila, hoitokoira Ukko, Annin koira Milka ja mökin omistajan cavalier Matti. Neljän talouden koirat tulivat vallan mainiosti toimeen keskenään, toisinkin kun olisi voinut käydä.
Heti ensimmäiseen mökki-iltaan perjantaina kuului lokinpoikasen pelastaminen takaisin pesäänsä, kun oli sieltä päässyt harhautumaan turhan pitkälle, teltan pystytystä, syömistä, saunomista ja muutoin vain rentoutumista. Heitinpä viimeinkin talviturkkini yllättämällä kaikki ja olemalla ensimmäisenä järvessä! :D Toista kertaa mua ei sinne kyllä saanut, vilukissa kun olen, mutta tulipahan tehtyä edes kerran. Pistettiin pystyyn myös riippukeinu meidän teltan viereen, retkituoli ja ties mitä. Anni ja minä siis vietettiin yömme collieporukan kanssa neljän hengen teltassa - hyvin mahduttiin ja tilaakin olisi ollut vaikkapa ylimääräisille jäsenille! Kunnon kesähuvila, jossa oli pieni niin sanottu eteinen ja kaikki.
Samankaltaista ohjelmaa oli myös lauantaina, kera parin pienen tietovisan. Illalla katsottiin myös joku leffa ajankuluksi, joskin porukka alkoi olla niin väsynyttä että suurin osa olisi varmaan halunnut sammua kesken leffan nukkumaan. Mä pelasin teltassa puhelimella vielä hirsipuuta ennen kuin väsytti tarpeeksi. Yön aikana satoikin kyllä kohtuullisesti.
Tänä aamuna saatiin Annin kanssa nukkua vielä pitkään, sen sijaan koirat pääsivät teltasta ajoissa. Milka päätti olla kastumatta sateessa ja vietti koko aamun sisällä itse mökissä, samoin kuin Matti, kun taas mun tytöt ja Ukko ottivat vielä viimeisistä tunneista ilon irti ja kastelivat itsensä sateessa aivan märiksi.
Kun lähdön aika tuli, pakkauduttiin melko vähäisten tavaroidemme kera neljä ihmistä ja viisi koiraa samaan veneeseen. Ei ole muuten mitään käsitystä onko Ukko ollut ennen tätä viikonloppua veneessä, saatika moottorilla liikkuvassa, mutta nyt ainakin on. Se oli varsin reipas matkustaja, nenä menosuuntaan kohti ja pyrki nojaamaan veneen laitaankin. Kyllä oli naapurimökkiläisillä katsomista meidän veneen viidessä laivakoirassa, kun päät vaan pilkottaa laidan yli. :)
Kotona koirat ehtivät lepäämään hetken ennen kuin Ukkoa tultiin hakemaan takaisin kotiin. Lähdettiin samalla oven avauksella vielä tyttöjen kanssa käymään naapurissa Tean luona huoltamassa Tean jyrsijät ja kasvit, että selviävät vielä Tean kotiinpaluuseen asti.
Nyt sitä on sitten saanutkin rentoutua loppuillan ihan kotosalla. Huomenna ei ole mihinkään kiire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti