Eläimellinen agilitypäivä pyöräillen

Jees, mentiin sit pyöräillen Veilan kanssa taas parikymmentä minuuttia ennen agilitytreenejä ennen kuin päästiin auton kyytiin ja siitä jatkamaan eteenpäin matkaa autolla hallille. Automatkalla nähtiin kettu, että siitä se meidän eläimellinen päivä sitten alkoi!  :D

Treeneissä meni ihan jees. Veila suoritti jopa kuuden esteen hurjan pitkän radan (pari hyppyä, putki ja pussi). Taisi olla pisin suoritus tähän mennessä! Mutta voi prkl, se jatkoi putkien kanssa ongelmointia samaan tapaan kuin viime kerrallakin. Ihan sama miten alas mä sille näytin että mene sinne putkeen kun koira on mun oikealla puolella, niin ei. Se hyppää putken päälle. Vasemmalta puolelta kaikki sujuu ihan normaalisti.. älytön kakara.
Pussi meni yhä itsenäisesti, normaalit kepit eivät olleet tänään kovin hyviä mutta toisella puolen hallia olleet kepit ohjuriverkkojen kanssa tosi upeasti! Sieltä oli yksi ohjuri poiskin ja Veila haki itse jatkamaan kepit loppuun asti, täytynee olla ylpeä siitä.
Kokeiltiin myös namien loputtua itsenäisesti keinua kolme kertaa, hiljensin vaan vauhtia ja ihan jees se meni. Ekaa kertaa keinulla ja otettiin jokaisen kerran, etenkin viimeisen jälkeen hurjaa riehumista hihnan kanssa. Veila tykkää!

Pyöräiltiin sitten vielä takaisin kotiin Veilan kanssa päivän agilityn päätteeksi.
Kun pääsin kotiin mulle jäi itselleni vielä pyöräilyfiilis päälle, joten otin Titjan ja Piuken hihnalenkin sijaan pyöräilemään. Piuke ei ole kai koskaan aikaisemmin ollut pyöräilemässä, joten laitoin sen springeriin kiinni ja Titjan normaalisti hihnaan kun se ei vieläkään springeriä arvosta. Piuke veti alkuun vallan kamalasti joten lasketeltiin hetki pitkälti sen vauhtia, kunnes se rauhoittui juoksemaan nätisti ja loppumatka menikin hyvin. Ainoastaan kerran loppumatkasta piti ärähtää sinkoilevasta käytöksestä, mutta ei sen kummemmin mitään ihmeempää. Hyvä, Piuke! Olis pitänyt tehdä tätä sen kanssa jo paljon aikaisemmin kerta se oppi homman niin nopeasti, joskin ilman springeriä mä tuskin sitä lähtisin kuskaamaan pyörän vieressä. Videota pyöräilystä heti blogipostauksen alussa.
Takaisin tullessa meidän cityrusakko, joka kiusaa mun tyttöjä aika usein tässä taloyhtiön alueella, oli yllättävästi valoisan aikaan liikkeellä ja yllätti meidät ihan kotikulmilla. Päästin lopulta Titjan vapaaksi sen perään ja siinä sai pupu vähän kyytiä (video alla).  :D

Myöhään illasta käytiin vielä Veilan kanssa kyläilemässä Annin ja Lindan luona, heillä kylässä Saara bordercolliensa kanssa. Vilppi-bortsu oli nähtävä ja hiisi miten ikävä mulle tulikaan Hilvaa.. Noh, ainakin tietää että Hilvalla on hyvät oltavat ja että sitä rakastetaan.  :)