Wee, meillä on hoidossa parin viikon ajan sellainen "söpösöpö tuitui aww ihana" karvainen pitkäkarvainen collienarttu Milla (Arttulan Riemumieli), elämässään meneillään ensimmäiset juoksunsa, joten mun kirjoissa on aivan lapsi vielä.
Titja ja Milla onkin tavanneet aikaisemmin, mutta Nasu päätti heti aluksi, että tää tällainen kaveri on tosi pelottava. 5 minuuttia ja oltiin jo kavereita. Koko ensimmäisen illan Milla tuntui kovin rauhattomalta, kävi hyppimässä mua vasten ja syliinkin asti, ei oikein tiennyt miten päin sen kuuluisi täällä olla. Asettautuminen levolle näytti haasteelliselta, joskin painui hyvin nukkumaan kun itsekin kävin. Eri asia tosin, millaisin seurauksin..
Nadja on tosiaan tottunut nukkumaan samalal sängyllä mun kanssa, joten se oli siellä nytkin ns. valmiina, kun menin itse nukkumaan. Kävin sen selkäpuolelle makuulteni, kun Milla hyppäsi perässäni sängylle ja tuli naamaani kohti sen näköisenä, että suukkoja pitäisi antaa. Nasu katseli valppaana ja kun viimein sain Millalta pari ensimmäistä suukkoa, pentu yhtäkkiä komensi murinalla toisen kauemmas. Hetken ihmeteltyään Milla kokeili uudestaan ja sai vähän isomman murinan aikaiseksi, jota toinen sitten väisti hyppäämällä pois sängyltä. Viiden minuutin sisään pehkolapsi tuli kolmatta kertaa yrittämään saaden sellaisen vastaanoton, joka piti minunkin ihan pysäyttää nappaamalla pennusta kiinni, niin kovin tuntui kilahtaneen toisen tungettelemisesta.
Jännintähän tässä on se, ettei Nasu ole kovin lojaali ihmisiä kohtaan eikä liiemmin välitä ihmisistä (vielä vähemmän muista koirista) sekä ulkona se on hyvin pitkälti perässäraahattavaa ja rohkaistavaa tyyppiä. En aivan heti olisi uskonut, että se alkaa mua yhtäkkiä puolustamaan; kertoo kuitenkin toki jotain siitä, millainen suhde meidän välillemme on kehittynyt.
Noh, Milla joutui tyytymään nukkumapaikkaan joko vieressäni (Titja valloittanut jalkopäädyn), lattialla taikka säkkituolissa. En tiedä tarkalleen missä nukkui, mutta on ainakin nukkunut.
Ruoan kanssa ei ollut ollut illalla minkäänlaista ongelmaa, mutta aamuruoan yhteydessä Nadja kävi Millan päälle jo keittiössä ilman näkyvää syytä tänä aamuna. Vielähän sillä on lähinnä vauvahampaat ja Millakin tuntuu onneksi näyttävän hampaansa vain puolustuskannalla, etteivät nuo isompaa saakaan tuosta aikaiseksi, vaikka muutenkin lopettavat heti pyynnöstä. Nasu-ahmatti sai ruokansa syötyä ensimmäisenä, josta suoraan kyselemättä talsi Millan kupille ja hääti tämän murinan kanssa sieltä pois. Mä otin pennun sitten jalkoihini ja istuin tuolilla katsomassa kuinka Titi ja Milla vielä syövät, josta Milla sitten valmiiksi tultuaan kääntyi ympäri ja olisi tullut lähemmäs. Nasu oli heti valmiina hyökkäykseen.
Pennun käytös meni mulle jo aivan utopian puolelle, aikaisemmin se ei ole moista tehnyt.
Ruokailun jälkeen lähdettiin ulos, jossa kaikki oli taas ihanaa ja rauhallista sekä harmonista. Koirat leikkivätkin keskenään ongelmitta. Meillä on lenkeillä muodostunut näiden kolmen koiran kanssa jo selvä kulkujärjestys hihnassa. Miimii-Millan on oltava vasemmalla, Titjan keskellä ja Naskalin oikealla. Äitin päästyä myöhemmin sisälle saaitin häätö ulos jo ihan siitä syystä, että äiti innostui siivoamaan eikä Milla tuntunut ilahtuvan imurin ilmestymisestä keskelle lattiaa. Otin kyllä kameran mukaan, muttei siellä paljoa kuvia kyllä vielä saanut.. Toivoo sitten enemmän viikonlopulta.
Oli meillä illalla agilitykin Titjan kanssa. Lapset jäi keskenään kotiin siksi aikaa, kun äiti noin parissakymmenessä minuutissa heitti mut treeneihin ja toisen kerran kun haki mut takaisin sieltä. Vähän lienivät haukkuneen keskenään, mutta ei sen pahemmin, mikä on ihan hyvä suoritus Nadjaltakin. Meidän agitreenit meni oikein putkeen, Titja teki loistavia ratoja ja oikeastaan ainoa virhe, mikä tehtiin, tuli liiallisesta vauhdista aiheutunut keinun ylösmenon missaaminen hankalassa kulmassa. Sitä sattuu, mutta kokonaisuudessaan olen erittäin tyytyväinen suojattini agilitysuorittamiseen tältä päivältä.
Vaan mitä mä siellä agilitypaikalla näinkään! Nina, Roin (Timonan Roy Roosevelt) omistaja, oli tuonut paikalle kolmikuisen nahkavauvan Epun. Eppu on kotoisin Jäälinnan-kennelistä, oikealta nimeltään Jäälinnan Metsän Poika, joka kuulemma vasta viime tiistaina muutti Nina luokse asumaan aika yllätysperheenlisäyksenä. Aivan hurmaava ja rohkea trikkijätkä! Niin on suomalaisessa pennussa eri näköä kuin näissä belgialaisissa, joihin olen nyt silmältäni viimeisimmäksi tottunut.
Noh.. Kotiin, kotiin.. Päästiin sisälle asti, Titja oli vielä hihnassa ja katsottuani vain hetken muualle se kävi Millan päälle. Otin koiran lähemmäs ja laskin avaimia pöydälle niin jo olisi käynyt uudestaankin. Johan Titja toki eilen jo teki selväksi pienin varoitteluin, kuka täällä sisällä on pomo, mutta nyt en käsittänyt mistä ko. pienet hyökkäykset saivat alkunsa.
Otin lapset hihnan päähän ja lähdin viemään niitä ulos, kun rappukäytävässä vastaan tuli muuttajia kantamassa sohvaa. Nasu otti pakit, Millakin siinä perässä, joka sai Titjan syöksymään ulos kun kehotin molempia "mennään" (otti siis omaksi käskykseen). Ja kerta se muuttopakettiauto oli siinä heti oven vieressä, alkoi sitä muuttavaa miestä hälyttämään eikä tullut takaisin. Doh, lapset äidille pideltäväksi ja kävin raahaamassa rakkaani niskavilloista takaisin sisälle, että pääsin käyttämään pienemmät ulkona.
Iltaruokailusta mulla ei ole mitään sanottavaa. Meidän kulkureitti keittiöön on eristetty, koska Milla huomasi hauskaksi kiipeillä pöydälle asti (jota Nadjakin aiemmin harrasti). Meillä on usein ollut hedelmäkulho vieläpä pöydällä, niin tyttö löysi kyseisestä kulhosta mieleisen omenankin, jonka toi huoneeseeni syötäväksi asti. Pistin omat tehonahkani syömään keittiöön ja ruokin Millan huoneessani aivan varmuuden vuoksi, kun etenkin Titja tuntui olevan jo valmiiksi kiihtynyt.
Ruokailun jälkeen koirat pääsivät taas samaan tilaan ilman ongelmia. Nasu on tosin pyrkiväinen suojaamaan jopa äitiänikin Millalta, kun äitini istui sängylleni ja sai Nasun toiselle puolelleen ja Millan toiselleen. Näin mä niitä hampaitakin, vaikkeivät ne iskeneetkään, kun tajusin varoittaa äitiä että pitävät lapset kaukana toisistaan.
Saattaa nyt päällisin puolin kuulostaa siltä, että meillä on ollut enemmän kuin hankalaa, tai että ainoa mitä Milla täällä tekee on saa hammasta.. Ei nyt suinkaan, meillä on ollut kivaa, etenkin ulkoiluretkillä, eivätkä aiheutetut rähinät ole kuitenkaan suhteessa kovinkaan ärhäköitä. Tämän päivän aikana Milla on huomattavasti rentoutuneempi, joka todennäköisesti tulevien päivien aikana auttaa omiakin ärripurrejani ottamaan rennommin. Juoksutilanne tosin saattaa vaikuttaa itse kunkin levottomuuteen, johon olin kyllä jo etukäteen varautunut. Tällä hetkellä koira kuin koira on nukkumassa - Milla lattialla konetuolini vieressä ja mun hampailevat tolloni tuolla sängyllä tyynyjään valloittamassa. Mikään hätä siis ei kellään ole, että kyllä se tästä tasaantuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti