Näyttelyhäkistä puhuttaessa, pennut käyttävät sitä päivittäin. Läppä on auki mutta alhaalla ja silti vain ottavat kesken leikinkin kierroksia ja syöksyvät sinne molemmat. Valo pitää paikasta myös hengailumestana ja tykkää raahata sinne leluja mukanaan. Saa sitten sitä tyhjennellä.
Nyt kun mainitsin tästä ja pennuilla sattuu olemaan hulabaloo-hetki, kuului juuri *thumps* kun molemmat on taas tuolla näyttelyhäkin sisällä. Ja samalla rumballa ulos sekä uudestaan sisään. Joskus pelkää tuon näyttelyhäkin ehjänä pysymisen puolesta, mutta ainakin pennut saavat hyvän ja kivan kokemuksen siellä sisällä olemisesta.
Täytyy nyt vähän valittaa, kun Valo on ymmärtänyt oikein kauniisti ulos tarpeiden tekemisen merkityksen, mutta siskolikan mielestä on vain niin pirun kiva kusta sisälle ja jättää saamatta ne namit ja kehut ulkona siitä hyvästä. Joskus musta oikein tuntuu siltä, että se pidättelee aina siihen hetkeen asti kunnes me päästään sisälle ja tekee täällä sitten kun katseen on kääntänyt. Valo tekee joka kerta näppärästi ulos aina ensimmäisen parin minuutin sisään sinne mentyä.
Meillä tässä päivälenkin aikana jo tuli ensimmäin pakkitilanne pihalla. Mulla oli vain pennut mukana kun ajattelin niiden nokosten jälkeen käytättää ne ulkona, niin eikö jo ovelta lähdettäessä jostain matkan päästä haukahtanut joku koira pari kertaa ja se sai nuo olennot toteamaan että kyseisestä paikasta on vaarallista jatkaa eteenpäin. Vieras koira onneksi lopetti haukunnan, joten reippaalla kehottamisella sain lapset siitä ohitse. Nadja katseli vähän aikaa jälkeenpäin ympärilleen terävämmin kun taas Valo tuntui unohtavan koko tilanteen ja paineli heti tarpeilleen. Takaisin marssittiin samaa reittiä ilman minkäänlaisia ongelmia.
Heh, just kun sain tuon kirjoitettua isoveli tuli omilla avaimillaan ovesta sisään. Muuttamassa nyttemmin Hämeenlinnaan, mutta tarkoitus on hänen ja kaikkien kolmen koiran kanssa lähteä Joutsaan tässä kohta, siksi mä olenkin jo nyt tätä blogimerkintää kirjoittamassa.
Pennut eivät ymmärrä.. Valo pitää säälittävää haukkutuhinaa ja molemmat koirat jumittaa mun huoneessa merkittävän näköisinä. Nadjaa kiinnostaisi mennä tutustumaan, mutta kun ei uskalla, hyppäsi sängyllekin vartioon. Valokin kuuntelee kiinnostuneena. Titjapa tuolta nyt tulikin jo ja alkoi haastamaan leikkiä molempien pentujen kanssa, tasoittaa vähän jännitystilannetta. :) Fiksu eläin.
Nyt on tilanne hallinnassa, kun kävin pennuille näyttämässä omaa velikultaani. Ei tarvitse enää hälyttää ja voi käydä sängylle vaikka nukkumaan viereenkin, jos veli siellä istuu.
Nadja muuten keksi tänään, että hän alkaa pelaamaan korttia. Ei ole hajuakaan, mistä se vetäisi pelikortteja, mutta ruutuvitosta se kanteli iloisena ympäri huonetta.
Nasu tuli tosiaan tänä aamuna taas melkeinpä kahdesti pöydälle aamuruokia laittaessa, sen tuossa alkuun unohdin vielä mainita. Joka tapauksessa taidetaan tästä lähteä tekemään matkaa, joten seuraavia kuulumisia sitten kun koneen ääreen osutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti